Keskiviikkona tuppauduin seitsemänneksi ratsastajaksi puomi- ja ristikkotunnille. Ratsukseni sain Hiliman. Pääsimme tahkoamaan vähän puomeja ja ristikoita sekä nauttimaan vielä aurinkoisesta illasta ulos.
Alkuverryttelyssä tulimme kahta puomia soikiolla. Hilima oli vähän kiireinen eikä oikein antanut edestä periksi. Kovin erilainen Hilima siihen nähden, mitä se viime aikoina on ollut. Hilima pyrki vähän kippaamaan sisälle, mutta oli vielä kohtuullisesti korjattavissa. Tulimme myös kolmen puomin loivaa kiemuraa ravissa. Siinä Hilima pääsi oikaisemaan railakkaammin erityisesti kaarteessa vasemmalle. En saanut asetusta enkä sisäpohjetta läpi, vaikka koetin ympyröiden aikana työstää niitä molempia.
Tulimme kahta puomia soikiolla myös laukassa. Vasemmassa laukassa Hilimalla meni tällä tehtävällä kuppi niin sanotusti nurin. Se punki sisälle niin railakkaasti, että hyvä, jos osuimme puomille. En tiedä, mitä ihmettä tapahtui, mutta Hilima vain tohotti ja punki. Minä taas leikin selässä räsynukkea. Yritin saada hommaan jotain järkeä ylimääräisillä ympyröillä, vaan eivätpä ne juuri auttaneet. Yritin tyyrätä istuntaani enemmän oikealle ja olla roikkumatta sisäohjassa, vaan ei muutosta. En tajua, mutta hankalaa oli. Oikeassa laukassa Hilima tohotti edelleen, mutta kippasi sisälle vasenta laukkaa vähemmän. Pyrkimys punkemiseen silti oli, joten sain taas yrittää olla pahentamatta tilannetta. Kovin tasaista tai helppoa menostamme ei tullut, mutta sentään osuimme puomeille joka kerta.
Sitten tulimme suoralla linjalla olleet kaksi ristikkoa, väli piti tulla viidellä askeleella. Tulimme tehtävälle oikeassa laukassa. Sain suunnilleen pidettyä Hiliman alkumatkan laukassa kontrollissa, mutta kun ristikot tulivat näköpiiriin, kippasi ja kiihdytti Hilima niitä kohti. Tasaisuus oli aika kaukana. Illan aurinko sattui vielä paistamaan niin ovelasti, että se häikäisi minua niin lähestymisessä kuin pari kertaa linjankin aikana. Olipa aika mielenkiintoinen kokemus, kun lähestymisessä ei hetkeen nähnyt mitään. Onneksi Hilima näki ja porhalsi menemään. Saimme tultua välin viidellä askeleella, vaikka viimeinen askel meinasi käydä muita lyhyemmäksi.
Lopuksi tulimme kertaalleen suoran linjan oikeassa laukassa ja jatkoimme siitä kaarevan linjan lävistäjäristikolta suoran linjan ensimmäiselle ristikolle. Siihenkin väliin laitettiin samat viisi askelta. Tehtävän alku meni samaan tapaan eli Hilima pääsi kippaamaan ja vähän kiihdyttämään. Suora linja meni kuitenkin viidellä askeleella. Sen jälkeen Hilima kuunteli paremmin, mutta laukka ei ihan pyörinyt riittävästi. Niinpä ajauduimme lävistäjäristikolle vähän pohjaan. Tajusin kuitenkin odottaa enkä tuupannut Hilimaa. Jarruttavampi hyppy auttoi siinä mielessä, että saimme tultua kaarevan linjan viidellä askeleella. Muutoin se olisi saattanut tuntua ahtaammalta.
Siihen päättyivät tunnin varsinaiset tehtävät. Loppukäynnit lähdimme käppäilemään ulos peltolenkille. Me jäimme Hiliman kanssa letkan viimeiseksi. Mieli olisi kyllä tehnyt jäädä maneesiin hakemaan kontrollia, mutta ehkä tällainen nollaavampi lopputunti oli paikallaan. Peltolenkki sujui muuten hyvin, mutta joku ratsuista muka säikähti jotain, jolloin kaikki keksivät vähän pompsahtaa. Hilimakin hyppäsi raville, mutta ei onneksi sen enempää. Tällä kerralla tuli valitettava paluu kipittämiseen ja punkemiseen enkä edes tiedä syytä. No, aina voi toivoa, että seuraavalla kerralla menee vähän paremmin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mini-Hilima. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mini-Hilima. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 5. huhtikuuta 2017
sunnuntai 19. maaliskuuta 2017
Niin mainiota
Sunnuntaina oli taas täydellinen maastosää: pari astetta pakkasta, ei juuri tuulta ja auringonpaiste siniseltä taivaalta. Lähdimme maastoon kahden ratsukon voimin, minulla oli tietysti ihanainen Hilima.
Kävimme kiertämässä Tiitonsaaren reitin. Alkumatkan tie oli kirjaimellisesti jäätävässä ja inhottavan epätasaisessa kunnossa. Kävelimme metsäreitin alkuun saakka. Se onneksi oli oikein hyvässä kunnossa, ja pääsimme ravaamaan ja laukkaamaan siellä. Hilima eteni tasaisen reippaasti läpi reissun. On se vain aina yhtä ihanaa laukata hevosella, joka menee varmasti ja mielellään eteenpäin.
Metsäreitin jälkeen taitoimme loppumatkan tallille tietä pitkin ravissa ja käynnissä. Olipas taas kiva reissu! Matkalla vastaan tuli niin tien vieressä auton kera olleita ihmisiä, ravihevonen kuin juuttunutta autoa auttanut traktori. Kierolla tavalla näistä hevosten mielestä jännin juttu oli ihmiset ja auto tien vieressä. Niitä Hilimakin kehtasi vähän töllöttää. Vaan fiksuna hevosena sille riitti töllöttäminen, ja ohituksen jälkeen se rentoutuikin heti. Reissu sujui siis kaikin puolin mukavasti. Kevättalven maastotkin ovat sangen kivoja.
Kävimme kiertämässä Tiitonsaaren reitin. Alkumatkan tie oli kirjaimellisesti jäätävässä ja inhottavan epätasaisessa kunnossa. Kävelimme metsäreitin alkuun saakka. Se onneksi oli oikein hyvässä kunnossa, ja pääsimme ravaamaan ja laukkaamaan siellä. Hilima eteni tasaisen reippaasti läpi reissun. On se vain aina yhtä ihanaa laukata hevosella, joka menee varmasti ja mielellään eteenpäin.
Metsäreitin jälkeen taitoimme loppumatkan tallille tietä pitkin ravissa ja käynnissä. Olipas taas kiva reissu! Matkalla vastaan tuli niin tien vieressä auton kera olleita ihmisiä, ravihevonen kuin juuttunutta autoa auttanut traktori. Kierolla tavalla näistä hevosten mielestä jännin juttu oli ihmiset ja auto tien vieressä. Niitä Hilimakin kehtasi vähän töllöttää. Vaan fiksuna hevosena sille riitti töllöttäminen, ja ohituksen jälkeen se rentoutuikin heti. Reissu sujui siis kaikin puolin mukavasti. Kevättalven maastotkin ovat sangen kivoja.
perjantai 17. maaliskuuta 2017
Aika tarkkaa, mutta epätasaista
Perjantain Artsin koulutunnille menin Hilimalla ja jaoin tunnin kolmen muun ratsukon kanssa. Tunnin treeniaiheena oli K.N. Specialin harjoittelu muutaman ohjelmasta otetun tehtävän merkeissä. Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi, laukan otimme pääty-ympyröille. Hilima oli jotenkin levoton, epätasainen ja pyrki kaatumaan sisälle molemmissa kierroksissa. Yritin pehmitellä ja tasoitella Hilimaa, mutta en oikein saanut sitä kuulolle. En tiedä, mikä Hiliman oli virittänyt moiselle tuulelle, mutta en muista pitkään hetkeen menneeni sillä tällaisilla lähtökohdilla.
Ensimmäisenä tehtävänä tulimme ravissa keskihalkaisijalle ja käännyimme vasemmalle, jonka jälkeen ratsastimme loivan kiemuran. Toisen suunnan loivan kiemuran ratsastimme pyöräyttämällä oikeassa kierroksessa lyhyen sivun keskelle kymmenen metrin voltin, jonka jälkeen ratsastettiin loiva kiemura. Tällä tehtävällä hyvää oli se, kuinka tarkasti sain ratsastettua tiet. Osuimme keskihalkaisijalle, loiville kiemuroille sekä kymmenen metrin voltille oikein asiallisesti. Hilima ravasi hieman epätasaisesti, mutta hetkittäin se antoi vähän periksi ja rentoutui. Olisin kaivannut siihen tasaisuutta enemmän, mutta en osannut ratkaista tilannetta. Jos ratsastin pohkeella, tulkitsi Hilima sen vain kiihdyttäväksi avuksi. Jos taas yritin tehdä ohjilla tasapainottavia pidätteitä, reagoi Hilima töksäyttelemällä askeltaan. Ei kovin sujuvaa liikkeen puolesta, mutta kohtalaista kuitenkin.
Seuraavaksi tulimme oikeassa kierroksessa ravissa lävistäjälle, jossa teimme kolmen askeleen käyntisiirtymisen. Loppulävistäjä jatkettiin ravissa. Lyhyelle sivulle pyöräytimme kymmenen metrin voltin ja käyntiin siirryimme pitkän sivun alussa. Ensimmäiselle kierrokselle lähdin kuulematta, että lävistäjälle piti tehdä käyntisiirtyminen. Se siis jäi tekemättä, hups. Kymmenen metrin voltille olisi pitänyt lähteä kääntämään aiemmin kuin mitä ensin tajusin. Käyntisiirtyminen pitkällä sivulla tuli pahasti kättä vasten, kun Hilima jäi jurnuttamaan vastaan. Toisella kierroksella muistin jo tehtävän. Kolmen askeleen käyntisiirtymä lävistäjällä tuli edelleen kättä vasten, mutta ei niin pahasti. Kymmenen metrin voltti meni nyt tieltään hyvin, mutta en saanut houkuteltua Hilimaa asettumaan aivan rehellisesti. Pitkän sivun alkuun tehty toinen käyntisiirtyminen oli samanlainen kuin lävistäjällä eli vähän kättä vasten.
Sitten teimme ravista laukannoston I:stä ja jatkoimme pätkän suoraan ennen uralle siirtymistä. Sen jälkeen pyöräytimme pääty-ympyrän ja tulimme laukkalävistäjän tavoitteena siirtyä lopussa mahdollisimman pian käyntiin. Laukannosto I:stä onnistui hyvin, ja pääsimme toivotusti muutaman askeleen suoraan. Pääty-ympyrällä Hilima pääsi kaatumaan sisäpohkeen läpi, jolloin emme päässeet ympyrää aivan reunoja myöten. Lävistäjällä laukka putosi jo puolivälissä pois. Saimme tehdä heti perään pelkkiä laukkalävistäjiä kääntyen aina lävistäjän lopussa takaisin kuviolle. Hilima pudotteli pari kertaa vielä liian aikaisin raville, kunnes saimme vasemman laukan lävistäjällä asiallisemman suorituksen.
Oikean laukan nostimme ravista lyhyen sivun keskeltä, pyöräytimme pääty-ympyrän ja tulimme laukkalävistäjän, jonka lopussa siirryttiin raviin. Oikeassakin laukassa Hilima punki sisälle, mutta sain korjattua sitä hieman. Laukkalävistäjällä Hilimalla puolestaan ampaisi menemään. En tiedä, minkä vinkeen se sai päähänsä, mutta niin se vain viipotti lävistäjän pudottaen liian aikaisin holtittomalle raville. Saimmekin tulla tehtävän pelkkää laukkalävistäjää treenaten. Hilima lähti jokaisella yrityksellä kiihdyttämään lävistäjällä. Lopulta tajusin tavallaan antaa Hiliman laukata ja olla pusertumatta siihen kiinni, samalla kuitenkin vähän ohjilla pidättäen. Tällä kikkailulla saimme Hiliman kanssa lopulta lävistäjän, joka ei ollut ihan niin holtiton. Sen ansiosta pääsimme myös lähemmäs lävistäjän loppua eikä laukan jälkeinen ravikaan ollut ihan kamalaa kipittämistä.
Siihen päättyivät tunnin treenit, ja keventelimme vielä omaan tahtiimme loppuravit. Annoin Hiliman venyttää eteen ja alas huolehtien samalla, ettei se lähtenyt kipittämään. Hilima malttoikin tässä vaiheessa ihan hyvin, kaipa se oli saanut purkaa enimmät virtapiikkinsä. Tunti oli hieman epätasainen, ja Hilima tuntui ihmeellisen kovalta molemmissa kierroksissa. Hetkittäin sain sen vähän pehmeämmäksi ja notkeammaksi, mutta toisessa hetkessä se olikin taas palautunut vähän jäykemmäksi. Kivaa oli kuitenkin se, että uskalsin silti ratsastaa ja vaikuttaa, vaikka välillä meno olikin kipittävää ja jännittynyttä. Olisin silti halunnut keksiä, mistä Hilimalla tuuli, kun se tuntui pitkästä aikaa näin erilaiselta. Se ei selvinnyt, mutta siitä huolimatta selvisimme tunnin tehtävistä ihan kunnialla.
Ensimmäisenä tehtävänä tulimme ravissa keskihalkaisijalle ja käännyimme vasemmalle, jonka jälkeen ratsastimme loivan kiemuran. Toisen suunnan loivan kiemuran ratsastimme pyöräyttämällä oikeassa kierroksessa lyhyen sivun keskelle kymmenen metrin voltin, jonka jälkeen ratsastettiin loiva kiemura. Tällä tehtävällä hyvää oli se, kuinka tarkasti sain ratsastettua tiet. Osuimme keskihalkaisijalle, loiville kiemuroille sekä kymmenen metrin voltille oikein asiallisesti. Hilima ravasi hieman epätasaisesti, mutta hetkittäin se antoi vähän periksi ja rentoutui. Olisin kaivannut siihen tasaisuutta enemmän, mutta en osannut ratkaista tilannetta. Jos ratsastin pohkeella, tulkitsi Hilima sen vain kiihdyttäväksi avuksi. Jos taas yritin tehdä ohjilla tasapainottavia pidätteitä, reagoi Hilima töksäyttelemällä askeltaan. Ei kovin sujuvaa liikkeen puolesta, mutta kohtalaista kuitenkin.
Seuraavaksi tulimme oikeassa kierroksessa ravissa lävistäjälle, jossa teimme kolmen askeleen käyntisiirtymisen. Loppulävistäjä jatkettiin ravissa. Lyhyelle sivulle pyöräytimme kymmenen metrin voltin ja käyntiin siirryimme pitkän sivun alussa. Ensimmäiselle kierrokselle lähdin kuulematta, että lävistäjälle piti tehdä käyntisiirtyminen. Se siis jäi tekemättä, hups. Kymmenen metrin voltille olisi pitänyt lähteä kääntämään aiemmin kuin mitä ensin tajusin. Käyntisiirtyminen pitkällä sivulla tuli pahasti kättä vasten, kun Hilima jäi jurnuttamaan vastaan. Toisella kierroksella muistin jo tehtävän. Kolmen askeleen käyntisiirtymä lävistäjällä tuli edelleen kättä vasten, mutta ei niin pahasti. Kymmenen metrin voltti meni nyt tieltään hyvin, mutta en saanut houkuteltua Hilimaa asettumaan aivan rehellisesti. Pitkän sivun alkuun tehty toinen käyntisiirtyminen oli samanlainen kuin lävistäjällä eli vähän kättä vasten.
Sitten teimme ravista laukannoston I:stä ja jatkoimme pätkän suoraan ennen uralle siirtymistä. Sen jälkeen pyöräytimme pääty-ympyrän ja tulimme laukkalävistäjän tavoitteena siirtyä lopussa mahdollisimman pian käyntiin. Laukannosto I:stä onnistui hyvin, ja pääsimme toivotusti muutaman askeleen suoraan. Pääty-ympyrällä Hilima pääsi kaatumaan sisäpohkeen läpi, jolloin emme päässeet ympyrää aivan reunoja myöten. Lävistäjällä laukka putosi jo puolivälissä pois. Saimme tehdä heti perään pelkkiä laukkalävistäjiä kääntyen aina lävistäjän lopussa takaisin kuviolle. Hilima pudotteli pari kertaa vielä liian aikaisin raville, kunnes saimme vasemman laukan lävistäjällä asiallisemman suorituksen.
Oikean laukan nostimme ravista lyhyen sivun keskeltä, pyöräytimme pääty-ympyrän ja tulimme laukkalävistäjän, jonka lopussa siirryttiin raviin. Oikeassakin laukassa Hilima punki sisälle, mutta sain korjattua sitä hieman. Laukkalävistäjällä Hilimalla puolestaan ampaisi menemään. En tiedä, minkä vinkeen se sai päähänsä, mutta niin se vain viipotti lävistäjän pudottaen liian aikaisin holtittomalle raville. Saimmekin tulla tehtävän pelkkää laukkalävistäjää treenaten. Hilima lähti jokaisella yrityksellä kiihdyttämään lävistäjällä. Lopulta tajusin tavallaan antaa Hiliman laukata ja olla pusertumatta siihen kiinni, samalla kuitenkin vähän ohjilla pidättäen. Tällä kikkailulla saimme Hiliman kanssa lopulta lävistäjän, joka ei ollut ihan niin holtiton. Sen ansiosta pääsimme myös lähemmäs lävistäjän loppua eikä laukan jälkeinen ravikaan ollut ihan kamalaa kipittämistä.
Siihen päättyivät tunnin treenit, ja keventelimme vielä omaan tahtiimme loppuravit. Annoin Hiliman venyttää eteen ja alas huolehtien samalla, ettei se lähtenyt kipittämään. Hilima malttoikin tässä vaiheessa ihan hyvin, kaipa se oli saanut purkaa enimmät virtapiikkinsä. Tunti oli hieman epätasainen, ja Hilima tuntui ihmeellisen kovalta molemmissa kierroksissa. Hetkittäin sain sen vähän pehmeämmäksi ja notkeammaksi, mutta toisessa hetkessä se olikin taas palautunut vähän jäykemmäksi. Kivaa oli kuitenkin se, että uskalsin silti ratsastaa ja vaikuttaa, vaikka välillä meno olikin kipittävää ja jännittynyttä. Olisin silti halunnut keksiä, mistä Hilimalla tuuli, kun se tuntui pitkästä aikaa näin erilaiselta. Se ei selvinnyt, mutta siitä huolimatta selvisimme tunnin tehtävistä ihan kunnialla.
tiistai 7. maaliskuuta 2017
Uudemmalla reitillä
Tiistaista tuli tuplahevostelupäivä. Ensimmäinen tunteroinen hurahti kaverin kanssa maastolenkillä. Ratsukseni sain tallin parhaimman maastohevosen tittelin kepoisasti lunastaneen Hiliman. Tällä kertaa kävimme vähän uudemman reitin, nimittäin Tiitonsaaren lenkin. Tämän reitin olen tainnut mennä vain kerran.
Reitti kulki tuttua Kotakankaantietä myöten metsäreitille. Siellä taivalsimme pääosin käynnissä ja loppuosasta otimme ravia ja laukkaa. Sitten palasimmekin jo metsästä toisia teitä pitkin tallille. Hilima käyttäytyi jälleen kerran ihanan fiksusti niin vetohevosena kuin peränpitäjänä. Sen kanssa maastoilu on kyllä niin mukavaa!
Reitti kulki tuttua Kotakankaantietä myöten metsäreitille. Siellä taivalsimme pääosin käynnissä ja loppuosasta otimme ravia ja laukkaa. Sitten palasimmekin jo metsästä toisia teitä pitkin tallille. Hilima käyttäytyi jälleen kerran ihanan fiksusti niin vetohevosena kuin peränpitäjänä. Sen kanssa maastoilu on kyllä niin mukavaa!
maanantai 6. maaliskuuta 2017
Tasapainoisia hetkiä
Maanantain tunnilla vuorossa oli puomeja ja kavaletteja neljän ratsukon voimin. Ratsukseni sain Hiliman. Alkuverryttelyssä ehdin työstää Hilimaa mukavasti käynnissä ja ravissa itsekseni ennen kuin tulimme suoraa linjaa, jolla oli kaksi puomiparia. Hilima toimi sileällä oikein mukavasti. Energiaa oli sopivasti, jolloin Hilima pyöristyikin kivasti. Puomeilla Hilima meinasi vähän kipittää, mutta tajusin tehdä pidätteet ajoissa ja pääsin vähän rentoutumaan puomeja kohti. Tulimme linjaa myös laukassa. Väli oli sopiva neljällä askeleella. Ensimmäisellä kierroksella himmailin liikaa, jolloin askelia tuli viisi. Sitten tajusin antaa Hiliman laukata normaalisti, jolloin väli meni hyvin neljällä askeleella. Linjalla suorana pysymiseen olisin saanut kiinnittää vähän enemmän huomiota, sillä Hilima pääsi hieman liiraamaan, yleensä vähän ulos.
Alkuverryttelyn jälkeen tulimme ympyrällä kahta innarikavalettia. Ratsastin tosin kavalettikohdan enemmän neliömäisesti. Tämä hämäsi Hilimaa, joka alkoi vasemmasta kierroksesta huolimatta nappailla kavaleteilla oikeaa laukkaa. Sain ajatella ympyrää tarkemmin myös kavaleteilla, vaikka ne toki hypättiin suoraan. Tie ennen kavaletteja ja niiden jälkeen piti kuitenkin taas olla ympyrämäinen. Pari kertaa sain pidettyä tien mielessäni ja siten Hiliman vasemmassa laukassa. Korjauksien jälkeen hairahduin kuitenkin taas, ja niin Hilima oli jälleen kavalettien jälkeen väärässä laukassa. Hilima paljasti hyvin sen, minne omat ajatukseni meitä veivät.
Seuraavaksi tulimme vasemmassa laukassa lävistäjäkavaletin, jonka jälkeen hevoset pysäytettiin pari kertaa kontrollin vuoksi seinään. Hilima ei tosin pyrkinyt kavaletin jälkeen omille teilleen, mutta pysäytin sen silti. Lisäsimme tämän kavaletin perään vielä suoralla linjalla olleet innarikavaletit ja niistä viiden askeleen päässä olleen puomin. Lävistäjäkavaletin tie oli hyvin kunnossa, jolloin pääsimme jatkamaan suoran linjan innarikavaleteille ja puomille helposti. Väli meni myös asiallisesti viidellä askeleella.
Lopuksi tulimme vielä miniradan: puomin ja innarikavalettien suora linja, suoran linjan kaksi puomiparia, lävistäjäkavaletti, innarikavalettien ja puomin suora linja ja lopuksi suoran linjan kaksi puomiparia toisesta suunnasta. Aloitimme tehtävän vähän liian rauhallisessa vasemmassa laukassa. Niinpä puomin ja innarikavalettien väliin meni kuusi askelta, kun viittä tavoiteltiin. Kuusi askelta sopi kuitenkin tasaisesti väliin, joten matka jatkui. Suora linja kahden puomiparin kera meni tasaisesti neljällä askeleella. Tie lävistäjäkavaletille oli kunnossa, ja se ylittyi hyvin. Hilima oli tässä kohtaa herännyt, joten olisin saanut tajuta ottaa sitä hieman kiinni. Innarikavalettien ja puomin suora linja meni nyt viidellä askeleella, mutta aavistuksen ahtaasti. Sen jälkeen puolestaan jarrutin liikaa, jolloin Hilima pudotti raville. Sain laukan kuitenkin pian takaisin, mutta rytmi oli hukassa, ja niinpä tulimme kahden puomiparin suoran linjan vähän hapuillen. Saimmekin hurauttaa sen vielä loppuun uudelleen, ja näin yksittäisenä tehtävänä se meni asiallisesti neljällä askeleella.
Siihen päättyivät tunnin puomi- ja kavalettitehtävät. Lopuksi tulimme ravissa koko maneesia kahtena neliönä. Hilima malttoi ravata mukavan tasaisesti, vaikka välillä sen teki mieli kipittää. Hilima meni kulmat molempiin suuntiin aika tasaisesti, ja se oli helppo suoristaa molempiin suuntiin. Tunti päättyikin varsin leppoisaan menoon. Tuntiin mahtui muutenkin useampia tasapainoisia hetkiä, joissa menimme Hiliman kanssa yhtä matkaa. Hiliman kanssa erityisesti tajuaa istunnan vakauden merkityksen. Hilima tuntuu korjaavan ratsastajan epätasapainoa kiirehtimällä. Kun taas saa istuttua vakaasti, jää Hilima odottamaan ratsastajaa. Tällä tunnilla tsemppasin myös käsieni kanssa ja ainakin omasta mielestäni kannoin niitä paremmin kuin toviin. Minulla kun on todella paha tapa ratsastaa kädet aivan liian alhaalla ja vielä ihan levällään. Hiliman kanssa oli hyvä harjoitella tätäkin. Muutenkin tunti sen kanssa oli oikein mukava. Toki mukaan mahtui pientä epätasaisuutta, mutta valtaosin minulla oli fiilis, että homma oli molemmilla hanskassa. Parhaimpina hetkinä meno oli aika tasapainoista. Pienet kavaletitkaan eivät jännittäneet, vaan niitä oli mukava hypellä. Juuri oikeanlaista treeniä estepääkoppaani ajatellen.
Alkuverryttelyn jälkeen tulimme ympyrällä kahta innarikavalettia. Ratsastin tosin kavalettikohdan enemmän neliömäisesti. Tämä hämäsi Hilimaa, joka alkoi vasemmasta kierroksesta huolimatta nappailla kavaleteilla oikeaa laukkaa. Sain ajatella ympyrää tarkemmin myös kavaleteilla, vaikka ne toki hypättiin suoraan. Tie ennen kavaletteja ja niiden jälkeen piti kuitenkin taas olla ympyrämäinen. Pari kertaa sain pidettyä tien mielessäni ja siten Hiliman vasemmassa laukassa. Korjauksien jälkeen hairahduin kuitenkin taas, ja niin Hilima oli jälleen kavalettien jälkeen väärässä laukassa. Hilima paljasti hyvin sen, minne omat ajatukseni meitä veivät.
Seuraavaksi tulimme vasemmassa laukassa lävistäjäkavaletin, jonka jälkeen hevoset pysäytettiin pari kertaa kontrollin vuoksi seinään. Hilima ei tosin pyrkinyt kavaletin jälkeen omille teilleen, mutta pysäytin sen silti. Lisäsimme tämän kavaletin perään vielä suoralla linjalla olleet innarikavaletit ja niistä viiden askeleen päässä olleen puomin. Lävistäjäkavaletin tie oli hyvin kunnossa, jolloin pääsimme jatkamaan suoran linjan innarikavaleteille ja puomille helposti. Väli meni myös asiallisesti viidellä askeleella.
Lopuksi tulimme vielä miniradan: puomin ja innarikavalettien suora linja, suoran linjan kaksi puomiparia, lävistäjäkavaletti, innarikavalettien ja puomin suora linja ja lopuksi suoran linjan kaksi puomiparia toisesta suunnasta. Aloitimme tehtävän vähän liian rauhallisessa vasemmassa laukassa. Niinpä puomin ja innarikavalettien väliin meni kuusi askelta, kun viittä tavoiteltiin. Kuusi askelta sopi kuitenkin tasaisesti väliin, joten matka jatkui. Suora linja kahden puomiparin kera meni tasaisesti neljällä askeleella. Tie lävistäjäkavaletille oli kunnossa, ja se ylittyi hyvin. Hilima oli tässä kohtaa herännyt, joten olisin saanut tajuta ottaa sitä hieman kiinni. Innarikavalettien ja puomin suora linja meni nyt viidellä askeleella, mutta aavistuksen ahtaasti. Sen jälkeen puolestaan jarrutin liikaa, jolloin Hilima pudotti raville. Sain laukan kuitenkin pian takaisin, mutta rytmi oli hukassa, ja niinpä tulimme kahden puomiparin suoran linjan vähän hapuillen. Saimmekin hurauttaa sen vielä loppuun uudelleen, ja näin yksittäisenä tehtävänä se meni asiallisesti neljällä askeleella.
Siihen päättyivät tunnin puomi- ja kavalettitehtävät. Lopuksi tulimme ravissa koko maneesia kahtena neliönä. Hilima malttoi ravata mukavan tasaisesti, vaikka välillä sen teki mieli kipittää. Hilima meni kulmat molempiin suuntiin aika tasaisesti, ja se oli helppo suoristaa molempiin suuntiin. Tunti päättyikin varsin leppoisaan menoon. Tuntiin mahtui muutenkin useampia tasapainoisia hetkiä, joissa menimme Hiliman kanssa yhtä matkaa. Hiliman kanssa erityisesti tajuaa istunnan vakauden merkityksen. Hilima tuntuu korjaavan ratsastajan epätasapainoa kiirehtimällä. Kun taas saa istuttua vakaasti, jää Hilima odottamaan ratsastajaa. Tällä tunnilla tsemppasin myös käsieni kanssa ja ainakin omasta mielestäni kannoin niitä paremmin kuin toviin. Minulla kun on todella paha tapa ratsastaa kädet aivan liian alhaalla ja vielä ihan levällään. Hiliman kanssa oli hyvä harjoitella tätäkin. Muutenkin tunti sen kanssa oli oikein mukava. Toki mukaan mahtui pientä epätasaisuutta, mutta valtaosin minulla oli fiilis, että homma oli molemmilla hanskassa. Parhaimpina hetkinä meno oli aika tasapainoista. Pienet kavaletitkaan eivät jännittäneet, vaan niitä oli mukava hypellä. Juuri oikeanlaista treeniä estepääkoppaani ajatellen.
sunnuntai 5. maaliskuuta 2017
Sunnuntain maastoputki, reissu 2
Sunnuntain toiselle maastolenkille sain toisen mainion ratsun alleni, nimittäin Hiliman. Kävimme tismalleen saman lenkin kuin ensimmäisellä kierroksella eli Kotakankaan lenkin metsäpolulla höystettynä. Hilimankin kanssa olimme vetovastuussa lähes koko lenkin ajan.
Hiliman kanssa meno oli vielä rennompaa. Sen kanssa olen maastoillut enemmän, mikä näkyy juurikin rentona fiiliksenä. Toki Gian jälkeen pienemmän Hiliman kipittävämpi askel oli hassu muutos. Hilima tahkosi kuitenkin menemään tasaisen varmasti ja reippaasti. Laukkapätkiä otimme tällä reissulla kolme. Joskin kotia kohti otettu toinen pätkä meni meillä valtaosin ravissa. Edellä mennyt ratsu ei innostunut niin sujuvaan laukkaan, joten Hilima huomasi pysyvänsä perässä ihan ravaten.
Tämäkin reissu sujui kaikin puolin todella mainiosti, ja tallille sai palata älyttömän hyvällä mielellä. Kuinka kivaa maastoilu onkaan hyvillä hevosilla ja hyvässä seurassa!
Hiliman kanssa meno oli vielä rennompaa. Sen kanssa olen maastoillut enemmän, mikä näkyy juurikin rentona fiiliksenä. Toki Gian jälkeen pienemmän Hiliman kipittävämpi askel oli hassu muutos. Hilima tahkosi kuitenkin menemään tasaisen varmasti ja reippaasti. Laukkapätkiä otimme tällä reissulla kolme. Joskin kotia kohti otettu toinen pätkä meni meillä valtaosin ravissa. Edellä mennyt ratsu ei innostunut niin sujuvaan laukkaan, joten Hilima huomasi pysyvänsä perässä ihan ravaten.
Tämäkin reissu sujui kaikin puolin todella mainiosti, ja tallille sai palata älyttömän hyvällä mielellä. Kuinka kivaa maastoilu onkaan hyvillä hevosilla ja hyvässä seurassa!
perjantai 3. maaliskuuta 2017
Asialliset nostot, hätäiset paluut
Perjantaina päätin tuplaheppailla. Ensimmäisenä oli Artsin koulutunti. Ykkösratsuni oli pudottanut kengän, joten tuuraajaksi tuli Hilima. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kolme, ja pääsimme treenaamaan vähän väistöjä ja mukavasti siirtymisiä. Alkuverryttelyn teimme kaikissa askellajeissa. Hilima liikkui ihan mukavasti eikä yrittänyt kipittää.
Ensimmäisenä tulimme muutamat pohkeenväistöt käynnissä. Kuviona oli tehdä väistö keskihalkaisijalta uralle. Hilima väisti mukavan kevyesti, vaikka välillä sainkin muistuttaa takaosan pysymisestä mukana. Hilima ei myöskään pahemmin jännittynyt väistöissä, vaan pysyi kohtuullisen rentona. Tahti hieman hiipui väistöissä, jolloin sain houkutella Hilimaa säilyttämään saman etenemisen, vaikka mukaan tulikin väistöaskelia. Väistöt olivat molempiin suuntiin aika samanlaiset, suurempia puolieroja en huomannut. Kivaa oli myös se, että maltoin jättää väistön puoleisessa ohjassa roikkumisen yllättävän vähälle.
Väistöjen jälkeen siirryimme ensimmäiselle varsinaiselle kuviolle. Tulimme ravissa keskihalkaisijalle ja keskikohdasta valmistelimme tulosuuntaan nähden vastakkaisen laukan nostamisen. Keskihalkaisija jatkettiin sitten loppuun ja käännyttiin laukan suuntaan. Siirtyminen laukasta raviin tehtiin pitkän sivun keskellä. Hilima nosti joka kerta pyytämäni laukan, mutta tehtävän toistuminen sai sen hiljalleen ennakoimaan. Niinpä muutamia kertoja keskihalkaisijan alussa Hilima pomppasi itsestään laukalle. Tarjosipa se kertaalleen melkoisen lyhyttä laukkaa. Enpä tiennyt sen taitavan sellaistakin menoa. Laukan nostamisen jälkeen Hilima pääsi valumaan hieman molempiin suuntiin, kunnes aloin ratsastaa tien tarkemmin. Siirtymiset laukasta raviin jäivät meillä vähän valmistelemattomiksi. Yritin ajatella laukan lyhentämistä, mutta siinä samassa Hilima olikin jo ravissa. Opettaja neuvoi hakemaan laukan pitkän sivun alusta sujuvaksi ja vasta sitten hakemaan lyhennyksen kautta tehtyä siirtymistä. Tämä laukan sujuvoittaminen auttoi hieman, kun Hilima sai tavallaan laukata enemmän takaa. Mutta oma pakettini ei pysynyt siirtymisiä valmistellessa kasassa, jolloin en voinut auttaa Hilimaakaan lyhentämään. Pientä parannusta saimme siirtymisissä, mutta kyllä ne harmillisen kauan edes kohtalaisista jäivät.
Toisella kuviolla jatkoimme samojen siirtymisten parissa, mutta eri reitillä. Nyt nostimme laukan ravista lävistäjän keskellä. Noston jälkeen laukkasimme lävistäjän normaalisti loppuun, lyhyen sivun läpi ja sitten taas uudelle lävistäjälle. Sen keskellä siirryimme puolestaan raviin. Muokkasimme tehtävää lopuksi siten, että jälkimmäinen lävistäjä pyrittiin menemään laukassa kokonaan. Hilima nosti laukat edelleen aika hyvin, paikoin jopa sangen säpäkästi. Se tosin alkoi taas ennakoida ja yritti tulla kipitysravilla ensimmäiselle lävistäjälle. Tällä tehtävällä nousi muutaman kerran väärä laukka, kun Hilima kipitysvimmoissaan pääsi nappaamaan oikean laukan, vaikka vasenta pyysin. Siirtymiset raviin lävistäjällä olivat hankalia. Hilima tykkäsi kiihdyttää lävistäjällä enkä oikein saanut sitä malttamaan. Paikoin siirtymiset valuivat aika railakkaasti oikean kohdan ohi. Yritin istua siirtymälävistäjän ajan kuin tatti, mutta taisin aina rytkähtää jonnekin ja antaa Hilimalle näin tilaisuuden viipottaa. Loppuun tehdyt kokonaiset laukkalävistäjät eivät myöskään oikein onnistuneet. Hilima pääsi kiihdyttämään ja pudottamaan raville liian aikaisin. Oikeassa laukassa pääsimme hieman lähemmäs uraa toisin kuin vasemmassa laukassa. Näitä saisi kyllä harjoitella. Muistelen tehneeni näitä Hiliman kanssa joskus kauan sitten eivätkä ne silloinkaan kovin hehkeästi menneet.
Loppuravissa haettiin vielä hyvää etenemistä. Hilima kipitti hieman, mutta sain kohtuullisesti toppuuteltua sitä malttamaan. Tunnin laukannostot lähtivät ihan asiallisesti. Hilima selvästi osaa ne sangen näppärästi halutessaan. Mutta siirtymiset alaspäin, voi jee. Ne eivät olleet tänään meidän heiniämme. En selvästi saanut Hilimasta laukassa sellaista otetta, että siirtyminen raviin olisi tullut vähän hitaammin. Nyt Hilima oli yhdessä hetkessä laukassa ja toisessa jo ravissa. Ei muuta kuin parempaa oman istunnan hallintaa ja sitä kautta parempaa otetta hevoseen. Hiliman kanssa oli kuitenkin ilo vääntää koulua. Ajatella, että vielä tovi sitten pyörittelin silmiä ajatukselle koulutreeneistä Hiliman kanssa. Onneksi sitä aina voi vaihtaa höhlät mielipiteensä.
Ensimmäisenä tulimme muutamat pohkeenväistöt käynnissä. Kuviona oli tehdä väistö keskihalkaisijalta uralle. Hilima väisti mukavan kevyesti, vaikka välillä sainkin muistuttaa takaosan pysymisestä mukana. Hilima ei myöskään pahemmin jännittynyt väistöissä, vaan pysyi kohtuullisen rentona. Tahti hieman hiipui väistöissä, jolloin sain houkutella Hilimaa säilyttämään saman etenemisen, vaikka mukaan tulikin väistöaskelia. Väistöt olivat molempiin suuntiin aika samanlaiset, suurempia puolieroja en huomannut. Kivaa oli myös se, että maltoin jättää väistön puoleisessa ohjassa roikkumisen yllättävän vähälle.
Väistöjen jälkeen siirryimme ensimmäiselle varsinaiselle kuviolle. Tulimme ravissa keskihalkaisijalle ja keskikohdasta valmistelimme tulosuuntaan nähden vastakkaisen laukan nostamisen. Keskihalkaisija jatkettiin sitten loppuun ja käännyttiin laukan suuntaan. Siirtyminen laukasta raviin tehtiin pitkän sivun keskellä. Hilima nosti joka kerta pyytämäni laukan, mutta tehtävän toistuminen sai sen hiljalleen ennakoimaan. Niinpä muutamia kertoja keskihalkaisijan alussa Hilima pomppasi itsestään laukalle. Tarjosipa se kertaalleen melkoisen lyhyttä laukkaa. Enpä tiennyt sen taitavan sellaistakin menoa. Laukan nostamisen jälkeen Hilima pääsi valumaan hieman molempiin suuntiin, kunnes aloin ratsastaa tien tarkemmin. Siirtymiset laukasta raviin jäivät meillä vähän valmistelemattomiksi. Yritin ajatella laukan lyhentämistä, mutta siinä samassa Hilima olikin jo ravissa. Opettaja neuvoi hakemaan laukan pitkän sivun alusta sujuvaksi ja vasta sitten hakemaan lyhennyksen kautta tehtyä siirtymistä. Tämä laukan sujuvoittaminen auttoi hieman, kun Hilima sai tavallaan laukata enemmän takaa. Mutta oma pakettini ei pysynyt siirtymisiä valmistellessa kasassa, jolloin en voinut auttaa Hilimaakaan lyhentämään. Pientä parannusta saimme siirtymisissä, mutta kyllä ne harmillisen kauan edes kohtalaisista jäivät.
Toisella kuviolla jatkoimme samojen siirtymisten parissa, mutta eri reitillä. Nyt nostimme laukan ravista lävistäjän keskellä. Noston jälkeen laukkasimme lävistäjän normaalisti loppuun, lyhyen sivun läpi ja sitten taas uudelle lävistäjälle. Sen keskellä siirryimme puolestaan raviin. Muokkasimme tehtävää lopuksi siten, että jälkimmäinen lävistäjä pyrittiin menemään laukassa kokonaan. Hilima nosti laukat edelleen aika hyvin, paikoin jopa sangen säpäkästi. Se tosin alkoi taas ennakoida ja yritti tulla kipitysravilla ensimmäiselle lävistäjälle. Tällä tehtävällä nousi muutaman kerran väärä laukka, kun Hilima kipitysvimmoissaan pääsi nappaamaan oikean laukan, vaikka vasenta pyysin. Siirtymiset raviin lävistäjällä olivat hankalia. Hilima tykkäsi kiihdyttää lävistäjällä enkä oikein saanut sitä malttamaan. Paikoin siirtymiset valuivat aika railakkaasti oikean kohdan ohi. Yritin istua siirtymälävistäjän ajan kuin tatti, mutta taisin aina rytkähtää jonnekin ja antaa Hilimalle näin tilaisuuden viipottaa. Loppuun tehdyt kokonaiset laukkalävistäjät eivät myöskään oikein onnistuneet. Hilima pääsi kiihdyttämään ja pudottamaan raville liian aikaisin. Oikeassa laukassa pääsimme hieman lähemmäs uraa toisin kuin vasemmassa laukassa. Näitä saisi kyllä harjoitella. Muistelen tehneeni näitä Hiliman kanssa joskus kauan sitten eivätkä ne silloinkaan kovin hehkeästi menneet.
Loppuravissa haettiin vielä hyvää etenemistä. Hilima kipitti hieman, mutta sain kohtuullisesti toppuuteltua sitä malttamaan. Tunnin laukannostot lähtivät ihan asiallisesti. Hilima selvästi osaa ne sangen näppärästi halutessaan. Mutta siirtymiset alaspäin, voi jee. Ne eivät olleet tänään meidän heiniämme. En selvästi saanut Hilimasta laukassa sellaista otetta, että siirtyminen raviin olisi tullut vähän hitaammin. Nyt Hilima oli yhdessä hetkessä laukassa ja toisessa jo ravissa. Ei muuta kuin parempaa oman istunnan hallintaa ja sitä kautta parempaa otetta hevoseen. Hiliman kanssa oli kuitenkin ilo vääntää koulua. Ajatella, että vielä tovi sitten pyörittelin silmiä ajatukselle koulutreeneistä Hiliman kanssa. Onneksi sitä aina voi vaihtaa höhlät mielipiteensä.
perjantai 17. helmikuuta 2017
Mielenrauhaa maastosta
Perjantaina hilpaisin töiden jälkeen suoraan tallille. Luvassa oli maasto toisen ratsukon seurassa. Ratsukseni sain Hiliman, jonka kanssa otimme vetovastuun.
Kävimme kiertämässä Kotakankaan lenkin. Tällä kertaa perinteisen metsäpolun sijasta kävimme köpöttelemässä toisen lenkuran, jonka pääsi mukavasti ympäri. Tiet olivat plussakelien jälkeen taas vähän jäiset, mutta onneksi tuttu laukkapätkä oli kunnossa. Menomatkalla hurauttelimme siinä laukkaa, ja Hilima toimi niin hyvin. Oli ihan pakko antaa sen mennä vähän reippaammin ja nauttia menosta. Kylläpä se pää tuulettuukin maastossa laukatessa hyvin!
Kotimatkalla otimme myös samaan kohtaan laukkapätkän, jossa Hiliman kanssa pidimme perää. Sekin laukka sujui vallan mukavasti. Kivaa! Loput kotimatkasta taitoimme ravissa ja käynnissä. Olipa maasto kyllä niin täydellinen tapa vaihtaa ajatukset arjesta viikonloppuun. Kummasti se mieli vain lepää maastossa, kun alla on varma ja luotettava suomenhevonen. On se Hilima vain niin oiva tamma.
Kävimme kiertämässä Kotakankaan lenkin. Tällä kertaa perinteisen metsäpolun sijasta kävimme köpöttelemässä toisen lenkuran, jonka pääsi mukavasti ympäri. Tiet olivat plussakelien jälkeen taas vähän jäiset, mutta onneksi tuttu laukkapätkä oli kunnossa. Menomatkalla hurauttelimme siinä laukkaa, ja Hilima toimi niin hyvin. Oli ihan pakko antaa sen mennä vähän reippaammin ja nauttia menosta. Kylläpä se pää tuulettuukin maastossa laukatessa hyvin!
Kotimatkalla otimme myös samaan kohtaan laukkapätkän, jossa Hiliman kanssa pidimme perää. Sekin laukka sujui vallan mukavasti. Kivaa! Loput kotimatkasta taitoimme ravissa ja käynnissä. Olipa maasto kyllä niin täydellinen tapa vaihtaa ajatukset arjesta viikonloppuun. Kummasti se mieli vain lepää maastossa, kun alla on varma ja luotettava suomenhevonen. On se Hilima vain niin oiva tamma.
perjantai 3. helmikuuta 2017
Tahtia tarkkailemassa
Perjantain Artsin koulutunnille menin Hilimalla. Vaihtelu kun kaiken tarpeellisuuden lisäksi tekee hyvää. Ratsukoita tunnilla oli kolme, ja pääsimme pyörittelemään voltteja, S:n muotoisia vaihtouria sekä tekemään siirtymisiä ravista laukkaan ja takaisin. Alkuverryttelyssä kävimme lyhyesti kaikki askellajit läpi. Hilima oli oma mukava itsensä. Opettaja hoksautti tarkkailemaan tahtia, jotta se pysyisi tasaisen rauhallisena.
Ensimmäisenä tehtävänä käänsimme ravissa keskihalkaisijalle ja pyöräytimme keskikohdasta voltin tulosuunnan mukaisesti. Tulimme tehtävää molemmista suunnista ja lopulta yhdistelimme voltit S:n muotoiseksi vaihtouraksi. Osuimme yleensä keskihalkaisijalle, mutta Hilima pääsi välillä kiemurtelemaan. Yleensä se tuppasi valumaan vasemmalle. Voltit oikealle menivät asiallisesti, kun sain Hiliman malttamaan. Voltit vasemmalle olivat työläämpiä. En saanut asetusta rehellisesti läpi, ja Hiliman etuosa jäi ulommas. Sain houkutella Hiliman etuosaa sisemmäs sisäohjalla, kun taas ulko-ohjalla piti muistaa antaa tilaa. Opettaja neuvoi viemään omaa painoa vähän vasemmalle, mikä tuntui hullunkuriselta. Minähän kenotan sinne jo valmiiksi! Samalla tuntui myös, että minun olisi nimenomaan pitänyt hilata painoa oikealle, kun Hilima tuntui valuvan vasemmalle. Vaan tässä näppäimistön äärellä pohdittuna painon siirtäminen oikealle olisi saattanut saada Hilimaa viemään vastaavasti etuosaansa vielä enemmän ulommas. Yritin kompromissina olla roikkumatta kummallakaan puolella. Vasemmalle tehdyillä volteilla auttoi lopulta se, kun sain pidettyä Hiliman sisäpohkeella oikealla reitillä ja vähän sisäohjalla johdettua etuosaa sisemmäs. S:n muotoinen vaihtoura sujui odotetusti oikealle tehtyjen volttien osalta hyvin. Voltit vasemmalle olivat edelleen vähän hankalampia. Suoristukset menivät kohtuullisesti, joskin parina kertana Hilima pääsi jäämään kenottamaan oikealle.
Tunnin toisena tehtävänä käänsimme ravissa pitkän sivun keskeltä radan poikki ja nostimme keskikohdasta laukan. Pyrimme jatkamaan pari askelta suoraan ennen pitkälle sivulle kääntämistä. Siitä laukkasimme uraa myöten mahdollisimman tarkasti, kunnes käänsimme samasta kohdasta taas radan poikki ja siirryimme keskikohdassa takaisin raviin. Myöhemmin lisäsimme kuviolle noin kymmenen metrin voltin lyhyen sivun keskelle. Aloitimme vasemmassa kierroksessa. Laukat nousivat myötäisinä, ja pääsimme pieneksi yllätyksekseni pari askelta suoraankin. Hilima pääsi kuitenkin hieman kaatumaan sisälle enkä edelleenkään saanut asetusta vasemmalle kunnolla läpi. Hilima kuitenkin pysyi kohtuullisesti kuulolla eikä kaahaillut isommin, vaikka vähän reipastuikin. Siirtyminen takaisin raviin onnistui kohtuullisesti, ja ravikin tasoittui muutaman kiireisemmän askeleen jälkeen. Voltit vasemmalle sujuivat nyt ihan hyvin, ja niiden aikana Hilimaa sai rauhoitettua helpommin. Laukannostot oikealle eivät sujuneetkaan niin hyvin. Hilima alkoi hieman ennakoida enkä saanut sitä rauhoitettua ennen nostoa. Vinkiksi tuli tulla nostokohtaan mahdollisimman pienessä ravissa. Sain lopulta Hiliman keskittymään vielä, jolloin se lyhensi ravia ja väläytti opettajan sanoja lainaten oikein sievän noston. Jes! Voltilla Hilima malttoi taas paremmin. Siirtyminen laukasta raviin sujui niin kuin vasemmallekin eli kohtuullisesti oikeassa kohdassa ja siitä parin kipitysraviaskeleen jälkeen tasoittuen.
Loppuravissa annoin Hiliman venyttää ohjan perässä. Samalla yritin pitää tahdin edelleen rauhallisena. Hiliman mielestä kun loppuravissa olisi pitänyt vähän kipittää. Hilima oli kuin olikin mainio ratsuvalinta. Tykkään siinä siitä, ettei sitä kummemmin tarvitse nohitella eteenpäin. Kuten opettaja kehaisi, oli Hilima kunnon suoritushevonen. Se teki tehtävät tunnollisesti ja kiltisti, vaikka välillä vähän kiirehtien. Hilima on varsin mainio kaveri, kunhan sen tosiaan saa malttamaan. Silloin se tekee asiat pienin pyynnöin ja kevyesti. Hiliman kanssa oli sen verran kivaa, etten ihmettele, jos taas jokin kerta nappaan sen Artsin koulutunnille mukaan.
Ensimmäisenä tehtävänä käänsimme ravissa keskihalkaisijalle ja pyöräytimme keskikohdasta voltin tulosuunnan mukaisesti. Tulimme tehtävää molemmista suunnista ja lopulta yhdistelimme voltit S:n muotoiseksi vaihtouraksi. Osuimme yleensä keskihalkaisijalle, mutta Hilima pääsi välillä kiemurtelemaan. Yleensä se tuppasi valumaan vasemmalle. Voltit oikealle menivät asiallisesti, kun sain Hiliman malttamaan. Voltit vasemmalle olivat työläämpiä. En saanut asetusta rehellisesti läpi, ja Hiliman etuosa jäi ulommas. Sain houkutella Hiliman etuosaa sisemmäs sisäohjalla, kun taas ulko-ohjalla piti muistaa antaa tilaa. Opettaja neuvoi viemään omaa painoa vähän vasemmalle, mikä tuntui hullunkuriselta. Minähän kenotan sinne jo valmiiksi! Samalla tuntui myös, että minun olisi nimenomaan pitänyt hilata painoa oikealle, kun Hilima tuntui valuvan vasemmalle. Vaan tässä näppäimistön äärellä pohdittuna painon siirtäminen oikealle olisi saattanut saada Hilimaa viemään vastaavasti etuosaansa vielä enemmän ulommas. Yritin kompromissina olla roikkumatta kummallakaan puolella. Vasemmalle tehdyillä volteilla auttoi lopulta se, kun sain pidettyä Hiliman sisäpohkeella oikealla reitillä ja vähän sisäohjalla johdettua etuosaa sisemmäs. S:n muotoinen vaihtoura sujui odotetusti oikealle tehtyjen volttien osalta hyvin. Voltit vasemmalle olivat edelleen vähän hankalampia. Suoristukset menivät kohtuullisesti, joskin parina kertana Hilima pääsi jäämään kenottamaan oikealle.
Tunnin toisena tehtävänä käänsimme ravissa pitkän sivun keskeltä radan poikki ja nostimme keskikohdasta laukan. Pyrimme jatkamaan pari askelta suoraan ennen pitkälle sivulle kääntämistä. Siitä laukkasimme uraa myöten mahdollisimman tarkasti, kunnes käänsimme samasta kohdasta taas radan poikki ja siirryimme keskikohdassa takaisin raviin. Myöhemmin lisäsimme kuviolle noin kymmenen metrin voltin lyhyen sivun keskelle. Aloitimme vasemmassa kierroksessa. Laukat nousivat myötäisinä, ja pääsimme pieneksi yllätyksekseni pari askelta suoraankin. Hilima pääsi kuitenkin hieman kaatumaan sisälle enkä edelleenkään saanut asetusta vasemmalle kunnolla läpi. Hilima kuitenkin pysyi kohtuullisesti kuulolla eikä kaahaillut isommin, vaikka vähän reipastuikin. Siirtyminen takaisin raviin onnistui kohtuullisesti, ja ravikin tasoittui muutaman kiireisemmän askeleen jälkeen. Voltit vasemmalle sujuivat nyt ihan hyvin, ja niiden aikana Hilimaa sai rauhoitettua helpommin. Laukannostot oikealle eivät sujuneetkaan niin hyvin. Hilima alkoi hieman ennakoida enkä saanut sitä rauhoitettua ennen nostoa. Vinkiksi tuli tulla nostokohtaan mahdollisimman pienessä ravissa. Sain lopulta Hiliman keskittymään vielä, jolloin se lyhensi ravia ja väläytti opettajan sanoja lainaten oikein sievän noston. Jes! Voltilla Hilima malttoi taas paremmin. Siirtyminen laukasta raviin sujui niin kuin vasemmallekin eli kohtuullisesti oikeassa kohdassa ja siitä parin kipitysraviaskeleen jälkeen tasoittuen.
Loppuravissa annoin Hiliman venyttää ohjan perässä. Samalla yritin pitää tahdin edelleen rauhallisena. Hiliman mielestä kun loppuravissa olisi pitänyt vähän kipittää. Hilima oli kuin olikin mainio ratsuvalinta. Tykkään siinä siitä, ettei sitä kummemmin tarvitse nohitella eteenpäin. Kuten opettaja kehaisi, oli Hilima kunnon suoritushevonen. Se teki tehtävät tunnollisesti ja kiltisti, vaikka välillä vähän kiirehtien. Hilima on varsin mainio kaveri, kunhan sen tosiaan saa malttamaan. Silloin se tekee asiat pienin pyynnöin ja kevyesti. Hiliman kanssa oli sen verran kivaa, etten ihmettele, jos taas jokin kerta nappaan sen Artsin koulutunnille mukaan.
sunnuntai 8. tammikuuta 2017
Hieman hätäistä
Sunnuntain toinen ratsastus meni Hiliman kanssa itsenäisellä tunnilla. Maneesissa oli sopivasti suora puomilinja sekä kavaletti, joita päätin hyödyntää. Hilima oli tänään läpi tunnin vähän hätäinen. Hetkittäin se pääsi kipittämään ja vähän turhan usein kanttaamaan kulmia suoremmaksi. Yritin toppuutella sitä ja löytää tasaista etenemistä, mutta Hilimalla oli nyt tällainen päivä. Ei onneksi ollenkaan pahimmasta päästä, vähän levoton kuitenkin.
Suoralla puomilinjalla tein parit siirtymiset ravista käyntiin sekä pyörittelin muutamia ympyröitä puomien yli. Hilima tuntui innostuvan puomeista ja ravasikin niitä kohti reippaasti. Siirtymiset käyntiin venyivät hieman, mutta onnistuivat kuitenkin. Ympyrät isommalla ja pienemmällä tiellä menivät ihan hyvin. Pientä sisälle punkemista molemmissa kierroksissa huomioimatta. Yritin korjailla tätä siirtämällä painoa aina vähän ulommas, mutta en tuntunut saavan sillä Hilimaa tasapainoisemmaksi.
Laukassa hurruuttelin puomilinjan kuudella ja viidellä askeleella. Väli oli jotain 17,5 metrin luokkaa, ja meille sopivimmalta askelmäärältä tuntui 5,5. Viiteen piti vähän kiihdyttää, kuuteen taas sai pidättää aika paljon. Kuusi askelta todennäköisesti olisi ollut se paras, mutta olisin saanut ratsastaa ne askeleet tarkemmin. Nyt jätin pidätteet aina liian myöhään ensimmäisen puomin jälkeen. Oikeasti olisin saanut tulla ensimmäisen puomin maltillisemmassa laukassa, ottaa sitten tarvittavat pidätteet ja sen jälkeen antaa Hiliman mennä lopun rennosti.
Loppuun otin vielä muutamat hypyt kavaletille. Aluksi tulin sen molemmista suunnista ravilähestymisellä. Hilima ei pikkuruisesta kavaletista piitannut, vaan tuntui vain ravaavan sen yli hypyn unohtaen. Toisesta suunnasta tultaessa keilasimmekin kavaletin. Tämän jälkeen otin vielä lähestymiset laukassa. Vasemmassa kierroksessa ponnistuspaikka ei osunut niin hyvin, mutta Hilima tietysti selvitti pienen kavaletin helposti. Oikeassa laukassa oli mukavasti imua kavalettia kohti, jolloin se ylittyi hyvin.
Loppuravissa sain vielä toppuutella Hilimaa, joka tahtoi kipittää. Tunti meni vähän humputellen, mutta puomeja ja kavaletteja oli kiva mennä näin kevyestikin. Olisin saanut työstää Hilimaa vähän rennommaksi ja pehmeämmäksi, jotta olisimme saaneet tultua kaarteet asiallisemmin. Tänään ei kuitenkaan ollut kovin ahkera olo, joten menimme vähän puolivillaisesti. Hiliman kanssa olisikin hyvä opetella malttamista.
Videoista kiitos Noralle!
Suoralla puomilinjalla tein parit siirtymiset ravista käyntiin sekä pyörittelin muutamia ympyröitä puomien yli. Hilima tuntui innostuvan puomeista ja ravasikin niitä kohti reippaasti. Siirtymiset käyntiin venyivät hieman, mutta onnistuivat kuitenkin. Ympyrät isommalla ja pienemmällä tiellä menivät ihan hyvin. Pientä sisälle punkemista molemmissa kierroksissa huomioimatta. Yritin korjailla tätä siirtämällä painoa aina vähän ulommas, mutta en tuntunut saavan sillä Hilimaa tasapainoisemmaksi.
Laukassa hurruuttelin puomilinjan kuudella ja viidellä askeleella. Väli oli jotain 17,5 metrin luokkaa, ja meille sopivimmalta askelmäärältä tuntui 5,5. Viiteen piti vähän kiihdyttää, kuuteen taas sai pidättää aika paljon. Kuusi askelta todennäköisesti olisi ollut se paras, mutta olisin saanut ratsastaa ne askeleet tarkemmin. Nyt jätin pidätteet aina liian myöhään ensimmäisen puomin jälkeen. Oikeasti olisin saanut tulla ensimmäisen puomin maltillisemmassa laukassa, ottaa sitten tarvittavat pidätteet ja sen jälkeen antaa Hiliman mennä lopun rennosti.
Loppuun otin vielä muutamat hypyt kavaletille. Aluksi tulin sen molemmista suunnista ravilähestymisellä. Hilima ei pikkuruisesta kavaletista piitannut, vaan tuntui vain ravaavan sen yli hypyn unohtaen. Toisesta suunnasta tultaessa keilasimmekin kavaletin. Tämän jälkeen otin vielä lähestymiset laukassa. Vasemmassa kierroksessa ponnistuspaikka ei osunut niin hyvin, mutta Hilima tietysti selvitti pienen kavaletin helposti. Oikeassa laukassa oli mukavasti imua kavalettia kohti, jolloin se ylittyi hyvin.
Loppuravissa sain vielä toppuutella Hilimaa, joka tahtoi kipittää. Tunti meni vähän humputellen, mutta puomeja ja kavaletteja oli kiva mennä näin kevyestikin. Olisin saanut työstää Hilimaa vähän rennommaksi ja pehmeämmäksi, jotta olisimme saaneet tultua kaarteet asiallisemmin. Tänään ei kuitenkaan ollut kovin ahkera olo, joten menimme vähän puolivillaisesti. Hiliman kanssa olisikin hyvä opetella malttamista.
Videoista kiitos Noralle!
sunnuntai 1. tammikuuta 2017
Humputtelua Hilimalla
Sunnuntaina piti päästä menemään vielä toinen itsenäinen tunti. Sille nappasin ratsukseni Hiliman. Pääni ei tulvinut treeniaiheita, joten tunti menikin perusratsastuksen parissa aika humputtelufiiliksillä. Hiliman kanssa kivaa on se, kuinka tasaisen reippaasti se liikkuu. Sitä tarvitsee hyvin harvoin kunnolla nohitella hommiin. Sen sijaan tammaa saa joskus toppuutella, jotta eteneminen ei mene vain kipitykseksi.
Tunnilla pyörittelin vähän ympyröitä ja menin vain uraa myöten. Tein muutamat pohkeenväistöt käynnissä, ja ne sujuivat ihan hyvin. Hilima on kyllä kehittynyt valtavasti siitä, mitä se oli tallille tullessaan. Väistöt sen kanssa sujuivat niin paljon helpommin kuin miten meillä Paven kanssa meni. Niin vain aiemmasta rönttänästä on tullut asiallinen kouluratsu. Vielä kun elämä väistöissä olisi minulla Pavenkin kanssa yhtä helppoa ja kevyttä.
Tunnin aikana selvä pulma oli kuitenkin se, että Hilima puski vasemman pohkeen läpi. En harmikseni saanut tätä korjattua kunnolla. Yritin kyllä jonkin verran, mutta en varmaan lopulta tosissani. Niinpä elämä oikeassa kierroksessa kaikissa askellajeissa oli paljon helpompaa kuin vasemmassa. Siinä en vain saanut asetusta tai sisäpohjetta läpi, jolloin Hilima hieman valui sisälle. Yritin viedä omaa istuntaani hieman ulkopuolelle ja vartioida sisäpohkeella, mutta Hilima ei vain ottanut vinkkejäni onkeensa. Asetusta en päässyt työstämään edes kunnolla, sillä asetusyritykset johtivat vain selvempään sisälle valumiseen. Pulma jäi nyt ratkaisematta, joten täytyy ensi kerralla olla tarkempi.
Laukassa Hilima oli kuitenkin kiva. Hieman se pyrki kipittämään, mutta oikeassa laukassa malttoi ja tasoittui hetkittäin ihan hyvin. Vasemmassa laukassa vaivasi sama myötäasetuksen puute sekä sisäpohkeen toimimattomuus. Niinpä Hilima vähän oikoi ympyrällä ja valui salakavalasti aina vain sisemmäs. Sentään se ei siinäkään suunnassa alkanut kipittää pahemmin. Oikean ja vasemman kierroksen välillä oli vain valitettava ero. Mieluusti olisin ottanut vasemmassakin kierroksessa yhtä sujuvaa menoa kuin oikeassa, vaan eipä sitä tänään irronnut. Eikä ole edes yllätys. Jos asia ei toimi hitaammassa menossa, vauhdikkaampi askellaji tuskin korjaa pulmaa itsestään.
Loppuravissa sain vähän vielä toppuutella Hilimaa, joka olisi tykännyt kipittää. Se kuitenkin kuunteli paikoin ihan hyvin, ja niin saimme loppuun rennompaakin ravia. Siihen oli hyvä päättää hommat ja hypätä taluttamaan loppukäynnit maasta käsin.
Tunnilla pyörittelin vähän ympyröitä ja menin vain uraa myöten. Tein muutamat pohkeenväistöt käynnissä, ja ne sujuivat ihan hyvin. Hilima on kyllä kehittynyt valtavasti siitä, mitä se oli tallille tullessaan. Väistöt sen kanssa sujuivat niin paljon helpommin kuin miten meillä Paven kanssa meni. Niin vain aiemmasta rönttänästä on tullut asiallinen kouluratsu. Vielä kun elämä väistöissä olisi minulla Pavenkin kanssa yhtä helppoa ja kevyttä.
Tunnin aikana selvä pulma oli kuitenkin se, että Hilima puski vasemman pohkeen läpi. En harmikseni saanut tätä korjattua kunnolla. Yritin kyllä jonkin verran, mutta en varmaan lopulta tosissani. Niinpä elämä oikeassa kierroksessa kaikissa askellajeissa oli paljon helpompaa kuin vasemmassa. Siinä en vain saanut asetusta tai sisäpohjetta läpi, jolloin Hilima hieman valui sisälle. Yritin viedä omaa istuntaani hieman ulkopuolelle ja vartioida sisäpohkeella, mutta Hilima ei vain ottanut vinkkejäni onkeensa. Asetusta en päässyt työstämään edes kunnolla, sillä asetusyritykset johtivat vain selvempään sisälle valumiseen. Pulma jäi nyt ratkaisematta, joten täytyy ensi kerralla olla tarkempi.
Laukassa Hilima oli kuitenkin kiva. Hieman se pyrki kipittämään, mutta oikeassa laukassa malttoi ja tasoittui hetkittäin ihan hyvin. Vasemmassa laukassa vaivasi sama myötäasetuksen puute sekä sisäpohkeen toimimattomuus. Niinpä Hilima vähän oikoi ympyrällä ja valui salakavalasti aina vain sisemmäs. Sentään se ei siinäkään suunnassa alkanut kipittää pahemmin. Oikean ja vasemman kierroksen välillä oli vain valitettava ero. Mieluusti olisin ottanut vasemmassakin kierroksessa yhtä sujuvaa menoa kuin oikeassa, vaan eipä sitä tänään irronnut. Eikä ole edes yllätys. Jos asia ei toimi hitaammassa menossa, vauhdikkaampi askellaji tuskin korjaa pulmaa itsestään.
Loppuravissa sain vähän vielä toppuutella Hilimaa, joka olisi tykännyt kipittää. Se kuitenkin kuunteli paikoin ihan hyvin, ja niin saimme loppuun rennompaakin ravia. Siihen oli hyvä päättää hommat ja hypätä taluttamaan loppukäynnit maasta käsin.
torstai 29. joulukuuta 2016
Tasaisen reippaassa maastossa
Torstain toinen itsenäinen tunti vaihtui mukavasti lennosta maastoreissuksi, kun satuin olemaan tallilla sopivaan aikaan. Niinpä en lähtenyt Hiliman kanssa vääntämään koulua, vaan lyöttäydyin kahden muun ratsukon seuraksi maastoon.
Kävimme köpöttelemässä tutun Kotakankaan lenkin metsäosuuden kera. Askellajeinamme olivat käynti ja ravi. Hilima oli oma reipas itsensä ja nakutti tasaisen reippaasti menemään. Yritin ensin mennä sen kanssa jonossa toisena, mutta totesin vetopaikan olevan Hiliman reippauden takia parempi. Hilima on kyllä mainio maastohevonen juurikin reippauden ja tolkkuuden takia.
Kouluväännön vaihtaminen maastoreissuun oli hyvä ratkaisu. Saimme Hiliman kanssa vain fiilistellä talvipäivää ja ottaa ihan rennosti.
Kävimme köpöttelemässä tutun Kotakankaan lenkin metsäosuuden kera. Askellajeinamme olivat käynti ja ravi. Hilima oli oma reipas itsensä ja nakutti tasaisen reippaasti menemään. Yritin ensin mennä sen kanssa jonossa toisena, mutta totesin vetopaikan olevan Hiliman reippauden takia parempi. Hilima on kyllä mainio maastohevonen juurikin reippauden ja tolkkuuden takia.
Kouluväännön vaihtaminen maastoreissuun oli hyvä ratkaisu. Saimme Hiliman kanssa vain fiilistellä talvipäivää ja ottaa ihan rennosti.
maanantai 19. joulukuuta 2016
Hih-hih-Hilima
Maanantain toisella tunnilla oli esteitä. Ratsukoita oli yhteensä neljä, ja minä sain ratsukseni Hiliman. Pääsimme hyppäämään suoraa linjaa ja pyörittelemään sille ympyröitä sekä tekemään laukanvaihtoja esteellä.
Alkuverryttelyssä tulimme kolmen puomin suoraa linjaa ravissa ja laukassa. Olen seurannut Hiliman menoa tunneilla ja ihastellut, kuinka se on tasoittunut. Tälle tunnille satuin kuitenkin saamaan kipittävän Hiliman. Tai sitten jotenkin parin minuutin aikana villitsin sen moiseksi. Oli miten oli, Hilima oli heti alkutunnista omilla kierroksilla ja tykkäsi kipittää. Kun Hilima kipittää, katoaa siitä samalla myös ohjattavuus. Niinpä Hilima pääsi oikaisemaan kulmia, ja erityisesti laukassa suoralle linjalle tähtääminen oli sangen mielenkiintoista. Suunnasta riippumatta Hilima lähti heti kaatumaan sisälle, kun tajusi itse suunnan suunnilleen. Saimme vielä laskea kolmea askelta puomille. Paikoin tämä onnistui, paikoin ei. Kun Hilima pääsi kipittämään ja kaatumaan, hukkasin ponnistuspaikan heti. Sain aika paljon tasapainoilla oman istuntani kanssa, jotta en villinnyt Hilimaa kaatumaan sisälle yhtään enempää.
Verryttelyn jälkeen tulimme kavaletin, pienen pystyn ja toisen kavaletin suoraa linjaa. Välit olivat 14 metriä, meille Hiliman kanssa se tarkoitti neljää askelta. Pyöräytimme jokaiselle esteelle ympyrän. Hilima oikoi hetkittäin taas varsin railakkaasti, jolloin lähestyimme esteitä välillä melko vinkkaralla. Ponnistuspaikat olivat niinä kertoina taas hukassa, mutta onneksi Hilima oli rehdillä tuulella ja hyppäsi vähän vinommallakin lähestymisellä. Ympyröillä laukkaa sai vähän kasaan, mutta linjalla Hilima pääsi venymään. Neljä askelta menivät väleihin kohtuullisesti, vaikka kunnon tasaisuus puuttuikin.
Lisäsimme tehtävään vielä keskihalkaisijalla olleen pystyn, joka tultiin molemmista suunnista laukanvaihtoja sillä yrittäen. Hilima on laukanvaihdoissa haka, joten tehtävään lisätty loppuosa meni meillä ihan asiallisesti. Mitä nyt olimme suoralla linjalla esittäneet muutamia vääriä laukkoja, mutta ne onneksi sai korjattua ympyröillä. Laukanvaihtoesteelle olisin halunnut vähän tarkemmat tiet, mutta Hilima kippasi innoissaan omille teilleen tajuttuaan, minne olimme menossa. Oli kyllä melkoinen paluu alkuaikoihin Hiliman kanssa. Silloinhan tämä sisäpohkeen läpi painaminen ja sisälle kaatuminen olivat meille arkipäivää. Luulin sen olevan jo historiaa, vaan väärässäpä olin. En oikein tiedä, miksi tämä vanha vaiva palasi tälle tunnille.
Lopuksi tulimme vielä keskihalkaisijalla ollutta pystyä tiukemmilla kaarteilla sekä kertaalleen vielä suoran linjan. Yksittäiselle pienelle pystylle uskalsin kaartaa aika napakat tiet. Hilima oli menossa mukana ja vielä avusti tiukempien kaarteiden ratsastamista oikaisemalla niitä itse. Pari kertaa tulimme pystylle sangen vinossa, mutta Hilima jaksoi edelleen olla juonessa mukana ja hyppäsi pystyn kiltisti toivotun laukan napaten. Vielä kertaalleen ratsastetulla suoralla linjalla sain tehtäväksi miettiä erityisesti myötäämistä ja sitä, etten palauttaisi käsiä liian nopeasti takaisin. Hilima meni linjan innosta puhkuen, minä taas jäin vähän kyytiläiseksi. Niinpä suoritus ei ollut kaikista tasapainoisin, ja pystyltä lähti puomikin mukaan, mutta muistinpahan myödätä. Harmi vain, että hyvästä myötäyksestä huolimatta kiirehdin palauttamaan käteni äkkiä takaisin.
Kaikesta kipityksestä ja oikomisesta huolimatta Hilimalla oli kiva hypätä pitkästä aikaa. Kehtasin jopa hihitellä tunnilla ääneen, kun tehtävä menikin vähän päin prinkkalaa. Vaan paljon parempi tämä kuin kamala ketutus. Tunnin aikana parasta oli se, etten muistanut jännittää hyppäämistä liikoja. Minusta on tullut taas arempi hyppääjä, mikä heijastuu tunneille aina jotenkin. Tällä kertaa ei onneksi niin pahasti. Kiitos ratsunani toimineen rehdin suomenhevostamman.
Alkuverryttelyssä tulimme kolmen puomin suoraa linjaa ravissa ja laukassa. Olen seurannut Hiliman menoa tunneilla ja ihastellut, kuinka se on tasoittunut. Tälle tunnille satuin kuitenkin saamaan kipittävän Hiliman. Tai sitten jotenkin parin minuutin aikana villitsin sen moiseksi. Oli miten oli, Hilima oli heti alkutunnista omilla kierroksilla ja tykkäsi kipittää. Kun Hilima kipittää, katoaa siitä samalla myös ohjattavuus. Niinpä Hilima pääsi oikaisemaan kulmia, ja erityisesti laukassa suoralle linjalle tähtääminen oli sangen mielenkiintoista. Suunnasta riippumatta Hilima lähti heti kaatumaan sisälle, kun tajusi itse suunnan suunnilleen. Saimme vielä laskea kolmea askelta puomille. Paikoin tämä onnistui, paikoin ei. Kun Hilima pääsi kipittämään ja kaatumaan, hukkasin ponnistuspaikan heti. Sain aika paljon tasapainoilla oman istuntani kanssa, jotta en villinnyt Hilimaa kaatumaan sisälle yhtään enempää.
Verryttelyn jälkeen tulimme kavaletin, pienen pystyn ja toisen kavaletin suoraa linjaa. Välit olivat 14 metriä, meille Hiliman kanssa se tarkoitti neljää askelta. Pyöräytimme jokaiselle esteelle ympyrän. Hilima oikoi hetkittäin taas varsin railakkaasti, jolloin lähestyimme esteitä välillä melko vinkkaralla. Ponnistuspaikat olivat niinä kertoina taas hukassa, mutta onneksi Hilima oli rehdillä tuulella ja hyppäsi vähän vinommallakin lähestymisellä. Ympyröillä laukkaa sai vähän kasaan, mutta linjalla Hilima pääsi venymään. Neljä askelta menivät väleihin kohtuullisesti, vaikka kunnon tasaisuus puuttuikin.
Lisäsimme tehtävään vielä keskihalkaisijalla olleen pystyn, joka tultiin molemmista suunnista laukanvaihtoja sillä yrittäen. Hilima on laukanvaihdoissa haka, joten tehtävään lisätty loppuosa meni meillä ihan asiallisesti. Mitä nyt olimme suoralla linjalla esittäneet muutamia vääriä laukkoja, mutta ne onneksi sai korjattua ympyröillä. Laukanvaihtoesteelle olisin halunnut vähän tarkemmat tiet, mutta Hilima kippasi innoissaan omille teilleen tajuttuaan, minne olimme menossa. Oli kyllä melkoinen paluu alkuaikoihin Hiliman kanssa. Silloinhan tämä sisäpohkeen läpi painaminen ja sisälle kaatuminen olivat meille arkipäivää. Luulin sen olevan jo historiaa, vaan väärässäpä olin. En oikein tiedä, miksi tämä vanha vaiva palasi tälle tunnille.
Lopuksi tulimme vielä keskihalkaisijalla ollutta pystyä tiukemmilla kaarteilla sekä kertaalleen vielä suoran linjan. Yksittäiselle pienelle pystylle uskalsin kaartaa aika napakat tiet. Hilima oli menossa mukana ja vielä avusti tiukempien kaarteiden ratsastamista oikaisemalla niitä itse. Pari kertaa tulimme pystylle sangen vinossa, mutta Hilima jaksoi edelleen olla juonessa mukana ja hyppäsi pystyn kiltisti toivotun laukan napaten. Vielä kertaalleen ratsastetulla suoralla linjalla sain tehtäväksi miettiä erityisesti myötäämistä ja sitä, etten palauttaisi käsiä liian nopeasti takaisin. Hilima meni linjan innosta puhkuen, minä taas jäin vähän kyytiläiseksi. Niinpä suoritus ei ollut kaikista tasapainoisin, ja pystyltä lähti puomikin mukaan, mutta muistinpahan myödätä. Harmi vain, että hyvästä myötäyksestä huolimatta kiirehdin palauttamaan käteni äkkiä takaisin.
Kaikesta kipityksestä ja oikomisesta huolimatta Hilimalla oli kiva hypätä pitkästä aikaa. Kehtasin jopa hihitellä tunnilla ääneen, kun tehtävä menikin vähän päin prinkkalaa. Vaan paljon parempi tämä kuin kamala ketutus. Tunnin aikana parasta oli se, etten muistanut jännittää hyppäämistä liikoja. Minusta on tullut taas arempi hyppääjä, mikä heijastuu tunneille aina jotenkin. Tällä kertaa ei onneksi niin pahasti. Kiitos ratsunani toimineen rehdin suomenhevostamman.
tiistai 6. joulukuuta 2016
Suomenhevosella itsenäisyyspäivänä
Itsenäisyyspäivän kunniaksi tiistaina oli päästävä itsenäiselle tunnille suomenhevosella. Hilima oli onnekseni vapaana, joten nappasin sen. Pohdiskelin treeniaiheen juuri ennen satulaan nousemista ja päädyin perusratsastukseen ja siirtymisiin.
Tein ensin pysähdyksiä käynnistä. Hilima seisahtui ihan asiallisesti ja odotti pääosin hyvin pyyntöäni lähteä liikkeelle. Muutamia kertoja se ehdotteli itse siirtymistä takaisin käyntiin, mutta uskoi helposti pyyntöni odottaa minun merkkiäni.
Ravi-käynti-ravisiirtymiset tein kolmikaarisen kiemurauran suoristuskohtiin. Hilima ravasi mukavan tasaisesti ja maltillisesti, jolloin siirtymiset alaspäin sujuivat kohtuullisesti. Olisin halunnut niihin kuitenkin vähän enemmän pehmeyttä, sillä paikoin siirtymä oli hieman töksähtävä. Muutamia kertoja sain oman istuntani kuntoon, jolloin Hilima laskeutui ravista käyntiin sujuvan pehmeästi. Siirtymisen jälkeen Hilima jatkoi käyntiä kiirehtimättä turhia, jolloin raviin oli helppo palata rennosti.
Laukassa en tehnyt kummempia, vaan menin sitä muutamia kierroksia molempiin suuntiin keskiympyrällä. Hilima tarjosi tuttuun tapaan reipasta menoa, mutta ei mitenkään häseltäen tai kipittäen. Puolierotkaan eivät olleet kovin suuret. Vasemmassa kierroksessa asetus meni ehkä hieman puolittaisesti läpi, mutta mitään punkemista ei ollut kummassakaan suunnassa. Hain lopuksi vielä vähän rauhallisempaa laukkaa reippaan menon jälkeen. Hilima tajusi pointin ja väläytti muutamat kivan tasaiset laukkapätkät. Hiliman laukkaan on tullut paljon enemmän säädeltävyyttä siitä, mihin se alkuaikoinaan pystyi.
Loppuravissa annoin Hiliman venyttää ohjan perässä, minkä se tekikin hyvin. Minun tehtäväkseni jäi vähän toppuutella sitä, jos Hilima meinasi lähteä vähän tikkaamaan. Hiliman mentaliteetti lienee se, että kaikki tai ei mitään, joten joskus tammalle saa kertoa, ettei aina tarvitse mennä täysillä. Hilima kuitenkin malttaa hienosti ainakin näin itsenäisesti tyhjässä maneesissa ratsastettuna. Olen taas viime aikoina tajunnut, kuinka kiva se onkaan. Onneksi tajusin toivoa juuri sitä tämän päivän ratsukseni.
Tein ensin pysähdyksiä käynnistä. Hilima seisahtui ihan asiallisesti ja odotti pääosin hyvin pyyntöäni lähteä liikkeelle. Muutamia kertoja se ehdotteli itse siirtymistä takaisin käyntiin, mutta uskoi helposti pyyntöni odottaa minun merkkiäni.
Ravi-käynti-ravisiirtymiset tein kolmikaarisen kiemurauran suoristuskohtiin. Hilima ravasi mukavan tasaisesti ja maltillisesti, jolloin siirtymiset alaspäin sujuivat kohtuullisesti. Olisin halunnut niihin kuitenkin vähän enemmän pehmeyttä, sillä paikoin siirtymä oli hieman töksähtävä. Muutamia kertoja sain oman istuntani kuntoon, jolloin Hilima laskeutui ravista käyntiin sujuvan pehmeästi. Siirtymisen jälkeen Hilima jatkoi käyntiä kiirehtimättä turhia, jolloin raviin oli helppo palata rennosti.
Laukassa en tehnyt kummempia, vaan menin sitä muutamia kierroksia molempiin suuntiin keskiympyrällä. Hilima tarjosi tuttuun tapaan reipasta menoa, mutta ei mitenkään häseltäen tai kipittäen. Puolierotkaan eivät olleet kovin suuret. Vasemmassa kierroksessa asetus meni ehkä hieman puolittaisesti läpi, mutta mitään punkemista ei ollut kummassakaan suunnassa. Hain lopuksi vielä vähän rauhallisempaa laukkaa reippaan menon jälkeen. Hilima tajusi pointin ja väläytti muutamat kivan tasaiset laukkapätkät. Hiliman laukkaan on tullut paljon enemmän säädeltävyyttä siitä, mihin se alkuaikoinaan pystyi.
Loppuravissa annoin Hiliman venyttää ohjan perässä, minkä se tekikin hyvin. Minun tehtäväkseni jäi vähän toppuutella sitä, jos Hilima meinasi lähteä vähän tikkaamaan. Hiliman mentaliteetti lienee se, että kaikki tai ei mitään, joten joskus tammalle saa kertoa, ettei aina tarvitse mennä täysillä. Hilima kuitenkin malttaa hienosti ainakin näin itsenäisesti tyhjässä maneesissa ratsastettuna. Olen taas viime aikoina tajunnut, kuinka kiva se onkaan. Onneksi tajusin toivoa juuri sitä tämän päivän ratsukseni.
lauantai 1. lokakuuta 2016
Aikaa muuhunkin
Viikko ehti hurahtaa pitkälle ennen kuin pääsin taas tallille. Lauantaina hilpaisinkin ratsastamaan Hiliman itsenäisesti. Kenttä oli vettynyt sen verran, että oli mentävä maneesissa. Kävimme käppäilemässä kunnon alkukäynnit pellon kautta. Hilima oli ihana reipas itsensä ja sen kanssa olikin kiva pyörähtää pellolla.
Maneesissa päädyin taas hyvin tuttuun tapaan perusratsastuksen pariin. Pyörittelin ympyröitä ja kiemuroita, tein vähän siirtymisiä sekä testailin muutamia peruutuksia. Hilima oli ensin hieman kiireinen, mutta kun sain sitä vähän pyöristymään, löytyi menoon rentoutta. Kiemuroilla ja ympyröillä hain asetuksia läpi. Asetus vasemmalle löytyi helposti, mutta asetusta oikealle sain haeskella vähän enemmän. Muistin samalla suoristaa vasemmalle kiertyvää istuntaani, mikä kummasti auttoi Hiliman ratsastamista oikeassakin kierroksessa.
Tahkosimme myös kolmi- ja nelikaarisia kiemurauria, joiden suoristuskohdissa tein ensin muutamia pysähdyksiä, sitten muutamia peruutuksia. Pysähdyksissä yritin muistaa valmistella ne ajoissa. Näin tehtynä Hilima tekikin muutamat kivat pysähdykset. Se malttoi myös pääosin seistä ihan hyvin, vaikka pari kertaa ehdottelikin jatkamista heti pysähtymisestä. Peruutukset lähtivät ensin vähän vastustellen, mutta tajusin palkita Hiliman heti yhdestä hyvästä peruutusaskeleesta päästämällä sen taas eteenpäin. Tällä tavalla Hilima alkoi tarjota parempia peruutusaskelia aina vain nopeammin, ja loppuun saimme jo aika sujuvia ja pyöreähköjä peruutusaskelia, joihin olin tyytyväinen.
Laukassa hain vain rennompaa menoa, sillä Hiliman mielestä siinä askellajissa kuului mennä vain vauhdikkaasti. Käytin ympyröitä apuna ja toppuuttelin myös äänellä Hilimaa vähän rauhallisempaan menoon. Kun sain istuttua hiljaa ja ratsastettua puolipidätteet läpi ilman ohjiin roikkumaan jäämistä, tarjosi Hilima tasaisempaa ja pyöreämpää laukkaa. Sitä olikin kiva fiilistellä, sillä olihan siinä melkoinen muutos alun kipityslaukkaan.
Loppuun pyörittelin vielä muutamat kahdeksikot ravissa ja käynnissä. Kun Hilima tasoittui vielä rennoksi, päättyi treenimme siihen. Olipa Hilima kiva! Tunneilla se tuntuu joskus seurailevan liikaa muiden menoa ja häseltävän sen takia, mutta näin ihan kahdestaan se keskittyy kivasti. Hilimassa hyvää on sen oma eteenpäinpyrkimys, jolloin kuskilla jää aikaa keskittyä muihin asioihin. Täytyypä mennä Hilimalla pian uudelleen.
Maneesissa päädyin taas hyvin tuttuun tapaan perusratsastuksen pariin. Pyörittelin ympyröitä ja kiemuroita, tein vähän siirtymisiä sekä testailin muutamia peruutuksia. Hilima oli ensin hieman kiireinen, mutta kun sain sitä vähän pyöristymään, löytyi menoon rentoutta. Kiemuroilla ja ympyröillä hain asetuksia läpi. Asetus vasemmalle löytyi helposti, mutta asetusta oikealle sain haeskella vähän enemmän. Muistin samalla suoristaa vasemmalle kiertyvää istuntaani, mikä kummasti auttoi Hiliman ratsastamista oikeassakin kierroksessa.
Tahkosimme myös kolmi- ja nelikaarisia kiemurauria, joiden suoristuskohdissa tein ensin muutamia pysähdyksiä, sitten muutamia peruutuksia. Pysähdyksissä yritin muistaa valmistella ne ajoissa. Näin tehtynä Hilima tekikin muutamat kivat pysähdykset. Se malttoi myös pääosin seistä ihan hyvin, vaikka pari kertaa ehdottelikin jatkamista heti pysähtymisestä. Peruutukset lähtivät ensin vähän vastustellen, mutta tajusin palkita Hiliman heti yhdestä hyvästä peruutusaskeleesta päästämällä sen taas eteenpäin. Tällä tavalla Hilima alkoi tarjota parempia peruutusaskelia aina vain nopeammin, ja loppuun saimme jo aika sujuvia ja pyöreähköjä peruutusaskelia, joihin olin tyytyväinen.
Laukassa hain vain rennompaa menoa, sillä Hiliman mielestä siinä askellajissa kuului mennä vain vauhdikkaasti. Käytin ympyröitä apuna ja toppuuttelin myös äänellä Hilimaa vähän rauhallisempaan menoon. Kun sain istuttua hiljaa ja ratsastettua puolipidätteet läpi ilman ohjiin roikkumaan jäämistä, tarjosi Hilima tasaisempaa ja pyöreämpää laukkaa. Sitä olikin kiva fiilistellä, sillä olihan siinä melkoinen muutos alun kipityslaukkaan.
Loppuun pyörittelin vielä muutamat kahdeksikot ravissa ja käynnissä. Kun Hilima tasoittui vielä rennoksi, päättyi treenimme siihen. Olipa Hilima kiva! Tunneilla se tuntuu joskus seurailevan liikaa muiden menoa ja häseltävän sen takia, mutta näin ihan kahdestaan se keskittyy kivasti. Hilimassa hyvää on sen oma eteenpäinpyrkimys, jolloin kuskilla jää aikaa keskittyä muihin asioihin. Täytyypä mennä Hilimalla pian uudelleen.
tiistai 2. elokuuta 2016
Miniaskeleita karsimassa
Tiistaina kolmen kerran esteputki sai vielä yhden kerran jatkoa, jeij! Tällä tunnilla ratsukoita oli yhteensä neljä, ja minun ratsunani toimi Hilima. Sateen takia menimme alkuverryttelyn maneesissa. Siellä tulimme ensin ravissa kolmea puomia, joista keskimmäinen ylitettiin käynnissä. Sitten puomit tultiin laukassa ja väleihin pistettiin neljä askelta. Ravipuomit käyntisiirtymisellä onnistuivat mukavasti. Laukkatehtävällä ensimmäinen väli meinasi jäädä pitkäksi, kun taas toisessa välissä sai jo vähän jarruttaa. Saimme tultua molemmat suunnat lopulta asiallisesti neljä askelta molempiin väleihin laittaen.
Tämän jälkeen siirryimme kentälle esteiden pariin. Ennen rataa tulimme kolmen esteen tehtävän sekä kahden askeleen sarjan. Kolmen esteen tehtävään kuului lävistäjäokseri, lävistäjäpysty sekä keskihalkaisijalla ollut pysty. Yritin saada Hiliman laukkaamaan sopivan reippaasti, mutta rennosti. Onnistuimme tässä enemmän ja vähemmän. Syöksyin itse pari lähestymistä ennen kuin taas muistin Hiliman laukan olevan lyhyempää ja tamman valitsevan mieluummin ponnistuspaikan vähän lähempää kuin kauempaa. Laukan saimme vaihtumaan tehtävällä vasemmasta oikeaan, mutta emme toisinpäin. Kahden askeleen sarjan tulimme kiltisti ponivälillä. Siihenkin tikkasimme ensin kolmea askelta, kun Hilima tuli a-osana olleelle okserille turhan lähelle. Menimmepä myös kertaalleen a-osasta ohi, kun ponnistuspaikka oli tulossa liian lähelle. Kun sain Hiliman hyppäämään a-osan rohkeammin ja pidettyä saman fiiliksen sen jälkeen, pääsimme välin kahdella askeleella.
Sitten tulimmekin jo radan noin 70-senttisenä: lävistäjäokseri, lävistäjäpysty, keskihalkaisijalla ollut pysty, lävistäjäkavaletti, kahden askeleen sarja sekä pitkä kaareva linja pystyltä toiselle pystylle. Yritin radalla ajatella koko ajan hyvää laukkaa ja pidemmät pätkät menin kevyessä istunnassa. Esteille tultaessa pyrin pysymään Hiliman tukena, mutta olemaan itse hätäilemättä. Pari ensimmäistä hyppyä meni ihan hyvin, mutta laukankorjaus toisen esteen jälkeen viivästyi, mikä sotki lähestymisen kolmoselle. Kavaletinkin jälkeen sain korjata laukan. Sarjan taisimme juuri ja juuri venyä kahdella askeleella, kun taas pitkän kaarevan linjan esteet menivät ihan ok. Taisimme myös ottaa ainakin yhden puomin mukaamme joltain sellaiselta esteeltä, jolle ponnistuspaikka ajautui liian lähelle.
Pienistä pulmista huolimatta Hiliman kanssa oli taas kiva hypätä. Sen kanssa kun saa miettiä erilaisia asioita esimerkiksi Paveen verrattuna. Kuten opettajakin sanoi, Hilima pitäisi saada lähtemään hyppyihin positiivisen askeleen kautta. Se kun tuppaa suosimaan niitä miniaskeleita, jotka vaikeuttavat hyppyjä ja aiheuttavat puomien pudotuksia. Hiliman laukkaan pitäisikin päästä kunnolla käsiksi. Kun sitä voisi säädellä mielensä mukaan, alkaisivat hyvät ponnistuspaikatkin varmasti löytyä. Siinäpä treeniaihetta niille kerroille, kun itseni tämän ratsun selästä löydän.
Tämän jälkeen siirryimme kentälle esteiden pariin. Ennen rataa tulimme kolmen esteen tehtävän sekä kahden askeleen sarjan. Kolmen esteen tehtävään kuului lävistäjäokseri, lävistäjäpysty sekä keskihalkaisijalla ollut pysty. Yritin saada Hiliman laukkaamaan sopivan reippaasti, mutta rennosti. Onnistuimme tässä enemmän ja vähemmän. Syöksyin itse pari lähestymistä ennen kuin taas muistin Hiliman laukan olevan lyhyempää ja tamman valitsevan mieluummin ponnistuspaikan vähän lähempää kuin kauempaa. Laukan saimme vaihtumaan tehtävällä vasemmasta oikeaan, mutta emme toisinpäin. Kahden askeleen sarjan tulimme kiltisti ponivälillä. Siihenkin tikkasimme ensin kolmea askelta, kun Hilima tuli a-osana olleelle okserille turhan lähelle. Menimmepä myös kertaalleen a-osasta ohi, kun ponnistuspaikka oli tulossa liian lähelle. Kun sain Hiliman hyppäämään a-osan rohkeammin ja pidettyä saman fiiliksen sen jälkeen, pääsimme välin kahdella askeleella.
Sitten tulimmekin jo radan noin 70-senttisenä: lävistäjäokseri, lävistäjäpysty, keskihalkaisijalla ollut pysty, lävistäjäkavaletti, kahden askeleen sarja sekä pitkä kaareva linja pystyltä toiselle pystylle. Yritin radalla ajatella koko ajan hyvää laukkaa ja pidemmät pätkät menin kevyessä istunnassa. Esteille tultaessa pyrin pysymään Hiliman tukena, mutta olemaan itse hätäilemättä. Pari ensimmäistä hyppyä meni ihan hyvin, mutta laukankorjaus toisen esteen jälkeen viivästyi, mikä sotki lähestymisen kolmoselle. Kavaletinkin jälkeen sain korjata laukan. Sarjan taisimme juuri ja juuri venyä kahdella askeleella, kun taas pitkän kaarevan linjan esteet menivät ihan ok. Taisimme myös ottaa ainakin yhden puomin mukaamme joltain sellaiselta esteeltä, jolle ponnistuspaikka ajautui liian lähelle.
Pienistä pulmista huolimatta Hiliman kanssa oli taas kiva hypätä. Sen kanssa kun saa miettiä erilaisia asioita esimerkiksi Paveen verrattuna. Kuten opettajakin sanoi, Hilima pitäisi saada lähtemään hyppyihin positiivisen askeleen kautta. Se kun tuppaa suosimaan niitä miniaskeleita, jotka vaikeuttavat hyppyjä ja aiheuttavat puomien pudotuksia. Hiliman laukkaan pitäisikin päästä kunnolla käsiksi. Kun sitä voisi säädellä mielensä mukaan, alkaisivat hyvät ponnistuspaikatkin varmasti löytyä. Siinäpä treeniaihetta niille kerroille, kun itseni tämän ratsun selästä löydän.
perjantai 29. heinäkuuta 2016
Tarpeellista vaihtelua
Perjantaina nakkasin mielikuvitussilinterin kaappiin, sillä vuorossa oli viimein viikon estetunti oman opettajan pitämänä. Pave sai viettää ansaittua lomaa minusta tiiviin koulurupeaman jälkeen, joten ratsukseni sain Hiliman. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä. Menimme tunnin kisamaisesti eli otimme muutamat verryttelyhypyt ja sitten jo hyppäsimmekin radan.
Ennen hyppyjä kävin kevyesti kaikki askellajit läpi. Hilima liikkui mukavasti ja aika kevyesti. Laukka tosin tuntui hassulta, kun maisemat eivät vaihtuneet samaan tapaan kuin Paven selässä. Hilima kuitenkin eteni itse ja pysyi kuulolla. Verryttelyhyppyinä tulimme oikeassa kierroksessa pystyä ja vasemmassa kierroksessa okseria, jolla vaihdettiin samalla suunta. Hiliman kanssa huomasin, kuinka vieraantunut olen esteillä muiden hevosten laukoista. Tajusin, että aluksi minun piti totuttautua Hiliman laukan pituuteen, jotta voisin nähdä ponnistuspaikat. Piakkoin huomasin, että ponnistuspaikka tuli aina yhden lisäaskeleen päähän siitä, mitä ajattelin. Mielsin laukan siis pidemmäksi, ehkä pavemaiseksikin, kuin mitä se todellisuudessa oli. Tämän tajuaminen auttoi, ja maltoin odottaa hyppyjä paremmin. Verryttelyhypyt menivät ihan mukavasti, vaikka noin 80 senttiin kivunneet esteet kehtasivat näyttää hieman isoilta. Hypyissä syöksyin myös ylävartalolla turhan paljon, Hiliman hypyt tuntuivat muka niin nopeilta. Laukkaa sain myös haeskella rennoksi ja rullaavaksi ilman kiireisyyttä tai liiallista hitailua. Olin vähän ulalla menosta, vaikka Hiliman kanssa olen tainnut hypännyt tallin nykyisistä hevosista toiseksi eniten.
Verryttelyhyppyjen jälkeen tulimme radan noin 70–80 sentin korkeudessa: vasemmassa laukassa okseri, oikeassa laukassa pitkällä kaarevalla tiellä pysty ja viuhka, siitä trippeli sekä aiemman linjan pystyltä suhteutettu kaareva linja toiselle pystylle. Ensimmäisellä kierroksella mokasin lähestymisen ykköselle. Katsoin ponnistuspaikan askelta liian kauas ja yritin vielä usuttaa Hiliman siitä hyppyyn. Hilima oli kuitenkin fiksu, otti vielä sen yhden askeleen ja vaihtoi toivotusti laukankin. Yritin kasata itseni pian kuntoon, mutta ratsastin kakkoselle huonon tien. Hilima kuitenkin selvitti esteen puhtaasti. Lähestymisessä kolmoselle tapahtui jotain, sillä Hilima jarrutti ja livahti vasemmalta ohi. Ei mitään hajua syystä, ehkä huonoon kohtaan tulossa ollut ponnistuspaikka? Otin uuden lähestymisen ja äänellä rohkaisemalla Hilima hyppäsi kolmosen puhtaasti. Trippelille tuli hieman jarruttava hyppy, mutta puhdas moinen. Viitosena olleelle pystylle ratsastin edelleen yhtä huonon tien kuin ensimmäiselläkin kerralla. Sille tuli jarruttava hyppy, ja puomi lähti siltä mukaan. Huono hyppy toi suhteutetulle linjalle meille yhden askeleen lisää eli tulimme viitoselta kuutoselle seitsemällä askeleella. Ponnistuspaikka oli kohtuullinen, mutta radan viimeiseltä esteeltä lähti vielä puomi mukaan.
Saimme uusia Hiliman kanssa koko radan. Aloitimme sen heikosti, sillä Hilima vilahti ensimmäisestä esteestä vuorostaan oikealta ohi. Taisin paineistaa sitä liikaa lähestymisessä. Esteelle tuli toinenkin ohimeno, jota en käsittänyt. Näin ponnistuspaikan ja mielestäni se oli osumassa hyvin. Kahden ohimenon jälkeen sain kasattua homman, ja pääsimme Hiliman kanssa esteen yli. Laukka vaihtui taas toivotusti oikeaan. Kakkoselle ratsastin edelleen huonon tien, teiden hahmottaminen ei ollut tänään kunnossa. Hilima kuitenkin selvitti esteen puhtaasti. Kolmoselle tuli hieman jarruttava hyppy, mutta Hilima kuitenkin meni sen kerralla. Nelonen meni ihan ok. Viitosen ja kuutosen linja meni taas seitsemällä, kun en saanut tietä kuutoselle kuntoon eikä hyppy sille ollut hyvä. Hilima kuitenkin meni rohkeasti, vaikka taisin itse selässä vähän arpoa ohimenojen mahdollisuutta.
Lopuksi otimme vielä pari yksittäistä estettä vähän tiukemmilla teillä. Ensin tulimme lävistäjäpystylle oikeassa laukassa. En kääntänyt sille älyttömän tiukasti, mutta vähän kuitenkin. Hilima piti laukan ihan hyvin, mutta rohkaisin sitä hieman äänellä. Laukka ei vaihtunut hypyssä, mutta muuten se oli ihan hyvä. Toisen hypyn otimme okserille vasemmassa laukassa. Okserin Hilima hyppäsi mukavan varmasti ja vaihtoi vielä laukankin.
Siinä olivat tämän tunnin hypyt. Otimme kentällä lyhyen ravipätkän ja loppukäynnit käppäilimme peltolenkin kautta. Tunti oli kyllä kaikin puolin tarpeellista vaihtelua. Olen taas tottunut niin Pavella hyppäämiseen, että säädöt muiden hevosten kanssa ovat ihan vinkkarallaan. Hilimalla olen kaiken lisäksi hypännyt, vaikka ei sitä ihan joka hetki tällä tunnilla olisi uskonut. Yritin päästä Hiliman laukasta perille ja odottaa hyppyjä, mutta muutamia kertoja sinkoilin ihan omiani. Ohimenot harmittivat myös, kun en saanut estettyä ja oikeastaan ensin edes tajuttua niitä. Loppujen lopuksi saimme ratkottua pulmia, mutta tunnin fiiliskäyrä hieman laski sen edetessä. Alku lähti ihan mukavasti, mutta jotenkin loppua kohti meni enemmän häseltämiseksi. Vaan nyt saankin luvan käydä hyppäämässä silloin tällöin muillakin ratsuilla, niin opin muuttamaan estesäätöjäni enkä toivottavasti jumahda yhteen asetukseen.
Videoista kiitos Annulle!
Ennen hyppyjä kävin kevyesti kaikki askellajit läpi. Hilima liikkui mukavasti ja aika kevyesti. Laukka tosin tuntui hassulta, kun maisemat eivät vaihtuneet samaan tapaan kuin Paven selässä. Hilima kuitenkin eteni itse ja pysyi kuulolla. Verryttelyhyppyinä tulimme oikeassa kierroksessa pystyä ja vasemmassa kierroksessa okseria, jolla vaihdettiin samalla suunta. Hiliman kanssa huomasin, kuinka vieraantunut olen esteillä muiden hevosten laukoista. Tajusin, että aluksi minun piti totuttautua Hiliman laukan pituuteen, jotta voisin nähdä ponnistuspaikat. Piakkoin huomasin, että ponnistuspaikka tuli aina yhden lisäaskeleen päähän siitä, mitä ajattelin. Mielsin laukan siis pidemmäksi, ehkä pavemaiseksikin, kuin mitä se todellisuudessa oli. Tämän tajuaminen auttoi, ja maltoin odottaa hyppyjä paremmin. Verryttelyhypyt menivät ihan mukavasti, vaikka noin 80 senttiin kivunneet esteet kehtasivat näyttää hieman isoilta. Hypyissä syöksyin myös ylävartalolla turhan paljon, Hiliman hypyt tuntuivat muka niin nopeilta. Laukkaa sain myös haeskella rennoksi ja rullaavaksi ilman kiireisyyttä tai liiallista hitailua. Olin vähän ulalla menosta, vaikka Hiliman kanssa olen tainnut hypännyt tallin nykyisistä hevosista toiseksi eniten.
Verryttelyhyppyjen jälkeen tulimme radan noin 70–80 sentin korkeudessa: vasemmassa laukassa okseri, oikeassa laukassa pitkällä kaarevalla tiellä pysty ja viuhka, siitä trippeli sekä aiemman linjan pystyltä suhteutettu kaareva linja toiselle pystylle. Ensimmäisellä kierroksella mokasin lähestymisen ykköselle. Katsoin ponnistuspaikan askelta liian kauas ja yritin vielä usuttaa Hiliman siitä hyppyyn. Hilima oli kuitenkin fiksu, otti vielä sen yhden askeleen ja vaihtoi toivotusti laukankin. Yritin kasata itseni pian kuntoon, mutta ratsastin kakkoselle huonon tien. Hilima kuitenkin selvitti esteen puhtaasti. Lähestymisessä kolmoselle tapahtui jotain, sillä Hilima jarrutti ja livahti vasemmalta ohi. Ei mitään hajua syystä, ehkä huonoon kohtaan tulossa ollut ponnistuspaikka? Otin uuden lähestymisen ja äänellä rohkaisemalla Hilima hyppäsi kolmosen puhtaasti. Trippelille tuli hieman jarruttava hyppy, mutta puhdas moinen. Viitosena olleelle pystylle ratsastin edelleen yhtä huonon tien kuin ensimmäiselläkin kerralla. Sille tuli jarruttava hyppy, ja puomi lähti siltä mukaan. Huono hyppy toi suhteutetulle linjalle meille yhden askeleen lisää eli tulimme viitoselta kuutoselle seitsemällä askeleella. Ponnistuspaikka oli kohtuullinen, mutta radan viimeiseltä esteeltä lähti vielä puomi mukaan.
Saimme uusia Hiliman kanssa koko radan. Aloitimme sen heikosti, sillä Hilima vilahti ensimmäisestä esteestä vuorostaan oikealta ohi. Taisin paineistaa sitä liikaa lähestymisessä. Esteelle tuli toinenkin ohimeno, jota en käsittänyt. Näin ponnistuspaikan ja mielestäni se oli osumassa hyvin. Kahden ohimenon jälkeen sain kasattua homman, ja pääsimme Hiliman kanssa esteen yli. Laukka vaihtui taas toivotusti oikeaan. Kakkoselle ratsastin edelleen huonon tien, teiden hahmottaminen ei ollut tänään kunnossa. Hilima kuitenkin selvitti esteen puhtaasti. Kolmoselle tuli hieman jarruttava hyppy, mutta Hilima kuitenkin meni sen kerralla. Nelonen meni ihan ok. Viitosen ja kuutosen linja meni taas seitsemällä, kun en saanut tietä kuutoselle kuntoon eikä hyppy sille ollut hyvä. Hilima kuitenkin meni rohkeasti, vaikka taisin itse selässä vähän arpoa ohimenojen mahdollisuutta.
Lopuksi otimme vielä pari yksittäistä estettä vähän tiukemmilla teillä. Ensin tulimme lävistäjäpystylle oikeassa laukassa. En kääntänyt sille älyttömän tiukasti, mutta vähän kuitenkin. Hilima piti laukan ihan hyvin, mutta rohkaisin sitä hieman äänellä. Laukka ei vaihtunut hypyssä, mutta muuten se oli ihan hyvä. Toisen hypyn otimme okserille vasemmassa laukassa. Okserin Hilima hyppäsi mukavan varmasti ja vaihtoi vielä laukankin.
Siinä olivat tämän tunnin hypyt. Otimme kentällä lyhyen ravipätkän ja loppukäynnit käppäilimme peltolenkin kautta. Tunti oli kyllä kaikin puolin tarpeellista vaihtelua. Olen taas tottunut niin Pavella hyppäämiseen, että säädöt muiden hevosten kanssa ovat ihan vinkkarallaan. Hilimalla olen kaiken lisäksi hypännyt, vaikka ei sitä ihan joka hetki tällä tunnilla olisi uskonut. Yritin päästä Hiliman laukasta perille ja odottaa hyppyjä, mutta muutamia kertoja sinkoilin ihan omiani. Ohimenot harmittivat myös, kun en saanut estettyä ja oikeastaan ensin edes tajuttua niitä. Loppujen lopuksi saimme ratkottua pulmia, mutta tunnin fiiliskäyrä hieman laski sen edetessä. Alku lähti ihan mukavasti, mutta jotenkin loppua kohti meni enemmän häseltämiseksi. Vaan nyt saankin luvan käydä hyppäämässä silloin tällöin muillakin ratsuilla, niin opin muuttamaan estesäätöjäni enkä toivottavasti jumahda yhteen asetukseen.
Videoista kiitos Annulle!
perjantai 22. heinäkuuta 2016
Talviturkille kyytiä
Purimme hevoset raviradan varikkoalueella ja kipusimme kyytiin. Tallustelimme lyhyen pätkän tietä myöten, kunnes pääsimme hevosreitille ja siitä pian jo uittopaikalle. Hilima oli kaikin puolin täydellinen uittokaveri. Se meni juuri sinne, minne pyysin eikä sitä tarvinnut nohitella. Ravasimme ja laukkasimme matalamassa kohdassa, jossa riitti vettä melkein polviin saakka. Sain myös heitettyä viimein talviturkkini. Tasapainoni petti ravipätkässä, jolloin molskahdin sulavasti Hiliman kylkeä myöten veteen. Paras putoaminen ikinä: ei sattunut ollenkaan ja samalla pääsi virkistäytymään. Yritin käydä syvemmällä kipuamassa Hiliman kyytiin, vaan lopulta jouduin turvautumaan punttaukseen. Sitä ennen kävin syvemmällä uimassa Hiliman vieressä mutkan. Olipa hauska kokemus sekin! Onneksi mukana oli myös hevoseton henkilö, niin pääsin Hiliman kyytiin takaisin.
Kuvista kiitos Sirpalle ja Iitalle!
tiistai 21. kesäkuuta 2016
Oikeanlaisen tehtävän ilo
Tiistain toinen ratsastus meni varta vasten toivomani Hiliman kanssa koulutunnilla. Ratsukoita oli kuusi, ja pääsimme jumppaamaan hevosia väistättämällä niiden takaosaa ulos. Alkuverryttelyssä tarkistimme käynnissä ilman jalustimia oman istunnan. Hilima tuntui aika pieneltä ja kapoisalta, kun nakkasin jalustimet pois. Istunnassa korjasin ylävartaloon ryhdikkyyttä sekä käänsin lantion paremmin alle. Ravissa verryttelimme ratsastamalla pääty-ympyröitä ja vaihtamalla suuntaa lävistäjillä. Menin tämänkin vielä ilman jalustimia istuntaani korjaillen. Hilima oli alussa vähän nihkeä antamaan edestä myöten, mutta parani hiljalleen. Vasemmassa kierroksessa asetuksia ja taivutuksia sai työstää oikeaan kierrokseen nähden enemmän. Yritin muistaa istua mahdollisimman keskellä, etten valuisi vasemmalle.
Alkuverryttelyn jälkeen jakauduimme kahdelle ympyrälle ja aloimme työstää väistöaskelia. Aloitimme käynnissä ja takaosan väistätykset teimme lyhyissä pätkissä. Muutamasta onnistuneesta väistöaskeleesta hevoset päästettiin palkintona takaisin sujuvampaan etenemiseen. Teimme takaosan väistätyksiä myös ravissa ja lopulta teimme onnistuneiden väistätysten jälkeen laukannostoja ravista.
Molemmissa kierroksissa sain ottaa Hiliman etuosan ensin hallintaan. Opettaja muistutti tekemään pidätteet ulko-ohjalla ja pitämään sisäohjan kevyempänä. Hilimaa sai aina ensin vähän toppuutella ennen kuin sain etuosasta otteen. Apuna toimi myös johtava ohja. Väistöaskeleet lähtivät vähän vaihdellen, mutta onnistuneet askeleet huomasi helposti. Niiden aikana Hilima tasoittui ja hakeutui tuntumalle. Niiden jälkeen se myös jatkoi käyntiä pyöreämpänä ja pehmeämpänä. Oikea kierros tuntui tehtävällä helpommalta. Vasemmassa kierroksessa väistöaskeleet olivat tihkaampia ilmeisesti siitä syystä, etten saanut etuosaa niin haltuun. Tässä kierroksessa jäin myös itse roikkumaan sisäohjaan, kun Hilima tuntui olevan siinä kiinni. Sain tehdä melkoisesti töitä sen eteen, että maltoin antaa sieltä tilaa, jotta Hilimankaan ei tarvinnut lähteä vetokisaan. Pyrin myös istumaan keskellä satulaa, mutta taisin turhan monesti valua vasemmalle ja vaikeuttaa tehtävää samalla. Toistoja tehtiin kuitenkin sen verran, että saimme onnistuneita väistöhetkiä tähänkin suuntaan.
Ravissa Hilimaa sai toppuutella enemmän etenkin ensimmäisten laukannostojen jälkeen. Yksikään väistöaskel ei lähtenyt, jos Hilima vain kipitti menemään. Sain pysyttyä itse aika viilipyttynä enkä lähtenyt Hiliman vouhotuksiin mukaan, mikä tietysti auttoi. Toppuuttelin tammaa aina sen ajan kuin tarvitsi ja vasta sen jälkeen hain väistöaskelia. Kaikessa rauhassa tehtynä sain väistätettyä Hiliman takaosaa ulommas myös ravissa. Laukannostot onnistuneiden väistöaskelien jälkeen olivat helppoja ja sujuvia. Hilima teki silloin nostot todella helposti ja ilman kiihdyttäviä raviaskelia. Etenkin oikea laukka oli tänään todella kivaa. Hilima laukkasi tasaisen rennosti vailla mitään kiirettä. Laukkaa pääsi fiilistelemään ilman, että jokaista askelta tarvitsi pyytää erikseen. Työstimme vasenta laukkaa oikean jälkeen, jolloin Hilima oli hätäisempi. Se pääsi häseltämään vähän enemmän, mutta olin edelleen kohtuullisen zen, jolloin sain Hiliman aina lopulta malttamaan. Niinpä saimme myös vasemmalle parit asialliset laukannostot. Vasen laukka pyöri myös ihan kivasti, mutta ei niin kivasti kuin oikea. Emme kuitenkaan kaatuneet holtittomasti sisälle niin kuin olemme monella muulla tunnilla tehneet, joten olimme tehneet asioita hyvin pitkälti oikein.
Loppuravissa annoin Hiliman venyttää ohjan perässä. Ensin se kipitti laukasta innostuneena menemään, mutta tasoittui, kun jaksoin sitä siltä sinnikkäästi pyytää. Ennen tuntia olin henkisesti valmistautunut Hiliman (ja samalla itseni) menevän jossain vaiheessa tuntia ihan kierroksille, mutta sellaista ei tullut tänään. Toki Hilima vähän kipitti ja häsläsi, mutta ei yhtään niin pahasti kuin joskus. Kas kummaa, miten se oma mielentila vaikuttaa asioihin. Hiliman kanssa oli tänään todella mukava treenata. Takaosan väistättäminen oli meille niin oikeanlainen tehtävä, mikä näkyi erityisen hyvin laukassa. Kannatti siis erikseen toivoa Hilimaa, vaikka arvelin vain kerjääväni verta nenästä. Vaan ei, Hilima oli tänään oikein mainio kouluratsu. Taputukset sille ja ehkä yksi moinen itsellenikin.
Alkuverryttelyn jälkeen jakauduimme kahdelle ympyrälle ja aloimme työstää väistöaskelia. Aloitimme käynnissä ja takaosan väistätykset teimme lyhyissä pätkissä. Muutamasta onnistuneesta väistöaskeleesta hevoset päästettiin palkintona takaisin sujuvampaan etenemiseen. Teimme takaosan väistätyksiä myös ravissa ja lopulta teimme onnistuneiden väistätysten jälkeen laukannostoja ravista.
Molemmissa kierroksissa sain ottaa Hiliman etuosan ensin hallintaan. Opettaja muistutti tekemään pidätteet ulko-ohjalla ja pitämään sisäohjan kevyempänä. Hilimaa sai aina ensin vähän toppuutella ennen kuin sain etuosasta otteen. Apuna toimi myös johtava ohja. Väistöaskeleet lähtivät vähän vaihdellen, mutta onnistuneet askeleet huomasi helposti. Niiden aikana Hilima tasoittui ja hakeutui tuntumalle. Niiden jälkeen se myös jatkoi käyntiä pyöreämpänä ja pehmeämpänä. Oikea kierros tuntui tehtävällä helpommalta. Vasemmassa kierroksessa väistöaskeleet olivat tihkaampia ilmeisesti siitä syystä, etten saanut etuosaa niin haltuun. Tässä kierroksessa jäin myös itse roikkumaan sisäohjaan, kun Hilima tuntui olevan siinä kiinni. Sain tehdä melkoisesti töitä sen eteen, että maltoin antaa sieltä tilaa, jotta Hilimankaan ei tarvinnut lähteä vetokisaan. Pyrin myös istumaan keskellä satulaa, mutta taisin turhan monesti valua vasemmalle ja vaikeuttaa tehtävää samalla. Toistoja tehtiin kuitenkin sen verran, että saimme onnistuneita väistöhetkiä tähänkin suuntaan.
Ravissa Hilimaa sai toppuutella enemmän etenkin ensimmäisten laukannostojen jälkeen. Yksikään väistöaskel ei lähtenyt, jos Hilima vain kipitti menemään. Sain pysyttyä itse aika viilipyttynä enkä lähtenyt Hiliman vouhotuksiin mukaan, mikä tietysti auttoi. Toppuuttelin tammaa aina sen ajan kuin tarvitsi ja vasta sen jälkeen hain väistöaskelia. Kaikessa rauhassa tehtynä sain väistätettyä Hiliman takaosaa ulommas myös ravissa. Laukannostot onnistuneiden väistöaskelien jälkeen olivat helppoja ja sujuvia. Hilima teki silloin nostot todella helposti ja ilman kiihdyttäviä raviaskelia. Etenkin oikea laukka oli tänään todella kivaa. Hilima laukkasi tasaisen rennosti vailla mitään kiirettä. Laukkaa pääsi fiilistelemään ilman, että jokaista askelta tarvitsi pyytää erikseen. Työstimme vasenta laukkaa oikean jälkeen, jolloin Hilima oli hätäisempi. Se pääsi häseltämään vähän enemmän, mutta olin edelleen kohtuullisen zen, jolloin sain Hiliman aina lopulta malttamaan. Niinpä saimme myös vasemmalle parit asialliset laukannostot. Vasen laukka pyöri myös ihan kivasti, mutta ei niin kivasti kuin oikea. Emme kuitenkaan kaatuneet holtittomasti sisälle niin kuin olemme monella muulla tunnilla tehneet, joten olimme tehneet asioita hyvin pitkälti oikein.
Loppuravissa annoin Hiliman venyttää ohjan perässä. Ensin se kipitti laukasta innostuneena menemään, mutta tasoittui, kun jaksoin sitä siltä sinnikkäästi pyytää. Ennen tuntia olin henkisesti valmistautunut Hiliman (ja samalla itseni) menevän jossain vaiheessa tuntia ihan kierroksille, mutta sellaista ei tullut tänään. Toki Hilima vähän kipitti ja häsläsi, mutta ei yhtään niin pahasti kuin joskus. Kas kummaa, miten se oma mielentila vaikuttaa asioihin. Hiliman kanssa oli tänään todella mukava treenata. Takaosan väistättäminen oli meille niin oikeanlainen tehtävä, mikä näkyi erityisen hyvin laukassa. Kannatti siis erikseen toivoa Hilimaa, vaikka arvelin vain kerjääväni verta nenästä. Vaan ei, Hilima oli tänään oikein mainio kouluratsu. Taputukset sille ja ehkä yksi moinen itsellenikin.
maanantai 2. toukokuuta 2016
Kipikipi ja vähän malttia
Maanantain koulutunnille sain Hiliman, joten tiesin pääseväni treenaamaan zenmäistä lähestymistä asioihin. Kuuden ratsukon tunnin menimme kentällä. Tunnin piti tuuraava opettaja, jonka opissa olin nyt toisen kerran.
Tunti aloitettiin ratsastamalla pitkille sivuille vasta-asetuksia ja pyöräyttämällä pääty-ympyröitä. Hilimalla oli tänään tavallistakin enemmän kipitysvirtaa, jolloin tehtävä lähti ravissa sangen vauhdikkaasti liikkeelle. Hilima vain paahtoi menemään enkä meinannut saada siitä kuulolle. Olimme vaihtaneet kentän Vermon takasuoraan, ainakin Hiliman menosta päätellen. Pitkät sivut menivät meillä pitkälti ihan hänekseen, mutta ympyröillä sain Hilimaan vähän paremmin otetta. Ympyrä hidasti Hiliman ravia, jolloin sain napattua sen huomion paremmin. Pääty-ympyröillä Hilima vähän rentoutui ja pyöristyi, mutta valitettavasti sama meno ei jatkunut pitkillä sivuilla. Hilima tasoittui hieman, mutta karkasi helposti takaisin kipitykseen. Vasta-asetukset jäivät vähän paitsioon, kun aika meni hevosen toppuutteluun.
Laukkakuviona nostimme laukan lyhyeltä sivulta ja pyöräytimme pääty-ympyrän. Pitkän sivun alun ratsastimme normaalisti, kunnes teimme sille lyhyemmän loivan kiemuran. Aloitimme vasemmassa laukassa. Hilimalla oli taas meno päällä. Ympyrällä sain sen malttamaan, mutta pitkän sivun alusta se lähes poikkeuksetta ampaisi menemään. Niinpä loiva kiemura sai Hiliman pasmat sen verran sekaisin, että se alkoi rikkoa siinä ristilaukalle. Sain loiventaa kuvion todella helpoksi ennen kuin Hilima pysyi myötälaukassa sen ajan. En ole ennen törmännyt tähän, että Hilima tarjoaa ristilaukkaa, kummallista. Oikeassa laukassa ympyrät sujuivat myös paljon paremmin. Hilima tarjosi niillä aika kivoja hetkiä. Pitkä sivu sujui nyt aavistuksen rauhallisemmin, mutta silti kaukana tasaisesta ja maltillisesta. Kiemurat tein aiemmasta kierroksesta oppineena hyvin loivina, jolloin Hilima taisi päästä rikkomaan ristilaukalle vain kerran. Se tuntui korjaavaan tasapainon puutteen vauhdilla enkä saanut istuttua niin, että olisin voinut tasapainottaa sitä.
Loppuun ratsastimme muutamat kymmenen metrin voltit lyhyelle sivulle ravissa. Hilima oli ilmeisesti saanut päästellä riittävästi, sillä se tasoittui paremmin kuin koko tunnin aikana. Niinpä saimme ratsastettua pyöreitä, tasaisia ja rentoja voltteja. Ihanaa, että tunti päättyi vähän harmonisempaan menoon, sillä välillä oli ehtinyt iskeä melkoinen epätoivo. Loppuravissa keventäen sain Hiliman edelleen malttamaan, joten jäin taas kerran pohdiskelemaan istunnan merkitystä. Hilimaa pitäisi ratsastaa niin paljon enemmän istunnalla kuin mitä osaan. En myöskään tiedä, miten Hilima saadaan rauhoittumaan, kun sillä jää kipitysvaihe päälle. Hilimassa kivaa on kuitenkin se, että vaikka se kipittää, ei se mitenkään yritä ryöstää. Se nyt vain tikkaa menemään, kunnes sille saa sanottua, että rauhallisemminkin voi mennä. Siinäpä minulle taas kerran opettelemista.
Tunti aloitettiin ratsastamalla pitkille sivuille vasta-asetuksia ja pyöräyttämällä pääty-ympyröitä. Hilimalla oli tänään tavallistakin enemmän kipitysvirtaa, jolloin tehtävä lähti ravissa sangen vauhdikkaasti liikkeelle. Hilima vain paahtoi menemään enkä meinannut saada siitä kuulolle. Olimme vaihtaneet kentän Vermon takasuoraan, ainakin Hiliman menosta päätellen. Pitkät sivut menivät meillä pitkälti ihan hänekseen, mutta ympyröillä sain Hilimaan vähän paremmin otetta. Ympyrä hidasti Hiliman ravia, jolloin sain napattua sen huomion paremmin. Pääty-ympyröillä Hilima vähän rentoutui ja pyöristyi, mutta valitettavasti sama meno ei jatkunut pitkillä sivuilla. Hilima tasoittui hieman, mutta karkasi helposti takaisin kipitykseen. Vasta-asetukset jäivät vähän paitsioon, kun aika meni hevosen toppuutteluun.
Laukkakuviona nostimme laukan lyhyeltä sivulta ja pyöräytimme pääty-ympyrän. Pitkän sivun alun ratsastimme normaalisti, kunnes teimme sille lyhyemmän loivan kiemuran. Aloitimme vasemmassa laukassa. Hilimalla oli taas meno päällä. Ympyrällä sain sen malttamaan, mutta pitkän sivun alusta se lähes poikkeuksetta ampaisi menemään. Niinpä loiva kiemura sai Hiliman pasmat sen verran sekaisin, että se alkoi rikkoa siinä ristilaukalle. Sain loiventaa kuvion todella helpoksi ennen kuin Hilima pysyi myötälaukassa sen ajan. En ole ennen törmännyt tähän, että Hilima tarjoaa ristilaukkaa, kummallista. Oikeassa laukassa ympyrät sujuivat myös paljon paremmin. Hilima tarjosi niillä aika kivoja hetkiä. Pitkä sivu sujui nyt aavistuksen rauhallisemmin, mutta silti kaukana tasaisesta ja maltillisesta. Kiemurat tein aiemmasta kierroksesta oppineena hyvin loivina, jolloin Hilima taisi päästä rikkomaan ristilaukalle vain kerran. Se tuntui korjaavaan tasapainon puutteen vauhdilla enkä saanut istuttua niin, että olisin voinut tasapainottaa sitä.
Loppuun ratsastimme muutamat kymmenen metrin voltit lyhyelle sivulle ravissa. Hilima oli ilmeisesti saanut päästellä riittävästi, sillä se tasoittui paremmin kuin koko tunnin aikana. Niinpä saimme ratsastettua pyöreitä, tasaisia ja rentoja voltteja. Ihanaa, että tunti päättyi vähän harmonisempaan menoon, sillä välillä oli ehtinyt iskeä melkoinen epätoivo. Loppuravissa keventäen sain Hiliman edelleen malttamaan, joten jäin taas kerran pohdiskelemaan istunnan merkitystä. Hilimaa pitäisi ratsastaa niin paljon enemmän istunnalla kuin mitä osaan. En myöskään tiedä, miten Hilima saadaan rauhoittumaan, kun sillä jää kipitysvaihe päälle. Hilimassa kivaa on kuitenkin se, että vaikka se kipittää, ei se mitenkään yritä ryöstää. Se nyt vain tikkaa menemään, kunnes sille saa sanottua, että rauhallisemminkin voi mennä. Siinäpä minulle taas kerran opettelemista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)