Innolla esteille

Maanantain tunnilla pääsimme hyppäämään. Sain ratsukseni Silviiran, joka oli huilinut edellispäivän kisat. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja hyppäsimme verryttelyhyppyjen lisäksi kisaradan perusvaiheen. Silviira oli köpötellyt alle puolen tunnin talutuksen, joten se oli mukavasti lämmennyt hommiin. Alkuverryttelyssä kävimme aika pikaisesti kaikki askellajit läpi. Silviira eteni ihan hyvin ja sopivan reippaasti.

Verryttelyhypyt otimme ympyrälle. Oikeassa kierroksessa tulimme pystyä, vasemmassa okseria. Minulla kesti pari hyppyä muistaa taas Silviiran laukka samoin kuin sen hyppytyyli. Sitä ennen esitimmekin pari pellehyppyä, joissa minä olin lähdössä hyppyyn askelta ennen, Silviira taas tuli askeleen perässä. Okserin ohi Silviira kehtasi pujahtaa kerran vasemmalta. Tunsin lähestymisessä sen arpovan jotain ja yritin tilkitä pakoreitit. Vaan pienen mutkittelun seurauksena Silviiralle avautui pakotie vasemmalle, minkä se käytti hyväkseen. Ennen rataa tulimme vielä kahden askeleen sarjan. Silviira pääsi senkin a-osasta livahtamaan vasemmalta ohi, kun kuski jäi tollottamaan muka isolta näyttänyttä b-osaa. Olihan se varmaan 65 senttiä, hah! Niin se mukavuuskorkeus vaihtuu ratsusta mukaan. Kahden askeleen väli vaati hieman venyttämistä, mutta Silviira selvitti sen hienosti.

Kisojen ratapiirros. © Nora

Sitten hyppäsimmekin jo radan, joka oli edellispäivän kisojen perusrata eli esteet 1–8. Silviira oli syttynyt tunnin hypyistä ja laukkasi sangen reippaasti menemään, esteitä kohti jopa vähän innostuen. Pyrin olemaan latistamatta sen intoa, mutta samalla saamaan sitä hieman tasaisemmaksi. Ykkönen ja kakkonen menivät hyvin, mutta kakkosen jälkeen jouduin korjaamaan laukan erikseen. Silviira ennätti tässä korjauksessa siirtyä käyntiin saakka, jolloin sain aika vauhdilla yrittää viritellä sen laukkaan kolmosta kohti. Kolmosen taisimme mennä lopulta ravin ja laukan välimuodossa yli. Kolmosen ja nelosen suoralle linjalle tulikin tästä johtuen viiden askeleen sijasta kuusi, mutta askeleet olivat tasaisia. Viitonen ja kuutonen menivät hyvin. Kahden askeleen sarjan a-osalle tuli vähän pieni hyppy, joten komensin Silviiran äänellä venyttämään välin kuitenkin kahdella askeleella, minkä se teki hyvin. Kasille tulimme vielä vauhdikkaasti ja senkin puhtaasti ylittäen. Ratakorkeus oli hurjasti noin 60 senttiä, mutta silti puhtaasta suorituksesta tuli hyvä mieli. 

Loppuun saimme tulla pari kolme kertaa vasemmassa laukassa yksittäiselle okserille, joka oli selvästi takakorkea (korkeimmillaan 75 senttiä). Ideana oli saada Silviiran takajalkojen tekniikkaa paremmaksi. Nyt se vetää niitä mahan alle suppuun sen sijaan, että avaisi ne taakse. Silviiran kanssa puomit kolisevatkin yleensä takajalkakosketuksista. Silviira hyppäsi okserin joka kerta rohkeasti ja helposti sekä paransi samalla omaa hyppytyyliään. Näihin onnistumisiin kelpasikin lopettaa tunnin hyppelyt.

Olen ehkä joskus maininnutkin, mutta Silviira on yksinkertaisesti niin kiva! Se tuntuu myös alkavan löytää estetamman sisältään, mikä tietysti lisää sen pisteitä. Nyt vain lisää koulu- ja puomitreeniä, niin esteetkin alkavat varmasti sujua aina vain näppärämmin. On se vain mukavaa, kun tallissa on tällainenkin treenikaveri.

Niin paljon helpompaa

Maanantain tunnilla oli esteitä. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kuusi, ja minä sain ratsukseni Silviiran. Pohdiskelin vähän ennen tuntia, millaisia pellehyppyjä mahtaisimmekaan esittää. Toisaalta arvelin varovaisesti, että ehkä yhteiset sileän treenimme näkyisivät positiivisesti esteillä. Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Silviira eteni ihan hyvin, mutta asetuksia ja sitä kautta pientä pehmenemistä sai työstää.

Ensimmäisenä tulimme askeleen sarjan, jolla oli myös kolme puomia. Kauhistelin vähän tehtävää, mutta Silviira yllätti oikein positiivisesti. Se jopa vähän imi sarjan b-osalle. Sen seurauksen askeleen väli jäi vähän ahtaaksi, ja b-osalta lähtikin puomi mukaan. Mutta Silviiran into oli vain hyvä juttu. Nyt se selvästi tiesi, mitä oli tekemässä eikä ihmetellyt eteen pompsahtanutta estettä. Tulimme lisäksi sarjan toisesta suunnasta ja jatkoimme siitä yksittäiselle pystylle, jonka ylitimme vielä toisen kerran ympyrällä. Silviira toimi tälläkin tehtävällä mukavasti. Seuraavaksi hyppäsimme kaksi okseria kahdeksikolla. Ensimmäiselle okserille tuli vähän haparoiva lähestyminen, mutta Silviira hyppäsi esteen rohkeasti ja vaihtoi vielä toivotusti laukan. Toinen okseri meni jo paremmin, mutta laukka ei vaihtunut hypyssä, vaan se piti korjata ravin kautta.

Sitten tulimmekin radan: sarja, kaareva linja pystyltä okserille, lävistäjäokseri, toinen lävistäjäokseri, yksittäinen pysty ja vielä sarja toisinpäin. Sarja meni oikeassa laukassa ihan kohtuullisesti, vähän ehkä kiirehtien. Kaareva linja pystyltä lähti hyvin, mutta okserille tuli taas hieman hassumpi hyppy. Matka kuitenkin jatkui lävistäjäokserille. Laukka ei vaihtunut vieläkään, vaan sain korjata sen ravin kautta. Toinen lävistäjäokseri meni nyt paremmin, mutta laukka piti korjata taas. Silviira siirtyi jarrutteluistani käyntiin, jolloin sain startata sen uudelleen. Yksittäinen pysty ylittyi ihan hyvin, ja pääsimme sarjan vielä toisesta suunnasta kohtuullisesti. Radassa oikein kivaa oli Silviiran oma into ja kohtuullinen varmuus.

Tunnin hyppelyt päättyivät tähän. Olipa kiva hypätä Silviiralla! Turhaan huolehdin ennen tuntia. Esteetkin pysyivät ihanan pieninä, noin 50-senttisinä. Silviira toimi oikein mukavasti, ja opettaja kehui minun auttaneen sitä tarvittaessa hyvin. Silviira on kyllä mennyt eteenpäin siitä, kun sillä viimeksi hyppäsin. Sileän treenit samoin kuin hyppelyt sen kanssa saavat kyllä ainakin minun puolestani jatkua oikein kernaasti. Kiva se on edelleen!

Suomenhevosen päivänä suomenhevosen kyydissä

Tiistaina piti päästä taas ratsastamaan. Olin toivonut ratsukseni Silviiraa ja sainkin sen sopivasti suomenhevosen päivän kunniaksi. Ratsukoita tunnilla oli viisi ja aiheena koulua siirtymisten ja asetusten parissa. Tunti oli samantapainen kuin edelliskerralla, vaan sehän ei haitannut mitään. Siirtymistreenit kun ovat kivoja sekä Silviiralle hyödyllisiä.

Ensin ravasimme hyvän tovin hevosia asetellen ja otimme lyhyet pätkät laukkaa. Sitten aloimme työstää asetuksia sekä vähän siirtymisiä. Silviira asettui edelleen oikealle kivasti ja paikoin jopa itsestään, mutta asetus vasemmalle oli vähän hukassa. Niinpä oikeassa kierroksessa tein välillä vasta-asetuksia hevosta niillä suoristaen. Silviira olisi mielellään vasemmassa kierroksessa ollut asettuneena ulos painaen hieman sisälle. Pyrin korjaamaan istuntaani, etten painollani houkutellut hevosta valumaan entistä enemmän sisälle. Lopulta vasemmassa kierroksessa Silviiraan tepsi kohtuullisesti epäsuora sisäohja sekä ulkopohkeella aktivointi.

Silviira oli tänään heti tunnin alusta vähän ryhdikkäämpi eikä röhnöttänyt etuosallaan niin paljon kuin edelliskerralla. Se kuitenkin oli edelleen vähän hidas siirtymään käynnistä raviin. Olisi pitänyt vähän viritellä sitä, mutta jäin säätämään aina käyntiä tai ravia liian pitkäksi aikaa. Otimme myös muutamat askeleenpidennykset lävistäjille ravissa. Silviira hoksasi taas tehtävän idean, ja saimmekin lävistäjän raviin pientä eroa. Olisin vain saanut valmistella siirtymiset lävistäjän alussa ja lopussa vähän tarkemmin.

Laukassa työskentelimme koko kentän kahdeksikolla ja suunnanmuutoslävistäjällä teimme aina siirtymisen laukasta raviin. Tänään en saanut niin hyvää otetta Silviiran laukasta, vaan se jäi vähän kiireiseksi. Vauhdikkaasti emme menneet, mutta kunnon tasapaino ja tasaisuus jäivät puuttumaan. Lävistäjillä sain olla tarkkana Silviiran suoristamisessa, sillä muutoin siirtyminen raviin tuli epätasaisesti. Kun sain Silviiraa suoremmaksi ja tehtyä siirtymisen rauhassa, onnistui se paljon paremmin.

Olipa kiva päästä ratsastamaan Silviiraa toisen kerran putkeen. Eilispäivän treenien vaikutus tuntui vielä Silviirassa hyvällä tavalla. Sitä oli edelleen kiva ratsastaa. Sen tasaisuus ja yritteliäisyys ovat kivoja juttuja, ja niiden takia siitä taidankin tykätä.

Siirtymisiä täsmäharjoituksena

Maanantain tunnilla oli viimein puhtaasti koulua. Ratsuni enteilin oikein, Silviirahan se sieltä tuli. Kuuden ratsukon tunnilla pääsimme tahkoamaan siirtymisiä. Alkuverryttelyssä haimme asetuksia läpi käynnissä ja ravissa sekä laukkasimme lyhyet pätkät molempiin suuntiin.

Tunnin kuviona oli koko kentän kahdeksikko. Pääty-ympyröitä sai pyöräyttää oman mielen mukaan useamman ennen kuin vaihtoi suuntaa lävistäjän avulla. Siirtymisiä työstimme niin askellajien välillä kuin ravin sisällä. Siirtymistreenit olivat aivan nappivalinta Silviiralle, joka tykkää röhnöttää etuosallaan. Siirtymisten avulla sitä sai houkuteltua hetkittäin tuomaan painoa edestä paremmin takajaloille.

Aloitimme tekemällä siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Silviira nojaili vähän tavallista enemmän etuosalla, jolloin sain työstää käyntiä ja ravia ensin yrittäen siirtää Silviiran painoa taaemmas. Siirtymiset käynnistä raviin olivat tänään vähän tahmeita. Silviiraa sai nohitella enkä saanut herkistettyä sitä juurikaan aktiivisemmaksi. Sen sijaan ravissa tajusin valmistella siirtymiset houkuttelemalla Silviiraa enemmän takaosalle, jolloin siirtymiset käyntiin menivät tasaisemmin. En myöskään jäänyt jarruttamaan loputtomasti, vaan muistin hellittää, jolloin ravia seurannut käynti lähti etenemään ihan hyvin.

Seuraavaksi teimme siirtymisiä ravin sisällä askelta lyhentäen ja pidentäen. Minä tosin keskityin alussa vain lyhentämiseen. Jäin tekemään lyhennykset aika varovaisesti ja pohjetuen paikoin unohtaen, jolloin Silviira ei aivan tajunnut pyyntöjäni. Olisin saanut rohkeammin lyhentää askelta samoin kuin ratsastaa pohkeella vahvemmin. Tehtävän loppupuolella tajusin tätä yhdistelmää paremmin, jolloin sain Silviiran lyhentämään vähän paremmin. Hurautimme vielä lävistäjille muutamat askeleenpidennykset ravissa. Jos hevosella oli vaatimattomampi pidennys, sai ravia lyhentää ennen ja jälkeen lävistäjän, jotta ero oli selvempi. Päädyin tähän kikkaan Silviiran kanssa. Lävistäjille maltoin lähteä rauhassa ja Silviiran suoristaen, jolloin askeleenpidennys ei tullut yllättäen, vaan vähitellen. Silviira alkoi nopeasti huomata tehtävän idean ja lähti vaatimattomaan askeleenpidennykseen ihan kivasti. Kun vielä sain napattua sen lävistäjän lopussa lyhyempään raviin, olivat suorituksemme ihan asiallisia.

Lopuksi ehdimme työstää laukkaa pääty-ympyröillä sekä tehdä lävistäjillä siirtymisiä laukasta raviin. Laukassa Silviira kiirehti ensin, mutta hetkittäin sain sen malttamaan. Yritin istua mahdollisimman vakaasti ja niin sanotusti takajalkojen päällä, jotta Silviiran olisi helpompi ryhdistäytyä. Välillä se väläyttikin hyvää ja vähän lyhyempää laukkaa, ja kehuin sitä paljon. Lävistäjillä sain kiinnittää taas suoruuteen huomiota, sillä Silviira pyrki vähän vinoksi. Siirtymiset laukasta käyntiin se teki kuitenkin oikein kivasti. Sain vähän lyhennettyä laukkaa ennen siirtymistä, jolloin Silviira siirtyi raviin aika pehmeästi ja kiireettömästi. Ravia sai vähän tarkkailla siirtymisen jälkeen, jotta Silviira ei alkanut taas kiirehtiä uutta laukannostoa ajatellen.

Loppuravissa annoimme hevosten venyttää eteen ja alas. Silviira oli taas kiva. En oikeasti tiedä, mikä tässä tammassa on, mutta kovasti siitä tunnun tykkäävän. Tällä kertaa sitä sai työstää alussa vähän enemmän, mutta siirtymisharjoitukset olivat meille kyllä oikea työkalu. Etenkin laukan hyvät hetket sekä laukasta raviin tehdyt siirtymiset ilahduttivat kovasti. Silviiralla pitää taas päästä treenaamaan ja pian!

Turhaa stressaamista

Maanantain tunnille sain ääneen lausumani toiveen mukaisesti Silviiran. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kuusi, ja menimme puomitunnin sateen takia maneesissa.

Alkuverryttelyn jälkeen tahkosimme tovin toisella pitkällä sivulla ollutta loivaa kiemuraa, jonka alkuun ja loppuun pyöräytettiin voltit. Ravissa Silviira puksutti mukavan tasaisesti eteenpäin, kunhan sain sen ensin malttamaan. Se olisi alussa mieluusti kipitellyt menemään. Asetukset löytyivät molempiin suuntiin kohtuullisesti. Volteilla vasemmalle sain napata Silviiran ulkopuolen haltuun, ettei se valunut kuviolta ulos. Voltit oikealle menivät asiallisesti, vaikka Silviira pyrki välillä vähän valumaan sisälle.

Tovin päästä aloimme nostaa laukan loivan kiemuran jälkeen ja laukkasimme toisen pitkän sivun. Laukat eivät nousseet nyt niin kivasti kuin joskus, mutta laukka sinällään toimi ihan mukavasti. Sitten loivan kiemuran jälkeen nostetussa laukassa tulimme toiselle pitkälle sivulle laitetut kolme puomia. Silviiran kanssa välit pääsi neljällä askeleella. Ensimmäinen väli tuntui aina pidemmältä, toisessa välissä sai jo vähän tasapainottaa. Kivaa oli se, kuinka asiallisesti pääsääntöisesti tulimme ensimmäiselle puomille. Tulimme myös pelkkää puomilinjaa yrittäen sovittaa ensimmäiseen väliin yhden askeleen enemmän kuin toiseen. Suunnitelmanani oli viisi ja neljä askelta, koska arvelin kolmen askeleen olevan vielä vähän liian vaikea. Vaan eivätpä ne viisi askeltakaan kovin sujuvasti tulleet. Yritin tulla pienessä laukassa sisään ja odottaa jokaisen askeleen, mutta emme tahtoneet silti sattua toiselle puomille hyvin, jolloin toinen väli meni joko ravaten tai osittain ravissa rämpien. Lopulta saimme yritelmän viiden ja neljän askeleen kaltaisesti, jolloin tehtävä riitti meille.

Lopuksi tulimme vielä pariin kertaan pienen puomiradan yhdellä minipystyllä varustettuna. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme kolmen puomin kaarevan linjan. Ensimmäinen väli meni meillä molemmilla kerroilla rämpien, ehkä kuudella tai seitsemällä askeleella. Toinen taas kohtuullisesti viidellä. Sitten hyppäsimme keskihalkaisijalla olleen minipystyn laukanvaihtoa yrittäen. Sitä ei meillä tosin tullut. Ensimmäisellä kerralla Silviira tunki vielä miniaskeleen ennen estettä. Toisella kerralla komensin sen hyppäämään minun valitsemastani paikasta. Minipystyn jälkeen tuli kaarevalla tiellä nopeasti puomi vastaan. En ehtinyt korjata laukkaa ennen sitä, joten rymistelimme sen joko väärässä tai ristilaukassa. Siltä puomilta jatkettiin edelleen kaarevalla tiellä kahden puomin suoralle linjalle. Se meni kolmella askeleella. Ensimmäisellä kerralla vähän rämpien, toisella kerralla jo sujuvammin. Jotenkin stressasin tehtävän mokia ihan liikaa ja turhauduin jo ensimmäisellä kierroksella. Niinpä aloin vähän hätäillä, mikä ei auttanut Silviiraa yhtään. Yllätys!

Oma pienimuotoinen kiehuminen ärsytti. Tunnin alkupuolen tehtävillä en osannut itse pitää välimatkoja, jolloin roikuin itse aina jonkun hännässä. Silviira tuntui vähän seurailevan kavereiden menoa ja etenkin niiden laukatessa. Hyvin se silti malttoi, kun en itse hötköillyt ylimääräisiä. Puomiradalla turhauduin pahiten. En tiedä, miksi ihmeessä. Ehkä odotin jotain täydellistä suoritusta ja pahastuin, kun asiat eivät toimineet itsestään. No, nyt oli kuskilla vanne pään ympärillä kierroksen tai pari liian tiukalla. Onneksi Silviira ei siitä liikoja piitannut, vaan oli yhtä kiva kuin tähänkin asti.

Pientä tykästymistä ilmassa

Koska edellispäivän tunti jätti hyvän fiiliksen, halusin päästä Silviiran selkään pian uudelleen. Niinpä kävin ratsastamassa sen keskiviikkona itsenäisesti. Sain mennä maneesissa ylhäisessä yksinäisyydessäni, kun kentällä oli estetunti meneillään.

Pyörittelin tunnin aikana melkoisesti ympyröitä kaikissa askellajeissa. Silviira eteni mukavan tasaisesti, mutta kaipasi välillä pientä muistutusta pontevammasta menosta. Kovin en alkanut prässätä, mutta emme me nyt aivan mummoilleetkaan. Silviiran kanssa saan olla tarkkana siinä, etten anna sen valua vielä lisää etuosalleen, kun pyydän sitä etenemään. Oikeassa kierroksessa sain houkutella Silviiraa antamaan paremmin periksi sisäpuolelta, vasemmassa taas sain huolehtia, ettei Silviira valunut ympyröillä ulos.

Tein muutamia siirtymisiä käynnin ja ravin sekä ravin, pysähdyksen ja peruutuksen välillä. Siirtymisissä alaspäin Silviira pääsi jälleen jäämään aika etupainoiseksi, vaikka yritin kehitellä erilaisia tapoja saada pidettyä se vähän edestä kevyempänä. Siirtymiset ylöspäin olivat vähän hitaita, mutta yllättävän kevyitä eikä ollenkaan niin kyntäviä kuin olin etukäteen arvellut. Peruutuksissa Silviira ensin vähän nihkeili, mutta tajusin aloittaa maltillisesti ottaen ensin vain askeleen tai pari. Kun Silviira tajusi, mitä hain, alkoi se ottaa parempia ja ennen kaikkea rennompia peruutusaskelia. Lisäsin sitten peruutukseen mahdollisimman nopean siirtymisen raviin, josta taas palasin pysähdyksen kautta peruutukseen. Kovin nopeaksi en siirtymisiä saanut, mutta Silviira teki ne silti ihan kohtuullisesti ilman uusia pulmia.

Loppuravissa pyörittelin koko maneesin kahdeksikkoa ja haeskelin Silviiraa vielä ravaamaan rennosti ja asettumaan pehmeästi. Silviira etenikin aika mukavasti ja toimi erityisesti oikeassa kierroksessa alkutuntia pehmeämmin. Ravi oli myös vähän tasapainoisempaa eikä ehkä ihan niin etupainoista kuin alussa. Loppukäynnit menin käppäilemään ulos, olimmehan jo pyörineet ihan riittävästi maneesissa. Tästäkin tunnista jäi kiva mieli. En tiedä, mikä Silviirassa oikein on, mutta jokin siinä on alkanut iskeä minuun. Pientä tykästymistä on siis ilmassa, ja taidanpa toivoa sitä piakkoin uudelleen.

Kivoja hetkiä puomeilla

Tiistain toinen ratsastus meni Silviiran kyydissä viiden ratsukon puomitunnilla. Olipa mukava päästä treenaamaan puomeja ja vieläpä Silviiran kanssa. Puomitreeni sen kanssa on varmasti hyödyllistä, jotta esteetkin alkaisivat hiljalleen sujumaan tasaisemmin. Maneesissa oli molemmissa päädyissä kaksi puomia ympyrän kaarella sekä neljä keskiympyrällä.

Ravissa tulimme niin keskiympyrän kuin päätyjen puomeja. Keskiympyrän puomit olivat kahden raviaskeleen välein, ja pääsimme hakemaan niillä sopivaa ravia sekä hevosia vähän venyttämään askelta. Päädyn puomit taas olivat noin 14 metrin välillä, joten niiden kohdalla sai vain huolehtia reitistä. Silviira kolisteli aluksi keskiympyrän puomeja melkoisesti. Hain lopulta tien niille sisäreunaa myöten, jolloin Silviira ylsi niille paremmin. Se ei kuitenkaan päässyt niitä ihan tuosta noin vain, vaan joutui myös venyttämään askelta eli tekemään tehtävän niin kuin piti. Hiljalleen Silviira alkoikin hoksata tehtävän ideaa ja pidentää raviaskelta toivotusti puomeilla.

Laukassa tulimme ensin molempien päätyjen puomeja peräkkäin. Puomiväleihin pistimme neljä askelta. Silviira laukkasi aika mukavasti, mutta sitä sai vähän tukea puomeille tultaessa, jotta se säilytti laukan. Kun laukka rullasi tasaisesti, tulimme puomeille pääsääntöisesti hyvään paikkaan, jolloin Silviiran oli helppo mennä väli neljällä askeleella. Välillä laukka ei ollut ihan kuosissa, jolloin emme sattuneet ensimmäiselle puomille hyvin, mutta tukemalla Silviiran sai säilyttämään laukan. Pari ravirikkoa tehtävälle pääsi tulemaan, mutta ne eivät haitanneet mitään muuten ihan sujuvan menon ansiosta.

Tulimme laukassa myös keskiympyrän puomeja. Laukassa ne olivat innarivälein. Oikeassa laukassa tuli pari ravirikkoa, kun askel ei sattunut ensimmäiselle puomille hyvin eikä Silviira saanut rytmistä enää kiinni. Tehtävä sujui kuitenkin hyvin, kun osuimme ensimmäiselle puomille oikein, ja muistin tukea Silviiraa tehtävän läpi. Vasemmassa laukassa Silviira oli jo tajunnut tehtävän idean hyvin ja selvitti sen aika helposti. Tukea se tarvitsi vieläkin, mutta nyt sillä selvästi oli itselläänkin idea siitä, mitä tehtävällä piti tehdä. Molemmissa kierroksissa Silviira lähti myös venyttämään laukka-askelta paremmin, jolloin puomit oli helppo ylittää.

Loppuravissa menimme rennosti kummempia vaatimatta. Aluksi Silviira kiirehti, mutta malttoi lopulta paremmin. Olipa jotenkin tosi kiva tunti ja oikein mukava ratsu. Puomien tahkoaminen oli Silviiran kanssa niin paljon helpompaa kuin hyppääminen, jossa meno on vielä aika epätasaista. Puomeilla oli hyvin aikaa vaikuttaa Silviiraan tarvittaessa, ja sekin tuntui hoksaavan asioita helposti, kun ei tarvinnut huolehtia hyppäämisestä. Silviirasta jäikin oikein hyvä fiilis. Tamma teki tosi kivasti töitä ja oli mukava ratsastettava. Ei siis muuta kuin lisää koulu- ja puomitreeniä, niin pääsemme hyppäämään pieniä esteitäkin asiallisesti.

Onnistuneempi uusinta

Maanantain tunnilla oli hieman yllättäen esteitä, mutta mikäpäs siinä. Ratsukseni sain Silviiran eli pääsimme ottamaan uusinnan esteiden hyppäämisestä sangen pikaisesti. Ratsukoita tunnilla oli kuusi. Silviira oli tehnyt yhden tunnin alle ja ehti käydä karsinassa hetken huilimassakin. Alkuverryttelyssä menin hyvin kevyesti, sillä halusin säästää Silviiran voimia varsinaisiin hyppyihin. Verryttelyssä treenailimme hieman kevyttä istuntaa niin ravissa kuin laukassa, ja se löytyi ihan mukavasti.

Ennen rataa hyppäsimme muutamia yksittäisiä tehtäviä, kuten ympyrän kaarella kavalettia ja pystyä neljän askeleen välillä sekä kahden askeleen sarjaa. Ympyrällä Silviira tykkäsi painaa vasemmalle. Oikeassa kierroksessa sain siis hakea tien kavaletilta pystylle vähän ulompaa, jotta neljä askelta mahtui. Vasemmassa kierroksessa taas sain mennä vähän sisempää, jotta Silviira ylsi neljällä askeleella välin. Kahden askeleen sarjalle pistimme kolmeakin askelta, kun Silviira pääsi painamaan pystyjen välissä oikealle. Saimme venyttyä välin kahdella askeleella, kun sain Silviiran pysymään ensimmäisellä esteellä ja välissä suorempana.

Näiden lisäksi tulimme parit miniradat, joista molemmat alkoivat ympyrän kaarella olleilla kavaletilla ja pystyllä. Oikeassa kierroksessa niiden jälkeen jatkettiin keskihalkaisijalla olleelle pystylle ja siitä lävistäjäpystylle. Vasemmassa kierroksessa taasen jatkoimme niiden jälkeen lävistäjäokserille ja siitä laatikkopystylle. Esteet ympyrän kaarella menivät ihan ok, vaikka ei niin tasaisesti. Taisimme pistää väliin viisikin askelta, kun Silviira pääsi muuttamaan reittiä. Muilla esteillä sain kannustaa Silviiraa ja pysyä tiukasti omassa ponnistuspaikkasuunnitelmassa, jolloin Silviirakin hyppäsi esteet kerralla.

Varsinainen rata hypättiin noin 50 sentin korkeudella: lävistäjäokseri, laatikkopystyltä pitkä kaareva linja toiselle pystylle, lävistäjäpysty, keskihalkaisijalla ollut pysty, lävistäjäkavaletti sekä kahden askeleen sarja. Lävistäjäokserin ja laatikkopystyn yli pääsimme kohtuullisesti. Pitkässä lähestymisessä kolmoselle eli pystylle Silviira pääsi painamaan vasemmalle enkä ehtinyt korjata. Niinpä se livahti esteestä vasemmalta ohi. Uudella lähestymisellä tukin tamman pakoreitin, ja niin se hyppäsi esteen. Lävistäjäpystyn menimme vähän haparoiden, mutta matka jatkui. Keskihalkaisijan pysty meni myös vähän rämpien, ja lävistäjäkavaletin ylitimme jonkinlaisella ravisekamelskalla. Tämän jälkeen sain tsempattua molempia, ja pääsimme radan päättävän kahden askeleen sarjan oikeilla askelilla ja kohtuullisesti.

Tälle tunnille osasin asennoitua oikein. Tunnin alussa päätin, etten ainakaan putoa ja että olen jämptimpi. Sainkin katsottua ponnistuspaikkoja sekä pidettyä niistä kiinni. Muistin myös liimata lähestymisissä pohkeita paremmin kiinni, jotta tammalle ei jäisi kovin montaa vaihtoehtoa. Olipa kiva ratsastaa tänään rutkasti paremmin kuin edelliskerralla! Pari puomia otimme mukaan ja menimme tosiaan yhdestä esteestä ohi, mutta silti menossamme oli enemmän tolkkua. Toki Silviira olisi saanut edetä paljon paremmin sekä lähestyä esteitä tasaisemmin ja mieluusti koko ajan laukassa. Vaikka tuohon ei päästy, oli hommassa kuitenkin jotain järkeä. Pitää vain oppia luottamaan itseeni ja uskoa hevosen tekevän samoin, kun olen tarpeeksi päättäväinen.

Vielä on treenattavaa

Lauantainen toinen ratsastus hurahti viiden ratsukon estetunnilla. Ratsukseni sain Silviiran, kuten ennakkoon uumoilin. Silviiran kanssa olen hypännyt kerran aikaisemmin, joten tiesin pääseväni treenaamaan hevosen tukena olemista sekä päättäväistä ratsastusta.

Kävin aluksi kaikki askellajit läpi. Silviira oli vähän kiireinen ja sitä myöten aika etupainoinen. Yritin saada Silviiraa etenemään vähän rauhallisemmin, jotta se voisi samalla ryhdistyä etuosastaan paremmin. Verryttelimme ennen hyppyjä tulemalla kahta puomia noin 20 metrin suoralla linjalla. Tulimme puomeja molemmista suunnista ja väliin pistimme ensin kuusi askelta ja sitten viisi. Molemmat askelmäärät onnistuivat ensimmäisillä yrityksillä.

Puomiverryttelyn jälkeen siirryimme estetehtävän pariin ja sen jälkeen tulimmekin jo radan. Tehtävällä oli kahden pystyn kaareva linja kuudella askeleella sekä puomin ja pystyn suora linja viidellä askeleella. Meillä Silviiran kanssa matka katkesi heti ensimmäiseen pystyyn, jonka alla oli valkoinen laatikko. Lähestymisessä esteelle Silviira lähti viettämään oikealle tarkoituksena ohittaa este. Sain estettyä tämän ja ohjattua Silviiran estettä kohti, mutta harmillisesti samalla menin nojaamaan etukenoon. Silviira sitten käännähti esteen edessä vasemmalle, jolloin minä jatkoin matkaa esteen yli. Pääsin melkein laskeutumaan maahan jaloilleni, mutta tasapaino petti lopulta sen verran, että kolautin oikean sääreni mojovasti puomiin, auts. Mutta hei, sainpahan estettyä ensimmäisen ohimenon. Tämän jälkeen otimme lähestymisen ravissa ja pääsimme ensimmäisen esteen yli. Kaareva linja meni kuuden askeleen sijasta seitsemällä ja vähän hassuilla hypyillä. Suora linja puomilta pystylle meni sentään viidellä, ja Silviira hyppäsi laatikkoesteen tästä suunnasta ihan hyvin. Tulimme tehtävän vielä kokonaan laukassa. Ensimmäinen väli meni edelleen seitsemällä askeleella, ehkä jopa vähän ravia väliin pistäen. Toinen väli meni edelleen viidellä.

Sitten hyppäsimmekin pariin kertaan radan: lävistäjäokseri, pitkä kaareva linja laatikkopystyltä pystylle, yksittäinen okseri sekä laatikkopystyltä kuuden askeleen kaareva linja pystylle. Radan korkeus oli noin 50 senttiä. Molemmilla kierroksilla yhteistä oli epätasainen meno. Välillä ponnistuspaikka osui kohdilleen, ja sain tuettua Silviiran hyppäämään asiallisesti. Välillä taas Silviira pudotti lähestymisessä raville, ja rämmimme epämääräisesti esteen yli. Välillä taas Silviira mittaili 50 sentin esteet isommiksi ja loikkasi ilmavaralla yli. Molemmilla radoilla menimme kuitenkin kaikesta kerralla yli. Ensimmäisellä kierroksella otimme kaksi puomia mukaan, toisella kierroksella menimme puhtaasti.

Tulimme loppuun vielä radan kolme ensimmäistä estettä. Mitään suurempaa muutosta ei tapahtunut, vaan menimme esteet edelleen kerralla, mutta aika haparoiden. En saanut tunnin aikana Silviiraan niin hyvää ja varmaa otetta, että se olisi ollut tasainen ratsastaa. Silviiran kanssa varmasti olisi hyötyä, jos itse olisi todella rutinoitunut hyppääjä ja osaisi innostaa ratsun siihen hommaan. Putoamisen jälkeen en alkanut kummemmin jännittää, mutta varmasti ratsastukseni muuttui vähän aremmaksi. Yritin kuitenkin läpi tunnin rohkaista Silviiraa ja kehua aina, jotta sille jäisi tunnista enemmän hyvä kuin huono mieli. Vaan kylläpä sitä treenattavaa vielä riittää. Niin tässä esteratsastuksessa kuin näemmä putoamisessa. Jospa sitä vielä jokin kerta pakkolaskeutumisen yhteydessä sattuisi tulemaan jaloilleen. Tai vielä parempaa, jos sitä vaikka vain pysyisi siellä satulassa.

Tavallisen tasaista

Maanantain koulutunnille sain Silviiran. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kuusi, ja pääsimme treenaamaan takaosan väistätyksiä sekä kulmien tarkempia ratsastuksia.

Aloitimme väistättämällä takaosaa ympyrällä ulommas niin käynnissä kuin ravissa. Silviiran kanssa tämä onnistui ihan kohtuullisesti, kunhan nappasin etuosan ensin hallintaan enkä roikkunut sisäohjassa, vaan tein tarvittavia pidätteitä ulko-ohjalla. Kun väistöaskeleet lähtivät oikein, tuntui Silviira vähän lyhenevän ja ryhdistäytyvän. Tällaisten väistöaskelten jälkeen tulikin aika hyviä käynti- ja ravipätkiä.

Seuraavaksi ratsastimme koko kenttää kahtena neliönä ratsastaen kulmat tarkasti ja terävästi. Toisen neliön menimme ravissa, toisen laukassa. Aluksi haahuilin kulmat epämääräisesti kääntämättä, jolloin ne eivät olleet kovin tarkkoja saati teräviä. Sitten muistin taas ulkoavuilla kääntämisen ilon, jolloin kulmat paranivat kummasti. Erityisesti laukassa saimme tehtyä Silviiran kanssa aika asiallisia kulmia, jotka olivat täsmällisiä ja nopeita. Kulman jälkeen Silviira saattoi vähän horjahtaa reitiltä, mutta tajusin lopulta jatkaa tarkempaa ratsastusta myös ennen ja jälkeen kulmien. Laukka kuitenkin pyöri hyvin molempiin suuntiin, ja Silviira säilytti siinä tasaisen etenemisen.

Loppuravissa tulimme vielä nelikaarista kiemurauraa. Silviiran kanssa se sujui aika mukavasti, ja molemmat kaaret menivät tasaisesti. Ravi rullasi ihan hyvin, ja kiemura meni aika helposti. Tunti Silviiran kanssa oli yleisesti ihan kiva, mutta jotenkin samalla tavallisen tasaista. Silviira on rehti ja kiva ratsu, mutta jotenkin en ole päässyt siitä vielä perille. Jospa me vielä ehtisimme tutustua toisiimme.

Kaksi oppilasta

© Eeva Kuure

Lauantaina en malttanut olla tuppautumatta ylimääräiselle estetunnille viidenneksi ratsastajaksi. Ratsukseni toivoin jokeria ja sainkin toisen kerran Silviiran. Pääsinpähän pian testaamaan, miten hyppelyt tamman kanssa sujuisivat. Ratsukoita tunnilla oli viisi. Alkuverryttelyssä ja oikeastaan läpi tunnin Silviira oli enemmän kiinnostunut poikaystävästään kuin minusta. Silviiran tarhakaveri on toinen uusi tulokas, ja tämä ruuna on hurmannut tamman täysin. Ruunakin on Silviiran pauloissa, joten kaksikon hörinöitä ja toistensa silmäilyjä oli toisaalta hupaisa seurata. Kilttinä ratsuna Silviira malttoi aina välillä kuunnella minuakin, vaikka samalla piti tarkasti silmällä kultansa menoa.

Alkuverryttelynä ylitimme kolmea ravipuomia niin ravissa kuin laukassa. Silviiraa sai ensin nohitella ravaamaan kunnolla ennen kuin pääsimme puomit asiallisesti. Ilman kunnon etenemistä tamma pääsi vähän kiemurtelemaan. Sujuvammalla etenemisellä puomit menivät hyvin. Laukassa meno oli alussa samanlaista, mutta kun keskimmäinen puomi käännettiin kavaletiksi, lähti Silviira jopa vähän imemään sille. Silviira kulki muutoin aika rauhassa ja tasaisesti. Napakkuutta olisi saanut olla enemmän, mutta en oikein löytänyt kaasua.

Ilmeet kertovat kaiken. © Eeva Kuure

Verryttelyn jälkeen tulimme pari kertaa kahden esteen linjaa oikeassa laukassa. Pystyt olivat aavistuksen vinossa, jolloin tien sai ratsastaa vähän kaarevana. Tässä vaiheessa huomasin, ettei Silviira ole mikään estekonkari. Sen verran hassuja sen hypyt olivat, ja se myös välillä tollotteli esteitä. Menimmepä ainakin kertaalleen linjan toisesta esteestä ohi, kun Silviira ehti alkaa kiemurrella enkä saanut sitä napattua pohkeideni väliin. Toisella yrittämällä este ylittyi kohtuullisesti.

Seuraavaksi tulimme saman linjan sekä lisäsimme siihen vielä lävistäjäportin sekä linjan ensimmäisen esteen. Menomme jatkui vähän kiemurtelevana, ja yritin parhaani mukaan tukea Silviiraa. En kuitenkaan ole kovin hyvä opettaja, sillä olen itsekin vielä oppilas. Niinpä me kaksi oppilasta yritimme yhdessä ratkoa meille annettuja tehtäviä. Nyt taisimme tulla linjan oikein, mutta livahdimme lävistäjäpystystä vasemmalta ohi, kun Silviiralla tuli ilmeisesti ikävä lähellä ollutta poikaystäväänsä. Uudella yrittämällä pääsimme yli, mutta vilahdimme sitten kaarevan tien päässä olleesta esteestä oikealta ohi. Hoh. Uudella lähestymisellä roikaisimme sen yli vähemmän tyylikkäästi.

© Eeva Kuure

Sitten tulimmekin radan: yksittäinen lävistäjäpysty, kahden pystyn linja, lävistäjäpystyltä linjan ensimmäiselle pystylle, yksittäinen kavaletti sekä toinen lävistäjäpysty. Radalla oli samoja ongelmia kuin tehtävillä eli Silviira ei laukannut ihan riittävästi, jolloin se pääsi kiemurtelemaan. Taisimme radallakin mennä vielä jostain esteestä kertaalleen ainakin ohi. Hassuin hetki radalla oli kavaletti, jonka alla oli pari puomia. Silviira lähti viettämään oikealle, ja yritin tyyrätä sitä kovasti kavaletille. No, sehän pääsi luiskahtamaan ohi, mutta sen verran kavalettia viistäen, että maassa olleet puomit saivat Silviiran hyppäämään niiden yli. Nauroin tässä vaiheessa jo ääneen hassulle tammalle. Radan viimeisen esteen taisimme päästä kunnialla kerralla yli, ja Silviira väläyttikin sille kunnon ilmavaralla varustetun hypyn.

Ilmavara se olla pitää. © Eeva Kuure

Nämä riittivät tämän kerran hypyiksi. Silviiran kanssa oli kyllä sangen opettavaista. Tunnin alkupuolella en tajunnut, kuinka paljon Silviira tulisi tarvitsemaan tukea, jolloin menin vähän perusasetuksilla. Parin ohimenon ja hassun hypyn jälkeen tajusin, että minun pitäisi alkaa ratsastaa lähestymiset tarkasti ja pyrkiä auttamaan Silviiraa. Se oli hyvää harjoitusta, matkustamiselle ei ollut varaa. Silviira paljasti hyvin sen, kuinka olen tottunut menemään hyppyhommat hanskaavilla hevosilla. Tunti oli hyvää harjoitusta kuitenkin meille molemmille. Silviira on rehti tamma, joka kyllä hyppää, kun sen tekee sille mahdollisimman helpoksi. Jos sen taas jättää yksin, keksii se vaihtoehtoisia ratkaisuja. Opettavaista kerrassaan. Siksipä Silviiralla pitää kyllä päästä hyppelemään toistekin.

Kuvista kiitos Eevalle!

Jännittyneestä ihan sujuvaan menoon

Tallinmäen koulutunnille sain uuden tuttavuuden, 2008 syntyneen suomenhevostamma Silviiran. Tamma tuli tallille viime viikolla ja jää ylläpidolla tuntihevoseksi, mikäli se sopii kalustoon. Silviirasta olin ehtinyt udella sen verran, että koulupuolella se osaa helpon B:n asiat. Estepuolen taidoista en tiedä, mutta tietenkin kuulisin siitäkin tamman puolesta enemmän.

Silviira oli lupsakka hoitaa, mutta kentälle mennessä jännittyi hiiteen. Se ei ole tainnut tehdä vielä ryhmätunteja Tallinmäellä, joten jännittyneisyys oli ymmärrettävää. Taluttelin tammaa hyvän tovin, jolloin se hiljalleen rentoutui hieman. Sen jälkeen kiipesin selkään eikä Silviira enää kummemmin hätäillyt, vaan tasoittui onneksi. Tunnin aikana teimme loivia kiemuroita, pääty-ympyröitä sekä puolikkaita ympyröitä S:n muotoisen vaihtouran kaltaisella kuviolla.

Aloitimme tekemällä toiselle sivulle loivan kiemuran, jonka keskikohdassa pyöräytimme voltin uraa kohti. Toisen pitkän sivun taisimme saada ratsastaa mielemme mukaan. Pääty-ympyröitäkin taisi saada tehdä. Aloitimme käynnissä. Silviira liikkui ihan mukavasti, ja voltit oikealle onnistuivat helposti. Asetukset vasemmalle olivat vähän työläämpiä, niin kuin useimmilla hevosilla vinon istuntani takia. Silviira oli kuitenkin edestä aika kevyt ja pehmeä, jolloin asetusta ja taivutusta vasemmalle samoin kuin omaa istuntaa oli hyvä korjata. Tulimme kuviota myös ravissa. Silviiran ravi oli aika helppoa, vaikka tuntui keinuttavan hieman hassusti, vähän Akun ravin tapaan. Ravissakaan ei tullut uusia pulmia, vaan loiva kiemura sujui ihan mukavasti. Pääty-ympyröillä pääsin työstämään asetusta ja taivutusta vasemmalle. Istuntaa korjaamalla Silviira tajusi paremmin, mitä hain.

Seuraavaksi tulimme S:n muotoisen vaihtouran kaltaista kuviota käynnissä ja ravissa. Pitkältä sivulta ratsastimme puoliympyrän keskihalkaisijalle, suoristimme ja valmistelimme käännöksen myötasetuksella uuteen suuntaan. Yhdistimme tehtävään lopulta myös laukan siten, että se nostettiin suunnanvaihdon jälkeen pitkän sivun alusta ja siinä jatkettiin toiseen päätyyn muutaman ympyrän pyöräyttäen. Puoliympyrät sujuivat ihan hyvin. Oikealle aika helposti ja edelleen vasemmalle enemmän työskennellen. Silviiran sai myös suoristettua ihan hyvin. Välillä pyöräytin kulmaan ylimääräisen voltin vasemmalle, jos en ollut saanut keskihalkaisijalla asetusta siihen suuntaan läpi. Voltilla pääsin kääntämään enemmän, jolloin sain myös asetuksen paremmin läpi. Voltin kuvio auttoi hyvin.

Laukat nousivat muutaman yrityksen jälkeen hyvin, kun tajusin valmistella noston enkä pyytää epämääräisesti. Silviiran laukka oli mukavan tasaista, vasen laukka tuntui oikeaa vielä sujuvammalta. Hurautimme pätkän vastalaukkaakin ympyrällä enkä edes tajunnut itse tätä, hah. Silviira eteni mukavan tasaisesti, vaikka ehdotteli välillä omia taukoja. Tamma onkin hieman pulskassa kunnossa, joten pieni kuntokuuri on paikallaan. Silviira reagoi myös istuntaan ja etenkin sen keikahteluihin opettavaisesti. Se nimittäin jarrutti heti, jos kuski keikahti kyydissä epämääräisesti. Sangen hyvä ominaisuus opetusratsussa, mieluummin hidastelua kuin säntäilyä, niin vähemmänkin ratsastaneet pysyvät kyydissä.

Lopputunnista taisimme vielä kevyesti ravailla menemään ja antaa hevosten venyttää ohjan perässä. Silviirasta jäi hyvä fiilis, ja ilmoittauduin jatkamaan treenejä sen kanssa toistekin. Eihän sitä tiedä, vaikka siitä kuoriutuisi näppärä koulu- ja estetreenikaveri. Sellaisiahan nyt ei ole koskaan liikaa.