Kas noin. Nyt ratsastustarvikkeiden pyöriessä pesukoneessa, on aika niputtaa taas laiskottelun vuoksi neljä kertaa (otin kaksi ekstratuntia) samaan merkintään. Ajattelin säästää näppäimistöä (ja totta kai sormiani) ja kristallisoida kerrat hyvin lyhyesti.
15.4. puomitunti
Hessu sattui polleksi, voi kurjuuksien kurjuus. Myönnän, että estetunnilla tämä polle oikeasti ansaitsi kehunsa, koska se liikkui ja teki pyydetysti. Minulla on vain ongelmia saada se toimimaan tasaisella ja puomeilla. Se ei vain laukkaa toivomaani vauhtia ja kääntymisetkin ovat hirvittäviä jo kuskin osaamattomuuden vuoksi. Puomitunti olisi siis melkoista vääntämistä ja puuskuttamista. Ei oikein mennyt mikään kohta nappiin, mutta tulipahan käytyä.
19.4. B/A-ekstratunti
Helvi tosiaan oli onnistunut kinaamaan oikein kunnolla tarhakaverinsa kanssa ja tuloksena oli takapäähän tikkejä. Enhän minä enää osannut olla ratsastamatta kahta kertaa viikossa, joten omalle tallille oli varattava tunti. Ainoa, johon mahtui, oli B/A-tunti. Vähän kyllä jännitti, kun pelkäsin olevani muiden tiellä enkä osaisi tehdä mitään tunnin aiheita.
Polleksi sattui Potter, joten mielialani parani välittömästi. Potterhan on kohtuullisen reipas kaveri, joka ei turhia vikuroi ja tekee asiat aika mielellään. Tunnilla korostui kyllä hevosen pyöristäminen ja saaminen liikkumaan kunnolla, paljon enemmän kuin omalla tunnillani. Mutta muutoin treenit sujuivat meiltä aika näpsäkästi, hyvä mieli kyllä tuli. Esimerkiksi treeni, jossa pitkän sivun keskeltä käännyttiin kentän poikki ja siinä parin askeleen jälkeen piti nostaa suunnasta riippuen toinen laukka ja jatkaa matkaa onnistui meiltä hyvin. Laukka olisi voinut toki nousta vähän aktiivisemmin, mutta 1) sain nousemaan toivomani laukan ja 2) Potter pysyi nätisti suorana ennen kuin pyysin kääntymään. Teimme muistaakseni myös pienen vastalaukkaharjoituksen ja taas osuivat opit kohdilleen! Hitsit, Potter on kyllä mainio polle.
22.4. estetunti
Selvitetään ensiksi yksi asia: minä tykkään Hilanterista, minä rakastan sitä pollea. Minä kuitenkin pidän myös todella paljon estetunneista enkä tahtoisi riskeerata niitä omapäisen pollen takia, jota en aina osaa komentaa. Siksipä kiva tuntikaverini suostui vaihtamaan vapaaehtoisesti Pokun minun Hiltsuuni. Mukavasti tehty ja tuumin, että nyt on hyvä, kunhan ei vain ole käännöksiä, sillä Pokun ja minun ajatukset siitä eivät aina kohtaa.
Mutta ei onneksi, meillä oli jumppasarjaa ja pitkästä aikaa keskityimme istuntaan. Se oli todella tarpeellista. Pokulla on oikein miellyttävä hyppy, mutta minun pitäisi oppia vaatimaan se reippaaseen laukkaan heti alussa, jotta paria metriä ennen estettä ei tulisi Pokun imua esteelle. Se muuten tuntuu ensimmäisellä kerralla hurjalta, koska Poku oikeasti ottaa kunnon vauhdin hetkeä ennen estettä. Onneksi hyppy on tosiaan niin mukava, että siinä on helppo istuskella kyydissä. Kaikista parasta oli muuten se, ettei minua enää pelottanut juuri nimeksikään hyppääminen!
Jumppasarjalla sain kommenttia sukeltamisasennostani. Ei ihme, olen katsellut aivan liikaa gp-sarjan estekisoja, sillä istuntani on sitä luokkaa kuin olisin hyppäämässä sen 60 sentin siijaan 160 senttiä. Onneksi jumppasarjan toisella kierroksella maltoin jo nousta pystymmäs ja kas vain, siitähän löytyi mainio ja pitävä asento, joka ei enää ollut vanhaan tapaan sitä "nousenpa nyt jalustimille seisomaan". Hyvä mieli taasen!
Tunnilla hypättiin myös kaksi kiemura-uralla ollutta estettä. Pokuhan on mainio kaveri, koska kun se laukkaa reippaasti, se myös vaihtaa laukat helposti. Eli vasemmassa kierroksessa hyppäsimme esteen, joka oli lievästi vinosti toista pitkää sivua myöten. Tästä piti saada oikea laukka, tehdä voltti ja suunnata toiselle esteelle, joka puolestaan oli äskeiselle pitkälle sivulle suunnattu vinosti. Siitä taas laukka vasempaan. Meillähän sujui! Voltti olisi voinut olla vähän isompi, mutta paljon paremmin se meni kuin aikaisemmin. Jee! Poku on mainio estepolle, täytyisi alkaa treenailla sillä kyllä enemmän. Ehkä kesällä hyvin käydessä estekurssi sen kanssa?
24.4. C/B-ekstratunti
Helvin sairasloma jatkui, joten taas ilmoittauduin oman tallin tunnille. Tällä kertaa jopa oman tason. Sen, minkä taakseen jättää, edestään löytää, eikö? Herra Hilanterihan se minulle oli arvottu. Tunnilla piti olla esteitä, mutta kentän kunnostuksen totuttelussa aihe vaihdettiin miniristikkoon ja kavaletteihin.
Tämä oli todella niitä tunteja, jolloin sitä muistaa, miksi rakastaa jotain hevosta niin paljon. Hilanteri toimi kuin unelma! (unelmissakin on aina pientä säätöä) Se oli herkkä istunnalle, eteni reippaasti ja eteni kavaletit ihan hyvin. Olin sattunut todella hyvin kyllä aaltopituudelle sen kanssa ja silloinhan tämä polle on maailman paras. On se muutoinkin, koska jos jokin menee huonosti, on se hyvin todennäköisesti ratsastajan vika.
Kavalettiharjoituksessa meinasi alussa tulla vähän väärin laukka-askeleet, mutta kyllähän se toisella ja kolmannella kerralla onnistui. Piti vain muistaa säätää laukkaa kunnolla kohdilleen ja niin vain Hiltsu meni kolistelematta oikein askelvälein. Hienoa!
Kas noin. Siinäpä onkin niputettuna kokemuksia. Ensi keskiviikkoon on kyllä ihan liian pitkä aika, hö. Täytyy vain jaksaa odotella, jospa Helvikin pian pääsisi taas ratsastuskuntoon. Lieköhän sillä loman jäljiltä virtaa vai laiskotusta entistä enemmän? Saapa nähdä.
