Neljännen estekurssin päivä 2: tutumpaa menoa

Aaltiksen estekurssin toinen ja samalla viimeinen päivä hurahti ohi kahdeksanvuotiaan Last Waltzin eli tutummin Osku-ruunan kyydissä. Tallin sivut kertovat, että säkäkorkeudeltaan ruuna on noin 151 senttiä, ja se on herkkä ja hyppäämistä rakastava tapaus. Lisäksi sillä on suoritettu ratsastuksenohjaajan näytöt sekä koulussa että esteissä, joten sen taso on helppo A ja esteillä 110 senttiä. Karsinassa hepo oli muuten ok, mutta luimi satuloidessa ja yllättäen suitsia laittaessa näykkäisi mahasta, onneksi vain pienen nipistyksen verran. Loppuajan vahdinkin hevosta tarkemmin, ja se tyytyi vain luimimaan tekemättä enempää.

Selkään päästyä polle ei tuntunut ihan niin pieneltä kuin maasta käsin olin mittaillut. Estejalustimet toki auttoivat tässä asiassa. Alkuravailut mentiin tällä kertaa itsenäisesti opettajan huudellessa tarvittaessa korjausneuvoja. Osku ravasi ihan mukavan reippaasti ja kääntyi aika helposti. Opettajalta tuli kehotus pitää ulko-ohja paremmin tuntumalla ja käyttää pohkeita enemmän. Välillä Osku lähti reippaampaan raviin, jolloin opettaja huuteli rauhoittamaan menoa. Laukassa meno oli ok, mutta olisin voinut testata kaasun ja jarrun paremmin. Nyt mentiin enemmän hevosen ehdoilla.

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä oli laukata kahden kavaletin ja porttiesteen muodostamalla ympyrällä oikeassa kierroksessa. Muutamat ensimmäiset kierrokset menivät hakiessa tuntumaa hevoseen, sillä eiliseltä tuttu kyvyttömyys nähdä ponnistuspaikkaa kummitteli mukana. Opettaja komensi ottamaan harjasta kiinni, jotta en olisi nykimässä hevosta suusta. Tällä vinkillä meno parani hieman, ja saimme ihan järkeviä hyppyjäkin kuviolla. Osku tosin muutaman kerran vähän spurttasi estettä kohden, jolloin olisin saanut tomerampi ja pyytää sitä odottamaan. Tässä vaiheessa kuitenkin sain jo vähän käsitystä hevosen hyppytyylistä, joten skippaan muut harjoitukset kilometripostausta välttäen ja siirryn selostamaan hypättyä rataa.

Tässä olisi taas jonkinlainen näkemys radasta, jota olimme treenanneet tunnin aikana osissa. Radalle lähdettiin oikeassa laukassa ylittämällä ykköseste, joka oli portti. Siitä jatkettiin kakkospystylle, jonka jälkeen kaarrettiin kolmosokserin yli. Siitä vähän pidempi laukka neloselle eli portille, josta matka jatkui viitospystyn yli. Sen jälkeen laukattiin taas pieni hetki, ylitettiin kuutosokseri ja suunnattiin seiskalle ratsastamalla porttiesteen takaa siten, että kuskista katsottuna portti jäi oikealle puolelle. Seiskasta sitten yli ja lopuksi vielä kahdeksikko eli okseri. Maksimikorkeus radalla minun vuorollani oli 75 cm eli oikein passeli eilisten töppäilyjen jälkeen.

Ykkönen eli portti ylittyi ihan ok. Kakkosella taisin olla vähän heikommin mukana, jolloin tie kolmoselle ei ollut ihan nätein. Okserilla kuitenkin otin taas harjasta kiinni, joten Osku sai hyppyrauhan. Laukkapätkän aikana taisin vähän yrittää saada rauhallisempaa laukkaa, mutta onnistumisesta ei ole muistikuvaa. Porttieste eli nelonen ylittyi muistaakseni ok samoin kuin viitonen. Välillä tosin taas mentiin hevosen vauhdilla, kun jostain syystä unohdin ratsastaa. Jotenkin selässä oli kuitenkin sellainen olo, että yli mennään, vaikka hevonen määräisikin tahdin. Kuutosokseri oli radan isoin eli 75 senttiä, ja sen yli mentiin kanssa ilman eiliseltä tuttuja hirveitä lässähdyksiä, kädet harjassa totta kai. Seiska ja kasi ylittyivät myös ihan kivasti, joten rata saatiin päätökseen ilman jättimäisiä virheitä. Opettaja oli rataan ihan tyytyväinen ja sanoi, että olin aloittanut radan otsa kurtussa, mutta loppua kohti aloin näyttää iloisemmalta. Syystäkin, sillä Osku oli mainio estepolle, ja radalla ehdin jo nauttia menosta.

Tässä ylitetään radan kakkosestettä. Plussaa: katse oikeaan suuntaan ja kädet ovat harjassa. Miinusta: hitusen liian läheltä lähtenyt hyppy ja taakse heilahtaneet jalat.






Tällä tunnilla opettaja (joka siis oli eri kuin eilen) antoi noottia huonosta myötäyksestä, johon korjauksena tuli tuo harjasta kiinni pitäminen. Harjasta oli pidettävä kiinni hyvissä ajoin ennen estettä, joka tuotti minulle vähän ohjauksen ja mahdollisen johtamisen kanssa vaikeuksia. Radalla Osku taisi vaihtaa myötälaukat, jos en nyt kauhean väärin muista. En tosin voi sanoa, että olisin niitä pyytänyt, vaan hepo pelasti itse itsensä. Toisena noottina opettajalta tuli alkutunnista se, että istuin armottoman syvällä satulassa, jolloin hyppyyn lähtö oli vaikeampaa. Yritin sitten muistaa ottaa esteistuntaa ennen estettä, jolloin meno oli totta kai helpompaa.

Muuten opettajalta ei tullut istunnasta tai katseesta sanomista, joten olin aika tyytyväinen. Meillä Oskun kanssa sujui tänään niin paljon paremmin kuin mitä eilen Koran kanssa. Oskulle suuret plussat siitä, että se nautti hommasta eikä kertaakaan vaikuttanut, että kieltäisi tai pujahtaisi esteen ohi. Lisäksi se kesti hienosti muutamat kuskin töppäilyt ja hoiti oman osuutensa enemmän kuin hyvin. Oli todella mukava mennä melkoisen varmalla hevosella, joka ei turhia kyttäillyt ja jota ei tarvinnut hampaat irvessä yrittää saada liikkeelle. Oskulla voisin kuvitella hyppääväni toisenkin kerran. Kunhan vain saan myötäykset toimimaan paremmin enkä sammaloidu sinne satulaan, olisi esteratsastus taas hippasen verran toimivampaa.

Ilmeistä pitäisi saada esteratsastuksessa lisäpisteitä.







 







Kuvista kiitos Venlalle ja Suville!