Esteleirin 5. tunti: maastolenkki

Urali poseerasi nätisti.

Leirin keskiviikon aamutunnilla oli vuorossa maastolenkki. Lähdimme opettajan ja kuuden ratsukon voimin katselemaan opiston aluetta vähän enemmänkin. Ratsukseni oli toivonut sellaista, jolla ei kevene perä. Opettajat olivat sitten valinneet minulle ratsuksi 2005 syntyneen Urali-tamman. Karsinassa tamma oli vähän häijy ja yritti näperrellä hampaillaan, kun laitoin sitä kuntoon. Ei onneksi ollut kunnon lohikäärme.

Maastolenkki oli sangen tavallinen. Ehdimme nähdä mukavasti muun muassa derbykentän ja raviradan sekä käppäillä varsin kivoja maastoreittejä. Matkan varrelle sattui myös erilaisia maastoesteitä. Tahdiltaan lenkki oli rauhallinen. Kävelimme valtaosan ajasta, sitten ravasimme ja otimme kaksi laukkapätkää. Kivoin hetki oli, kun kävimme ensin kahlaamassa ja ravaamassa maastoesteiden vesihaudan läpi. Lopuksi saimme tulla sen pariin kertaan laukassa. Kivaa! Uralille pisteet siitä, että se laukkasi veden mukisematta. Odottelussa se ei ollut niin hyvä, vaan hermostui ja nosti maltillisesti pari kertaa etu- ja takapäätään.

Lenkki sujui kivasti eikä mitään kummallisempaa tapahtunut. Ratsuista oli varmaan kiva päästä tuulettumaan pois tallista, kun leirin aikana ne eivät jostain syystä ulkoile ollenkaan. Viikonloppuna ne onneksi kuitenkin pääsevät takaisin laitumelle. Iltapäivän tunnilla onkin luvassa kavaletteja. Laitoin pari uutta ratsutoivetta, mutta katsotaan, mitä sieltä sitten lopulta tulee.

Kuva on itse napattu.

Esteleirin 4. tunti: Stigu rocks!

Tiistai oli erityisen ihana leiripäivä, sillä päivän toisellakin tunnilla oli hyppäämistä. Ratsukseni olin toivonut kaikessa optimistisuudessani Stigua, ja toive meni läpi. Vähän mietin, kerjäsinkö verta nenästä hinkumalla uudelleen samalla ratsulla hyppäämään. Toisaalta en sitten halunnut ottaa pahan mielen tuntia, joten annoin opettajien päättää. Stiguhan sieltä tuli, ja hyrisin tyytyväisyydestä. Jostain syystä emme hypänneet vieläkään kentällä, vaan menimme ensimmäistä kertaa tallin viereisessä puolikkaassa Ypäjä-hallissa (koko 24 x 100 m).

Aluksi ravailimme itsenäisesti pyöritellen isoja ympyröitä ja erikokoisia kaarteita. Stigu vähän yritti kipittää, mutta otti pidätteet ihan asiallisesti vastaan. Käytin välillä kevyttä istuntaa, jotta saisin kroppani taas lämmiteltyä siihen. Huomasin palatessani kevyeen raviin, että ylävartaloni meni tahtomattanikin vähän suoremmaksi. Ihmeen hyvin kuitenkin sain muistuteltua itseäni pitämään polvet irti satulasta ja keskityin siihen, että pohkeeni pysyivät tuntumalla. Sitten aloimme tulla vasemmassa kierroksessa kavaletin (ratapiirroksen ylempi harmaa viiva) ympyrällä kevyessä ravissa. Sen jälkeen nostettiin laukka ja jäätiin kevyeen istuntaan ja laukattiin pääty-ympyrä, jonka aikana tultiin toinen kavaletti (alempi harmaa viiva). Raviosuus meni kivasti, mutta laukassa Stigu kiihdytteli hieman. Opettaja huomauttikin tasoittamaan menoa. Stigu kuuntelikin hienosti, kun tajusin sitä siltä pyytää. Olin itse jäänyt vähän humputtelemaan ja nauttimaan kyydistä, hyi minua.

Vasemmassa kierroksessa tulimme suoraan kavaletit kaarevalla, pitkällä linjalla kevyessä istunnassa ja niiden jälkeen siirryttiin raviin ja pyöräytettiin toiselle pitkälle sivulle voltteja ravissa. Kavalettien välissä Stigu pyrki vähän kiihdyttämään tahtia, mutta kun aloin keskittyä itse paremmin, toimi Stigukin taas hyvin. Ravi oli paikoin aina vähän kiireistä, mutta volttien avulla meno tasoittui. Volteilla olisin saanut ehkä paremmin taivuttaa Stigua. Nyt vain käänsin sentään ulkoavuilla, mutta en oikein jumpannut hevosta muutoin. Esteillä tahdon vähän laiskistua hevosen muodon suhteen. Toisaalta tärkeintä olisi, että hevonen työskentelee takaa eteen ja on edestä kevyt. Ei siinä mitään koulumuotoa enää varmaan tarvita.

Tämän jälkeen siirryimme kolmen pystyn suoralle linjalle (esteet 1-3), jonka välit olivat 12 metriä. Ensin tulimme oikeassa kierroksessa. Väliin piti saada kolme askelta, ja Stigun kanssa saimme tämän onnistumaan. Jopa niin, että toinen väli kävi melkein ahtaaksi. Vasemmasta kierroksesta tulimme saman, ja sekin sujui kivasti. Suorat linjat ovat niin kivoja. Sitten lisäsimme suoran linjan jatkoksi laine-esteen (este 4), jossa laukka tuli vaihtaa vasemmasta oikeaksi. Esteelle piti myös kaiken varalta lähestyä hieman liikkeen takana. Stiguhan ei lopulta piitannut laine-esteestä tuon taivaallista, joten pääsimme siitä mainiosti, ja laukkakin vaihtui nätisti johtamalla. Ihan kuin olisin sanonut tämän ennen, mutta vielä kerran: ihanan helppoa!

Lopuksi tulimme viereisen radan kertaalleen. Meille Stigun kanssa korkeimmat esteet olivat 85 senttiä (esteet 5 ja 7). Ensimmäinen suora linja meni vähän kolistellen, vaikka ehdin ottaa laukkaa alle. Vähän vissiin tasapainotus jäi matkasta. Heräsin kuitenkin ja ratsastin ihan asiallisesti. Jännitin kuitenkin itse vissiin jotain enkä johtanut kunnolla, niin laukka ei vaihtunut. Ravin kautta sitten vaihto, ja matka jatkui. Okseri näytti pelottavalta, ja Stigun askel ei näyttänyt sopivan. Tein ihmeen nopeasti ratkaisun ja pyysin Stigua lähtemään kauempaa. Ihana ruuna hyväksyi päätökseni, ja opettajakin kehui ratkaisua. Laukka ei tosin vaihtunut, joten ravin kautta. Laine ylittyi taas hyvin, mutta mihin ihmeeseen se johtaminen nyt katosi? Ei muuta kuin kolmannen kerran ravin kautta. Suora linja toiseen suuntaan menikin sitten helposti ja sujuvasti. Ei mitään ongelmaa siinä enää, joten siihen oli hyvä lopettaa tunti.



Loppuraveissa Stigu oli ihan asiallinen, ja päätin toivoa sitä kisaratsukseni. Toivottavasti toiveeni menee läpi. Stigun kanssa en jännitä estekorkeuksia tai muutenkaan, joten olen paljon rauhallisempi. Muutenkaan en osaa (vielä) olettaa Stigusta pahaa, joten luotan siihen paremmin kuin moneen tutumpaan hevoseen. Hassua. Mitä ihmismieli ei tiedä, sitä se ei osaa pelätä. Leirin toinen päivä pulkassa, ja kiva päivä tosiaan olikin! Päivän ihanin (ja puolueellisin) kommentti tuli Noralta: rataamme oli kuulemma ollut ihana katsoa, kun näki, että kun jotain piti tehdä, sain tehtyä oikeat ratkaisut. Kommentti lämmitti tosi paljon mieltä, kun itselläkin oli ollut sama fiilis. Huomenna luvassa on aamusta maasto ja iltapäivästä kavalettitunti.Vielä kolme leiripäivää jäljellä, jes!

Videoista kiitos jollekin leiriläisistä!

Esteleirin 3. tunti: sydämiä ilmassa

Esteleirin kolmannella eli tiistain aloittaneella aamutunnilla oli luvassa esteitä. Edellisiltana ja yön aikana oli satanut sen verran, etteivät kentät olleet sopivassa kunnossa, joten menimme hyppäämään Haimi-halliin (koko 37 x 100 m). Matka hevosten selässä tallilta maneesille kesti kymmenisen minuuttia, joten siinä tuli varsin hyvät alkukäynnit. Ratsunani oli toiveeni mukaan Stigu, sillä halusin nähdä ruunan estetunnin käytöksenkin. Ratsukoita edelleen kuusi.

Alkuverryttelynä menimme ensin ravia hetken aikaa itsenäisesti, ja opettaja kehotti hakemaan siinä jo oman istunnan kuntoon, ettei sitä erikseen tarvitse esteillä alkaa kasata. Stigu liikkui mukavan reippaasti kaahaamatta. Menin hetkiä kevyessä istunnassa hakien itselleni kunnon tuntumaa, jolla sitten mennä esteillä. Onnistui aika kivasti. Tulimme ravissa kevyessä istunnassa ollen myös kolmikaarista kiemurauraa kahden juuri ja juuri maasta irti olleen puomin ja yhden maapuomin yli. Stigu vähän kiirehti, mutta opettajan ohjeilla tajusin pidättää sitä tasaisempaan menoon. Kiemuraura ja tiet puomeille sujuivat aika hyvin. Tehtävään lisättiin myös kiemurauran päättymisen jälkeisellä lyhyellä sivulla laukannosto ja pitkän sivun laukkaaminen, edelleen koko tehtävä kevyessä istunnassa ollen. Laukannostot onnistuivat hyvin, ja istunta pysyi mukavasti. Tiet eivät kärsineet eikä Stigu edes yrittänyt ryykätä kunnolla laukan jälkeisessä ravissa. Hiljalleen oma kunto alkoi loppua, ja kevyessä istunnassa pysyminen alkoi poltella jalkoja mukavasti. Tulipahan olo, että nyt muuten treenattiin. Tulimme myös vielä ympyrällä vasemmassa kierroksessa kahden minikavaletin yli. Muutamia epäsopivia askelia sattui matkaan niinä hetkinä, kun heittäydyin ennen ylitystä matkustajaksi, mutta muutoin meno oli kohtuullisen helppoa.



Tämän jälkeen siirryimme 15 metrin suoralle linjalle, jossa aluksi oli puomi, pieni pysty ja puomi. Tunnin kuluessa lopulta kaikki kolme olivat pystyjä. Oikeasta kierroksesta tulimme ensin välit niihin neljä askelta pistäen. Ensimmäinen yritys oli melkoista räpeltämistä, kun välit tahtoivat jäädä jopa ahtaiksi. Toisella kerralla petrasin hyvin, ja esitin Stigun kanssa tehtävän paljon tasaisemmin välit neljällä askeleella tullen. Vasemmasta kierroksesta piti ensin tulla neljällä askeleella ja huomioida se, että hevoset saattaisivat tulla reippaammin, kun suoran linjan jälkeen aukeni valtavasti tilaa. Otin vähän liikaa Stigua kiinni, jolloin tehtävä ei mennyt kovin sujuvasti. Sitten esteitä hieman nostettiin, ja väli tultiin kolmella. Kolmannelle pystylle tuli huono paikka, jolloin Stigu otti siihen raviaskeleen. Huomasin jääneeni siinä matkustajaksi, jolloin hevonenkin varmasti hetken aikaa mietti, mitä tapahtui. Se kuitenkin kelpasi opettajalle, jotta ehdimme tehdä tunnilla muutakin.

Sitten pääsimmekin radan pariin. Hyppäsimme sen kahdesti, ensimmäisen kerran korkeus oli noin 60-65 senttiä ja toisella kerralla sellaiset 75 senttiä. Kummallakaan kierroksella ei ollut oikeastaan mitään suurempaa ongelmaa. Ensimmäisellä kerralla Stigu pääsi hyppäämään ykkösen kauempaa, mutta se oli oma virheeni. Olin vähän epävarma, nojauduin eteenpäin, ja Stigu tulkitsi sen pyynnöksi lähteä. Muut esteet menivätkin helposti, ja kakkosesteenä ollut söötti sydäneste meni hienosti laukka vaihtuen molemmilla kerroilla. Suorillekin linjoille saatiin vaaditut kolme askelta. Ratsastaminen oli taas kerran ihanan helppoa. Jotenkin eteneminen kevyessä istunnassa tuntuu auttavan minua pysymään matkassa ja olemaan hääräämättä kovin paljon ylimääräistä. Sitten suurena apuna ja varmasti isona tekijänä on se, että Stigu yksinkertaisesti mennä paukuttaa tasaista laukkaa eikä edes yritä hyytyä. Mikäpä siinä on ratsastaa, kun hevonen etenee ja paikoin tietää paremminkin, mitä pitää tehdä. Ihanaa!

Tunti oli siis sangen kiva, ja varmasti pulppusin ilmaan pinkkejä sydämiä Stigua kiitellessäni. Ihanan kiltti ja yritteliäs hevonen. Niin ja reipas. Oma pakkakin oli taas sen verran kasassa, ettei tarvinnut hävetä ja töpeksiä sitä myöten enempää. Opettaja tosin vähän hyydytti intoani tuumaamalla, että Stiguhan nyt hoitaa hommat kuskista piittaamatta. Kieltäydyin kuitenkin uskomasta, että Stigu olisi ihan täysin itse hoitanut hommaa. Eiköhän se ilman minun olemista selässä olisi tyytynyt seisoskelemaan ja kuluttamaan aikaa. Joka tapauksessa loppukäynnit maneesilta tallille sujuivat hymyillen. Aloin jo haaveilla, kuinka voisin leirin päättävissä kisoissa perjantaina mennä sillä meille sopivan luokan.

Videosta kiitos jollekin leiriläisistä!

Esteleirin 2. tunti: puomeilla pieni ihastuminen

Esteleirin toisella tunnilla luvassa oli puomeja (ja kavaletteja, mutta niitä en nähnyt tunnin aikana yhtään, toisesta päästä hieman ilmaan nostettua puomia en sellaiseksi laske). Olin toivonut jo yhtä suomenhevosta nimeltä, mutta opettaja jakoi minulle toisen ehdottamansa ratsun. Nyt testiin pääsi 2003 syntynyt suomenhevosruuna Stikkan, lempinimeltään Stigu. Ratsastusryhmä pysyi edelleen samana eli kuuden ratsukon voimin menimme tällä kertaa alakentällä.

Kaveri vinkkasi, että Stigun kanssa kannattaa hakea pidätteet kunnolla läpi. Alkukäyntien aikana teinkin muutaman pysähdyksen, joista Stigu ei liiemmin innostunut. Ensin se ei malttanut pysähtyä, sitten se yritti valua hitaasti eteenpäin. Lopulta sain sen malttamaan ja seisomaan ilman, että se yritti hiljalleen valua takaisin liikkeelle. Aamun tunnin kaltaisesti asetusten saaminen oli vähän vaikeaa. Näpersin ihan liikaa ohjalla sen sijaan, että olisin ratsastanut pohkeella. Mikä ihme viehätys siinä ohjassa oikein on? Tiedän kyllä teoriatasolla, että ohjissa roikkuminen vain pahentaa mahdollisesti etupainoista hevosta, mutta tämän tiedon vieminen käytännön tasolle onkin sitten eri juttu. Käynnissä ja ravissa testailimme pääty-ympyrällä kevyttä istuntaa, joka löytyi ihan kivasti taas. Opettaja muistutti pitämään kevyessäkin ravissa saman fiiliksen, minkä kevyessä istunnassa sai. En saanut kevyen istunnan fiilistä ihan täysin kevyeen raviin, kun ylävartaloni tuppasi suoristumaan liikaa. Ravissa Stigu liikkui kivan reippaasti, mutta paikoin pidätteet kaikuivat kuuroille korville.

Seuraavaksi tulimme kuta kuinkin vastakkaisiin kulmiin ympyrän kaarelle laitettuja kolmea puomia ravissa. Stigu kiihdytteli hieman puomeilla, ja opettaja kehotti ottamaan se haltuun topakalla pidätteellä. Jäin vähän vetokilpailemaan sen sijaan paikoin, mikä ei yllättäen ollut oikea ratkaisu. Sitten puomien toiset päät nostettiin ilmaan, ja niitä alettiin tulla kevyessä istunnassa. Toisen pitkän sivun keskelle pyöräytettiin ympyrä. Stigu kiihdytteli edelleen, mutta hiljalleen pidätteet menivät perille. Kevyessä istunnassa oleminen oli aika helppoa. Ihme kyllä. Kuvioon lisättiin lopulta myös laukannosto kevyestä istunnasta ja siinä jatkaminen ympyrällä puomi ylittäen. Laukat nostettiin vasemmassa kierroksessa, ja Stigu laukkasi aika kivan rullaavasti. Olin edelleen ihan ihmeen hyvässä tasapainossa kevyessä istunnassa ja parin opettajan hoksautuksen jälkeen aloin saada pidettyä katseenkin sopivasti tehtävää seuraten. Sitten opettaja vielä lisäsi tehtävään mausteen: ennen toiselle puomitehtävälle tuloa piti nakata jalustimet ravissa pois, mennä puomit yli ja sitten edelleen ravissa pysyen poimia jalustimet takaisin. Jopa oli vaikeaa! Kyllähän ne jalustimet lähtivät jalasta, mutta olipa hankala saada ne takaisin jalkaan. Toisen sai suunnilleen nopeasti takaisin, mutta toista, etenkin oikeaa, sai kaivella melkoisesti. Tehtävän idea oli opetella esimerkiksi esteratoja varten saamaan jalustimet nopeasti takaisin.

Lopuksi tehtävä hiottiin vielä seuraavanlaiseksi oikeassa kierroksessa: ensimmäiset ravipuomit mentiin ilman jalustimia, sen jälkeen nostettiin laukka, tultiin toiset puomit laukassa, kalastettiin niiden jälkeen jalustimet jalkaan ja tehtiin pitkän sivun keskeltä ympyrä puomin yli kevyessä istunnassa. Mietin hetken, että jopa pääsen maistelemaan hiekkaa nopeasti, mutta ei onneksi. Ravissa meno olikin melkoisen tasapainotonta, mutta ihmeen hyvin sinnittelin mukana. Etenkin kun jalustimia ei tarvinnut kaivaa ennen kuin vasta laukassa takaisin. Laukassa Stigu puolestaan hurjasteli puomit kunnolla kolistellen yli. Opettaja totesi, että rauhallisempaa saisi tulla, ja sainkin sen eteen tehdä melkoisesti töitä. Muualla Stigu kuunteli hyvin laukassakin pidätteet, mutta puomeilla innostui liikaa. Opettaja kertoikin, että esteillä Stigu on hyvä, mutta innostuu melkoisesti ja kiihdyttää. Laukassa meno oli kuitenkin paljon helpompaa, ja jalustimetkin löytyivät nopeammin. Stigukin virittyi ravipuomien jälkeen seuraamaan muiden ratsujen menoa ja yritti itsekseenkin nostella laukkoja. Onneksi malttoi kuunnella lopulta, kun pyysin tomerasti.

Lopuksi tulimme vielä kahden puomin 17 metrin suoraa linjaa ensin viidellä askeleella, sitten kuudella. Viisi askelta meni hyvin, ja pääsimme myös linjan suoraan. Sen jälkeen käännettiin aina vastakkaiseen suuntaan kuin mistä oli tultu. Stigu ei osannut vaihtaa lennosta, joten saimme tehdä vaihdot aina ravin kautta. Kun siis Stigu suostui siirtymään raviin. Ei se onneksi pahemmin vastustellut, joten saimme aina myötälaukankin nostettua. Kuuden askeleen välin ehdimme tulla vain kerran ja pääsimme sen huijaamalla eli Stigu pääsi ylittämään ensimmäisen puomin ravissa, mutta nosti heti sen jälkeen laukan. Askelia tuli toivotut kuusi, mutta ei puhtaasti. Hieman harmitti, ettemme ehtineet ottaa uusintaa siitä. Tulipahan taas muistutus siitä, että vaikka hevonen on reipas, pitää pohkeet pitää kiinni.

Ehdin jo tunnin aikana huudella opettajalle, aivan mahtava tunti. En muista, milloin kevyttä istuntaa ja ilman jalustimia menemistä olisi treenattu näin ajatuksella. Tunnilla ehti treenata niin istuntaa, tasapainoa, kääntämistä kuin rytmin säilyttämistä. Huippua! Stigu liikkui laukassa niin rytmikkäästi, että ihastuin siihen ihan hieman. Siksipä toivoinkin sitä huomisen ensimmäiselle tunnille, jolla luvassa on esteitä. Loppuviikon ohjelmakin näytti kivalta: tiistaina esteitä ja maasto/este, keskiviikkona kavalettitunti ja maasto/este, torstaina esteitä ja 1,5 tunnin toivetunti (maastoesteet) ja perjantaina sitten leirikisat. Nyt kuulostaa siltä, että olemme oikeasti esteleirillä. Kyllä kelpaa!



Videoista kiitos Jaanalle!

Esteleirin 1. tunti: perusasiat syynissä

Terveisiä Ypäjän esteleiriltä! Täällä siis on ihanasti netti käytössä, joten yritän parhaani mukaan kirjoittaa tuntien sujumiset ylös ja saada julkaistua ne jo täällä. Tähän mennessä on selvinnyt sen verran, että käytössä on 38 ratsua, joista suurin osa on suomenhevosia. Ratsastajia on 33, joista neljällä on omat hevoset mukana. Tunnin ratsastetaan viidessä ryhmässä. Leirin ensimmäinen tunti alkoi maanantaina yhdeksältä kuuden ratsukon ryhmässä. Olimme saaneet itse toivoa ryhmiä, ja niinpä oma porukkamme oli yhdessä eli Kaisa ja Nora olivat minun kanssani samassa. Opettajat olivat jakaneet ratsut, ja sain alleni 1997 syntyneen suomenhevostamma Lumillan. Säkäkorkeus hevosella on 158 senttiä. Koulutustasosta en saanut tietoa, mutta opettajan kanssa jutellessa selvisi, että ainakin rataesteillä kaikki opiston suomenhevoset menevät osaavalla kuskilla metrin. Eipähän jää tämän leirin korkeudet hevosesta kiinni.

Suuntasimme tunnille yläkentälle (kaksi isoa kenttää vierekkäin, ylä- ja alakenttä nimiltään). Kuten olin arvellutkin, oli tunnin teemana perusratsastus. Ilmeisesti opettaja halusi saada kuvaa, millaista meidän ratsastuksemme on. Alkukäynneissä huomasin jo, kuinka Lumilla tuntui edestä raskaalta, ja se yritti kovasti ehdotella, että kantaisin sen päätä. Halusin välttää tämän, joten tein kohottavia pidätteitä aina, kun tamma yritti alkaa painaa. Samalla yritin huolehtia siitä, että ratsuni myös etenisi eikä pääsisi siten laahustamaan etupainoisena. Käynnissä ja ravissa menimme aluksi ihan vain uraa myöten, kunnes aloimme tehdä pääty-ympyröitä. Lumilla oli todella jäykkä vasemmalta eikä mieluusti asettunut oikealle. Sisäpohkeeni yritti säätää jotain, mutta kohtuullisen onnettomasti. Vasemmassa kierroksessa asetus meni hieman paremmin läpi, mutta edelleen sisäpohkeeni olisi saanut olla paremmin töissä. Lumilla liikkui muuten ihan kivasti eikä kummemmin laiskotellut. Paikoin ravissa se jopa yritti kiihdyttää tahtia, jota opettaja kehotti toppuuttelemaan. Omasta istunnastani sain kommenttia siitä, että saisin keventää enemmän satulan takakaarta kohti ja että oikea kantapää pitäisi saada paremmin alas. Jonkin verran kyllä tsemppasinkin ja pyrin huolehtimaan oman pakettini pysymisestä kasassa, mikä saattoi auttaa. Tai sitten opettaja ei vielä alkanut prässätä ihan täydellä teholla.

Seuraavaksi jakauduimme vasemmassa kierroksessa kahdelle pääty-ympyrälle ja aloimme tehdä laukannostoja ravista. Nosto tuli tehdä kevyen ravin satulaan istumisen hetkellä, ei siis pitkän harjoitusravissa istumisen jälkeen. Laukkaa mentiin aina puolikas ympyrä, jonka jälkeen taas toinen puolikas mentiin kevyessä ravissa. Lumilla oli aika mukavasti kuulolla ja hyvin tehdyn valmistelun jälkeen nosti sangen helposti vasemman laukan. Se alkoi selvästi innostua hommasta, sillä ennakoi muutamia kertoja nostoja jo hyvissä ajoin. Niinä kertoina tajusin ottaa kipitysravin pois ja pyytää hevosta malttamaan ennen kuin pyysin laukannostoa uudelleen. Hyvä minä, ei ajamista laukkaan! Siirtyminen laukasta raviin onnistui paikoin istunnalla, paikoin jouduin pidättämään ohjalla. Lumilla ei kuitenkaan kaahottanut laukassa, vaan eteni ihan perussujuvasti.

Oikeassakin kierroksessa teimme laukkatyöskentelyn pääty-ympyrällä. Laukkaa mentiin aluksi vain puolet ympyrästä ja toinen puoli ravia. Laukka nostettiin edelleen kevyestä ravista, mutta noston jälkeen pysyttiin kevyessä istunnassa. Oikeat laukannostot eivät lähteneet ihan niin sujuvasti kuin vasemmat, mutta Lumilla palkitsi kyllä valmistellut nostot. Hutiloiden tehdyt nostot se puolestaan kuittasi kiihdyttämällä ravia. Kevyt istunta laukassa löytyi ihan hyvin, vaikka jalustimet olivatkin koulupituudella. Aluksi vähän tasapaino oli hukassa, mutta sitten sain vietyä takamusta takakaarta kohti, jolloin asento vakautui. Opettajalta tuli kommenttia siirtää käsiä alemmas, kun ne olivat liian ylhäällä. Minä taas luulin kantavani kädet hyvin. Löysin kuitenkin käsien paikan kohtuullisesti, mutta helposti ne nousivat ylemmäs. Tähän pitää kyllä kiinnittää jatkossa huomiota. Siirtymiset takaisin raviin piti myös pysyä kevyessä istunnassa, kunnes hevonen oli ravissa, jolloin sai taas keventää. Nämä sujuivat kohtuullisen hyvin eli ilmeisesti painoni ei roikkunut kovin väärässä kohdassa.

Lumilla ei halunnut poseerata korvat hörössä.

Lopuksi saimme vielä ravailla tovin ja sitten oli loppukäyntien vuoro. Ravissa Lumilla vähän kaahotti ja yritti unohtaa, mitä asettuminen tarkoitti. Sitä sai toppuutella hetken ennen kuin se ymmärsi rauhoittua. Mitään ravihevosravia emme onneksi menneet, mutta kuitenkin turhan kiireistä. Käynnissä sitten sain vähän asetuksia oikeallekin läpi, jolloin Lumilla vähän pyöristyi. Tuntui vain, että kunnon jumppatunti olisi voinut tehdä terää. Opettajalta tuli kohtuullisen vähän kommenttia, joten toivottavasti sitä saa rakentavassa hengessä muilla tunneilla enemmän. Lumilla oli ihan mukava perussuokki, joka ei tosin vielä ainakaan herättänyt kovin suuria tunteita kumpaankaan suuntaan. Ihan kiva, se kuvaa tätä tuntia parhaiten.

Leiriviikon ohjelmamme.

Kuvien ja videoiden saaminen tältä leiriltä on ainakin nyt pieni kysymysmerkki, sillä tosiaan oma poppoomme on toistaiseksi samalla tunnilla eivätkä toisen ryhmän ihmiset kovin kauaa ehdi olla kuvaamassa. Pitää kuitenkin toivoa, että kunnon hyppytunneilta tallentuisi materiaalia katseltavaksi. Yritän muistaa ilmoitella seuraavissa kirjoituksissa, mikäli vanhat teksti ovat saaneet kuvia tai videoita katsottavaksi.

Kuvat on napattu itse.