perjantai 17. joulukuuta 2010

Sama hevonen, uusi kokemus

Olin vähän toivonut polleksi Jussia, mutta perjantain arpaonni ei ollut ihan säädetty kohdilleen. Ratsunani oli Mortti, treeninä hevosen saaminen rennoksi ja pyöreäksi.

Tunnin kantavina apuina olivat puolipidäte, pohkeet ja myötäys oikeissa hetkissä. Tunti aloitettiin hakemalla käynnissä lyhyempää, mutta ei laiskaa askelta ottamalla puolipidätteillä, pyytämällä pohkeilla tarvittaessa ja myötäämällä oikeissa hetkissä. Mortti liikkui alussa vähän tahmeasti, mutta alkoi liikkua lämmettyään paremmin. Löysimme aika nopeasti yhteisen ajatuksen pyöreydestä, mutta varsinkin alussa sain toistaa pyynnöt usein uudelleen, sillä Mortti nakkasi itsensä helposti kulkemaan väärinpäin.

Kun ajatus pyöreydestä ja siihen johdattavista avuista oli saatu sekä kuskeille että hevosille hoksautettua, siirryttiin samaa tekemään ravissa. Kuviona oli pyöritellä sivujen keskelle voltit sekä ratsastaa kulmat kooten hevosta pyöreämmäksi ja lyhyemmälle askeleelle ja taas rentoutua, kun kulma oli ohi. Ravissa meni jälleen tovi, että sain vauhdikkaasti kipittäneen Mortin takaisin kuulolle. Hetken alkaa alkoi jo tuntua, etten saa mitään pyöreyttä irti, kunnes uskalsin ottaa napakammat avut ja muistaa myödätä pienistäkin pyöristymisistä. Sitten Mortti taas löysi itsensä ja alkoi kulkea pätkittäin kivasti. Huomasin tässä vaiheessa sen, että ratsastin taas liian paljon ohjalla. Olisin saanut keskittyä enemmän pohjeapuihin, jolloin hevonen lähtisi liikkumaan takaa ja tulisi sen seurauksena pyöreäksi.

Tunti meni mukavasti, vaikka töitä kyllä sai tehdä. Mortti liikkui kyllä useita hetkiä oikeinpäin ja pyöreänä, mutta jäin itse ilmeisesti pingottamaan, sillä se palasi hyvin herkästi takaisin jäykäksi. Jään varmistelemaan liikaa, jolloin en osaa rentoutua, mikä tietysti heijastuu hevoseen. Taas yksi asia, jota yrittää pitää muistissa. Tunnin lopussa piti vielä kysäistä opettajalta, olimmeko onnistuneet tunnin tehtävissä. Opettaja tuumasi minun päässeen vähillä kommenteilla sen takia, että aina hänen katsoessaan, Mortti liikkui rennosti tehtävää suorittaen. Oli mukava kuulla, ettei ollut itse keksinyt hyviä hetkiä omasta päästä. Eikä se lakkaa hämmästyttämästä, kuinka sama hevonen voi tarjota aivan uusia kokemuksia. Pisteet ja kiitokset tästäkin Mortille.