perjantai 10. syyskuuta 2010

Mutkatonta yhteistyötä

En tiedä, oliko opettaja tarkoituksella vai vahingossa laittanut perjantain kouluvääntöön minulle Peran, mutta oikein oli tehnyt. Oli mukava saada mennä kyseisellä pollella vielä näin lähempänä kisoja, vaikkakin vain kouluvääntöä. Tunti olikin niin onnistunut, että nyt joko leijailen ylivarmana ja mokaan estekisoissa täysin huolimattomuuttani tai sitten uskallan luottaa siihen, että kun ratsastan oikeasti Peraa, se myös tekee pyynnöt nätisti. Toivotaan tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Tunnin aiheena oli voltit ja niillä asettaminen ja taivuttaminen myös painoapujen avulla. Homma aloitettiin suoraan lämmittelyiden jälkeen ravissa niin, että pyöriteltiin pääty-ympyröitä. Niillä oli tarkoitus tuntea, miten hevonen kääntyy, puskeeko jonnekin ja tarvittaessa korjata nämä enemmän painoavuilla kuin ohjilla ja pohkeilla. Pyörittelin tovin aikaa voltteja molempiin suuntiin, jotta huomaisin, kumpi on Peralle kehnompi puoli. Lopulta päädyin siihen ajatukseen, että vasemmassa kierroksessa se valahtaa helposti sisälle. Korjasin tätä ongelmaa tuomalla omaa painoa enemmän ulkopuolelle, jolloin hevonen näppärästi pysyi oikeassa paikassa. Oli mukava huomata, kuinka oikeasti muullakin kuin ohjalla ja pohkeella voi vaikuttaa hevoseen.

Sitten kyseisen päätyyn tehdyn voltin lisäksi ratsastettiin noin puolta pienempi voltti. Opettaja ohjeistikin kääntämään katsetta ajoissa seuraavaan kohteeseen, sillä esteiden lisäksi moinen temppu auttaa myös sileällä. Huomiota piti kiinnittää myös siihen, ettei jää koko ajan kääntämään, vaan osaa myös mennä hetken aikaa suoraan, vaikka mentiinkin pientä volttia. Tämäkin tehtävä meni meiltä Peran kanssa mukavasti. Opettaja kommentoi, että ravi pysyy tasaisena pienelläkin voltilla ja että hevonen kääntyy sievästi. Mikäpä siinä Peralla olikaan ratsastaa, kun hevosella on oma moottori sekä halu tehdä yhteistyötä. Kerrassaan hyviä ominaisuuksia hevosessa nuo mainitut.

Lopuksi pääsimme vielä treenaamaan pienempiä voltteja laukassa. Keskihalkaisijalle oli asetettu kaksi puomia, jotka toimivat pitkän sivun kanssa voltin määrittelijänä. Voltti ei ollut mitenkään kauhean pieni, mutta vaati kyllä tarkkaa kääntämistä. Pera keräsi tästäkin tehtävästä pisteet kotiin. Vasemmassa kierroksessa meillä ei ollut mitään ongelmia tehtävässä. Voltit olivat tasaisesti käännettyjä, tasavauhtisia ja yksinkertaisesti helppoja. Oikea kierros vaati vähän enemmän työstöä, sillä pari kertaa voltti vähän venähti. Sitten muistin taas, etten voi täysin kyytiläisenä istua selässä, vaan minullakin on hommat hoidettavana. Tämän muistutuksen jälkeen yhteistyö toimi Peran kanssa taas mainiosti. Suurimpana antina tästä tehtävästä minulle oli se, että maltoin jättää sisäohjan rauhaan ja uskoa, että myös ulkoavuilla voi kääntää. Volteilla Pera haki itseään mukavasti myös kunnolliseen muotoon.

Tämä tunti oli kyllä yksi parhaimpien kertojen joukkoon menevistä. Vaikka Pera ei kulkenutkaan koko aikaa pyöreänä, pysyi se nätisti tuntumalla, oli herkkä avuille ja teki asiat tunnollisesti. En myöskään saanut yhtään korjauskommenttia opettajalta, vaan päinvastoin kehuja. Eihän opettaja tietenkään koko aikaa minua seurannut, joten korjausta olisi saattanut olla aiheellistakin antaa, mutta olin silti hyvilläni kehuista. Parannettavaa kyllä itse keksin selässä istuessani. Katse oli taas vähän liikaa hevosessa, ei ratsastettavassa suunnassa ja en ehkä täysin vaatinut Peraa liikkumaan oikeinpäin. Paljon hyviä pätkiä sain, mutta annoin hevosen välillä lipua vapaavalintaiseen asentoon. Yritin kuitenkin korjata tilannetta aina muistaessani, joten oli siinä vähän petrausyritystä.

Tämä kerta saattoi olla paras ratsastus Peran kanssa. Tunnin jälkeen vielä kehuin pollea opettajalle, ja hän tuumasi sen menneen mahtavasti. Oli kyllä huippua ratsastaa näin onnistunut kerta Peran kanssa. Ehkäpä meillä on tosissaan mahdollisuus hyvään yhteistyöhön enkä vain haihattele näitä toiveita päässäni. Aloin jopa tunnin jälkeen pohtia, ettei välttämättä olisi niin kauheaa käydä yhdet koulukisat tällä hevosella. Ainakin tiedän, että molempien sattuessa hyvälle tuulelle yhtä aikaa, palaset loksahtelevat ihan nätisti paikoilleen. Helppo C, täältä me vielä joskus tulemme!