Harmillista jännittyneisyyttä

Helatorstai hurahti kotitallin koulukisoissa. Kuten viime kisoissa, olivat palikat tälläkin kertaa kohdillaan: JKH-tiimi täysilukuisena paikalla ja mitä mainioin keli. Me Paven kanssa tahkosimme tänään luokat helppo C:1 2000 ja K.N. Special 2009.

Verryttely oli maneesissa, ja kouluaidat ihanasti kentällä. Verrytellä sai myös ennen omaa vuoroa kentän yhteydessä olleessa pienemmässä tilassa. Molemmissa verryttelyissä kävin kaikki askellajit läpi sekä tein pysähdyksiä, askeleen pidennyksiä sekä laukannostoja. Pave oli muutoin ihan hyvä, mutta välissä ei oikein piitannut pidätteistä, vaan yritti kipittää. Laukka oli ihan ok, C:n verryttelyssä aika kivakin. Siirtymiset alaspäin olivat edelleen kehnoja, mutta parit pysähdykset menivät ihan ok. Peruutukset olivat kättä vasten, mutta sain Paven ottamaan askelia enemmän yhtenäisesti. Askeleen pidennykset eivät oikein lähteneet, mutta pikkuriikkisen eron saimme menoon, kun avitin Pavea äänellä. Molemmat verryttelyt menivät odotetusti, joten radoille sai lähteä ihan tasaisin mielin.

C:n radalla alkutervehdykseen tulimme oikeassa kierroksessa. Pave oli vähän jännittynyt, jolloin se pääsi kiemurtelemaan ja poikittamaan. Saimme kuitenkin pysähdyttyä, tervehdittyä ja jatkettua matkaa. Numeroksi 5. Ensimmäinen lävistäjälle tehty askeleen pidennys keventäen meni penkin alle. Pave tarjosi laukkaa, kun yritin saada sitä pidentämään askelta. Numeroksi 4,5. Kolmikaarinen kiemuraura meni sen sijaan ihan asiallisesti. Numeroksi 7. Keventämättä tehty askeleen pidennys ei myöskään onnistunut, sille tuli tahti- ja laukkarikkoja. Numeroksi 5. Pave oli tämän jälkeen aika hätäinen, joten pysähdyksemme meni L-kirjaimesta ohi. Peruutus oli kuitenkin meiksi ihan ok. Numeroksi 5. Toiselle lävistäjälle tehty askeleen pidennys keventäen ei harmillisesti ollut aiempia parempi. Tällä kertaa ei tullut laukkarikkoja, mutta tahti ei vieläkään säilynyt. Numeroksi 5,5.

Oikea laukka nousi ihan ok ja pyöri kohtuullisesti. Numeroksi 6,5. Keskiympyrä meni ihan mukavasti. Numeroksi 7. Ensimmäinen laukkalävistäjä lähti hyvin, mutta lopussa Pave karkasi sisäpohkeen läpi roimasti. Numeroksi 5,5. Toisen laukannoston kohdalla aloin hätäillä unohtaneeni tehdä sen pisteessä, jolloin tuuppasin Paven vikkelästi laukkaan. Numeroksi 6. Keskiympyrä meni hieman kiireisesti. Numeroksi 6. Toinen laukkalävistäjä oli aiempaa asiallisempi. Numeroksi 6,5. Kymmenen metrin voltti lähti hyvin, mutta unohdin kääntää kunnolla koko kuvion. Numeroksi 6. Lopputervehdykseen pääsimme kohtuullisen suorana, joskin pysähdys meni parin käyntiaskeleen kautta. Numeroksi 7.

Tuomarin kommentit olivat seuraavat: "Sujuvia pätkiä! Tänään harmillisesti pientä jännittyneisyyttä mikä näkyi etenkin ravissa kun olisi pitänyt venyttää askelta -> tahti ei säilynyt. Eli vielä lisää rentoutta, niin hyvä tulee!" Tällä suorituksella saimme 120,5 pistettä eli 60,25 prosenttia. Olin toivonut vähän sujuvampaa menoa, etenkin tahti- ja laukkarikot askeleen pidennyksissä harmittivat samoin kuin pysähdysten venymiset. Laukkaosuuksiin olin ihan tyytyväinen kuitenkin. Sijoituksemme suorituksella oli 15/29.

K.N.:n radalla tulimme alkutervehdykseen samoin oikeassa kierroksessa. Pääsimme nyt tervehdykseen suorempana, mutta pysähdyksessä vinouduimme hieman. Numeroksi 6. Ensimmäinen loiva kiemura lähti hieman epätasaisesti, mutta parani loppua kohti. Numeroksi 6,5. Lävistäjän keskiravi oli varovainen yritelmä, sillä en halunnut laukkarikkoja. Niitä ei onneksi tullut, mutta Pave oli turhan etupainoinen. Numeroksi 5. Kymmenen metrin voltti oikealle oli kuvioltaan hyvä, mutta Pave vajosi turhan alas. Numeroksi 6. Toinen loiva kiemura oli asiallinen tieltään. Numeroksi 6,5. Kolmen askeleen käyntisiirtymän maltoin ratsastaa paremmin rauhassa, ja siirtyminen alaspäin oli jälleen meiksi ihan ok. Numeroksi 6,5. Kymmenen metrin voltti vasemmalle meni muuten hyvin, mutta Pave painui taas liian matalaksi. Se taisi alkaa väsyä. Numeroksi 6,5. Siirtyminen käyntiin alkoi hyvin, mutta Pave pääsi tekemään siinä pienen kiireisen askeleen. Numeroksi 7. Pysähdys sujui ihan hyvin, ja maltoin seistä yllättävän pitkään. Ravin menin kuitenkin nostamaan hieman liian aikaisin. Numeroksi 7.

Oikean laukan nosto meni ihan metsään. Pave nappasi siinä ihan yllättäen vasemman laukan. Tajusin tämän muutaman askeleen jälkeen, mutta en saanut Pavea nopeasti raviin korjatakseni asian. Numeroksi nostosta 2. Kun sitten sain Paven raviin, nosti se uudelleen vasemman. Vasta toisella korjauksella sain sen oikeaan laukkaan, jolloin pääsimme sentään noin puolet pääty-ympyrästä myötälaukassa. Numeroksi 4. Ensimmäinen laukkalävistäjä menin niin kuin C:ssä. Pave kipitti sisäpohkeeni läpi. Numeroksi 5. Se pääsi tämän jälkeen rikkomaan vielä laukalle, joten tulimme varsinaiseen vasemman laukan nostokohtaan hyvin jännittyneesti, ja päästin Paven vielä vähän liian aikaisin laukkaan. Numeroksi 4,5. Pääty-ympyrä meni onneksi asiallisemmin. Numeroksi 6,5. Toinen laukkalävistäjä meni ensimmäistä paremmin. Numeroksi 7. Pave ei kuitenkaan suostunut siirtymään ravista hevillä käyntiin, vaan rallattelimme ravissa keskihalkaisijan alkuun saakka. Numeroksi 3. Lopputervehdykseen pääsimme sentään kohtuullisen suoraan, vaikka vähän hätäisesti. Sain Paven onneksi pysähtymäänkin. Numeroksi 5,5.

Radan jälkeen fiilikset olivat kyllä ihan pohjamudissa. Harmitti niin vietävästi! Laukkaosuus meni ihan penkin alle. En meinannut millään ensin löytää mitään hyvää, mutta onneksi huumorintaju voitti hiljalleen. Radalla oli ihan asiallisiakin hetkiä, kuten aika kohtuulliset tiet volteilla ja loivilla kiemuroilla. Tuomarin kommentit olivat seuraavat: "Alkaa mukavasti -> hiukan matala edestä. Laukassa ote herpaantui ja paljon virheitä & epätarkkuuksia. Rutiinia vaan lisää." Suorituksellamme saimme 141 pistettä eli 56,4 prosenttia. Se synkensi taas mielen hetkeksi, sillä ennen suoritusta olin toivonut pääseväni jonnekin 58 prosentin tuntumaan. Vaan virheistä sakotetaan, ja niin sen pitääkin olla. Ei niistä ylikiltteyspisteistäkään oikeasti onnelliseksi tule. Onneksi tuomari oli huomannut myös hyvät hetket ja kehunut niistä. Sijoituksemme oli 22/24.

Kisapäivä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä virheitä tuli molemmille radoille harmillisen paljon. JKH-tiimillä meni kuitenkin tänään Noran ja Kaisan ansiosta hienosti, sillä ruusukkeita tuli peräti kolme. Jes, hyvä! Meitä molempia Paven kanssa jännitti, mikä näkyi harmillisesti radoilla näin selvästi. Mutta kokemusta se tämäkin on. Pavessa kivaa on se, ettei se radalla ihmettele maailman menoa, vaan toimii niin kuin kuskin pyynnöt ymmärtää. Oma jännittyneisyyteni tarttuu siihen, mikä aiheuttaa pulmia, ja siinäpä on minulle melkoinen savotta ratkaistavaksi. Joten treeniä vain ja toivottavasti ensi kerralla paremmin.

Videoista kiitos Noralle ja Kaisalle!

Vanhalla kentällä humputtelemassa

Keskiviikkona kävin ratsastamassa Paven itsenäisesti seuraavan päivän koulukisoja varten. Sekä maneesi että kenttä olivat buukattuja, mutta oivana neuvona tuli mennä vanhan tallin kentälle. Köpöttelimme sinne Kaisan kanssa. Paikalla oli jo yksi ratsukko ja lopulta toinenkin ilmaantui treenaamaan. Neljä ratsukkoa mahtui kuitenkin sulassa sovussa tutulle kentälle.

Olin ajatellut treenaavani joitain kohtia kouluohjelmista, mutta jotenkin pääkoppani tyhjeni tallilla ja kieltäytyi ajattelemasta mitään kovin vaikeaa. Niinpä treenistä ei tullut ihan niin tavoitteellinen kuin olin alun perin suunnitellut. Päädyin tekemään aika kevyesti muutamat peruutukset, askeleen pidennykset, laukannostot ravista sekä laukkalävistäjät.

Peruutukset olivat yhtä kinkkisiä kuin aina, mutta ennen niitä tehdyt pysähdykset puolestaan hieman odotettua parempia. Pave ei jännittynyt pysähdyksissä ihan pahiten, ja kertaalleen esitimme yhden melkein rennon pysähdyksen. Hieman venyvän tosin. Peruutukset sen sijaan menivät kättä vasten ja jokainen askel erikseen otettuna. Yritin houkutella Pavea lähtemään peruutukseen pyöreänä, mutta jotenkin se aina alkoi jäkittää peruutusapuja vastaan. Kovin näteiksi en peruutuksia saanut. Paras esityksemme oli se, että sain Paven ottamaan noin neljä askelta suunnilleen yhtenäisenä suorituksena. Näitä onkin treenattava ja melkoisesti.

Askeleen pidennyksiä tein ravissa. Nämä ovat meille myös aika kinkkisiä. Kun pyydän Pavea pidentämään askelta, se tuppaa rikkomaan laukalle. Tätä yritän ehkäistä säilyttämällä ohjilla tuntuman. Mutta tämän sekoitan siihen, että alankin pidättää ohjilla, jolloin Pave ei varmasti pidennä askelta senttiäkään. Yritin tehdä pidennyksiä harjoitusravissa istuen, mutta istuntani petti kyllä pahemman kerran. Se vei varmasti Pavelta viimeisenkin innon yrittää pidentää askelta. Muutamat pidennykset kokeilin vielä keventäen. Saimme lopulta pientä eroa aikaan, kun tahditin Paven menoa äänellä. Kouluradalla tästä kikasta ei valitettavasti ole apua, joten tämäkin asia menee treenauslistalle.

Laukannostot ravista onnistuivat ihan ok, vaikka en saanut ratsastettua ravia niin pontevaksi kuin olisin halunnut. Sain taas kuitenkin keskityttyä omaan istuntaan ja pysyttyä nostojen aikana kohtuullisen suorassa. Noston jälkeen meni aina tovi ennen kuin laukka alkoi pyöriä. Yritin saada Paven nopeammin parempaan laukkaan, mikä onnistui välillä ihan hyvin. Yllättäen asiaa auttoi se, että ratsastin laukkaa enkä noston jälkeen jäänyt miettimään omia. Tänään Pave väläytti varsin mukavan hetken vasemmassa laukassa. Se pehmeni ja pyöristyi edestä sekä pysyi tuntumalla. Laukka rullasi tuolloin sujuvasti ja helposti. Ehdin fiilistellä tätä hyvin sekä tallettaa tunteen varastoon myöhempää käyttöä varten. Oikea laukka oli ihan ok, mutta ei samalla tavalla pehmeää ja rentoa vasemman laukan hyvään pätkään verrattuna. Laukkalävistäjät sujuivat molempiin suuntiin ihan hyvin. Kentällä ei ollut seiniä ahdistamassa, mikä varmasti auttoi.

Loppuravissa annoin Paven venyttää ohjan perässä enkä tehnyt enää kummempia. Loppukäynnit hoituivat näppärästi paluumatkalla tallille. Vaikka treeni tuli mentyä vähän humputellen, mahtui siihen muutamia kivoja pätkiä. Olen taas alkanut tykänä itsenäisistä ratsastuksista, jolloin saa ihan itse päättää tehtävät. Ilmeisesti olen vähän oppinut korjaamaan omaa menoani tietyissä asioissa, vaikka joskus tuleekin tenkkapoo. Jospa osaisin sitten kouluradallakin ratsastaa ja korjata menoa edes vähän. Aina sopii toivoa.

Arjen mukava maasto

Tiistaina ei ollut estevalmennusta, joten silloin oli sopivasti aikaa käydä arkimaastossa. Lähdimme maastoon kolmen ratsukon voimin. Me Paven kanssa olimme letkassa turvallisesti keskimmäisenä. Köpöttelimme käynnissä ja ravissa tietä pitkin kangasreiteille. Pave otti mukavan lunkisti, kun sen ei tarvinnut huolehtia mistään.

Kangasreitillä otimme pari lyhyttä laukkapätkää, jotka sujuivat mukavasti. Pave ei roikkunut vetohevosen hännässä, mutta piti silti huolen, ettei kaveri karannut kauas. Kangasreitin jälkeen köpöttelimme pienen pätkän tietä, kunnes pujahdimme vesipolulle. Sen johdatteli meidät takaisin aiemmalle tielle, jota pitkin palasimme tallille ravissa ja käynnissä.

Maastoreissu sujui kaikin puolin mukavasti ja sopivan rauhallisesti. Niin ja mikä parasta: sen tarkeni ilman takkia! Toki turvaliivi toi oman lämpönsä, mutta silti. Tällaiset kevätpäivät ovat kyllä erinomaisia maastoiluun, kun jo tarkenee vähemmillä vaatteilla, mutta ötököitä ei ole kiusaksi. Vaikka saa se kesäkin tulla, sehän onkin ihanasti jo ihan nurkan takana.

Kipikipi ja vähän malttia

Maanantain koulutunnille sain Hiliman, joten tiesin pääseväni treenaamaan zenmäistä lähestymistä asioihin. Kuuden ratsukon tunnin menimme kentällä. Tunnin piti tuuraava opettaja, jonka opissa olin nyt toisen kerran.

Tunti aloitettiin ratsastamalla pitkille sivuille vasta-asetuksia ja pyöräyttämällä pääty-ympyröitä. Hilimalla oli tänään tavallistakin enemmän kipitysvirtaa, jolloin tehtävä lähti ravissa sangen vauhdikkaasti liikkeelle. Hilima vain paahtoi menemään enkä meinannut saada siitä kuulolle. Olimme vaihtaneet kentän Vermon takasuoraan, ainakin Hiliman menosta päätellen. Pitkät sivut menivät meillä pitkälti ihan hänekseen, mutta ympyröillä sain Hilimaan vähän paremmin otetta. Ympyrä hidasti Hiliman ravia, jolloin sain napattua sen huomion paremmin. Pääty-ympyröillä Hilima vähän rentoutui ja pyöristyi, mutta valitettavasti sama meno ei jatkunut pitkillä sivuilla. Hilima tasoittui hieman, mutta karkasi helposti takaisin kipitykseen. Vasta-asetukset jäivät vähän paitsioon, kun aika meni hevosen toppuutteluun.

Laukkakuviona nostimme laukan lyhyeltä sivulta ja pyöräytimme pääty-ympyrän. Pitkän sivun alun ratsastimme normaalisti, kunnes teimme sille lyhyemmän loivan kiemuran. Aloitimme vasemmassa laukassa. Hilimalla oli taas meno päällä. Ympyrällä sain sen malttamaan, mutta pitkän sivun alusta se lähes poikkeuksetta ampaisi menemään. Niinpä loiva kiemura sai Hiliman pasmat sen verran sekaisin, että se alkoi rikkoa siinä ristilaukalle. Sain loiventaa kuvion todella helpoksi ennen kuin Hilima pysyi myötälaukassa sen ajan. En ole ennen törmännyt tähän, että Hilima tarjoaa ristilaukkaa, kummallista. Oikeassa laukassa ympyrät sujuivat myös paljon paremmin. Hilima tarjosi niillä aika kivoja hetkiä. Pitkä sivu sujui nyt aavistuksen rauhallisemmin, mutta silti kaukana tasaisesta ja maltillisesta. Kiemurat tein aiemmasta kierroksesta oppineena hyvin loivina, jolloin Hilima taisi päästä rikkomaan ristilaukalle vain kerran. Se tuntui korjaavaan tasapainon puutteen vauhdilla enkä saanut istuttua niin, että olisin voinut tasapainottaa sitä.

Loppuun ratsastimme muutamat kymmenen metrin voltit lyhyelle sivulle ravissa. Hilima oli ilmeisesti saanut päästellä riittävästi, sillä se tasoittui paremmin kuin koko tunnin aikana. Niinpä saimme ratsastettua pyöreitä, tasaisia ja rentoja voltteja. Ihanaa, että tunti päättyi vähän harmonisempaan menoon, sillä välillä oli ehtinyt iskeä melkoinen epätoivo. Loppuravissa keventäen sain Hiliman edelleen malttamaan, joten jäin taas kerran pohdiskelemaan istunnan merkitystä. Hilimaa pitäisi ratsastaa niin paljon enemmän istunnalla kuin mitä osaan. En myöskään tiedä, miten Hilima saadaan rauhoittumaan, kun sillä jää kipitysvaihe päälle. Hilimassa kivaa on kuitenkin se, että vaikka se kipittää, ei se mitenkään yritä ryöstää. Se nyt vain tikkaa menemään, kunnes sille saa sanottua, että rauhallisemminkin voi mennä. Siinäpä minulle taas kerran opettelemista.

Kisat suunnitelmien mukaan

Mitä vappupäivänä kuuluu tehdä? No olla tietysti kotitallin 1-tason estekisoissa! Päivässä oli kyllä kaikki palaset kohdillaan: koko JKH-tiimimme oli kisoissa edustettuna, aurinko paistoi ja lämpöasteet kipusivat jonnekin +16 asteen tuntumaan. Niin ja kaiken lisäksi pääsi hyppäämään! Olin ilmoittautunut Pavella 80 ja 90 sentin luokkiin, joissa molemmissa oli sama rata ja arvosteluna 367.1. Tämän päivän tavoitteena olivat puhtaat ja asialliset radat.

Kentällä pääsi menemään hyvin sileän verryttelyn ja olipa siellä myös yksittäinen pysty hypättäväksi. 80 sentin verryttelyssä kävin kaikki askellajit läpi, ja Pave tuntui mukavalta. Otin muutamat vähän sujuvammat laukkapätkät kevyessä istunnassa ja hyppäsin pienen pystyn muistaakseni kolmesti. Kerran oikeassa kierroksessa ja kahdesti vasemmassa. Hypyt menivät oikein asiallisesti. Kenttäverryttelyn lisäksi oli noin kymmenen minuutin ryhmäverryttely maneesissa. Siellä hyppäsimme vasemmassa kierroksessa pari kertaa pystyn (ratapiirroksen este 6) ja oikeassa kierroksessa pari kertaa okserin (este numero 3). Pave toimi maneesissakin mainiosti, ja saimme esteille hyvät hypyt. Omaa vuoroa odottaessani piti vähän lauleskella ääneen, kun meinasin jännitystutinoiltani unohtaa hengittää. Tänään taas kehtasi jostain syystä jännittää tavallista enemmän.

80 sentin radalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Ykköselle tulimme hyvällä tiellä, jolloin este ylittyi sujuvasti. Pave myös nappasi toivotusti oikean laukan. Kakkoseste ylittyi myös ihan ok, ja kaarevan tien päässä olleelle kolmoselle pääsimme kuudella askeleella. Pave sai hieman venyttää kuudennen askeleen, mutta selvitti kolmosen siitä huolimatta hyvin. Nelosena olleen sarjan a-osalle olimme jäämässä kauas tai vaihtoehtoisesti tikkaamassa siihen miniaskelta. Kannustin Pavea äänellä. Se totteli kiltisti, lähti a-osalle vähän kauempaa ja selvitti sarjan sujuvasti ja puhtaasti napaten vielä b-osalla toivotusti vasemman laukan. Viitosen ja kuutosen kaareva linja meni tasaisesti kuudella askeleella. Seiskalle tuli hyvä tie, ja sekin ylittyi helposti. Pave nappasi siinäkin myötälaukan. Perusradan viimeinen este eli kahdeksan meni myös vaivatta, ja näin pääsimme jatkamaan toiseen vaiheeseen.

Verryttelyssä. © Hannakaisa Holmi

Kasin jälkeen Pave kompastui hieman kaarteessa, mutta sai tasapainon nopeasti takaisin. Rytmi säilyi myös, joten toisen vaiheen ensimmäinen este eli ysi ylittyi puhtaasti. Pave oli sen jälkeen ilmeisesti vasta- tai ristilaukassa, mutta se korjasi sen hienosti itse. Kympille tuli hieman jarruttava hyppy, mikä aiheutti kolautuksen. Puomi onneksi pysyi paikoillaan. Sarja meni myös hieman hitaasti, mutta puhtaasti. Tämän jälkeen tajusin vähän kannustaa Pavea äänellä, jolloin pääsimme esteiden 12 ja 13 kaarevan linjan sujuvasti kuudella askeleella. Näin tulimme maaliin puhtaalla ja asiallisella suorituksella, jes! Päivän tavoitteesta puolet saatiin siis näin täyteen. 22 ratsukon luokassa rauhallinen suorituksemme riitti sijaan 11.



Ennen 90 sentin verryttelyä ehdin huilata tovin. Sen aikana ehdin jo rentoutua sen verran, että sain hetken järjestellä ajatuksia takaisin kisataajuudelle. 90 sentin kentällä tehdyssä verryttelyssä kävin nopeasti kaikki askellajit läpi ja otin yhden hypyn pienelle pystylle. Pave oli mukava itsensä, joten sen enempiä ei tarvinnut säätää. Maneesiverryttelyssä otimme hypyt samoille esteille kuin aiemmin. Pysty ylittyi sujuvasti, mutta okseri tökki hieman. Mitään isompaa sille ei sattunut, mutta sopiva laukka oli vähän hukassa. Loppuun saimme kuitenkin sillekin hyvän hypyn, joten verryttelystä jäi luottavainen olo.

Peura ajovaloissa ja hieno Pave. © Hannakaisa Holmi

90 sentin radalla lähdimme tuttuun tapaan vasemmassa laukassa liikkeelle. Nyt ykköselle tuli hieman huonompi tie, mikä vei ponnistuspaikan turhan lähelle. Pave kuitenkin selvitti esteen puhtaasti ja nappasi oikean laukan. Kakkoseste meni myös vähän uneliaasti ja kaarevalla linjalla kolmoselle sain rohkaista Pavea äänellä lähtemään hyppyyn kuuden askeleen jälkeen. Pave totteli pyyntöni hienosti, vaikka ratkaisuni aiheutti kolautuksen puomiin. Tuuri oli mukana, ja puomi pysyi ylhäällä. Tajusin kehua Pavea esteen jälkeen, jotta se ei pahastuisi minuun radan alussa. Sarjalle tulimme myös vähän lähelle, mutta keskityin olemaan hiljaa, mutta tuntumalla. Pave sai ratkaista tilanteen, ja se selvittikin sarjan ongelmitta. Viitosen ja kuutosen kaareva linja meni hyvin. Rytmi oli taas löytynyt, jolloin seiska ja kasi menivät sujuvasti, ja pääsimme jatkamaan toiseen vaiheeseen.

Toinen vaihe lähti hyvin liikkeelle. Niin ysi kuin kymppi ylittyivät tasaisen asiallisesti. Sarjan a-osa meni hyvin, mutta taisimme tulla sen hieman liian pitkänä. Askeleen väli kävi vähän lyhyeksi, ja Pave kolautti kuuluvasti etujalat puomiin. Tuurikiintiöstämme oli vielä ripaus jäljellä, ja se piti tämän puomin paikoillaan. Esteet 12 ja 13 menivätkin sitten onneksi tasaisemmin ja puhtaasti. Olin niin täpinöissäni, että heti esteen 13 jälkeen hihkuin ja kehuin Pavea kuuluvasti. Tajusin riemun keskellä sentään jatkaa vielä maalilinjan yli, vaikka juhlinkin jo ennen sen ylittämistä. Mutta Pave niin ansaitsi kehut. Se oli niin niin kuuliainen ja yritteliäs, kerrassaan hieno hevonen! Tällä 80 sentin radan tapaan rauhallisella suorituksella sijoituksemme oli 9/19.



Saavutimme päivän tavoitteet, jes! 90 sentin jälkeen olo oli niin huojentunut ja onnellinen, ettei tosikaan. Taputtelin ja kehuin Paven niin hyvin kuin osasin, sillä se teki osuutensa täydellisesti. Ei tietoakaan pujotteluista tai pahimmista kiipeilyistä, vaan molemmat radat olivat asiallisia ja aika tasaisia. 90 sentin radalla oma jännitys vähän hyydytti menoa, mutta se ei siltikään ollut mitään ihan kamalaa. Kyllä se taas tästä! Omaa pääkoppaa vaan kasaan ja hyviä harjoituksia alle, niin hyppääminen vain sujuvoituu. Tänään oli myös älyttömän kiva huomata, että olen viimein alkanut osata muuttaa omaa ratsastustani kesken suorituksen. Pystyn jonkin verran jo analysoimaan menoa sekä tekemään siihen vähän muutoksia. Erityisesti tämä koskee omaa ratsastustani ja mahdollisten virheiden paikkaamista. Tämä on ehdottomasti hyvä suunta.

Videoista kiitos Kaisalle, kuvista kiitos Hannakaisalle!