tiistai 8. helmikuuta 2011

Kohtuullisen tasainen kerta

Opetuksen kanssa käydyt tunnit eivät valitettavasti tuoneet puomi- ja esteaiheiden takia uutta treeniä tehtäväksi Veronan kanssa. Päätin sitten alkuverkan jälkeen ottaa pohkeenväistöä sekä pidennyksiä käynnissä ja ravissa.
Alkuverkassa Verona toimi ihan kivasti. Koetin hakea hyvät asetukset kulmiin ja pätkittäin saimmekin toimivia kohtia. Istuntani tuntui olevan jotenkin kenossa kuitenkin enkä jostain syystä saanut sitä korjattua. Lieköhän ollut lihaskireyttä tai sitten juuri ja juuri hintsusti vinossa ollut satula? Pitääpä olla ensi kerralla tarkempi.

Pohkeenväistö käynnissä sujui mukavasti. Kunhan siis muistin vahtia ulkopuoltakin. Pääosin apuina tarvitsi käyttää vain katsella, istuntaa ja ulkopuolen hallintaa, joten olin tyytyväinen, kun en roikkunut sisäohjassa. Pätkittäin Verona pyöristyi nätisti ja taittoi väistöt mukavasti edeten.

Ravissa olin taas unohtanut ulkopuolen kontrollin merkityksen. Veronaa sai aika paljon hidastaa ennen kuin se otti pohkeen väistättävänä apuna. Hommaa auttoi se, kun muistin korjata istuntani enkä jäänyt roikkumaan sisäpuolelle. Kun homma sujuu, eteni Verona sutjakkaan kevyesti väistöä. Huonoina hetkinä polle taisi vain humputella suoraan, ja kuski istua vinkkarassa ihmetellen homman toimimattomuutta.

Lopuksi otin lävistäjällä lisäyksiä käynnissä ja ravissa. Käynnissä Verona rikkoi muutamat kerran raville epäilemättä siksi, etten pitänyt sitä etupäästä riittävästi tuntumalla. Kun hallitsin senkin pään, lisäsi Verona hienosti. Olisin vain toivonut saavani tammaan pyöreyttä, mutta se jäi tällä kertaa saamatta. Kokeilin lisäystä myös ravissa, mutta Veronalla oli virtaa sen verran, että se kaahotti kuuntelematta pidätteitä. Otin sitten pari hallittua hetkeä ja siirryin takaisin käynnin pariin. Pitää oikeasti opetella se, että jos homma ei toimi täysin käynnissä, on aika pieni mahdollisuus siihen, että se toimisi nopeammassa askellajissa.

Laukan jätin tällä kertaa tosiaan kokonaan välistä. Pitää yrittää tässä viikon aikana kysellä yksityistuntia tamman kanssa, niin pääsisimme tutkimaan, mitä kuski tekee selässä väärin ja miten se voisi sen korjata. Taas vähän tuntuu siltä, että itsessä olisi niin paljon enemmän korvattavaa kuin koskaan ehtii paikata. Mutta tätä kait tämä ratsastaminen on, tuskin tässä koskaan valmiiksi tulee.