Rentoja hetkiä

Perjantain tunnille minulle oli alun perin laitettu Hilanteri, mutta se oli ilmeisesti tavoistaan poiketen makoillut karsinassaan. Kävelytyksen jälkeen ruuna oli jatkanut syömistään normaalisti, mutta sitä haluttiin kuitenkin säästää raskaammalta tunnilta. Niinpä ratsuni vaihtui ainoaan vapaana olleeseen eli Loreen. En pahastunut vaihdosta, sillä odotin mielenkiinnolla, miten kouluvääntö tämän ratsun kanssa sujuisi. Blogista tarkistettuna selvisi, että olen mennyt viimeksi koulua tämän ruunan kanssa elokuussa, kun muut yhteiset kerrat ovat olleet esteiden parissa.

Tunnin tehtävinä olivat etuosakäännökset käynnissä ja ravissa sekä myötä- ja vasta-asetukset ympyrällä ja suoralla. Lore liikkui alkuverkassa mukavasti itse, joten saatoin keskittyä olemaan mahdollisimman rento. Lore jännittyy kohtalaisen helposti eikä minun häseltämiseni yleensä ainakaan paranna tilannetta. Huomasin myös vikkelästi, että Lore kuunteli istuntaa aika hyvin. Niinpä pitkästä aikaa maltoin ohjien olla normaalia enemmän rauhassa ja yritin työskennellä enemmän pohkeillani. Käynnissä sain Lorea kohtalaisen rennoksi ja hetkittäin pyöreäksi. Ravissa oikea kierros meni myös kivasti, mutta vasemmalle ratsu ei olisi halunnut asettua yhtään, vaan liirasi mieluummin karkuun. Onneksi tätä asiaa palattiin tahkoamaan vähän myöhemmin tunnilla.

Etuosakäännökset tehtiin jakamalla maneesi kahdeksi neliöksi, joilla käännökset tehtiin. Ensin hevonen pysäytettiin neliön kulmaan ja etuosakäännös tehtiin siitä. Kun se alkoi sujua, sai käännökset tehdä kokonaan käynnissä ja lopuksi jo ravissa. Pysähdysten kanssa tehtynä opettaja hoksautti pitämään hevosen etupäätä vähän lyhyemmässä askeleessa, ettei se vain harppoisi käännöstä isoin askelin. Lore kuuntelikin etupään pidätteen hyvin ja siirsi takaosaansa oikeassa kierroksessa aika helposti. Välillä unohdin pitää ulkopuolen hallinnassa, jolloin käännökset valuivat sieltä puolen karkuun. Kun taas huolehdin siitä puolesta ja osasin olla rento sisältä, menivät etuosakäännökset ravissakin mukavasti.

Vasemmassa kierroksessa tehdyt etuosakäännökset sen sijaan tuotti vähän pulmia. Oma istuntani tahtoi valua koko ajan vasemmalle, ja istuntaa kuunnelleena Loren oli vaikeampaa viedä takaosaa oikealle, kun kuski röhnötti turhan paljon vasemmalla. Tällä kertaa koetin aktiivisesti muistaa korjata istuntaa, mikä auttoi tehtävässä jonkin verran. Silti jokin jäi kaivertamaan tässä suunnassa, sillä kovin monta helppoa käännöstä en saanut tehtyä. Kyseessä oli toki hevosen jäykempi puoli, mutta olisin kuvitellut sen vertyvän kuitenkin useiden toistojen jälkeen. Jäin siis itse jotenkin mutkalle selkään tajuamatta sitä. Tehtävässä kuitenkin auttoi kummasti se, kun muistin pyytää Loren lyhyempään raviin ennen etuosakäännöstä, jolloin ehdin paremmin valmistella avut ja ratsastaa käännöksen huolellisemmin.

Etuosakäännösten jälkeen siirryttiin myötä- ja vasta-asetusten pariin. Kuviona oli molemmissa päädyissä olleet ympyrät, joita vaihdettiin lyhyen lävistäjän avulla. Tarkoituksena oli asetusten avulla jumpata juuri sitä hevosen jäykempää puolta. Me siis pääsimme jumppailemaan ahkerasti vasemmassa kierroksessa, johon asetukset eivät kovin helposti menneet läpi. Oikeassa kierroksessa meno oli aika kivaa sekä käynnissä että ravissa. Lore pysyi mukavan rentona ja jopa pyöreänä useita hetkiä, ja kyydissä oli mukava istua harjoitusravissa. Oli myös kiva huomata, kuinka se tuntui kuuntelevan mielellään, mitä kuskilla oli sanottavaa. Vasemmassa kierroksessa sainkin yrittää nohittaa omaa sisäpohjetta töihin, jotta saisin Loren pysymään ympyrällä eikä pienentämään sitä valumalla sisälle. Ohjeeksi tuli pitää sisäohjaa lähellä kaulaa ja tarvittaessa tehdä nostavia pidätteitä. Vasta-asetuksella sain kuvion taas paremmin kohdilleen, mutta mitään varsinaista onnistumista en tähän suuntaan saanut. Jos lakkasin vaikuttamasta, palasi Lore aina hieman puskemaan sisemmäs. Jumppamaikan taitoni olivat siis vähän hukassa, kun toivottua pehmenemistä hankalamme puolelle ei tapahtunut. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että tässäkin kierroksessa Lore kulki kohtuullisen rennosti.

Loppuun otimme nopean laukkakuvion. Oikeassa kierroksessa nostettiin pitkän sivun alusta laukka, käytettiin sivun aikana vasta-asetus ja lyhyelle sivulle pyöräytettiin vielä muutama ympyrä myötä- ja vasta-asetusten kanssa pelaten. Oikean laukan nosto oli minun mittapuullani mainio. Lore ponnisti laukkaan käynnistä rennosti ilman kaahotusta. Vasta-asetukset menivät läpi ja hetkittäin väittäisin Loren rentoutuneen tässäkin askellajissa. Vasemmassa laukassa tuli puolestaan vähän turhan vauhdikas lähtö eikä asetusten saaminen ollut niin helppoa. Pyörittelin useampia ympyröitä, kunnes kuvittelin hevosen hitusen antaneen myöten ja päätin tehtävän siihen. Ihastelin mielessäni Loren laukan säädeltävyyttä. Jos se yrittikin vähän kiihdyttää, palasi se kevyillä pidätteillä takaisin mukavan rauhalliseen, mutta silti ponnistavaan laukkaan. Tämä kokemus olikin tunnin kivoin anti.

Loppuraveissa innostuin sitten säätämään liikaa vielä pyöreyttä, jolloin Loren keskittymiskyky alkoi rakoilla, ja se korvasi kuuntelemisen kipittämisellä. Harmittaa, että menin vielä turhaan vaatimaan hevoselta ylimääräistä, kun tunnin jatkunut kiva ja rento fiilis katosi lopussa melkoisesti. Tajusin onneksi säätämisen turhaksi kohtuullisen nopeasti ja palkitsin Loren pienestä pyöristymisestä ja siirryin vikkelästi käyntiin. Siinä ratsu jaksoi vielä kuunnella, joten hetken rennon ja pyöreän kävelyn jälkeen saatoin antaa pitkät ohjat ja kiittää hevosta mukavasta tunnista. Olisin varmasti itsekin ärsyyntynyt, jos oman liikkumiseni loppuverryttelyssä ohjaaja alkaisi vielä vaatia spurttia. Joskus sitä vain haluaisi säätää vielä ihan vähän, vaikka oikeasti olisi aika kiittää ja rentoutua. Tämän tunnin perusteella odotan ihan mielenkiinnolla seuraavaa kertaa saman ratsun kanssa.

Liian kaukaa, liian läheltä

Estevalmennukseen päädyin taas Epperin kanssa, sillä halusin vielä ennen kisoja kokeilla, josko se olisikin ratsuni sunnuntaina. Valmennuksen veti tallin toinen opettaja, ja oli mukava päästä uudelleen hänen syyniinsä. Alkuverkassa koetin taas viritellä Epperiä reippaaksi, mutta meno oli hieman tihkasta. Opettaja neuvoi hakemaan ratsua kantamaan itsensä edestä, ettei se painuisi etupainoiseksi ja venyisi samalla turhan pitkäksi. Yritin sitten jaksaa pidellä ohjia ja aktivoida takapäätä, mutta taisin olla liian lepsu. Muutamia pätkiä jaksoin kuitenkin istua itse jämäkästi ja vaatia liikettä, jolloin Epper jopa kantoi itseään hetken. Laukassa puolestaan annoin ratsun taas venyä, kun keskityin vain saamaan liikettä eteenpäin. Olin tässäkin itse melkoinen vetkula, jolloin pitkille sivuille ottamani spurtit jäivät aika vaisuiksi eikä Epper varsinaisesti innostunut laukkaamisesta koko verkan aikana.

Tunnin tehtävät olivat samat kuin viime kerralla. Ensin hyppäsimme pystyä ja lankkuestettä vasemmassa kierroksessa ja sitten kahden esteen linjaa viidellä laukka-askeleella. Pystylle tehdyt hypyt olivat ihan ok, mutta olisin saanut ajatella paremmin hypyn keskelle estettä samoin kuin sen jälkeen jatkaa huolellisemmin suoraa. Lankkuesteelle tuli puolestaan yksi kaukaa lähtenyt hyppy ja sitten pari parempaa.

  Viiden askeleen linja.

Viiden askeleen linja meni toivotuilla askelmäärillä, mutta hypyt lähtivät liian kaukaa. En saanut Epperiä hyvään laukkaan ennen estettä enkä sitten enää tajunnut pyytää eteen ensimmäisen hypyn jälkeen. Linjoilla ja sarjoilla ongelmani on se, että lakkaan ratsastamasta muutamaa askelta ennen ensimmäistä hyppyä ja herään vasta, kun tehtävä on ohi. Tietenkin hevoselle pitää jättää hyppyrauha, mutta olisihan tuossakin viiden askeleen aikana voinut yrittää vaikuttaa sen sijaan, että matkustelee ja ehtii jo suorittamisen aikana murehtia huonosti etenevää laukkaa.

Ennen uusinnan sisältänyttä rataa hyppäsimme esteet 1-7. Ykkösesteelle hyppy lähti hyvästä kohtaa, mutta olin ajautunut jo vähän oikealle, ja hypyn jälkeen valuimme vielä vähän oikealle tehden turhan mutkan. Kakkoselle tultiin vähän lähelle, jolloin laukka ei vaihtunut ennen kuin hyvän matkaa esteen jälkeen lennosta. Linja meni nyt paremmin viidellä askeleella, mutta toiselle pystylle tuli kolautus. Viitonen sujui hyvin, mutta mokasin kuutoselle tultaessa, jolloin Epper lähti hyppyyn kaukaa. Videolta pääteltynä olin ennakoinut kaukaa lähtevän hypyn kuitenkin, sillä ehdin jopa johtaa esteellä. Laukka tosin vaihtui pari askelta hypyn jälkeen kompastelun kautta. Viimeinen eli lankkueste sen sijaan ylittyi ilman kummempaa säätämistä. Estekorkeus oli noin 50-60 cm.

Toiselle kierrokselle otettiin perusradan lisäksi vielä uusintaratana esteet 8-11. Ensimmäiselle esteelle sain vähän korjattua tietä, joten se meni hyvin. Kakkoselle tuli myös toimiva tie, jolloin laukkakin vaihtui esteellä. Linja meni toistamiseen viidellä askeleella, mutta Epper laskeutui nelosen jälkeen väärässä laukassa. Se tosin korjasi sen näppärästi parin askeleen päästä itse. Viitonen meni hyvin, mutta ennen kuutosta vauhti sammui, jolloin sille tultiin turhan lähelle. Laukka onneksi vaihtui, joten pääsimme jatkamaan lankulle. Tässä vaiheessa taas nukahdin, sillä valuimme liikaa oikealle. Pääsimme yli, mutta kasi tuli ylitettyä oikeaa tolppaa hipoen. Ysille vievässä kaarteessa annoin taas laukan sammua, jolloin hyppy ei ollut sujuva. Johtamiseni oli hätäinen nykäisy, joka ei tuottanut tulosta. Laukka kuitenkin vaihtui lennosta, kun pääsimme hetkeksi pitkän sivun uralle. Viimeisille esteille eli linjalle kaarsin huonosti, jolloin laukka taas hidastui. Ensimmäiselle linjan pystylle tuli siten hitaampi hyppy, jolloin väli vielä päästiin viidellä askeleella, mutta hieman liian kaukaa lähtien. Hypyn jälkeen laskeuduimme vielä väärässä laukassa, jota en enää muistanut korjata. Radan estekorkeus oli pääosin 70 cm kisoja varten.

  70 cm:n rata uusinnalla.

Radan jälkeen saimme vielä uusia jonkin pätkän. Päädyimme hyppäämään esteet 5-7. Viitonen ylittyi hyvin, mutta muutamaa askelta ennen kuutosta Epper hidasti menoa. Tuloksena töksähtävä hyppy, väärä laukka, joka onneksi vaihtui lennosta, mutta murehtimaan jäänyt kuski ei enää keskittynyt lankkuesteeseen. Epper sai ratkaista asian ja lähti sille vähän kaukaa. Saimme sitten ottaa vielä sen uusiksi ja yksittäisenä hypättynä sain korjattua mokan. Olisi silti kiva pysyä hereillä aina seuraavalle esteelle suunnatessa eikä jäädä murehtimaan jo hypättyä hyppyä oli se mennyt kuinka kehnosti tahansa.

  Pysty, portti ja lankku.

Tunnin jälkeen päällimmäinen tunne oli harmitus. En saanut Epperiä tänään kertaakaan liikkumaan kunnolla, vaan meno oli aika epätasaista. Opettaja kommentoi menoa sanoen, että Epperiltä tuntuu puuttuvan itsesuojeluvaisto, kun se lähtee hyppyihin sellaisistakin paikoista, joista ei oikeasti kannattaisi. Näillä pienillä korkeuksilla se kuitenkin pääsee esteistä yli, mutta isommilla ongelmia tulisi rutkasti. Olen tosin mieltynyt siihen, että Epper pelastaa minut ja pistää itsensä hankaliin tilanteisiin mieluummin kuin kieltää tai väistää. Nyt kuitenkin tuntiin mahtui turhan paljon hyppyjä, jotka lähtivät joko liian kaukaa tai liian läheltä. Olisin paljon tyytyväisempi kuski, jos osaisin ratsastaa hevosen niin, ettei sen tarvitse pelastaa minua, vaan minä saisin sen tuotua esteille hyvin. Luulen hyppäämisen tuolloin muuttuvan Epperillekin mieluisammaksi, kun sen ei tarvitse roikaista hyppyyn hurjan kaukaa tai kömpiä vaivoin läheltä yli, kun ratsastaja ei ole viitsinyt tehdä asialle mitään.

Kyselin vielä tunnin lopussa opettajalta, kannattaisiko minun mennä kisoihin Epperillä vai Potterilla. Opettajan ja minun ajatukset kohtasivat aika pitkälti, ja niinpä rustasin kisalistaan nimeni perään Potterin. Pakko myöntää, että hieman jännittää. Potterilla olen hypännyt tänä vuonna kahdesti, joten kisoissa sitten nähdään, millaisen toden se kolmas kerta sanoo. Valitsin Potterin sen takia, sillä sen kanssa minulla on Epperiin verrattuna suurempi mahdollisuus saada sitä liikkumaan kesken radankin. Potter toisaalta ei uhraa itseään niin paljon ratsastajan vuoksi, joten saan ratsastaa tiet paljon huolellisemmin, ellen halua kielloista tai esteen väistämisisistä koituvia virhepisteitä. Toivottavasti tajuan sunnuntaina keskittyä, jotta toinen 70 sentin kisarata tulisi ratsastettua ajatuksella ja virhepisteittä.

Videoista suuri kiitos Noralle!

Mahdollinen kisaratsu testissä

Lyöttäydyin ekstratunnille keskiviikon viimeiselle tunnille, sillä luvassa oli esteitä. Ratsukseni oli toivonut Potteria, jota olen harkinnut sunnuntain estekisaratsukseni. Toiveeni onneksi toteutui, ja pääsin parin kuukauden tauon jälkeen uudelleen esteille sen kanssa. Viime kerralla olin melkoinen yliratsastaja, joten tällä kertaa halusin vain hyvän etenemisen ja sujuvat hypyt. Tunnilla oli mukavasti viisi ratsukkoa, joten ehdimme hypätäkin hyvin.

Alkuverkassa Potter liikkui ihan kivasti itse, mutta tuntui olevan jäykkä molemmilta puolin. Asetukset eivät tahtoneet mennä läpi, vaan hevonen puski aina sisäpuolelta karkuun. Yritin sitten vakauttaa sisäkäteni ja aktivoida pohjettani, mutta en saanut oltua tarpeeksi jämäkkä. Niinpä kulmat ja ympyrät mentiin vähän liiraillen. Laukassa koetin viritellä Potterin hevoslaukkaan, mutta jäimme miniaskellukseen. Vauhtipyynnöistä hevonen vain kiristi tahtia, mutta säilytti pikkuaskeleet. Jos saman tallin kävijöillä on hyviä neuvoja siihen, miten Potterin saa venyttämään askelta, otan ne ilomielin vastaan.

Ennen rataa hyppäsimme muutamaa yksittäistä estettä sekä kahden pystyn linjaa. Hypyt menivät pääosin ok, mutta vauhdin kanssa oli hakemista. Opettaja toivoi vähän aktiivisempaa menoa, kun matelimme vähän turhan hitaasti alussa esteille. Lankkuesteelle opettaja neuvoi tulemaan rauhallisemmin, jotta hevoset ehtivät varalta vilkaista vähän erikoisemman esteen. Potter meni senkin kiltisti, kunhan itse rauhoituin häseltämästä. Kahden pystyn linja piti päästä viidellä askeleella, mutta nukuksissa pyyhälsimme sen ensin kuudella. Toisella kertaa sain korjattua virheeni, mutta harmitti taas vietävästi olla niin vauhtisokea, etten saa kerralla oikeaa etenemistä esille. Hyppyihin mukautuminen oli pääasiassa ok, mutta kyllähän sitä selvästi huomasi jämähtäneensä Epperin kanssa opittuihin tapoihin.

Radan pääsimme hyppäämään kahdesti. Ensimmäisellä kierroksella tulimme esteet 1-7. Ykkösesteelle tultiin vasemmassa laukassa kaartaen kuutos- ja seiskaesteiden välistä. Potter oli pitkän seisoskelun jälkeen hitusen unessa, mutta heräsi ihan kohtuullisesti. Ykkönen ylittyi ok, mutta kakkoselle kaartaessa vauhti sammui hitusen. Laukka kuitenkin vaihtui, ja pääsin pyytämään vauhtia linjaa varten. Se sujui muistaakseni viidellä askeleella, ja pääsimme viitosellekin ihan hyvin. Sitten töpeksin tien kanssa siten, että Potter väisti kuutosesteen vasemmalta ohi. En ilmeisesti ottanut tarpeeksi hyvää tietä viitosen jälkeen, vaan valuimme liikaa vasemmalle, jolloin hevonen ei enää halunnut hypätä. Onneksi pääsimme kiertämään seiskan nopeasti ja uudella lähestymisellä pääsimme yli. Seiskakin ylittyi ihan ok, jonka jälkeen kaarrettiin vasemmalle, ja ensimmäinen rata oli siinä.

Toiselle kierrokselle rataa jatkettiin neljällä lisähypyllä uusinnan kaltaisesti. Perusrata meni tällä kertaa vähän tasaisemmin lukuun ottamatta viitosta, jolle sukelsin ja kuutosta, jolle pakotin Potterin hyppäämään liian kaukaa. Potter ehti viitosella olla kuskia fiksumpi eikä lähtenyt liian kaukaa, vaan sain ihan yksikseni lähteä hyppyyn etukäteen etukäteen. Kuutoselle ratsu puolestaan lähti pyynnöstäni liian kaukaa, mikä vähän sotki tahtia ja vaikeutti seiskalle pääsyä tasaisesti. Sain kuitenkin itseni kasaan sopivasti ennen seiskaa, jolloin sen ja kasin väli meni kivasti. Kaarre ysille toimi, jolloin laukankin sai vaihtumaan. Sitten innostuin taas uusinta-ajatuksesta ja kurvasin turhan tiukasti kympille, jolloin en ehtinyt suoristaa hevosta. Niinpä esteelle tuli minihyppy ja viiden askeleen linjalle kuusi askelta.

Tunnin aikana en aivan saanut otetta Potteriin, vaikka se tekikin yhtä ohi vilahtamista laskematta kaiken kiltisti ja luotettavan oloisesti. En päässyt kovin hyvin laukkarytmiin mukaan, jolloin tuntui, että olimme eri tahdissa ratsun kanssa. Potterin hypyt kuitenkin olivat helppoja mukautua ja laukat vaihtuvat helposti joko esteellä tai sen jälkeen ratsun omasta korjauksesta. Potterista myös saa reippaampaa vauhtia Epperiä helpommin, mikä noiden kahden muun ominaisuuden takia puoltaisi tämän ratsun valitsemista kisoihin. Torstain estevalkassa kuitenkin kokeilen vielä kertaalleen Epperiä kisoja ajatellen ja sen jälkeen saan toivottavasti hyvillä mielin tehtyä kisaratsupäätöksen.

Tanssitunnilla tamman kanssa

Edes räntäsateinen maanantai ei saanut pysymään poissa ratsastamasta. Suuntasin kaverin kanssa tallin opettajan luo kahden ratsukon tunnille. Olin toivonut saavani kokeilla tallilla asustelevaa yksäritamma Wanda II:sta. Kyseessä on 13-vuotias kenttää kisannut ratsu, joka on herkkä ja reipas tapaus. Lukekaapas muuten Noran blogista, miten hänellä meni tunti saman tamman kanssa.

Alkukäynnistä lähtien Wanda onnistui ihastuttamaan minut aktiivisuudellaan. Käynti rullasi ponnekkaasti ja vaivatta, ehdottipa tamma monta kertaa myös, että josko mentäisiin jo ravia. Sain toppuutella sen menohaluja, mutta pakko myöntää, että oli kivaa olla vapaaehtoisesti liikkuvan hevosen selässä. Opettaja ohjeisti odotuttamaan tamman kiirehtivää etupäätä, jotta takapää pääsee kunnolla mukaan. Puolipidätteillä Wanda rauhoittuikin hetkittäin kivasti ja pyöristyi. Tosin se ehdotteli helposti taas lisävauhtia ilmeisesti liian tylsään tepasteluun. Pyörittelin ympyröitä ja voltteja hakien asetuksia, jotka jäivät vähän huteriksi. Olin turhan arka pohkeen kanssa, sillä tamma halusi tulkita kaikki sen käytöt vauhdin lisäämiseksi. Ravissa tamma jatkoi edelleen aktiivista etenemistä, ja jälleen pääsin muistuttamaan, että rauhallisemminkin voi mennä. Tässä vaiheessa on hyvä sanoa, että olisin voinut ottaa pidätteet paremmin läpi. Nyt noidankehänä oli liian reipas ravi, puolittainen pidäte, muutama rauhallinen raviaskel ja koko homma uudelleen alusta. Ajatuksella tehdyt pidätteet tamma olisi saattanut hyväksyä ja malttaa alkaa kuunnella kuskia.

Ensimmäisenä tehtävänä oli omaltakin tunnilta tuttu sulkutaivutuskuvio. Kulmaan pyöräytettiin voltti, jonka jälkeen pitkää sivua mentiin sulkutaivutuksessa noin kolmannes. Sen jälkeen sai halutessaan ravata, mutta innokkaan tamman kanssa päädyin menemään käynnissä, etten vauhdilla pilaisi seuraavaa sulkutaivutusta. Oikeaan kierrokseen tehtävä meni mukavan helposti. Kaikista hienointa oli se, ettei tamman tahti muuttunut sulunkaan aikana, vaan se eteni yhtä näpsäkästi. Hyvien askelten saamiseksi jouduin tosin vähän hidastuttamaan menoa, ettei tamma vain harppoisi tehtävän ohi. Vasemmassa kierroksessa tehtävä vaikeutui, kun se oli hevoselle jäykempi puoli. Takaosa tuntui jämähtäneen tiukasti etuosan taakse ja sen siirtäminen oli hankalaa. Jos sainkin sitä vähän sisemmäs, vipsautti tamma vikkelästi joko etupäänsä sen kanssa samalle uralle tai sitten palautti takaosansa pikaisesti uralle. Jarrutelin menoa sitten sen verran, että ehdin korjata tamman etu- ja takaosan liikahduksia, jolloin sain muutaman hyvän askeleen. Tasaista meno ei ollut, mutta olin itse kohtalaisen tyytyväinen noihin muutamaankin suunnilleen oikein menneeseen hetkeen.

Tämän jälkeen pääsimme laukkaakin sisältäneeseen tehtävään. Kuviona oli loiva kolmikaarinen kiemuraura, jota tultiin ensin käynnissä ja ravissa. Käynnissä tehtävä meni kivasti, ja asetus oikealle alkoi löytyä mukavasti. Vasemmalle sen sijaan oli vielä takkuista, kun sitä yrittäessäni unohdin huolehtia ulkopuolesta, jonka kautta hevonen yritti valua ulos. Ulkopohkeeni oli siis jäänyt unohduksiin. Ravissa Wandalla oli taas vähän hoppu, jolloin pääsin tekemään puolipidätteitä urakalla. Otin Noran vinkistä vaarin ja menin harjoitusravia. Hetkittäin se tepsi, ja ratsu malttoi taas ravata rauhallisemmin. Sitten oma istunta levisi, jolloin tamma pääsi taas vauhtiin.

Laukka lisättiin kuvioon siten, että toinen pitkä sivu mentiin normaalisti suoraan myötälaukassa ja puolestaan loivan kiemurauran keskellä nostettiin kierrokseen nähden vastalaukka. Wanda innostui ensimmäisestä laukannostoavusta ja hurautti reippaasti sivun väärässä laukassa. Tuli vähän yllätyksenä, kun luulin valmistelleeni noston oikein. Opettaja kertoikin, että tamma saattaa nostella vääriä laukkoja, mikäli ei kuuntele kuskia. Hups, taisin keskittyä siis ohjaamaan itseäni ja unohtaa allani odottavan ratsun. Ensimmäisen laukkapätkän jälkeen tamma unohti olevansa koulutunnilla ja luuli siirtyneensä tanssitunnille. Sen jälkeen käynti oli sille melkoisen vieras askellaji, ja se tarjosikin mieluummin paikallaan tanssahtelevaa miniravia tai nosteli oman mielensä mukaan laukkoja. En osannut pahastua ratsulle, sillä ilkeyttään se ei moista menoa tarjonnut, vaan silkasta liikkumisen ilosta. Niinpä monet laukkalähdöt olivat tamman päätöksiä, ja saatoin vain kaiken keskittymiskyvyn kadottaneena hihitellä selässä. Mukavaa oli se, että tamma nosti laukat melkoisen pyöreänä ja jäi laukkaamaan reippaasti, mutta rennosti. Tehtävän ratsastaminen menikin sitten häseltämiseksi, kun Wanda ei enää juuri malttanut kuunnella minua. Nollasin tilannetta yrittämällä kävellä rauhassa, mutta siitäkin piti keskustella melkoisesti. Kun sain hevosta yhtään kuulolle, palasin kuviolle. Tovin työskentelyn jälkeen saimme sekä myötälaukat pitkille sivuille että toivotut vastalaukat tehtävälle. Meno ei ollut kovin tasaista saati hallittua, mutta hyvä mieli jäi kaikesta huolimatta.

Tunti hujahti vauhdilla ohi, ja päällimmäinen tunne oli kuitenkin ihan hyvä. Kieltämättä jarrut olivat hukassa ajoittain, ja oman istunnan epätasaisuus varmasti villitsi tammaa kiihdyttelemään. Silti oli kiva kerrankin päästä enemmänkin jarruttelemaan kuin patistelemaan ratsua liikkeelle. Wanda olisi varmasti oiva ratsu oman istunnan rentouttamiseen ja hallitsemiseen. Oli hauskaa tuntea noina pieninä tanssihetkinä se, kuinka hienosti hevosen takaosa oli toiminnassa ja kuinka paljon ytyä siellä olisi ollut hyödynnettävissä. Ehkäpä pääsen vielä toistekin tämän ratsun kyytiin.

Kouluvääntö plää, hyppääminen jee

Perjantain tunnille sain reilun viiden kuukauden tauon jälkeen Hessun ja rehellisyyden nimissä on sanottava, etten ollut kovin mielissäni. Hessu on minulle yksi tallin hankalimmista ratsastettavista Tapsan ohella, sillä en saa noista kumpaakaan liikkumaan itse eteen tippaakaan. Sen sijaan Hessu venyy vaivihkaa sadan kilometrin mittaiseksi ja raahustaa eteenpäin kuin sen kaviot olisi liimattu maahan. Kaikeksi onneksi opettaja oli valinnut tunnin aiheeksi kevyesti koulua ja sitten pieniä esteitä.

Tällä kertaa päätin, etten päästä Hessua venymään mahdottoman pitkäksi, vaan pyrkisin pitämään sen järkevän mittaisena. Helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka kuinka yritin olla topakkana ja pitää itseni paketissa, sai Hessu aina jotenkin hivutetta itselleen enemmän ohjaa, ja taas huomasin hevosen pään karanneen kauas edelle. Olin kuitenkin aika tomera pyytämään hevosta liikkumaan, mikä selvästi kiukutti sitä. Sainpa pari takajalanpotkaisuakin mielenosoituksena, kun käskin Hessua liikkumaan raipan avustuksella. Mielenilmaisut loppuivat siihen, kun se huomasi protestoinnin olevan turhaa. Sitä reippautta ei silti muutamaa harvaa pätkää enempää löytynyt.

Kouluväännön kuviona oli nopeasti tehdyt sulkutaivutukset käynnissä. Pitkän sivun aluksi kulmaan pyöräytettiin voltti, jonka jälkeen pitkää sivua jatkettiin noin kolmannes sulkutaivutuksessa. Vasen kierros sujui ihmeen kivasti, vaikka en saanut voltilla asetuksia kovin kummoisesti läpi. Sulkutaivutukseen Hessu oli kuitenkin helppo saada eikä sitä tarvinnut kummemmin korjailla. Opettajalta tuli kehu siitä, että Hessu säilytti sulussakin tahdin kivasti. Omasta mielestäni menimme silti auttamattoman hitaasti. Sulkuja vasemmalle ei tarvinnut tulla muistaakseni kuin pari kolme kertaa, kunnes opettaja oli tyytyväinen. Oikeaan kierrokseen sulut olivat vaikeampia. Hessu tahtoi jätää takaosan uralle enkä ihan päässyt jyvälle, millä korjauksella olisin saanut sen pysymään paremmin kohdillaan. Tulin sitten tehneeksi vähän turhan paljon kaikkea yhden sulkutaivutuksen aikana, johon Hessu reagoi alkamalla madella. Kun maltoin vähän rauhoittua ja korjata asioita yksi kerrallaan, saimme siedettävän hetken. Tähänkin suuntaan taisi riittää pari kolme kertaa.

Sulkujen jälkeen hevosia työstettiin myös hetket ravissa ennen kuin palattiin kuvion alkuun. Yritin pyöritellä ympyröitä ja hakea asetuksia läpi. Sisäpohkeeni oli jopa kohtalaisesti matkassa, mutta toisaalta huomasin roikkuvani sisäohjassa. Onnistumisia ei siis tullut, mutta hetkittäin Hessu jopa liikkui itse, silloinkin tosin vaivihkaa itselleen enemmän ohjastilaa haalien. Välillä ennen palaamista sulkutaivutuskuvioon työstin hevosta myös käynnissä. Siinä sain sen rentoutumaan päästä ilman, että se yritti ahmia itselleen lisää pituutta. Takapää kuitenkin sammui enkä keksinyt sitä yhdistelmää, jolla olisin saanut sen pysymään rentona, mutta työskentelemään takaa. Itsestä tuntui vähän siltä, että olin ottanut karsinasta puolikkaan hevosen mukaan ja jättänyt sen takapään eli moottorin matkasta.

Hyvin kevyt kouluvääntö loppui tähän, ja pääsimme hyppäämään pieniä, maksimissaan 50 senttiä olleita esteitä. Ennen rataa hyppäsimme kahden esteen linjan ensimmäistä estettä pysäyttäen hevosen ennen toista ja sitten koko linjaa pysäyttäen ratsu puolestaan päätyyn mennessä. Hessu innostui hyppäämisestä heti ensimmäisen esteen huomattuaan ja jopa imi sille. Pysähdykset onnistuivat, vaikka jarrutusmatka olikin vähän pitkä innostuneen hevosen takia. Olin kuitenkin itse vain mielissäni, sillä sain pitkästä aikaa keskittyä ohjaamiseen ja hyppyyn mukautumiseen sen sijaan, että koetan koko ajan pitää hevosen myös liikkeessä. Hessun hypyt olivat mukavan helppoja mukautua, mutta kerran tai pari ajattelin lähteä hyppyyn kauempaa, mutta ratsuni ei ollut samaa mieltä. Onneksi sukeltelut eivät nyt niin kamalia olleet, mutta tulipahan taas hyvä muistutus siitä, että parempi ratkaisu on odottaa vielä askel.

 

Loppuun hypätty rata mukaili estevalmennuksen rataa pienillä muutoksilla. Matkaan lähdettiin vasemmassa kierroksessa ylittäen ensimmäinen kahden esteen linja. Laukkoja taisi mennä väliin viisi ongelmitta. Hessu oli alusta alkaen pääosin itse hereillä, joten kolmoselle päästiin sutjakasti, ja muistin myös johtaa. Laukka vaihtui helposti, ja Hessu eteni taas itse. Nelosen ja viitosen linja meni neljällä askeleella helposti. Kuutoselle kaartaminen onnistui myös, ja laukka vaihtui jälleen helposti. Seiskalle tuli tehtyä hyvä, mutta hitusen turhan iso tie. Laukkakin taisi vaihtua vielä loppuun. Olipa kerrassaan vaivaton rata, ja olinkin melkoinen auringonpaiste sen jälkeen.

Hessu taisi ajatella tämän tunnin osalta samaa kuin minä. Senkin mielestä kouluvääntö oli ihan tylsää, mutta esteitä voisi tahkota enemmänkin. Opettaja sanoi tosin, että Hessulla on ollut viime aikoina estepuolellakin huonompi kausi, mutta jospa ratsu olisi taas virkistymässä. Hessulla olisi muutoin todella mukava mennä esteitä, mutta se tahtoo jännittää erikoisesteitä turhan paljon. Esimerkiksi vesimatto on sille varma surmanloukku, johon se ei ala luottaa edes onnistuneiden ylitysten jälkeen. Niinpä kisa-ajatukset saa sen kanssa unohtaa, sillä radalle tulee yleensä aina jokin tavallisesta kaksi tolppaa ja kaksi puomia -viritelmästä poikkeava este. Tunti oli kuitenkin varsin mukava ja voisinpa joskus perusestetunnilla pääseväni tämän ratsun kyytiin uudelleen.