keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Herra, joka on vienyt sydämeni

Herra Hilanteri, hän se on. Hiltsu, Hilde, rodeopolle. Rakkaalla pollella lempinimiä riittää. Oli kieltämättä vähän epäilevät fiilikset, kun bongasin nimeni Hiltsun kohdalta. Onhan tämä polle näyttänyt tunneilla sen verran hapanta naamaa monta kertaa, että olen alkanut epäillä sen leipiintyneen työhönsä kerrakseen. Viimeksi olen mennyt Hiltsulla kesäkuussa (!!). Melkoinen tauko siis ollut, mutta ei se ole muuttanut sitä seikkaa, että se jokin tässä hevosessa on. Siitä vain tykkää, paljon. Tallin sivuilla oleva kuva tosin on epäedustava. Heti parempi on esimerkiksi tässä. Komea herra, eikö?

Tunnin aiheena oli puomit. Koska olimme treenanneet askeleen säätämistä monen kerran ajan, oli nyt treeninä kääntäminen. Todella hyödyllinen minunlaiselle, jolla nämä kääntämisasiat ovat vähän haussa.

Kääntämisiin paneuduttiin kiemurauralla. Aina päädystä kiemurreltiin toiseen päätyyn. Meni ihan ok, olisin tosin voinut keskittyä suoristamiseen paljon enemmän. Nyt tuntui, että skippasin sen vaiheen ja viskasin pollen pään toiseen suuntaan. Tästähän seurasi sitten sitä, että Hiltsu oikoi teitä ja kuski vikisi mukana. Treeniä tehtiin myös laukassa. Samat ongelmat kuin aiemmin, mutta ei nyt niin hirveän suurena.

Sitten siirryttiin puomitreeniin, joka oli juuri sopivan haastava. Neljä puomia peräkkäin, joista ensimmäistä lähestyttiin hieman vinosti, mutta keskeltä. Siitä sitten ohi toisen puomin vierestä, ympyrä ja toisen puomin päältä vinosti kolmannen puomin ohi ja näin edelleen. Ravissa meni siedettävästi, joskin tiet menivät vähän taas omia ratojaan. Laukassa vauhti tahtoi hiipua ja pudota raville ja kääntämisessä annoin ulkoapujen kadota, jolloin Hiltsu valui omille teilleen. Toisella kierroksella meni jo vähän paremmin, kun kuskillekin oli homma selvänä.

Hilanteri on niin sympaattinen polle, omalaatuinen ja vähän myös omapäinen. Mutta se on sitä luonnetta, jota hevosessa tuleekin olla ja siksi se on ansainnut paikkansa lempihevosenani. Ensi viikolla onkin esteitä. Vaivihkaa mietin mielessäni, että voisinpa pomppia niitä juuri tällä herralla. Alkuratsastusaikoinani taisin Hiltsulla mennäkin eniten esteitä ja se oli niillä oikein mainio. Pollen kuvauksessa lukeekin sen pitävän esteistä. Mutta viikko ja sitten olenkin taas kirjaamassa, miten ja kenellä tunti meni.