Hitaasti, mutta varmasti esteiden yli

Ilmeisesti opettajakin on salakavalasti ryhtynyt personal trainerikseni, sillä lyöttäytyessäni ylimääräiselle estetunnille sunnuntaina oli pollekseni pistetty Hessu. Toivoin sitten ennen tuntia, ettei opettaja keksi viritellä mitään erikoisempia esteitä, sillä tälle pollelle esimerkiksi sata kertaa nähty portti voi sillä 101. kerralla olla pikkuisia hevospoloja ahmiva hirviö. Toisekseen jäin miettimään, että tunnista saattaisi tulla ihan kiva, jos vain saisin Hessun liikkumaan.

Alkuverkka mentiin ravissa ja laukassa itsenäisesti. Tunti oli käsittääkseni Hessun ensimmäinen ja sen kyllä huomasi. Se hiippaili kaikessa rauhassa menemään ja keskittyi kauhistelemaan peilipäädyssä majaillutta noppaestettä. Onneksi se oli syrjässä eikä mukana radalla. Yritin hoputtaa Hessua liikkeelle, mutta tuloksena sain vain punaiset posket ja puuskuttamisen. Tiedän, ettei hevosen edestä pitäisi huhkia, mutta omat taidot loppuvat näiden tahmakavioiden kanssa. Raippa tai kannukset eivät myöskään saaneet pollea sen kummemmin liikkumaan, joten oman kunnon loppuessa luovutin verkassa. Jäin toivomaan, että jospa Hessu esteen bongatessaan viitsisi ottaa sitten muutaman reippaamman askeleen.

Ennen radan hyppäämistä ehdimme ottaa alle hieman laukan säätämistä, kääntämistä ja hyppyyn mukautumista. Hessu hyppäsi kaiken mukisematta, mutta meno oli melkoisen tahmeaa. Oma kuntoni loppui kerta toisen jälkeen kesken, kun yritin nohittaa hevosta liikkumaan. Hessu tsemppasi muutaman kerran ja eteni kohtuudella, mutta mistään tasaisesta ja sujuvasta menosta ei ollut toiveitakaan tällä tunnilla.

Liioiteltu myötäys, missä muka?

Ympyrällä hypätyllä esteellä opettaja tarkkaili kuskien mukautumista hyppyyn. Korkeimmillaan este taisi olla 75 tai 80 senttiä. Tällä kertaa minulle tuli noottia siitä, että nakkaan kädet turhan suoraksi eteen. Niinpä sain ottaa seuraavien hyppyjen aikana harjan puolivälistä kiinni, jotta oppisin käsien oikean kohdan. Tämä auttoi hahmottamaan sopivaa kohtaa, ja tajusinkin kurottaneeni käsien kanssa turhankin pitkälle. Liioittelen tässä mieluummin kuin riskeeraan ja kiskaisen hevosta suusta. Muuten oma paketti pysyi ihan kivasti kasassa, mutta oikean jalustimen kanssa oli taas vaikeuksia. Kertaalleen se jäi matkasta, mutta eihän sitä jalustimella hypätä, joten en jaksanut keskeyttää lähestymistä sen takia. Hessun hypyssä pysyi mukavasti mukana ilman sitäkin.

Ilmeet - esteratsastuksen suola.

Sitten päästiin radan pariin. Yritin taas ensimmäisellä kierroksella hoputtaa Hessun ennen ensimmäistä estettä kunnon laukkaan, mutta toiveeksi jäi. Ykköselle tultiin vasemmassa laukassa, ja se kuitenkin hitaasta tahdista huolimatta ylittyi ihan ok. Sen jälkeen oli hyvä tsempata pollea, joka vähän laukkasikin, jolloin kakkosen ja kolmosen linja oli ok. Sitten meno taas sammahti, jolloin neloselle tuli miniaskel ennen hyppyä ja siitä laskeuduttiin väärässä laukassa. Ravin kautta uusi, edelleen hidas laukka ja viitosesta yli. Kuutoselle tuli myös kaartaa melkoisen tiukasti, jolloin vauhti taas pääsi sammumaan. Laukka ei vaihtunut, kun kaikki omasta keskittymisestä meni hevosen liikkumisesta murehtimiseen.

Rata kuitenkin saatiin suoritettu, ja opettajalta tuli kommenttia siitä, että Hessu on Peraan verrattuna yllättäen vaikeampi saada kunnon laukkaan. Jos siltä onnistuu saamaan sen pidemmän, hyvän laukan, tulisi sitä myös osata vähän keriä kasaan, jotta askeleet sopivat esteille eikä niitä miniaskeleita pääse tulemaan. Minulla on kuitenkin se ongelma, etten osaa tehdä lyhentäviä puolipidätteitä etenkään hitaammilla hevosilla, vaan ne menevät turhan jarruttaviksi, jolloin meno sammuu.

Toivotussa laukassa alas, vaan ei kovin kauniisti.

Uusintaradaksi otettiin esteet A-C. A-esteelle lähdettiin oikeassa laukassa, ja tällä kertaa sain johdettua sen verran, että Hessu vipsautti esteellä toivotusti vasemman laukan. Siitä oli helppo kaartaa viitosen sisäpuolelta seuraavalle esteelle, joka ylittyi myös ihan ok. Tuosta ratapiirroksesta poiketen C-estettä oli käännetty vähän lävistäjämäisesti vinoon. Tarkoituksena oli hypätä se siten, että saisi mahdollisimman paljon tilaa, jotta tiukahko käännös oikealle onnistuisi. En saanut Hessulta sujuvaa laukkaa, jolloin unohdin kaiken maailman johtamiset ja kääntämiset. Saimme sitten tulla useampia uusintayrityksiä, kunnes kolmannella vai neljännellä kerralla tajusin hypätä esteen vielä vähän enemmän vinoon ja johtaa kunnolla. Tällä kertaa saimme toivotun oikean laukan, vaikka meno sammuikin tiukkaan kaarteeseen. Se ei enää haitannut, sillä tehtävän pointti oli kääntäminen ja laukan vaihtuminen.

Tunti vilahti taas turhan vikkelää ohi, vaikka ehdimmekin hypellä viiden ratsukon voimin aika mukavasti. Hessu saa plussaa siitä, ettei se mutkitellut tai muutenkaan antanut olettaa, että jättäisi esteet hyppäämättä. Hidas, ponneton meno kuitenkin nostaa kieltojen riskiä, joten saisin oppia ratsastamaan näitä tervakavioisempia tapauksia reippaammiksi. Hessun hyppy oli kuitenkin helppo, ja paria kertaa lukuun ottamatta tiesin, mistä se lähtee ponnistamaan. Olisin kuitenkin toivonut paljon sujuvampaa menoa, jolloin olisin paremmin voinut keskittyä kertomaan hevoselle, mihin suuntaan mennään seuraavaksi ja kumpi laukka olisi suotavin valinta. Tulipahan kuitenkin aherrettua itsekin, sillä sykemittari väitti kaloreita palaneen tämän treenin aikana 508.

Kuvista kiitos Petralle!