Itsenäisen koulukisatreenin toinen osa

Kävin vielä toisen itsenäisen tunnin Paven kanssa ennen perjantain kotikoulukisoja. Taas oli arjen luksusta, kun koko maneesi oli täysin omassa käytössä. Treeniaiheiksi otin peruutukset, kolmikaarisen kiemurauran, laukannostot ravista, laukkaympyrät sekä laukkalävistäjät. Jälleen siis harjoittelimme palasia tulevista kouluohjelmista. Maneesissa oli myös edelleen rakennettuna lyhyt koulurata.

Peruutukset tein pisteessä I. Tulin pisteeseen käynnissä ja tein noin neljän sekunnin pysähdyksen ennen noin neljän askeleen peruutusta. Kuten arvelin, oppi Pave nopeasti osan tehtävästä, ja se oli pysähdys. Varmaan myös tulo siihen käynnissä auttoi siinä, ettei Pave jäkittänyt niin paljon vastaan kuin esimerkiksi ravista tehdyssä pysähdyksessä. Pave myös malttoi seistä hyvin, mutta siihenkin oli oma syynsä. Se nimittäin käytti tämän ajan kuunnellakseen ja katsellaakseen omiaan. Niinpä se kyllä seisoi, mutta huomio oli kaikkialla muualla paitsi ratsastajassa. Peruutukset lähtivätkin yleisimmin liikkeelle siitä, että maanittelin Pavea takaisin kuulolle. Muutoin peruutukset menivät aika samalla kaavalla. Sain Paven ottamaan enimmäkseen aina askeleen kerralla, ja niiden aikana se tuppasi poikittamaan vasemmalle. Muutaman kerran sain jotenkin muutettua pyyntöäni siten, että Pave otti useamman peruutusaskeleen putkeen. Varsinaista eroa sen ja huonommin toimineen pyynnön välillä en harmikseni huomannut. Poikitusta sain korjattua kohtuullisesti, mutta en kitkettyä kokonaan. Peruutuksista pääsimme takaisin käyntiin ihan ok.

Seuraavaksi tulimme pääosin ravissa kolmikaarisia kiemurauria. Keskityin ratsastamaan kuviota tarkasti sekä asettamaan ja taivuttamaan Pavea selvästi. Kaaret oikealle alkoivat toimia ihan hyvin, mutta kaaret vasemmalle olivat edellispäivän tapaan hankalampia. Pyörittelin välillä muutamia ympyröitä vasemmalle saadakseni notkistettua Pavea. Kovin ihmeellistä muutosta ei tapahtunut, mikä jäi harmittamaan. Yritin kyllä korjata itseäni ja sitä kautta Pavea, mutta omat taidot eivät riittäneet oivallukseen. Toinen silmäpari neuvoineen olisi ollut tarpeen. Olin kuitenkin aika tyytyväinen siihen, kuinka tasaisesti saimme tultua kiemurauria. Teitä olisi saanut viilata vielä, mutta tällä kertaa ratsastin paremmin ennen kuviota samoin kuin sen jälkeen.

Kiemuraurien jälkeen siirryin ravista tehtyjen laukannostojen sekä laukkaympyröiden ja laukkalävistäjien pariin. Laukat nostin pisteen C ja pitkän sivun ensimmäisen kirjaimen välissä. Yleisimmin varmistelin toivotun laukan nousemisen tekemällä noston kulmassa. Pave oppi tämänkin tehtävän suunnilleen ensimmäisen kerran jälkeen, jolloin sain samalla näppärästi opetella rauhoittamaan sen ennakoimista. Laukannostot olivat tällä kertaa vähän hätäisiä, mutta ei pahimmasta päästä. Oikea laukka nousi selvästi vasenta paremmin. Laukat eivät kuitenkaan lähteneet pyörimään kunnolla kumpaankaan suuntaan. Noston jälkeen pyöräytin keskiympyrän ja tulin laukkalävistäjän, jonka lopussa siirryin raviin. Ympyröillä sain hahmotella reittiä ja samalla pitää Paven laukan edes suunnilleen toimivana. Muutoin ympyröillä ei ollut kummempaa eroa eri suunnissa. Laukkalävistäjät taasen olivat hieman helpompia oikeassa laukassa. Pave kyllä teki ne molempiin suuntiin siinä mielessä helposti, ettei se pyrkinyt pudottamaan raville tai muuten antanut lähestyvän uran häiritä. Vasemmassa laukassa tehdyillä lävistäjillä tuntui kuitenkin hieman hankalammalta saada pidettyä Pave oikealla reitillä. Taisin kyllä itse osittain panikoida asiaa ihan omassa päässäni. Toistot auttoivat kuitenkin tajuamaan, ettei Pavella ollut pulmia säilyttää laukkaa, jos en tehnyt siitä itse numeroa. Siirtymiset laukasta raviin olivat odotetusti aika epäedustavia, mutta tajusin jatkaa ratsastamista niiden jälkeen enkä jäänyt murehtimaan siirtymisen laaduttomuutta.

Loppuravissa en tehnyt enää kummempaa, vaan Pave sai ravata ja venyttää ohjan perässä. Tämän kerran treenissä olisin halunnut petrata jälleen kerran asettamisessa ja taivuttamisessa. Yritin kyllä ja tsemppasin ihan hyvin, mutta en vain saanut naputeltua asiaa kuntoon omin voimin. Hyvää sen sijaan oli se, että ratsastin tänään tarkemmin sekä tehtävät että niiden alun ja lopun. Pave väläytteli mukavia pätkiä, mutta tuppasi välillä painumaan edestä liian alas. Yritin houkutella sitä sieltä ylemmäs, vaan omat taidot eivät riittäneet purkamaan ongelmaa. Tähän asiaan pitääkin paneutua seuraavilla ohjatuilla tunneilla. Päivän treeneistä jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis. Taas sain mentyä aika rennosti ja kummempia pingottamatta. Naureskelin myös muutamia kertoja ääneen Pavelle, kun se kovasti yritti kertoa minulle, mitä jossakin pisteessä oli tovi sitten tehty. Ehkä tulostan Paven karsinan seinille kaikki kouluohjelmat, jolloin se voi opetella ne ulkoa ja antaa minun vain nauttia selässä kyydistä. Sitä ennen pitää vielä keksiä sille sopiva kouluratsun nimi. Minkähän kuuluisan kouluhevosen nimen kanssa Babik mahtaisi rimmata?

Kouluradan mittailua

Keskiviikkona kävin ratsastamassa Paven itsenäisesti koulukisoja silmällä pitäen. Maneesiin oli ilahduttavasti jo rakennettu koulurata, joten pääsimme Paven kanssa mittailemaan sitä. Kylläpä se lyhyt koulurata todellakin on nimensä mukaisesti lyhyt. En lähtenyt ratsastamaan tulevia kisaohjelmia läpi, vaan nappasin niistä muutamia treeniaiheita. Harjoiteltavaksi päätyivät pysähdykset, loivat kiemurat, kymmenen metrin voltit sekä laukannostot ravista.

Aloitin tulemalla keskihalkaisijalle ja tekemällä pysähdyksen I:hin. Tulin tehtävälle ensin käynnissä ja sitten ravissa. Yritin ennakoida ja valmistella pysähdyksen ajoissa, mutta emme tainneet kertaakaan pysähtyä asiallisesti saati juuri oikeaan kohtaan. Pave vastusteli pidätteitäni ja hiippaili sitä tehdessään pisteen ohi. Yritin keksiä, miten saisin sen pysähtymään rennommin ja paremmin oikeaan paikkaan, mutta en valaistunut. Ravista pysähdykset olivat tietysti käyntiin verrattuna vielä hankalampia. Kisaradalla täytynee vain aloittaa pysähdyksen pyytäminen reilusti ajoissa, jotta olemme suunnilleen oikeassa kohdassa paikoillaan. Liikkeelle sentään pääsimme pysähdyksistä kohtuullisesti.

Seuraavaksi tahkosimme ravissa loivia kiemuroita. Jopa oli taas vaikea löytää niille oikea tie. Joko en päässyt käymään keskihalkaisijalla tai sitten jäin sinne liian pitkäksi aikaa, jolloin reitti takaisin uralle oli sangen mielenkiintoinen. En ilmeisesti osaa ratsastaa kuviota kokonaisuutena, vaan hahmotan siitä vain yhden osan. Silloin alku voi olla ihan ok, mutta loput kuviosta ei. Hiljalleen sain kuitenkin setvittyä reittiä kohdilleen, vaikka kuvion loppuosa tahtoi aina olla alkua kehnompi. Huomasin myös hyvin sen, kuinka unohdin ratsastaa kiemuran aloituksen ja lopetuksen, kun minulla oli jo kiire itse kuviolle ja siltä pois.

Kymmenen metrin ravivoltteja pyörittelin loivan kiemuran treenin lomassa lyhyille sivuille. Yritin muistaa asettaa ja taivuttaa, mutta tänään tökki erityisesti vasen kierros. Yleensä se on ollut meille helpompi, vaan ei nyt. Sisäpohkeeni roikkui mukana, mutta siinäpä sen rooli lähinnä olikin. Tuskailin oikeassa kierroksessa vasemmalle kiertynyttä ylävartaloani, mutta siitä huolimatta se suunta meni vähän paremmin. Vasemman kierroksen pulma jäi selvittämättä, mutta siinä suunnassa Pave painoi sisäpohkeen läpi enkä juuri saanut palautettua sitä ruotuun. Voltin koko myös vaihteli, sen muodosta nyt puhumattakaan. Kouluratsastuksessa olisi kyllä hyötyä pikkutarkkuudesta, mutta sitä minulla ei valitettavasti ole. Pientä petrausta volteilla tuli, mutta kunnon ryhdistäytyminen jäi puuttumaan.

Laukannostot tein ravista tietyissä pisteissä. Oikean laukan nostin C:stä, vasemman I:stä. Tajusin valmistella nostoa hakemalla lyhyempää ravia, josta Paven olisi helpompi nostaa laukka. Pave oppi molempien suuntien nostokohdat heti ensimmäisen kierroksen jälkeen, joten sain seuraavaksi pyytää sitä malttamaan. Sainpahan treenata myös tätä asiaa. Omalta osaltaan tietty paikka varmasti auttoi saamaan muutamat asialliset laukannostot ravista. Niitä ennen sain Paven hyvään raviin ja odottamaan, jolloin nostot lähtivät aika täsmällisesti. Laukka sen sijaan ei ollut kovin hyvää kumpaankaan suuntaan. Se ei jotenkin lähtenyt pyörimään, vaikka yritin antaa Pavelle tilaa ja luvan laukata sujuvammin. Hurauttelin muutamia keski- ja pääty-ympyröitä, mutta laukka ei juuri parantunut. Siirtymiset laukasta takaisin raviin olivat myös sangen venyviä, näin nätisti sanottuna. Skarppasin kuitenkin hieman ja sain napattua Pavea nopeammin haltuun laukan jälkeisessä ravissa.

Loppuravissa hurauttelimme muutamia lävistäjiä Paven saadessa venyttää ohjan perässä. Tämän päivän treenit menivät kohtuullisen rennoin mielin, vaikka ne eivät täysin nappiin menneetkään. Itsenäisellä tunnilla osaan vain ottaa asiat paljon rennommin, mikä on tietysti hyvä juttu. Saimme kuitenkin asiallisempiakin pätkiä, kun lakkasin mutisemasta mielessäni ja ratsastin tarkemmin. Petrattavaa olisi ollut siinä, että olisin asetellut ja taivutellut Pavea paremmin läpi tunnin. Nyt jäin vähän liikaa miettimään yksittäistä tehtävää tai kohtaa sen sijaan, että olisin miettinyt kokonaisuutta. Vaan ehkä opin vielä joskus senkin huomioimisen.

Tehtäviä sileällä ja puomeilla

Pienen pääsiäisloman jälkeen treenit jatkuivat maanantain koulutunnilla. Ratsunani oli Pave tulevan perjantain koulukisoja silmällä pitäen. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kuusi, ja pääsimme treenaamaan niin koulua kuin puomeja.

Alkuverryttelyssä ylitimme keskiympyrän kaarella olleita kolmea puomia ravissa. Pave oli tehnyt yhden tunnin alle ja ehtinyt huokaista välissä pienen tovin. Liekö se ollut vähän väsynyt vai mitä, mutta alkutunnista Pave oli aika etupainoinen. Muistuttelin itseäni olemaan näpräämättä ylimääräistä ohjilla ja sen sijaan ratsastamaan pohkeilla riittävästi. Puomit ylittyivätkin ravissa aika mukavasti. Olisin saanut taivutella Pavea rehellisemmin ympyrällä, mutta olin tyytyväinen ravin tahtiin sekä kohtuullisen asialliseen ympyrän tiehen.

Seuraavaksi teimme siirtymisiä askellajin sisällä. Lyhyellä sivulla ratsastimme ravia lyhyemmäksi ja pitkällä sivuilla pyrimme tekemään ravissa askeleen pidennyksiä. Jos yritin nyhrätä Pavea lyhyemmäksi ohjalla, se jännittyi ja nihkeili vastaan. Jos tajusin käyttää istuntaa ja turvautua ohjaan mahdollisimman vähän, teki Pave lyhennyksiä asiallisemmin. Aina en saanut istuntaani toimimaan oikealla tavalla, mutta onnistuneet hetket palkitsivat. Pave kuunteli istuntaa hyvin ja lyhensi ravia aika helposti, kun sain tehtyä pyynnöt oikein. Askeleen pidentämiset jäivät vaatimattomiksi, mutta Pave kuitenkin toimi niissä oikein. Se lähti mielellään rennompaan raviin, kun lyhennys oli tehty oikein.

Hyödynsimme lyhyempää ravia myös laukannostoissa. Nostimme lyhyeltä sivulta laukan ja laukkasimme pitkän sivun. Pääty-ympyrällä puolestaan otimme laukan pois ja teimme kuvion uudelleen. Pave seurasi tarkasti muiden hevosten menoa, jolloin se yritti ennakoida laukannostoa eikä oikein malttanut kuunnella. Nollailin tilannetta pyörittelemällä ympyröitä ja hakemalle meille väljempää tilaa. Valtaosa laukannostoista meni aika hätäisesti, vaikka yritin valmistella niitä. En kuitenkaan saanut Paven ravia riittävästi haltuun, mikä tietysti heijastui nostoihin. Muutama asiallisempi nosto tuli heti, kun sain Paven kuulolle ja odottamaan. Silloin se myös ehti tajuta pyyntöni eikä vain seurannut muiden hevosten esimerkkiä ja yrittänyt livahtaa kiihdytysravin kautta laukkaan. 

Tulimme puomejakin laukassa. Tehtävänä oli nostaa lyhyestä ravista laukka ja tulla noin 20 metrin suora linja. Laukannosto ajoittui aika lähelle puomilinjaa, jolloin kuusi askelta väliin oli ihan sopiva. Laukka ei tosin pyörinyt kunnolla, vaan vaati aina pienen käynnistymisajan. Laukannostot menivät myös ihan miten sattuu, kun Pave pyrki ennakoimaan enkä saanut palautettua keskittymiskykyämme kovin hyvin. Saimme kuitenkin tultua linjaa kuudella askeleella, vaikka laukka ei aina paras mahdollinen ollutkaan. Tulimme laukkapuomeja vielä palaamalla alkutunnin keskiympyrälle. Nyt sillä olleet kolme puomia tultiin laukassa. Kuten aiemmalla tehtävällä, laukka olisi saanut sujua tasaisemmin ja paremmin, mutta ratti oli kuitenkin mukana. Opettaja myös muistutteli korjaamaan istuntaa suoremmaksi, sillä olen alkanut jostain syystä painua hieman etukumaraan. Ei varmaankaan ole ihme, ettei hevonen laukkaa kunnolla, jos kuski könöttää melkein kaulalla. Taas yksi asia korjauslistan jatkoksi.

Loppuravissa annoin Paven venyttää eteen ja alas, minkä se teki hyvin. Välillä se yritti alkaa kiirehtiä, mutta toppuuttelin sen aina takaisin rauhallisempaan, mutta silti ihan sujuvaan raviin. Tässä tunnissa hyvää oli se, että vaikka keskittyminen karkaili meiltä molemmilta, saimme napattua sen takaisin. Laukannostojen olisin halunnut sujuvan paremmin, sillä edellisellä itsenäisellä tunnilla Pave väläytteli muutamat hyvät nostot. Nyt en vain valmistellut riittävästi, vaan jäin vähän toivomaan asioiden tapahtuvan itsekseen. Parasta tunnissa oli kuitenkin se, että tajusin ottaa nollaushetkiä tarvittaessa. Sen sijaan, että olisin alkanut häslätä pakan levittyä, otin pienen tauon ja järjestelin asiat paremmalle mallille. Siitä olikin paljon kivempi palata aina tehtävän pariin.

Kaikessa rauhassa

Torstaina kävin Tallinmäellä ratsastamassa Paven itsenäisesti. Olin ensin ajatellut harjoittelevani tulevien koulukisojen ohjelmia, mutta päädyin lopulta enemmän perusratsastuksen pariin. Maneesissa oli noin puolen tunnin ajan kaksi muuta ratsukkoa, ja loppuajaksi saimme sen kokonaan itsellemme.

Aloitin tekemällä muutamia pysähdyksiä sekä niiden jälkeen siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Pysähdykset venyivät hieman, mutta sain valmisteltua niitä ilman ohjissa roikkumista ja istuntaan enemmän keskittyen. Niinpä Pave ei jännittynyt tai hirveillyt pahiten, vaikka ei se täysin rentokaan ollut. Siirtymiset ravista käyntiin menivät enemmän jännittyen. Pusersin itseni jarrutuksista tahattomasti irti satulasta, jolloin Pave ei enää osannut päätellä, mitä yritin tehdä. Yritin rentouttaa istuntaani ja istua satulassa tiiviimmin, mutta suurta onnistumista ei tämän tiimoilta tullut. Siirtymiset käynnistä raviin sen sijaan olivat rennompia, mutta tuppasivat ottamaan liikaa aikaa. En ollut saanut siis viriteltyä Pavea kummoiseen etenemiseen, kun sillä meni aina tovi toteuttaa askellajin vaihtaminen. Toistojen myötä siirtymiset hieman nopeutuivat, mutta olisin saanut prässätä niitä enemmänkin.

Siirtymisten jälkeen tein muutamia pohkeenväistöjä ravissa. Käänsin aina keskihalkaisijalle ja väistätin pienen pätkän uraa kohti. En alkanut viilailla näitä kummemmin, vaan halusin kevyesti testata, miten ne sujuisivat itsenäisesti tehtyinä. Muut ratsukot poistuivat maneesista tässä kohdassa, jolloin Paven keskittyminen karkasi toviksi. Sen seurauksena Pave ei tulkannut pohjettani väistättäväksi avuksi, vaan kaasuksi. Nollailin siinä sitten tilannetta tovin, kunnes jatkoin raviväistöjen parissa. Väistöt vasemmalle sujuivat odotetusti hieman helpommin. Väistöissä oikealle en saanut Paven takaosaa niin hyvin mukaan, vaan se jäi matkasta. Muutenkin molempiin suuntiin tehdyissä väistöissä olisin saanut ottaa etuosan tarkemmin haltuun ennen kuin lähdin pyytämään väistöä. Molempiin suuntiin saimme kuitenkin oman tuntumani mukaan ainakin muutamia oikeita askelia.

Näiden jälkeen päätin viilata laukannostoja ravista. Tein nostot pääosin samasta kohdasta, sillä halusin ohjelmoida sen avulla Paven odottamaan nostoa. Ennen nostoa myös vähän lyhensin ravia ajoissa, jotta Pavella olisi aikaa reagoida eikä vain kipittää menemään. Ensimmäiset nostot molempiin suuntiin eivät olleet kovin kehuttavia, mutta tajusin olla panikoitumatta niistä. Maltti oli tosiaan valttia, sillä saimme rauhassa valmistelemalla molempiin suuntiin parit asialliset ja täsmälliset nostot, jes! Pave oikeasti nosti laukan eikä kipittänyt siihen kiireisten raviaskelien avulla. Kehuin Paven hyväksi moisten suoritusten jälkeen, ja laukkailimme vielä muutamat kierrokset vapaasti molempiin suuntiin.

Loppuravissa annoin Paven venyttää ohjan perässä, mutta pyysin sitä pysymään silti liikkeellä. Pave etenikin asiallisesti ja venytti hyvin ohjan mukana. Itsenäisissä tunneissa on ehdottomasti hyvää se, että kaiken saa tehdä rauhassa omaan tahtiin. Tänään treeniaiheet tulivat itsestään, ja sain keskityttyä niihin mukavasti. Rennommalla mielellä ratsastaminen on huomattavasti helpompaa kuin pingottuneena ähertäminen. Tunnin kivoimmat onnistumiset tulivat ehdottomasti niissä laukannostoissa. Kummasti ne asiat sujuvat paremmin, kun niitä valmistelee eikä hätiköi pilalle.

Takaisin epätasaiseen

Tiistaina oli taas Pian estetunnin vuoro. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja minä menin Pavella. Sileällä tehdyn alkuverryttelyn menimme itsenäisesti. Yritin muistaa pitää Paven liikkeellä sekä notkistella sitä. Pave liikkui ihan ok, mutta en ollut riittävän tarmokas taivuttelemaan sitä eli pääosin rautakankeilimme.

Ennen rataa tulimme puomeja niin ravissa kuin vähän laukassa sekä muutamat erilliset tehtävät, jotka olivat myös pidemmin selostetulla radalla mukana. Puomit menivät kohtuullisesti, vaikka sitä usein kaivattua notkeutta ja pontevuutta olisi saanut olla enemmän. Hyppytehtävillä se sama pontevuus oli kadoksissa, mikä ei enteillyt hyvää radalle. Oma puhti oli aika minimissä, mikä heijastui Paveen samanlaisena käytöksenä. Menimme paikoin pahasti puolivaloilla, mutta jotenkin esteiden yli rämpien. Ei priimaa eikä paikoin edes välttävää, sellaista selviytymistä. Menimmepä tässä vaiheessa kertaalleen tehtävällä yhdestä esteestä vasemmalta ohi, kun en tainnut ratsastaa hevosta estettä kohti. Tajusin Paven lähtevän ohittamaan, vaan en ehtinyt muka tehdä mitään.

Hyppäsimme vielä suunnilleen kuvan kaltaisen radan. Korkeutena taisi olla jotain 80–90 senttiä. Yritin viritellä Paven hereille ennen ensimmäiselle esteelle tuloa, vaan vaisuksi se yritys jäi. Ykkösen keilasimme alas, ja kakkonen ylittyi vähän haparoiden. Saimme aloittaa koko homman uudelleen. Nyt ykkönen ja kakkonen ylittyivät ihan ok, kolmonen samoin. Neloselle tie oli hukassa niin kuin aiemmin tunnilla eikä sillä ollut ponnistuspuomi helpottanut. Jolloin tempaisulla menimme siitäkin yli. Viitoselle sain suoristettua asiallisesti, ja pääsimme kahden askeleen sarjan a-osalle ihan ok. B-osalle pääsimme kahdella askeleella, mutta hyppy taisi jäädä matalaksi, ja keilasimme taas yhden puomin mukaan. Seiska meni kohtuullisesti, mutta kasia kohti hyydyimme. Sille tuli kehnompi hyppy, jonka jälkeen Pave päätti muistuttaa kuskia ja liirasi ysistä oikealta ohi. Jälleen kerran tajusin hevosen lähtevän omille teilleen, vaan en taaskaan ehtinyt tehdä mitään. Saimme tulla heti uudelleen kasin ja ysin paremmalla laukalla. Sain rutistettua meistä vielä vähän keskittymistä irti, jolloin pääsimme radan kaksi viimeistä estettä vähän paremmin. Kaiken kaikkiaan rata oli melkoista koheltamista ja keilaamista, siitä ohimenosta nyt puhumattakaan.

Huhhei, jopa oli taas epätasaisesti sujunut tunti. Muutamia hyviä hyppyjä mahtui onneksi mukaan, mutta niitä kehnompia oli aivan liikaa. Tänään emme Paven kanssa vain oikein startanneet saati ymmärtäneet toisiamme. Menosta puuttui rentous ja sujuvuus, mikä näkyi kaikilla tehtävillä. No, aina ei voi mennä hyvin, mutta ei tuo totuus silti kummemmin siloita fiiliksiä. Pieleen meni niin, että pätkähti. Vaan ensi kerralla paremmin, toivottavasti.