Pyrkimyksiä suoruuteen

Tallinmäen tunnin treeniaiheena oli sama kuin oman tallin lauantain tunnilla, sillä molemmat opettajat olivat olleet saman valmentajan opissa viikonloppuna. Tehtävänä oli ratsastaa lyhyet sivut ympyrän puolikkaana ja muutoin mennä suoraan uralta sisempänä pysyen. Tavoitteena oli saada pitkillä sivuilla hevoset suoraksi ja puoliympyröillä ajoissa valmisteltuna hevoset asettumaan ja kääntymään hyvin. Ratsukseni sain Akun, ja ratsukoita tunnilla oli neljä.

Alkuverryttelyn ravissa opettaja tarkisteli kevennystämme. Ensin piti seistä jalustimilla koko ajan, sitten kahden askeleen ajan pysyä ylhäällä ja käydä satulassa yhden askeleen ajan ja lopuksi keventää normaalisti. Koko ajan ylhäällä pysyminen luonnistui yllättävän hyvin. Aku ravasi tasaisen tahdikkaasti, ja löysin jalkani tukevasti alle, joten siinä olisi voinut mennä hyvät tovit ilman kummempaa ongelmaa. Kahden askeleen ajan ylhäällä pysyminen tuottikin välillä vaikeuksia, sillä tasapainoni pääsi pettämään. Opettaja neuvoi korjaamaan ylävartaloa vähän eteenpäin, jolloin tasapaino pysyi paremmin. Mietin myös jalkojeni paikkaa, jotta ne olivat painoni alla eivätkä liian edessä. Satulaan pääsin istahtamaan kohtuullisen rauhassa, kunhan muistin pitää ylävartaloni oikeassa paikassa enkä päästänyt sitä keikahtamaan taaemmas, jolloin istuminen muuttui lässähdykseksi. Normaalisti keventäminen sujui tämän tehtävän jälkeen aika helposti, kun pienet korjaukset tuntuivat auttaneen sen löytämisessä.

Tämän jälkeen siirryimme päätehtävään eli pitkien sivujen ratsastamiseen suorana ja puoliympyränä ratsastettuihin lyhyihin sivuihin. Aloitimme tehtävän käynnissä. Vasemmassa kierroksessa asetuksen saaminen tuntui sangen vaikealta. Aku ei meinannut asettua tai jos sain sitä houkuteltua siihen, pääsi se pullahtamaan sisäpuolelta karkuun. Sisäpohje ei siis aluksi ollut hereillä. Opettaja toivoikin meiltä paljon aikaisemmin valmisteltua asetusta, jonka jälkeen piti vielä päästä hetki suoraan ennen puoliympyrälle siirtymistä. Kohottava sisäohja ote samoin kuin sisäpohkeen tiivistäminen tuntumalle auttoivat hiljalleen, jolloin sain Akun vasempaan kierrokseen asettumaan paremmin. Oikeassa kierroksessa asetukset onnistuivat rutkasti helpommin. Käynnissä Aku pyrki hieman takaosallaan valumaan vasemmassa kierroksessa ulos ja oikeassa kierroksessa sisään. Noina hetkinä pyrin siirtämään etuosan takaosan edelle, jolloin Aku suoristui hyvin. Korjauksien jälkeen se alkoi pysyä itse paremmin suorana.

Ravissa piti alun perin istua harjoitusravissa, mutta hölskyin taas kuin perunasäkki. Aku reagoi tähän kipittämällä, joten opettaja kehotti keventämään. Aku rauhoittui siitä selvästi, joten sain keventää koko tehtävän ajan. Harmitti kyllä, miten istuntani ei vieläkään osannut mukautua Akun raviin, vaikka se ei ole mikään pomppuravi. Ravissa Aku meni helpommin suoraan molempiin suuntiin, joten ilmeisesti käyntityöskentely oli tehonnut. Asetuksen saaminen vasemmalle oli edelleen oikeaan verrattuna työläämpää, mutta sain Akun kuulolle nyt nopeammin. Puoliympyröiden aikana Aku pyöristyi mukavasti, mutta suorien alkaessa tahtoi aina vähän kiihdyttää. Sitten aloimmekin pyöräyttää molemmille pitkille sivuille ympyrät, joiden aikana sain Akun taas uudelleen kuulolle, jolloin pitkät sivut välitehtävän ansiosta menivät sujuvammin.

Lopuksi tehtävään lisättiin laukka siten, että se nostettiin toisen pitkän sivun alkupuolelta ravissa. Sen jälkeen laukattiin loput pitkästä sivusta mahdollisimman suoraan ja valmisteltiin asetus puoliympyränä ratsastetulle lyhyelle sivulle. Toisen pitkän sivun alkupuolelle laukattiin vielä lopuksi ympyrä. Laukat nousivat pääosin hyvin, ja väärä laukka nousi molempiin suuntiin muistaakseni vain kerran. Ensimmäisissä laukoissa Aku vähän mutkitteli, mutta kun laukka lähti pyörimään ja muistin ratsastaa, tuli Aku muut laukkaosuudet mukavan suorana molemmissa kierroksissa. Tällä kertaa oikeassa kierroksessa sai olla tarkempana, sillä siinä kierroksessa Aku yritti hieman valua sisemmäs, mikäli en ollut hereillä. Ympyrät ratsastin aluksi turhan pienenä, kunnes opettaja huomautti asiasta, ja korjasin tilanteen. Ympyröillä Aku rauhoittui mukavan rentoon laukkaan ja pyöristyi hienosti. Sen sijaan laukan jälkeisessä ravissa se kipitti menemään, jolloin sain aina pyöräyttää ympyrän, jossa hain Akun taas kuulolle. Kovin hyvin jarrut eivät silti pysyneet matkassa, sillä Aku oli innokkaana menossa uutta laukkaosuutta kohti, ja sain toppuutella kerta toisen jälkeen sitä odottamaan. En silti osannut pahastua, sillä on vain mukavaa, että hevonen on itse innokkaana menossa. Saisin silti ratsastaa vaatimukseni tarkemmin läpi. Silloin Aku olisi varmasti tullut kuulolle paremmin ja uskonut pidätteitäni, jolloin minun ei olisi tarvinnut joka hetki muistuttaa asiasta.

Loppuraveissa Aku oli hetken ajan kiireinen, mutta äänellä rauhoittamalla ja ympyröitä pyöritellen sain sen tasoittumaan. Niinpä tohdin antaa sille pidempää ohjaa, jonka perässä se venytti hienosti. Lopuksi se tarjosikin rennon letkeää ravia, jossa oli mukava kevennellä mukana. Tällä kertaa Aku oli kiireisempi, mikä vähän vaikeutti hallitun menon saavuttamista. Aku kuitenkin suoristui aika hyvin, ja asetuksetkin alkoivat lopulta toimia. Itseäni jäi tällä kertaa harmittamaan harjoitusravissa istuminen kinkkisyys sekä tietysti se, etten saanut pyydettyä Akua pysymään koko ajan kuulolla, vaan päästin sen aina kipittämään ennen kuin taas aloin pyytää sitä rauhoittumaan. Siirtymisten harjoittelu tämän ratsun kanssa voisikin olla paikallaan.

Leirin ensimmäinen tunti: Ohjissa roikkuva ratsastaja, jännittyvä ratsu

Tämän kesän leiripaikaksi valikoitui OSAOn Pudasjärven yksikkö. Paikka oli Noralle ja minulle tuttu kahden vuoden takaisesta leiristä, ja saimme houkuteltua mukaan viime vuoden leiriltä tuttuja ratsastajia sekä muutaman uudenkin mukaan. Meille varta vasten järjestetty leiri pyörähti käyntiin mukavasti opettajan esitellessä meille käytössä olevat 11 ratsua.

Ville-herra toisen ratsastajan kanssa.

Ensimmäiseksi ratsukseni valikoitui 1997 syntynyt Fillini-ruuna, tuttujen kesken Ville. Ruunasta opettaja kertoi sen verran, että se jännittyy kovakätisestä ratsastajasta ja on esteillä reipas tapaus. Sillä ei tosin ole juuri hypätty, sillä sen jalat eivät tahdo kestää sitä menoa kunnolla. Ilmeisesti ratsulla olisi kuitenkin sillä puolen annettavaa, vaikka koulukin sillä sujuu mallikkaasti.

 

Aikatauluongelmien vuoksi ensimmäinen tunti kesti noin kolme varttia. Se käytettiin perusratsastukseen, sillä opettaja halusi muodostaa kuvan leirin osallistujien taidoista. Ville liikkui alusta alkaen ihan kohtalaisesti itse, mutta sitä sai välillä vähän patistella. Alkuun teimme pysähdyksiä ja pyörittelimme ympyröitä. Opettaja käski asettaa reilummin, mutta meno oli aika tihkasta. Asettava sisäkäteni kiskoi enemmänkin ohjasta taakse, jolloin Ville jarrutti menoa. Jos sainkin ohjaa asettamaan paremmin, unohdin tehdä pohkeilla mitään, jolloin hevonen korkeintaan käänsi vähän päätään ja puski muutoin omille teilleen. Opettajalta tuli myös paljon kommenttia käsistäni, jotka joko unohtivat kyynärkulman tai eivät joustaneet riittävän rennosti. Kehtasivatpa ne vispata myös sivuille luonnollisemman eteen ja taakse -liikkeen sijasta.

Ravissa opettajalta tuli huomautus siitä, että oma kevennykseni oli liian kiireistä hevosen tahtiin nähden. Yritin saada itseäni hevosen kanssa samaan vauhtiin, mutta huomaamatta karkasin aina edelle. Ei ihme, että tunsin olevani vähän epäsynkassa hevosen kanssa. Hetkittäin sain mukavan rentoa ravia, mutta jäin vaatimaan kädellä liikaa. Niinpä en saanut Villeä koko tunnin aikana yhtään pyöreäksi, mutta onneksi mukaan mahtui pari hetkeä, kun se sentään vähän rentoutui. Ärsytti, kun jäin taas ratsastamaan hevosen etupäätä unohtaen takapään liki kokonaan.

Taisin tykätä Villen askellajeista laukasta eniten. Hetkittäin Ville vähän hyytyi ja toisaalta kiihdytteli, mutta pätkittäin onnistuin jälleen olemaan häiritsemättä sitä, jolloin se rauhoittui kivaan laukkaan. Välillä taas aloin häseltää, johon ratsu vastasi jännittymällä ja nostamalla päänsä kattoon. Opettajalta tuli tässäkin askellajissa ohjetta viedä asetukset paremmin läpi. Lisävinkiksi tuli asettaa sisäkädellä, muistaa myödätä ja vielä rapsuttaa hevosen kaulaa ulkokädellä, jotten jäisi ohjaan kiinni. Siinä oli taas monta liikkuvaa palasta hallittavaksi, mutta onneksi mukaan mahtui pari lyhyttä ja onnistuneempaa hetkeä.

Käsien leviämisen ja kiireisen kevennyksen lisäksi opettaja hoksautti minua muutamia kertoja suoristamaan jalkaterät eteenpäin. Ne siis tahtoivat levitä harottamaan sivuille, mikä ilmeisesti johtuu varsin rautakankimaisesta ja joustamattomasta kropastani. Pitäisi oikeasti opetella ottamaan venyttely osaksi jokaista päivää, jolloin istuntaa luulisi olevan helpompi korjata, kun kroppa ei pistäisi niin paljon vastaan. Villestä jäi päällimmäisenä vähän harmitus siitä, etten saanut sitä rentoutumaan. Se olisi toisaalta pitänyt arvata jo etukäteen, sillä ohjaa rakastavana olen aika kehno niiden hevosten kanssa, jotka tarvitsevat tasaisen ja vakaan tuntuman ilman ylimääräistä häseltämistä. Muuten Ville tuntui näin perustunnin pohjalta mukavalta ratsulta, jota ei luulisi kovin pahasti joutuvan maanittelemaan eteenpäin. Rentouden kanssa vain saattaa saada tehdä töitä vähän enemmän kuin monen muun.

Kuvasta kiitos jollekin leiriläisistämme!