keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Pohkeet vailla merkitystä

Tälle kertaa minulla oli suuret suunnitelmat Veronan kanssa. En kuitenkaan päässyt tallille normaaliin aikaan, vaan satuin sinne ruuhka-aikaan. Suunnitelmani valuivat hukkaan, sillä ne olisivat tarvinneet liki koko maneesin käyttöön ja kuuden ratsukon kanssa tilaa jakaen se ei onnistunut. Niinpä tein vähän väistöjä, siirtymiä ja asetuksia.

Heti ohjat tuntumalle ottaessani Verona yritti alkaa vähän liirailla. Koetin sitten pohkeilla korjata menoa, mutta tamma otti nihkeästi ne vastaan. Kokeilin sitten tehdä väistöjä siksakkaillen eli vuorotellen molempiin suuntiin. En yhtään käsitä, mitä tein väärin, mutta pohkeeni eivät tarkoittaneet hevoselle oikein mitään. Koetin pyydellä pohkeella aktiivisesti, hellittää, tarkistaa istuntaa ja kerrata kaiken alusta, mutta ehei, ei tulosta. Pää löi tyhjää enkä enää keksinyt, millä olisi asiaa yrittänyt korjata. En käynnissä ja vielä vähemmän ravissa.

Pyörittelin sitten asetuksia ympyröillä. Keskityin siihen, etten roikkuisi sisäohjassa, vaan pyytäisin sisäpohkeella tarvittaessa. Hetkittäin Verona antoi myöten ja pyöristyi, mutta pian se joko koetti painaa sisälle tai jätti kuuntelematta asetuksen. Harjoitusravissa sain menoa vähän parannettua, mutta keventäessä Verona lähti vähän kipittämään ja lakkasi kuuntelemasta. Pidätteeni eivät myöskään olleet parhaimmassa toiminnassa. Ilmeisesti jäin roikkumaan ohjaan, josta tamma veti parit herneet turpaansa ja päätti jatkaa kipittämistä.

Testailin myös muutamia siirtymiä ensin käynnistä pysähdyksiin ja takaisin sekä ravista pysähdyksiin ja takaisin. Käynnistä tehdyt pysähdykset ja liikkeelle lähdöt olivat ihan ok. Olin jopa vähän ilahtunut, kuinka helposti Verona pysähtyi. Myös ravista päästiin kohtalaisesti pysähdyksiin ja raviinkin päästiin ihan muutamalla käyntiaskeleella. Tästä innostuneena kehitin tehtävää pyytämällä pysähdyksestä laukkaa, tekemällä siinä ympyrän, siirtymällä raviin ja kääntäen heti pienelle voltilla ja siitä pyytämällä hevosen käyntiin. Laukat nousivat alkutahmeuden jälkeen muutamalla käyntiaskeleella ja ympyrällä meno oli ihan ok. Raviin päästiin myös ja heti voltille kääntäminen sai ravin hallintaan mukavasti, jolloin siirtyminen käyntiin sujui kivasti. Kokeilin laukkaa myös muualla, mutta aina suoran koittaessa Verona lähti itse harppomaan vauhdikkaammin. Kun yritin pidättää, tarjosi tamma ravia. Jälleen olin neuvoton korjauskeinojen suhteen.

Loppuun vielä haeskelin pohkeita läpi, mutta mainittavaa menestystä en saanut. Koko tunnista jäi vähän onneton fiilis, kun ongelma oli selvä, mutta minulla ei ollut mitään hajua ratkaisusta. Koetin kyllä vaikka ja miten saada pohkeilleni merkityksen, mutta se kunnon valaistuminen jäi tulematta. Olisiko jollain vinkkejä siihen, millaisilla harjoituksilla on hyvä treenata pohkeiden saamista läpi? Hyvät neuvot olisivat nyt enemmän kuin paikallaan.