Helveilyä heti aamusta. Sää näytti lupaavalta ja aamuaurinko pilkisti pilven takaa, joten päätin vaihtaa maneesin peltojen reunoilla kävelyyn ja ravailuun. Oli kieltämättä ainakin kuskille virkistävää katsella muutakin kuin maneesin seinää. Helvi myös liikkui vähän innokkaammin kuin maneesissa, joskin keksi muutamia kertoja säikkyä asioita. Pellon varrella oli parikin paikkaa, josta pienen sillan ylittämällä olisi päässyt metsään. Reitti houkutteli hurjasti, mutta koska en tiennyt Helvin reagointia siltaan, jätin testaamatta.
Harmiksi peltoa ei kauhean paljon ollut käveltäväksi, joten kävin vielä maneesilla laukkailemassa. Siitä hetkestä alkaen, kun aloimme suunnata maneesille, Helvi muuttui täysin. Jokainen asia oli pelottava, askel ei tahtonut kulkea ja pollea ei vain huvittanut. Meno ei parantunut maneesiin päästyämme. Siellä jokainen este, tolppa ja sanko oli todella pelottavia ja niitä piti hypähdellä karkuun. Laukannostot myös olivat niin takkuisia, että huh. Tällä kertaa myös kiinnitin huomiota siihen, että laukannostossa raipalla muistuttaessa Helvi vetäisi korvat tiiviisti niskaa myöten. Sitä ei todellakaan huvittanut, ei sitten yhtään. Sain kuitenkin laukkaa vähän pyörimään, mutta en kyllä tarmokkaasti. Sen sijaan käynnissä ja ravissa Helvi löysi palasensa kohdilleen ja kulki nätin pyöreänä.
Helvihän aloitti jo jokin aikaa sitten luimistelun ja puru-uhittelun satuloidessa. Tästä en ole piitannut, mutta kun kävin tarhassa oikomassa loimea, uhittelu oli jo asteen pahempaa. Helvi napsutteli ilmaa siihen malliin, että päätin nähdä parhaaksi kiskaista loimen suoraksi vauhdilla ja häipyä. Käytös on minulle ihan uutta ja outoa. En muista Helvin aiemmin tehneen mitään tuollaista, mutta nyt kuukauden tai parin aikana siitä on kuoriutunut kiukkuinen tamma. Onhan se voinut oppia, että minun ja toisen vuokraajan läsnäollessa kärsii kärttyillä ja on ehkä voittanutkin sillä jotain. Toinen vuokraaja lopettaa tosiaan ja omistaja kysyi, mikäli voisin ottaa lisäpäivän. Mietin asiaa pitkään ja tulin siihen tulokseen, etten voi ottaa toista päivää. Kerran viikossa voin mennä itsenäisesti ilman, että alan oppia valtavasti omalaatuisia ratsastustapoja. Lisäksi Helvin kärttyisyys kuorii minusta pelokkaan kuskin, mikä ei ole hyvä asia.
Tänään taas koulua tallilla. Jospa saisin alleni vaikkapa Mantan, niin saisin taas testailla sitä, osaanko ratsastaa sen tamman oikeinpäin, lakkaamaan päänviskelyn ja tekemään oikeasti töitä.
