Kouluvääntö ei innostanut vieläkään, joten eilisen tunnin innoittamana päätin tahkota Veronan kanssa puomeja. Ensimmäisenä menimme ravipuomeja toiveena saada hevosta nostelemaan jalkojaan sen sijaan, että se laahaa niitä mukanaan. Alussa Verona kopsautteli kavioitaan puomeihin, mutta aika nopeasti se alkoi huomata tehtävän jujun. Kaviot alkoivat nousta, ja tamma ravasi aika tahdikkaasti puomien yli.
Yritin itse puomeilla miettiä, mitä eilen saatu kommentti kevennyksestäni olisi voinut tarkoittaa. En keksinyt ratkaisua, mutta koetin antaa puomeilla hevoselle työrauhan ja olla sopivan kevyt kädellä. Hiljalleen Verona myös alkoi innostua tehtävästä, sillä puomisuoran häämöttäessä edessä se alkoi ravata vähän reippaammin. Oli kiva päästä testaamaan myös pidätteitä ja yllätykseni ne menivät ihan hyvin läpi.
Kun kaviot olivat alkaneet nousta, lisäsin ravikuvioon pysähdykset puomien jälkeen. Alussa piti pari kertaa neuvotella, että pysähdytäänkö vai ei. Ilmeisesti sain vakuuteltua hevosen, sillä muutaman kerran jälkeen pysähdyksetkin sujuivat ihan hyvin. Tamma myös malttoi seisoa paikoillaan jopa kehumisen ajan, kunhan olin kerrannut sille, ettei taputtelu tai rapsuttelu tarkoittaneet liikkeelle lähtemistä. Huomasin kuitenkin itse nytkähtäväni pysähdyksissä eteen, mikä varmasti alussa hämäsi tammaa.
Seuraavaksi vaihdoin kuviosta pysähtymiset laukannostoihin. Yritin puomien jälkeen ottaa aina tasapainottavan puolipidätteen, jotta laukannostot eivät olisi turhan kiireisiä. Omasta mielestäni nostot olivat ihan ok, mutta todennäköisesti keltä opettajalta tahansa olisi tullut noottia, että kiireisiä ovat. Verona kuitenkin nosti laukan pyynnöstä hyvin eikä lähtenyt kaahaamaan. Laukassa pyöräytin aina pääty-ympyrän, jonka jälkeen siirryin raviin.
Lopuksi päätin testailla vielä, saisinko laukkaa pysymään tasaisena kahden puomin välissä. Taisin yrittää saada puomien väliin noin 21 metriä, johon laskeskelin viiden laukka-askeleen sopivan. Oli väli oikeanmittainen tai ei, niin viidellä mentynä se toimi ihan mainiosti. Tässä tehtävässä tosin Verona halusi jo vähän alkaa ottaa kierroksia, joten välillä väli kävi ahtaaksi ja puomit jäivät hevosen jalkojen väliin. Yritin hillitä hevosen ennakointia menemällä käyntiä ja väistöjä ennen uutta laukkaa. Myös mahdollisimman myöhään nostettu laukka auttoi siinä, että väli päästiin tasaisella ja hallitulla viidellä askeleella. Kun tamma taas yritti laukassa lähteä kaasuttelemaan, pyöräyttelin muutamat pääty-ympyrät ennen puomeja. Nämä auttoivat mukavasti, ja tamma malttoi palata taas normaaliin laukkaan.
Loppuravissa ja -käynnissä haeskelin tammaa vähän pyöreämmäksi. Ulko-ohjan ja sisäpohkeen hetkittäisellä yhteistyöllä sainkin Veronaa pyöristymään, mutta välillä tamma tahtoi vajota liiankin alas. Niinä hetkinä pyysin pohkeilla hevosta eteen ja puolipidätteillä nostin päätä taas vähän ylemmäs. Loppuun saatiinkin pieni hetki letkeän rentoa ravia. Miksihän en aiemmin ole tajunnut treenailla Veronan kanssa puomeilla? Tammakin tuntui tykkäävän hommasta, kun se aina reippaasti lähti suuntaamaan puomeja kohti. Jatkossa voisi myös miettiä, jos nostelisi puomien toiset päät ilmaan, jotta tamma pääsisi kunnolla nostelemaan koipiaan. Sitten kun vielä saisi mentyä noita puomivälejä laukkaa säädellen. Olisi mukava kokeilla, kuinka lyhyeen tai pitkään laukkaan tämän hevosen mahdollisesti saa. Enää siis tarvitsi vain kyetä hallitsemaan oma istunta ja avut, niin eiköhän tämäkin tavoite toteutuisi.
