Sunnuntaina kävin ratsastamassa itsenäisesti. Ratsukseni sain Paven. Kentällä oli esteitä valmiina, ja päädyin pudottelemaan ne puomeiksi ja hurruuttelemaan niitä ilman sen suurempia suunnitelmia.
Ensimmäisenä pyörittelin käynnissä kahdeksikkoa tovin. Nohittelin Pavea kävelemään kunnolla sekä hain asetuksia läpi. Oikeasta kierroksesta tulikin ihan ok. Vasen jäi kovemmaksi. En saanut asetusta siihen suuntaan kunnolla läpi. Pave ei lähtenyt antamaan periksi enkä oikein tiennyt, mistä kohdasta ja millä avulla olisin sitä vielä pehmitellyt. Vasen kierros onkin ollut meille aina hankalampi, joten sinällään uusia pulmia ei tullut.
Ravissa hurruuttelin puomeja, joita oli niin suoralla kuin kaarevalla linjalla. Tavoitteeni oli saada ravi etenemään ilman, että puomeilla tapahtuisi mitään muutosta. Samalla yritin myös saada Paven olemaan rento ja pyöreä. Pääosin tämä onnistuikin ihan hyvin. Pave ravasi sinällään aika kivasti, askeleessa oli vähän energiaakin. En vain harmikseni saanut Pavea vähän pidempään raviaskeleeseen, vaan se jäi tikkaamaan lyhyempiä askeleita. Jos olisin saanut siirrettyä energian vähän pidempään askeleeseen, olisi ravi voinut olla aika toimivaakin. Puomit kuitenkin ylittyivät aika tasaisesti ilman isompia muutoksia. Pyöreyttäkin löytyi, kun muistin ratsastaa riittävästi pohkeella ja pitää ohjastuntuman tasaisena.
Laukassa hurruuttelin muutamia puomilinjoja pyrkien aina samaan askelmäärään. Suora linja meni viidellä askeleella, kaareva linja puolestaan kahdeksalla. Pave vähän innostui puomeista, jolloin sain jopa vähän pidätellä sitä. Mukavaa vaihtelua siihen, että sitä olisi joutunut ratsastamaan vain eteen. Linjojen askelmäärät napsahtelivat mukavasti samoihin lukuihin. Kokeilin myös muutamia vaihtoja puomeilla. Osa onnistui, osa taas ei. Ei siis mitään uutta tälläkään saralla.
Tämän jälkeen jätin puomit sikseen ja leikin hetken wannabe-lännenratsastusta. Ohjat siis pitkäksi, Pave pitkään muotoon ja sitten vain ravissa ja laukassa ristiin ja rastiin kenttää. Pave ohjautui aika kivasti, kun keskitin yleensä ohjiin menevän energian pohkeilla ja istunnalla ratsastamiseen. Pave myös hakeutui itse mukavasti matalampaan muotoon. Ravissa sain tehtyä muutamia hieman tiukempiakin käännöksiä. Laukassakin Pave ohjautui ihan ok. Oma istuntani taisi vain seilata sen verran, että apujeni tarkkuus raviin verrattuna kärsi. Otin molempiin suuntiin pitkin ohjin vastalaukkaa muutaman kierroksen. Pave säilytti vastalaukat molemmissa suunnissa ongelmitta. Sehän on sangen näppärä menemään niin myötä-, vasta- kuin ristilaukkaa, joten en osannutkaan povata tehtävälle ongelmia. Lähinnä suurin juttu oli istua itse selässä hiljaa eikä varmistella ihan älyttömästi.
Loppuravissa työstin vielä vähän vakavampaa kouluravia. Nohittelin Pavea taas etenemään paremmin sekä hain asetuksia läpi. Oikea kierros muokkautui taas ihan kivaksi, mutta vasen pysyi vielä tässäkin vaiheessa harmillisesti jäykempänä. Annoin Paven venyttää vielä ravissa ohjan perässä eteen ja alas, minkä se teki ihan hyvin. Itsenäinen tunti meni vähän humputellen, vaan eihän se mitään haittaa. Teimme kuitenkin vähän töitäkin, vaikka emme kovin tiukkapipoisesti. Pitkin ohjin ratsastaminen on kyllä pohkeiden ja istunnan käytön kannalta minulle opettavaista. Sitä pitäisi treenailla enemmänkin, niin ehkä jonain päivänä lakkaisin olemasta niin ohjien pauloissa.
