18 hevosettoman päivän jälkeen palasin ratsaille. Maanantain tunnilla oli puomeja kuuden ratsukon voimin. Ratsukseni sain Hempan, jolla olen mennyt viimeksi joulukuussa. En kovin hihkunut ratsuarpajaisten tulosta, mutta tyydyin ratsuun.
Tunnilla tahkosimme puomeja. Tulimme niitä niin ravissa kuin laukassa. Puomeilla ideana oli katsoa, säilyikö meno niidenkin aikana tasaisena. Hempan kanssa tasaisuus ei kuulunut sanavarastoon. Heti tunnin alussa ohjia ottaessani (ja mitään muuta vaatimatta) Hemppa esitteli nihkeilynsä eli jumitteli ja peruutteli. Olisin ymmärtänyt protestit, jos olisin yrittänyt kiskaista sen heti pakettiin, mutta olin tosiaan vain ottamassa ohjia. Samanlaisia protesteja tuli läpi tunnin vaihtelevasti, mutta jokaisesta pääsimme aina yli. Yritin kehua Hemppaa aina, kun se antoi vähän periksi ja kulki siivosti. Niitäkin hetkiä onneksi tuntiin mahtui. Samalla yritin pohtia, mikä laukaisi Hempan nihkeilyt. En keksinyt, sillä kovin suuria en siltä tunnilla vaatinut enkä yrittänyt vääntää sitä pakolla pyöreäksikään.
Joka tapauksessa ravipuomeilla Hemppa yritti aina vähän hyytyä. Sain ratsastaa sen aktiivisesti ihan puomin yli, jotta hommassa pysyi tekemisen meininki. Puomien väliin pyöräytetyllä ympyrällä Hemppa tarjoili ihan mukavia pyöreitä hetkiä etenkin vasemmassa kierroksessa. Oikea tuntui olevan hankalampi Hempan tasoittumisen suhteen. Yritin saada Hempan ravaamaan tasaisesti huolehtimalla, etten vahingossakaan puristanut polvilla tai muuten jarruttanut menoa. Hetkittäin Hemppa tarjosikin parempaa etenemistä ja samalla unohti nykiä ohjia ja tasoittui siten kummasti.
Laukassa pyöräytimme yksittäisen puomin yli pari ympyrää ja jatkoimme siitä toisessa päädyssä olleille kahdelle puomille. Oikea laukka oli selvästi vasenta hankalampi. Laukka ei myöskään tahtonut pyöriä kunnolla, joten yritin viritellä Hempan ensin etenemään ja sitten vasta säätää laukkaa vähän lyhyemmäksi. Oikeassa laukassa kovin kummoista menoa emme saaneet aikaiseksi, vaan se jäi selvästi hankalammaksi. Puomit sentään ylittyivät, vaikka hieman vaisusti. Vasen laukka olikin paljon helpompi, ja siinä Hemppa tarjoili useampia kivoja hetkiä. Laukka rullasi paremmin, ja Hemppa antoi vaikuttaa itseensä enemmän. Nyt sitä sai jo vähän pyöristettyä ja ajateltua lyhyempää, mutta edelleen etenevää laukkaa. Puomeille pääsimmekin tällä laukalla kivasti.
Tulimme vielä parit laukanvaihtotehtävät. Vasemmassa laukassa vaihtoa yritettiin puomin, ristikon ja puomin lävistäjätehtävällä. Jos siinä ei onnistunut, niin sitten korjaus jätettiin kulmassa olleelle kavaletille, joka alleviivasi vaihtoa. Oikeassa laukassa vaihto tehtiin puomin, kavaletin ja puomin lävistäjätehtävällä. Siitä jatkettiin vielä toisessa kulmassa olleet puomit. Vasen laukka ei vaihtunut oikeaan laukkaan lävistäjätehtävällä ensimmäisellä kerralla, mutta Hemppa nappasi odotetusti kavaletilla oikean laukan. Toisella kierroksella Hemppa oli jo sisäistänyt tehtävän ja nappasi jo lävistäjällä toivotun laukan. Oikea laukka vaihtui vasempaan heti kerralla lävistäjätehtävällä. Tehtävää ei hinkattu enempää, kun se kertaalleen onnistui.
Loppukäynnit kävimme peltolenkin kautta. Tunti Hempan kanssa meni yllättävän asiallisesti, vaikka toki se protestoi. On se kyllä näyttänyt voivan olla kauheampikin, vaikka en toki juuri sen jumihetkistä nauttinut. Eniten harmitti se, etten tajunnut, mistä ruuna herneili. Hemppa oli hyvinä hetkinä kuitenkin kiva, ja osasin iloita niistä hetkistä. Kovin mielekästä Hempan kanssa ei kuitenkaan ollut, sillä se pysyi läpi tunnin aika epätasaisena. Hyviä hetkiä oli, mutta yhtä nopeasti olimme taas huonommassa hetkessä. En tajua Hemppaa vieläkään, mutta onneksi sinällään ei tarvitsekaan. Tulipahan kuitenkin taas pitkän tauon jälkeen käytyä senkin selässä.
