Kun olin selvinnyt tiistain ensimmäisen tunnin aikana Jussin kanssa saaduista onnistumisen huuruista, siirryin seuraavalle tunnille Peran selkään. Treeniaihekin vaihtui, sillä vuorossa oli puomeja. Olipa kyllä jännä vaihtaa pitkästä aikaa lennosta hevonen toiseen. Jussi ja Pera kyllä poikkesivat kuin yö ja päivä. Siinä, missä Jussilla oli sopivasti muotoja ja suoruutta, oli Pera kapoisempi ja luikerteleva. Tunnin alussa menikin hetki, että opin mukautumaan Peran liikkeeseen ja sain sen kulkemaan vähemmän kiemurrellen.
Tunnin aluksi verkattiin ravissa menemällä kahden puomin suoraa tasaisesti molemmista suunnista. Puomien jälkeen siirryttiin käyntiin lyhyttä sivua kohti ja vasta sitten käännyttiin. Pera oli mukavasti kuulolla, joten puomit menivät tasaisesti, ja ravi vaihtui käyntiin ongelmitta ja kohtuullisen suorasti myös.
Tämän jälkeen askellaji vaihdettiinkin jo laukkaan. Nyt ravissa ylitettyjen puomien väliin tuli laukassa ensin saada seitsemän askelta, sitten kuusi. Kiitos aiemman tunnin, kuskikin oli jo hereillä ja muisti vaikuttaa hevoseen. Tämän tuloksena saimme Peran kanssa lyhyen, mutta etenevän laukan, joten puomien väliin tuli vaaditut seitsemän askelta kahteen kertaan. Ei ongelmia, vaan päinvastoin: helppoa ja kivaa. Kuuden askeleen saaminen väliin ei myöskään ollut ongelma. Peralle tämä tarkoitti aikalailla normaalia laukkaa, joten väli hurahti tässäkin askelmäärässä sujuvasti. Puomien jälkeen piti myös saada hevonen käyntiin ennen kääntymistä, ja onneksi tässäkään ei ollut pulmia. Pera vaihtoi askellajin näpsäkästi käyntiin.
Sitten siirryttiinkin kolmen kavaletin suoralle. Ensin väleihin piti laittaa neljä, sitten kolme askelta. Tässä harjoituksessa tuli tunnin ainoa virhe. Ensimmäisellä kierroksella aloittavalle kavaletille tuli vähän turhan pitkä hypähtävä askel, joten väli kutistui ja neljän askeleen sijasta siihen meni kolme. Sain tosin korjattua mokani jo toisessa välissä, johon tulivat vaaditut neljä askelta. Tajusin jopa mokani: päästin hevosen liian pitkäksi ennen ensimmäistä kavalettia, jolloin se toki venytti askeleensa. Ei pitäisi mennä nukahtamaan kesken kaiken siellä satulassa. Onneksi toisella kierroksella olin taas hereillä, ja Pera selvitti välit hienosti neljällä askeleella.
Lopuksi samalle kavalettisuoralle otettiin vielä kolmen askeleen välit. Opettaja ohjeisti kaikkia tsemppaamaan niin, että homma saadaan ensimmäisellä kerralla tehtyä oikein. Innostuin sitten vähän ja spurttasimme Peran kanssa oikein kunnolla. Kyllähän ne välit menivät kolmella ihan helposti, ehkä jopa vähän liiankin vauhdikkaasti. :) Hyvää kuitenkin tässä vähän reippaammassakin tahdissa oli se, kuinka Pera oli kuitenkin kuulossa ja välit eivät silti käyneet ahtaaksi. Eikä kuskia edes hirvittänyt vauhti, lähinnä vain hymyilytti. Eri asia olisi varmasti ollut, jos kavaletin sijasta edessä olisikin odottanut este.
Tunnin lopuksi hain vielä Peraa ravissa pyöreäksi tuntumalle. Polle totteli ihan mukavasti, mutta aina pyöristyessään malttoi hetken ja sitten pää taas olikin ylhäällä. Loppukäynneissä vielä työstin asiaa, ja lopulta Pera toistuvien korjausteni jälkeen alkoi rehellisesti pysyä pyöreänä ja rentona. Siihen lakkasikin aiemmin koetut kiemurtelut ja hevonen suoristui työskentelemään. Hieno tunne, hieno hevonen. Edelleen lisää tällaista ja paljon, kiitos!
