Tänään vietettiin työpaikan virkistyspäivää, jossa pääsin ratsastamaan 1,5 tunnin ajalle. Ratsastuspaikkana oli Virpitallit, ja hevoseksi sain 11-vuotiaan Gina-tamman. Ensimmäiset kolme varttia mentiin ihan kevyttä koulua ja toinen kolme varttia puomeja ja muutama este.
Gina oli leppoisa tapaus ja ehkä vähän laiskahko myös. Koska ratsastusporukan taso vaihteli hurjasti, mentiin ihan perusjuttuja. Alkukäyntien jälkeen harjoitusravia treenattiin istumalla ensin kaksi, sitten neljä ja lopuksi niin paljon kuin tahtoi satulassa. Opettaja keskittyi korjaamaan vähemmän menneitä, mutta välillä hän ehti kommentoida myös muita. Harjoitusravissa istumisesti ei tullut sanottavaa, mutta hevosen aktivoimisesta kyllä. Gina tahtoi vähän mennä turhankin leppoisasti, joten opettaja komensi pyytämään enemmän menoa. Tamma oli myös melkoisen jäykkä vasemmalta puolelta, jolloin vinkkiä tuli ottaa vasta-asetuksia ja pyytää menoa ulkopohkeella. Ginalla oli mukava ravi, joten tämä osuus oli leppoisaa menoa. Oli myös mukava huomata, että polle pyöristyi ravissakin hetkittäin aika kivasti.
Sitten päästiin siirtymään laukkakuvioon. Opettaja ohjeisti valmistelemaan laukannoston huolella, laukkaamaan kuusi askelta ja sitten siirtymään kevyeen raviin. Tuli vähän ikävä kouluraippaa, kun tamma ei tahtonut kovin ponnekkaasti aluksi laukkaa nostaa. Omasta mielestäni valmistelin sen ihan hyvin, mutta silti pohkeeni ei tahtonut saada mitään aikaan. Napsautin sitten lyhyellä esteraipalla pohkeen taakse, niin viimein tamma muisti osaavansa myös laukata. Laukka oli oli myös aika helppoa istua, ja tamma piti sitä yllä hyvin. Oikealle meno oli kivaa, mutta vasemmalle oli melkoista puskemista. Opettajalta tuli ohjetta rentoutua sisäpuolelta ja kontrolloida menoa ulkoa. Sillä avulla polle vähän paransi menoaan ja laukkaa saattoi jopa hakea vähän lyhyemmäksi ja palauttaa normaaliksi aika vaivatta.
Yleisfiilis hevosesta tässä vaiheessa oli se, että polle kyllä tekee, kunhan kuski pyytää tomerasti. Mutta jos toiste tällä tammalla menisin, harkitsisin joko sitä kouluraippaa tai ehkä jopa kannuksia siksi aikaa, että pohkeiden totteleminen onnistuu muitta mutkitta. Pisteet tamma sai siitä, ettei venkoillut muutoin mitenkään, vaan meni kivan tasaisesti.
Oli mukava jatkaa samalla hevosella kevyen estetunnin pariin. On aina jännä ratsastaa uudella hevosella, kun ehkä tunnin lopussa alkaa tajuta, miten sen kanssa pitää toimia. Estepuolelle siirryttäessä saikin taas lähteä ratsastamaan uusien ahaa-elämysten toivossa.
Alkuverkkailussa mentiin pitkät sivut ravissa ja laukassa kevyessä istunnassa. Opettajalta tuli jotain korjausehdotusta ja pian kehu tehdystä korjauksesta, mutta tuuli vei mennessään ne asiat. Mitä lie pitänyt korjata ja mitä lie tein. Nyt Gina oli jo vähän herännyt, mutta ei vieläkään turhia intoillut. Olin kuitenkin tyytyväinen, että olin saanut tutustella siihen jo ihan sileällä. Kevyessä istunnassa oli välillä vähän hutera olo ja huomasin niinä kertoina selkäni menneen kyömylle. Kun muistin vähän suoristautua, oli meno taas parempaa.
Opettaja korosti aika isoa myötäystä, jota treenattiin ensin puomisuoralla. Käsi piti viedä kaulan puoliväliin ja pitää siellä koko suoran ajan. Aluksi tuli kommenttia, ettei käteni myötää tarpeeksi, mutta lopulta sain vietyä kättä oikein. Puomisuora nousi vähitellen ristikoiksi, ja menimme sen pari kertaa Ginan kanssa ihan hyvin. Opettajalta tuli yhdeltä kierrokselta kehu, että homma oli hanskassa ja kuski rentona. Ginahan tuntui syttyvän esteistä, sillä se tahtoi aina lähteä viemään esteelle päin. Kohtuullisesti kuitenkin kuunteli pidätteitä ja olin tyytyväinen siihen, että uskalsin myös antaa hevosen mennä.
Kolme varttia on tosi lyhyt aika estehommiin ja niinpä ehdimme enää ottaa kaksi hyppyä pystylle. Ekalla kierroksella se taisi olla jotain 50 cm, toisella ehkä 65. Sain Ginan hyvään, kohtuullisen hallittuun laukkaan, mutta ajattelimme ponnistuspaikat eri tavoin. Tuloksena oli se, että kuski ja hevonen hyppäsivät eri aikaan. Toisella kierroksella saatiin parannettua, mutta hevosen olisi saanut ottaa vähän lyhyemmäksi, jotta tuloksena olisi ollut kuskia miellyttänyt hyppy. Oli kuitenkin kiva mennä nämä vähätkin hypyt, kun ei edes pelottanut.
Olipa kiva päästä ensinnäkin uuden opettajan ohjaukseen sekä pitkästä aikaa menemään uudella hevosella. Ginasta jäi esteidenkin jälkeen hyvä fiilis. Se vaikutti esteistä pitävältä ja vähän innokkaalta, mutta kuitenkin sellaiselta, joka hyppäisi myös yli. Ainakin näissä minikorkeuksissa. Tallin sivujen mukaan se selviytyy 110 cm:n radoista, joten nuo meidän esteemme olivat sille hammastikkuja. Mukavat ratsastelut hienossa kelissä, mahtava viikonlopun aloitus.
