Sunnuntaina olikin sitten kotiestekisojen vuoro. Ratsunani oli Pave, jonka kanssa ilmoittauduin 80 ja 90 sentin luokkiin. Niissä oli eri radat, mutta sama arvostelu eli 367.1. Verryttely tehtiin maneesissa, kun taas kisarata oli ihanasti kentällä.
Molempien luokkien verryttelyt otin aika kevyesti. Rehellisesti sanottuna paikoin jopa vähän laiskottelin, sillä olen tavattoman huono piiskaamaan itseäni. Verryttelyhypyt menivät pääosin mukavasti. Otin hyppyjä yhdessä verryttelyssä noin neljä. 90 sentin verryttelyssä pystyn alle tuli vesimatto, sillä se oli myös radalla luvassa. Hyppäsin sen ensin pienempänä eikä Pave piitannut vesimatosta mitään. Kun estettä korotettiin, esitimme sille yhden hyvin omituisen loikan, jossa Paven pää kävi sangen lähellä omaani. Pohdittiin tämän jälkeen hetki asiaa, kunnes kerättiin ajatukset kasaan ja otettiin vielä parempi hyppy pystylle ennen kuin siirryimme ulos odottamaan vuoroamme. Radalla sai odottaa vuorossa olevan ratsukon ajan. Tämän hyödynsin näyttämällä Pavelle 80 sentin radalla muurin ja 90 sentin radalla vesimaton.
80 sentin radalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Otin pitkän tien ja olin sangen tarkkana portin kohdalla. Pave ei piitannut portista, ilmeisesti se oli riittävästi kotonaan eikä kokenut tarvetta hilpaista minnekään. Ykköselle tuli ihan hyvä hyppy. Aavistuksen kaarevan tien päässä olleelle kakkoselle pääsimme yhdeksällä askeleella, ja este ylittyi asiallisesti. Matkalla kolmoselle vartioin kaiken varalta Paven oikeaa puolta, sillä menimme portin läheisyydestä. Pääsimme kolmoselle ongelmitta samoin kuin sen yli. Laukkakin vaihtui oikeaksi. Nelosena oli muurilaatikko, jonka lähestymisen ratsastin tarkasti tuntumalla pysyen. Pave ei muurista piitannut, vaan hyppäsi sen ihan hyvin. Kaarevan linjan päässä olleelle viitoselle pääsimme kahdeksalla askeleella, joista viimeisin oli hieman jarruttava. Pave kuitenkin selvitti esteen puhtaasti, vaikka kolautti sitä takasillaan. Lävistäjällä ollut kuutonen meni hyvin, ja suoran linjan päässä olleelle seiskalle pääsimme viidellä askeleella. Edessä oli enää perusvaiheen päättävä kasi, joka oli kahden askeleen sarja. A-osalle Pave lähti vähän kauempaa, mutta kahden askeleen väli oli silti ihan ok. B-osalla Pave ei kuitenkaan nostanut etusiaan riittävästi, jolloin siitä lähti puomi matkaan. Höh.
Perusradan neljällä virhepisteellä sijoituksemme oli 11/17. Pudotus harmitti, mutta olin silti enemmän iloinen siitä, kuinka asiallisesti suoriuduimme muusta radasta. Ratsastin taas aika keskittyneesti enkä hätäillyt isompia. Pave kuunteli hyvin, ja meno oli mielestäni ihan kohtuullista. Pave ei keksinyt omia kuvioitaan enkä minä ainakaan omasta mielestäni vaikeuttanut sen menoa. Tämän radan perusteella 90 sentin rataa sai odottaa ihan luottavaisin mielin.
90 sentin radalle lähdimme myös vasemmassa laukassa pitkällä tiellä. Lävistäjällä ollut ykkönen ylittyi hyvin, ja laukan korjasin sen jälkeen ravin kautta. Kakkoselle tulimme ihan kohtuullisesti, mutta jälkikäteen ajateltuna laukka olisi saanut olla napakampi. Tie kolmoselle oli taas aavistuksen kaareva ja esteen alle oli pistetty jo aiemmalla radalla hypätyt valkoiset laatikot. En ollut näyttänyt niitä Pavelle tämän esteen alla, sillä se hyppäsi ne aiemman radan toisella esteellä ongelmitta. Jostain syystä Pave kuitenkin livahti kolmosesta oikealta ohi. Ei nopeasti eikä viime tingassa, mutta enpä siltikään ehtinyt estää. Laukka säilyi, ja tulimme kaikessa rauhassa esteelle uudelleen. Pave jarrutti hieman estettä kohti, mutta hyppäsi kolmosen nyt puhtaasti. Tämän jälkeen tsemppasin vähän ekstraa, sillä hylätyksi tuleminen ei sopinut suunnitelmiin. Laukka jäi kuitenkin hypyn jälkeen sammuneeksi enkä tajunnut ratsastaa Pavea eteen. Sen sijaan kaarsin neloselle kehnolla tiellä, mikä söi laukkaa entisestään. Pave joutuikin lähtemään hyppyyn ponnettomasta laukasta, mutta se oli kiltti ja pelasti meidät tilanteesta. Pienempi hyppy toi suoralle linjalle yhden askeleen lisää eli viitoselle pääsimme aiemman viiden askeleen sijasta kuudella. Tajusin tämän enkä panikoinut, vaan pysyin hevosen tukena. Viitosen jälkeen kiitin Pavea taputuksella ja samalla rentouttaakseni meitä molempia. Kuutosena ollut kahden askeleen sarja meni ihan kohtuullisesti. Seiskalle eli muurille tultaessa kannustin Pavea vähän äänellä. Se hyppäsi esteen ihan hyvin, mutta keikkumiseni takia laskeutui väärässä laukassa. Sitä ei kuitenkaan ehtinyt korjata, sillä edessä oli kaarevan linjan päässä ollut perusvaiheen viimeinen este. Sille pääsimme kahdeksalla askeleella ja varmistelin hyppyä vielä äänellä. Pave hyppäsi viimeisen esteen puhtaasti, ja pääsin kehumaan sitä hyvästä suorituksesta ja pelastuksista parin mönkään menneen lähestymisen osalta.
90 sentin radalta tuli sitten samoin neljä virhepistettä, ja sijoituksemme oli 13/15. Ohimeno harmitti tietysti enemmän kuin puomin pudotus. Ohimenot ovat muodostuneet meille Paven kanssa varsinaiseksi riesaksi. Pave tuntuu huomaavan jokaisen mahdollisuuden lähteä omille teilleen, kun taas minä en. Tässä radassa petrattavaa olisi ollut myös laukassa, joka olisi saanut olla rutkasti sujuvampaa. En sitten tiedä, oliko Pave väsynyt vai olimmeko molemmat käyttäneet kunnon keskittymisemme jo aiemmalla radalla. Hyvää oli kuitenkin se, ettei pakka levinnyt täysin käsiin ohimenon jälkeen, vaan saimme jatkettua ja selvitettyä loput radasta ilman enempiä virhepisteitä.
Tällainen kisapäivä sitten tällä kertaa. Ihmettelin jo suoritusten jälkeen, kuinka yllättävän vähän virhepisteet lopulta harmittivat. Toki puhtaat suoritukset samoin kuin toiseen vaiheeseen pääseminen olisi ollut kivaa, mutta nyt osasin jotenkin suhtautua virheisiin paremmin. Ratamme eivät olleet rämpimistä eikä sellaista sinnittelyä, vaan ihan kohtuullista menoa. Se varmasti lohdutti ja hälvensi virhepisteiden harmia. Toki petrattavaa on niin kuin aina. Hyvää kokemustahan nämä kisat olivat. Kokeilemallahan sitä oppii, toivottavasti.
Videoista kiitos Kaisalle, joka piti kisoissa hienosti huolen JKH-tiimin ruusukesaldosta!
Lauantaina en malttanut olla tuppautumatta ylimääräiselle estetunnille viidenneksi ratsastajaksi. Ratsukseni toivoin jokeria ja sainkin toisen kerran Silviiran. Pääsinpähän pian testaamaan, miten hyppelyt tamman kanssa sujuisivat. Ratsukoita tunnilla oli viisi. Alkuverryttelyssä ja oikeastaan läpi tunnin Silviira oli enemmän kiinnostunut poikaystävästään kuin minusta. Silviiran tarhakaveri on toinen uusi tulokas, ja tämä ruuna on hurmannut tamman täysin. Ruunakin on Silviiran pauloissa, joten kaksikon hörinöitä ja toistensa silmäilyjä oli toisaalta hupaisa seurata. Kilttinä ratsuna Silviira malttoi aina välillä kuunnella minuakin, vaikka samalla piti tarkasti silmällä kultansa menoa.
Alkuverryttelynä ylitimme kolmea ravipuomia niin ravissa kuin laukassa. Silviiraa sai ensin nohitella ravaamaan kunnolla ennen kuin pääsimme puomit asiallisesti. Ilman kunnon etenemistä tamma pääsi vähän kiemurtelemaan. Sujuvammalla etenemisellä puomit menivät hyvin. Laukassa meno oli alussa samanlaista, mutta kun keskimmäinen puomi käännettiin kavaletiksi, lähti Silviira jopa vähän imemään sille. Silviira kulki muutoin aika rauhassa ja tasaisesti. Napakkuutta olisi saanut olla enemmän, mutta en oikein löytänyt kaasua.
Verryttelyn jälkeen tulimme pari kertaa kahden esteen linjaa oikeassa laukassa. Pystyt olivat aavistuksen vinossa, jolloin tien sai ratsastaa vähän kaarevana. Tässä vaiheessa huomasin, ettei Silviira ole mikään estekonkari. Sen verran hassuja sen hypyt olivat, ja se myös välillä tollotteli esteitä. Menimmepä ainakin kertaalleen linjan toisesta esteestä ohi, kun Silviira ehti alkaa kiemurrella enkä saanut sitä napattua pohkeideni väliin. Toisella yrittämällä este ylittyi kohtuullisesti.
Seuraavaksi tulimme saman linjan sekä lisäsimme siihen vielä lävistäjäportin sekä linjan ensimmäisen esteen. Menomme jatkui vähän kiemurtelevana, ja yritin parhaani mukaan tukea Silviiraa. En kuitenkaan ole kovin hyvä opettaja, sillä olen itsekin vielä oppilas. Niinpä me kaksi oppilasta yritimme yhdessä ratkoa meille annettuja tehtäviä. Nyt taisimme tulla linjan oikein, mutta livahdimme lävistäjäpystystä vasemmalta ohi, kun Silviiralla tuli ilmeisesti ikävä lähellä ollutta poikaystäväänsä. Uudella yrittämällä pääsimme yli, mutta vilahdimme sitten kaarevan tien päässä olleesta esteestä oikealta ohi. Hoh. Uudella lähestymisellä roikaisimme sen yli vähemmän tyylikkäästi.
Sitten tulimmekin radan: yksittäinen lävistäjäpysty, kahden pystyn linja, lävistäjäpystyltä linjan ensimmäiselle pystylle, yksittäinen kavaletti sekä toinen lävistäjäpysty. Radalla oli samoja ongelmia kuin tehtävillä eli Silviira ei laukannut ihan riittävästi, jolloin se pääsi kiemurtelemaan. Taisimme radallakin mennä vielä jostain esteestä kertaalleen ainakin ohi. Hassuin hetki radalla oli kavaletti, jonka alla oli pari puomia. Silviira lähti viettämään oikealle, ja yritin tyyrätä sitä kovasti kavaletille. No, sehän pääsi luiskahtamaan ohi, mutta sen verran kavalettia viistäen, että maassa olleet puomit saivat Silviiran hyppäämään niiden yli. Nauroin tässä vaiheessa jo ääneen hassulle tammalle. Radan viimeisen esteen taisimme päästä kunnialla kerralla yli, ja Silviira väläyttikin sille kunnon ilmavaralla varustetun hypyn.
Nämä riittivät tämän kerran hypyiksi. Silviiran kanssa oli kyllä sangen opettavaista. Tunnin alkupuolella en tajunnut, kuinka paljon Silviira tulisi tarvitsemaan tukea, jolloin menin vähän perusasetuksilla. Parin ohimenon ja hassun hypyn jälkeen tajusin, että minun pitäisi alkaa ratsastaa lähestymiset tarkasti ja pyrkiä auttamaan Silviiraa. Se oli hyvää harjoitusta, matkustamiselle ei ollut varaa. Silviira paljasti hyvin sen, kuinka olen tottunut menemään hyppyhommat hanskaavilla hevosilla. Tunti oli hyvää harjoitusta kuitenkin meille molemmille. Silviira on rehti tamma, joka kyllä hyppää, kun sen tekee sille mahdollisimman helpoksi. Jos sen taas jättää yksin, keksii se vaihtoehtoisia ratkaisuja. Opettavaista kerrassaan. Siksipä Silviiralla pitää kyllä päästä hyppelemään toistekin.
Perjantaina ajatukset sai taas kääntää koulutaajuudelle, kun vuorossa oli Artsin tunti. Menin Pavella ja jaoin tunnin kolmen muun ratsukon kanssa. Aloitimme ratsastamalla ravissa molemmille pitkille sivuille kaksi loivaa kiemuraa. Päätyihin puolestaan pyöräytimme ympyrät. Loivien kiemuroiden aikana oli hyvä asetella ja taivutella hevosia. Pave tuntui tänään aika pehmeältä heti tunnin alussa. Jokin tosin tuntui hassulta. Sitten huomasin sen: Pavesta oli tullut peili-Pave. Yleensä sen kanssa on helpompi mennä oikeaa kierrosta, vaan tänään se oli hankalampi, kun taas vasen kierros oli helpompi. Hassua! Sain vähän aikaa kääntää omia ajatuksiani oikein, jotta pääsin ratsastamaan oikeaa kierrosta tarkemmin ja puolestaan nauttimaan helpommasta vasemmasta. Pääty-ympyrät sujuivat ihan asiallisesti. Sain tosin muistaa pitää Paven liikkeellä niin niillä kuin kiemuroilla, sillä muuten se jäi vähän hiippailemaan. Otimme tehtävälle myös laukkaa pääty-ympyröillä, ja sekin askellaji toimi alusta alkaen aika hyvin.
Seuraavaksi teimme pohkeenväistöjä. Käänsimme ravissa keskihalkaisijalle ja menimme tovin suoraan. Siitä väistätimme noin kentän neljänneksen verran oikealle, jonka jälkeen suoristimme ja palasimme uralle väistöllä vasemmalle. Peili-Pave iski jälleen. Aiemmin hankalammat väistöt oikealle lähtivät melkein tuosta noin vain. Keräilin leukaani niin keskittyneesti, että ratsastin ensimmäisen väistön vasemmalle ihan huolimattomasti. Toistojen myötä väistöt oikealle pysyivät edelleen helpompina, kun taas väistöjä vasemmalle sai ratsastaa tarkemmin. Hyvä ohje oli ratsastaa hankalampi suunta kaikessa rauhassa. Vauhti vain sotki koko homman, joten se oli parempi tehdä ajan kanssa. Saimme parsittua väistöjä vasemmalle, mutta niistä ei tullut niin vaivattomia kuin joskus.
Laukkatehtävällä tulimme keskihalkaisijalle myötälaukassa ja jatkoimme tovin suoraan. Sitten valmistelimme siirtymisen harjoitusraviin, jota jatkoimme myös pienen pätkän. Lopuksi nostimme vielä toisen laukan ja jatkoimme keskihalkaisijan loppuun kääntyen myötälaukan suuntaan. Pääsimme keskihalkaisijalle molemmissa laukoissa hyvin. Siirtymiset raviin ja tovi siirtymisen jälkeistä ravia olivat aluksi aika kehnoja, kun Pave juoksi alta. Keskityin kuitenkin valmistelemaan siirtymiset sekä ratsastamaan ravia heti, kun Pave oli siihen siirtynyt. Nämä auttoivat, ja siirtymiset paranivat selvästi. Ravista tehdyt vasemman laukan nostamiset onnistuivat mukavasti. Oikea laukka ei sinällään ollut sen vaikeampi, mutta pientä haparointia siinä oli. Kertaalleen taisi nousta väärä laukka ja kertaalleen hurautin tyytyväisesti kulman sangen tasapainoisessa vastalaukassa, hah! Saimme kuitenkin muutamia hyviä nostoja molempiin suuntiin ja keskihalkaisijalla pääsimme yllättävän suoraan. Ei siis hullummin.
Loppuravissa en tehnyt enää kummempia. Pave oli tänään oikein miellyttävä ratsastaa. Se oli aika tasainen ja pehmeä eikä hätiköinyt niin paljon kuin olisi voinut. Hassua oli kuitenkin se, kuinka Pave oli muuttunut peilikuvaksi. Mutta tulipahan ratsastettua tarkemmin sitä yleensä helpompaa puolta. Tunti oli kerrassaan kiva samoin kuin tehtävät. Kyllä tämä kouluratsastuskin on kivaa, kun kuu ja tähdet ovat oikeassa asennossa.
Torstaina oli taas Pian estetunnin aika. Ratsunani oli Pave ja jaoin tunnin kahden muun ratsukon kanssa. Ehdin käydä kaikki askellajit itsenäisesti läpi. Lämmin päivä veltosti ainakin minut, jolloin jäin laiskottelemaan. Pave liikkui samoin kuin ratsastin eli vetelästi.
Verryttelimme vielä laukassa kolmikaarisella kiemurauralla, jossa oli sekä puomeja että pari kavalettia. Lähdin vähän intoilemaan tehtävässä ja nohittamaan Pavea kohti kavaletteja, jotta laukka vaihtuisi. Sinällään Pave tarvitsee pienen imun, jotta laukka vaihtuu, mutta ei sitä nyt tietenkään pitäisi tuupata. Jos Pave nimittäin venähtää, ohjaus katoaa samalla. Sain lopulta maltettua ja välillä otin opettajan vinkistä ylimääräisen ympyrän, jolloin saimme Paven kanssa tultua kavaleteille paremmin. Laukatkin vaihtuivat, vaikka eivät ehkä joka kerta.
Seuraavaksi tulimme suoraa linjaa vasemmassa laukassa. Sillä oli kaksi puomia neljän askeleen välillä ja toiselta puomilta okserille oli kolme askelta. Neljän askeleen väli oli helppo, tavallisella laukalla pärjäsi hyvin. Kolmen askeleen väli kävi nopeasti ahtaasti. Se olisi pitänyt valmistella jo ensimmäisen välin aikana lyhentämällä laukkaa, mutta jotenkin en muka ehtinyt. Lisäksi laukan piti toki olla lyhyttä, mutta ei löysää. Sen hakemisessa olikin hommia. Jotenkin en aina tunnista löysyyttämme. Kolmen askeleen välin kanssa sai tehdä hommia, mutta se ei harmillisesti parantunut. Kun okseri nousi, joutui Pave tekemään töitä päästäkseen sen yli. Se nimittäin joutui usein liian lähelle estettä, jolloin tehtävästä tuli sille melkoinen jumppahetki. Kiltisti se kuitenkin joka kerta nousi hyppyyn, vaikka joutuikin lähtemään siihen jarruttavasta askeleesta. Omat mukautumiseni tämän takia olivat aivan kamalia. Hävetti räsynukkeilla niin älyttömästi.
Ennen rataa tulimme vielä S-kiemuran esteillä oikeassa laukassa aloittaen. Tulimme tämän näin kertaalleen, ja pääsimme Paven kanssa välit toivotusti viidellä askeleella. Lisäsimme tämän perään kahden askeleen lävistäjäsarjan. Kiemura meni edelleen ihan ok, mutta tie sarjalle ei ollut paras mahdollinen. Pave kuitenkin selvitti sen kahdella askeleella, sillä väli oli kompromissi kahden ponin ja yhden hevosen tunnilla.
Lopuksi tulimmekin vielä radan noin 80–90 sentin tasolla. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme muurin ja pystyn suoran linjan. Tein muurista ihan älyttömän numeron ja ratsastin sitä kohti ihan päättömästi. Pave onneksi ei kuunnellut minua, vaan otti haluamansa askeleet eikä ampaissut kaukaa. Saimmekin uusia linjan heti perään. Olin vieläkin hukassa ponnistuspaikkojen kanssa, mutta nyt pääsimme muurin ja pystyn kohtalaisesti. Siitä matka jatkui sarjalle, jonka a-osasta hurautimme kertaalleen vasemmalta ohi. Pave lähti ampaisemaan estettä kohti enkä ehtinyt saada sitä enää hyppysiini. Toisella lähestymisellä sentään pääsimme sarjan, vaikka otimme b-osalta puomin mukaamme. Radan päätti aiemmasta tehtävästä tuttu S-kiemura, joka meni alun häsellyksestä huolimatta ihan asiallisesti.
Tämän tunnin ongelmat olivat kamala mukautumiseni ja energisyyden puute, jälleen kerran. Mukautumispulmat johtuivat osittain varmasti juuri pontevuuden puutteesta. Hypyt ovat hevosellekin hankalampia, kun niihin pitää lähteä hitaammasta laukasta. Positiivista tunnissa oli se, että hetkittäin saimme parsittua menoamme paremmaksi. Lisäksi menimme vain yhdesti esteestä ohi! Se on joihinkin pujottelutunteihin verrattuna suuri parannus. Vaikka edelleen tavoittelen ratoja ilman ohimenoja niin treeneihin kuin etenkin kisoihin. Vaan treeni kerrallaan, kaipa sitä tässä taas kehitytään hetkittäisistä epäuskoista huolimatta.
Keskiviikkona oli tämän viikon maastolenkin vuoro. Me Paven kanssa otimme vetovastuun Kaisan ja Vaken pitäessä perää. Tällä kertaa menimme Pikkaralantietä tietä kankaille ja niiden läpi Hangaksentielle. Siitä kävimme metsälenkin tien toisella puolella ja palasimme sen jälkeen Hangaksentietä takaisin tallille.
Alkumatka sujui mukavasti kävellen ja ravaillen. Kun pääsimme tieltä kangasreitille, iskivät hyttyset kimppuumme. Niinpä ravailimme kankailla menemään, kunnes pääsimme yläpolulle. Laukkasimme sen lähes kokonaan eli noin kilometrin verran. Pave laukkasi metsäreitillä paikoin rutkasti paremmin kuin tiellä. Se tosin ehti vieläkin tuijotella kiviä ja kantoja, mutta selvisimme pahimmista paikoista vain muutaman raviaskeleen turvin. Muutoin Pave laukkasi mukavasti ja aika kuulolla.
Toisen metsälenkin taitoimme käynnissä ja ravissa. Hyttyset kiusasivat sen verran, että taitoimme myös pitkän pätkän Hangaksentietä ravissa. Tien vierelle oli ilmestynyt lammasaitaus, jonka pieni portti järkytti Pavea syvästi. Sen piti ihan pyörähtää sen kohdalla, jotta kammotusta saattoi tuijottaa vähän kauempaa. Pave kuitenkin tulkitsi portin lopulta vaarattomaksi. Loppumatka tallille taittui muuten hyvin, mutta hyttysiä hätystellen ja läiskien.
Maasto sujui ihanan sujuvasti. Pave ehti tuijotella, mutta ei pöllöillyt ollenkaan isommin. Pieni tuijottelu nyt on Jetinkin ajoilta tuttua, joten ei sitä osaa edes ihmetellä. Kiva reissu, jes!
