Lauantaina suuntasin Jetin ja kolmen muun ratsukon kanssa ensin maastoon. Noin tunnin lenkki hurahti kepoisan mukavasti ohi. Jetti oli parhaimmillaan taas laukassa. Ensimmäisen pätkän aikana herran arvolle ei sopinut mennä ponitamman takana, vaan sen piti kohteliaan hillitysti luovia itsensä johtohevosen taakse. Toisessa laukkapätkässä Jetti puolestaan muisti minun avullani olevansa herrasmies eli antoi ponitamman pitää paikkansa letkan toisena. Jetti laukkasi taas niin mukavasti: energisesti, mutta ihanasti kuulolla pysyen. Tällaista tunnetta kun saan tuotua myös kentälle, niin johan alkaa olla yksi asia kunnossa. Maastoreissu meni kaikin puolin mukavasti, ja sen jälkeen siirryimme vielä toviksi kentälle ottamaan muutaman virittelyhypyt seuraavan päivän kisoja varten.
Kentällä otin muutaman kierroksen laukkaa molempiin suuntiin vaihtaen laukat lennosta. Jetti alkoi komennuksen jälkeen liikkua aika mukavasti, ja vaihdot sujuivat ihan ok. Ensimmäisenä hyppäsimme esteet 4 ja 2 kahdeksikkona kahden kierroksen verran vasemmasta laukasta laukasta aloittaen. Sain Jetin laukkaamaan hyvin, jolloin esteet ylittyivät helposti. Ensimmäisellä kierroksella nelosesteen jälkeen kierrettiin ykköseste, kun taas toisella kierroksella käännettiin ennen sitä kohti kakkosestettä. Kertaalleen jäimme ristilaukkaan, mutta Jetti korjasi itsensä myötälaukkaan. Toisella kierroksella saimme laukat vaihtumaan hypyissä oikein, mikä oli tietysti pienen jeen arvoinen suoritus.
Tämän jälkeen tulimme vasemmassa kierroksessa yhden laukka-askeleen sarjan 3a-3b siten, että ennen estettä 3a oli vielä innarivälillä oleva kavaletti. Opettaja neuvoi tulemaan sarjalle riittävän reilulla laukalla, jotta se sujuisi. Ensimmäisellä kierroksella askeleen väli tuntui jäävän meillä pitkäksi, mutta toisella kierroksella sekin sujui hyvin. Tajusin herättää Jetin aina ajoissa ja puuttua peliin tarvittaessa, jolloin Jetti sai työrauhan. Ongelmanani on monesti jäädä säätämään koko tehtävän ajaksi, jolloin hevosella ei ole työrauhaa enkä itse ehdi keskittyä muuhun kuin säätämiseen. Herätä ja anna edetä, siinäpä taas yksi hyvä neuvo.
Lopuksi tulimme vielä kertaalleen miniradan esteillä 1-4. Estekorkeus oli noin 80 senttiä. Sain taas herätettyä Jetin, jolloin ykkönen ylittyi ok. Jetti oli sen jälkeen tosin ristilaukassa, vaihtoi siitä vasempaan ja vasta kaarteessa kakkoselle sain sen korjattua oikeaan laukkaan. Kakkoselle iski pieni ponnistuspaikkapaniikki, mutta ratkaisin sen tällä kertaa fiksusti. Pistin pohkeet kiinni, ajattelin esteen ylittämistä ja annoin Jetin hoitaa osuutensa. Sille tuli vähän jarruttava hyppy, mutta hienosti Jetti kuitenkin ajatteli koko ajan esteen ylittämistä. Hypyn jälkeen tajusin pistää Jettiin taas vähän kierroksia, jolloin homma jatkui kivuttomasti yhden huonomman hypyn jälkeen. Sarja meni tällä kertaa helposti, ja matka jatkui vielä viimeiselle esteelle. Muistin taas virittää Jetin ajoissa, jolloin pääsimme lähestymään esteelle hyvässä laukassa. Jetti hyppäsi viimeisenkin esteen helposti, ja rata oli siinä. Ei yhtään hullummin!
Nämä hypyt riittivät virittämään meidät kisoja varten. Oli tosi kiva huomata, kuinka Jetissä oli samaa meininkiä kuin viime kerran kisoissa. Hienoa oli myös tajuta ratsastaa aina ajoissa eikä jättää ratkaisuja viime tippaan. Aina pitää ajatella eteenpäin, vaikka sattuisi hassumpi hyppy alle. Mitä nopeammin saa kiinni rytmistä, sitä parempi. Tällä treenillä on hyvä lähteä kisoihin. Kunhan saan vielä pidettyä omat hermoni kasassa, niin jospa kisapäivä sujuisi ihan mukavasti.
Helatorstaina oli perinteiseen tapaan oman ratsastusseurani estekisat. Ratsunani oli Lore, ja luokkana 70-80 senttiä, johon osallistui yhdeksän ratsukkoa. Nora ja Kaisa olivat tietysti mukana samassa luokassa, joten JKH-tiimimme (Jälleen Kohti Heppajuttuja eli blogeistamme koottu tiiminimi) oli mukavasti taas kasassa. Oma fiilikseni oli vähän unelias, mutta kohtuullisen positiivinen, mikä heijastui tällä kertaa ihan asiallisesti kisapäivään. Luokan arvosteluna oli AM5 eli uusinta ratsastettiin erikseen, ja esteitä korotettiin sitä varten hieman.
Verryttely pidettiin maneesissa, ja pääsin aika sopivan ajoissa verryttelemään. Lore oli mukavasti hereillä, joten otin hyppyjä maltillisesti pystylle ja okserille. Taisin tulla esteet molemmista suunnista kertaalleen ensin pienenä ja sitten kisakorkeudessa. Kertaalleen otin lisähypyn okserille, jolle oli sattunut vähän kömpelömpi hyppy. Muutoin Lore liikkui ja hyppäsi asiallisesti, jolloin en halunnut rasittaa sitä turhilla hypyillä. Rataan tutustumisen jälkeen otin vielä yhden hyvän mielen hypyn pystylle ja pääsinkin pian siirtymään kisaradalle toisen ratsukon suorituksen ajaksi. Tässä välissä ehdin näyttää Lorelle esteen numero 6, jolla oli muurilaatikko koristeena. Emme ole aikoihin hypänneet sitä tunnilla, joten katsoin parhaaksi antaa Loren käydä vilkaisemassa sen. Lore nuuskaisi estettä pari kertaa eikä piitannut siitä enempää, joten en itsekään ottanut siitä paineita. Rata oli muutenkin mukavan asiallisen. Ainoa jännittävä kohta oli yhden laukka-askeleen sarja eli esteet 4a-4b.
Perusrata 1-7, uusinta 3-7.
Radalle lähdimme oikeassa laukassa. Ykkönen ylittyi kolautuksesta huolimatta hyvin, mutta Lore vaihtoi siinä laukan turhaan vasemmaksi. Suora linja kakkoselle tuli mentyä viidellä, hyvällä askeleella. Laukka pysyi toisessakin hypyssä vasempana. Korjasin sen ravin kautta oikeaksi vähän turhan myöhään, mutta ehdin kuitenkin ennen kolmosta. Kolmoselle tuli hyvä hyppy, ja muistin johtaa, jolloin Lore vaihtoi hypyssä vasempaan laukkaan.
Nelosena olleen sarjan a-osalle tuli minihyppy, mutta sain ratsastettua eteen, ja Lore selvitti välin yhdellä askeleella. B-osa meni ihan ok. Sen jälkeen Lore oli pari askelta ristilaukassa, kunnes korjasi itse takapäänsäkin oikeaan laukkaan. Tie viitoselle tuli ratsastettua kohtuullisesti, mutta Lore kopsautti silti puomia. Vaistomaisesti vilkaisin olan yli, ja onneksi puomi pysyi paikoillaan. Lore myös vaihtoi hienosti hypyssä laukan vasemmaksi. Kuutoselle eli muuripystylle muistin ratsastaa hyvän tien. Ponnistuspaikka ei osunut ihan kohdilleen, mutta Lore venytti itsensä pitkänä esteen yli puhtaasti. Seiskalle Lore tuli hyvin ja pääsi lähtemään hieman liian kaukaa, mutta meni kepoisalla ilmavaralla radan viimeisenkin esteen yli. Puhdas rata eli pääsimme odottamaan uusintaa.
Uusintaa varten osa esteistä nousi jännittävän isoiksi. Kuvittelen nähneeni radalla esteen tai kaksikin 90 sentissä ainakin tolppakannittamista pääteltynä. Oli miten oli, uusintaradan isoimmalta esteeltä näytti este numero 1 (ratapiirroksen este numero 3). Se lohdutti kummasti, sillä jos siitä pääsisi yli, eivät muut esteet enää hirvittäisi. Uusintaradalle lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Jännitin vähän ensimmäistä estettä, joten nohitin Lorea sitä kohti. Se kuitenkin hyppäsi esteen kepoisasti ja vaihtoi laukan siinä vasemmaksi. Tässä vaiheessa olin jo unohtanut kääntäväni lyhyemmän tien, jolloin jouduin turhaa kiertämään ylimääräisen esteen. Toisena esteenä ollut sarjan a-osa meni hyvin, ja pääsimme b-osalle jälleen yhdellä askeleella. B-osalle tuli kevyt kolautus, mutta puomi pysyi onneksi ylhäällä. Lore taisi taas sarjan välissä käydä joko vasta- tai ristilaukassa, mutta askeleen päässä b-osasta se olikin taas oikeassa laukassa.
Tässä vaiheessa innostuin uusinnasta niin, että nohitin Lorea kohti seuraavaa estettä. Kaikessa tohinassa unohdin, ettei Lore pidä huonoista lähestymisistä ja että vuorossa olleelle esteelle sai ratsastaa tarkemmin. Niinpä päädyin tuomaan Loren naurettavan vinosti kolmoselle, josta se meni ajoissa ilmoittaen vasemmalta ohi. Että harmitti oma tyhmyys! Sain kuitenkin jatkettua ratsastusta ja tuotua Loren aika nopeasti uudelleen esteelle. Tällä kertaa se meni siitä kiltisti yli vaihtaen laukan vasemmaksi. Neloselle ratsastin vähän paremman tien, jolloin Lore meni esteestä ihan ok yli. Sen jälkeen suuntasimme viitoselle eli radan viimeiselle esteelle, joka ylittyi helpon kepoisasti. Uusintaratamme oli siinä. Neljä virhepistettä kiitos kuskin ahneudesta ja ajattelemattomuudesta johtuneesta ohjausvirheestä. Tällä tuloksellamme olimme luokan viidensiä yhdeksästä lähtijästä.
Loppujen lopuksi pääsin yli neljän virhepisteen harmituksestani. Tyhmä virhehän se oli, mutta Lore oli muuten tänään niin super, että aloin mieluummin fiilistellä sitä. Se vaihteli laukkoja tosi näppärästi itse, ei kiihdytellyt tai jarrutellut eikä edes kytännyt. Pääosin niin perus- kuin uusintaradan hypyt olivat sutjakoita ja helppoja eikä homma tuntunut yhtään vaikealta. Kunhan jatkossa vain muistan, ettei Lore kuitenkin hyppää ihan miten vinosti tahansa, niin eivätköhän hyppelyt suju vieläkin paremmin. Nora nappasi hienosti luokan voiton, joten JKH-tiimi saattoi olla päivään tyytyväinen. Kivaa oli, ja myönnän ihastuneeni Loreen estekisaratsuna aika perusteellisesti. Ihanan järkevä hevonen, jolla on oma moottori. Sellaisen kanssa on kyllä ilo hypätä. Eihän sitä tiedä, vaikka joskus toistekin pääsisin kisaamaan Lorella.
Maanantaina Jetti sai ansaitun vapaapäivän, joten Tallinmäen tunnille sain mukavasti Hiliman. Neljän ratsukon tunnilla pääsimme treenaamaan jarrujen löytämistä siirtymien avulla sekä hyppäämään edellisistä harjoitusestekisoista tuttua rataa.
Ennen hyppyihin siirtymistä treenasimme siirtymiä pysähdyksiin käynnistä sekä siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin. Laukassa puolestaan harjoittelimme kevyttä istuntaa. Hilima oli alusta asti reippaana ja itse asiassa vähän touhottava, jolloin arvelin jarrujen jääneen matkasta. Eikä veikkaukseni kovin pahasti mennyt mieleen ainakaan yhdistettynä siihen, etten vieläkään ole hurjan näppärä ratsastamaan reippaita hevosia. Niinpä siirtymisemme alaspäin olivat melkoisella jarrutusmatkalla varustettuja esityksiä. Yritin parhaani mukaan istua tiiviisti satulaan pidätteiden aikana ja olla istunnalla riittävän jämäkkä, mutta jokin jäi vielä jarrutuspaketista puuttumaan. Vasta lukuisten toistojen myötä saimme muutamia liki asiallisia siirtymiä ja pysähdyksiä ilman valtavan pitkää jarrutusmatkaa. Aika paljon petrattavaa olisi siinä, että saisin pidätteet tehtyä istunnan avulla, en vain ohjissa roikkumalla. Hyvähän se on, että hevosella on menohaluja, mutta huonompi juttu, jos ratsastaja ei osaa jarruttaa sopivasti. Laukassa kevyt istunta löytyi välillä ihan kivasti ilman, että Hilima lähti turhaan sen takia kiihdyttämään. Kulmat tosin menivät oikoen, sillä en saanut pidettyä Hilimaa raiteillaan ja estettyä sisäpohkeen läpi painamista. Laukan jälkeen ravi oli sangen reipasta, jolloin pääsin taas treenaamaan tiuhaan tahtiin tehtyjä puolipidätteitä.
Tämän jälkeen siirryimme tekemään lähestymisiä pienelle esteelle. Ensin ratsu piti pysäyttää ravista hyvän matkan päähän esteestä ja toisella kerralla tuoda vähän lähemmäs pysähdyksiin ja vasta sitten ylitettiin este. Lopulta este mentiin ravissa kerralla yli. Kuten arvata saattaa, pysähdyksemme pääsivät aina venymään, mutta sain Hiliman ravista kuitenkin aina kiinni ja pysähtymään. Kovasti sillä oli menohaluja, mutta jollain ilveellä sain sen aina uskomaan minua tovin. Lopulta pysähdys piti saada aikaiseksi laukasta. Ensimmäisellä yrittämällä Hilima ei kuunnellut pidätteitä ollenkaan, jolloin jouduin kääntämään sen tehtävältä pois. Seuraavalla parilla kerralla opettaja toimi jarruna esteen edessä, jolloin Hilimakin ymmärsi pysähtyä. Tämän jälkeen se huomasi tehtävän idean, ja sain jarrutettua sen aina pitkän yrittämisen jälkeen pysähdyksiin ennen kuin saimme jatkaa tehtävän loppuun eli ylittää esteen. Tässä vaiheessa minua jo vähän keljutti se, kuinka huonosti sain tehtyä siirtymiä alaspäin. Miksi niiden jarrujen löytäminen on niin kamalan vaikeaa?
Sitten onneksi pääsimme tulemaan vielä kahdeksan esteen radan, joka oli harjoitusestekisoista tuttu. Kiitos harjoitusestekisojen, tajusin ratsastaa Hilimaa nyt vähän napakammin, jotta emme menisi niin monta kertaa mistään esteestä ohi. Tämä asennoituminen auttoikin. Niin ensimmäisellä kuin toisella kerralla pääsimme radan kerralla läpi. Ensimmäisellä kierroksella tulimme muutamat esteet ravilähestymisillä, kun laukka pääsi putoamaan. Valitsin tietoisesti raviin jäämisen, sillä matkaa esteelle oli aina sen verran vähän, ettei uutta laukkaa ehtinyt nostaa rauhassa. Hätiköidyllä nostolla olisin voinut pilata koko lähestymisen, jolloin ravi oli parempi vaihtoehto. Hilimalle ravilähestymiset eivät tuottaneet ongelmaa, vaan se meni kiltisti esteet silloinkin. Toiselle kierrokselle opettaja neuvoi laukkaamaan vähän sujuvammin, niin ei tulisi turhia ravipätkiä. Annoin Hiliman edetä nyt vapaammin, minkä se tekikin hyvin. Toinen kierros olikin paljon sujuvampi, ja paikoin Hilima vaihtoi laukat jo hypyssä ilman, että ehdin alleviivata sille uutta suuntaa. Tämä kierros sujui sen verran näpsäkästi, että harmittelin ääneenkin, miksemme voineet kisoissa vetää näin nätisti. Joka tapauksessa oli kiva nähdä, että pääsemme ainakin treeneissä Hilimankin kanssa radan alusta loppuun kerralla. Hilima menikin tänään radat varsin luottavaisen oloisesti. Etenkin nuo laukanvaihdot hypyssä kielivät siitä, että tammalla on jonkinlaista estesilmää olemassa, mikä tekeekin siitä kivan hyppykaverin.
Loppuraveissa Hilimalla oli vieläkin kipitysenergiaa, joten pyörittelin ympyröitä, jotta sain jarrut taas toimimaan. Vaikka tunti alkoi vähän hampaita kiristellen, päättyi se onneksi mukaviin fiiliksiin. Esteradalla ei tarvinnut jarrutella niin paljoa, vaan Hiliman meno oli sinne sopivampaa. Ihan noin niin kuin yleisen sujumisen takia olisi silti kiva löytää ne jarrut, niin moni asia kuitenkin helpottuisi sitä kautta. Arvelen ja toivon löytäväni vielä itseni kerran ja toisenkin Hiliman kyydistä, niin ehkä alan päästä siitäkin aikanaan kärryille.
Sunnuntaina oli kisaurani jännittävin päivä, nimittäin Pohjois-Suomen ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskisat senioreiden sarjassa Äimärautiolla. Haaveilin kisoihin osallistumisesta Jetillä heti sen huomattuani, mutta hautasin haaveeni vähän kehnosti sujuneiden treenien ja kisojen myötä. Onneksi (todellakin onneksi!) opettajani oli sitä mieltä, että kisoihin vain, ja niin löysin itseni Jetin kanssa jännittämästä samana päivänä ratsastettavia koulu- ja estekisoja. Senioreiden mestaruudesta kisattiin siis ratsastamalla sekä K.N. Special 2009 että 80 sentin esterata. Kouluohjelman ratsasti 12 ratsukkoa, joista yhdeksän jatkoi esteille kisaten mestaruudesta.
Senioreiden kisat alkoivat vähän puolen päivän jälkeen kouluosuudella. Lähtövuoroni oli kahdeksantena, ja opettajan ohjeen mukaan verryttelin Jetin pitkän kaavan mukaisesti. Verryttelyssä Jetti oli alun jälkeen tosi kiva. Se tuntui keskittyvän hommiin ja muodonkin puolesta oli aika ok. Vauhtia toki sai välillä patistella, mutta esimerkiksi muutamat keskiravit lähtivät asiallisesti. Niiden lisäksi tein laukannostoja käynnistä ja ravista, peruutuksia, ympyröitä ja siirtymiä. Jetti oli parempi kouluväännössä kuin moneen hetkeen kotikentällä. Peilistäkin ehdin tiirata, kuinka ruuna puksutti menemään keskittyneen näköisesti. Verkassa keskityin aika paljon vasempaan kierrokseen, jossa en tuntunut saavan asetusta kunnolla läpi. Lopulta valaistuin hieman ulkoapujen kanssa, jolloin Jetti vetristyi hieman. Pääsimme odottamaan vuoroamme erikseen rajatulle alueelle, jossa pelkäsin pahimman hyytymisen iskevän, kun raippakin piti jättää pois. Siksipä odotusaikana tein siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin sekä ravista laukkaan ja takaisin. Jetti tuntui pysyvän hereillä, ja niin koitti vuoromme mennä kouluaitojen sisälle. Ennen tuomarin pillinvihellystä ehdin käydä näyttämässä Jetille radan molemmista kierroksista. Koulukirjaimet ja kulmat olivat kamalia, mutta sinnikkäästi sain sen niihin suunnilleen vietyä. Sitten saimme lähtömerkin ja aloitimme ohjelman.
Pysähdys ja liikkeellelähtö olivat ihan ok, vaikka tulimmekin hieman vinosti. Yritin ratsastaa ensimmäisen loivan kiemuran täsmällisesti, mutta niin vain jätin käymättä keskihalkaisijalla. Keskiravi ei lähtenyt niin kuin toivoin, mutta tuli siihen kuitenkin hieman eroa, vaikka molemmat tuomarit toivoivat sitä enemmän. 10 metrin voltti oikealle oli ihan ok. Toinen loiva kiemura meni kuvioltaan paremmin, mutta tuomari C toivoi rohkeampaa taivutusta ja tuomari M energisyyttä. Kolmen askeleen käyntisiirtymään I:ssä valui askel tai pari lisää, mutta muuten se oli mielestäni ok, tuomarit toivoivat taas energisyyttä. 10 metrin voltti vasemmalle kaipasi selvempää asetusta ja taivutusta.
Käyntisiirtymä H:ssa meni hitusen ohi, mutta molemmat tuomarit kehuivat siirtymän pehmeyttä. Neljän sekunnin pysähdys I:ssä sujui helposti, vaikka ei tasajaloin. Pääsimme siitä myös liikkeelle ihan ok. Ravi B:ssä nousi vähän myöhässä, kun aloin panikoida ensimmäistä laukannostoa. Paniikki oli turha, sillä Jetti nosti oikean laukan nätisti liki pisteessä. Pontevuutta toki olisi saanut olla enemmän niin kuin pääty-ympyrälläkin. Laukkalävistäjällä Jetti pääsi pudottamaan harmillisesti liian aikaisin raville. Myös pelkäämäni vasemman laukan nosto I:ssä onnistui kohtuullisesti. Tuomareiden toiveena oli jälleen kerran enemmän energisyyttä. Pääty-ympyrä olisi saanut olla hitusen isompi ja pyöreämpi, mutta muuten sujui ihan mukavasti. Toisella laukkalävistäjällä aloin varmistella liikaa laukan säilymistä, jolloin pistin Jetin vipsauttamaan takaosansa selvästi vasemmalle. Pääsimme kuitenkin nyt lähemmäs lävistäjän loppua ja parin raviaskeleen jälkeen olimme käynnissä. Parempi siirtyminen kuin olisin kuvitellut, vaikka kaukana hyvästä. Lopputervehdykseen pääsimme suorana, ja Jetti odotti rauhassa tervehdyksen, ja ohjelma oli siinä.
Suorituksemme jälkeen olin ihan mielettömän ylpeä meistä molemmista. Jetti meni niin tasaisen varmasti, ja ennen kaikkea saimme laukat nousemaan melkein pisteissä eikä monta metriä jälkeen! Taputtelin Jetin niin hyväksi kuin saatoin ja mietin, etten ikinä olisi uskonut ohjelman voivan sujua noin hyvin. Kyseessä oli kuitenkin vasta toiset koulukisat ja vieläpä ensimmäiset vieraskisat meille. Oman suoritukseni jälkeen suuntasin raviradan päiväkarsinalle viemään Jetin lepäämään.
Puskan takaa tullut ilahduttava voitto.
Saimme juuri riisuttua kamppeet, kun tuli puhelu, ja opettaja komensi varustamaan Jetin uudelleen. Olin mennyt 309 yhteispisteellä eli 61,8 prosentin tuloksella luokan johtoon. Jälkeeni oli vielä neljä ratsukkoa, mutta lopulta kukaan niistä ei mennyt ohi. Niinpä teimme Jetin kanssa jotain aivan odottamatonta ja veimme voiton koulukisoista! Erot olivat pienet, mutta riittävät. Toiseksi tullut sai 307,5 pistettä eli 61,5 prosenttia ja kolmanneksi tullut puolestaan 305,5 ja 61,1. Oli todella mahtava fiilis mennä todella pitkästä aikaa koulukisojen palkintojenjakoon ensimmäisenä. Taisin ollakin melkoinen hangon keksi, niin hyvältä se tuntui!
Fiilistelyn jälkeen oli aika antaa Jetille sen ansaitsema lepotauko. Sen aikana ehdin opetella tulevan 80 sentin esteradan sekä katsoa muutaman junnujen 70 sentin luokan suorituksen. Siinä oli sama rata, joten näppärästi sai kerrattua itsekin. Sen jälkeen kävin varustamassa Jetin, ja palasimme takaisin kisapaikalle. Rataan tutustuminen alkoi pian, ja kävelin sen kertaalleen läpi ennen verryttelyyn siirtymistä. Verryttelyssä opettaja otti meidät todella tarpeelliseen prässiin ennen kuin hyppäsimme yhtääkään estettä. Laukassa tavoitteena oli saada vauhti säilymään reippaana koko ajan. Kuviona oli tyhjässä päädyssä kahdeksikko, jossa vaihtelimme laukkoja ja säilytimme tempoa. Jetti alkoi herätä varmasti jo pelkästään opettajan komennusten takia. Laukatkin alkoivat vaihtua kunnolla, ja hiljalleen Jetti liikkui helposti eteen ilman jatkuvaa nohitusta. Verryttelyhyppyjä otimme pari kappaletta ristikolle ja loput pystylle ja okserille. Taisimme pari kertaa tulla vähän ponnettomamman hypyn, mutta kun muistin jatkaa ratsastusta, sujuivat muut hypyt tosi kivasti. Jetti tuntui niin hyvin viritetyltä, että sillä oli hurjan helppo hypätä. Laukka rullasi, kun hevonen itsekin ajatteli eteenpäin. Oma lähtövuoroni kahdeksantena koitti taas pian, ja pääsimme radalle jo edeltävän ratsukon suorituksen ajaksi. Opettajan ohjeen mukaisesti kävin näyttämässä Jetille laine-esteen (ratapiirroksen numero 5) sekä lävistäjäokserin (este 4). Sen jälkeen nostin laukan, pistin Jetin etenemään ja ajattelin, että nyt oikeasti mennään eikä meinata.
Pääsimme aloittamaan hyvällä laukalla. Muutamaa askelta ennen ykköstä Jetti tosin vaihtui itsensä ristilaukkaan. Ykkönen ylittyi kuitenkin hyvin, ja jatkoimme kakkoselle. Kolmonen meni samoin hyvin, joskin Jetti vaihtoi sen jälkeen itsensä ristilaukasta vasempaan laukkaan. Suora linja kolmoselle meni viidellä askeleella, ja hyppy kolmoselle oli ok. Sain ratsastettua neloselle hyvän tien, ja askel sopi hyvin, jolloin matka jatkui kivasti. Viitoselle tullessa tein vähän pidätteitä, sillä se oli esteistä huolestuttavin: sinisen lankut sinisillä johteilla. Junnujen luokassa muutamat ratsut olivat pällistelleet sitä, joten halusin itse päästä siitä kerralla yli. Jetti ottikin viimeisen askeleen ennen hyppyä jarruttavana, mutta meni kiltisti yli. Sarja 6a-b meni ihanan sujuvasti, vaikka olin jännittänyt sitäkin vähän. Jetti kuitenkin liikkui niin hyvin, ettei se ollut ongelma. Seiskalle tuli pieni jarrutus, kun Jetti pääsi turhan pitkäksi. Se kuitenkin hienosti katsoi itse paikan. Kasille pääsimme kuudella askeleella, ja se ylitettiin ihan hyvin. Perusrata oli siinä ja puhtaasti, joten jatkoimme uusintaan.
Suora linja 9-10 meni sujuvasti viidellä askeleella. Yhdelletoista tulimme ristilaukassa, mutta Jetti oli menossa eikä epäröinyt yhtään. Sen hypyn jälkeen se korjasi itsensä kokonaan vasempaan laukkaan. Kaarre kahdelletoista söi laukkaa, ja Jetti tuli lähelle estettä, mutta hyppäsi kiltisti yli. Kolmelletoista annoin Jetin laukata, sillä se oli radan pienin este. Jetti meni sujuvasti siitäkin yli, ja pääsimme maaliin puhtaalla radalla. Jes!
Päivän toinen kunniakierros.
Rata oli niin paljon parempi kuin olisin uskaltanut toivoakaan! Taisin hihkua ääneenkin sen jälkeen ja loistaa taas ihan aurinkona. Jetistä kuoriutui sellainen estehevonen, ettei toista! Ei mitään oikeita epäröintejä, vaan kaikesta yli. Aivan mahtava! Olin luokan kolmanneksi viimeinen lähtijä, ja kiilasin tuloksellani johtoon. Tein kuitenkin sen verran isot tiet uusinnassa, että viimeisenä ollut ratsukko meni ohitsemme ja nappasi voiton. En silti voinut olla hymyilemättä. 80 sentin vieraskisakirouksesta ei ollut tietoakaan, vaan me teimme puhtaan, hyvän radan Jetin kanssa. Jes, jes, jes! Niinpä pääsimme samana päivänä toisen kerran palkintojenjakoon, ja Jetti sai suitsiinsa komean, sinisen ruusukkeen. Kunniakierroksella ruunasta löytyi vielä vähän pomppuvirtaa, mutta sain onneksi keikuttua kyydissä. Kunniakierroksen jälkeen ehdin vikkelästi pompata selästä alas ja aloin valmistautua poislähtöön. Opettaja tuli paikalle ja komensi vauhdilla takaisin selkään, sillä luvassa olisi mestaruuspalkintojen jaot. En yhtään ollut ajatellut tätä, ja niin Jetti sai taas vauhdilla kuskin takaisin selkäänsä.
Ensin palkittiin juniorit (onnea Venlalle voitosta!), kunnes kuulutettiin Pohjois-Suomen ratsastuskouluoppilaiden seniorisarjan kolme palkittavaa. Olihan se todellahienoa kuulla, kun voittajaksi kuulutettiin minut yhdessä Jetson II:n kanssa. Hymystä ei meinannut tulla loppua eikä Jetti välttynyt yhdeltäkään kiitostaputukselta. Aivan käsittämätöntä! Pisteeni olivat 3 eli 1 koulukisojen sijoituksesta ja 2 estekisojen. Toiseksi tullut sai 7 (4+3) ja kolmas 8 (2+6). Tällä kunniakierroksella Jettiä ei enää kiinnostanut villiintyä, vaan se oli valmis jo kotiin. Pariin otteeseen se pudotti laukankin aivan kuin tuumatakseen, että on tämä jo nähty. Olihan se sille jo päivän kolmas kunniakierros. Kisojen lopuksi saatiin myös hyvä uutinen: Tallinmäki sijoittui vain kahden ratsukon voimin hienosti kolmanneksi ratsastuskoulujen joukossa!
Jetson "Ruusukehai" II.
Mikä päivä! Ihan mieletöntä ajatella, kuinka alun perin halusin jättää nämä kisat kokonaan välistä rämpimällä sujuneiden vieraskisojen takia. En tosiaan tiedä, mitä näissä kisoissa tapahtui, mutta Jetson II oli aivan mahtava! Vaikka se välillä ehti kyttäillä, hidastella ja huutaa kaverin perään, jaksoi se silti keskittyä molempiin suorituksiin. Ilmeisesti minäkin jaksoin, sillä kantapään kautta olen oppinut, ettei Jetti aivan yksin hommia ala hoitaa. Mutta tänään yhteistyömme pelasi paremmin kuin koskaan ikinä, ja pääsin näkemään sen kisahevosen, jonka olen aina tiennyt Jetissä olevan. 152 ratsastuksen verran olen nauttinut ja välillä purrut hammasta Jetin kanssa, mutta tänään kaikki oli kohdillaan. Paremmin kuin saatoin kuvitellakaan. Kiitos siis Jetille ja Tallinmäen porukalle, että pääsin tällaisenkin ratsastusmuiston saamaan!
Lauantaipäivä hurahti mukavasti Tallinmäen harjoitusestekisoissa. Olin ilmoittautunut kisoihin Hilimalla 60 senttiin (arvosteluna A.1.0) ja Jetillä 80 senttiin (arvosteluna 367.1). Oli huippua päästä samoissa estekisoissa menemään kahdella eri ratsulla ensimmäistä kertaa koskaan. Samalla jännitin pitkästä aikaa kotikisoja, sillä Hiliman kanssa olin ennen kisoja ehtinyt treenata peräti kahdesti. Jetin kanssa toiveena oli saada sujuva 80 sentin rata, jotta seuraavan päivän kisojen esteosuus ei jännittäisi niin paljoa.
Hiliman kanssa verryttely sujui mukavasti. Vauhtia toki oli eivätkä pohkeeni juuri päässet estämään tamman kurvailua kaarteissa, mutta pääsimme kaikkien verkkaesteiden yli. Verryttelyhypyt otimme muistaakseni molemmissa suunnissa, mutta olen hienosti jo unohtanut esteet. Voisin kuvitella, että pysty ja okseri. Sen sentään muistan, että hypyt menivät ok, ja Hiliman kanssa odotimme molemmat esteen ihan riittävän rauhassa. Verkka sujui kivasti, joten arvelin radankin menevän mukavasti, kunhan ratti ja jarru toimisivat.
Kisaradalle lähdimme matkaan vasemmasta laukasta. Ykkönen ylittyi ok, ja taisipa Hilima vaihtaa laukankin siinä toivotusti oikeaksi. Tie kakkoselle oli vähän tiukahko, mutta pääsimme siitä huolimatta esteestä yli. Etenimme kolmoselle hyvin, mutta esteen lähestyessä tunsin Hiliman arpovan jotain. En osannut ajatella mitään ylimääräistä, vaan jäin odottamaan estettä. Hilima hilpaisikin portilla varustetusta esteestä vasemmalta ohi. Ei muuta kuin uusi lähestyminen. Sama arpominen ja tällä kertaa oikealta ohi. Siihenpä jäikin suorituksemme, kun tulimme hylätyiksi. Onneksi harjoitusestekisoissa saimme hypätä radan loppuun. Kolmannella yrittämällä Hilima pääsi vielä kerran ohittamaan esteen. Sitten opettaja neuvoi ottamaan lähestymisen ravissa, jolloin Hilima hyppäsi esteen arpomatta. Loppuradan pääsimmekin sitten kerralla läpi. Tuntui siltä kuin Hilima olisi vasta nyt huomannut olevansa radalla. Ohjaus toimi vähän niin ja näin, mutta kohtuullisen asiallisesti pääsimme jokaiselle esteelle. Sain rohkaistua Hilimaa niinä kertoina, kun se arpoi, jolloin se rohkeni hypätä jokaisen esteen kerralla. Vaikka rata ei todellakaan mennyt niin kuin suunnitelmissa, jaksoin iloita sitä, että saimme ratsastettua sen kuitenkin loppuun asti. Hiliman kanssa oppisin varmasti olemaan paljon päättäväisempi enkä jättämään kaikkia ratkaisuja sen varaan. Se ei kuitenkaan ole niin kokenut estehevonen, että tietäisi tarkalleen, mitä tehdä. Vaan hyvin näppärä hyppääjä siitä on kuoriutumassa, ja mielellään jatkaisin treenejä senkin kanssa.
Verkkaeste, radan este numero 8.
Hiliman jälkeen ehdin huilata yhden luokan ajan, kunnes lähdin verryttelemään Jetin kanssa 80 sentin luokkaa varten. Osallistujia oli yhteensä viisi, ja oma lähtövuoroni oli ensimmäisenä. Verryttelyssä Jetti oli hivenen tahmea, mutta alkoi lämmettyään liikkua ihan ok. Hypyt otimme oikeassa kierroksessa pystylle (este 8) ja vasemmassa kierroksessa okserille (este 6). Pystyn hypyt menivät ihan ok, kun sain Jetin hereille. Okserista taisimme kömpiä kerran yli ja ottaa toisella kerralla kiellon. En nähnyt ponnistuspaikkaa, joten jäädyin vieden Jetin samaan mielentilaan. Siitä tuli kielto, joka horjutti tällä kertaa ihmeen vähän itseluottamustani. Otimme vielä kaksi hyppyä okserille, jotka tulivat nyt paremmin. Tämän jälkeen verryttely riitti, ja keskityin ajattelemaan kaikkea muuta paitsi kieltoa. Kerrankin tämä taktiikka toimi.
Matkaan lähdimme ihan kohtuullisessa vasemmassa laukassa. Jotain kuitenkin tapahtui ennen ykköstä, sillä Jetti otti sille pienemmän askeleen. Pääsimme kuitenkin yli, ja Jetti korjasi itsensä vasemmasta laukasta ristilaukan kautta oikeaan laukkaan. Suora linja 2–3 meni vähän hitaasti kuudella askeleella ja esteistä yli kömpien, mutta puhtaasti. Kolmosen jälkeen Jetti oli ensin vasemmassa laukassa, kunnes korjasi itsensä oikeaan laukkaan. Neloselle lähdimme myös miniaskeleen kautta, mutta laukka vaihtui hypyssä toivotusti vasempaan. Viitosen ja kuutosen suoralle linjalle tultaessa tajusin ratsastaa vähän eteen, jolloin hypyt menivät sujuvasti ja väli asiallisesti neljällä askeleella. Kuutosen jälkeen Jetti oli ristilaukassa, mutta sai kavionsa vasempaan laukkaan ennen seiskaestettä. Seiskan ylitimme samaan tapaan kuin valtaosan muista esteistä eli miniaskeleen kautta ristilaukkaan päätyen. Se oli kuitenkin perusvaiheen viimeinen este, ja koska rata oli sujunut puhtaasti, pääsimme toiselle vaiheelle.
Este 2.
Toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle eli kasille tulimme tyylillemme uskollisesti ristilaukassa. Jetti lähti hyppyyn vähän kauempaa, mikä samalla korjasin sen kokonaan oikeaan laukkaan. Ysille pääsimme ihan ok, ja Jetti oli hereillä, jolloin se lähti siihenkin hyppyyn hieman kauempaa turhan miniaskeleen sijasta. Hypyssä laukka vaihtui samalla vasemmaksi. Suoran linjan 10–11 pääsimme nyt kokonaan vasemmassa laukassa pysyen ja välin viidellä askeleella sujuvasti tullen. Kahdelletoista eli viimeiselle esteelle kaarsimme pidemmän tien kautta, kun en uskaltanut riskeerata tiukemmalla tiellä, vaikka luokan arvosteluna oli 367.1. Puhdas rata oli tällä kertaa tärkeämpi. Sainkin tuotua Jetin viimeiselle esteelle hyvin, ja se lähti hyppyyn reippaasti. Alas toki laskeuduimme taas ristilaukassa, mutta se ei tunnelmaa latistanut. Puhdas 80 sentin rata, jes!
Este 10 ja ilme.
Lähtöjä luokassa oli viisi, ja sijoituimme Jetin kanssa rauhallisella, mutta puhtaalla radalla neljänneksi. Olin kuitenkin tosi hyvällä mielellä, sillä perusradan kömpiminen vaihtui uusinnassa rutkasti sujuvampaan menoon. Toki olisi ollut kiva edetä jo reippaasti perusvaiheessa, mutta sentään kaasu ei jäänyt kokonaan matkasta. Jetistäkään ei huomannut, että verryttelyn kielto olisi jäänyt mieleen eikä varsinkaan minusta, mikä varmasti edesauttoi puhtaan radan saamista. Yleensä olen mennyt ihan jäähän verryttelyssä tapahtuneista mokista, mutta tällä kertaa varmasti kotikenttäetukin auttoi olemaan murehtimatta ja keskittymään varsinaiseen suoritukseen.
Este 11.
Sellainen kisapäivä tänään. Hiliman kanssa olisi tietysti voinut mennä rutkasti paremmin, mutta sentään sain koottua ajatukset ja ratsastettua radan loppuun kahdesta kiellosta tulleesta hylkäyksestä huolimatta. Jetin kanssa puolestaan toiveet täyttyivät oikein hyvin. Oli mukava päästä myös kokeilemaan ensimmäistä kertaa kahdella eri ratsulla estekisoihin osallistumista, ja toivottavasti tämä ei jää myöskään viimeiseksi kerraksi tällä tavalla. Enemmän vain treeniä ja sitten taas uudelleen.
Hyppykuvista kiitos Eevalle ja videosta kiitos Annelle!
