Tehokasta jumppaa

Perjantain Artsin koulutunnille sain Gian ja tunnin jaoin kolmen muun ratsukon kanssa. Pääsimme jumppaamaan ihan kunnolla, sillä tahkosimme tunnin oikeastaan vain yhtä asiaa: etuosan siirtämistä sisemmäs ja takaosan väistätystä samalla ulommas.

Aloitimme vasemmassa kierroksessa pääty-ympyrällä. Käynnissä kaikeksi onneksi. Vasen kierros on minulle oman istuntani takia hankalampi puoli oikeastaan kaikkien hevosten kanssa. Olikin hyvä, että työstäminen aloitettiin tästä kinkkisemmästä puolesta. Pulmaksi muodostui se, että joko sain sisäohjalla johdettua Gian etuosan sisemmäs tai takaosan väistämään ulommas, mutta niiden tekeminen yhtä aikaa oli työlästä. Jos satuinkin saamaan Gian oikeaan asentoon, hyytyi eteneminen. Näiden kahden tempun lisäksi kun piti vielä säilyttää aktiivinen liikkuminen, jotta jumpasta olisi hyötyä. En tiedä, miten en saanut Gian etu- ja takaosaa yhtä aikaa hanskaan kunnolla. Onneksi Gia reagoi oikeaan suuntaan menneisiin apuihin, jolloin saimme kuitenkin parempia hetkiä. Ravissa tehtävä tietysti hankaloitui entisestään, mutta mukaan mahtui onneksi pieniä loksahduksia oikeaan suuntaan.

Sama tehtävä oikeassa kierroksessa oli paljon helpompi. Tässä suunnassa sain huolehtia enemmän siitä, ettei Gia lähtenyt sisäohjan perässä liikaakin. Ulko-ohja piti muistaa pitää kädessä ja välillä suoristaa Giaa sen avulla. Ravissakin tehtävä sujui tässä suunnassa helpommin. Oli kiva päästä tekemään tehtävää vähemmällä äherryksellä, kun Gia tuntui olevan tähän suuntaan valmiiksi notkeampi. Toki toiseen suuntaan tehty jumppa auttoi nyt. Tässä suunnassa Gia tarjosi mainiota, pyöreää ravia. Kylläpä kelpasi istua kyydissä (paino tässä sanalla, mieli kun teki koulusatulassa kipata etukenoon).

Laukassa hyödynsimme aiemman tehtävän antia, mutta hieman kevyemmin. Ihan puhtaasti samaa tehtävää ei tarvinnut tehdä, mutta sisäohjan johtava vaikutus etuosaan sekä takaosan pieni väistätys ulommas olivat työkaluja tarvittaessa. Vasemmassa laukassa sain vähän johtaa sisäohjalla Gian etuosaa ja muistuttaa pohkeella sisätakajalkaa hommiin. Oikeassa laukassa sain oikeastaan vain muistaa pitää ulko-ohjan kädessä, jotta Gia pysyi sopivasti suorempana. Molemmissa laukoissa saimme mukavan pontevia ja pyöreitä hetkiä. Niitä kelpasi fiilistellä. Ainoa harmi oli se, ettei oma istuntani oikein pitänyt. Edelleen kroppa kinnasi vähän koulusatulaa vastaan, mikä näkyi suunnattomana intona valua etukenoon. Onneksi hetkittäin sain istuttua suorempana, jolloin Giakin pääsi laukkaamaan paremmin.

Loppuravissa haimme vielä hyvää ravia. Giaa ei tarvinnut nohitella, lähinnä hieman toppuutella, ettei se aivan kauhonut menemään. Tällä tunnilla tuli kyllä tehtyä hommia, niin kuski kuin ratsu. Mutta olihan se kiva nähdä, kuinka jumppaaminen oikeasti auttoi. Tunnin aikana Gia pääsi väläyttelemään sitä, kuinka näppärästi se osaa mennä. Hitsit, kunpa osaisin ratsastaa sen aina noin kivaksi! Vaan tämän tunnin pohjalta ainakin taas muistaa, millaista menoa pitäisi hakea muulloinkin.

Hyviä hetkiä itsenäisesti

Tiistaisen itsenäisyyspäivän itsenäiset ratsastukset eivät päättyneet Hilimaan, vaan ratsastin vielä Paven. Jotenkin osaan ottaa sen kanssa paljon rennommin, kun menen itsekseni. Tämä varmasti johtuu siitä, että saan tehdä juuri niitä asioita, joita haluan. Ei ole pakko vääntää mitään kamalan vaikeaa saati turhautua, jos ei onnistu. Tämän tunnin aiheeksi otinkin perusratsastuksen sekä asettamisen hyvää ja ennen kaikkea rentoa menoa tavoitellen.

Aloitin tekemällä muutamia pysähdyksiä käynnistä. Yritin istua, jarruttaa sulkemalla polvia ja välttää ohjissa roikkumista, jotta Pave ei hirveilisi. Suurta menestystä ei tullut, vaikka Pave lähtikin hidastamaan rentona pysyen. Jokin ennen pysähdystä sai sen kuitenkin aina jännittymään. En ihme kyllä harmistunut tästä, vaan tavoittelin aina vähän vähemmän jännittynyttä pysähdystä. Loppujen lopuksi saimme vähän petrattua, vaikka rentous ei säilynytkään. Siirtymiset pysähdyksestä takaisin käyntiin sen sijaan menivät pyöreän rennosti.

Seuraavaksi siirryin keskiympyrälle, jossa väistätin Paven takaosaa aina parin askeleen verran ulommas. En jäänyt pyytämään väistöä yhtään enempää, ettei Pave alkaisi jäkittää vastaan. Ideana oli saada pari hyvää askelta ja kiittää hevosta päästämällä se kävelemään taas tavallisesti. Onnistuneet väistöaskeleet lyhensivät ja ryhdistivät Pavea mukavasti. Oikeassa kierroksessa väistöaskeleet löytyivät hieman vasenta kierrosta helpommin. Vasenkaan ei ollut varsinaisen hankala, mutta siinä sain tarkemmin napata etuosan haltuun ennen kuin pyysin väistöaskelia.

Tämän jälkeen siirryin raviin ja jatkoin vielä keskiympyrällä tovin asetuksia hakien. Oikea kierros sujui mukavasti, kuten yleensäkin. Vasen kierros on minulle monen hevosen kanssa hankalampi suunta vinosta istunnastani johtuen. Keskityin nyt korjaamaan omaa istuntaani vähän jopa liioitellen. Samalla hain selviä asetuksia vähän jopa johtamalla. Tällä kertaa jokin loksahti paikoilleen, ja vasen kierros tuntui aika asialliselta. Tästä innostuneena lähdin tahkoamaan uraa ja keskihalkaisijaa asetuksia vaihdellen. Ravasimme pitkän sivun myötäasetuksessa ja käännyimme keskihalkaisijalle edelleen asettuneena. Siinä suoristin, vaihdoin asetuksen ja jatkoin toiseen suuntaan samalla tavalla uran kautta keskihalkaisijalle tullen. Pave toimi mukavasti molempiin suuntiin, ja asetuksen vaihtaminen oli helppoa. Olipa kivaa työskennellä asetusten parissa kerrankin aika keskittyneesti.

Laukkaa varten palasin taas toviksi keskiympyrälle. Tavoitteena oli tavallinen laukka sujuvassa myötäasetuksessa. Aloitin oikeassa laukassa. Aluksi se oli hieman hidasta eikä rullannut, joten käytin kevyttä istuntaa apuna. Hiljalleen Pave alkoikin laukata paremmin. Vaihdoin suuntaa ja työstin vasenta laukkaa tovin keskiympyrällä. Asetusta sai haeskella nyt vähän enemmän, mutta omaa istuntaa korjaamalla ja selkeästi pyytämällä löytyi parempaa menoa. Lähdin vielä ympyrältä laukkaamaan koko uraa myöten kevyessä istunnassa. Usutin vähän Pavea, ja se lähtikin laukkaamaan aika kivasti isompaa laukkaa. Olipa kiva laukata pitkästä aikaa maneesissa sujuvasti. Tilaa kun oli enkä alkanut säätää mitään ylimääräistä.

Loppuravissa hurruuttelin vielä kolmikaarista kiemurauraa. Jos asetus ei tuntunut kaaren aikana menevän läpi, pyöräytin ympyrän ennen kuin jatkoin kuviota. Pave ravasi aika mukavasti, ja asetukset menivät ihan asiallisesti läpi. Pyöräyttelin muutamia ympyröitä molempiin suuntiin, mutta mitään kummempaa pulmaa ei tehtävässä ollut. Pääsimme lopettamaan mukavan tasaiseen hetkeen, ja hyppäsin satulasta alas loppukäyntejä varten. Olipa kiva Pave ja kiva itsenäinen tunti! Hermoni pysyvät kasassa hienosti, kun en kerää turhaa stressiä asioista. Ja kun en kerää stressiä, osaan ratsastaa yllättävän rennosti, mikä heijastuu hevoseenkin hyvällä tavalla. Paven kanssa oli tosi kiva treenata tänään. Tällaista fiilistä haluan sen kanssa jatkossakin.

Hirveää hirveilyä

Perjantaina Artsin koulutunnilla pääsimme treenaamaan takaosan väistätystä sekä loivia kiemuroita laukassa. Ratsunani oli Pave, ja tunnin jaoin kolmen muun ratsukon kanssa.

Takaosan väistätykset teimme toiselle pitkälle sivulle. Tulimme tehtävää ensin kokonaan käynnissä, sitten kesken väistätyksen raviin siirtyen ja lopuksi ravissa aloittaen ja lyhyen käyntisiirtymisen tehden, edelleen siis väistätyksessä pysyen. Päätyihin pyöräytimme ympyrät ravissa. Pave toimi käynnissä muuten asiallisesti, mutta takaosan väistätys ei kovin luonnistunut. Pave ei kuitenkaan stressannut tehtävää, vaan antoi vaikuttaa itseensä käynnissä ihan hyvin. Ravissa sen sijaan siitä kuoriutui kunnon hirvi. Kaikki sai sen jännittymään ja vastustelemaan enkä juurikaan löytänyt siitä rentousnappulaa. Takaosan väistätykset eivät yllättäen tässä mielentilassa onnistuneet, joten keskityin hakemaan Pavea pääty-ympyröillä vähän tasaisemmaksi. Olipa hankalaa!

Laukkatehtävänä pyöräytimme päätyihin isomman ja pienemmän voltin, joista jälkimmäinen valmisteli lähtemistä loivalle kiemuralle. Sille kun tuli päästä vähän lyhyemmässä laukassa. Tässä askellajissa Pave toimi taas mukavasti ja aika pehmeästi. Laukan lyhentäminen pienemmällä voltilla onnistui yleensä kohtuullisesti, jolloin loiva kiemura oli helppo ratsastaa. Pave säilytti laukan jokaisella kiemuralla eikä harkinnutkaan vaihtoyritystä tai ravirikkoa. Tämä tehtävä palkitsi kyllä ihanasti. Laukkatyöskentely Paven kanssa on kivaa, ja se on näppärä menemään tällaisia vaatimattomia vastalaukkatehtäviä. Vielä vain takapäätä paremmin töihin, niin voimme lähteä treenaamaan haastavampia vastalaukkatehtäviä.

Loppuravissa annoin Paven venyttää eteen ja alas. Tunti onneksi parani loppua kohti. Väistätysongelmat jäivät tietysti vähän harmittamaan, mutta niitä täytyy edelleen vain treenata. Laukassa tulleet hyvät hetket jäivät onneksi parhaiten mieleen, joten niiden ansiosta tunti jäi fiilisten osalta plussalle. Treeniä vaan lisää, myös niitä hankalampia asioita tahkoten.

Täsmäharjoitusten parissa

Perjantaina pääsimme Paven kanssa oman opettajamme tunnille, jonka jaoimme Kaisan ja Vaken kanssa. Tunnin aikana syynäsimme niin istuntaa kuin hevosten liikkumista. Kahden ratsukon tunnilla saimme ratsukkokohtaisia asioita mietittäväksi, mikä oli oikein kivaa.

Alkuravissa saimme ensin hakea hevosia venyttämään askelta töpöaskelista tavallisempaa etenemistä kohti. Pave jää helposti pieneen raviin, joten sen kanssa treeni oli erityisen tarpeen. Sain muistaa olla itse kiirehtimättä kevennyksellä sekä pitää Paven etuosan hanskassa, ettei se vain valunut pitkäksi. Hiljalleen nohittelemalla Pave venyttikin raviaskelta alun töpöttelystä paremmaksi. Takakaviot eivät tainneet vielä aivan tavoittaa etukavioiden jälkeä, mutta ainakin se väli kutistui.

Seuraavaksi työstimme istuntaa. Nakkasimme jalustimet pois ja irrotimme jalkamme kokonaan hevosen kyljistä ja palautimme ne taas paikoilleen. Ideana oli saada etenkin polvet rennommiksi, jotta niillä ei jäisi puristamaan hevosta. Teimme tätä niin käynnissä kuin harjoitusravissa irrotellen ja palautellen jalkoja vuorotellen. Irrottamisen aikana huomasin ensin jännittäväni takareidet, jolloin harjoitusravissa istuminen vaikeutui. Kun lakkasin ajattelemasta liikettä niin isona ja enemmänkin polvia avaavana, pysyi istunta rennompana. Opettaja muistutti minua rentouttamaan olkapäitä sekä hakemaan alapohkeet paremmin kiinni hevoseen. Ne kun tuppaavat lepattamaan minulla. Tässä onkin vielä työtä, sillä muu istuntani jännittyi selvästi, kun yritin pitää alapohkeet hevosessa kiinni.

Tämän jälkeen siirryimme keskiympyrälle, jossa minun ja Paven tehtävänä oli takaosan väistättäminen ulos. Koska väistöt ovat meille vielä vähän hankalia, oli tärkeintä saada väistöaskelia, etenemisestä ei nyt tarvinnut niin huolehtia. Teimme takaosan väistätyksiä niin käynnissä kuin ravissa. Ideana oli saada pari väistöaskelta ja sitten taas jatkaa pätkä ympyrää tavallisesti. Niin käynnissä kuin ravissa takaosan väistätys vasemmalle oli hieman helpompaa. Väistätystä oikealle sai ensin vähän hakea, mutta toistojen avulla Pave alkoi tajuta senkin suunnan idean. Väistöt lähtivät ihan kohtuullisesti ja välillä jopa hyvin, kun vain maltoin vuorotella apujani enkä syytänyt kaikkia yhtä aikaa. Ensin etuosa hanskaan, sitten takaosa. Tällä rytmillä hommaan tuli ideaa, ja Pavekin ymmärsi, mitä tehtävällä haettiin. Olipa kiva saada onnistuneita väistöaskelia molempiin suuntiin ja hetkittäin jopa mukavan rentoja moisia. Kunpa vain tuntisin kaikki väistöaskeleet paremmin selkään, niin en säätäisi liikoja.

Otimme vielä loppuun pari kierrosta vasenta laukkaa, jonka jälkeen siirryimmekin Paven kanssa jo loppuraviin. Siinä annoin Paven venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Olipa kiva tunti ja mukavasti meille räätälöityjä harjoituksia. Tämän kerran väistöharjoituksessa tuli niin monta hyvää hetkeä, että hyvä mieli oli taattu. Kyllä me tässäkin asiassa edistymme, kunhan vain maltamme treenata.

Yksi apu kerrallaan

Perjantain Artsin koulutunnin menin Pavella. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja treenasimme takaosan väistätyksiä sekä askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä. Sateisen kelin takia menimme tunnin maneesissa.

Pitkillä sivuilla väistätimme hevosten takaosan uralta sisemmäs ulkopohkeella ja sisäpohkeella puolestaan palautimme sen takaisin uralle. Väistöaskeleita ei tarvinnut pyytää montaa, vaan ideana oli saada hevonen kuuntelemaan molemmat pohkeet. Teimme tehtävää käynnissä ja ravissa sekä siten, että pyrimme siirtymään käynnistä raviin ja takaisin väistöaskelten aikana.

Meille Paven kanssa väistöt etenkin uralla tehtynä takkuavat toistaiseksi. En ole vielä löytänyt tapaa pyytää väistöä siten, että Pave ymmärtää ja tekee sen helposti ja rennosti. Tälläkin tehtävällä valtaosa pitkästä sivusta meni jäkittäen ja epätoivoisesti väistöaskelia hakien. Yritin saada etuosan hallintaan, jotta voisin vaikuttaa takaosaan, mutta taisin jäädä pyytämään molempia asioita päällekäin. Niinpä Pave jännittyi, jäkitti ja pyrki karkaamaan tehtävältä. Vaikka teimme toistoja valtavasti, eivät väistöaskeleet alkaneet lähteä oikeastaan kovin paljon paremmin. Muutamia kertoja käynnissä saimme vähän helpompia askelia, mutta ravissa ja etenkin siirtymisten kanssa tehtävä meni aika vaikeaksi. Sinnikkäästi sentään kuitenkin yritin. Siinäpä olikin Pavella tulkattavaa.

Väistöosuuden jälkeen pitkän sivun loppupuolella nostimme laukan ja jäimme työstämään sitä toviksi pääty-ympyrälle. Ensin haimme tavallisen laukan, jota sitten lyhensimme ja pidensimme vuorotellen. Molemmissa ideana oli saada hevonen säilyttämään toivottu eteneminen eikä tukea sitä jokaisella askeleella. Tässä olikin minulle puuhaa, sillä tykkään varmistella melkein jokaisen askeleen. Pidennyksessä jäin ensin varmuuden vuoksi pyytämään aina parin askeleen välein etenemistä, vaikka oikeasti hevonen piti pyytää kerran eteen ja sitten testata irrottamalla pohkeet, säilyikö laukka vai ei. Lyhennyksessä puolestaan pyrittiin kasaamaan laukka ulko-ohjan pidätteillä ja istunnalla, ei sekä ohjissa roikkumalla että pohkeella varmistelemalla. Kun hevonen lyhensi, testattiin lyhennyksen onnistuminen myötäämällä ohjista reilusti.

Laukkatehtävä oli antoisa, sillä siinä huomasin oman vaikuttamiseni pulmia. Alussa varmistelin ja paikkasin todella paljon, jolloin Pave sai taas melkoisella tahdilla apuja tulkattavaksi. Toistojen myötä aloin ymmärtää, että vähemmän oli enemmän. Pavesta sai parempia reaktioita irti, kun asian pyysi kerran selvästi eikä jäänyt nyhertämään ylimääräistä. Tällä kertaa laukan pidentäminen onnistui helpommin. Pave alkoi vastata pyyntöön edetä hyvin ja myös säilytti laukan kohtuullisesti. Lyhentäminen oli minulle hankalampaa, joten en päässyt niin minimaalisiin pyyntöihin kuin olisin halunnut. Hetkittäin kuitenkin sain kasattua itseäni ja lakattua varmistelemasta, jolloin Pave pääsi tekemään osuutensa ja pitämään laukan lyhyempänä. Askeleeen sääteleminen molempiin suuntiin piti Paven myös hyvin hereillä. Jos jäin jurnuttamaan liian kauan pidennykseen tai lyhennykseen, lopahti Paven mielenkiinto ja se piti herättää torkuilta takaisin hommiin.

Tunnin treenit olivat kyllä ihanan haastavia. Väistöt eivät nyt oikein lähteneet, mutta laukkatyöskentelyssä tuli monia hyviä ahaa-hetkiä sekä pieniä onnistumisia. Yksi apu siis kerrallaan ja hevoselle vastuu oman osuuden hoitamisesta. Nuo kun muistaisi aina sekä saisi myös toteutettua.

Myöhäinen myötääjä

Tiistaina oli tuplahevostelupäivä. Ensimmäisellä tunnilla oli luvassa koulua Akun kanssa. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja treenasimme takaosan väistätyksiä sekä siirtymisiä ravin ja laukan välillä.

Aloitimme ympyrällä tekemällä takaosan väistätyksiä ulommas niin käynnissä kuin ravissa. Näitä onkin tehty viime aikoina ajatuksella. Aku hiihteli ensin vähän karkuun, kun nohittelin sitä liikkumaan huolehtimatta etuosasta. Toiveeksi tuli saada Aku pyöreämmäksi, mikä ei minulta onnistu. Pyysin tähän lisäohjeistusta ja vinkiksi tuli, että Akulle pitää myödätä heti pyynnön jälkeen. Ei jäädä odottamaan, että se tekee asian ja vasta sitten kiittää. Tämä osoittautuikin minulle hyvin hankalaksi asiaksi toteuttaa. Olen juurtunut siihen, että annan periksi vasta, kun hevonen antaa. Akun kanssa pääsisikin oikeasti opettelemaan siitä pois. Takaosan väistätykset teknisesti menivät kuitenkin ihan hyvin, mutta sitä pyöreyttä ei juurikaan löytynyt. Myöhäinen myötääjä täällä hei.

Laukkatyöskentelyssä tulimme keskihalkaisijalle laukassa, siirryimme raviin ja nostimme toisen laukan. Aku oli haka laukannostoissa, jotka se teki kevyesti ja helposti. Laukka ei ehkä aluksi pyörinyt ihan riittävästi, mutta muutoin Aku hanskasi homman kepoisasti. Siirtymiset alaspäin laukasta raviin eivät olleet niin nättejä, mutta siirtymiset ylöspäin olivat kyllä ihanan helppoja. Aku myös teki nostot suorana pysyen eikä keskihalkaisijalla muutenkaan kiemurrellut omiaan. Olipa vaivatonta ja pienen fiilistelyn arvoista.

Loppuravissa ei enää tehty kummempia, vaikka mieleni olisi tehnyt säätää vielä vähän. Lähinnä sitä omaa myötäämistäni. Tunnilla opin jälleen kerran sen, kuinka hidas osaankaan olla. Myötäämisen kanssa olisi siis tekemistä, jotta en jää roikkumaan ohjiin ja odottamaan jääräpäisesti hevosen myötäämistä. Yhteistyöstä tulisi varmasti parempaa, kun olisin reilumpi hevosta kohtaan enkä aina päsmäröisi ja komentaisi yhtään kiittelemättä.

Tavallisen tasaista

Maanantain koulutunnille sain Silviiran. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kuusi, ja pääsimme treenaamaan takaosan väistätyksiä sekä kulmien tarkempia ratsastuksia.

Aloitimme väistättämällä takaosaa ympyrällä ulommas niin käynnissä kuin ravissa. Silviiran kanssa tämä onnistui ihan kohtuullisesti, kunhan nappasin etuosan ensin hallintaan enkä roikkunut sisäohjassa, vaan tein tarvittavia pidätteitä ulko-ohjalla. Kun väistöaskeleet lähtivät oikein, tuntui Silviira vähän lyhenevän ja ryhdistäytyvän. Tällaisten väistöaskelten jälkeen tulikin aika hyviä käynti- ja ravipätkiä.

Seuraavaksi ratsastimme koko kenttää kahtena neliönä ratsastaen kulmat tarkasti ja terävästi. Toisen neliön menimme ravissa, toisen laukassa. Aluksi haahuilin kulmat epämääräisesti kääntämättä, jolloin ne eivät olleet kovin tarkkoja saati teräviä. Sitten muistin taas ulkoavuilla kääntämisen ilon, jolloin kulmat paranivat kummasti. Erityisesti laukassa saimme tehtyä Silviiran kanssa aika asiallisia kulmia, jotka olivat täsmällisiä ja nopeita. Kulman jälkeen Silviira saattoi vähän horjahtaa reitiltä, mutta tajusin lopulta jatkaa tarkempaa ratsastusta myös ennen ja jälkeen kulmien. Laukka kuitenkin pyöri hyvin molempiin suuntiin, ja Silviira säilytti siinä tasaisen etenemisen.

Loppuravissa tulimme vielä nelikaarista kiemurauraa. Silviiran kanssa se sujui aika mukavasti, ja molemmat kaaret menivät tasaisesti. Ravi rullasi ihan hyvin, ja kiemura meni aika helposti. Tunti Silviiran kanssa oli yleisesti ihan kiva, mutta jotenkin samalla tavallisen tasaista. Silviira on rehti ja kiva ratsu, mutta jotenkin en ole päässyt siitä vielä perille. Jospa me vielä ehtisimme tutustua toisiimme.

Sennuleirin 14. tunti: makeaa, mutta vain nimeltä

Leirin neljästoista tunti oli ilmainen lisätunti niille, jotka olivat maksaneet leirinsä ajoissa. Sillä tunnilla oli luvassa koulua muistaakseni seitsemän ratsukon ryhmässä, ja ratsunani toimi 2004 syntynyt tamma Candy II. Candy on noin 162-senttinen, ja sitä kuvaillaan osaavaksi niin koulussa kuin esteillä. Niin ja onhan se myös kimo, joten olihan sen kyytiin sattuneesta syystä päästävä. Tunnilla treenasimme pohkeenväistöjä, myötä- ja vasta-asetuksia sekä takaosan väistätyksiä. Pohkeenväistöt teimme uralta keskemmäs, suoristimme ja palasimme taas väistöllä takaisin uralle. Ympyrällä puolestaan väistätimme takaosaa sisemmäs ja ulommas sekä työstimme myötä- ja vasta-asetuksia. Ympyrän kokoa muuteltiin väistätysten avulla.

En oikein saanut Candya tasoittumaan edestä, vaan se oli paikoin aika levoton. Pohkeenväistöt uralta keskemmäs ja takaisin menivät kuitenkin ihan asiallisesti. Suoristusmatka tahtoi kuitenkin vähän venyä, jolloin toisessa väistössä tuli kiire päästä takaisin uralle. Candy tuntui väistävän molempiin suuntiin aika samalla tavalla. Tasaisuutta tosin olisin kaivannut enemmän. En varmaankaan saanut Candya liikkumaan riittävän pontevasti, kun sille jäi aikaa heilua oman mielensä mukaan.

Takaosan väistätykset ympyrällä onnistuivat niin ja näin. Väistätykset ulommas tuntuivat helpommilta kuin sisemmäs. Myötä- ja vasta-asetukset sen sijaan sujuivat ihan hyvin. Ympyrän pienentäminen ja suurentaminen menivät välillä oikeaoppisesti väistätyksen avulla, mutta välillä lössähdin ja annoin Candyn vain valua toivottuun suuntaan. Ympyrällä työstimme myös laukkaa, joka toimi meillä askellajeista asiallisimmin. Candy tasoittui siinä paremmin kuin käynnissä ja ravissa eli taisin viimein löytää siitä pientä eteenpäinpyrkimystä.

Lopputunnin ravissa Candy oli jo vähän tasaisempi alkutuntiin verrattuna. Mihinkään ihanan harmoniseen menoon emme kuitenkaan päässeet, mutta pientä petrausta oli havaittavissa. Asiat jäivät kuitenkin loksahtamatta paikoilleen, jolloin tunti jäi tasolle ihan ok. Candysta varmasti saisi paljon irti, mutta yhdellä kerralla en vielä päässyt sen mietteisiin riittävästi kiinni.

Sennuleirin 1. tunti: perusmukava aloitus

Mitä olisi kesä ilman ratsastusleiriä? Tähän ei onneksi tarvinnut keksiä vastausta, sillä suuntasimme omalla leiriporukallamme viime kesältä tutulle Einolan tallin sennuleirille. Leirillä ratsastajia oli yhteensä 16. Kelit eivät olleet maanantaina puolellamme, mutta ensimmäisen tunnin aikana onneksi tuli vain pientä tihkua. Ensimmäisen tunnin ratsuksi sain Lilijan, 2004 syntyneen puoliveritamman. Liljaa kuvaillaan rauhalliseksi, osaavaksi ja kiltiksi. Ratsastimme tämän tunnin viiden hengen ryhmässä.

Tunti hurahti perusratsastuksen parissa. Pyörittelimme ympyröitä, tulimme kolmikaarista kiemurauraa ja lopputunnista väistätimme hevosten takaosia ympyrällä ulommas. Lilja tuntui tunnin alusta lähtien perusmukavalta ratsulta. Mikään vauhtihirmu se ei ollut, mutta liikkui paremmin, kun sitä vähän muistutti. Liike myös hiipui helposti, jos Liljan jätti itsekseen.

Vasemmassa kierroksessa sain pehmitellä Liljaa hieman enemmän kuin oikeassa, mutta mikään rautakanki se ei ollut kumpaankaan suuntaan. Asiat helpottuivat aina, kun muistin pitää Liljan liikkeellä. Oma istunta tuntui olevan tänään kunnon kierteellä, mikä varmasti sai Liljankin vinkkaralle. Kolmikaarisella kiemurauralla kaarteet oikealle menivätkin ihan mukavasti, mutta keskikaarre vasemmalle oli aina vähän lankkuna etenemistä. Yritin asetella ja taivutella, mutta vajavaiseksi jäi.

Laukassa emme tehneet kummempia, vaan otimme sitä molempiin suuntiin tunnin aikana. Liljan laukka tuntui kivalta, vaikka se tarjosi helposti hidasta etenemistä. Herättelin sitä töihin, mitä se hieman protestoi minipompuilla tai vastaavilla. Samalla nämä protestit saivat tammaa silti liikkumaan paremmin. Hiljalleen laukka alkoikin pyöriä paremmin, ja Lilja tuntui kivalta.

Takaosan väistätykset ympyrällä vaativat sen, että sain Liljan etuosan ensin haltuun. Väistätyksiä teimme vain oikeassa kierroksessa. Ilman etuosan hallintaa tamma vain pullahti mutkalle eikä puhettakaan, että takaosa olisi voinut väistää minnekään. Käynnissä oli hyvin aikaa saada etuosa haltuun, jolloin väistätyksetkin alkoivat onnistua. Jäin vähän liikaa tässä ohjaan kiinni, mikä sai Liljan tietysti jännittymään. Pidätteitä toki sai ottaa, mutta olisin saanut olla nopeampi antamaan periksi. Ravissa tehtävä muuttui vähän hankalammaksi, mutta pieniä, parempia hetkiä siinäkin onneksi tuli.

Loppuravissa teimme vielä muutamat askeleenpidennykset ravissa lävistäjille. Meillä ne jäivät sangen vaatimattomiksi. En ollut ratsastanut Liljaa reagoimaan pohkeeseen kunnolla, mikä näkyi tehtävällä. Aavistuksen verran saimme kuitenkin eroa. Pehmittelimme hevosia vielä myös ratsastamalla kaarevia teitä reilusti asetellen ja taivutellen. Linja tarjosi tässä kivoja hetkiä ja liikkui itsestään alkutuntia paremmin. Tämän tunnin perusteella Lilja oli mukava ratsu, tasainen ja rauhallinen. Heräteltävää siinä oli, mutta tervakavio se ei ole millään. Sellainen hyvä tuntiratsu, jonka kanssa oli mukava mennä ensimmäinen tunti.

Pitkästä aikaa Hempan kanssa

Maanantain koulutunnille sain viiden kuukauden tauon jälkeen Hempan, jolla menin viime vuoden lopussa aika paljonkin. Kummemmin sen selkään en ole kaivannut, mutta toisaalta oli ihan hauska käydä muistelemassa, millainen se oikein olikaan. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä seitsemän. Pääsimme treenaamaan takaosan väistätystä sekä avotaivutuksia.

Alkuverryttelyn ravissa pyörittelimme pääty-ympyröitä, joiden avonaisella puolella väistätimme hevosten takaosia muutaman askeleen verran ulommas. Kun väistätys onnistui, sai hevosta ratsastaa siitä vähän eteen. Hemppa oli alussa venkula ja nyki toistuvasti itselleen tilaa edestä. Pyrin säilyttämään tasaisen tuntuman ja ratsastamaan sitä pohkeella eteen, jotta se lakkaisi ehdottelemasta omia ratkaisujaan. Takaosan väistätyksissä sen saikin mukavasti kuulolle ja pyöristymään, jonka jälkeen ravi ja tasaisuus paranivat. Hemppa väisti takaosallaan mukavan helposti molempiin suuntiin. Sain vain huolehtia siitä, ettei se mennyt edestä mutkalle. Pitkillä sivuilla Hemppa pääsi taas muljahtamaan suoruudesta pois, jolloin alkoi taas venkulointi ja ohjien nykiminen. Tässä vaiheessa muistin taas, kuinka paljon iloa ja hyötyä siitä hevosen ratsastamisesta suoraksi onkaan.

Seuraavaksi tahkosimme avotaivutuksia käynnissä ja ravissa. Pyöräytimme pitkän sivun alkuun voltin, jonka jälkeen jatkoimme sivun avotaivutuksessa. Avotaivutuksen jälkeen siirryimme ensin raviin ja myöhemmin laukkaan. Käynnissä oli hyvin aikaa haeskella avut kohdilleen. Avojen aikana Hemppa pääsi vieläkin vähän kiemurtelemaan, mutta tasoittui hyvin, kun sain aseteltua sen kohdilleen. Pulmana molemmissa suunnissa ja erityisesti oikeassa kierroksessa oli se, että Hemppa pullautti takaosansa ulommas eikä siirtänyt etuosaansa toivotusti. Hempan kanssa vähemmän oli enemmän. Jos säädin paljon, pullahteli Hemppa sitä myöten enemmän. Kun taas tein avut yksinkertaisemmin, loksahti Hemppa paremmin kohdilleen ja teki avotaivutuksen aika itsenäisesti. Parhaimpina hetkinä niin käynnissä kuin ravissa avotaivutusta tarvitsi lähinnä vain ajatella ja antaa hevosen mennä.

Laukkaa otimme tunnin aikana harmillisen vähän, sillä siinä Hemppa tuntui parhaimmalta. Laukka pyöri hyvin, ja Hempan sai houkuteltua aika helposti pyöreäksi ja rennoksi. Ohjien nykimisestä tai kiemurtelusta ei ollut kummemmin tietoa. Suoruuden muistaminen auttoi kummasti. Oikeassa kierroksessa pyöräytin avotaivutuksen jälkeen nostetussa laukassa aina pääty-ympyrän, jossa suoristin Hempan etuosan takaosan eteen tuomalla sitä vasemmalta vähän oikealle. Laukassa oli mukavasti energiaa, ja Hemppa olisi varmasti mielellään päästellyt menemään reippaamminkin. Harmi vain, että tila loppui aina kesken avotaivutustehtävän alkaessa uudelleen.

Loppuravissa pyörittelimme vielä alkuverryttelyn tapaan pääty-ympyröitä, joilla väistätimme takaosaa ulos. Hemppa teki tämän tehtävän edelleen mukavasti ja alkutuntiin verrattuna vielä tasaisemmin. Tunti päättyikin hyvään ja rentoon fiilikseen. Hemppa oli ihan kiva treenikaveri, mutta en vieläkään hurahtanut siihen. Voin kuitenkin uskoa, että sen kanssa on kiva treenata, kun sen kanssa on samalla aaltopituudella. Hempalla onkin vannoutuneita faneja, niin kuin varmasti muillakin tallin hevosilla. Katsotaanpa muutamien kuukausien päästä, josko meidän tiet Hempan kanssa taas sitten kohtaavat.

Oikeanlaisen tehtävän ilo

Tiistain toinen ratsastus meni varta vasten toivomani Hiliman kanssa koulutunnilla. Ratsukoita oli kuusi, ja pääsimme jumppaamaan hevosia väistättämällä niiden takaosaa ulos. Alkuverryttelyssä tarkistimme käynnissä ilman jalustimia oman istunnan. Hilima tuntui aika pieneltä ja kapoisalta, kun nakkasin jalustimet pois. Istunnassa korjasin ylävartaloon ryhdikkyyttä sekä käänsin lantion paremmin alle. Ravissa verryttelimme ratsastamalla pääty-ympyröitä ja vaihtamalla suuntaa lävistäjillä. Menin tämänkin vielä ilman jalustimia istuntaani korjaillen. Hilima oli alussa vähän nihkeä antamaan edestä myöten, mutta parani hiljalleen. Vasemmassa kierroksessa asetuksia ja taivutuksia sai työstää oikeaan kierrokseen nähden enemmän. Yritin muistaa istua mahdollisimman keskellä, etten valuisi vasemmalle.

Alkuverryttelyn jälkeen jakauduimme kahdelle ympyrälle ja aloimme työstää väistöaskelia. Aloitimme käynnissä ja takaosan väistätykset teimme lyhyissä pätkissä. Muutamasta onnistuneesta väistöaskeleesta hevoset päästettiin palkintona takaisin sujuvampaan etenemiseen. Teimme takaosan väistätyksiä myös ravissa ja lopulta teimme onnistuneiden väistätysten jälkeen laukannostoja ravista.

Molemmissa kierroksissa sain ottaa Hiliman etuosan ensin hallintaan. Opettaja muistutti tekemään pidätteet ulko-ohjalla ja pitämään sisäohjan kevyempänä. Hilimaa sai aina ensin vähän toppuutella ennen kuin sain etuosasta otteen. Apuna toimi myös johtava ohja. Väistöaskeleet lähtivät vähän vaihdellen, mutta onnistuneet askeleet huomasi helposti. Niiden aikana Hilima tasoittui ja hakeutui tuntumalle. Niiden jälkeen se myös jatkoi käyntiä pyöreämpänä ja pehmeämpänä. Oikea kierros tuntui tehtävällä helpommalta. Vasemmassa kierroksessa väistöaskeleet olivat tihkaampia ilmeisesti siitä syystä, etten saanut etuosaa niin haltuun. Tässä kierroksessa jäin myös itse roikkumaan sisäohjaan, kun Hilima tuntui olevan siinä kiinni. Sain tehdä melkoisesti töitä sen eteen, että maltoin antaa sieltä tilaa, jotta Hilimankaan ei tarvinnut lähteä vetokisaan. Pyrin myös istumaan keskellä satulaa, mutta taisin turhan monesti valua vasemmalle ja vaikeuttaa tehtävää samalla. Toistoja tehtiin kuitenkin sen verran, että saimme onnistuneita väistöhetkiä tähänkin suuntaan.

Ravissa Hilimaa sai toppuutella enemmän etenkin ensimmäisten laukannostojen jälkeen. Yksikään väistöaskel ei lähtenyt, jos Hilima vain kipitti menemään. Sain pysyttyä itse aika viilipyttynä enkä lähtenyt Hiliman vouhotuksiin mukaan, mikä tietysti auttoi. Toppuuttelin tammaa aina sen ajan kuin tarvitsi ja vasta sen jälkeen hain väistöaskelia. Kaikessa rauhassa tehtynä sain väistätettyä Hiliman takaosaa ulommas myös ravissa. Laukannostot onnistuneiden väistöaskelien jälkeen olivat helppoja ja sujuvia. Hilima teki silloin nostot todella helposti ja ilman kiihdyttäviä raviaskelia. Etenkin oikea laukka oli tänään todella kivaa. Hilima laukkasi tasaisen rennosti vailla mitään kiirettä. Laukkaa pääsi fiilistelemään ilman, että jokaista askelta tarvitsi pyytää erikseen. Työstimme vasenta laukkaa oikean jälkeen, jolloin Hilima oli hätäisempi. Se pääsi häseltämään vähän enemmän, mutta olin edelleen kohtuullisen zen, jolloin sain Hiliman aina lopulta malttamaan. Niinpä saimme myös vasemmalle parit asialliset laukannostot. Vasen laukka pyöri myös ihan kivasti, mutta ei niin kivasti kuin oikea. Emme kuitenkaan kaatuneet holtittomasti sisälle niin kuin olemme monella muulla tunnilla tehneet, joten olimme tehneet asioita hyvin pitkälti oikein.

Loppuravissa annoin Hiliman venyttää ohjan perässä. Ensin se kipitti laukasta innostuneena menemään, mutta tasoittui, kun jaksoin sitä siltä sinnikkäästi pyytää. Ennen tuntia olin henkisesti valmistautunut Hiliman (ja samalla itseni) menevän jossain vaiheessa tuntia ihan kierroksille, mutta sellaista ei tullut tänään. Toki Hilima vähän kipitti ja häsläsi, mutta ei yhtään niin pahasti kuin joskus. Kas kummaa, miten se oma mielentila vaikuttaa asioihin. Hiliman kanssa oli tänään todella mukava treenata. Takaosan väistättäminen oli meille niin oikeanlainen tehtävä, mikä näkyi erityisen hyvin laukassa. Kannatti siis erikseen toivoa Hilimaa, vaikka arvelin vain kerjääväni verta nenästä. Vaan ei, Hilima oli tänään oikein mainio kouluratsu. Taputukset sille ja ehkä yksi moinen itsellenikin.

Parikin hyvää riittää

Perjantain tuplahevostelut alkoivat Airan istuntatunnilla, jonka jaoin taas Kaisan kanssa. Ratsunani oli Hemppa. Tunnin aikana pääsimme treenaamaan tehostetusti kylkien käyttöä, mikä tuli kyllä tarpeeseen.

Aloitimme ravaamalla uraa myöten ja pyöräyttämällä voltteja niin lyhyille kuin pitkille sivuille. Niiden aikana saimme kerrata ulkokyljen kautta kääntämistä sekä lonkkien avaamista. Hemppa teki voltit molempiin suuntiin aika kivasti. Sain tosin muistaa käyttää myös ulkopohjetta paremmin kääntämisessä. Kyljet olivat aluksi vähän hukassa, mutta hiljalleen ne alkoivat löytyä. Tällä tehtävällä sain hyvin korjattua istuntaani vasemmassa kierroksessa, jossa tuppaan jäämään hieman oikealle kiertyneeksi. Nyt sain ajatuksen kanssa ottaa oikean kyljen haltuun ja kääntää sen avulla itseäni volteille. 

Tästä siirryimme pääty-ympyrälle, jolla väistätimme käynnissä hevosten takaosaa toviksi ulos ja teimme siitä pysähdyksen. Tälläkin tehtävällä saimme tehotreeniä kyljen käytöstä väistöissä. Hemppa väisti takaosallaan ulos ihan asiallisesti, kunhan sain kasattua itseni ja annettua oikeat avut. Sen sijaan väistöstä tehty pysähdys ei ollut Hempan mieleen. Se ei oikein malttanut seistä, vaan yritti lähteä liikkeelle tai oli muuten vain levoton. Hemppa tuntuu olevan enemmän tekemisen kuin odottelun kannalla. Saimme harjoitella tätä seisomista melkoisesti, mutta lopulta Hemppa alkoi malttaa paremmin. Niinä kertoina tajusin palkita sen lähtemällä nopeasti liikkeelle, koska se toimi sille parempana palkintona kuin se seisoskelu.

Lopuksi teimme pääty-ympyrällä laukannostoja ravista. Olin jo aiemmin kertonut vaikeuksistamme tässä ja sainkin kertauksen istunnan käytöstä nostoissa. Sen lisäksi, että rintakehä tuotiin lantion päälle, piti lantiota kääntää aika reippaasti. Hämmästyin siitä, kuinka iso liike olikaan. Nostot kuitenkin tuottivat rutkasti ongelmia, sillä Hemppa tarjosi niissä aluksi vain ravia. Sitten huomasimme sen yrittävän puskea koko ajan vasemman lavan kautta karkuun. Tämän jälkeen sain hakea Hempan aina ensin suoraksi, jonka jälkeen tehdä noston. Vaikeudet jatkuivat, mutta lopulta sain pari kertaa laukan nousemaan todella näppärästi ja pehmeästi. Jes! Itse laukka oli vähän nihkeää, mutta en jaksanut välittää siitä, sillä olin saanut istuntani toimimaan nostoissa, mikä tuntui oikein hyvältä. Kylläpä ne asiat voivatkin sujua helposti, kunhan vain istuu oikein. Vasemman laukan nostot onnistuivat vähän nopeammin, ja laukkakin pyöri paremmin. Sain istunnan kivan jämäkäksi, ja mukautuminen oli helppoa.

Tältä tunnilta jäi taas hyvin muistettavaksi niin kylkien kuin lantion käyttö. Hempankin kanssa oli hyvä käydä Airan tunnilla, sillä sekin palkitsi korjaukset istunnassa toimimalla heti paremmin. Hemppa ei myöskään hyytynyt ollenkaan niin kuin esimerkiksi Jetillä on joskus tapana tehdä, kun se huomaa pääsevänsä helpommalla. Hyödyksi siis oli jälleen kerran tämä istuntatunti. Hassua muuten, etteivät istuntatunnit ole enää pakkopullaa niin kuin ne vielä parisen vuotta sitten olivat. Nyt niitä odottaa innolla, sillä yleensä jokaiseen tuntiin mahtuu pieni oivallus, jota voi sitten muilla tunneilla treenata.

Ratsastusleirin 5. tunti: kouluvääntöä jalustimitta

Leirin viides tunti meni kouluväännön parissa. Ratsunani oli 2003 syntynyt eestinhevostamma Ria. Tamma on 152-senttinen ja sitä kuvaillaan kiltiksi ja rauhalliseksi peruspolleksi. Koulupuolen tasosta ei ole tietoa, mutta rataesteillä se menee 80 senttiä. Tunnin teemana oli apujen oikea-aikaisuus sekä hieman myös istunta. Tehtäviä teimme ilman jalustimia.

Alkuverryttelyssä työstimme kaikkia askellajeja. Sitten siirryimme tunnin pääkuviolle, joka oli pääty-ympyrä, josta pyöräytettiin voltti vastakkaiseen suuntaan. Ensin pääty-ympyrällä työstettiin ravia, voltilla puolestaan käynnissä takaosan väistätystä ulommas. Sitten voltti mentiin käyntiä työstäen, kun taas pääty-ympyrälle valmisteltiin laukannosto ravista otollisessa hetkessä eli silloin, kun sisätakajalka oli nousemassa.

Takaosan väistätys ulommas käynnissä oli aika kinkkistä. Ria herneili apujani vastaan eikä tahtonut ymmärtää minua aluksi yhtään. Opettaja muistutti istumaan satulassa oikein eli kääntämään vähän lantiota voltin keskustaa kohti. Lisäksi ulkopuoli piti tietysti pitää kontrollissa. Väistöt paranivat hieman, mutta eivät helpottuneet. En tiedä, mikä niissä tökki niin vastaan, mutta kesken ne jäivät. Isolla ympyrällä tässä tehtävässä haimme ravissa pientä ajatusta väistöstä pyytämällä hevosten sisätakajalkaa paremmin rungon alle. Tähän en jostain syystä niin keskittynyt, mutta niinä harvoina kertoina Ria vastasi pyyntöön ihan hyvin.

Sitten teimme voltin ihan käyntiä työstäen ja isolla ympyrällä nostimme ravista laukan. Tärkeää oli ajoittaa nostopyyntö oikein eli silloin, kun sisätakajalka oli nousemassa. Aluksi hommasta ei tullut kummassakaan suunnassa mitään. Ria ei tajunnut pyyntöjäni ja tarjosi korkeintaan ravia. Yritin komentaa napakasti, ja sitten tammalla käväisi herne nenässä. Se onneksi ilmeni vain kunnon hirveilyllä. Lopulta oikeassa kierroksessa sain maltettua ja rentouduttua sekä selkiytettyä apujani, jolloin Ria teki muutamat oikein asialliset nostot. Vasen kierros oli vaikeampi, mutta työstön jälkeen saimme siihenkin yhden tai kaksi asiallista suoritusta. Laukkaa mentiin vain vajaat puolet ympyrästä, loput ratsastettiin ravia eteen. Tässä Ria oli ihan hyvä.

Loppuraveja emme enää ottaneetkaan, vaan siirryimme loppukäynteihiin. Ria oli kyllä sitä, mitä luvattiinkin: mukava perusratsu. Sillä oli ihan kohtuullinen oma moottori, vaikka ei se ihan itsekseen aina liikkunut. Se ei kummemmin tuntunut vinolta, vaan oli ihan kohtuullinen ratsastaa molempiin suuntiin. Sain sitä myös vähän pyöristymään, joten ihan koko tuntia emme hirveilleet. Aika kiva tunti. Kivointa oli ehkä se, ettei jalustimitta meno tuottanut pulmia, vaikka valtaosan tunnista niin menimmekin. Ihan jees siis.  

Kuvat ja videot tulevat leiripostauksiin myöhemmin, jos niitä on saatavilla.

Jumppaa ja notkistelua

Tiistain Tallinmäen koulutunnin piti tuttu tuuraaja, ja ratsukoita oli minun ja Jetin lisäksi peräti viisi. Pääsimme vähän jumppaamaan ja notkistamaan hevosia erilaisten tehtävien merkeissä. Kenttä oli illan myötä koppuroitumassa, mutta oli vielä pääsääntöisesti siinä kunnossa, että saatoimme ottaa käynnin ja ravin lisäksi lyhyet pätkät laukkaa.

Tunnin ensimmäinen kuvio sisälsi päätyyn pyöräytetyn ympyrän, jonka aikana takaosaa väistätettiin muutama askel ulommas. Pitkällä sivulla oli loiva kiemuraura, jonka keskikohtaan pyöräytettiin voltti kierrokseen nähden vastakkaiseen suuntaan. Sen jälkeen otettiin muutama väistöaskel ja ratsastettiin loiva kiemuraura loppuun. Lyhyen sivun keskelle tehtiin pysähdys ja peruutus. Toiselle pitkälle sivulle taas ratsastettiin vielä vähän loivempi kiemuraura kuin aikaisemmin. Kuviota tultiin ensin hyvä tovi käynnissä. Sen jälkeen sitä tultiin myös ravissa, jolloin pysähdys ja peruutus vaihtuivat ravi-käynti-ravisiirtymiseen.

Takaosan väistätykset olivat kuvion kinkkisin kohta. Eteenpäinpyrkimys katosi ja molempiin suuntiin sai välillä miettiä tosissaan, miten takaosan sai rehellisesti siirtymään. Opettaja neuvoi tekemään väistätyksiä ja suoristuksia nopealla rytmillä, jotta Jetille ei jäisi aikaa hidastella, vaan se voisi itsekin herätä hommiin. Suuria onnistumisia ei tässä tehtävässä tullut, vaikka väistätykset vasemmalle olivat hitusen helpompia. En saanut itse oltua kovin nopea, joten ei Jettikään moiseksi ryhtynyt. Etu- ja takaosan kontrollointi sekä tahdin säilyttäminen yhtä aikaa tuntui melkoisen haastavalta.

Loivat kiemuraurat sekä toiselle niistä pyöräytetty voltti sujuivat ihan kohtuullisesti. Opettaja muistutti tarkkailemaan, että Jetti liikkuu kaarteista ja volteista huolimatta tasaisessa tahdissa. Alun volteilla Jetti pyrki valumaan ulos, jota korjasin omaa istuntaani jämäköittämällä. Etenkin ulkokyljen tuen löytäminen sekä lonkkien avaaminen auttoivat. Oikea kylki oli tosin edelleen hukassa. Tahdin säilyttäminen etenkin käynnissä sujui vähän niin ja näin. Jaksan edelleen päivitellä sitä, kuinka vaikeaa käynnin ratsastaminen onkaan. Pysähdykset ja peruutukset lähtivät myös vähän vaihdellen. Olisin saanut valmistella pysähdyksen paremmin, mutta nyt se tuli tehtyä hieman hätäisesti. Tahdoin hypätä sen kohdan yli ja ajatella jo peruutusta.

Tunnin toinen kuvio tehtiin pääty-ympyrällä. Sen aikana teimme lyhyesti käynnissä muutamat takaosan väistätykset ulommas. Sitten teimme vasta-asetuksia sekä lisäsimme niihin tovin päästä myös aiemmin tehdyn takaosan väistätyksen ulommas. Näiden molempien jälkeen suoristimme sekä nostimme käynnistä laukan lyhyeksi toviksi. Vasta-asetukset auttoivat vähän suoristamaan Jettiä, sillä oikeassa kierroksessa se tahtoi asettua liikaakin. Takaosan väistätyksen yhdistäminen vasta-asetukseen tosin oli kinkkistä. Tänään jotenkin sähläsin kiireellä sen sijaan, että olisin malttanut ottaa asian kerrallaan. Muutaman kerran sain tehtyä valmistelut rauhassa, jolloin laukkakin nousi aika asiallisesti. Muut laukannostoyritykset olivat valumisia parin raviaskeleen kautta, joihin ei voinut olla tyytyväinen. Laukkaa olisi ollut kiva työstää pidempäänkin, mutta jospa kenttä piakkoin olisi siinäkin kunnossa.

Tunnin parhaimmat hetket tulivat tehtävien lomassa työstetyssä ravissa. Kun tehtävänä oli vain ravata uraa myöten sekä pyöräytellä sopiviin kohtiin ympyröitä, ei vaikeusaste noussut liian korkeaksi. Jumpat ja notkistelut tuntuivat auttaneen, sillä Jetti tarjosi aika letkeää, tasaista ravia. Muoto pysyi nätisti samoin kuin tahti, jolloin ravi tuntui mainiolta. Tässä ehdin miettiä omaa olemistani ja opetella olemaan säätämättä kaiken varalta jotain. Tänään ratsastukseni oli tosiaan vähän jännittynyttä ja häseltävää, mikä heijastui niin Jettiin kuin tehtäviin. Onneksi tunnin aikana sai välillä ihastella revontulia. Niinä hetkinä sain hyvin nollattua omaa päätäni ja palattua tehtävien pariin vähän rennommalla mielellä.

Tarkan herran istuntaopissa

Keskiviikon valmennusryhmän kuuden ratsukon tunnilla paneuduimme istuntaan sekä jumppasimme hevosia takaosan väistätyksillä. Ratsukseni sain toisen kerran putkeen Hilanterin. Sehän sopi, vaikka ennen tuntia jännitin hieman, miten meillä sillä kerralla menee. Hilanterin kanssa en koskaan voi olla varma, tuleeko tunnista älyttömän hyvä vai aivan kamala. Vietimme tunnin pääosin kahden ratsukon ympyröillä. Ensimmäinen puolisko meni istuntaan paneutuen. Nakkasimme jalustimet pois ja haimme mukaan istuntapalikoita kohdilleen. Opettajakin on Aira Toivolan oppilaita, joten ohjeet ja neuvot olivat tuttuja.

Hilanterilla oli tänään mutkittelupäivä eikä ympyrällä pysyminen kiinnostanut sitä. Oma keskittymiseni herpaantui välillä istunnasta siihen, että sain hevosen pysymään oikealla tiellä. Teimme myös istuntaa miettien siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin sekä työstimme lyhyitä ravipätkiä. Siirtymisissä ylöspäin sain pidettyä istuntani paremmin paketissa, mutta siirtymisissä alaspäin horjahdin liki poikkeuksetta eteenpäin. Vatsalihasten tuki unohtui, ja jarruttaessani istuntani jännittyi irrottaen minut satulasta. Hilanteri lisäsi lusikkansa soppaan nihkeilemällä siirtymisissä raviin. Välillä se jopa jumitti paikoilleen. Hilanteri reagoi yleensä näin, jos apuja tulee epämääräisesti tai sitä tuupataan istunnalla. Taisin sen verran liikuskella selässä istuntapalikoita hakiessani, ettei moinen miellyttänyt ratsua. Loppujen lopuksi löysin käynnissä ja ravissa paikoin istuntapalikoita. Hilanteri palkitsi hyvät hetket olemalla rento ja pyöreä. Huonot hetket se peilasi omaan menoonsa olemalla kipittävä hirvi.

Istuntatreenin jälkeen siirryimme edelleen ympyröillä pysyen takaosan väistätyksiin. Tehtävää mentiin tovi käynnissä, kunnes aloimme tehdä hyvistä väistöhetkistä siirtymiset raviin. Hilanteri villiintyi puskemaan oikeassa kierroksessa railakkaasti oman mielensä mukaan toista ratsukkoa seuraten. Yritin olla hätääntymättä, sillä se olisi pistänyt homman kokonaan sekaisin. Lopulta opettaja tuli opastamaan takaosan väistätystä aivan lähelle, jolloin Hilanteri ryhdistäytyi ja teki tehtävää tovin hyvin. Aika vaikeaahan se minulle oli, avotaivutusmaisen liikkeen tekeminen ympyrällä. Siinä piti taas kyetä hallitsemaan niin etu- kuin takaosaa, mikä haastoi melkoisesti. Nihkeästi ja omille teilleen pyrkivä ratsu ei auttanut. Vasemmassa kierroksessa Hilanteri pysyi paremmin ympyrällä, ja saimme muutamia asiallisia askeleita. Ravityöstössä keskityin istuntaan, ja Hilanteri palkitsi hyvät hetket rentoudella ja pyöreydellä. Sain treenata hyvin hevosen suoruuden, lapojen kontrolloinnin sekä ulko-ohjan huomioimista.

Laukassa keskityimme vielä istuntaan. Ensimmäisissä nostoyrityksissä Hilanteri jumitteli tehokkaasti, kunnes lopulta uskoi minun olevan tosissaan. Tämän jälkeen molemmat laukat pyörivät aika kivasti. Tunsin istuvani satulassa aika tiiviisti, mutta lantioni liikkui ehkä liikaa laukan mukana. Olisin saanut kääntää sitä paremmin alle ja saada siten liikettä pienennettyä. Saimme molempiin suuntiin hyviä hetkiä, kun sekä minä että Hilanteri olimme oikeinpäin. Suurin murheenkryynini olivat käteni, jotka painuivat koko ajan liian alas. Ihan kuin se auttaisi hevosen pyöristämisessä, pah. Hetkittäin sain kannettua käsiäni paremmin, jolloin ohjastuntuma tuntui paremmalta. Hilanteri tuntui niinä hetkinä vähän ryhdikkäämmältä, kun en painanut sitä ohjilla alas. Käsiini saisin kiinnittää rutkasti huomiota enkä unohtumaa niitä kaiken muun ohella.

Tunti istuntatreeneineen tuli tarpeeseen. Hilanterin jumittelut harmittivat, sillä otan ne niin henkilökohtaisesti. Toki Hilanteri reagoi minun tekemiini virheisiin, mutta ei se minut nähtyään mieti, että nytpäs tuli oikea ihminen kiusattavaksi. Tykkään tästä ratsusta kuitenkin niin paljon, että epäonnistumiset sen kanssa ovat tuplasti tympeämpiä ja samalla onnistumiset kaksin verroin kivempia. Onneksi tuntiin mahtui hyviä hetkiä. Opettaja kehui ylävartaloni pysyneen aika hyvin tuettuna. Tajusin lisäksi nauttia hyvistä hetkistä enkä säätää ihan jokaista hetkeä. Oppia ikä ja ratsastustunti siis kaikki.

Treenit käynnissä ja ravissa

Niin ne alkutalven parin asteen pakkaset tulivat ja tekivät ulkokentistä koppuraisia. Niinpä Tallinmäen torstain tunnilla oli luvassa koulua käynnissä ja ravissa kolmen ratsukon voimin. Jettiä olikin ehtinyt tulla ikävä hurjan pitkän eli viiden päivän tauon aikana. Tunnin aikana treenasimme pohkeenväistöjä, takaosan siirtoja sekä vähän siirtymiä.

Tunti aloitettiin käynnissä ja ravissa tehdyillä pohkeenväistöillä pitkiltä sivuilta keskemmäs ja takaisin. Opettaja ohjeisti meitä Jetin kanssa keskittymään erityisesti siihen, että tahti säilyisi väistöjenkin aikana. Lisäksi sain kiinnittää huomiota siihen, että erityisesti väistöissä oikealle Jetti astuisi kunnolla rungon alle. Väistöt molemmissa askellajeissa sujuivat aika kivasti. Käynti tosin taisi olla hieman parempi, mikä oli yllättävää. Yleensä ehdin säätää käynnissä liikaa, jolloin ratsu alkaa usein jarruttaa. Nyt Jetti eteni aika kivasti itse, jolloin tahti säilyi väistöissäkin. Ravissa tahti pääsi välillä hieman hidastumaan. Mistään hyytymisestä ei tosin ollut kyse, vaan meno pysyi ihan sujuvana. Sain tehtyä väistöjä vasemmallekin siten, että Jetti astui hyvin rungon alle. Se tuntui selkään mukavan selvästi.

Seuraavaksi siirryimme isolle ympyrälle, jolla siirtelimme takaosaa niin käynnissä kuin ravissa vuoroin sisemmäs, vuoroin ulommas. Molemmissa suunnissa oli helpompaa saada Jetin takaosa vähän sisemmäs tahti säilyttäen. Hieman haastavampaa oli saada Jetin takaosa vähän ulommas, sillä tuppasin unohtamaan etuosan kontrolloinnin. Niinpä pyytäessäni Jettiä siirtämään takaosaa ulos päästin koko hevosen valumaan sinne. Opettaja muistuttikin, että etuosan piti pysyä uralla takaosan siirtyessä. Lopulta tajusin hallita etuosaa paremmin, jolloin takaosa oli helpompi siirtää ulommas. Tahdoin silti tehdä liikkeen liioiteltuna, sillä pienemmin tehtynä en tuntenut sitä selkään niin hyvin. Sen seurauksena väkersin liikaa, jolloin Jetti alkoi jarrutella. Ihan hiippailuun emme menneet, mutta tahti kärsi selvästi takaosan siirroissa ulos. Maltillisempi siirto auttoi säilyttämään tahdin paremmin. Vielä kun oppisin tuntemaan selkään, milloin siirto on riittävä, jotta en turhaan tekisi sitä liioitellusti.

Lopuksi ratsastimme isoa kahdeksikkoa asetusten ja taivutusten avulla pyöreyttä hakien. Saimme Jetin kanssa lisätehtäväksi tehdä siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin pyöreys parhaan mukaan säilyttäen. Tämä olikin ihanan vaikeaa, sillä teen siirtymisissä aina jotain ylimääräistä, jolloin pyöreys katoaa hetkeksi. Siirtymät alaspäin olivat hieman parempia, sillä Jetti hidastaa helposti. Tunsin silti, kuinka lössähdin sen sijaan, että olisin pitänyt istuntani tukevana. Siirtymät ylöspäin vaativat vähän Jetin herättelyä, jolloin hukkasin tuntuman taas. Miten voikin olla niin vaikea tehdä kahta asiaa kerralla? Tai mikä pahempaa, vielä useampaa. Niinpä saimme ehkä kerran tai pari vähän pyöreämmän siirtymät ylöspäin. Muut kerrat menivät puolihirveillen, kun unohdin tuntuman ja keskityin tuuppaamaan Jetin raviin.

Tunti tuntui hassulla tavalla pitkältä, ihan kuin olisimme ehtineet tehdä enemmän. Tämä varmaan johtui siitä, että askellajeina olivat vain käynti ja ravi. Jetillä oli kuitenkin tosi kiva ratsastaa. Se oli hierottu vasta ja ilmeisesti sen vaikutus tuntui selvästi. Yleensä hankalampi vasen kierros oli selvästi helpompi, ja muutenkin Jetti tuntui liikkuvan notkeammin. Jetin selkään on kyllä aina ihana palata, on se kuitenkin jo niin tuttu treenikaveri.

Ohjissa roikkuva apina

Hnnnngh. Siinäpä tiivistetysti fiilikset siitä, miten keskiviikon valmennusryhmän tunti sujui. Palaset tunnille olivat tosin kohdillaan: ratsukoita vain neljä ja luvassa koulutreeniä mahdollisen kisaratsuni eli Manun kanssa. Tähdet ja kuu tosin eivät tainneet olla ihan prikulleen kohdillaan, kun tunti meni vähän alavireisissä tunnelmissa. Tunnin treeniaiheena olivat siirtymät kiinnittäen huomiota pyöreyden säilymiseen. Siirtymät teimme ympyröillä.

Käynnistä valmistelimme siirtymisen raviin väistättämällä takaosaa hieman ulos. Kun hevonen vastasi väistöön pyöristymällä ja kevenemällä sopivasti edestä, sai valmistella siirtymän raviin. Manu tahtoi päästä molemmissa kierroksissa pullahtamaan aina ulkoa etuosalla karkuun. Sen lisäksi se ei tahtonut juuri asettua, vaan minun avittamani väänsi kaulansa mutkalle. Sain siis ensin yrittää saada tämän ongelman ratkaistua ennen kuin oli yhtään järkeä kokeilla takaosan väistätystä. Aika paljon toppuutteluita vaati ylipäänsä saada Manu kuulolle. Sen jälkeen saattoi alkaa oikaista kaulaa ja ajatella asetusta oikein niskasta. Pitkän työstön aikana saimme muutamia kivoja hetkiä, kun Manu oli takaosan väistössä rento ja pyöreä. Siirtymisissä raviin paketti kuitenkin pääsi hajoamaan kerta toisen jälkeen, ja Manu valahti tavarajunaksi. Hnnnngh! Pisti kieltämättä turhauttamaan, kun palikat levisivät jatkuvasti sikin sokin eikä edistymistä tuntunut tulevan. Turhautuminen ei tietysti auttanut mitään, yllätys! Ravi sitten siirtymien jälkeen tahtoi olla kiireistä. Minulla ei juuri ollut vaikutusvaltaa siihen, mitä vauhtia Manu meni. Ei ainakaan paria askelta pidempään.

Laukannostot teimme myös käynnistä, mutta tällä kertaa kuviona oli väistättää takaosaa vähän sisemmäs. Kun hevonen antoi siinä myöten, saattoi laukan nostaa. Hetkittäin saimme Manun kanssa ihan asiallisia pätkiä väistöosuudessa, mutta paketti levisi aina laukannostossa. Jälleen liian monta palasta minulle yhtä aikaa hallittavaksi. Muutenkin annoin Manun olla turhan hidas reagoimaan pohkeeseen. Siitä on tosin syyttäminen minua. Koko tunnin ajan ratsastin älyttömästi ohjalla, kun pohkeet olivat lähinnä koristeena. Yritäpä siinä sitten taikaiskusta saada hevonen herkäksi jalalle, kun sen ei ole tarvinnut siihen reagoida eteenpäin pyytävänä apuna tunnin aikana juuri ollenkaan. Laukka jatkoi samalla teemalla kuin ravi eli aika kiireistä harppomistahan se oli. Opettaja ohjeisti lyhentämään, mutta taitoni loppuivat kesken. Pohjeratsastus oli edelleen puutteellista, mutta muutamana hetkenä sain jalkani toimimaan ja Manun suoremmaksi, jolloin se sai etu- ja takaosansa peräkkäin ja tarjosi muutaman kivan laukka-askeleen. Sitten se kuuluisa paketti levisi taas käsiin. Hnnnngh!

Loppuraveissa Manu otti välillä pidätteet vastaan kivasti, mutta lähti kiirehtimään aina, kun kuvittelin sen tasaantuneen pysyvästi. Venyttelin hermojani melkoisesti, kun yritin kertoa Manulle, että se osaa kuin osaakin mennä tasaista, sopivan rauhaisaa ravia ihan pitkiäkin pätkiä. Ruuna ei tosin ollut asiasta samaa mieltä, vaan saimme käydä melkoisia neuvotteluita. Tunnista jäi kyllä aika ankea fiilis. Kouluratsastus on vaikeaa! Vielä vaikeampaa se on, jos ei osaa käyttää pohkeita juuri nimeksikään, vaan roikkuu ohjissa kuin mikäkin apina parasta toivoen. Opettaja kyseli tunnin lopuksi ajatuksia koulukisaratsuista. Nolotti kyllä sanoa, että Manua olin ajatellut. Menomme ei todellakaan ollut sellaista, että sitä kannattaisi kouluaitojen sisään mennä esittämään. Oppisinkohan vaikka ihmeen kautta ratsastamaan tässä parissa viikossa? Toivoa sopii, muuten koulukisasuunnitelmat ovat melkoisen auki ratsun osalta. No, jospa ehtisin vielä ainakin kertaalleen mennä Manulla ja jopa kokeilla niiden pohkeiden käyttöä. Villi suunnitelma!

Oikeaa muotoa hakemassa

Keskiviikon valmennusryhmän koulutunnilla ratsukoita oli kuusi, ja olin toivonut mielessäni jotain täysin satunnaista ratsua. Arpaonni kuitenkin lätkäisi minulle Jussin. Kouluratsastus ei olisi voinut vähempää kiinnostaa (yleinen fiilis aina koulukisojen jälkeen), joten kiipesin edellistunnilta jatkavan ratsuni selkään vähän hajamielin. Tunnin aiheena oli pääty-ympyrällä hevosen jumppaamista ja sen niskan saamista korkeimmaksi kohdaksi.

Käynnissä haimme ensin myötäasetuksen, ja kun se löytyi, teimme välillä takaosan väistätystä ulommas. Tarkoituksena oli saada hevosia oikeinpäin siten, että niska on korkein kohta. Jussin kanssa tehtävässä oli kaksi suurta ongelmaa: pidätteet eivät menneet kovin hyvin läpi, ja Jussi pyrki vastaamaan jokaiseen pyyntööni niksauttamalla kaulan pyöreäksi lintsaten kaikessa muussa. Vasemmassa kierroksessa onnistuin saamaan muutaman väistöaskeleen siten, että Jussi pyöristyi rehellisesti ja käytti selkäänsä. Tällä kertaa jopa onnistuin tuntemaan eron satulaan, kun opettaja oli avustamassa. Hetket ilman väistöjä menivätkin sitten taas tahattoman rollkurin hengessä, kun Jussi pyrki kaikin tavoin viemään turpaansa ryntäisiin sen sijaan, että olisi ryhdistäytynyt ja kantanut itsensä. Oikeassa kierroksessa emme saaneet tehtävässä oikeastaan yhtään kunnon onnistumista. Jussi jyräsi pidätteitä vastaan tässä kierroksessa pahemmin ja väistöyrityksissä pääsi pullahtelemaan vasemman lavan kautta karkuun. Voi sitä turhautumisen määrää, kun en saanut Jussia tajuamaan, mitä siltä halusin! Opettaja yritti auttaa, mutta siitäkään huolimatta en saanut apuja kohdilleen ja tehtävää toimimaan.

Ravissa puolestaan haimme edelleen myötäasetuksia, mutta nyt niiden onnistuessa hevoset saivat venyttää hetken eteen alas. Venytyksen jälkeen ne haettiin taas lyhyemmäksi niska edelleen korkeimpana kohtana pitäen ja toistettiin sama homma uudelleen. Tässä tehtävässä sentään onnistui jokin, nimittäin Jussi venytti hienosti ohjan perässä eteen alas. Mutta kun niska piti saada taas korkeimmaksi kohdaksi, tulikin taas liuta pulmia. Jussi halusi rullautua, ja minä yritin kertoa, etten halunnut sellaista. Tässä kohtaa turhautumismittarini oli niin punaisella, että paras vaihtoehto olisi ollut heiluttaa valkoista lippua ja siirtyä katsomon puolelle. Välillä nollasin oman pääni vain humputtelemalla menemään, kunnes taas sain kerättyä vähän keskittymistä ja yritin uudelleen. Oikein sujuneita hetkiä tehtävään ei juuri mahtunut, mutta välillä meno oli sinnepäin. Tarkoittaen sitä, että Jussi ei sukeltanut, mutta ei myöskään ollut pyöreä. Jussi on hyvin näppärästi oppinut siihen, että moni ratsastaja (minä vielä jokin aika sitten mukaan lukien) on huijattavissa, kunhan vain niksauttaa kaulan pyöreäksi ja köpöttää menemään.

Laukassa työstimme edelleen hevosen muotoa niskaan huomiota kiinnittäen. Ei varmaan tule yllätyksenä, ettei tässäkään mitään loistavia hetkiä nähty. Jussi laukkasi kyllä tasaisesti, mutta joko melkein kokonaan väärinpäin tai sitten virheellisesti päätään liian alas vieden. Laukassa Jussi tuntui myös edestä raskaammalta, kun taisin sortua välillä vetokisaan sen kanssa. Pohkeita, pohkeita ja vielä enemmän pohkeita sekä riittävästi ohjasotteita, ettei hevonen pääse valumaan omille teille! Laukassa parasta tällä kertaa oli se, että Jussi puksutti siinä tasaisen varmasti menemään. Välillä jäin istumaan kyytiin kuin olisin ollut karusellissa ja miettimään maailman menoa. Siitäkin huolimatta Jussi puksutti menemään. Jos laukan suurimmat onnistumiset olivat siinä, että ratsu jatkoi hommiaan kuskin ollessa muissa maailmoissa, niin jo on tunti ollut melkoinen. Omat taidot eivät tällä kertaa riittäneet eikä yrityskään ollut kovin hääppöistä.

Loppuraveissa hevosia haettiin venyttämään vielä eteen alas. Jussi osasi tämän asian näppärästi, mutta opettaja hoksautti huolehtimaan vielä liikkeen säilymisestä. Tämä osuus tunnista sentään meni kohtuullisesti. Kun muistin säilyttää Jussin eteenpäinpyrkimyksen, venytti se hienosti ohjan perässä ja tuntui liikkuvan rennommin kuin koko tunnin aikana. Nyt ei ollut tietoakaan pidätteistä läpi jyräämisestä tai ohjille painamisesta. Tähän oli hyvä lopettaa tunti, joka ei mennyt nappiin saati lähellekään. Sinällään tehtävät eivät olleet vaikeita, mutta oikeat avut olivat vain pahasti hukassa. Perusratsastus tulee aina tarpeeseen etenkin tällaisina kertoina, kun sen puutteellisuus paljastuu näin karusti.

Sitä sun tätä osa 245

Kävin tiistaina ensimmäisen kerran tälle viikkoa Jetillä ja senkin itsenäisenä. Treeniaiheeksi olin ajatellut ottaa tulevien harjoituskoulukisojen ohjelmat, mutta koulurata olikin kadonnut kentältä, ja tilalle oli tullut esteitä. Esteratsastajani oli tietysti ihan mielissään, kun taas koulutuupparini mutisi vähän. Niinpä päätin soveltaa ja ratsastaa vähän sitä sun tätä. Mukaan mahtui muutamia väistöjä ja takaosan siirtoja sisemmäs, peruutuksia, laukannostoja käynnistä ja pienenä makupalana muutamat kavalettihypyt.

Väistöt ja takaosan siirtelyt tein käynnissä aika vikkelästi. Väistöt tein etuosan uralla pitäen ja takaosan siltä pois väistättäen. Väistöt oikealle olivat ok, vasemmalle oli vähän tihkaampaa. Jääköhän istuntani kenottamaan liikaa vasemmalle, jolloin Jettikin pyrkii valumaan sinne ja unohtamaan väistöaskeleet? Yritin korjata sitä, ja pienet muutokset parempaan tulivat aina, kun sain istuntaani hilattua pois toiselta puolelta roikkumasta. Oli ilahduttavaa huomata, ettei tahti kärsinyt valtavasti, vaikka ei nyt ollut lennokaskaan. Voisin kuvitella, että selviämme kouluohjelman käyntiväistöistä kohtuullisesti, jos en kippaile ja puserra. Jatkoin vielä takaosan kimpussa hetken tehden takaosan siirtoja sisemmäs. Jetti siirsi takaosansa asiallisesti, mutta tuuppasin sen pari kertaa turhan mutkalle. Sen seurauksena tahti hyytyi tipuaskellukseksi. Tämä tehtävä tuntuu vaikealta hahmottaa, jolloin teen sen välillä ylikorostetusti. Helpompaa oli saada takaosa sisemmäs oikeassa kierroksessa, kun taas vasemmassa se oli vaikeampaa. Arvelen taas istuntani vinouden vaikeuttaneen tätä suuntaa.

Peruutuksissa yritin saada Jettiä rennoksi ja vähän pyöristymään. Yritys oli hyvä, mutta tulos ei kuitenkaan sen mukainen. Jetti kyllä peruutti ilman kummempaa tahmailua, ainakin suurimman osan kerroista, mutta paino ei vain siirtynyt takaosalle eikä Jetti juuri pyöristynyt. Välillä Jetti lähti peruuttamaan vinoon, vaikka en omasta mielestäni ollut muuttanut pyynnöissäni mitään. Yritin tehdä peruutuksia eri kohdissa ja olla mahdollisimman nopea myötäämään, mutta tehtävä ei juuri parantunut. Jäiköhän minulla lopulta liikaa vetoa ohjasta? Liian vähän jotain muuta? Mysteeriksi jäi syy, mutta kouluradalla peruutuksistamme ei juuri olisi pisteitä herunut. Sen sijaan todennäköisesti olisin saanut tuomarilta kommentin ”kättä vasten”.

Laukannostoja käynnistä tein niin pitkillä sivuilla kuin vähän siitä sisempänä. Päätin nostella laukkoja mieleni mukaan, jotta selviäisi, kuuntelisiko Jetti minua vai päättelisikö se mahdollisesta suunnasta toivotun laukan. Kaikki nostot lähtivät pyydetysti, kunhan olin ensin saanut Jetin uskomaan, että halusin laukkaa, en jumittelua. Oli kiva huomata, että sain valmisteltua laukannoston myös kierrokseen nähden vastaisena uralla siten, että Jetti nosti aina pyydetyn laukan. Itse nosto olisi saanut olla terävämpi, mutta muutaman kerran Jetti tuntui kuitenkin ponnistavan laukan takaosallaan, ei vain valuvan etuosan kautta mönkimislaukkaan. Jetti on mukavan tarkka avuista ja toimii kyllä selvillä avuilla pyydetysti. Se kyllä kertoo korostetun selvästi, jos häsellän, puserran ja olen valtavan epämääräinen eikä tee mitään sinnepäinkään. Ihanan opettavaista, vaikkakin välillä ihan kamalaa, kun en saa apuja kohdilleen.

Laukassa en malttanut olla ottamatta muutamia hyppyjä molemmista kierroksista sopivasti kentällä olleelle yksittäiselle kavaletille. Laukka oli vähän mitä oli, jolloin ponnistuspaikat olivat minulta hukassa. Muutaman kerran yritin törkkiä Jettiä kavaletille, mikä ei auttanut asiaa. Sitten päätin yrittää jättää kadoksissa olevan ponnistuspaikan huomiotta ja ajatella vain kavaletin ylittämistä. Tämä auttoi hieman, sillä Jetti kyllä pääsi kavaletista yli ja osasi katsoa askeleensa. Vaikka pieni ponnistuspaikkapaniikki yritti iskeä, pääsimme kuitenkin kavaletista yli siten, että kerran tai pari korkeintaan laukka vaihtui ristilaukaksi. Jotain edistymistä. Parannettavaa olisi sen sijaan rutkasti siinä, etten panikoidu, vaikka en näe ponnistuspaikkaan, vaan liimaan pohkeet tuntumalle ja annan mennä.

Loppuraveissa hain Jettiä rennommaksi pidemmällä ohjalla, mikä onnistui kohtuullisesti. Kokeilin loppuun vielä muutamia askeleenpidennyksiä, jotka olivat kohtuullisia. Eroa tosin voisi olla vielä enemmän, mutta en kyllä juuri ole treenannut Jetin kanssa askeleenpidennystä. Yleensä olen vain muuttanut tempoa ajattelematta itse askelta enempää. Tätä voisikin treenata jatkossa, mutta sitä varten tarvitsen opettajan avut ja huomiot, sillä oma takamustuntumani ei osaa kertoa vielä, milloin tapahtuu oikeita asioita, milloin ei mitään. Vaikka treeni oli melkoinen sillisalaatti, tuli siinä tehtyä asioita mukavan monipuolisesti. Ratsailla olin kolmisen varttia, mikä riitti tällä kertaa mainiosti. Loppuviikosta ehtinemme sitten treenata kouluohjelmiakin, joten viikko oli hyvä aloittaa vähän rennommin.

Kohtuullisia sulkutaivutuksia

Keskiviikon valmennusryhmän koulutunnilla oli hyvät oltavat, kun ratsukoita oli vaivaiset neljä. Ratsukseni olin toivonut mielessäni jotain ihan sattumanvaraista, ja hevoslista paljasti valinnan osuneen Jussiin. Mikäpä siinä, vaikka ei se nyt ihan villein valinta ollut. Oli kuitenkin ihan mukava päästä menemään silläkin. Tunnin päätreeniaiheena olivat sulkutaivutukset, joita harjoiteltiin käynnissä.

Alkuverryttelyssä pyörittelimme ympyröitä käynnissä ja ravissa. Tarkoituksena oli saada hevosen etuosa odottamaan ja väistättää sitten takaosaa ympyrällä ulommas. Tehtävän avulla pyrittiin saamaan hevosia avuille ja valmisteltua tunnin tulevaa päätehtävää varten. Jussi oli tunnin alussa sitä mieltä, etteivät pidätteeni tarkoita yhtään mitään. Niinpä etuosan kontrollointi oli onnetonta, kun Jussi painoi pidätteistä läpi eikä juuri suostunut malttamaan. Sorruin paikoin leikkimään vetokisaa, jonka Jussi tietysti voitti, ja sen oli hurjan helppo jäädä painamaan ohjalle. Hiljalleen tajusin tehdä nopeampia puolipidätteitä ja ratsastaa pohkeella, jolloin sain Jussin välillä ymmärtämään, mitä siltä halusin. Takaosan väistätykset olivat vaatimattomia, kun keskittyminen tahtoi huveta siihen, että sain etuosan kuriin. Vasemmassa kierroksessa sain vähän parempia hetkiä, mutta kokonaisuudessaan meno oli vain sinnepäin kunnon onnistumisen sijaan. Saisin vaatia rutkasti enemmän, mutta jostain syystä jään usein puoliteholle. Ravissa Jussi keveni melkein automaattisesti, jolloin ratsastaminen muuttui siltä osin helpommaksi. Väistöt tosin olivat edelleen aika mitättömiä, mutta ainakin hevonen alkoi vähän paremmin kantaa itseään edestä.

Sulkutaivutukset tehtiin käynnissä toiselle pitkälle sivulle kahden voltin väliin. Volteilla oli hyvin aikaa valmistella tulevaa sulkutaivutusta ennen kuin sille piti lähteä oikeasti. Tehtävään lisättiin myös laukannosto toisen voltin jälkeen, ja laukassa pyöriteltiin voltit lyhyille sivuille sekä keskiympyrä pitkälle sivulle. Sulkutaivutukset menivät aika mukavasti molempiin suuntiin. Jussia oli helppo korjailla eikä se kiirehtinyt minnekään, mutta ei tahmaillutkaan kummemmin. Jos vaikeampi kierros pitäisi sanoa, niin se olisi ollut vasen. Suurta eroa oikeaan ei ollut, mutta vasemmassa kierroksessa etuosaa sai toppuutella enemmän. Sulkutaivutuksissa kivaa oli se, kuinka helposti Jussi reagoi pieniin korjauksiin, ja kuinka se paikoin rentoutui tehtävän aikana. Se ei häseltänyt yhtään ylimääräistä, vaan antoi minulle mukavasti aikaa pyytää asiat rauhassa. Niinpä sulkutaivutuksista jäi sangen hyvä mieli. En sitten tiedä, miten ne olisivat ravissa sujuneet, joten onneksi niitä harjoiteltiin näin tauon jälkeen vain käynnissä.

Laukkatyöskentelyssä opettaja neuvoi useasti ryhdistämään Jussia, jotta se ei menisi koko ajan pitkänä ja liian matalana. Jussi reagoikin pyyntöihini lähes aina painumalla edestä matalammaksi. Varsinainen ryhdistäminen olikin haastavampaa, kun en keksinyt sopivaa jippoa kertoa Jussille asian selvästi. Temppuilin sitten pohkeiden ja ohjasotteiden kanssa, ja vahingossa Jussi sattui aina välillä ymmärtämään minua. Olisi pitänyt tarkistaa opettajalta avut tämä asian toteuttamiseksi, kun omat taidot eivät riittäneet. Vasemmassa kierroksessa sain puolestaan muistaa kääntää Jussin etuosaakin, sillä muutoin se lähti valumaan ulommas. Laukka oli muuten ihan kivaa, sillä Jussi puksutti tasaisesti menemään. Jussi on muutenkin perusluonteeltaan tasainen menijä, joka ei yleensä turhia hätkyile. Miinuspuolena tosin oma puusilmäisyyteni, sillä tällaisen hevosen kanssa ajaudun tavallistakin helpommin matkustajaksi, kun meno on niin tasaista enkä enää välttämättä huomaa, että menoa voisi parantaa.

Tunti oli kaikkinensa mukava, vaikka varmasti paremminkin olisi voinut mennä. Sulkutaivutuksista jäi parhain fiilis, muussa menossa olisi ollut työstämistä. Jussi on kyllä kivaa vaihtelua muihin ratsuihin tasaisuutensa takia eikä käy kieltäminen, että sen muhkeus helpottaa hieman jalkojeni saamista hevosen ympärille. Sen sijaan koulusatulassa istuminen tauon jälkeen oli taas pieni järkytys. Kuinka jäykkä sitä voikaan olla! Ihan kuin asia nimeltä venytteleminen olisi taas joltain ratsastajalta jäänyt unholaan. Hups.