Tämän viikon Pian estevalmennus oli jälleen näin torstaina. Vesisateet olivat tehneet ulkokentästä upottavan, mutta sehän ei onneksi estänyt ulkona hyppäämistä. Nimittäin Tallinmäen vanha kotikenttä oli aivan loistavassa kunnossa. Niinpä varustimme hevoset maneesitallilla ja alkuverryttelynä kävelimme ja ravasimme vanhalle kentälle treenaamaan. Ratsunani oli Pave, ja ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä.
Ensimmäisenä verryttelytehtävinä tulimme ravipuomeja ympyrällä. Pave ravasi ihan mukavasti, jolloin puomit ylittyivät hyvin molemmissa kierroksissa. Toisena verryttelytehtävänä tulimme ympyrällä ristikkoa, puomia ja kavalettia. Oikeassa kierroksessa väleihin meni viisi askelta. Vasemmassa kierroksessa jostain syystä kavaletilta puomille tuli aina kuusi askelta ja puomilta ristikolle viisi. Ponnistuspaikat löytyivät molempiin suuntiin hyvin, mutta Paven eteneminen oli hieman ponnetonta. Se pysyi vähän lyhyempänä, mutta takajalat unohtuivat aina välillä matkasta. Vasemmassa kierroksessa taisin sitten ratsastaa tien kavaletilta puomille vähän isompana, kun siihen tuli se ylimääräinen askel. Väli meni kuitenkin siinä kierroksessa koko ajan kuudella, joten ainakin tie pysyi samanlaisena.
Verryttelytehtävien jälkeen tulimme oikeassa laukassa ponnistuspuomilla varustetun lävistäjäpystyn, jolta jatkoimme kavaletin, puomin ja okserin yhdistelmälle, joka myös oli lävistäjällä. Hukkasin ponnistuspaikat, kun en saanut otetta Paven laukasta. Kyllä se sinällään eteni, mutta jotenkin niin rauhallisesti, etten saanut rytmistä kiinni. En onneksi isommin panikoinut ponnistuspaikkojen näkymättömyyttä. Laukat eivät myöskään tällä tehtävällä vaihtuneet, vaan sain korjata ne ravin kautta. Niiden korjaamiseen meni aina pieni tovi, kun en vieläkään saa Pavea nopeasti laukasta raviin, vaan jarrutusmatkaa kertyy. Hypyt olivat sinällään ihan ok.
Seuraavaksi tulimme lävistäjäpystyn toisesta suunnasta, mutta edelleen oikeassa laukassa. Siitä jatkoimme suoralle linjalle, jolla oli okseri ja neljän askeleen päässä siitä askeleen pystysarja. Sen jälkeen tulimme vielä kavaletin, puomin ja okserin yhdistelmän. Lähdimme tehtävälle hyvässä laukassa, mutta jotenkin ensimmäistä estettä kohti Pave taas muuttui valjummaksi. Mitä oikein puuhaan siinä lähestymisessä? Pystyn yli pääsimme kuitenkin ihan hyvin. Suoran linjan okseri ylittyi pienemmällä hypyllä, jolloin neljän askeleen väli tuntui heti pidemmältä. Sarjan a-osan pystyn alla oli rengas koristeena. Tunsin lähestymisessä, että Pave alkoi pohtia ohitusta vasemmalta. Sain kerrankin blokattua sen ja hihkuin onnistumistani mielessä. Pave sakotti tästä torkahduksesta livahtamalla sitten oikealta ohi. Hah, sen siitä saa, kun nuolaisee ennen kuin tipahtaa! Tulimme koko linjan uudestaan, ja nyt liimasin molemmat pohkeet tiukasti kiinni. Näin pääsimme niin okserin kuin askeleen sarjan ihan hyvin. Miniradan viimeisenä ollut kavaletin, puomin ja okserin yhdistelmä meni kohtuullisesti.
Sitten tulimme vielä saman alun, mutta lisäsimme pari hyppyä mukaan. Aiemmin viimeisenä olleelta okserilta jatkoimme kaarevalla tiellä suoralla linjalla olleelle okserille sekä tulimme vielä lävistäjäpystyltä kaarevalla tiellä askeleen sarjalle. Ratakorkeus oli noin 80–90 senttiä. Aloitimme tämän radan keilaamalla ykkösen alas, jolloin saimme ottaa homman uusiksi. Nyt pääsimme ykkösen yli paremmin. Okserin ja sarjan suoralla linjalla olin tarkkana, ettei Pave keksisi ohitella. Linja menikin nyt ongelmitta. Laukka tosin vähän hyytyi tässä vaiheessa, joten lähestyimme kavaletin, puomin ja okserin yhdistelmää aika uneliaasti. Pave kuitenkin selvitti sen, ja pääsimme jatkamaan okserilta toivotusti viidellä askeleella toiselle okserille. Sen ylitys sujui asiallisesti. Siitä tulimme vielä lävistäjäpystyn ja sarjan kaarevan linjan. Sekin taisi mennä viidellä askeleella, hieman ehkä lähelle ajautuen. Pave kuitenkin nosti kavionsa puhtaasti esteiden yli, ja ratamme oli siinä.
Tunnissa kaivelemaan jäi laukan energisyyden puute. Jotenkin Pave ei syttynyt hommaan, vaan puksutti puoliteholla menemään. Sentään pääsimme esteistä kuitenkin pääosin yli, mitä nyt vähän keilasimme ja kertaalleen menimme ohi. Positiivista oli kuitenkin se, etten isommin panikoinut, vaikka toki olisin saanut herätellä meidät molemmat paremmin töihin. Eivätkä esteetkään näyttäneet yhtään isoilta. Mutta sen sujuvuuden tahtoisin takaisin. Nyt vain täytyy keksiä, mistä se taas löytyy.
torstai 19. toukokuuta 2016
maanantai 16. toukokuuta 2016
Vähän valjua
Maanantain Tallinmäen tunnilla oli vuorossa puomeja. Ihanaa, kunnon puomitunnista tuntuu olevankin jo aikaa. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja ratsukseni sain Naken. Se oli tehnyt jo yhden tunnin alle sekä ehtinyt käydä tallissa huilaamassa pienen tovin. Tunnin alussa haihattelin, että olin sen selässä toista kertaa, vaikka oikeasti oli jo neljäs kerta.
Aloitimme tunnin tulemalla kahden puomin suoraa linjaa ensin ravissa. Ideana oli päästä linja suoraan ja tasaisesti. Se onnistui ihan hyvin. Seuraavaksi teimme käyntisiirtymisen puomien välissä. Siirtymisessä alaspäin Nakke pääsi vähän poikkeamaan suoralta linjalta, yleensä vähän oikealle. Tämä korjaantui pitämällä hevonen pohkeilla suorana siirtymisessä niin alas- kuin ylöspäin. Siirtymiset alaspäin venyivät ensin, kunnes tajusin vaatia ne täsmällisemmin. Takaisin raviin Nakke palasi ihan hyvin. Tulimme samaa suoraa linjaa vielä laukassa. Linja taisi olla noin 17 metriä, jolloin tavoittelimme viittä askelta. Tulimme sen Naken kanssa kerran neljällä ja puolella askeleella, kun laukka ei mielestäni pyörinyt. Nakella olikin pidempi laukka kuin tajusin, vauhdin puute hämäsi. Saimme kuitenkin tultua linjan molemmista suunnista asiallisesti viidellä askeleella aika rauhallisessa laukassa.
Seuraavaksi tulimme kolmea innaripuomia ympyrällä. Aloitimme vasemmassa kierroksessa ja tulimme tehtävän ravissa. Naken kanssa sain hakea hieman tilaa ulkoreunasta, jotta puomivälit olivat sille sopivat. Ravissa Nakke eteni ihan kivasti, ja pääsimmekin puomit molemmissa kierroksissa ravissa hyvin. Tulimme puomit myös laukassa. Välit olivat aika lyhyet, joten saimme hakea vähän lyhyempää laukkaa. Otin tilaa kuitenkin taas vähän ulkoreunasta, jolloin nakuttelimme molemmat suunnat laukassakin helposti.
Lopuksi tulimme vielä kahdeksikolla kahta kavalettia, joilla pyrimme vaihtamaan laukkaa. Kavaletit oli asetettu niin selvästi, että ne alleviivasivat vaihdon tarvetta. Saimme Naken kanssa ensin hakea tien kuntoon ja jopa vähän tulla kavaleteille siten, että niillä oli varaa johtaa ja kääntää enemmän. Näiden kikkojen avulla saimme ainakin kertaalleen vaihdot onnistumaan molempiin suuntiin. Pari kertaa sain korjata laukan ravin kautta, kerran Nakke nappasi jo ennen kavalettia oikean laukan ja kertaalleen olimme kavaletin jälkeen ristilaukassa, jonka Nakke korjasi itse pois. Tehtävä ei mennyt ihan niin sujuvasti kuin olisin toivonut, mutta vaihtojen harjoittelu kavaletin avustuksella oli silti tietysti kivaa.
Loppuravissa tulimme vielä koko kentän kokoista kolmikaarista kiemurauraa. Tunnin aikana en ollut saanut kaivettua Nakesta esiin sitä samaa pehmeää kaveria, jolla olen mennyt aiemmin. Yritin vielä kiemurauran aikana notkistella Nakkea ja saada sitä pehmeämmäksi, mutta heikosti onnistuen. Nakke oli tunnin alkupuolella vielä enemmän patisteltavissa kuin muistin. Hiljalleen se alkoi kuitenkin liikkua, vaikka ei nyt varsinaisesti kovin energiseksi muuttunut. Vaikka tunnilla ei mitään isompia ongelmia ollutkaan, jäi siitä vähän valju fiilis. Kaiketi olin taas odottanut hevosen liitelevän ihan itsekseen ja jäin siten vähän matkustelemaan. Mutta jospa sitä taas ensi kerralla ihan ratsastaisikin.
Aloitimme tunnin tulemalla kahden puomin suoraa linjaa ensin ravissa. Ideana oli päästä linja suoraan ja tasaisesti. Se onnistui ihan hyvin. Seuraavaksi teimme käyntisiirtymisen puomien välissä. Siirtymisessä alaspäin Nakke pääsi vähän poikkeamaan suoralta linjalta, yleensä vähän oikealle. Tämä korjaantui pitämällä hevonen pohkeilla suorana siirtymisessä niin alas- kuin ylöspäin. Siirtymiset alaspäin venyivät ensin, kunnes tajusin vaatia ne täsmällisemmin. Takaisin raviin Nakke palasi ihan hyvin. Tulimme samaa suoraa linjaa vielä laukassa. Linja taisi olla noin 17 metriä, jolloin tavoittelimme viittä askelta. Tulimme sen Naken kanssa kerran neljällä ja puolella askeleella, kun laukka ei mielestäni pyörinyt. Nakella olikin pidempi laukka kuin tajusin, vauhdin puute hämäsi. Saimme kuitenkin tultua linjan molemmista suunnista asiallisesti viidellä askeleella aika rauhallisessa laukassa.
Seuraavaksi tulimme kolmea innaripuomia ympyrällä. Aloitimme vasemmassa kierroksessa ja tulimme tehtävän ravissa. Naken kanssa sain hakea hieman tilaa ulkoreunasta, jotta puomivälit olivat sille sopivat. Ravissa Nakke eteni ihan kivasti, ja pääsimmekin puomit molemmissa kierroksissa ravissa hyvin. Tulimme puomit myös laukassa. Välit olivat aika lyhyet, joten saimme hakea vähän lyhyempää laukkaa. Otin tilaa kuitenkin taas vähän ulkoreunasta, jolloin nakuttelimme molemmat suunnat laukassakin helposti.
Lopuksi tulimme vielä kahdeksikolla kahta kavalettia, joilla pyrimme vaihtamaan laukkaa. Kavaletit oli asetettu niin selvästi, että ne alleviivasivat vaihdon tarvetta. Saimme Naken kanssa ensin hakea tien kuntoon ja jopa vähän tulla kavaleteille siten, että niillä oli varaa johtaa ja kääntää enemmän. Näiden kikkojen avulla saimme ainakin kertaalleen vaihdot onnistumaan molempiin suuntiin. Pari kertaa sain korjata laukan ravin kautta, kerran Nakke nappasi jo ennen kavalettia oikean laukan ja kertaalleen olimme kavaletin jälkeen ristilaukassa, jonka Nakke korjasi itse pois. Tehtävä ei mennyt ihan niin sujuvasti kuin olisin toivonut, mutta vaihtojen harjoittelu kavaletin avustuksella oli silti tietysti kivaa.
Loppuravissa tulimme vielä koko kentän kokoista kolmikaarista kiemurauraa. Tunnin aikana en ollut saanut kaivettua Nakesta esiin sitä samaa pehmeää kaveria, jolla olen mennyt aiemmin. Yritin vielä kiemurauran aikana notkistella Nakkea ja saada sitä pehmeämmäksi, mutta heikosti onnistuen. Nakke oli tunnin alkupuolella vielä enemmän patisteltavissa kuin muistin. Hiljalleen se alkoi kuitenkin liikkua, vaikka ei nyt varsinaisesti kovin energiseksi muuttunut. Vaikka tunnilla ei mitään isompia ongelmia ollutkaan, jäi siitä vähän valju fiilis. Kaiketi olin taas odottanut hevosen liitelevän ihan itsekseen ja jäin siten vähän matkustelemaan. Mutta jospa sitä taas ensi kerralla ihan ratsastaisikin.
sunnuntai 15. toukokuuta 2016
Kohtaamisia maastossa
Sunnuntaina kävimme Noran ja Kaisan kanssa maastossa. Me Paven kanssa olimme sopivasti Noran ja Hempan sekä Kaisan ja Vaken välissä. Kävimme tutun lenkin eli tietä myöten kankaille, niiden läpi toiselle tielle ja vielä vesipolun läpi takaisin samalle tielle, jota myöten tallille.
Reissun teemana oli selvästi erilaisten vempeleiden kohtaaminen. Tavallisten autojen lisäksi ohitimme tien vieressä olleen kaivinkoneen (jonka fiksu kuski sammutti nähtyään hevostemme vähän jännittävän sitä), ravihevonen köpötteli edestämme toista reittiä myöten menemään, annoimme tietä mönkijälle ja pörräsipä vielä lentokone useampaan otteeseen taivaalla. Niin ja kävimme myös totuttelemassa junarataan ylittämällä sen muutamia kertoja. Pave vähän ihmetteli kopisevaa alustaa, mutta ylitti junaradan ihanan asiallisesti.
Reissun laukkapätkät otimme alkumatkasta tiellä sekä toisen pätkän verran kankaalla. Pave kulki nyt oikein siivosti Hempan perässä. Tänään tohdin jo laukata sujuvammin menemään. Eihän se Pave ihan Hempan perässä pysynyt, mutta ei onneksi tuntunut siitä hätääntyvän, vaan laukkasi reippaasti menemään. Eipähän sille jäänyt aikaa etsiä tollotettavia asioita. Laukkapätkä kankaallakin meni mukavasti. Jeij! Seuraavasta videopätkästä selviää, miksi vesipolun nimi on juuri vesipolku.
Kotimatkan taitoimme ravissa ja käynnissä. Reissu sujui ihanan sujuvasti ja ennen kaikkea rennosti. Kylläpä tuli hyvä mieli! Satuimme aikatauluttamaan reissun kaiken lisäksi juuri sopivasti, sillä päiväksi luvattu sade aloitteli vasta, kun veimme hevosia jo takaisin tarhaan. Jällleen kerran maasto erinomaisessa seurassa oli mitä parhainta sunnuntain ajanvietettä.
Kuvasta ja videosta kiitos Kaisalle, joka viritteli kypäräänsä Noran GoPron!
 |
| Junarataharjoitukset meneillään. © Kaisa |
Reissun laukkapätkät otimme alkumatkasta tiellä sekä toisen pätkän verran kankaalla. Pave kulki nyt oikein siivosti Hempan perässä. Tänään tohdin jo laukata sujuvammin menemään. Eihän se Pave ihan Hempan perässä pysynyt, mutta ei onneksi tuntunut siitä hätääntyvän, vaan laukkasi reippaasti menemään. Eipähän sille jäänyt aikaa etsiä tollotettavia asioita. Laukkapätkä kankaallakin meni mukavasti. Jeij! Seuraavasta videopätkästä selviää, miksi vesipolun nimi on juuri vesipolku.
Kotimatkan taitoimme ravissa ja käynnissä. Reissu sujui ihanan sujuvasti ja ennen kaikkea rennosti. Kylläpä tuli hyvä mieli! Satuimme aikatauluttamaan reissun kaiken lisäksi juuri sopivasti, sillä päiväksi luvattu sade aloitteli vasta, kun veimme hevosia jo takaisin tarhaan. Jällleen kerran maasto erinomaisessa seurassa oli mitä parhainta sunnuntain ajanvietettä.
Kuvasta ja videosta kiitos Kaisalle, joka viritteli kypäräänsä Noran GoPron!
lauantai 14. toukokuuta 2016
Kolme kolmesta Ekin kanssa
Lauantaille sattui sopiva mahdollisuus päästä hyppelemään jokeriratsulla. Tunti oli lopulta meidän JKH-tiimimme oma tunti Noran ja Kaisan kanssa. Ratsukseni sain Ekin. Tällä tunnilla tuli sitten täyteen Ekin kanssa kolme kolmesta, sillä sen maasto- ja kouluominaisuudet olenkin jo ehtinyt testata ja nyt pääsin vielä hyppelemään sen kanssa.
Alkuverryttelyssä tulimme innaripuomeja ravissa sekä samoja puomeja laukassa siten, että niiden toinen pää oli nostettu ilmaan. Eki oli hieman kiemurtelevalla tuulella, joten sain herätellä sitä hommiin, jotta se keskittyisi etenemään. Ravipuomit menivät ihan kohtuullisesti, vaikka Eki tuntui hieman hyytyvän niitä kohti. Laukassa Eki tuntui etenevän enemmän ylös kuin eteenpäin. Maisemat eivät oikein vaihtuneet, joten koetin viritellä reippaampaa menoa. Ihan kunnon kaasua en löytänyt, mutta emme me nyt ihan madelleetkaan. Laukkapuomit menivät ihan ok, pienestä hitailusta huolimatta.
Ennen rataa hyppelimme kahta suoraa linjaa. Ensimmäisellä linjalla oli kavaletti, este ja kavaletti, väleihin meni ensin neljä askelta, sitten välin lyhentämisen jälkeen kolme. Ekiä sain taas nohitella liikkumaan enemmän eteen. Vaikka en saanut Ekistä ihan niin liitävää kuin olisin halunnut, oli se kuitenkin kohtuullisen tasainen. Mitä nyt ehkä hieman pääsi hiipumaan esteitä kohti. Saimme kuitenkin tultua välit toivotuilla askelilla. Kahden esteen suoran linjan taisimme tulla vain kerran ja survoimme sille viisi askelta, vaikka neljä olisi ollut tavoitteissa. Jotenkin se laukka pääsi taas hiipumaan esteitä kohti. Taisin sortua tuuppaamaan Ekiä sen sijaan, että olisin istunut rauhassa ja ratsastanut sen sijaan pohkeella vielä aktiivisemmin.
Sitten hyppäsimmekin kertaalleen radan: toisesta päästä nostetut innaripuomit, yksittäinen lävistäjäkavaletti, pystyn ja okserin kaareva linja kuudella askeleella, kavaletin ja okserin kolmen askeleen suora linja sekä vielä loppuun pystyn ja okserin neljän askeleen suora linja. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Nohittelin Ekiä liikkumaan eteenpäin, mutta jarru oli hieman päällä. Ensimmäiselle innaripuomille Eki lähti kaukaa venyttäen, kun nohittelin sitä äänellä. Eki piti hienosti pokan ja selviytyi kahdesta muusta innaripuomista venytyksestä huolimatta hyvin. Lävistäjäkavaletille tulimme ihan hyvin, ja Eki nappasi siinä toivotun oikean laukan. Kolmoselle lähdimme positiivisen askeleen kautta kauempaa, kun taas nohittelin Ekiä äänellä. Minulla näemmä jäi hoputtaminen päälle. Eki laskeutui esteeltä ristilaukassa, mutta korjasi itsensä kokonaan oikeaan eli kaarteeseen nähden vastakkaiseen laukkaan. Saimme kuitenkin tultua kaarevan linjan neloselle kuudella askeleella. Sen jälkeen korjasin laukan vasemmaksi ravin kautta. Kavaletin ja okserin suora linja meni kolmella askeleella ihan hyvin. Viimeisenä olleen toisen suoran linjan ensimmäiselle esteelle tuli hyvä hyppy. Olin ajatellut tulevani välin nyt neljällä askeleella, mutta unohdin ratsastaa laukan ajoissa sujuvammaksi. Niinpä jouduin välissä nohittamaan Ekiä eteen. Se oli ihanan kiltti ja venytti itsensä neljännen askeleen jälkeen hyppyyn, vaikka ponnistuspaikka jäikin kauas. Ratamme ja päivän hyppelymme olivatkin siinä.
Olipa opettavaista hypätä taas uudella ratsulla. Eki oli edelleen sangen sympaattinen kaveri, vaikkakin samalla sangen rauhallinen. Ekin kanssa varmasti saisi opetella olemaan tuuppimatta ja ratsastamaan tosiaan niillä pohkeilla paremmin. Veikkaan, että ruuna vastaa ylimääräiseen heilumiseen hidastamalla entisestään. Mukavan opettavaista siis. Eki kuitenkin meni jokaisesta esteestä kerralla yli, vaikka emme nyt niin liidelleetkään. Meno oli kuitenkin aika tasaista samoin kuin varmaa, joten mikäpä siinä oli hypellessä. Eki ei pettänyt tälläkään tunnilla, on se kiva kaveri.
Videosta kiitos Miialle!
Alkuverryttelyssä tulimme innaripuomeja ravissa sekä samoja puomeja laukassa siten, että niiden toinen pää oli nostettu ilmaan. Eki oli hieman kiemurtelevalla tuulella, joten sain herätellä sitä hommiin, jotta se keskittyisi etenemään. Ravipuomit menivät ihan kohtuullisesti, vaikka Eki tuntui hieman hyytyvän niitä kohti. Laukassa Eki tuntui etenevän enemmän ylös kuin eteenpäin. Maisemat eivät oikein vaihtuneet, joten koetin viritellä reippaampaa menoa. Ihan kunnon kaasua en löytänyt, mutta emme me nyt ihan madelleetkaan. Laukkapuomit menivät ihan ok, pienestä hitailusta huolimatta.
Ennen rataa hyppelimme kahta suoraa linjaa. Ensimmäisellä linjalla oli kavaletti, este ja kavaletti, väleihin meni ensin neljä askelta, sitten välin lyhentämisen jälkeen kolme. Ekiä sain taas nohitella liikkumaan enemmän eteen. Vaikka en saanut Ekistä ihan niin liitävää kuin olisin halunnut, oli se kuitenkin kohtuullisen tasainen. Mitä nyt ehkä hieman pääsi hiipumaan esteitä kohti. Saimme kuitenkin tultua välit toivotuilla askelilla. Kahden esteen suoran linjan taisimme tulla vain kerran ja survoimme sille viisi askelta, vaikka neljä olisi ollut tavoitteissa. Jotenkin se laukka pääsi taas hiipumaan esteitä kohti. Taisin sortua tuuppaamaan Ekiä sen sijaan, että olisin istunut rauhassa ja ratsastanut sen sijaan pohkeella vielä aktiivisemmin.
Sitten hyppäsimmekin kertaalleen radan: toisesta päästä nostetut innaripuomit, yksittäinen lävistäjäkavaletti, pystyn ja okserin kaareva linja kuudella askeleella, kavaletin ja okserin kolmen askeleen suora linja sekä vielä loppuun pystyn ja okserin neljän askeleen suora linja. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Nohittelin Ekiä liikkumaan eteenpäin, mutta jarru oli hieman päällä. Ensimmäiselle innaripuomille Eki lähti kaukaa venyttäen, kun nohittelin sitä äänellä. Eki piti hienosti pokan ja selviytyi kahdesta muusta innaripuomista venytyksestä huolimatta hyvin. Lävistäjäkavaletille tulimme ihan hyvin, ja Eki nappasi siinä toivotun oikean laukan. Kolmoselle lähdimme positiivisen askeleen kautta kauempaa, kun taas nohittelin Ekiä äänellä. Minulla näemmä jäi hoputtaminen päälle. Eki laskeutui esteeltä ristilaukassa, mutta korjasi itsensä kokonaan oikeaan eli kaarteeseen nähden vastakkaiseen laukkaan. Saimme kuitenkin tultua kaarevan linjan neloselle kuudella askeleella. Sen jälkeen korjasin laukan vasemmaksi ravin kautta. Kavaletin ja okserin suora linja meni kolmella askeleella ihan hyvin. Viimeisenä olleen toisen suoran linjan ensimmäiselle esteelle tuli hyvä hyppy. Olin ajatellut tulevani välin nyt neljällä askeleella, mutta unohdin ratsastaa laukan ajoissa sujuvammaksi. Niinpä jouduin välissä nohittamaan Ekiä eteen. Se oli ihanan kiltti ja venytti itsensä neljännen askeleen jälkeen hyppyyn, vaikka ponnistuspaikka jäikin kauas. Ratamme ja päivän hyppelymme olivatkin siinä.
Olipa opettavaista hypätä taas uudella ratsulla. Eki oli edelleen sangen sympaattinen kaveri, vaikkakin samalla sangen rauhallinen. Ekin kanssa varmasti saisi opetella olemaan tuuppimatta ja ratsastamaan tosiaan niillä pohkeilla paremmin. Veikkaan, että ruuna vastaa ylimääräiseen heilumiseen hidastamalla entisestään. Mukavan opettavaista siis. Eki kuitenkin meni jokaisesta esteestä kerralla yli, vaikka emme nyt niin liidelleetkään. Meno oli kuitenkin aika tasaista samoin kuin varmaa, joten mikäpä siinä oli hypellessä. Eki ei pettänyt tälläkään tunnilla, on se kiva kaveri.
Videosta kiitos Miialle!
perjantai 13. toukokuuta 2016
Tasaisempaa tuntumaa
Perjantaina oli Artsin koulutunnin vuoro. Ratsunani oli Pave ja jaoin tunnin kolmen ratsukon kanssa. Menimme tällä kertaa maneesissa. Hyvinhän sinne vielä mahtui, vaikka olemmekin jo päässeet ison kentän makuun. Tänään pääpaino oli myötä- ja vasta-asetuksissa. Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi ja pyörittelimme samalla pääty-ympyröitä. Pave liikkui ihan hyvin ja hakeutui tuntumalle kivasti. Ympyröillä oikea kierros sujui, mutta vasen kierros takkusi. Asetus ei mennyt läpi, taivutuksesta puhumattakaan. Tunnin treeniaihe tuli siis tarpeeseen. Laukkaa otimme verryttelyssä lyhyesti eikä se ehtinyt juuri alkaa rullata.
Sitten siirryimmekin ravikuviolle, jota tahkosimme valtaosan tunnista. Pyöräytimme pitkät sivut aloittaviin kulmiin noin kymmenen metrin voltit myötäasetuksessa. Voltin jälkeen jatkoimme pitkälle sivulle, jossa haimme vasta-asetukset. Pitkän sivun päättävän kulman ratsastimmekin taas myötäasetuksessa. Tulimme myös kierrosten päätteeksi muutamia kertoja keskihalkaisijaa tehden myös sillä vasta-asetuksen ennen kuin suoristimme ja valmistelimme kulman myötäasetuksella. Keskihalkaisijan avulla vaihdoimme myös suuntaa. Tällöin vasta-asetus muuttuikin luontevasti myötäasetukseksi.
Asetukset oikealle sujuivat odotetusti helpommin kuin vasemmalle. Tehtävä oli kuitenkin näppärä, sillä samassa kierroksessa pääsi treenaamaan molempia asetuksia. Kulmiin pyöräytetyillä volteilla sain molemmissa suunnissa olla tarkka kääntämisen kanssa, jotta voltti pysyi noin kymmenen metrin kokoisena eikä venähtänyt liikaa. Etenkin vasemmassa kierroksessa volteilla sai olla tarkkana kääntämässä Pavea. Muuten se helposti haki tilaa suurentamalla volttia. Pitkien sivujen aikana tehdyt vasta-asetukset menivät molempiin suuntiin ihan asiallisesti. Yritin kovasti pohtia, miten saisin notkistettua Paven asettumaan paremmin vasemmalle myös volteilla. Viisastumista ei tullut vieläkään, mutta toistot paransivat menoa onneksi. Silti hyvin hetkien väliin mahtui monia kulmia ja voltteja ilman rehellistä asettumista vasemmalle.
Tunnin viimeisenä tehtävänä jakauduimme kahdelle pääty-ympyrälle, josta puolet tulimme ravissa, puolet laukassa. Laukka nostettiin pääty-ympyrän avoimelta puolelta ravista. Puolikkaan ympyrän jälkeen siirryttiin takaisin raviin ja haettiin se ensin kuntoon, jonka jälkeen mentiin vielä pätkä vasta-asetusta ennen kuin piti jo palata myötäasetukseen ja valmistella uusi laukannosto. Vasen laukka ei lähtenyt tänään pyörimään nimeksikään. Saimme pari kohtuullista nostoa, mutta Pave myös alkoi heti ensimmäisen kierroksen jälkeen ennakoida nostoa ja kipittää sitä kohti. Itse laukka oli hyvin kulmikasta, ja Pave jopa pudotteli raville, jos unohdin ylläpitää laukkaa. Siirtymiset alaspäin olivat odotetusti töksähtäviä, ja ravi aika kiireistä sen jälkeen. Oli kuitenkin kiva huomata, että ravin vasta-asetuksissa Pave malttoi paremmin. Oikea laukka pyöri onneksi ihan hyvin, ja saimme siihen suuntaan parit aika kivatkin nostot. Pave toki pyrki ennakoimaan tähänkin suuntaan, ja opettaja neuvoi istumaan tiiviisti ja ratsastamaan jokaisen askeleen ajatuksella. Eli vaikka Pave vähän hätiköi, minun piti pitää ajatukset ravissa ja ratsastaa Pavea siinä askellajissa pysymään kuulolla. Pieni jämäköityminen auttoikin, ja sen ansiosta tuli mukavia nostoja. Puolikkaan ympyrän aikana sain myös laukassa Paveen kivasti otetta. Siirtymiset alaspäin olivat tässäkin suunnassa aika onnettomia, niitä haluaisinkin treenata kunnolla ajatuksen kanssa.
Loppuravissa haettiin vielä hyvää etenemistä. Pavea sai vähän nohitella, mutta jaksoi se vielä väläytellä kivoja hetkiä. Tämän tunnin ehdoton onnistuminen oli kohtuullisen tasainen tuntuma. Pave pysyi pitkälti mukavasti kuolaimella eikä pilkkinyt yhtään niin pahasti kuin joskus. Toki mukaan mahtui vähän hirveilyäkin, mutta kokonaisuudessaan menimme aika tasaisesti. Takajalkoja pitää vain saada paremmin töihin. Kuten opettaja sanoikin, tuppaan vähän tyytymään siihen, että kunhan Pave on edestä hyvä. Mutta nyt kun tasaisuus alkaa olla paremmin hallussa, voi alkaa keskittyä muihinkin asioihin, kuten juuri niihin takajalkoihin. Siinäpä minulle, hevosen etuosaan ihastuneelle, hyvää haastetta.
Sitten siirryimmekin ravikuviolle, jota tahkosimme valtaosan tunnista. Pyöräytimme pitkät sivut aloittaviin kulmiin noin kymmenen metrin voltit myötäasetuksessa. Voltin jälkeen jatkoimme pitkälle sivulle, jossa haimme vasta-asetukset. Pitkän sivun päättävän kulman ratsastimmekin taas myötäasetuksessa. Tulimme myös kierrosten päätteeksi muutamia kertoja keskihalkaisijaa tehden myös sillä vasta-asetuksen ennen kuin suoristimme ja valmistelimme kulman myötäasetuksella. Keskihalkaisijan avulla vaihdoimme myös suuntaa. Tällöin vasta-asetus muuttuikin luontevasti myötäasetukseksi.
Asetukset oikealle sujuivat odotetusti helpommin kuin vasemmalle. Tehtävä oli kuitenkin näppärä, sillä samassa kierroksessa pääsi treenaamaan molempia asetuksia. Kulmiin pyöräytetyillä volteilla sain molemmissa suunnissa olla tarkka kääntämisen kanssa, jotta voltti pysyi noin kymmenen metrin kokoisena eikä venähtänyt liikaa. Etenkin vasemmassa kierroksessa volteilla sai olla tarkkana kääntämässä Pavea. Muuten se helposti haki tilaa suurentamalla volttia. Pitkien sivujen aikana tehdyt vasta-asetukset menivät molempiin suuntiin ihan asiallisesti. Yritin kovasti pohtia, miten saisin notkistettua Paven asettumaan paremmin vasemmalle myös volteilla. Viisastumista ei tullut vieläkään, mutta toistot paransivat menoa onneksi. Silti hyvin hetkien väliin mahtui monia kulmia ja voltteja ilman rehellistä asettumista vasemmalle.
Tunnin viimeisenä tehtävänä jakauduimme kahdelle pääty-ympyrälle, josta puolet tulimme ravissa, puolet laukassa. Laukka nostettiin pääty-ympyrän avoimelta puolelta ravista. Puolikkaan ympyrän jälkeen siirryttiin takaisin raviin ja haettiin se ensin kuntoon, jonka jälkeen mentiin vielä pätkä vasta-asetusta ennen kuin piti jo palata myötäasetukseen ja valmistella uusi laukannosto. Vasen laukka ei lähtenyt tänään pyörimään nimeksikään. Saimme pari kohtuullista nostoa, mutta Pave myös alkoi heti ensimmäisen kierroksen jälkeen ennakoida nostoa ja kipittää sitä kohti. Itse laukka oli hyvin kulmikasta, ja Pave jopa pudotteli raville, jos unohdin ylläpitää laukkaa. Siirtymiset alaspäin olivat odotetusti töksähtäviä, ja ravi aika kiireistä sen jälkeen. Oli kuitenkin kiva huomata, että ravin vasta-asetuksissa Pave malttoi paremmin. Oikea laukka pyöri onneksi ihan hyvin, ja saimme siihen suuntaan parit aika kivatkin nostot. Pave toki pyrki ennakoimaan tähänkin suuntaan, ja opettaja neuvoi istumaan tiiviisti ja ratsastamaan jokaisen askeleen ajatuksella. Eli vaikka Pave vähän hätiköi, minun piti pitää ajatukset ravissa ja ratsastaa Pavea siinä askellajissa pysymään kuulolla. Pieni jämäköityminen auttoikin, ja sen ansiosta tuli mukavia nostoja. Puolikkaan ympyrän aikana sain myös laukassa Paveen kivasti otetta. Siirtymiset alaspäin olivat tässäkin suunnassa aika onnettomia, niitä haluaisinkin treenata kunnolla ajatuksen kanssa.
Loppuravissa haettiin vielä hyvää etenemistä. Pavea sai vähän nohitella, mutta jaksoi se vielä väläytellä kivoja hetkiä. Tämän tunnin ehdoton onnistuminen oli kohtuullisen tasainen tuntuma. Pave pysyi pitkälti mukavasti kuolaimella eikä pilkkinyt yhtään niin pahasti kuin joskus. Toki mukaan mahtui vähän hirveilyäkin, mutta kokonaisuudessaan menimme aika tasaisesti. Takajalkoja pitää vain saada paremmin töihin. Kuten opettaja sanoikin, tuppaan vähän tyytymään siihen, että kunhan Pave on edestä hyvä. Mutta nyt kun tasaisuus alkaa olla paremmin hallussa, voi alkaa keskittyä muihinkin asioihin, kuten juuri niihin takajalkoihin. Siinäpä minulle, hevosen etuosaan ihastuneelle, hyvää haastetta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)