Pyöreämpää hyppäämistä

Koska tuleva viikonloppu menee ihka ensimmäistä kertaa HIHS-reissulla, kävin näin tiistaina korvaamassa väliin jäävän tuntini. Mahduin näppärästi aikuisten C/B-tunnille, jossa oli mukana lisäkseni viisi ratsukkoa ja aiheina esteitä. Ratsukseni sain Peran, jonka kanssa olenkin ajatellut rohjeta taas hyppäämäänkin enemmän. Kasasimme opettajan ohjeiden mukaan kolmen esteen jumppasarjan sekä yhden yksittäisen esteen.

Alkuverkassa tulimme jumppasarjaa vielä pelkkinä puomeina. Niiden aikana oli tarkoitus pysyä kevyessä istunnassa. Pera liikkui aika mukavasti, jolloin sain keskittyä enemmän itseeni. Opettaja kommentoi ajattelemaan enemmän sekä takamusta että jalkoja taakse. Etenkin vasen jalkani tahtoi jäädä sinnikkäästi eteen, vaikka koetin sitä siirtää. Opettajan mukaan oikea jalka oli paremmin oikealla paikalla automaattisesti. Lisäksi opettaja neuvoi saamaan enemmän kulmaa lonkkaan, mikä ei ihan auennut minulle. Tai sitten olin vain niin jäykkä, etten saanut paikkoja väännettyä toivotusti. Kuvioon lisättiin myös laukannosto ja toisen pitkän sivun laukkaaminen kevyessä istunnassa. Laukka nousi aika helposti, ja kevyt istunta piti laukassa ravia paremmin. Opettaja hoksautti vasemman jalkani heiluvan kevyessä istunnassa. Huomasin tämän itse vasta hoksautuksen jälkeen, jolloin osasin kiinnittää siihen huomiota. Sen korjaaminen oli kuitenkin vaikeaa, kun taas oikea jalka pysyi nätisti paikoillaan. Mahtaako vino istuntani aiheuttaa sen, että vasen puoleni kiertyy enemmän irti hevosesta, jolloin jalallanikin on enemmän mahdollisuuksia heilua vapaana? Molempia jalkoja en saanut pysymään hallitusti paikoillaan, vaikka yritinkin. Opettaja kommentoi satulan käyvän pieneksi pitkien reisieni takia, mikä ei varmasti ainakaan auttanut korjaamaan asiaa.

Seuraavaksi tulimme yksittäistä ristikkoa ja myöhemmin pystyksi korotettua estettä tavoitteena saada laskettua kolme viimeistä laukka-askelta ennen hyppyä. Pera liikkui pääosin hyvin, mutta se pääsi vähän turhan pitkäksi. Kun laukka oli pidempää, en enää nähnytkään hyppypaikkaa kunnolla. Niinpä tulin hihkaisseeksi kaksi, kun huomasin kolmannen laukka-askeleen jo ehtineen mennä ja pari kertaa yritin saada Peran hyppäämään kauempaa, johon se ei fiksusti suostunut. Ei ollut siis taitoa tässä laskennassa mukana, vaan tuuria enemmänkin. Yleensä olen kyllä saanut Peran laukan laskettua, mutta liekö meno sitten ollut niin venyvää tällä kertaa, etten enää pysynyt kärryillä. Puomitunnin aiheeksi haluaisinkin askeleiden laskemisen, sillä sitä ei ole tullut treenattua kunnolla aikoihin.

Lopuksi pääsimme hyppäämään jumppasarjaa ensin ristikkona ja pystynä, sitten kahtena pystynä ja lopulta kahtena pystynä ja okserina. Väleihin pistettiin yksi laukka-askel ja tavoitteena oli saada hevoset hyppäämään pyöreänä, ei laakeana. Pera heräsi tässä vaiheessa mukavasti ja alkoi liikkua laukassa hyvin itse. Opettaja neuvoi hakemaan Peraa lyhyeen, mutta aktiiviseen laukkaan, jotta se hyppäisi pyöreänä eivätkä välit kävisi ahtaiksi. Lyhentäminen ei onnistunutkaan ihan noin vain, sillä joko menetin aktiivisuuden tai sitten mitään ei tapahtunut. Niinpä välillä jumppasarjalle tuli laakeita hyppyjä ja välit meinasivat käydä ahtaaksi. Lopulta aloin tohtia pitää Peraa edestä pohkeet kuitenkin tuntumalla säilyttäen, jolloin pääsimme ensimmäiseen hyppyyn paremmin. Rauhoitin menoa vielä hyppyjen aikana vähän äänellä, joka tuntui tehoavan Peraan. Meno parani kummasti, kun muistin hallita menoa matkustamisen sijaan. Lopuksi opettaja lupasi meidän hypätä vähän isomman, ja pyysin okserin 80 senttiin. Enpä ole aikoihin Peralla hypännyt edes sen kokoista, mutta jumppasarjan turvin uskalsin sitä koettaa. Pera tuli jumppasarjalle näppärästi nytkin, jolloin hypyt lähtivät kivasti ja etenkin okserin hyppy oli pehmeä. Itselläni tosin iski vähän kiire suoristautumisen kanssa, jolloin en ollut ihan tyytyväinen suoritukseeni. Hevoseen olin kuitenkin senkin edestä.

Tunnin lopuksi opettaja tuumasi menon parantuneen hiljalleen ja Peran alkaneen hypätä vähän pyöreämmin, kun se pienemmillä esteillä helposti kasaa itseään ja hyppää vähän laakeammin. Opettaja myös haaveili, että Peralle saisi joskus rakennettua sellaiset jumppasarjan, jossa se pääsee kunnolla venymään ja parantamaan hyppyä. Tämän tunnin perusteella aloinkin haaveilla hyppäämisestä Peralla useammin. Sehän oli tosiaan aikoinaan estetykkini, kunnes putoamisen jälkeen aloin jännittää liikaa. Lopulta jännitykseni johti siihen, että Perastakin tuli epävarma, jolloin jätin hyppäämisen sillä vähemmälle. Ehkä olisin nyt saanut vähän itseluottamusta takaisin, jotta pääsisin treenaamaan uudelleen sen kanssa. Onhan Pera tallin parhaimpia hyppääjiä, jolle tunneilla hypättävät esteet eivät ole mitään. Ehkäpä ensi keväänä uskallan osallistua Peran kanssa estekisoihinkin. Ainakin tässä on hyvin aikaa harjoitella.

Jouhevaa, mutta jännittynyttä menoa

Nyt on sitten toiset helpon B:n koulukisat tahkottu hyväksytyllä suorituksella. Joko sitä uskaltaa alkaa kuvailla itseään helpon B:n tasoiseksi ratsastajaksi vai milloin moinen rajapyykki ylittyy virallisesti? Kisaratsunani oli siis Pera ja ohjelmana helppo B:0 2009. Osallistujia samassa luokassa oli kahdeksan, jotka kaikki olivat O-Rin jäseniä. Kaisakin oli samassa luokassa Jussin kanssa, ja myös Nora ratsasti kisojen toisessa luokassa saman radan ensimmäistä kertaa kouluradalla olleella ratsullaan. Ennen minua Pera ehti mennä alle C:n kouluohjelman ja kertaalleen tämän B:n, jossa se nappasikin toisen kuskinsa kanssa ansaitun voiton. Meidän suorituksemme riitti 148 pisteeseen eli 59,2 prosenttiin, jolla tulimme viidenneksi kahdeksan osallistujan luokassa. Paransin tulostani K.N. Specialiin verrattuna hieman, sillä siitä sain viimeksi 58,8 prosenttia. Sen takia olen hieman tyytyväinen, vaikka aina olisin voinut olla rennompi enkä puskea Peraa ihan niin jännittyneeksi kuin nyt tein.

Koska Pera oli mennyt alle jo kaksi rataa, yritin olla uuvuttamatta sitä liikaa ennen omaa vuoroani. Kentällä kokeilin muutamia asetteluita sekä siirtymiä sekä ratsastin ohjelman pienoiskoossa kertaalleen läpi. Maneesissa puolestaan testasin vähän lisää laukkaa ja siirtymiä alas. Pera oli kohtuullisesti kuulolla, mutta edelleen siirtymät ylöspäin olivat hitaita, etenkin pysähdyksistä lähdettäessä. Peruutuksistakin katosi myös treeneissä koettu hyvä energia. Jos olisin älynnyt, olisin hionut vielä siirtymiä askeleen sisällä paremmin, sillä ne menivät jälleen radalla aika mönkään. Jännitin varmasti selässä sen verran, että puskin ja pusersin paljon turhaa. Ennen radalle siirtymistä ja vielä ennen tuomarin puhallusta pilliin hoin mielessäni, että pidä vasen puoli hanskassa, anna pari askelta aikaa ennen keskiaskellajeja ja ratsasta tiet huolellisesti. Sitten olikin aika aloittaa suoritus, ja jännitys oli melkoinen. Jostain syystä pelotti todella paljon, että unohdan radan jossain vaiheessa. Kun pääsin radalle, kiersin vikkelää tuomaripäädyn, jota Pera oli jo ensimmäisen kuskinsa kanssa hieman säikähtänyt. Kokeilin myös vähän laukkaa, kunnes jäin odottamaan lähtömerkkiä, joka tulikin pian.

Keskihalkaisijalle käännyttäessä yritin muistaa pitää Peran liikkeellä ja suorassa. Pysähtyminen onnistui kohtalaisesti, mutta Pera teki tyypilliset eli kiskaisi ohjista itselleen tilaa, jolloin vähän horjahdin. Ottaessani ohjia molempiin käsiin tervehdyksen jälkeen Pera yritti lähteä omia aikojaan liikkeelle, jolloin pidätin sitä seurauksena töksähdys. Raviin päästiin muutaman käyntiaskeleen jälkeen. Ensimmäinen keskiravi tehtiin lävistäjälle ja yritin muistaa ratsastaa rohkeasti eteen. Pera lähti venyttämään ihan hyvin, mutta tuomari kommentoi tahdin kiihtyvän. Muistan jääneeni hoputtamaan Peraa koko lävistäjän ajan sen sijaan, että olisin luottanut sen pysyvän liikkeessä muutoinkin. Ravivoltilla yritin kääntää tällä kertaa täsmällisemmin, sillä aiemmin olen saanut kommenttia liian isoista volteista. Pera kääntyikin, mutta en pitänyt pohkeita riittävästi tuntumalla, jolloin ympyrä vähän aaltoili. Toisen keskiravin aloitin tuomarin mielestä liian myöhään, kun taas itse onnittelin malttaneeni odottaa muutaman askeleen ennen pyyntöä eteen. Tuomarin kulmaa lähestyminen jännitti myös Peraa, joka ei jäänyt tuomarilta huomaamatta. Toisen ravivoltin ratsastin muka keskittyneesti, mutta kuvio oli kaukana voltista.

Kolmikaarisella kiemurauralla yritin pitää mielessä taivuttamisen ja asettamisen rauhallisesti, jotta Pera ei jännittyisi. Siinä sitten unohdin katsoa reittiä tarkemmin, jolloin toinen suoristus jäi vähän puolitiehen Peran puskiessa vasemmalle. Tuomari ei tätä kuitenkaan nähnyt, sillä kommentiksi tuli sujuva, mutta vaatimukseksi huolellisemmat taivutukset. Lävistäjäle kääntyminen jännitti hieman, sillä pelkäsin Peran kuvittelevan siihen keskiravin samoin kuin kahdelle aikaisemmalle. Se ei kuitenkaan hätäillyt, vaan siirtyi I:ssä helposti käyntiin. Esitimme kuitenkin noin neljä askelta käyntiä vaaditun kolmen sijaan. Puskin Peraa tässä vaiheessa toiveena saada se nopeasti raviin, josta tuomari tuomitsikin menon aiheellisesti jännittyneeksi. Keskikäyntiin siirtyminen onnistui kohtuullisesti, mutta sorruin taas koko keskikäynnin ajan hoputtamaan Peraa liikkumaan. Kohta olisi mennyt paremmin, jos olisin antanut Peralle hieman ohjaa ja pitänyt pohkeet tuntumalle. Nyt tuomari tuumasi suorituksestamme, että tahti vaihteli.

Keskikäynnistä aloin valmistella laukannostoa L:stä niin innokkaasti, että Pera yritti siirtyä raviin. Laukka kuitenkin nousi ihan hyvin pisteestä, joskin tuomari olisi halunnut nähdä noston selvimmin tehtynä takaosalle. Pitkän sivun keskelle pyöräytetty voltti oli mukavan täsmällinen enkä haihatellut sitä liian suureksi. Kuten treeneissäkin, voltin loppupuoli oli alkuosaa vähän parempi. Sitten vuorossa oli keskilaukka, jossa halusin onnistua parhaiten. Annoin Peralle muutaman askeleen aikaa, kunnes pyysin sitä keskilaukkaan. Se sujui hyvin, ja tuomarikin kommentoi sitä rohkeaksi. Harmikseni aloin jännittää lähestyvää uraa niin paljon, että harjoituslaukkaan ja siitä raviin siirtyminen jäi tekemättä, kun Pera pääsi pudottamaan monta metriä ennen uraa jo raviin. Harmitti melkoisesti, mutta ohjelmaa piti vain jatkaa. Pysähdys tuli vähän niiaamisen kautta vähän hätäisesti tehtynä, jolloin Pera ottikin sen jälkeen yhden askeleen vielä eteen. Peruutus ei lähtenyt heti, vaan meni hetki odottaessa. Kaiken lisäksi unohdin pitää vasemman pohkeen estämässä hevosen valumista, jolloin Pera peruuttikin karmeasti vasemmalle poikittaen. Ennen raviin pääsemistä väliin tuli harmittavasti käyntiaskelia.

Vasemmassa laukannostossa intoilin hieman, mutta Pera oli hyvin kuulolla ja nosti sen kummemmin häiriintymättä. Voltilla se jopa rentoutui hieman, mutta en taaskaan muistanut ratsastaa volttia kunnolla. Tuomarin mukaan siitä tuli soikea, mutta silti tahdikas. Toisen keskilaukkalävistäjän lähestyessä halusin petrata aiemman mokani kuntoon. Itse keskilaukka rullasi mielestäni mukavasti, mutta taas päästin Peran pudottamaan raville ennen harjoituslaukkaa ja siitä hallitusti raviin siirtymistä. Keljutti melkoisesti, mutta mitä jäin jännäämään ja sitä kautta varmasti pusertamaan ja jarruttamaan istunnallani ennen aikojani. Ohjelma oli kuitenkin loppupuolella, joten tsemppasin vielä vähän. Keskihalkaisijalle pääsimme kääntymään suorana ja pysähtyminen onnistui hyvin. Tervehdykseni oli aika pikainen, mutta Pera malttoi olla kiskomatta. Rata oli siinä ja kaiken kaikkiaan poistuin radalta Peraa taputellen kohtuullisen tyytyväisenä.

Tuomarin kommentit radastamme olivat seuraavat: Jouhevaa menoa monin paikoin! Hieman jännittynyt yleisvaikutelma. Lisää huolellisuutta teihin & taivutuksiin. Kun katsoin videolta suorituksen, pieni harmitukseni lieveni hieman. Vaikka video paljastikin karusti kehnot tiet, oli meno pääosin jännittyneisyydestä huolimatta siedettävää. Pääosin pisteet olivat viittä ja puolta sekä kuutta, mutta mahtui paperiin sentään kaksi seiskaakin, jotka tulivat vasemmasta harjoituslaukasta sekä pysähdyksestä ja tervehdyksestä. Eniten jäi harmittamaan Peran laukan pudotukset raviin ennen aikojaan, sillä harjoituksissa olin osannut ratsastaa sen hyvin keskilaukasta harjoituslaukkaan ja siitä raviin. Koulukisat vain jännittävät vielä niin paljon, että istuntani jarruttaa itsekseen aika paljon. Lisäksi näemmä vaikka kuinka yritän keskittyä teiden ratsastamiseen, muut asiat vievät radalla huomioni niistä. Siinä onkin kaksi asiaa parannettavaksi ennen marraskuun ja samalla seuran viimeisiä tämän vuoden koulukisoja varten. En kuitenkaan unohtanut rataa, Pera ei tällä kertaa säikähtänyt näkyvästi ja sain paremman tuloksen kuin aiemmista kisoista, joten noihin asioihin saa olla tyytyväinen.

Videosta kiitos Alekseille!

Ei mainittavaa parannusta

Perjantain tunnin jälkeen halusin vielä yhden treenin Peran kanssa alle ennen sunnuntain koulukisoja. Niinpä sovittelin itseni C-tunnille yhdeksänneksi ratsastajaksi ja sain vieläpä kisaratsuni alle. Tunnilla pääsin treenaamaan mukavasti muun muassa pysähtymisiä ravista samoin kuin siirtymistä siitä takaisin raviin, laukan nostamista käynnistä sekä keskilaukkaa.

Alkuverkassa yritin muistaa perjantain tunnin opit eli Peran vasemman puolen kontrollointi sekä aktiivisuuden säilyttämisen. Pera oli kuitenkin muissa mietteissä enkä juuri saanut sitä heräämään. Kyllähän se liikkui ja kääntyi, mutta pyöreys ja rentous olivat aika kaukana. Ilmeisesti omat paineet kisoja edeltävänä päivänä olivat jo sen verran kovat, että oma rauha oli kaukana ja häselsin vain enemmän. Päätin myös jättää alkuverkan jälkeen raipan pois nähdäkseni, miten tunti sujuisi sen jälkeen.

Ensimmäisenä kisojen kannalta mainiona tehtävänä käänsimme lyhyeltä sivulta ravissa keskihalkaisijalle, jolle teimme kaksi pysähdystä ja siirtymistä takaisin raviin. Muutamat kerrat valmistelin pysähdyksen ilman, että muutuin matkustajaksi, jolloin Pera seisahtui kevyesti ja helposti. Siirtymät raviin eivät kuitenkaan lähteneet vieläkään hyvin, vaan käyntiaskelia mahtui mukaan turhauttavan monta. Tässä vaiheessa raippa olisi voinut olla paikallaan, mutta toisaalta Pera vain jännittyy ja hypähtää pienestäkin raipanmerkistä, jolloin se tuskin olisi auttanut kovin paljoa. Ilmeisesti pysähdyksissä lössähdin sen verran, että Pera päätteli tehtävän päättyvän siihen, jolloin siirtyminen raviin tuli sille vähän nurkan takaa. Pera kuitenkin pysyi keskihalkaisijalla kohtalaisen suorana, mistä olinkin aika tyytyväinen.

Toinen kisojen kannalta hyvä tehtävä oli laukan nostaminen lyhyen sivun keskeltä käynnistä, voltin pyöräyttäminen kulmaan ja siitä lävistäjän ratsastaminen keskilaukassa. Laukat nousivat välillä hyvin, mutta tarvittava ponnekkuus oli vähän hakoteillä. Voltilla keskityin miettimään, että hevonen asettuisi eikä punkisi minnekään suuntaan. Lävistäjälle lähtiessä muistin antaa parin askeleen rauhan ennen kuin pyysin Peraa keskilaukkaan. Muutama keskilaukka onnistui aika hyvin, ja opettaja tuumasi niitä kelpaavan esitellä myös kisoissa. Pääsimme myös kivasti lävistäjän loppuun harjoituslaukassa ennen siirtymistä raviin ja siitä käyntiin.

Edellispäivän harjoitusravissa istuminen oli saanut selkäni vähän jumiin, joten tällä kertaa en paljoa harjoitusravissa istunut. En halunnut jumittaa selkääni täysin kisoihin, joten keventelin aika paljon. Arvelin, ettei istuntani kummene yhden tunnin aikana, joten tohdin valita kevyen ravin. Vaikka Pera oli kuulolla tälläkin tunnilla, en saanut siitä ihan samanlaista otetta kuin perjantaina. Tunnin jälkeen vähän tuntui, että tämän treenin olisi voinut jättää tekemättäkin, mutta toisaalta tulipahan yhden tunnin verran oltua miettimättä ihan niin ahkerasti kisoja, kun sai keskittyä ratsastamiseen. Ihan varmimmilla mielin en lähtenyt tallilta kotiin, mutta onneksi tunti ei mennyt niin puihin kuin olisi voinut, vaikkakaan mainittavaa parannustakaan menoomme ei tullut.

Tavoitteena lyhyt ja terävä laukka

Lauantaina suuntasimme jälleen Noran kanssa Heli Pensonin luo esteiden pariin. Pupen sijaan pyysin itselleni kauniin värisen Apollo VI -ruunan. 2000 syntynyt ja 166-senttinen Aapo on entisessä elämässään kisannut estepuolella 110 senttiä, joten meidän treeneissämme siltä ei kapasiteetti loppuisi kesken. Saimme hetken ajan verrytellä itsekseen. Aapo tuntui liikkuvan ihan hyvin, mutta ei eikä ihan itsekseen. Kummempaa puskemista pohkeita vastaan en huomannut, mutta vasempaan kierrokseen Aapo oli hieman jäykempi.

Sitten pääsimmekin tulemaan ympyrän kaarella olleita matalia kavaletteja. Olipa se hankalaa! Milloin raviaskel ei sopinut, milloin päästin Aapon valumaan ulos tai sisemmäs ja kaiken huipuksi en pysynyt kunnolla kevyessä istunnassa. Ympyrän jälkeen tultiin vielä puomeja suoralla linjalla ja väleihin olisi pitänyt mennä neljä ja kaksi raviaskelta, mutta esitimme milloin mitäkin. Jotenkin herpaannuin taas hetki ennen tehtävää ja jätin hevosen ratkaisemaan asian yksin. Myös suora linja mentiin kevyessä istunnassa, joka olikin helpompi pitää verrattuna ympyrän kaaren kavaletteihin. En saanut ratsastettua pohkeita läpi, mikä heijastui suoraan ympyrällä siihen, etten saanut Alpoa pysymään oikealla reitillä. Laskimme myös lähestymisiä ääneen ja jostain syystä hoksin aina, kun kolmanneksi viimeinen askel ennen hyppyä oli mennyt ja heräsin laskemaan vasta laukat kaksi, yksi ja hyppy.

Hiljalleen kavaletit nousivat pystyyn samoin kuin suoran linjan puomit pieniksi esteiksi. Kavaleteilla meno oli edelleen aika haparoivaa eikä homma juuri parantunut suoralla linjalla. Annoin Aapon mennä hölkynkölkyn-laukkaa pitkänä ja jättäydyin matkustajaksi, jolloin se joutui itse ratkaisemaan asiat. Sen vastaus ongelmiin oli roikaisu kaukaa hyppyyn. Opettaja komensi ottamaan lyhyempää ja terävämpää laukkaa, jotta ponnistuspaikka olisi parempi. Meno tasottui hieman esteiden noustessa jonnekin 60-70 senttiin, mutta meno oli vielä kaukana toimivasta. Aapossa oli kuitenin kivaa se, että se puksutti tasaisesti kohti estettä, ei juuri hidastellut tai kiihdytellyt ja meni varmasti yli. Sen kanssa ei tarvinnut neuvotella ihan jokaisesta askeleesta. Suoran linjan jumppasarjalla toinen väli oli innari ja toinen yhden askeleen mittainen. Taisin kertaalleen lähteä sukeltamaan omia aikojani hyppyyn, kun hevonen teki viisaan ratkaisun ja otti vielä yhden askeleen, mutta muutoin hillitsin taipumukseni aika kivasti.

Opettajalta tuli välipalautteena muistutus pitää pohkeet kiinni samoin kuin hakea edelleen sitä lyhyttä, terävää laukkaa. Eli Aapon keula ylös ja takajalat hommiin. Kun sain tämän toteutettua, muuttui Aapo varsin helpoksi ratsastaa. Kavaleteille tulimme hyvin, pysyin irti penkistä ja hypyt olivat helppoja seurata. Jumppasarjalle tulimme myös hyvään paikkaan ja mukautuminen hyppyihin tuli luonnostaan. Tässä vaiheessa huomasin myös, kuinka mukavan pehmeä hyppy Aapolla onkaan. Sitten ongelmaksi alkoi todella muodostua jumppasarjojen jälkeiset väärät laukat molempiin suuntiin. Oikean laukan vaihtumisen vasemmalle ymmärsin oman painoni valumisen takia, mutta vasemman laukan vaihtuminen oikeaksi tuli ihan yllätyksenä. Lopulta päätin ottaa nopeamman korjaustavan eli johtamisen avuksi, sillä en millään olisi yhden tunnin aikana valaistunut oman painoni tasapainottamisesta. Syytä kuitenkin olisi, kuten Aapo kerta toisen jälkeen väärässä laukassa laskeutuen osoittikin.

Viimeisillä kierroksilla jumppasarjan esteet korottuivat aina kierroksen jälkeen niin, että viimeisellä kierroksella viimeinen pysty oli metrin. Vähän jännitti, mutta tohdin luottaa Aapoon tässä vaiheessa. Se liikkui jo vähän paremmin, jolloin sain hieman ajateltua takapäätä hommiin etupäätä vartioiden. Niinpä tulimme ensimmäiselle pystylle hyvin, jonka jälkeen innarina ollut toinenkin ylittyi hyvin. Yhden askeleen väli sujui edelleen kivasti ja metrin este ylittyi oman kokemukseni mukaan ihan kivasti. Käsi myötäsi eikä pohkeet tuntuneet heilahtavan kovin taakse. Kenties muistin pitää ne ensimmäisen kerran koko tunnin aikana kunnolla tuntumalla.

Olin tunnin alussa hihkunut mielessäni, että jumppasarjalla olisi ihanan helppoa. Vaan eipä ollut. Tai itse jumppasarja alkoi loppua kohti mennä ihan hyvin, mutta kavalettitehtävä tuotti kyllä pulmia pitkän aikaa. Opettaja kuitenkin tuumasi, että paransimme loppua kohti selvästi eikä meno hänen silmiinsä näyttänyt niin vaikealta kuin mitä olimme ehkä ääneen murehtineet. Aaposta jäi hyvä fiilis. Sekään ei ollut aivan automaatti, mutta helpommin minun ratsastettavissani Puppeen verrattuna. Mutta edelleen saan tehdä rutkasti töitä sen eteen, että saan hevosen siihen kuuluisaan terävään ja lyhyeen laukkaan. Tähän asti olen tainnut keskittyä aivan muihin asioihin enkä ole juuri huolehtinut tuosta asiasta. Ei siis ihme, että hevoset ovat stoppailleet ennen estettä tai roikaisseet miten sattuu, kun olen tuonut ne vaikka mitenpäin tehtävälle. Jäänpä siis haaveilemaan seuraavasta estetunnista Aapon kanssa.

Vasen, vasen ja vielä kerran vasen

Perjantain pienryhmätunnilla oli ilahduttavasti lisäkseni vain toinen ratsukko ja toiveeni Perasta oli mennyt läpi, joten kisatreenille oli hyvät mahdollisuudet. Alkuverkkaa lähdimme tekemään puomien avulla käynnissä ravissa. Tavoitteena oli saada askelta venymään puomien avulla. Tämä vaati ensin vähän yrittämistä, sillä en saanut Peraa ennen puomeja jo sopivaan askeleeseen, jolloin jouduin pyytämään sitä liikkumaan vielä puomien aikana. Opettaja ohjeistikin hakemaan hevoset ajoissa liikkumaan kunnolla, jolloin puomit ylittyisivät vaivatta. Ravissa ongelmana oli se, että Pera jäi liian kauas ensimmäisestä puomista, jolloin se joutui harppaamaan, ja loput puomit menivät epätasaisesti. Lopulta aloin saada Peraa liikkeeseen ajoissa ja tuotua ensimmäiselle puomille hyvin, jolloin se nosteli jalkansa näppärästi yli.

Seuraavaksi lähdimme tekemään ensin ravissa ja sitten lauakssa pitkälle sivulle kolme volttia mahdollisimman hyvin kääntäen. Muutaman yrityksen jälkeen opettaja hoksautti valmistelemaan lähdön paremmin, ettei voltti tulisi Peralle yllätyksenä. Samalla ohjeeksi tuli huolehtia sekä omasta että hevosen vasemmasta puolesta, jotta paketti pysyisi kasassa. Hetkittäin sain pidettyä oman istunnan melkein suorana ja vahdittua Peran vasenta puolta, jolloin voltit menivät kivasti ja hetkittäin pyöreänä. Laukassa vasemman puolen kontrollointi korostui entisestään, sillä Pera viipotti mieluusti joko turpa oikealle kurkotellen tai pahimmoilleen vasemmalle valuen. Opettaja neuvoi hakemaan vähän rauhallisempaa laukkaa, jota Pera ehtisi ottaa askeleet eikä kiiruhtaisi tehtäävä nopeasti läpi. Tahdin rauhoittaminen auttoi kummasti ja hetkittäin meno sujui aika kivastikin. Kunhan siis muistin huolehtia omasta istunnastani ja hevosen vasemmasta puolesta. Miinusta tosin siitä, että annoin volttien valua naurettavan isoiksi monena kertana, kun koulukisoja ajatellen olisi ollut parempi tähdätä niihin noin kymmenen metrin voltteihin.

Kuvion osaksi tulivat myös siirtymät raviin ja käyntiin sekä ravista seis ja peruutus. Pera siirtyi alas kohtalaisen helposti, mutta esimerkiksi käynti hyytyi. Opettaja neuvoikin ratsastamaan heti isompaa käyntiä, ettei ratsu jäisi vain hiippailemaan. Peruutukset onnistuivat hetkittäin, mutta mukaan mahtui myös tahmaampia yrityksiä, joissa päästin Peran vielä poikittamaan. Tiesin kyllä jo etukäteen, että se voi nakata takapäätään peruutuksessa ulos, mutta enpä vaivautunut miettimään tätä peruutusta pyytäessä. Sen sijaan peruutuksesta raviin siirtyminen ei sujunut kertaakaan hyvin, vaan väliin mahtui turhan monta käyntiaskelta. Tunnin aikana en ehtinyt valaistua sen suhteen, miten Peran saa siirtymään napakasti raviin. Kenties tomerampi pohjepyyntö tai eteenpäinpyrkimyksen säilyttäminen myös peruutuksen aikana olisivat auttaneet, mutta toteutuksen tasolle en niitä osannut viedä. Teimme myös laukkanostoja käynnistä, jotka sujuivat välillä ihan ok, mutta koulurataa ajatellen terävyyttä olisi saanut olla enemmän. Mutta eipä se laukka voikaan nousta sutjakasti hitaasta käynnistä, jota kuski ei viitsi korjata aktiivisemmaksi.

Tunnin aikana ehdimme treenata myös keskilaukkaa. Opettaja neuvoi antamaan Peralle pari askelta lävistäjälle käännyttäess aikaa ennen kuin pyytäisin keskilaukkaa. Muutamia kertoja en tohtinut pyytää riittävästi, jolloin meno oli kaukana keskilaukasta. Pari kertaa sitten pyysin turhan tomerasti, ja Pera lähti matkaan ampaisten ja hätiköiden. Pienellä keskittymisellä saimme pari järkevää keskilaukkaa, joissa Pera lähti venyttämään askelta rauhassa ja palasi myös harjoituslaukkaan asiallisesti ennen siirtymistä raviin. Pääsimme koko lävistäjän laukassa noina hetkinä eikä Pera vaikuttanutkaan sitä, että yrittäisi pudottaa kesken kaiken raville.

Loppuraveissa saimme pyöritellä oman päämme mukaan asioita. Ratsastin kolmikaarista kiemurauraa, jossa opettaja tuumasi rauhoittamaan taas menoa hieman ja tekemään asetukset selvästi. Pera pyrki jälleen menemään turpa oikealla, joten sitä sai tosissaan houkutella asettumaan vasemmalle niin, ettei turpa ollut omilla teillään. Opettaja myös neuvoi tekemään asetuksen vaihdot mahdollisimman rauhallisesti, ettei Pera jännity turhaan niiden takia. Huomasinkin olleeni niissä aika vikkelä, jolloin Pera menetti aina pienenkin pyöreyden ja nosti päänsä ylös. Loppuun otimme myös muutamat keskiravit, jotka lähtivät aika maltillisesti. Oma istunta hajosi aika tehokkaasti ja annoin Peran viipottaa taas turpa oikealla. Kevennyksen kanssa saimme kohtalaisen keskiravin, mutta siihen se sitten jäikin. Yllättäen istuntatreeni olisi taas niin paikallaan.

Tunnista keskeisempänä jäi mieleen Peran vasemman puolen kontrollointi. Niin ja tietysti oman istunnan korjaaminen pois vasemmalta. Huomasin myös, kuinka helposti unohdan hoksauttaa volteille käännyttäessä hevoselle asiasta. Yhtäkkiä alan vain kääntää ilman, että olen vinkannut asiasta hevoselle. Keskittyessäni toiseen asiaan unohdin taas valmistella yhden. Hups. Treenistä jäi kuitenkin kohtalaisen hyvä mieli, vaikka pienelle ja isommallekin hienosäädölle olisi kyllä vielä tarvetta.

Videoista kiitos Noralle!