Liekö jockeydokkari vai mikä sen tehnyt, että tiistaina piti päästä ratsastamaan ylimääräinen tunti. Polleksi oli valikoitunut Rappen, ja jotenkin alan hiljalleen uskoa, etten osaa ratsastaa tätä norjalaisherraa. Tunnin treeniaiheena olivat asettamiset ja avotaivutukset.
Hommat aloitettiin pyöräyttelemällä aluksi käynnissä, sitten ravissa pääty-ympyrät, joiden aikana hevosia aseteltiin ja koetettiin pyöristellä apuvälineinä sisäpohje ja ulko-ohja. Sisäohja puolestaan pidettiin vähän sivuohjamaisesti asettamassa. Rappen otti asetukset vastaan ainakin näennäisesti, mutta ei siitä pyöreydestä ollut muutamia hassuja askelta kerrallaan lukuun ottamatta tietoa. Yritin istua tasaisesti, pyytää takapäätä liikkumaan ja myödätä hevosen hoksiessa asia, mutta ei se homma kauheasti siitä parantunut. Murehdin asiaa opettajallekin, ja hän kertoi ihmetelleensä Rappenin vastahakoisuutta pyöristyä aikaisemmallakin viikolla. Ne muutamat hetket, kun sain pollen oikeinpäin, olivat toki kivoja. En kuitenkaan tajunnut niiden aikana koettaa miettiä sitä, mitä mahdollisesti tein oikein.
Tämän kuvion jälkeen otettiin laukkaosuus. Pääty-ympyrät pyöräytettiin edelleen ja lisäksi pitkillä sivuilla otettiin hetkellinen vasta-asetus, jotta hevosen saisi paremmin ulko-ohjan tuelle. Rappen laukkasi reippaasti, mutta tahtoi painaa sisälle pahemman kerran. En nyt äkkiseltään muista, onko pollella ollut tätä taipumusta aikaisemmin. Sitä kyllä sai korjata ajatuksen kanssa, ja aina ajatuksen unohtuessa polle puski sisälle. Vasta-asetukset sen sijaan onnistuivat hienosti ja tuli siinä laukassakin kuitenkin muutama hyvä, tasainen hetki, jolloin sekä kuski että ratsu olivat tekemässä samaa tehtävää.
Sitten siirryttiinkin avotaivutuksiin, jotka tehtiin pitkän sivun alusta alkaen ja joita jatkettiin puoliväliin saakka. Oikeassa kierroksessa avotaivutukset onnistuivat kohtuullisen helposti. Opettajalta tuli kehuja, mutta myös hoksautusta siitä, että pitää olla tarkempi sen kanssa, ettei Rappen lipsahda takaisin yhdelle uralle ja jätä vain kaulaansa taipuneeksi. Olin iloinen siitä, että huomasin useina kertoina, kun polle alkoi liukua pois avotaivutuksesta, ja sain opettajankin kommenttien mukaan korjattua ne hyvin. Oikeaan kierrokseen myös ravissa tehdyt avotaivutukset menivät kivasti, ja kuskin katsekin pysyi jopa oikeassa suunnassa.
Vasempaan kierrokseen sai puolestaan tehdä vähän enemmän töitä etenkin ravissa. Lieköhän kyseinen suunta ollut pollen jäykempi puoli, mutta niin vain norjalaisherra pisti päänsä vinkkaraan ja humputteli muutoin suoraan eteenpäin. Opettaja kehotti ajattelemaan ympyrälle lähtöä selvemmin, jotta ulkojalka saataisiin irrotettua uralta. Hiljalleen kuski alkoi saada palasia taas kohdilleen, minkä Rappen palkitsi loksahtamalla avotaivutukseen hienosti. Jännä homma, miten sitä aina yllättyy siitä, kuinka sama hevonen voi tuntua ihan eriltä riippuen siitä, kummassa kierroksessa mennään.
Pyöreyden puutteesta viis, Rappenin kanssa oli kiva treenailla tunnin oppeja. Vielä kun muistaisi jatkossa miettiä onnistumisen hetkinä sitä, mitä teki ja mitä muutosta siinä oli epäonnistumisiin johtaneissa kokeiluissa.
