Parempaa kohti

Torstaina päädyin jälleen Noran kautta pitkästä aikaa Aaltokankaan ratsutallien estetunnille. Ratsukoita oli yhteensä vain kolme, sillä tunti oli erikseen meille järjestetty. Ratsukseni olin toivonut varmaa, tasaista menijää, joka opettajan mielestä sopi Eemeliin hyvin. Tällä 2007 syntyneellä pienellä eestinhevosruunalla olenkin hypännyt kerran aikaisemmin syyskuussa 2012. En odottanut tunnilta suurempia, vaan lähdin sopivasti pää tyhjänä liikkeelle.

Alkuverryttelyssä Eemeli tykkäsi hidastella sekä viedä turpansa kenottamaan oikealle. Opettaja korjasi heti ohjastuntumaani tasaisemmaksi sekä käski vaikuttamaan paremmin sisäpohkeella, kun Eemeli pienensi ympyröitä oma-aloitteisesti. Lisäksi tuli huomautus hevosen liiallisesta kaulan taivuttamisesta. Opettajan ohjeiden avulla sain Eemeliä paremmin kuulolle. Suurin apu oli hevosen kunnollinen suoristaminen. Sen avulla Eemeli sai omia palikoitaan kohdille, jolloin liikkuminenkin helpottui. Laukassa verryttelimme tekemällä temponvaihteluita sekä siirtymiä raviin. Eemeli lähti eteen ihan kivasti, mutta laukan lyhentäminen jäi vähän puolitiehen. Siirtymät raviin tahtoivat olla hätäisiä, ja samoilla fiiliksillä esitin pari noloa tyrkkäystä laukkaan. Taas vähän malttamalla sain Eemelin nostamaan pari kertaa laukan aika asiallisesti.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme oikeassa laukassa aloittaen täyskaartotiellä oheisen piirroksen esteen numero 3, toisesta suunnasta siis. Siitä jatkoimme tuolle numeroimattomalle pystylle. Tavoitteena oli saada laukka vaihtumaan molemmilla esteillä. Me onnistuimme tässä Eemelin kanssa muistaakseni tasan kerran ja kaiken lisäksi vahingossa. En saanut Eemeliä suoristumaan ensimmäiselle esteelle eikä laukka rullannut, joten laukka ei vaihtunut. Toisella pystyllä oli samankaltaisia ongelmia. Opettaja kehotti johtamaan enemmän, mikä sai minut ihan hämilleni. Oma bravuurini kun on reilu johtaminen. En tiedä sitten, varoinko tekemästä sitä vieraamman opettajan silmän alla vai mikä tökki. Lopulta sain tehtävälle paremmat tiet ja Eemelin suoremmaksi, mutta vaihdot jäivät saamatta. Eemeli vaihtoi kuitenkin kohtuullisen nopeasti myötälaukan aina ravin kautta.

Seuraavaksi tulimme suoralla linjalla numeroimattomaa pystyä ja nelosnumerolla varustettua okseria muutaman kerran. Väli taisi olla noin 24 metriä. Esitimme Eemelin kanssa ensin välin seitsemällä askeleella siten, että viimeinen askel oli vähän töpö. Päätin seuraavalla yrittämällä tulla välin mieluummin kuudella. Eemeliä sai nohittaa sitä varten ajoissa ennen ensimmäistä pystyä sekä heti pystyn jälkeen. Se otti pyynnöt kuitenkin hyvin vastaan ja hurautti välin nätisti kuudella askeleella. Tälläkin tehtävällä yritimme laukanvaihtoa okserilla, mutta se taisi jäädä ehkä yhden onnistumisen, jos senkään, varaan. Tänään laukanvaihdot hypyissä eivät tosiaan olleet meidän juttumme.

Lopuksi tulimme vielä pienen radan esteillä 1–4 muutamaan kertaan, korkeimmillaan rata oli noin 70 sentin tuntumassa. Ykkösen ja kakkosen kaareva linja meni pääsääntöisesti hyvin, kun taas kolmosen ja nelosen linja meni oikaisten. Välillä pyysin Eemeliä myös roikaisemaan turhan kaukaa, mutta ratsu lähti luottavaisesti matkaan. Pari kertaa jäin itse arpomaan ponnistuspaikkaa ja päätin hevosen lähtevän kauempaa, mutta Eemeli otti vielä sen yhden askeleen. Sielläpä olin sitten kaulalla odottamassa hevosen ratkaisua. Onneksi tämä ei tuonut mitään suurempia pulmia, näytti lähinnä vain huvittavan nololta. Viimeisellä kierroksella sain kuitenkin tsempattua niin paljon, että molemmat kaarevat linjat menivät kohtuullisesti. Täydellisiä ne eivät olleet, mutta muuten parannusta oli aiempaan. Tähän päättyivät meidän hyppelymme tältä kertaa.



Opettaja kehui meitä siitä, että meillä osasin olla paikoin päättäväinen ja sain Eemelin liikkumaan aika hyvin. Sama fiilis jäi itselle. Eemeliä sai kyllä patistella, mutta laiska se ei ollut. Sen tarjoama laukka tosin ei riittänyt, vaan jätti ratsulle liikaa aikaa kiemurrella ja luikerrella. Kun Eemeliä patisti vielä vähän lisää siitä, alkoi löytyä parempaa menoa ja ratsuunkin tuntumaa. Tämän perusteella Eemeli oli kiva hyppykaveri. Se yritti sinnikkäästi ja uskoi myös päätöksiäni, ainakin välillä. Olihan se vähän ponimainen ruuna, mutta sopivissa määrin. Siksipä alkutunnista kovasti tuloaan tehnyt ketutus väistyi, kun tajusin voivani myös nurisemisen sijaan ratsastaa. Kaikkea sitä oppiikin, haha!

Videoista kiitos tuntia seuranneelle!

Viisivuotiaan vietävänä

Hevosettomat päivät ovat yleensä aina vähän kummia ja hevoseton maanantai jotain ihan käsittämätöntä. Niinpä Noran (joka oli myös tunnilla mukana) kannustamana pistin viestiä Aaltokankaan ratsutalleille ja mahduin mukaan C-tunnin kuudenneksi ratsastajaksi. Vaikka hevoset jakanut opettaja oli kuitannut tuloni tunnille, oli häneltä silti jäänyt ratsu jakamatta minulle. Viittä minuuttia ennen tunnin alkua kuulin, että saisin mennä 2007 syntyneellä eestinhevosruuna Emiirillä eli Eemelillä. Tallin sivujen mukaan tämä 149,5-senttinen nuorukainen on koulupuolen tasoltaan heC-B ja hyppää innokkaasti ja melko etevästi pieniä esteitä. Itseä nauratti hieman karsinassa sangen pieneltä vaikuttanut ratsu ja kentälle päästyä vielä enemmän, kun patsastelimme pätevinä Noran ja 175-senttisen Aksun rinnalla. Mutta maasta se pienikin ponnistaa vai miten se menikään.

Tunnilla ei koreiltu monenlaisilla esteviritelmillä, vaan kaikki tehtävät tehtiin kahden esteen suoralla linjalla, jonka väli oli 14 metriä. Aluksi tulimme suoraa linjaa ravissa siten, että esteiden kohdilla oli vain puomit. Hyvissä ajoin ennen linjan alkua samoin kuin sen jälkeen piti pysyä kevyessä istunnassa. Eemeli ravasi mukavasti itse, joten saatoin vain ohjailla ja keskittyä itseeni. Opettajalta tuli kommenttia pysyä paremmin koko ajan kevyessä istunnassa samoin kuin säilyttää ohjissa tuntuma. Muutaman kierroksen jälkeen pääsin paremmin Eemelin ravin kanssa sinuiksi ja pysyin paremmin kevyessä istunnassa. Kätenikin osasivat pysyä paikoillaan ilman, että tarvitsin tukea hevosen kaulasta. Eemelille pisteet siitä, että se puksutti tehtävän kerta toisen jälkeen aika suorana ja tasaisesti.

Tämän jälkeen tehtävää tultiin laukassa. Meillä Eemelin kanssa väliin sujahti sopivasti neljä askelta. Kevyt istunta toimi edelleen aika mukavasti, joten siihen ei tullut kummempaa korjausta. Muutaman suoraan mennyn kerran jälkeen opettaja ohjeisti tekemään ympyrän ensimmäiselle puomille ja jatkamaan siitä loppu normaalisti. Eemeli kääntyi hyvin, mutta muutamia kertoja askel ei aivan sopinut puomille, jolloin linja meni vähän töksähtäen. Päästin myös Eemeliä välissä vähän karkaamaan toisen puomin jälkeen liian aikaisin käännökseen, mistä tulikin opettajalta noottia. Keskittymällä paremmin Eemeli myös pysyi paremmin suorana.

Sitten puomit nousivat pystyksi ja ristikoksi sekä lopuksi molemmat pystyiksi. Eemeli kulki mukavan tasaisesti, hyppypaikka oli helppo nähdä ja väliin mahtui edelleen neljä askelta. Tehtävässä ei oikeastaan ollut kummempaa ongelmaa, joten olin tässä vaiheessa jo aika hyvillä mielin. Estekorkeuskin oli mukavan hillitty, ehkä noin 50-60 senttiä, joten en pilannut tehtävää jännittämällä korkeutta. En tiedä, jäinkö sitten liian matkustajaksi hyvää mieltäni fiilistellessäni, sillä Eemeli päätti herättää kuskinsa. Se ampaisi toisen hypyn jälkeen kiitolaukkaan ja kevyessä istunnassa oltuani olin vähän hätää kärsimässä. Olin jo yhteen väliin turhankin hyvin kallistumassa vasemmalle ja arvelin jo ottavani maakosketuksen. Sinnikäs apinointini ja ohjien halailu auttoi tällä kertaa, ja sain kammettua itseni kyytiin ja Eemelin rauhoittumaan. Kaikeksi onneksi en ennen tuntia ollut tiennyt, että Eemeli osaa moisia metkuja. Se tosin kuulemma tekee noita lähinnä vain alkeisratsastajille, joten olin vähän nolona. Jännityksen jälkeen Eemeli hyppäsi tehtävän vielä ihan rauhallisena, joten arvelin virtapiikin menneen ohi.

Sitten opettaja komensi kaikki halukkaat nakkaamaan jalustimet pois. Mietin hetken, mutta en viitsinyt nynnyillä tällä kertaa edes Eemelin esittämän kiihdyttelyn takia, joten jätin jalustimet pois. Hyppäsimme linjan kahdesti oikeassa kierroksessa ja kerran vasemmalta. Oikeassa kierroksessa ei ollut mitään ongelmaa, joten hihkuin taas tyytyväisyydestä. Vasemmassa kierroksessa ensimmäiselle esteelle sattui vähän huono mukautuminen, mutta väliin meni silti neljä askelta. Toisen esteen jälkeen Eemeli tempaisi taas vauhdit, mutta tällä kertaa lopetti esityksen lyhyeen. Pysyin jälleen kyydissä ja itse asiassa jalustimien kanssa roikkumiseen verrattuna helpommin. Ilmeisesti Eemeli ei jaksanut enää esittää parastaan, vaan uskoi nopeammin, että nyt ei riekuta.

Lopuksi saimme tulla vielä kahta pystyä Noran kanssa vähän korkeampana eli hurjina 75 sentin pystyinä. Eemeli ylitti nekin ilman ongelmia, ja ihastuin vähän tähän pieneen reippailijaan. Hyppyihin mukautumisessa ei ollut ongelmia, ratsu pysyi liikkeessä omalla moottorillaan eikä edes puskenut huomattavasti kumpaankaan suuntaan. Loppuraveissa pyörittelin hevosta pyöreämmäksi, mihin se suostui kohtuullisesti. Tosin Eemeli päätti kokeilla onneaan ja otti vielä yhden lyhyen laukkalähdön ravista. Tämän sain kuriin vielä aikaisempaakin nopeammin ja huomasin, että jokin kentän metsäisessä päädyssä pelotti hevosta, sillä kaikki lähdöt olivat sattuneet siellä. Mikä lie siellä sitten ratsua pelottanut. Loppukäynneissä ratsu kuitenkin pysyi kivan pyöreänä ja lähti venyttämään ohjan perässä. Tällä kertaa onnistuin murtamaan tämän tallin kohdalla vaivanneen epäonnistumisten putken, joten olin aiheesta aika iloinen. Liekö sitten kerrankin sattunut kohdalle sellainen ratsu, jonka kanssa tulin ainakin jotenkuten toimeen, vaikka olikin ensimmäinen kertamme. Eemeli oli kyllä varsin mutkaton ratsu, jos nyt katsoo sormien läpi nuo muutamat lähdöt. Ainakin ratsulla oli virtaa, jos ajattelee positiivisesti noita hetkiä. Vielä kun osaisin kanavoida tuollaisen virran hyödyllisemmäksi.

Videoista kiitos tuntia seuranneelle!