Toimiva tehtävä

Keskiviikkona oli taas Pian estetunnin vuoro. Menin tunnin Pavella, ratsukoita meidän lisäksemme oli kaksi. Tunnilla teimme taas yksittäisiä tehtäviä, kunnes loppuun tulimme pidemmän radan.

Tunnin yksittäisistä tehtävistä meille paras ja toimivin oli se, jossa teimme yhden tai kahden esteen jälkeen pysähdyksiä kulmiin. Pave toisinaan vähän kuuroutuu pyynnöilleni etenkin, jos yritän korjata laukkaa esteen jälkeen. Tällä kertaa se kuitenkin hidasti mukisematta, seinä on yllättäen sangen hyvä jarrutehostin. Lopulta tehtävällä jätettiin pysähdykset pois, mutta niiden vaikutus näkyi edelleen. Pave oli hyppyjen jälkeen hyvin kuulolla, ja laukan sai korjattua tarvittaessa mukavan nopeasti ravin kautta.

Tunnin lopussa hyppäsimme pidemmän radan: kavaletti, pysty, suora linja, kaareva linja, innarisarja, suora linja ja vielä kaareva linja. Kavaletilla laukka ei vaihtunut, mutta aiempien pysähdystehtävien ansiosta sain korjattua Paven helposti ravin kautta vasempaan laukkaan. Yksittäinen pysty meni hyvin, ja laukka vaihtui siinä oikeaan. Suora linja meni mukavasti viidellä askeleella. Sitten unohdinkin jo radan ja hyppäsin suoran linjan, kun oikeasti piti tulla kaareva linja. No, unohduksesta huolimatta suora linja meni tosi nätisti. Saimme kuitenkin palata takaisin sen verran, että pääsimme nyt hyppäämään kaarevan linjan. Se meni myös ihan asiallisesti, samoin innarisarjana olleet kaksi ristikkoa. Laukka tosin piti korjata ravin kautta niiden jälkeen. Jo aiemmin väärässä kohdassa hyppäämäni suora linja meni taas hyvin. Loppuun tulimme vielä kaarevan linjan, joka meni myös ihan asiallisesti.

Radalla ei tullut suurempia pulmia saati erimielisyyksiä. Rytmi tosin katosi paikoin, mutta se ei onneksi aiheuttanut paria hassua hyppyä kummempia ongelmia. Olimme molemmat Paven kanssa menossa enkä jännittänyt kovin pahasti. Saimmehan mennä radan ihanasti noin 70–80 sentin korkeudessa. Treenikerrasta parhaimpana tehtävänä jäi mieleen meille täydellisesti toiminut pysäytystehtävä esteiden jälkeen. Tämä tehtävä sai Paven kuuntelemaan paremmin minua, mikä auttoi mukavasti niin teiden ratsastamisessa kuin laukan korjauksissa. Tätä tehtävää täytyy kyllä hyödyntää jatkossakin.

Estettä toisen perään

Keskiviikkona vuorossa oli Pian estetunti, jonka menin Pavella. Tunnin jaoin kahden muun ratsukon kanssa. Sileän verryttelyn menin itsenäisesti käyden askellajit läpi. Pave tuntui ihan omalta itseltään. Ennen hyppyjä tulimme ympyrän kaarella olleita puomeja ravissa. Tulimme niitä niin isolla ympyrällä kuin voltilla. Otimme myös laukkaa tehtävälle ratsastamalla isosta ympyrästä sitä puolet ennen kuin taas siirryimme raviin ja ylitimme puomit. Pavea sai sekä pyytää liikkumaan ravissa aktiivisemmin sekä malttamaan puomeilla. Mukavasti siis sai treenata sekä kaasua että jarrua. Hiljalleen raviin löytyikin parempaa energiaa, mutta puomeilla olisin toivonut vielä selvempää lyhentymistä ilman pontevuuden katoamista.

Ensin tulimme vasemmassa laukassa kulmassa ympyrän kaarella olleita kavalettia, pystyä ja puomia innarivälein. Päästin Paven venähtämään kavalettia kohti, jolloin askel ei aina sopinut ja mukaan mahtui muutamia rämpimisiä. Saimme kuitenkin tsempattua lopulta ja esitettyä sujuvamman kierroksen. Seuraavaksi tulimme saman alun ja lisäsimme siihen lävistäjällä olleen puomin, innariristikkosarjan ja puomin sekä toisella lävistäjällä olleen askeleen pystysarjan. Kavaletti, pysty ja puomi menivät asiallisesti. Innariristikkosarja meni myös hyvin, ja Pave nappasi siinä toivotusti oikean laukan. Pystysarja meni myös asiallisesti, vaikka laukka piti korjata sen jälkeen ravin kautta vasemmaksi.

Sitten tulimme puomin, innariristikkosarjan ja puomin, siitä puomin, pystyn ja kavaletin jatkaen askeleen pystysarjalle, siitä yksittäisen okserin yli ja vielä kertaalleen alun puomin, innariristikkosarjan ja puomin. Tehtävä sujui mukavasti pystysarjalle saakka. Pave meni sen vielä hyvin, mutta laukka ei vaihtunut b-osalla. Päädyin kuitenkin jatkamaan okserille väärässä laukassa. Pave onneksi korjasi laukan siinä, ja pääsimme tehtävän loppuosan eli puomin, innariristikkosarjan ja puomin asiallisesti. Sen jälkeen tosin piti korjata laukka ravin kautta. Tulimme saman toisen kerran. Alku meni hyvin, mutta nyt emme sattuneet puomin, pystyn ja kavaletin tehtävälle hyvin, vaan keilasimme sen mukaan. Saimmekin aloittaa koko homman alusta. Nyt alun kaksi osiota menivät hyvin. Pystysarjan jälkeen jouduin ottamaan ylimääräisen ympyrän, jonka aikana korjasin laukan ravin kautta vasemmaksi. Sen jälkeen pääsimme tehtävän lopun ihan mukavasti. Siihen olikin hyvä lopettaa tunnin hyppelyt.



Tänään treeni oli mukavan tekninen. Tehtävät tulivat ihanan ja kamalan nopeasti vastaan, mikä piti meidät molemmat Paven kanssa hereillä. Korkeudet pysyivät taas maltillisina enkä itselleni teknisillä tehtävillä olisikaan kovin korkeita uskaltanut tulla. Pave teki tänään osuutensa mukavasti ja kuunteli myös aika hyvin. Toki korjaukset ravin kautta venyivät ja paukkuivat edelleen, vaan minkäs sille voi, kun kuski ei osaa. Tunnissa oli sopivasti tekemistä samoin kuin onnistumisia, joten sen jälkeen olikin aika hyvä mieli.

Videoista kiitos Kaisalle!

Takapakkia etenemiseen

Tiistain treeninä oli Pian estetunti Pavella. Tunnin jaoin kahden muun ratsukon kanssa. Tavoitteet eivät olleet kovin korkealla: kunhan pysyisin edes selässä. Pari viime valmennustuntia kun ovat sisältäneet muksahdukset maahan.

Alkuverryttelyssä kävin askellajit läpi ja yritin pehmitellä Pavea asettumaan ja taipumaan oikealle. Tällä kertaa ihan oikeasti yritin, mutta Pave ei oikein antanut periksi. Jatkoimme verryttelyä opettajan ohjauksella ravaamalla soikiolla olleita kahta puomirykelmää. Niiden välissä tuli tehdä temponvaihteluita. Pave ravasi kohtuullisesti, mutta kunnon energia puuttui. Niinpä temponvaihtelut olivat aika onnettomia enkä saanut kunnon eroa aikaiseksi. Niinpä en oikein voinut kasata hevosta puomeille lyhyeksi ja energiseksi, kun ei ollut tarmokkuutta niputettavaksi. Tulimme puomeja myös laukassa, ja sama meno jatkui. Ei riittävää energiaa eikä pontevuutta. Sinällään Pave ylitti puomit kohtuullisesti, mutta ei kovin vaivattomasti.

Tunnin aikana tulimme puomien ja pienten esteiden yhdistelmiä. Lopuksi yhdistimme kaiken pieneksi radaksi: oikeassa laukassa kahdet puomirykelmät kaarevalla uralla, ristikolla laukanvaihto vasempaan ja ensimmäiselle puomirykelmälle, okserilla laukanvaihto oikeaan ja toiselle puomirykelmälle, laukanvaihto aiemmin hypätyllä ristikolla ja lopuksi vielä kuuden askeleen suora linja okserilta pystylle. Tulimme tehtävän kahdesti. Ensimmäinen kierros oli yhtä mönkimistä risti- ja vastalaukoilla höystettynä. En saanut vieläkään Pavea liikkeelle, jolloin se ei tietenkään kovin syttynyt saati alkanut vaihdella laukkoja. Toiselle kierrokselle sain lopulta puristettua meistä molemmista jotain irti, jolloin kaarevat linjat puomeilta esteille menivät aika kivasti. Suoralle linjalle tultaessa meno pääsi hyytymään, jolloin se ei ollut enää sujuva ja sille tuli ylimääräinen askelkin. Saimme uusia sen vielä yksittäisenä, ja nyt pääsimme sen vähän paremmin.



Tunnin tehtävät olivat ihanan opettavaisia. Mönkimisellä ja huonolla ohjaamisella ei tullut mitään muuta kuin ongelmia. Niin kuin meille kävi. Tehtäväradan toisen kierroksen onnistumiset jättivät hyvän mielen. Jäin vain taas kerran pohtimaan sitä, mitä opettajakin kyseli. Enkö vain raski ratsastaa Pavea kunnolla hommiin? Pohjeratsastamiseni ei tosiaan koskaan ole ollut kovin kummoista, mutta tänään omasta mielestäni tsemppasin siinä. Se ei tosin kummemmin näkynyt Paven liikkumisessa. Ehkä kuitenkin jään liikaa matkustelemaan, jolloin Paven on helppo laiskotella ja jättää pyyntöni huomiotta. Sinällään omituinen tilanne, kun yleensä minun on helpompi herätellä hitaampaa hevosta kuin saada reippaampaa tasoittumaan. No, en tiedä. Sujuva meno on taas hukassa, mutta toivottavasti ei pysyvästi.

Videoista kiitos Kaisalle!

Muksis osa 2

Tiistaina oli Pian estetunnin vuoro. Menin tunnin Pavella ja jaoin sen kolmen muun ratsukon kanssa. Alkuverryttelyssä teimme siirtymisiä ja kiemuroita sekä ravasimme puomeja. Laukkaa työstimme sopiviin kohtiin. Pave oli ihan ok, ja yritin keskittyä ratsastamaan pohkeella unohtamatta tuntumaa.

Hyppelimme yksittäisiä tehtäviä ennen rataa. Tehtävinä tulimme muun muassa ponnistuspuomeilla varustettua pystyä sekä okseria. Ponnistuspuomit vähän sekoittivat pakkaa, mutta kun laukka oli kunnossa enkä tuupannut Pavea, pääsi se tehtävän hyvin. Okserihypyille sain hakea napakampaa laukkaa ennen kuin hypyt tulivat sujuvasti. Hyppelimme myös kolmen esteen kiemuraa. Laukat eivät aina vaihtuneet enkä saanut niitä nopeasti korjattua, mutta hypyt olivat ihan ok. Täytyy kuitenkin opetella tekemään ne siirtymiset alaspäin nopeammin laukan korjaamista varten. Tehtävillä keilasimme taas tavallista enemmän, mikä kieli siitä napakkuuden puutteesta.

Yhtenä ratana hyppäsimme okserin ja kahden pystyn kiemuran, okserin toisesta suunnasta ja siitä viidellä askeleella kahden askeleen sarjalle jatkaen ja loppuun vielä ponnistuspuomein varustetun pystyn. Kolmen hypyn kiemura meni kohtalaisesti. Toiseen kertaan tultu okseri ylittyi vähän pienellä hypyllä, jolloin viiden askeleen sijasta tulimme sarjan a-osalle kuudella askeleella. Ponnistuspaikka ei osunut ihan kohdilleen, mikä taisi viedä herneen Paven turpaan. A-osan hypyn jälkeen se livahti tuosta noin vain oikealle porttia kohti. Minähän tunnollisesti vielä satulasta irti ollen jatkoin suoraan. Ja taas löysin itseni maasta. Tällä kertaa ehdin moukkamaisesti kirota ääneen, kun tajusin putoavani. Että tympäisi pudota taas! Vaikka eipä tuossa mitään saumoja ollut pystyä kyydissä, kun Pave karkasi ihan varoittamatta. Saimme hypättyä radan loppuun muksahduksen jälkeen kohtalaisesti, vaikka taas aloin enemmän jännittää kuin ratsastaa.

Hyppäsimme vielä toisen radan, jonka pyysin oman itsevarmuuteni keräilemiseksi meille helpotettuna. Niinpä tulimme yksittäisen pystyn, kahden askeleen sarjan, viiden askeleen suoran linjan sekä yksittäisen okserin. Rata meni kohtuullisesti, vaikka himmailinkin menemään. Aloin tietysti jännittää Paven viurahtelevan vielä toistekin omille teilleen. Sitä se ei onneksi tehnyt, ehkä sain liimattua itseni niin vakaasti sen ympärille. Loppuun saimme hypätä vielä pari kertaa yksittäistä okseria kunnon laukkaa hakien. Aluksi rytmi oli edelleen hukassa, mutta lopulta saimme yhden asiallisen hypyn, joka päätti tunnin hyppelyt.

Ei kyllä tee hyvää pudota näin tiheään tahtiin, ei henkisesti eikä fyysisesti. Ärsyttää, kuinka helposti näytän nykyisin putoavan. Vielä enemmän ärsyttää se, että tunnen jännityksen ja pelon hiipivän aina vain enemmän esiin. Olen arka ratsastaja ja aika kehno tsemppaamaan itseäni henkisesti. Toisaalta toivon voivani kääntää tämän sisuuntumiseksi: opettele olemaan siellä satulassa sen verran tasapainossa, ettei joka mutkassa tarvitse olla syömässä hiekkaa.

Heikun keikun ja muksis

Torstaina vuorossa oli pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen taas Pian estetunti. Menin Pavella ja jaoin tunnin kahden muun ratsukon kanssa. Verryttelyn menimme itsenäisesti ja siirryimme sen jälkeen suoraan hyppytehtäviin.

Verryttelyhypyt otimme oikeassa laukassa esteelle, joka oli ensin ristikko ja sitten pysty. Vasemmassa kierroksessa tulimme okseria. En ollut alkuverryttelyssä saanut Pavea kunnolla hereille saati pohkeiden väliin, joten sekä eteneminen että ohjaaminen olivat puutteellisia. Niinpä tulimme esteille vähän vinkkarassa ja paikoin turhan ponnettomasti. Opettajan prässäyksellä saimme lopulta irti paremmat hypyt, vaikka oman kropan hallintani olikin vähän hukassa ja keikuin selässä paikoin ilmavasti.

Seuraavaksi tulimme neljän esteen kiemurtelun vasemmassa laukassa aloittaen: pysty, pysty, okseri ja pysty. Sitten tulimme kuuden askeleen kaarevan linjan pystyltä kahden askeleen sarjalle, viiden askeleen suoran linjan okserilta pystylle sekä yksittäisen pystyn. Ohjaus ja eteneminen olivat edelleen vähän haussa. Pääsimme esteiden yli, mutta hieman epätasaisesti. Kunnon puhti puuttui, ja Pavelle jäi liikaa aikaa miettiä omiaan ja kiemurrella.

Lopuksi yhdistelimme hypätyistä tehtävistä radan. Aiemmin hyppäämätön lävistäjäviuhka ja siitä kaareva linja pystylle, lävistäjäpysty, lävistäjäokseri, kaareva linja pystyltä kahden askeleen sarjalle, suora linja okserilta pystylle ja lopuksi vielä yksittäinen pysty. Rata lähti liikkeelle kohtuullisesti ja jatkui samanlaisena neloselle saakka. Tie oli ihan liian vino, mutta yritin tuupata Paven hyppäämään tolppaa päin (fiksua). Se tietysti kielsi, mikä oli vain järkevää. Toisella yrittämällä tie oli kunnossa, mutta meillä ei ollut Paven kanssa sama suunta mielessä esteen jälkeen. Se lähti jatkamaan esteen jälkeen oikealle, kun minä olin hyvin vahvasti menossa vasemmalle. Tämän erimielisyyden tuloksena horjahdin sen verran, että putosin sitten selästä. Ilmeisesti yritin tarrautua johonkin kiinni pysyäkseni selässä, sillä löysin itseni maasta suitsien kera. Pave puolestaan lönkytteli kauemmas huokaisemaan hetkeksi. Ei muuta kuin suitset päähän ja kuski selkään. Jatkoimme rataa tästä okserista eteenpäin ja pääsimme sen tällä kertaa ilman vastaavanlaisia kommelluksia loppuun saakka. Kovin sujuvaa se ei ollut, sillä tietysti muksahdus pisti vähän jännittämään. Sain kuitenkin kasattua ajatuksiani sen verran, ettei Pave keksinyt matkia kuskin olotiloja.

Tunti ei mennyt ihan putkeen. Oman istunnan epävakaus läpi hyppyjen jäi häiritsemään. Jotenkin oli älyttömän tasapainoton olo monissa hypyissä, vaikka kaikki säädöt olivat entisellään. Kenties puutteellinen eteneminen teki sitten Paven hypyistä vähän hankalampia mukautua. Oli mikä oli, niin lopputulos tasapainottomasta menosta oli odotettavissa. Onneksi putoamisessa ei käynyt pahemmin. Vaikka olisihan se kiva ollut pysyä selässä koko tunti. Vaan jotain mukavaakin. Tämä tunti oli nimittäin 133. yhteinen kerta Pavella, mikä nosti sen ratsastamieni hevosten listalla toiseksi. Kärkeä pitää vielä hyvän tovin vihreämmille laitumille laukannut Jetti, jonka kanssa ehdin mennä peräti 372. kertaa.

Pyöreyttä hyppyihin

Torstaina treenit jatkuivat Pian estetunnilla, jonka menin Pavella. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä. Kävin taas itsenäisesti Paven kanssa kaikki askellajit läpi aika rennoin mielin. Ensimmäisenä ohjattuna tehtävänä tulimme ensin vasemmassa kierroksessa ympyrällä kolmea puomia ravissa. Pave ravasi puomit ihan hyvin, mutta olisin saanut taivutella sitä vähän reippaammin. Muutaman ravikierroksen jälkeen nostimme laukan ja tulimme samat puomit vasemmassa laukassa. Pave ylitti puomit laukassakin ihan hyvin. Tulimme puomit myös oikeassa laukassa, ja ne sujuivat ihanan helposti. Pave oli mukavasti säädeltävissä niin lyhyempään kuin pidempään laukkaan, jolloin sain sen tuotua puomeillekin hyvin.

Ensimmäiset hypyt otimme kolmen pienen pystyn innarille vasemmassa laukassa. Innaripystyt menivät ihan hyvin, vaikka olisin saanut tuoda Paven lyhyemmässä laukassa tehtävälle, jotta se olisi päässyt jumppaamaan kunnolla. Opettaja hoksautti Paven tekevän laakoja hyppyjä, jos se pääsee venähtämään estettä kohti. Pave pitäisi saada tuotua esteelle hyvin, jotta se pääsee tekemään pyöreämpiä hyppyjä.

Innaripystyjen jälkeen tulimme pystyn, okserin ja ristikon kiemuran vasemmassa laukassa aloittaen. Väleihin tuli pistää viisi ja kuusi askelta. Ensimmäisellä kierroksella mokasin lähestymisen pystylle, kun yritin tuupata Paven hyppäämään liian kaukaa. Pave otti vielä sen yhden askeleen, minä taas sukelsin omia aikojani. Töpeksinnän takia en enää päässyt rytmiin, ja niin tulimme okserille aiotun viiden askeleen sijasta neljällä ja ristikolle toivotun kuuden sijasta viidellä askeleella. Vaan Pave nappaili hypyissä toivotut laukat eli jotain meni kuitenkin nappiin. Toisella kierroksessa maltoin paremmin, ja saimme tultua välit toivotuilla askelmäärillä. Pave vaihtoi pystyllä laukan toivotusti vasemmasta oikeaan, mutta ristikolla vaihto oikeasta vasempaan jäi onnistumatta, ja korjasin laukan ravin kautta.

Sitten tulimme lävistäjäpystyn ja aiemmin hypättyjen innaripystyjen kaarevan linjan. Väliin piti pistää kuusi askelta. Lähestymisessä pystylle jäin vähän arpomaan askelta ja odottamisen sijaan nohitin Paven hyppyyn kauempaa. Pave pääsi venähtämään, jolloin saimme juuri ja juuri survottua kuusi askelta ennen innaripystyjä. Ne menivätkin aavistuksen epätasaisesti, kun Pave joutui keräämään itsensä yhtäkkiä lyhyemmäksi. Taas hyvä opetus minulle siitä, ettei tehtäville kuulu vain rynnätä sisään. Onneksi Pave oli vikkelä nostelemaan kavioitaan.

Sitten tulimmekin radan: aiemmilta tehtäviltä tutut pystyn, okserin ja ristikon kiemuran samoin kuin lävistäjäpystyn ja innaripystyjen kaarevan linjan sekä uutena kaarevan linjan toiselta lävistäjäpystyltä jo aiemmin hypätylle lävistäjäpystylle. Kiemuran pystylle tuli hyvä hyppy ja tie, jolloin laukka vaihtui. Siitä pääsimme viidellä askeleella okserille ja siitä kuudella askeleella ristikolle. Laukka ei vaihtunut siinä, joten korjasin ravin kautta. Tie ensimmäiselle lävistäjäpystylle oli vähän kehno, kun hätäilin laukan korjaamisen jälkeen. Hyppy oli kuitenkin ihan ok, ja pääsimme innaripystyille kuudella askeleella. Ne sujuivat ihan hyvin, ja Pave korjasi viimeisellä innaripystyllä laukan oikeaksi. Toiselle lävistäjäpystylle tultaessa rytmi hieman katosi, mutta pysty ylittyi puhtaasti. Kaareva linja toiselle lävistäjäpystylle meni väärässä laukassa kahdeksalla askeleella, mutta sille tuli hyvä hyppy. Saimme uusia heti perään vielä nämä kaksi pystyä. Nyt ensimmäinen pysty meni paremmin, ja Pave nappasi siinä toivotusti vasemman laukan. Jätimme linjalta yhden askeleen pois, ja tulimme nyt toiselle pystylle seitsemällä askeleella. Hyppy lähti hieman kaukaa, mutta Pave selvitti sen puhtaasti ja nappasi vielä oikean laukan hypyssä.



Siinä olivat tämän tunnin hyppelyt. Hommassa oli tänäänkin mukavasti otetta. Nyt vain saisin kiinnittää huomiota lähestymisiin. Minun pitäisi saada tuotua Pave esteelle tasaisemmin, jotta se pääsee hyppäämään teknisesti paremmin eli pyöreämmin. Saatan saada laukkaa vähän parempaa kuosiin hyvissä ajoin ennen estettä, mutta lähestymisessä laukka pääsee edelleen vähän leviämään käsiin. Taidan alkaa könöttää estettä ennakoiden siinä vaiheessa, mikä tietysti antaa hevosellekin mahdollisuuden tehdä samoin. Vaan ainahan tässä lajissa riittää opittavaa. Tänään olin kuitenkin taas hurjan tyytyväinen siihen, että menimme kaikista esteistä yli ilman suurempia kommelluksia.

Videoista kiitos Kaisalle!

Vielä saisi terävöityä

Keskiviikkona oli vuorossa Pian estetunti, jonka menin Pavella. Tunnin jaoin kahden muun ratsukon kanssa. Alkuverryttelyn menimme itsenäisesti. Kävin kaikki askellajit läpi, mutta vähän hätäisesti. Lisäksi paarmat pitivät meitä liikkuvana buffetpöytänä. Keskittymiseni herpaantui toistuvasti siihen, että läimin verenimijöitä itsestäni ja erityisesti Pavesta pois. Onneksi ne ravissa ja laukassa jäivät pääosin matkasta.

Ennen rataa tulimme puomien ja pystyjen jumppasarjaa, puomin ja okserin suoraa linjaa sekä okserin ja kahden pystyn tehtävää. Jumppasarja meni hyvin, kun saimme askeleen osumaan ensimmäiselle puomille. Olisin saanut myödätä käsillä vähän enemmän, sillä nyt ne jäivät aika paikoilleen. Mukautuminen oli muuten ihan ok, vaikka tein ylävartalolla vähän liikaa välillä. Pave suoriutui tehtävästä omalta osaltaan hyvin. Puomin ja okserin väliin pistettiin kolme askelta. Meillä tosin askel oli välillä hukassa puomille ja kertaalleen menimme välin kahdella askeleella. Saimme parsittua tätä, mutta hyppyihin olisi tarvittu vielä terävyyttä. Nyt ne jäivät hieman ponnettomiksi. Okserin ja kahden pystyn tehtävän väleihin meni viisi ja neljä askelta. Sain vähän toppuutella Pavea neljän askeleen välissä, jotta se mahtui eikä joutunut ahtamaan viimeistä askelta. Muutoin sen hypyt menivät ihan hyvin.

Lopuksi hyppäsimme vielä radan noin 80–90 sentin korkeudella. Ensimmäisenä tulimme puomille ja okserille. Puomille pääsimme hieman venyttäen. Pave olisi pitänyt tuoda sille lyhyemmässä, mutta napakassa laukassa. Okserille tulimme kuitenkin hyvin kolmella askeleella, ja este ylittyi ongelmitta. Toiselle okserille tuli jarruttava, mutta puhdas hyppy. Pääsimme siitä kuitenkin sujuvasti kaarevalla linjalla pystylle viidellä askeleella. Suora linja toiselle pystylle meni neljällä askeleella pienillä pidätyksillä. Lävistäjällä olleelle pystylle Pave lähti positiivisen askeleen kautta rohkeasti. Samalla se pääsi venymään, jolloin kaarevan linjan päässä olleelle radan viimeiselle pystylle ajauduimme hieman liian lähelle. Pave oli kuitenkin terävänä ja hyppäsi pystyn puhtaasti.

Radan jälkeen tulimme vielä lävistäjäpystyn sekä kahden pystyn ja okserin tehtävän toisesta suunnasta. Ratsastin tien lävistäjäpystylle hieman oikoen, jolloin jouduin pyytämään Paven lähtemään hyppyyn kaukaa. Saimmekin uusia esteen heti perään. Nyt ratsastin tien tarkemmin, jolloin pysty ylittyi hyvin. Kahden pystyn ja okserin tehtävä meni puolestaan toisestakin suunnasta hyvin. Ensimmäisessä neljän askeleen välissä sai vähän pidättää, mutta viiden askeleen väli menikin jo itsestään.



Päivän hypyt olivat sitten siinä. Tänään hyppelyssä oli hyvää otetta, sillä Pave meni kaikki esteet kerralla ja mukisematta. Saisin vain vieläkin opetella ratsastamaan sen teräväksi, mutta lyhyeksi. Nyt joko liikumme, mutta pitkänä tai olemme lyhyempiä, mutta ponnettomampia. Videot paljastivat myös myötäämiseni pulmat. Käteni ovat näemmä alkaneet jumahdella paikoilleen, joten täytyy kiinnittää niihinkin jatkossa huomiota.

Videoista kiitos Noralle!

Hyppyjä ilman pujottelua

Tiistaina oli Pian estetunnin vuoro. Ratsunani oli Pave ja jaoin tunnin kolmen muun ratsukon kanssa. Alkuverryttelyn tein itsenäisesti. Otin vähän reippaammat laukkapätkät pitkille sivuille sekä ratsastin pari kolmikaarista kiemurauraa ja vaihdoin laukat suoristuskohdissa mahdollisimman nopeasti ravin kautta. Pave oli mukavasti kuulolla, vaikka kuten aina, olisimme saaneet olla pontevampia.

Kirjoituslaiskuuksissa skippaan yksittäiset tehtävät lyhyellä selostuksella. Ennen rataa hyppäsimme yksittäistä pystyä sekä kahta pystyä ympyrällä samalla tehtävällä. Sen lisäksi tulimme keskihalkaisijalla ollutta pystyä kahdeksikolla vinoilla lähestymisillä. Otimme myös muutaman kerran hyppyjä jumppasarjalle, jossa oli puomi, kaksi ristikkoa sekä okseri. Näillä tehtävillä pääsimme kaikesta kerralla yli, vaikka alussa ponnistuspaikat olivat hieman hukassa. Pave kuitenkin hyppäsi kaiken mukisematta ja vaihtoi jopa laukat vinohypyissä hienosti. Jumppasarjalla vaivasi ponnistuspaikan katoaminen, mutta niin vain pääsimme siitäkin aina yli.

Tehtävien jälkeen tulimme kaksi rataa. Ensimmäisenä tulimme aiemmalta tehtävältä tutun jumppasarjan, jolta jatkoimme ympyrän kaarella olleille kahdelle pystylle. Siitä matka jatkui muurilaatikon ja pystyn kahden askeleen sarjalle, josta taasen oli neljän askeleen kaareva linja okserille. Toinen rata oli muuten sama, mutta siihen lisättiin vielä keskihalkaisijalla ollut pysty vinohypyin molemmista suunnista. Estekorkeus pysyi meille omasta toiveestani mukavuusalueella noin 80 sentissä.

Molemmilla radoilla jumppasarja oli haastavin. Jotenkin emme päässeet sille riittävän napakasti, jolloin se meni vähän haparoiden. Ensimmäisellä radalla jatkoimme jumppasarjalta ympyrän kaaren pystyille vastalaukassa, kun en ollut saanut Pavea vaihtamaan laukkaa hypyssä. Toisella radalla keskityin viimein kunnolla, ja Pave sai napattua jumppasarjan okserilla toivotun oikean laukan. Ympyrän kaarella olleet pystyt menivät ihan ok, ja niiden välin pääsimme aina kolmella askeleella. Niiltä muurille taisimme tulla seitsemällä askeleella ihan asiallisesti. Kahden askeleen sarja meni ihan hyvin, ja tajusin molemmilla radoilla ottaa sarjan b-osan jälkeen Pavea vähän kiinni, jotta neljä askelta sopi hyvin kaarevan tien lähestymisessä okserille. Radasta sujuvin kohta olikin juuri tämä kaareva tie sarjan b-osalta okserille. Pave kuunteli siinä aina hyvin, jolloin tie oli helppo ratsastaa asiallisesti, ja ponnistuspaikka tuli periaatteessa ilmaiseksi. Toisen radan vinohypyt menivät ihan ok, ja Pave vaihtoi laukat hyvin.

Tämän tunnin suurin riemu oli se, ettemme menneet mistään esteestä kertaakaan ohi. Jee! Kaikkea sitä pitää riemuita, mutta toisaalta se on sallittua. Olemmehan pujotelleet hyppytunneilla aivan liikaa viime aikoina. Menimme paikoin vähän turhankin rauhassa, mutta toisaalta siinä mielentilassa Pave ei ajattele liikaa. Varmaan sen takia pääsimmekin esteistä yli, kun Pave meni vähän uneliaasti turhia miettimättä ja hyppäsi aina eteen tulleen esteen. Otimme ainakin yhden puomin tunnin aikana mukaamme, mutta sitä en jaksanut jäädä murehtimaan. Sinällään menossamme oli jonkinlaista varmuutta, vaikka ei nyt sitä energisyyttä. Tällä tunnilla ehdin kuitenkin ratsastaa tehtävät keskittyneemmin ja sain vaikutettua Paveen vähän rauhallisemmin. Kunhan saan vielä yhdistettyä sopivan rentouden rullaavaan laukkaan, niin olemme taas askeleen pidemmällä.

Perunasäkkinä hyppelemässä

Torstaina oli taas Pian estetunnin aika. Ratsunani oli Pave ja jaoin tunnin kahden muun ratsukon kanssa. Ehdin käydä kaikki askellajit itsenäisesti läpi. Lämmin päivä veltosti ainakin minut, jolloin jäin laiskottelemaan. Pave liikkui samoin kuin ratsastin eli vetelästi.

Verryttelimme vielä laukassa kolmikaarisella kiemurauralla, jossa oli sekä puomeja että pari kavalettia. Lähdin vähän intoilemaan tehtävässä ja nohittamaan Pavea kohti kavaletteja, jotta laukka vaihtuisi. Sinällään Pave tarvitsee pienen imun, jotta laukka vaihtuu, mutta ei sitä nyt tietenkään pitäisi tuupata. Jos Pave nimittäin venähtää, ohjaus katoaa samalla. Sain lopulta maltettua ja välillä otin opettajan vinkistä ylimääräisen ympyrän, jolloin saimme Paven kanssa tultua kavaleteille paremmin. Laukatkin vaihtuivat, vaikka eivät ehkä joka kerta.

Seuraavaksi tulimme suoraa linjaa vasemmassa laukassa. Sillä oli kaksi puomia neljän askeleen välillä ja toiselta puomilta okserille oli kolme askelta. Neljän askeleen väli oli helppo, tavallisella laukalla pärjäsi hyvin. Kolmen askeleen väli kävi nopeasti ahtaasti. Se olisi pitänyt valmistella jo ensimmäisen välin aikana lyhentämällä laukkaa, mutta jotenkin en muka ehtinyt. Lisäksi laukan piti toki olla lyhyttä, mutta ei löysää. Sen hakemisessa olikin hommia. Jotenkin en aina tunnista löysyyttämme. Kolmen askeleen välin kanssa sai tehdä hommia, mutta se ei harmillisesti parantunut. Kun okseri nousi, joutui Pave tekemään töitä päästäkseen sen yli. Se nimittäin joutui usein liian lähelle estettä, jolloin tehtävästä tuli sille melkoinen jumppahetki. Kiltisti se kuitenkin joka kerta nousi hyppyyn, vaikka joutuikin lähtemään siihen jarruttavasta askeleesta. Omat mukautumiseni tämän takia olivat aivan kamalia. Hävetti räsynukkeilla niin älyttömästi.

Ennen rataa tulimme vielä S-kiemuran esteillä oikeassa laukassa aloittaen. Tulimme tämän näin kertaalleen, ja pääsimme Paven kanssa välit toivotusti viidellä askeleella. Lisäsimme tämän perään kahden askeleen lävistäjäsarjan. Kiemura meni edelleen ihan ok, mutta tie sarjalle ei ollut paras mahdollinen. Pave kuitenkin selvitti sen kahdella askeleella, sillä väli oli kompromissi kahden ponin ja yhden hevosen tunnilla.

Lopuksi tulimmekin vielä radan noin 80–90 sentin tasolla. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme muurin ja pystyn suoran linjan. Tein muurista ihan älyttömän numeron ja ratsastin sitä kohti ihan päättömästi. Pave onneksi ei kuunnellut minua, vaan otti haluamansa askeleet eikä ampaissut kaukaa. Saimmekin uusia linjan heti perään. Olin vieläkin hukassa ponnistuspaikkojen kanssa, mutta nyt pääsimme muurin ja pystyn kohtalaisesti. Siitä matka jatkui sarjalle, jonka a-osasta hurautimme kertaalleen vasemmalta ohi. Pave lähti ampaisemaan estettä kohti enkä ehtinyt saada sitä enää hyppysiini. Toisella lähestymisellä sentään pääsimme sarjan, vaikka otimme b-osalta puomin mukaamme. Radan päätti aiemmasta tehtävästä tuttu S-kiemura, joka meni alun häsellyksestä huolimatta ihan asiallisesti.

Tämän tunnin ongelmat olivat kamala mukautumiseni ja energisyyden puute, jälleen kerran. Mukautumispulmat johtuivat osittain varmasti juuri pontevuuden puutteesta. Hypyt ovat hevosellekin hankalampia, kun niihin pitää lähteä hitaammasta laukasta. Positiivista tunnissa oli se, että hetkittäin saimme parsittua menoamme paremmaksi. Lisäksi menimme vain yhdesti esteestä ohi! Se on joihinkin pujottelutunteihin verrattuna suuri parannus. Vaikka edelleen tavoittelen ratoja ilman ohimenoja niin treeneihin kuin etenkin kisoihin. Vaan treeni kerrallaan, kaipa sitä tässä taas kehitytään hetkittäisistä epäuskoista huolimatta.

Vanhalla kotikentällä vähän puoliteholla

Tämän viikon Pian estevalmennus oli jälleen näin torstaina. Vesisateet olivat tehneet ulkokentästä upottavan, mutta sehän ei onneksi estänyt ulkona hyppäämistä. Nimittäin Tallinmäen vanha kotikenttä oli aivan loistavassa kunnossa. Niinpä varustimme hevoset maneesitallilla ja alkuverryttelynä kävelimme ja ravasimme vanhalle kentälle treenaamaan. Ratsunani oli Pave, ja ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä.

Ensimmäisenä verryttelytehtävinä tulimme ravipuomeja ympyrällä. Pave ravasi ihan mukavasti, jolloin puomit ylittyivät hyvin molemmissa kierroksissa. Toisena verryttelytehtävänä tulimme ympyrällä ristikkoa, puomia ja kavalettia. Oikeassa kierroksessa väleihin meni viisi askelta. Vasemmassa kierroksessa jostain syystä kavaletilta puomille tuli aina kuusi askelta ja puomilta ristikolle viisi. Ponnistuspaikat löytyivät molempiin suuntiin hyvin, mutta Paven eteneminen oli hieman ponnetonta. Se pysyi vähän lyhyempänä, mutta takajalat unohtuivat aina välillä matkasta. Vasemmassa kierroksessa taisin sitten ratsastaa tien kavaletilta puomille vähän isompana, kun siihen tuli se ylimääräinen askel. Väli meni kuitenkin siinä kierroksessa koko ajan kuudella, joten ainakin tie pysyi samanlaisena.

Verryttelytehtävien jälkeen tulimme oikeassa laukassa ponnistuspuomilla varustetun lävistäjäpystyn, jolta jatkoimme kavaletin, puomin ja okserin yhdistelmälle, joka myös oli lävistäjällä. Hukkasin ponnistuspaikat, kun en saanut otetta Paven laukasta. Kyllä se sinällään eteni, mutta jotenkin niin rauhallisesti, etten saanut rytmistä kiinni. En onneksi isommin panikoinut ponnistuspaikkojen näkymättömyyttä. Laukat eivät myöskään tällä tehtävällä vaihtuneet, vaan sain korjata ne ravin kautta. Niiden korjaamiseen meni aina pieni tovi, kun en vieläkään saa Pavea nopeasti laukasta raviin, vaan jarrutusmatkaa kertyy. Hypyt olivat sinällään ihan ok.

Seuraavaksi tulimme lävistäjäpystyn toisesta suunnasta, mutta edelleen oikeassa laukassa. Siitä jatkoimme suoralle linjalle, jolla oli okseri ja neljän askeleen päässä siitä askeleen pystysarja. Sen jälkeen tulimme vielä kavaletin, puomin ja okserin yhdistelmän. Lähdimme tehtävälle hyvässä laukassa, mutta jotenkin ensimmäistä estettä kohti Pave taas muuttui valjummaksi. Mitä oikein puuhaan siinä lähestymisessä? Pystyn yli pääsimme kuitenkin ihan hyvin. Suoran linjan okseri ylittyi pienemmällä hypyllä, jolloin neljän askeleen väli tuntui heti pidemmältä. Sarjan a-osan pystyn alla oli rengas koristeena. Tunsin lähestymisessä, että Pave alkoi pohtia ohitusta vasemmalta. Sain kerrankin blokattua sen ja hihkuin onnistumistani mielessä. Pave sakotti tästä torkahduksesta livahtamalla sitten oikealta ohi. Hah, sen siitä saa, kun nuolaisee ennen kuin tipahtaa! Tulimme koko linjan uudestaan, ja nyt liimasin molemmat pohkeet tiukasti kiinni. Näin pääsimme niin okserin kuin askeleen sarjan ihan hyvin. Miniradan viimeisenä ollut kavaletin, puomin ja okserin yhdistelmä meni kohtuullisesti.

Sitten tulimme vielä saman alun, mutta lisäsimme pari hyppyä mukaan. Aiemmin viimeisenä olleelta okserilta jatkoimme kaarevalla tiellä suoralla linjalla olleelle okserille sekä tulimme vielä lävistäjäpystyltä kaarevalla tiellä askeleen sarjalle. Ratakorkeus oli noin 80–90 senttiä. Aloitimme tämän radan keilaamalla ykkösen alas, jolloin saimme ottaa homman uusiksi. Nyt pääsimme ykkösen yli paremmin. Okserin ja sarjan suoralla linjalla olin tarkkana, ettei Pave keksisi ohitella. Linja menikin nyt ongelmitta. Laukka tosin vähän hyytyi tässä vaiheessa, joten lähestyimme kavaletin, puomin ja okserin yhdistelmää aika uneliaasti. Pave kuitenkin selvitti sen, ja pääsimme jatkamaan okserilta toivotusti viidellä askeleella toiselle okserille. Sen ylitys sujui asiallisesti. Siitä tulimme vielä lävistäjäpystyn ja sarjan kaarevan linjan. Sekin taisi mennä viidellä askeleella, hieman ehkä lähelle ajautuen. Pave kuitenkin nosti kavionsa puhtaasti esteiden yli, ja ratamme oli siinä.

Tunnissa kaivelemaan jäi laukan energisyyden puute. Jotenkin Pave ei syttynyt hommaan, vaan puksutti puoliteholla menemään. Sentään pääsimme esteistä kuitenkin pääosin yli, mitä nyt vähän keilasimme ja kertaalleen menimme ohi. Positiivista oli kuitenkin se, etten isommin panikoinut, vaikka toki olisin saanut herätellä meidät molemmat paremmin töihin. Eivätkä esteetkään näyttäneet yhtään isoilta. Mutta sen sujuvuuden tahtoisin takaisin. Nyt vain täytyy keksiä, mistä se taas löytyy.

Arvosanaksi ok-

Ratsukko ja valmentaja © Hannakaisa Holmi

Torstaina oli vuorossa Pian estetunti, jonka menin Pavella. Ratsukoita oli tunnilla yhteensä neljä. Hyppäsimme tietenkin kentällä, ja aurinko samoin kuin plussa-asteet olivat sopivasti puolellamme. Alkuverryttelyssä kävin itsenäisesti askellajit läpi ja yritin opettajan ohjeiden mukaan taivutella Pavea molempiin suuntiin. Pave tuntui tänään aika jäykältä eikä tahtonut taipua vasemmassa kierroksessa. Opettajan valvonnassa nakkasimme jalustimet matkasta ja tulimme ravissa kolmikaarista kiemurauraa puomien yli. Lisäksi työstimme tovin ympyrällä vasenta kierrosta niin ravissa kuin laukassa. Vasen pohje meni paikoin läpi, mutta ei mitenkään johdonmukaisesti tai säännöllisesti. Ilman jalustimia oma tasapaino oli hukassa ja esimerkiksi vasemmassa kierroksessa ratsastetulla ympyrällä istuntani valui koko ajan ulos. Yritin hinata itseäni keskemmäs satulassa sekä naputtaa vasenta pohjetta läpi, mutta kovin pysyviä onnistumisia ei tullut. Välillä pohje meni läpi, ja Pave taipui pehmeämmin, mutta muutama askel myöhemmin Pave olikin taas rautakanki. Mystistä. Niin ja työlästä.

Seuraavaksi tulimme kolmen pystyn innarijumppasarjaa, joka oli hyvin loivasti ympyrän kaarella. Aloitimme vasemmassa kierroksessa. Pave laukkasi vähän ponnettomasti, mutta pääsimme tehtävälle pääosin kohtuullisesti. Muutamia kertoja tuli vähän rämpimistä, ja opettaja muistutti ratsastamaan jokaisen askeleen. Oikeassa kierroksessa tehtävä muuttui tuntemattomasta syystä vielä vaikeammaksi, vaikka olin kuvitellut sen helpottuvan. En oikein kertaakaan saanut tuotua Pavea tehtävälle oikein, vaan rämmimme useimmat kierrokset. Aloitimme tietysti sangen vahvasti, sillä menimme pari kertaa tehtävästi ohi. Hoh. En tiedä, miten tehtävä takkusikin näin älyttömästi. Pave oli kuitenkin kiltti ja yritti selvitä aina tehtävästä, vaikka lähtökohdat eivät olleet parhaimmasta päästä.

Seuraavaksi tulimme kavaletin, okserin ja toisen kavaletin suoran linjan. Väleihin tuli kolme askelta. Tämä sujui onneksi rutkasti edellistehtävää paremmin. Ponnistuspaikat olivat hieman minulta hukassa, mutta sain hienosti oltua panikoimatta. Istuin kaikessa rauhassa ja odotin, että kavaletti tuli vastaan. Aluksi molemmat välit tuntuivat pitkiltä, mutta okserin hiljalleen noustessa välit alkoivat tuntua jo vähän lyhyiltä. Okserihypyt sujuivat mukavasti. Toisen kavaletin jälkeen sain tosin tehdä muutamia pysähdyksiä aitaa kohti, sillä Pave olisi mielellään hurauttanut omille teilleen. Pääsi se näissä pysähdysyrityksissäkin livahtamaan pari kertaa karkuun. Sen ajatusmaailmaan eivät näemmä sovi turhat jarruttelut kesken hyppäämisen. Toistojen myötä jarrutkin löytyivät taas, ja pysähdykset sai tehtyä paremmin.

Sitten tulimmekin jo radan. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme ensimmäisenä innarijumppasarjan. Se meni kohtuullisesti ilman suurempia rämpimisiä, sujuvamminkin toki olisi voinut mennä. Siitä matka jatkui toisena olleelle lävistäjäesteelle, jolle tuli ihan asiallinen lähestyminen. Hyppykin oli ok, ja Pave nappasi siinä toivotusti oikean laukan. Sen jälkeen kolmosena oli toinen lävistäjäeste, jolta jatkettiin neloselle kaarevalla tiellä. Kolmoselle tuli vähän jarruttava hyppy, mutta pääsimme neloselle toivotusti kuudella askeleella. Puomin taisimme tosin neloselta ottaa mukaan eli ponnistuspaikka ei lopulta osunut ihan kohdilleen. Nelosen jälkeen tulimme kavaletin, okserin ja toisen kavaletin. Välit menivät ihan hyvin kolmella askeleella, ja hypyt olivat asiallisia. Toisen kavaletin jälkeen sain tosin korjata laukan ravin kautta vasemmaksi. Edessä oli vielä radan kaksi viimeistä hyppyä: suoralla linjalla olleet esteet neljän laukan välillä. Linjan ensimmäiselle esteelle tuli vähän hassu hyppy, mutta Pave venytti välin ihan kohtuullisesti neljällä askeleella ja selvitti radan viimeisen esteen puhtaasti. Sen jälkeen korjasin vielä myötälaukan ravin kautta.

Tulimme vielä lopuksi esteet 2–4 uudelleen. Matkaan lähdimme vasemmassa kierroksessa ja hyppäsimme lävistäjäesteen asiallisesti. Laukka vaihtui, ja matka jatkui toiselle lävistäjäesteelle, jolta oli se kuuden laukan kaareva linja tehtävän kolmannelle esteelle. Hyppy toiselle lävistäjäpystylle olisi saanut tulla ehkä hieman lähemmäs estettä, mutta oli muuten ok. Kaarevan linjan pääsimme nyt paremmin kuudella askeleella, jolloin ponnistuspaikka tuli hyvin. Niinpä este ylittyi asiallisesti, ja päivän hyppymme olivat siinä.

Tänään menomme oli jotenkin vaisua. En tiedä, oliko kuski, ratsu vai molemmat vähän hyytyneitä. En saanut Pavesta irti oikein sitä tavallistakaan laukkaa ennen kuin lopputunnin kolmen esteen tehtävällä. Rata meni sinällään ihan ok emmekä rämpineet, mutta sellainen helppous jäi puuttumaan. Vaan kuten olen todennut ennenkin, ei jokainen tunti voi mennä helposti ja vaivatta. Joskus on vähän ponnettomampaa, joskus taas parempaa. Jos tunnille pitäisi antaa arvosana, niin se olisi jotain tyyliin ok-. Ei mitään kamalaa, mutta ei myöskään ihanan sujuvaa. Jotain siltä väliltä ja ehkä pikkuisen alle, siitä miinus. Vaan positiivista tänään oli se, että parit ohimenot tulivat yksittäiselle tehtävälle eikä radalle, jossa Pave tuntui taasen olevan menossa tasaisen varmasti. Oli kyllä kiva treenata saman tunnin aikana sekä vähän tekniikkaa että rataa.

Kuvasta kiitos Hannakaisalle!

Varmuutta mukavuusalueelta

Tiistaina oli Pian estetunnin vuoro, ja ratsunani oli tietysti Pave. Viime kertoina estetunnit ovat menneet meillä paikoin aika kehnosti, joten rohkenin toivoa opettajalta, että palaisimme Paven kanssa takaisin mukavuusalueelle hakemaan varmuutta. Halusin saada pidettyä itseni rentona ja sitä kautta myös Paven, kun tehtävät ja estekorkeudet eivät aiheuttaisi turhaa suorituspainetta. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä.

Kävin kaikki askellajit itsenäisesti läpi, ja Pave toimi tuttuun tapaansa. Opettajan ohjauksessa aloitimme laukassa tehtävältä, jolla oli kaksi puomia ympyrän kaarella. Väli oli sopiva kahdella, vähän lyhennetymmällä laukka-askeleella. Yritin antaa laukan sujua aina puomien jälkeen, mutta ehtiä lyhentää sitä ajoissa ennen kuin tulimme niille uudelleen. En halunnut jäädä nyhertämään vain lyhyttä laukkaa, jotta se ei jäisi päälle kaikille tunnin tehtäville. Jos jäin hurruuttelemaan tavallista laukkaa liian pitkäksi ajaksi, en enää ehtinyt saada Pavea lyhyemmäksi eivätkä askeleet sopineet puomiväliin. Kun tajusin alkaa ottaa laukkaa lyhyemmäksi ajoissa, saimme tultua puomit hyvin. Tällä tehtävällä vaihdoimme suuntaa kääntämällä lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalla ja hyppäämällä sillä olleen kavaletin. Me emme Paven kanssa saaneet laukkoja vaihtumaan kavaletilla, vaan teimme vaihdot ravin kautta.

Seuraavaksi tulimme kahta kavalettia jonkinlaisella kahdeksikolla laukkoja vaihdellen. Kavalettien jälkeen ei tarvinnut käyttää kaikkea tilaa, vaan käännöksen sai tehdä lyhyemmin. Aluksi Pave nappaili tehtävillä laukat oikein. Sitten aloin säätää jotain mystistä, jolloin laukat eivät enää vaihtuneetkaan, vaan sain korjata ne ravin kautta. En oikein tiedä, mitä tässä tapahtui. Ehkä olin alkukierroksilla sopivan huoleton enkä tehnyt vaihdoista numeroa, jolloin Paven oli helppo nappailla toivotut laukat. Ehkä sitten aloin kuitenkin säätää liikaa, jolloin Pave ei enää tiennyt, mitä tehtävällä oikeastaan piti tehdä. Saimme kuitenkin loppuun onnistuneet vaihdot jo kavaletilla molempiin suuntiin.

Tämän jälkeen siirryimme jumppasarjalle, jolla oli kavaletti ja ristikko innarivälillä, askeleen välillä pysty ja kahden askeleen välillä okseri. Tehtävää tulimme oikeassa kierroksessa. Tehtävällä sain keskittyä ratsastamaan Paven suoraksi pohkeita käyttämällä ja vähemmän ohjassa roikkuen. Suoruuteen sain kiinnittää huomiota jo kaarteessa tehtävälle. Jos kaarre meni huolimattomasti, ja Pave pääsi puskemaan sisälle, emme tietenkään sattuneet ensimmäiselle kavaletille kovin hyvin. Sain kuitenkin petrattua tehtävällä ja sitä kautta suoristettua Pavea aika mukavasti. Jumppasarjalla sai myös hyvin miettiä omaa mukautumista, joka toimi muuten ihan ok, mutta käteni tahtoivat välillä unohtua paikoilleen. Onneksi toistoja tuli sen verran, että sain korjattua tätäkin asiaa. Jumppasarjan korkein este meillä oli noin 80-senttinen, joten korkeuksia ei tarvinnut jännittää.

Seuraavaksi tulimme oikeassa laukassa täyskaarron kautta kavaletin, jolla nappasimme vasemman laukan. Siitä jatkoimme noin 17 metrin suoralle linjalle, joka meni neljällä askeleella. Saimme Paven kanssa napattua kavaletilla vasemmat laukat toivotusti. Suoralle linjalle tultaessa muistin edelleen suoruuden merkityksen, ja saimmekin tultua linjaa sangen asiallisesti. Yritin muistaa aina antaa Paven laukata, etten tahattomalla hidastamisella aiheuttanut hyppyihin pulmia. Pontevuutta olisi varmaan saanut olla hieman lisää, mutta näille estekorkeuksille eli noin 80 sentille etenemisemme riitti ihan hyvin. Suorituksemme olivat rauhallisia ja aika tasaisia, mihin olin tyytyväinen.

Lopuksi tulimme kaikki tehtävät putkeen, meille esteiden korkeus taisi olla noin 80–90 senttiä. Matkaan lähdimme oikeassa kierroksessa ja tulimme ensimmäisenä jumppasarjan. Sain suoristettua Paven sille hyvin, jolloin se sujui tasaisesti. Jumppasarjalta hyppäsimme aiemman suunnanmuutoskavaletin täyskaartotiellä. Laukka vaihtui siinä toivotusti vasemmaksi, ja pääsimme jatkamaan sujuvasti vielä suoralle linjalle. Yritin säilyttää laukan edelleen sujuvana. Pave pääsi kuitenkin painumaan edestä matalaksi. Yritin saada Pavea nousemaan sieltä, kun suoran linjan ensimmäinen este läheni nopeasti. Pave jäi kuitenkin kuolaimen alle. Selkään tuntui vähän jännältä lähestyä estettä, kun hevoseen ei ollut oikein otetta. Liimasin kuitenkin pohkeet kiinni ja luotin siihen, että kyllä Pave sen esteen näkee. Tästä pienestä kommunikaatiokatkoksesta huolimatta saimme ylitettyä suoran linjan ensimmäisen esteen hyvin ja pääsimme linjan sujuvasti neljällä askeleella. Suoran linjan toinen este ja samalla tämän lyhyen radan viimeinen este ylittyi myös asiallisesta, ja näin päätimme tunnin hyppelyt hyvään fiilikseen.

Jes, viimein tunti, joka sujui mukavasti ja ennen kaikkea sopivan paineettomasti! Hitsit, tätä olen kaivannut monella estetunnilla, kun meno on ollut kamalaa rämpimistä. Tällä tunnilla sain pidettyä oman pääni kasassa ja ratsastettua aika rennosti. Tämä fiilis tarttui myös Paveen, joka ylitti esteet mukavan tasaisesti ja varmasti. Ihanaa! Kyllä ne onnistumiset vain palkitsevat. Mukavaa oli myös se, että rauhassa aloitetun tunnin loppupäässä hypätyt muutaman 90 sentin esteet menivät ihan tuosta noin vain. Niin siis minun puolestani, Pavellehan ne eivät ole oikein mitään. Taputtelin ja kiittelin Paven vielä hyväksi, kun se teki osuutensa niin mainiosti. Nämäkin fiilikset pitää pistää talteen ja tarttua näihin niinä kertoina, kun meinaa vähän jännittää tai loppua usko kesken.

Ratsasta hevosen puolesta

Tiistain Pian estetunnille lähdin itseäni tsempaten. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kolme. Viime aikoina estetreenit Paven kanssa ovat menneet kehnosti, minkä takia saan taas työskennellä henkisen kanttini kanssa. Tämä laji helpottuisi kummasti, jos ratsastajan mielialoilla ja tunteilla ei olisi mitään väliä. Sitä varten varmaan ovat ne robottihevoset. Tosin todistetusti olen saanut moisenkin hypähtelemään ihan miten sattuu sekä jumittamaan kouluaitaan kiinni. Että se siitäkin.

Alkuverryttelyssä kävin kaikki askellajit läpi sekä työskentelin kiemuroilla Pavea asetellen ja taivutellen. Olin laittanut kannukset jalkaan testatakseni, saisinko pohkeet siten esteilläkin paremmin läpi. Pave reagoikin pohkeisiin nyt paremmin, kun tarvittaessa saatoin käyttää kannusta apuna. Kiemuroilla sain asettamisen ja taivuttamisen lisäksi muistaa pitää ravin pontevana enkä antaa Paven hyytyä. Tulimme verryttelyssä vielä ympyrällä muutamaa puomia ravissa. Pave eteni ihan hyvin, ja saimme ympyrän tien kuntoon. Pieniä hyytymisiä tuli puomeille, mutta ne katosivat, kun pidin Paven muualla ympyrällä hereillä pidentämällä ja lyhentämällä askelta.

Ensimmäiset hypyt otimme askeleen välillä olleille kavaletille ja esteelle. Oikeassa kierroksessa tulimme kavaletin ja pystyn, vasemmassa kavaletin ja okserin. Sain Paven etenemään kohtuullisesti, jolloin sitä ei tarvinnut hoputtaa viime metreille asti, vaan sai vähän jopa pidättää ja odottaa. Hypyt menivätkin ihan mukavasti, ja näin ponnistuspaikat. Pientä viilausta tiessä oli, sillä tahdoin ratsastaa lähestymisen kaarevan tien sijasta vähän kulmikkaana, mutta tämäkin korjautui. Tämän jälkeen hyppäsimme äskeiset pystyn ja okserin suoralla, viiden askeleen linjalla. Tällä tehtävällä alkoikin alamäki. Pave jostain syystä alkoi sännätä ensimmäisenä olleelle pystylle, jolloin tulimme okserillekin miten sattuu. Jos siis tulimme. Pave pääsi taas vilahtelemaan esteistä ohi, kun ohjaus petti pahemman kerran. Saimme ottaa linjalle melkoisesti toistoja ennen kuin pääsimme molemmat esteet kerralla yli. Pysty alkoi jo ylittyä järkevämmin, mutta sen jälkeen Pave pääsi taas säntäämään. Tämän tehtävän aikana nappasin kannukset pois, sillä en halunnut lietsoa ratsuun enempää höyryä levottomalla pohkeellani eriskummallisissa hypyissä. Kovin tasaiseksi meno ei lopulta muuttunut, kun en saanut Pavea täysin kuulolle. Saimme kuitenkin sellaisen suorituksen, josta saatoimme jättää tämän tehtävän rauhaan.

Sitten siirryimmekin päivän radan pariin. Sille lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme vesimatolla varustetun pystyn. Seuraavaksi tulimme aiemmalta tehtävältä tutulle suoralle linjalle, joka tultiin nyt toisesta suunnasta eli ensin okseri, sitten pysty. Siitä matka jatkui lävistäjällä olleelle askeleen sarjalle ja siitä toisen lävistäjän kahden esteen suoralle linjalle, johon meni neljä askelta. Rata oli yhtä huteraa menoa kuin aiemmalla tehtävällä. Ykkösestä kolmoseen pääsimme jotenkuten, mutta sarja ja toinen suora linja tuottivat ongelmia. Pave meni taas esteistä ohi ja kun pääsimme niistä yli, oli se melkoista rämpimistä. Olimme jo ennen rataa saaneet ottaa melkoisesti toistoja samoin kuin nyt radalla. Paven puhti alkoi loppua, jolloin opettaja neuvoi minua ratsastamaan sen puolesta. Minun tehtäväni oli siis tehdä kaikki niin hyvin, että Pavelle jäisi enää vain hyppääminen. Tunnin viimeisenä tehtävänä muutimme rataa siten, että hyppäsimme ykkösen toisesta suunnasta ja tulimme sitten sarjan sekä neljän askeleen suoran linjan tavallisesti. Muistini ei enää riitä erittelemään, mistä esteistä nyt menimme ohi vai pääsimmekö ne puolivahingossa kerralla. Sen sentään muistan, ettei Pave vieläkään miten varmalta tuntunut, vaikka saimmekin lopulta loikittua jokaisen esteen yli. Sain lopulta puristettua päivän viimeiset tahdonrippeeni ja käytettyä ne esteiden ylittämiseen. Helppoa ja sujuvaa? No ei, mutta sentään hyppäämistä, ei pujottelua.

Olipa taas tunti. Ohimenoja, pudotuksia ja pahemman kerran epävarmuutta. Bongasin sopivasti Ulutusta-blogista naulan kantaan osuvan toteamuksen arabiruuna Hapiksen kertomana: ”Ihmiset on siitä tosi kummallisia, että ne ei monesti tajua, mitä ne oikeasti haluaa tai pyytää. Sitten, kun yritän kohteliaasti kertoa, että et sinä sitä halua, vaan tätä, niin sitten ollaan harmissaan. Yritä siinä sitten! Valitettavan totta on, että me hevoset tiedämme yleensä ihmistä itseään paremmin, mitä heille kuuluu ja miltä heistä tuntuu.” Niinpä niin. Tänäänkin monta kertaa minua jännitti niin, että toivoin koko tunnin olevan äkkiä ohi. Lähesty siinä sitten estettä ja odota hevosen hyppäävän, kun oma kehonkieli sanoo sille koko ajan, että en minä tätä tahdo. Usko onnistumiseen, siinäpä taas iso asia minulle muistettavaksi ja treenattavaksi.

Takaisin epätasaiseen

Tiistaina oli taas Pian estetunnin vuoro. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja minä menin Pavella. Sileällä tehdyn alkuverryttelyn menimme itsenäisesti. Yritin muistaa pitää Paven liikkeellä sekä notkistella sitä. Pave liikkui ihan ok, mutta en ollut riittävän tarmokas taivuttelemaan sitä eli pääosin rautakankeilimme.

Ennen rataa tulimme puomeja niin ravissa kuin vähän laukassa sekä muutamat erilliset tehtävät, jotka olivat myös pidemmin selostetulla radalla mukana. Puomit menivät kohtuullisesti, vaikka sitä usein kaivattua notkeutta ja pontevuutta olisi saanut olla enemmän. Hyppytehtävillä se sama pontevuus oli kadoksissa, mikä ei enteillyt hyvää radalle. Oma puhti oli aika minimissä, mikä heijastui Paveen samanlaisena käytöksenä. Menimme paikoin pahasti puolivaloilla, mutta jotenkin esteiden yli rämpien. Ei priimaa eikä paikoin edes välttävää, sellaista selviytymistä. Menimmepä tässä vaiheessa kertaalleen tehtävällä yhdestä esteestä vasemmalta ohi, kun en tainnut ratsastaa hevosta estettä kohti. Tajusin Paven lähtevän ohittamaan, vaan en ehtinyt muka tehdä mitään.

Hyppäsimme vielä suunnilleen kuvan kaltaisen radan. Korkeutena taisi olla jotain 80–90 senttiä. Yritin viritellä Paven hereille ennen ensimmäiselle esteelle tuloa, vaan vaisuksi se yritys jäi. Ykkösen keilasimme alas, ja kakkonen ylittyi vähän haparoiden. Saimme aloittaa koko homman uudelleen. Nyt ykkönen ja kakkonen ylittyivät ihan ok, kolmonen samoin. Neloselle tie oli hukassa niin kuin aiemmin tunnilla eikä sillä ollut ponnistuspuomi helpottanut. Jolloin tempaisulla menimme siitäkin yli. Viitoselle sain suoristettua asiallisesti, ja pääsimme kahden askeleen sarjan a-osalle ihan ok. B-osalle pääsimme kahdella askeleella, mutta hyppy taisi jäädä matalaksi, ja keilasimme taas yhden puomin mukaan. Seiska meni kohtuullisesti, mutta kasia kohti hyydyimme. Sille tuli kehnompi hyppy, jonka jälkeen Pave päätti muistuttaa kuskia ja liirasi ysistä oikealta ohi. Jälleen kerran tajusin hevosen lähtevän omille teilleen, vaan en taaskaan ehtinyt tehdä mitään. Saimme tulla heti uudelleen kasin ja ysin paremmalla laukalla. Sain rutistettua meistä vielä vähän keskittymistä irti, jolloin pääsimme radan kaksi viimeistä estettä vähän paremmin. Kaiken kaikkiaan rata oli melkoista koheltamista ja keilaamista, siitä ohimenosta nyt puhumattakaan.

Huhhei, jopa oli taas epätasaisesti sujunut tunti. Muutamia hyviä hyppyjä mahtui onneksi mukaan, mutta niitä kehnompia oli aivan liikaa. Tänään emme Paven kanssa vain oikein startanneet saati ymmärtäneet toisiamme. Menosta puuttui rentous ja sujuvuus, mikä näkyi kaikilla tehtävillä. No, aina ei voi mennä hyvin, mutta ei tuo totuus silti kummemmin siloita fiiliksiä. Pieleen meni niin, että pätkähti. Vaan ensi kerralla paremmin, toivottavasti.

Hyviä hetkiä ja keskittymisen katoamista

Tiistaina treenit Paven kanssa olivat Pian estetunnilla. Ratsukoita oli yhteensä kolme. Alkukäynnit hoituivat peltolenkin kautta. Pave oli kärjessä ja kulki siinä oikein siivosti. Maneesissa menimme itsenäisen verryttelyn. Pave toimi muutoin ihan hyvin, mutta ei rentoutunut ihan niin paljon kuin olisin toivonut.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme vasemmassa laukassa suoran linjan, jolla oli kavaletti, askeleen väli, pysty ja vielä innarivälillä ollut puomi. Tehtävälle lähdettäessä hevosia tuli viritellä säätelemällä laukkaa lyhyestä pidemmäksi ja takaisin. Rämmimme tehtävää ensin, kun tulimme sille liian pitkänä puikulana. Sitten tajusin opettajan ohjeiden avulla herätellä Paven, mutta pitää sen silti lyhyempänä. Sen jälkeen tehtäväkin onnistui paremmin, kun Pave sai askeleet mahtumaan oikein eikä venähtänyt pitkäksi.

Seuraavaksi tulimme S-kiemuran, jolla oli pysty, okseri ja pysty. Sain tehtävällä Paven vaihtamaan laukat, mutta kaarre oikealle meni aluksi pahasti oikaisten. Pave pääsi punkemaan sisäpohkeeni läpi, kun en ratsastanut tietä tarkasti. Kun sain sisäpohkeeni hereille, parani tiekin. Lisäsimme S-kiemuran jatkoksi vielä loivalla kaarella olleet okserin ja pystyn, jonka oli samalla S-kiemuran aloittanut este. Loivalla kaarella S-kiemuran lopettaneelta pystyltä okserille taisi olla viisi askelta ja okserilta pystylle tiestä riippuen viidestä kuuteen. Tehtävä meni muuten sujuvasti, mutta kaarteissa oikealle tuli edelleen hieman oikaistua, vaikka ratsastin ne kuitenkin paremmin kuin aluksi.

Viimeisenä hyppytehtävänä tulimme kaarevalla linjalla olleet kaksi pystyä. Laukka piti saada säädettyä lyhyeksi ja napakaksi. Pari ensimmäistä hyppyä meni ihan hyvin, vaikka laukassa oli vielä työstöä. Sitten estettä hilattiin korkeammalle ja kesken toiselle pystylle lähestymisen sekä minä että Pave jäimme töllöttämään avonaisen oven takana liikkunutta ihmistä. Mikä oli seuraus? No Pave luikahti esteestä vasemmalta ohi. Tässä vaiheessa keskittyminen karkasi molemmilta. Tulimme sitten esteelle turhan monta kertaa esittäen koko ajan saman virheen. Toki siellä maneesin ulkopuolella oli edelleen ihmisiä ja hevosia, mutta olihan se nyt ihan höhlää, ettemme saaneet keskityttyä hyppäämiseen. Tuskastuin omaan mokailuuni niin, että jurputin ääneen ulkona liikkuvista ihmisistä. Olipa hyvä ratkaisu. Kisoissakin aivan varmasti voin mennä sanomaan minun mielestäni väärässä paikassa olevalle yleisölle, että anteeksi, voisitteko siirtyä häiritsemästä suoritustani. Hoh! Lopulta Kaisa ja Vake tulivat esteelle tulpaksi, ja vihdoin ja viimein muistimme Paven kanssa myös hypätä sen.

Lopputunnin omat mokailuni jäivät tosi pahasti hampaankoloon. Tunti oli sujunut tosi asiallisesti siihen saakka, mutta sitten keskittymisen rippeet katosivat minulta ja sitä myöten Pavelta. Olisi ollut ihan ok mennä esteestä kerran ohi, mutta kyllä siitä sen jälkeen olisi pitänyt mennä jo yli. Vaan ei, jäin töllistelemään itsekin ulkomaailmaa ja annoin Paven tehdä samoin. Just. No, Pave opettaa minua näissä tilanteissa eikä paikkaile ylimääräisiä. Onneksi lopulta sisuunnuin sen verran, että sain otettua itseäni niskasta kiinni ja alettua ajatella taas sitä estettä ja sen ylittämistä. Valtaosa tunnista meni kuitenkin hyvin, ja opettaja kehui Paven esittäneen muutamia hyviä ja pyöreitä hyppyjä. Pavelle pisteet, kuskille vähän sapiskaa. Ensi kerralla sitten nopeammin takaisin ruotuun!

Otetta parempaan laukkaan

Tiistaina oli taas Pian estetunti, jonka menin tietysti Pavella. Ratsukoita oli neljä. Itsenäisessä alkuverryttelyssä kävin kaikki askellajit läpi sekä pyrin asettelemaan ja taivuttelemaan Pavea notkeammaksi. Mitään suuria ihmeitä ei tapahtunut, mutta työskentelin tämän asian parissa paremmin kuin aiemmin. Paljon ympyröitä ja kaarteiluita, niin asettaminen ja taivuttaminen tulevat väistämättä tehtäväksi.

Ennen rataa hyppäsimme taas yksittäisiä tehtäviä, kuten kahdeksikolla olleita ristikoita, keskihalkaisijan suuntaisesti ollutta yksittäistä pystyä puomeilla varustettuna sekä kavaleteista ja pystystä koostunutta kolmikaarista kiemurauraa. Vaikein tehtävistä oli puomeilla varustettu pysty. Kummasti se maailma meneekin sekaisin, kun pystyn edessä on ponnistuspuomi. Sen muka vielä pitäisi auttaa! Minulla taas menevät ajatukset solmuun sen kanssa, niin kuin tänäänkin. Vähän rämpimistä sillä tehtävällä oli, mutta lopulta sillekin tuli parempia hyppyjä. Muuten tehtävät menivät ihan mukavasti. Laukka oli aika pitkälti kunnossa, ja Pave nappaili vaihtotehtävillä laukat oikein, jos ehdin tiedottaa asiasta ajoissa. Ravinkin kautta saimme siis niitä edelleen korjailla.

Päivän rata hypättiin matalalla korkeudella, ja se sisälsi tuttuun tapaan aiemmin harjoiteltuja tehtäviä. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme kolmikaarisen kiemurauran, joka meni ihan ok. Matka jatkui, ja hyppäsimme lävistäjällä olleen ristikon. Laukka ei vaihtunut tässä, vaan sain korjata sen vasemmaksi ravin kautta. Seuraavana oli kahden askeleen sarja, jolle piti tulla sujuvasti ja antaa hevosen lyhentää välissä. Sarja meni ihan hyvin, vaikka olisimme edelleen saaneet laukata hieman sujuvammin sille. Sen jälkeen saimme myös korjata laukan takaisin ravin kautta vasemmaksi. Sitten edessä oli vielä kaarevalla linjalla olleet lävistäjäristikot, joista toisen olimme jo radalla hypänneet. Ristikoiden väli meni viidellä askeella, mutta tie ei ollut ihan kohdillaan. Taisimme saadakin uusia radalta nämä kaarevan linjan ristikot sekä jumppasarjan 90 sentin korkeudessa. Uusintakierroksilla lävistäjäristikot menivät nyt asiallisemmalla tiellä viidellä askeleella. Jumppasarja meni myös mukavasti, mutta omaa mukautumistani olisin saanut viilata vielä enemmän.

Tunnilla petrasimme Paven kanssa hyvin paremman laukan löytämisessä. Laukkasimme useimmat tehtävät sekä radan paremmalla etenemisellä enkä jarrutellut turhia. Muhkeutta sekä säädeltävyyttä laukkaan toki saamme hakea vielä enemmän. Samoin kuin sitä, että ratsastan pohkeella aina vain aktiivisemmin ja annan ohjien olla enemmän rauhassa. Pudotimme tällä tunnilla pari puomia sekä Paven etukengän. Sen puuttuminen ei onneksi haitannut Paven liikkumista. Tästä tunnista jäi hyvä fiilis, ja se tuntui palkinnolta siitä, kun olin tietoisesti keskittynyt korjaamaan himmailevaa laukkaa sujuvammaksi. Nyt sain vähän tuntumaa siitä paremmasta etenemisestä, jolloin sitä on helpompi hakea muulloinkin.

Jumppaa pienillä esteillä

Tiistaina Pian estetunnilla pääsimme vähän jumppaamaan pienillä esteillä. Menin tunnin Pavella, ja ratsukoita oli yhteensä kolme. Alkuverryttelyssä ravasimme puomeilla kiemurauraa sekä teimme siirtymisiä ravin ja laukan välillä. Meille hommaksi tuli kunnon taivuttelut eteneminen samalla säilyttäen. Sain tahkota puomeja melkoisesti, mutta hiljalleen aloimme Paven kanssa hieman notkistua. Eteenpäinpyrkimykseen pyrin kiinnittämään tänään myös huomiota, ettemme jäisi himmailemaan tai vaihtoehtoisesti kipittäisi.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme kaarevalla linjalla olleet ravi- ja laukkapuomit. Ensimmäisen puomisarjan yli ravasimme, jonka jälkeen nostimme laukan ja tulimme laukkapuomit. Ravipuomit menivät ihan ok, mutta laukka tuppasi nousemaan siten, että Pave kiihdytti ravia ja venähti samalla pitkäksi. Sain hioa nostoa eniten. Suurin apu tuli siitä, kun sain Paven ravaamaan puomit vähän terävämmin ja lyhyempänä, jolloin laukkakin nousi paremmin. Laukkapuomit ylittyivät aika tasaisesti. Tehtävä muuttui vielä sen verran, että tulimme ensin molemmat puomisarjat ja jatkoimme niistä lävistäjällä olleen askeleen sarjalle. Puomit menivät edelleen ihan ok, mutta sarjalle sain ratsastaa tien paremmin. Muuten ponnistuspaikka sattui hassusti. Sarja meni muutoin asiallisesti yhdellä askeleella.

Seuraavaksi tulimme keskihalkaisijalla ollutta puomin ja pienten pystyjen jumppasarjaa, jonka lopussa lähdimme aina aloitussuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan. Puomin ja ensimmäisen pystyn väli oli kaksi askelta, mutta hurautin sen pari kertaa roikaisevalla yhdellä askeleella, kun en ollut tajunnut väliä oikein. Kahden askeleen välissä oli tarkoitus saada hevosta lyhyemmäksi, jolloin jumppasarja menisi helpommin. Lopulta tajusin ratsastaa tämän välin oikein, jolloin jumppa todellakin meni helpommin, kun Pave ei ollut niin pitkä. Suunnanmuutoksissa sain korjata laukan ravin kautta, sillä en ehtinyt ajatella tai edes yrittää saada vaihtoa viimeisellä pystyllä. Jumppasarjalla oli hyvä miettiä omaa mukautumista ja kevyessä istunnassa pysymistä. Näitä asioita haluaisin treenata enemmänkin, jotta oppisin Paven hyppytyylin kunnolla ja pysyisin hypyissä helposti mukana.

Lopuksi tulimme vielä kaikki tehtävät putkeen eli ravi- ja laukkapuomit, lävistäjäsarja ja loppuun jumppasarja molemmista suunnista. Matkaan lähdimme oikeassa kierroksessa ravaten. Ravipuomit menivät asiallisesti, ja Pave nosti laukan hyvin niiden jälkeen. Laukkapuomit ylittyivät sujuvasti, ja samalla tavalla selvitimme lävistäjäsarjan askeleella. Pave myös nappasi sen b-osalla toivotusti vasemman laukan, joten pääsimme suoraan kaartamaan keskihalkaisijan jumppasarjalle. Puomin ja ensimmäisen pystyn väli meni toivotusti kahdella askeleella, ja Pave selvitti muut pystyt hyvin. Jumppasarjan jälkeen sain korjata laukan oikeaksi ravin kautta. Pitkällä sivulla annoin Paven laukata pätkän rennommin ennen kuin vähän lyhensin sitä tullessamme uudelleen jumppasarjalle. Kaarre oikeassa laukassa oli hieman vasempaa hankalampi, mutta pääsimme jumppasarjan aloittavalle puomille kohtuullisesti. Muut hypyt menivät myös ihan hyvin. Jumppasarjan jälkeen sain taas korjata Paven ravin kautta vasempaan laukkaan, ja tehtävä olikin siinä.

Tällä tunnilla oli mukavasti taas mietittävää. Tehtävillä parempi valinta oli vähän lyhyempi, mutta silti aktiivinen laukka. Pitkällä laukalla ja hevosella tuli lähinnä pulmia saada jalat riittävän nopeasti ylös erityisesti jumppasarjalla. Pave oli tänään tasaisen mukava itsensä. Kuvittelen, että menimme ihan kohtuullisen asiallista laukkaa emmekä toivottavasti madelleet. Pienten esteiden treenit ovatkin kivoja, kun niissä saa keskityttyä tekniikkaan. Niin ja omaan mukautumiseen, jota toivoisin yhden tunnin pääaiheeksikin.

Matkustelun seuraukset

Tiistaina oli taas Pian estetunti, jonka menin Pavella. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä. Alkuverryttelyssä menimme kaikki askellajit läpi. Opettaja toivoi meiltä selvää taivuttelua sekä muhkeutta askeleeseen. Suuria onnistumisia ei tullut, mutta sentään etenimme kohtuullisesti. Verryttelimme laukassa kiemurauralla olleilla puomeilla, joilla pyrittiin saamaan vaihdot. Puomit tulivat kaarteiden jälkeen aina nopeasti vastaan enkä ihan ollut aina tilanteen tasalla. Niinpä tiet olivat paikoin sangen kummallisia, ja tulimmepa muutamia kertoja puomeille hyvin vinkkarassa. Ei siis ihme, etteivät laukat ottaneet vaihtuakseen. Taisimme saada ehkä kaksi onnistunutta vaihtoa koko tehtävällä. Lisää treeniä tähän, etenkin tien ratsastamiseen.

Ennen rataa hyppelimme tuttuun tapaan yksittäisiä tehtäviä. Tien ratsastaminen tuotti edelleen vähän pulmia, ja vilahtipa Pave yhdeltä tehtävältä sen takia ohikin. Muutoin tehtävillä minun piti muistaa säilyttää hyvä laukka, mutta olla nohittelematta turhia. Esimerkiksi jumppasarjalla erehdyin pyytämään Pavea turhaan eteen, jolloin koko tehtävä meni hätäisesti hypehdellen. Pitäisi muistaa ratsastaa se laukka kerralla sujuvaksi eikä viime hetkellä tehdä ratkaisuja, joskus vääriäkin.

Kaisalle kiitos tästä!

Sitten hyppäsimmekin radan pariin kertaan maltillisilla korkeuksilla. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme ympyrän kaarella olleet pystyt. Väli meni kahdella askeleella, kun sain tien paremmin kuntoon kuin aiemmin tunnilla. Jumppasarjalle tulimme kohtuullisesti, ja se menikin ihan ok. Sen jälkeen jäin vähän himmailemaan, mikä heijastui nelostehtävälle. Askel ei sopinut sarjan väliin, ja Pave viurahti okserista ohi. Uusintakierroksella tsemppasin vaihteeksi, jolloin pääsimme sen paremmin. Vinohyppy viitoselle meni ihan ok samoin kuin sama este uudelleen hypättynä. Pientä arpomista tiessä oli, mutta kohtuullisesti niistä selvisimme.

Toisella kierroksella radan esteet 1–4c menivät nyt mukavasti. Viitosena ja kuutosena olleita vinohyppyjä saimme treenata parin ekstrakierroksen verran. Esitimme vielä yhden ohimenon, kun yritin hyppyyttää Paven pystylle liian kaukaa, jolloin se sakotti minua hölmöydestä. Tämän jälkeen muistin taas, etteivät päättömät roikaisut ole tavoiteltava juttu ja sain parsittua tiet ja lähestymiset näillekin esteille kuntoon. Tätä kohtaa lukuun ottamatta rata meni vähän tasaisemmin kuin ensimmäinen kierros, mikä oli hyvä parannus.

Tunnin aikana opettaja kertasi tosi hyvin perusasioita. Jokainen askel piti muistaa ratsastaa eikä heittäytyä matkustamaan. Pave sakotti minua hyvin niistä kerroista, kun en ratsastanut, vaan jätin kaiken sen varaan. Pave kuitenkin malttoi tällä kertaa tosi hyvin, jolloin meno oli kohtuullisen tasaista läpi tunnin. Tosin sitä pontevuutta, opettajan sanoin muhkeutta, saisi olla aina vain enemmän. Pavea ei sinällään tarvitse hoputella eteen, mikä tuudittaa minut varmaan siihen ajatukseen, että etenemme riittävästi. Emme kuitenkaan vielä ole saaneet sitä oikeasta temposta kiinni, mutta eiköhän se treenien myötä löydy.

Hei, me ampaistaan

Tiistaina oli taas Pian estetunnin vuoro. Ratsunani oli Pave, ja jaoin tunnin kahden muun ratsukon kanssa. Tällä kerralla pääsimme treenaamaan estetehtäviä erilaisilla linjoilla. Alkuverryttelyn saimme mennä kaikissa askellajeissa aika itsenäisesti. Opettaja toivoi meiltä taas kunnon jumppaa asetusten ja taivutusten avulla. Yritin kyllä, mutta eipä se helppoa ollut. Alan kyllä kuulostaa jo rikkinäiseltä levyltä tämän asian suhteen. Mutta kun kiikastaa, niin sitten kanssa kiikastaa. Sentään pääsimme Paven kanssa muutoin etenemään ihan asiallisesti, niin aivan kaikki ei ollut hankalaa.

Ennen rataa teimme muutamia yksittäisiä tehtäviä, jotka pääsimme tulemaan vielä osana rataa. Pave oli taas sangen innokkaana, jolloin se pääsi ampaisemaan tehtävillä välillä ihan oman mielensä mukaan. Sain taas miettiä, miten napata se kuulolle kipittämästä. Pave pääsi syöksymään osalle tehtävistä aina niin vikkeästi, etten saanut pidäteltyä sitä. Tässä huomasin hyvin sen, miten huonosti käytän istuntaa ja erityisesti keskivartaloa jarruttamisessa. Sen sijaan retkahdan irti satulasta ja jään roikkumaan ohjissa. Ei ihme, ettei Pave tajua minun yrittävän jarruttaa tai ei ainakaan ota pyyntöjäni kovin vakavasti. Pidätteissä piti myös olla nopea. Minulla taasen kesti aina tajuta hetki, kun Pave oli jo singahtanut jo tovi sitten. Hurautettiinpa me kahdesti esteiden ohi, kun unohdimme keskittyä.

Kaisalle kiitos tästä!

Varsinaisella radalla esteiden korkeus oli kavaletista noin 80 senttiin. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Ykkösenä olleelle kavaletille tulimme hitusen liian lähelle, ja Pave joutui ponnistamaan sen yli hassusti. Sen seurauksena se kompastui pienesti takaosalla kavaletin jälkeen. Pääsimme kuitenkin toisena olleelle trippelille kolmella askeleella, ja Pave nappasi siinä toivotusti vasemman laukan. Kolmosen, nelosen ja viitosen kaareva linja oli tuottanut meille aiemmin tunnilla pulmia, mutta nyt pääsimme välit oikein neljällä ja kolmella askeleella. Kuutoselle lähdimme hitusen kaukaa, mutta väli meni odotetusti kahdella askeleella ja sarjan jälkeen olimme toivotusti oikeassa laukassa. Seiskan ja kasin väli meni viidellä askeella, ja edessä oli vielä myös vaikeuksia tuottaneet laukkapuomit. Valuimme seiskan jälkeen vasemmalle, mutta puomien reunaa hipoen pääsimme tulemaan niidenkin yli. Rata meni lopulta tasaisemmin kuin mitä tunnin tehtävät olivat antaneet odottaa. Onneksi näin.



Olin niin onnellinen, että tunti päättyi asialliseen suoritukseen. Olin jo aiemmilla tehtävillä ollut niin hätää kärsimässä, että odotin radan olevan vähintään yhtä kamalaa kohellustu. Onneksi saimme molemmat keskityttyä. Tunti paljasti taas kerran hyvin sen, kuinka minun pitää treenata pidätteiden ratsastamista tarkemmin. Ei pidä jäädä roikkumaan ohjiin, mutta ei myöskään tyytyä siihen, ettei hevonen kuuntele pidätteitä lainkaan. Siinäpä taas yksi kultainen keskitie etsittäväksi.

Videosta kiitos Riikalle!

Notkeuden puute

Tiistaina pääsin Paven kanssa ensimmäistä kertaa Pian estetunnille. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä. Tänään pääsimme menemään enemmän estetehtäviä, ja puomipainotteiset tekniikkatehtävät jäivät nyt toiseen kertaan.

Alkuverryttelyssä ravasimme kolmikaarista kiemurauraa kiemuroita selvästi suurennellen. Ideana oli notkistella hevosia tehtävällä asetellen ja taivutellen. Tämä osoittautuikin minulle ja Pavelle haasteelliseksi, kun en oikein saanut sitä tajuamaan tehtävän ideaa enkä osannut asettaa ja taivuttaa kunnolla. Niinpä menomme oli pientä puolittaista köpöttelyä ilman kunnon jumppaa. Noottiahan tästä tuli ja ohjeeksi asettaa ja taivuttaa reilusti, vaan tänään se osaaminen oli jäänyt matkasta. En sitten tiedä, onko Pave myös vähän jäykempi kaveri. Yritin kyllä houkutella sitä ja alleviivata tehtävän ideaa, vaan kunnon onnistumista ja sitä myöten pehmentymistä ei tullut.

Seuraavaksi tulimme muutaman kerran useampaa puomia suoralla linjalla ravissa ja laukassa. Pave innostui tehtävästä ja tahtoi vähän kiihdytellä puomeja päin. Niinpä menimme niitä melkoisesti kolistellen. Yritin kyllä napata Paven kuulolle ajoissa ennen puomeja, mutta jotenkin heittäydyn linjan alkaessa matkustajaksi. Silloin Pave pääsi rauhassa kipittämään puomit. Laukassa oli sama meno. Yritin keriä laukkaa kasaan ja pitää Paven tasaisena läpi tehtävän, vaan aina se pääsi vähän kiirehtimään. Kertaalleen saimme vasemmassa laukassa järkevän suorituksen, jossa Pave odotti ja malttoi laukata rauhassa. Harmillisesti en silloin tajunnut, millä vinkillä Pave tuli kuulolle. Hyvähän se joka tapauksessa on, että Pave pyrkii eteenpäin. Tahtoisin vain oppia saamaan sen kuulolle siten, ettei minun tarvitse viime metreille saakka pidellä siitä kiinni ja toivoa parasta.

Sitten hyppäsimme pari kertaa yksittäiset esteet oikeassa ja vasemmassa kierroksessa. Hypyt menivät ihan ok, eikä Pave nyt kiihdytellyt kummemmin. Ponnistuspaikat näin hyvin, mutta oma mukautuminen hyppyyn kaipasi tänään viilausta. Pohkeet olivat hypyissä usein irti ja heilahtelivat turhaan taakse. Myötäyksessä sain sentään vähän petrattua eivätkä käteni jääneet niin paikoilleen. Taisin tänään hypätä jostain syystä vähän pidemmillä jalustimilla. Se tosin ei yksistään selitä heiluvia pohkeitani. Minä kun tuppaan unohtamaan pitää ne tuntumalla myös hyppyjen aikana.

Hyppäsimme vielä radan ehkä noin 70-senttisenä. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Ykkösen ja kakkosen suora linja meni asiallisesti viidellä askeleella. Kaarteessa kolmoselle kävin vähän linjalta ulkona, mutta sain tuotua Paven kuitenkin esteelle. Tässä Pave innostui hieman, mutta selvitti välin neloselle kuudella askeleella. Laukka ei ollut vaihtunut kolmosella, mutta nelosella Pave nappasi myötälaukan. Sen jälkeen Pave lähti vähän kiirehtimään, joten sain pyöräyttää ympyrän. Sen aikana sain Paven takaisin kuulolle, ja pääsimme tulemaan viitosen ja kuutosen kaarevan linjan. Askelmäärä tälle ehti jo unohtua, mutta väli meni ihan kohtuullisesti. Sen jälkeen tajusin ottaa Paven ajoissa kiinni, ja pääsimme sarjalle järkevässä laukassa. Askeleen sarja sujuikin ihan hyvin, joten rata päättyi hyvään ja aika rentoon suoritukseen.

Lopuksi hyppäsimme vielä kertaalleen kaarevan linjan oikeassa laukassa esteeltä 6 esteelle 5. Väli meni nyt asiallisesti viidellä askeleella mukavan tasaisesti. Pavella oli tänäänkin energiaa, mutta radalla se ei enää sinällään haitannut. Tasaisuutta ja pidätteiden läpimenoa nopeammin tosin kaipaan vielä lisää. Pave kuitenkin hyppäsi kaikki esteet tänäänkin varman oloisesti, joten sitä ei tarvinnut erikseen miettiä. Omaa mukautumista ja vaikuttamista tosin sitäkin enemmän. Tekniikkatreenejä odotan myös, sillä niiden kauttahan sitä oppii. Tekemistä on siis luvassa, mutta eiköhän tässä taas myös aina opita jotain.