Päätin jatkaa keskiviikon oppeja myös Helvin kanssa. Ensin humputtelin vähän ravia rennoin ohjin ja polle hölkyttelikin oman mielensä mukaan menemään. Sitten siirryin käynnissä kahdeksikolla ja aloin treenailla taas asettamisen saloja. Ensin tietenkin maltillisesti ja pollen alkaessa vetreytyä vaadin enemmän.
Tällä kertaa yritin kiinnittää huomiota siihen, että käteni eivät sinkoile minne sattuu ja että sisäpohkeeni tekisi töitä tarvittaessa. Vasemmalle asettaminen oli alusta asti helppoa, kun taas oikealle Helvi tahtoi vähän puskea lapa edellä. Kun jalkani keksi olemassaolonsa syyn ja kädet malttoivat olla oikealla paikalla, korjaantui tämäkin ongelma. Jostain ihmeestä johtuen palaset loksahtelivat kohdalleen ja minulla oli pitkiä hetkiä alla pyöreänä kulkeva hevonen, joka asettui hyvin ja piti itse asetustaan aika paljon. Epäilemättä oma leukani viisti maata myöten, kun tämän asian tajusin. Mutta oli kieltämättä huippua saada suora positiivinen palaute onnistuneista pyynnöistä.
Onnistumisesta ihastuneena köpöttelin käynnissä vielä avo- ja sulkutaivutuksen kaltaisesti pitkää sivua myöten. Muutamat kerrat menivät ihan kivasti, kun muistin jarruttaa etujalkoja ja pyytää pohkeella takaosaa liikkumaan oikein.
Laukassa oli toiveena löytää pyöristymistä, mutta sitä ei mainittavasti löytynyt harmillisesti. Helvi tosin pitkästä aikaa esitteli kaahotuspuoltaan, mutta malttoi kyllä mennä ihan asiallisestikin. Laukat nousivat tällä kertaa kohtuullisen vaivattomasti, joskin meno olisi saanut olla vähän enemmän eteenpäinpyrkivää. Laukan onnistumiset tulivat kuitenkin siinä, että laukka pyöri jopa pienemmillä ympyröillä sekä tiukemmissa käännöksissä ihan kivasti.
Rento kerta oli tänään Helvin kanssa. Tällaisia siis lisää, kiitos.
