keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Känkkäränkän kanssa

Ensinnäkin onnea blogille, joka tänään pääsi hurjaan kolmen vuoden ikään, tättärää!

Näin keskiviikon kunniaksi korvasin sitten viime viikon reissun vuoksi jääneen kerran Helvin kanssa. Tammalla oli känkkäräkkäpäivä, sillä liki kaikki harjauksen ja varusteiden laiton aikana keljutti enemmän tai vähemmän. Onneksi selkään päästyäni tamma ei jatkanut oikutteluaan.

Maneesilla päätin ottaa treeniksi pohkeenväistön käynnissä ja ravissa. Tamma oli aikaisemmin liikkunut ihan kivasti, mutta vauhti tyssäsi taas väistöjen ajaksi. Väistö itsessään lähti kuitenkin vasemmalle todella näppärästi, avuiksi riitti lähinnä yksi pyyntö pohkeella ja muuten painoavut. Oikealle väistettäessä meno ei ollut niin sujuvaa, vaan aika jäykkää. Vähän loivempien pätkien jälkeen otin käynnissä myös jyrkempää väistöä. Aikalailla sai pidätellä etupäästä, että tamma väisti eikä vain harpponut suoraan. Oikealle väistettäessä saatiin taas pari oikein mukavaa pätkää. Pisteet kuskille siitä, ettei se roikkunut sisäohjassa kovin paljoa.

Ravissa väistöt menivät vähän reippaammin, vaikka kyllä se vauhti aina kärsi siitä. Nyt tahdoin jostain syystä jäädä sisäohjaankin kiinni, jolloin väistöistä tuli vähän sinnepäin meneviä. Jälleen oikealle väistettäessä tamma esitti taitojaan ja meni kevyesti väistöä. Vasemmalle puolestaan takkusi jälleen kerran. Sekä käynnissä ja ravissa tamma myös pyöristyi pätkittäin kivasti.

Laukkavaiheeseen päästyäni maneesissa oli alkanut kolmen ponin estevalmennus, joten siirryin toiseen päähän tekemään treenin loppuun. Suurempia laukassa ei siis voinut ottaa, joten pyörittelin päätyyn ympyrää koettaen saada tasaista menoa. Tammalla oli kyllä vauhtia, mutta se meni siltä koheltamiseksi. Se tahtoi myös puskea sisällepäin ihan liikaa, joten töitä sai tosissaan tehdä. Tahdoin painua etukumaraan korjatessani tamman puskemista, mikä ei tietenkään ollut avuksi. Pitkään sai kyllä itsellekin hokea suorana pysymistä ennen kuin se toteutui. Lopulta sain itseni ruotuun ja samalla Helvin, joten saimme molempiin suuntiin parit rennot, mutta etenevät laukat.

Huomenna sitten taas uudelleen. Pää alkaa olla tyhjä treeniaiheista, mutta onneksi perjantaina on taas ohjattu tunti, josta voi poimia ideoita avuksi. Loppuun vielä eilen räpsäisemäni kuva Veronasta tarhailemassa.