torstai 3. joulukuuta 2009

Asia nimeltä asettaminen

Keskiviikon tunti, pollena Jussi. Liekö opettaja tuuminut, että parempi pistää minut sileällä hakemaan estetunnilla kadonnutta varmuutta pollen kanssa, kun oli sen minulle jakanut. En kyllä sitä vastustanut, sileällä Jussi on ihan kiva.

Olenkin aiemmin kirjoitellut, kuinka kaipaisin kunnon treenausta asettamiseen. Nyt tämä kirjallinen toiveeni oli lennähtänyt sattumalta tunnin aiheeksi. Treeni aloitettiin menemällä kukin omalle kahdeksikolleen, jota tahkottiin käynnissä. Jussi oli jälleen tahmeahko, mutta viitsi vähän pyynnöstä reipastua, joskin vain hetkellisesti. Käynnissä oli huippua saada kunnolla keskittyä asettamiseen. Jostain syystä asettamisessa sisäkäteni menee vihdoin vähän oikeampaan suuntaan, mutta ulkokäteni puolestaan lähtee myös kaulasta pois. Ei toisin sanoen yritän asettaa hevosta niin, että käteni pyytävät kummaltakin puolelta, mutta eri suuntaan. Ei kuulosta hyvältä. Välillä käteni tajusivat tehdä yhteistyötä ja jopa pohkeeni liittyi työhön, joten Jussi asettui nätisti.

Ravissa siirryttiin isolle kahdeksikolle, jossa olennaista oli suoristaa kunnolla ennen suunnanvaihtoa. Ravissa käteni ja pohkeeni eivät halunneet oikein tehdä yhteistyötä. Välillä kuitenkin tajusin pitää Jussin sisäpuolen hallinnassa, kun se ravissa tahtoi puskea ympyrän pienemmäksi. Jännä, miten vaikeaa oikeasti on hallita sekä jalat että kädet yhtä aikaa.

Näiden jälkeen otettiin hommaan vielä vähän enemmän hevosen venyttämistä. Käynnissä pidettiin myötäasetus ja ensin laitettiin takapää kulkemaan vähän ympyrän ulkopuolella. Tämä oli aika haastavaa. Jussi halusi mieluummin puskea lava edellä, mutta tarpeeksi etujalkoja jarruttamalla ja sisäpohkeella naputtelemalla homma onnistui paremmin. Seuraavaksi sitten jumpattiinkin toiseen suuntaan eli takapäätä ympyrän sisäpuolelle. Tämän Jussi tuntui hallitsevan paljon paremmin, mutta minulla oli jossain määrin vaikeuksia tuntea, milloin hevonen totteli pyyntöäni. Pari kertaa polle kuitenkin taivutti itseään nätisti.

Sitten otettiinkin vielä lopuksi lyhyet laukat. Takaisin isolle kahdeksikolle, joissa suoristuskohdissa ennen suunnanvaihtoa nostettiin laukka, mentiin muutama askel suoraan ja siitä ympyrälle. Muutamia nostoja meni mönkään, mutta onneksi palkinnoksi pari käynnistä otettua laukkanostoa lähtivät kivasti ja suoraan sekä kaartuivat ympyrälle sujuvasti.

Tunti oli todella mielenkiintoinen ja haastava. Vaikka vauhdilla ei juuri pelattu, säilyi oma kiinnostus asiaan todella hyvin. Jussi palkitsi pyyntöjäni välillä pyöristymällä vähän. Harmiksi aavistuksin pyöristymisestä tahtoi kadota niinä hetkinä, kun pyysin sitä liikkumaan reippaammin. Tasaisessa ravissa hevonen tosin taas keskittyi vähän paremmin työskentelemään. Jussista ei kyllä ole kovin suurta moitittavaa sileällä, kunhan sitä osaa käsitellä. Tämä tunti meni ihan mukavasti, joten ehkäpä Jussin kanssa voi jatkossakin treenailla sileällä. Esteille en ihan heti sillä kyllä mieli, valitettavasti arkajalkuuteni on pysyvää sorttia.

Tallilla huvitti taas huomata, kuinka hevosista saa kasattua kunnon ukkojen köörin: Tapsa, Tommi, Jukka, Jussi ja voipa porukkaan liittää myös Kaapon, sillä viikonloppuopettajan tunnilla kuulee varmasti useammin kuin kerran pollea kutsuttavan Paavoksi. :)