torstai 3. helmikuuta 2011

Känkkäränkän seikkailut jatkuvat

Eipä ollut Helvin tuuli kääntynyt parempaan suuntaan, lähinnä viiri pyöri vaikka miten päin. Tarhasta haettaessa tamma oli ihan normaali, mutta sisälle päästyä alkoi meno muuttua. Tammaa hermostutti liki kaikki eikä se malttanut seistä paikallaan. Pitkän tovin tuijottelin sitä edempää ja mietin, onko tässä harrastuksessa taas päätä tai häntää. Mikään komento ei mennyt perille. Lopulta siirsin tamman toiseen kohtaan kiinni, jossa saatoin väistää paremmin, mikäli tamma päätti häseltää liikaa. Sain kuitenkin tamman harjattua ja pistettyä varusteisiin. Ja kuten eilen, tamma oli selästä käsin ihan normaali tapaus.

Maneesilla päätin ratsastaa tamman kuulolle. Eli ei mitään vänkyröitä, vaan käyntiä, ravia ja laukkaa niin, että tamma kuunteli kuskia ja liikkui toivotusti. Käynti sujui alusta asti ihan hyvin. Toki hoputtamassa sai aina aika ajoin olla, mutta tamma liikkui kyllä pääosin reippaammin kuin yleensä. Löytyihän sieltä myös sitä pyöreyttä niin, että takapää ei ollut ihan horroksessa.

Ravissa vauhti tahtoi olla hiippailevampaa. Sain aika paljon nohitella, että mitään alkoi tapahtua. Lopulta kuitenkin sain kaivettua Helvistä ihan hyvin kulkevaa ravia ja vähän pyöreyttäkin, mutta takapää ei paljoa lähtenyt hommaan mukaan.

Laukassa tulivat parhaimmat onnistumiset. Käynnin ja ravin jälkeen tamman korvat sojottivat kiltisti kuskia kohti ja pyynnöt otettiin tarkemmin huomioon. Niinpä laukat nousivat helposti ja pitkästä aikaa tamman laukka oli rentoa ja rullaavaa, ja siinä oli todella vaivatonta istua kyydissä. Otin pätkät myös kevyessä istunnassa, jotta hevosen selkä pääsisi paremmin töihin. Helvi otti istunnan kiitollisena vastaan ja laukkasi niin miellyttävästi, että en olisi malttanut lopettaakaan.

Että sellainen kerta. Jos tuon alkupään sekoilun olisi saanut pois, ei kerrassa olisi juuri moitittavaa. Vähän vain väsytti katsella hevosta, joka ei paljoa noteerannut, vaan häselsi menemään. Pitäisi varmaan käydä käsittelykurssejakin, kun sormi menee noissa tilanteissa liian helposti suuhun. Ensi kerralla taas vähän paremmin, toivottavasti.