Keskittymisen hyvä vaikutus

Vuoden toiseksi viimeinen estevalmennus hurahti toivomani Eetun kyydissä. Muut ratsastajat menivät ilman satulaa, mutta minä nynnyilin ja otin satulan matkaan. Tunnin alussa aioin yrittää mennä kuitenkin ilman jalustimia, mutta niin vain tunnin lopussa tajusin pitäneeni ne sinnikkäästi matkassa. Ehkäpä joskus voisi esimerkiksi jumppasarjalla treenailla ilman jalustimiakin.

Alkuverkka mentiin taas itsenäisesti eikä siinä ollut kummempaa. Eetu oli kivasti kuulolla, mutta edelleen melkoisen jännittynyt. En vielä näiden kertojen aikana ole keksinyt, miten muuten kuin löysäämällä ohjaa reilusti voi saada tätä ponia rennommaksi. Ehkäpä jokin koulutunti voisi antaa vihiä asiasta. Ennen rataa tehdyissä hypyissä keskityttiin hyviin teihin myös esteen jälkeen sekä toisena koetettiin vaihdella laukkoja oikein. Minulle tuli noottia siitä, että annan hevosen puskea esteen jälkeen ihan minne se haluaa. Niinpä ohjeeksi tuli käyttää koko tila hyväksi.

Oikeassa kierroksessa tämän toteuttaminen oli hitusen helpompaa, mutta vasemmassa kierroksessa sisäpohkeeni ei tuntunut haluavan tehdä mitään asian eteen. Kumma juttu, sillä yleensä vasen pohkeeni on joskus jopa toiminut. Kenties siihen suuntaan vinkkurallaan oleva istuntani antoi hevoselle vihiä, että karkaa vain tänne. Lisäksi johtamiset esteillä lisäsivät ongelmaa, sillä silloin keskityin aivan liikaa ohjiin pohkeiden sijasta. Onneksi saimme muutamia kertoja jatkettua esteenkin jälkeen toivotusti suoraan, jolloin saimme vähän ongelmaa korjattua.

Korkeudet radalla pysyivät 50-60 sentin tuntumassa. Ensimmäinen kierros meni meillä vähän ajatuksetta. Ykköseste oli kavaletti, joka ylitettiin ympyrällä vasemmassa kierroksessa. Siitä jatkettiin esteille kaksi ja kolme. Väliin meni meillä neljä askelta, vaikka tuntuikin hitusen ahtaalta. Olisi pitänyt siis ottaa joko kiinni tai pyytää reippaammin eteenpäin. Kolmosen jälkeen tuli muistikatkos, joten pyöräytin ylimääräisen ympyrän, jotta pääsin ylittämään neloskavaletin. Siitä viitoselle ja johtaminen, mutta laukka jäi vaihtumatta. Eetu nosti ravin kautta nopeasti oikean laukan. Sitten mentiin taas kavaletti ympyrällä ennen menoa seiskalle, kasille ja ysille. Väliin meni muistaakseni kolme ja viisi askelta. Siitä kympille, jossa keskityin taas johtamaan liikaa, jolloin tie yhdelletoista kärsi ja mentiin vähän miten sattuu. Kaksitoista meni ok, hitusen ehkä ahtaasti. Kolmeatoista ei ensimmäisellä kerralla hypätty ollenkaan, kun se tuli vasta toiselle kierrokselle lisäyksenä.

Ensimmäinen kierros tuntui melkoiselta hutiloinnilta. Tiet olivat vähän miten sattuu, mutta Eetu meni kiltisti yli. Parit välit tuntuivat turhan ahtailta, jolloin paljastui, etten yrittänyt pitää laukkaa samanlaisena läpi radan. Tiet taas kärsivät aina, kun mietin laukanvaihtamista. Jostain syystä ajatukseni keskittyvät aina ohjiin siinä vaiheessa, ja pohkeet jäävät johonkin odotustilaan. Opettajalta tuli myös jälleen kommenttia siitä, että tila tulisi käyttää paremmin.

Toiselle kierrokselle lähdin sitten tsempaten itseäni keskittymään. Ei liene yllätys, että keskittymisen kanssa rata meni niin paljon helpommin. Uusia ongelmia ei tullut, päinvastoin. Tällä kertaa ehdin miettiä enemmän teitä ja lakata murehtimasta laukanvaihtoja, sillä Eetu oli vikkelä vaihtamaan myötälaukan ravinkin kautta. Radassa olin erityisen tyytyväinen esteiden 10 ja 11 tiehen, sillä ensimmäisellä kierroksella valuin kunnolla vasemmalle ja ylitimme esteen numero 11 vasenta reunaa hipoen. Tällä kertaa olin jo ennen kymppiestettä hereillä, jolloin saatoin valita paremman tien yhdelletoista. Eetu myös meni tämän kierroksen paljon tasaisemmin. Ilmeisesti sekin huomasi, että kuski oli jopa hereillä.

Tämän kerran anti oli keskittymisen taika. Nyt pitäisi opetella keskittymään kunnolla koko estevalmennuksen ajan eikä vain muutaman viimeisen minuuttin ajaksi. Tällä tavalla pystyisi todennäköisesti alkaa korjata niitä ikuisuusongelmia sen sijaan, että uusia ongelmia pulppuaa koko ajan lisää. Eetu ansaitsi kyllä tästäkin kerrasta kiitokset. Se on mukavan kiltti poni, joka yrittää parhaansa mukaan ymmärtää kuskiaan. Ja vaikka ei pääsisikään ratsastajan mietteistä perille, menee se eteen laitetut esteet mukisematta yli. Nyt sitten vain hetkellisesti kutistavaa konetta joulupukilta kovasti vielä toivomaan, niin Eetu-putken ei tarvitse päättyä tähän.

Hörisevän ihanaa joulua kaikille!

Tyytyväinen poniratsastaja

Eetu tallin kesäkuun 2011 kisoissa. En siis ole itse kuskina.

Toiveeni meni kuin menikin läpi ja kipusin tämän kerran estevalmennuksessa ihanaisen Eetun kyytiin. Hihittelin melkoisesti, kun menin Eetun karsinaan. Poni oli muistelemaani vähän vielä pienempi, mutta selästä käsin sitä ei onneksi tuntenut. Vähän tosin mietitytti, miten tunti mahtaa mennä, sillä viimeksi olen mennyt Eetulla huhtikuussa 2010 enkä ole sen kanssa puomeja kummempaa koskaan mennyt. Onneksi Eetu on niin kiltti, että menisi tehtävät varmasti ilman ratsastajaakin.

Alkuverkka mentiin itsenäisesti ravaillen ja laukaten. Eetu jännittyy todella helposti ja sen rentouttaminen on hieman haastavaa. Alkuverkassa en saanut ponia kovin rennoksi, vaan ravailut ja laukat menivät vähän jännittyneenä. Eetu kuitenkin kuunteli tarkasti pyyntöjä, joten kiihdyttämiset, pidättämiset ja kääntymiset menivät varsin vaivatta. Ponilaukkakin vähän nauratti, mutta onneksi Eetu pian näytti, että kyllä siltä irtoaa ihan etenevääkin menoa. Ottipa se ravista yhden lyhyen laukkalähdönkin säikähdettyään maneesiin vilahtaneita katsojia. Onneksi Eetu säikähti niin, että painauduin vain tiukemmin satulaan siitä irtoamisen sijaan.

Ennen rataa otetut hypyt sujuivat ihmeen helposti siihen nähden, että hyppäsin Eetulla ensimmäistä kertaa. Sen laukka oli tasaista ja siitä oli helppo laskea askeleet hyppyyn, jolloin mukautuminen sujui aika vaivatta. Välillä Eetu vähän innostui ja yritti itse päättää vauhtia, jolloin keskityin enemmän rauhoittamaan menoa. Opettaja tarkkaili myös jumppasarjalla taas istuntaamme. Minulle tuli kommenttia olla edelleen vähän pystympänä. Katse ja kädet sen sijaan toimivat hyvin. Toisen tehtävän aikana kavaletin ja porttiesteen väliin haluttiin viisi askelta. Jätin ratkaisun tekemisen aina esteiden väliin, mistä tuli opettajalta noottia. Hän sanoi, että oikea vauhti on otettava ennen ensimmäistä estettä ja antaa hevosellekin mahdollisuus ratkaista tilanne. Nyt jäin vähän häiritsemään hevosta, kun aloin maiskutella juuri ennen toista estettä. Otin tästä nootista kuitenkin opikseni ja sain Eetun menemään jo ennen ensimmäistä estettä sellaista vauhtia, että viisi askelta meni sutjakasti ilman omaa häseltämistä.

Tuttuun tapaan sitten itse rataan. Esteet 1-7 olivat perusrata, jonka jälkeen hyppäsimme erillään tiukempia käännöksiä sisältäneen uusinnan eli esteet A-C. Perusrata alkoi vasemmassa laukassa ykkösokserin yli. Laukka ei vaihtunut tässä, mutta Eetu nosti nopeasti ravin kautta oikean laukan. Esteet 2-4 menivät hyvin kolmen laukka-askeleen väleillä. Sen sijaan viitossarjalle tultaessa oli hitusen liikaa vauhtia, jolloin se tuntui hivenen ahtaalta. Kuutoselle päästiin kivasti ja tässä laukka vaihtui oikeasta vasemmaksi. Sen sijaan kaarre seiskalle venyi liikaa nelosta kohti, jolloin tuli tehtyä ylimääräinen mutka, jota piti suoristaa seiskalle päästäkseen. Seiska meni hyvin ja olin perusrataan aika tyytyväinen. Ei ollut häseltämistä, ponnistuspaikat olivat aika selviä, ja poni meni yhtä kiihdytystä lukuun ottamatta aika tasaisesti.

Uusintaan lähdettiin oikeassa laukassa kaartamalla kakkos- ja seiskaesteiden välistä A-esteelle. Siitä laukka vipsautettiin vasemmaksi ja kaarrettiin B-esteen yli. Siinä laukka takaisin oikeaksi ja jälleen kakkos- ja seiskaesteen välistä C-esteen yli ja vielä oikealle kaartaen. Uusinnan ratsastimme kahdesti. Ensimmäinen kierros meni ihan kivasti, mutta hitusen isoilla teillä. Eetu kuitenkin vaihtoi laukat ja kääntyi varsin sutjakkaasti. Toisella kierroksella olin enemmän hereillä ja uskalsin ratsastaa tiukemmilla teillä. Eetu näytti tässä vaiheessa sen, miksi se on yksi suosituimmista esteratsuista tallilla. Se kääntyi tiukasti, pysyi hyvässä laukassa ja vaihtoi laukat ongelmitta. Vaikka tiet olivat tiukkoja, se eteni helpon oloisesti ja kevyesti. Opettajalta tulikin suorituksestamme kehuja, jotka annoin täysin ponille. Eetu teki työtä käskettyä mukisematta, jolloin sitä oli ilo ratsastaa. Tästä jäi todella hyvä fiilis, sillä harvoin uusintateiden harjoittelu on ollut näin tasaista ja sujuvaa.

Eetun kanssa oli siis kaikin puolin todella mukava hypätä. Poni teki kaiken pyydetyn ja vähän enemmänkin. Pienet esteet sillä meneekin kuin vettä vain, kun sen kanssa on aiemmin kisattu 90 sentin ratoja. Ainoa viilattava asia on Eetun pieni, hetkittäinen innostuminen, kun se koettaa ehdottaa sille sopivaa vauhtia. Toisaalta sen varmasti saa antaa edetä, mutta tässä vaiheessa tykkään vielä itsekin olla päättämässä, mitä tahtia mennään. Hymyilin kyllä leveästi tunnin jälkeen ja olin sangen tyytyväinen poniratsastaja. Siksipä kehtasin toivoa, että saisin mennä vielä ensi viikolla Eetulla. Joululahjaksi voisin toivoa sitä, että kutistun itse hieman tai että Eetu saa vähän korkeutta lisää. Uskon kyllä, että se jaksaa kantaa minut, mutta olemme silti vähän eriparia keskenämme. Mutta jospa sitä nyt kerran tai kaksi voi näyttää vähän hassultakin, jos meno sujuu molemmilta muitta mutkitta.

Ponitäti puomeilla

Koska tämän viikon lauantai jää välistä, korvasin sen tietysti tiistailla. Minulle oli pitkästä aikaa sattunut poni ratsastettavaksi. Nimeltään tämä ihastuttava noin 145-senttinen tapaus oli Eetu. Ja kyllä, edelleen 178 ja 145 sentin ratsukkoyhdistelmä näyttää niin hyvältä. Onneksi ponikokoa ei tämän pollen kanssa huomaa, sillä reippaudellaan se päihittää monet muut isommat.

Puomeilla aiheena oli laukan säätäminen. Kavaletin ja kahden puomin muodostamaa reittiä kipaistiin ensin ravissa, sitten laukassa. Ravissa pyöräytettiin kavaletin kautta voltit molempiin suuntiin, ylitettiin ensimmäinen puomi suoraan, siirrettiin käyntiin ja toinen puomi samalla suoruusmeiningillä yli. Eetuhan kipitti menemään kuuliaisesti, ja reittivalinnat olivat onnistuneita. Kiva pieni poni.

Laukassa sama reitti humputeltiin ensin kuudella ja viidellä askeleella ja lopuksi viidellä ja neljällä. Ensimmäisellä kierroksella jarruttelin vähän liikaa ja lyhyempään väliin humpsahti yksi ylimääräinen askel. Seuraavalla kierroksella muistinkin taas tehdä osuuteni, ja Eetu laukkasi oikein nätisti välit pyydetyillä askelmäärillä.

Viiden ja neljän askeleen välit olivat jo oikeasti reippaita. Vauhtia näille otettiin kunnolla pitkältä sivulta ja kyllähän siinä vähän jo korvissa suhisi. Harvemmin kyllä tulee mentyä edes tuota laukkaa tunnilla (toisin sanoen harvemmin sitä saa kaivettua esimerkiksi kouluväännössä pollesta esiin). Eetu tahtoi vähän kaatua kaarteissa enkä ehtinyt kunnolla saada sitä haltuun. Siitä huolimatta laukka kuitenkin kulki nätisti, ja välit sujahtivat oikeilla askelilla. Eikä vauhti edes oikeastaan Eetun kanssa hirvittänyt. Ehkä jos este olisi ollut edessä, niin voisin olla nyt toista mieltä. Arkajalka täällä hei.

Tunnin lopussa humputeltiin kolmikaarista kiemurauraa tavoitteena asetella ja saada hevosta rentoutumaan. Eetu jännittyy helposti ja ilmeisesti käteni on aika jäykkä, joten en saanut sitä kovin helpolla rentoutumaan. Vähitellen mutkia tahkotessa onneksi Eetu vähän antoi myöten ja rentoutui.

Eetulla oli hauska mennä pitkästä aikaa. Tunti oli hyvin helppo, sillä polle kulki kevyesti ja teki tehtävät kuunnellen komentoja. Varsin vaivaton tunti herttaisella ponilla, mikäs sen rentouttavampaa kuskillekin.

Kuinka sitä taas hidastettiinkaan?

Huono tuurini lauantailta paikattiin eilisellä tunnilla. Sain nimittäin pollearvonnasta Eetun. Poniherrahan on vähän ehkä minulle pieni (ai miten niin 178 cm ja 145 cm ei sovi yhteen), mutta ei sitä ratsastettaessa ajattele. Lähinnä silloin, kun nousee satulaan, tulee sieltä polvilleen alas ja tunnin päätteeksi laskeutuu satulasta. Keskimmäisestä kohdasta myöhemmin vähän lisää.

Treeninä oli vähän askellajien vaihtelua, pohkeenväistöä tavallisesti sekä vähän takaosakäännösmäisesti sekä loppumaistiaisena puomien avulla otetut laukkahallinnat. Aluksi pyrittiin saamaan pollet liikkumaan käynnissä ja ravissa reippaasti sekä askellajien vaihtelun kautta reagoimaan pyyntöihin herkästi. Eetun kanssahan tässä ei ollut mitään ongelmaa. Poni kipitti menemään oikein mainiosti, mutta vanha ongelmani jarrujen puutteesta tahtoi vähän näkyä. Yritin muistella toisen opettajan oppeja siitä, kuinka Eetu pitää kevyestä ohjasotteesta. Yritin siinä sitten antaa puolipidätteitä tasaiseen tahtiin tarvittaessa ja muistaa hellittää. Kyllähän sitä sopivaa raviakin löytyi.

Sitten siirryttiin tekemään laukkanostoja. Ihan missä vain sai nostella ja mennä hetken laukkaa, kunnes taas siirryttiin raviin tai käyntiin. Siinäpä heti alussa sitten pyysin laukkaa oikein nätisti ja Eetu vastasi samoin opein. Sitten päätin pyöräyttää voltin, mutta uralta poiketessani Eetu kompastui johonkin ja laskeuduin pehmeästi polvilleni maahan. Sitä ei oikeasti voi edes kutsua putoamiseksi! Mihinkään ei sattunut, koska pieni poni kompastuessaan lähestyi niin hyvin maata, että siitä oli oikein näppärä laskeutua. :) Tulipa tunnilla toinenkin selästä hevosen kompastumisen takia alas. Tosin vähän ehkä vauhdikkaammin. Onneksi kummallekaan ei sattunut mitään.

Siirtymätreenien jälkeen siirryttiin väistöihin. Pitkän sivun alusta väistätettiin keskemmäs, suoristettiin ja jatkettiin aitaa kohden kääntyneenä väistöä samaan suuntaan. Tästä tehtiin myös lopuksi takaosakäännöismäinen pyöräytys toista pitkää sivua kohti. Eetuhan oli ihan huippu väistöissä! Käsittämättömän pienillä pyynnöillä se väisti ja oikein hienosti. Ainoa ongelma oli se, että kuski unohti pyytää myös eteenpäinmenoa, joten Eetu tahtoi itsenäisesti tehdä aika jyrkkääkin väistöä tuosta noin vain. Takaosakäännösmäinen väistätys tuotti kuskille ongelmia aluksi, kun käsien ja jalkojen paikat menivät vähän sekaisin. Mutta kun ne hahmottuivat, kääntyi Eetu tämänkin aika kivasti.

Puomitreenissä Eetu oli jo hyvin malttamaton. Kevyellä laukkapyynnöllä se otti kunnon spurtin ja siinäpä sitten yritin hokea itselle, että puolipidäte, myötäys, puolipidäte, myötäys. Jarrut tahtoivat tosin olla hivenen hukassa. Mutta viimeinen harjoitus, jossa piti mennä ensimmäinen puomiväli kuudella askeleella ja toinen viidellä, meni nappiin. Ensin kyllä näytti siltä, että jompikumpi venyy tai lyhenee, mutta tuurilla ja Eetun taidolla askeleet sattuivat kohdille. Ennen tälle tehtävälle pääsyä jouduin pyöräyttämään käynti- ja ravivoltit, jottei Eetu olisi laukkaillut oman päänsä mukaan tehtävää.

Mukava tunti oli, joskin kuskin käsittämätön huonous reippaampien hevosten hallinnasta oli haitaksi. Eetu oli muutoin oikein mainio ja ennen kaikkea kevyt ratsastettava. Sellaisella on ilo mennä aina näiden tervakavioiden jälkeen. Kloonaan kyllä Tuiskun itselleni. Se ei juurikaan kaahaa tai laiskottele, joten jarruton ja kaasuton kuski pärjäisi sen kanssa mainiosti.

Monet kerrat takana

Olen taas laiskistunut valtavasti! Takana on käsittääkseni neljä kertaa, hupsan. Piti kyllä kaivella muistia, että sai pollet mieleen ja tulin tähän tulokseen: Rappen, Eetu, Pera ja Mortti.

Enhän minä enää muista juuri mitään kolmesta viime tunnista, joten kuittaan ne sillä, mitä mieleen on fiiliksestä jäänyt.

Rappen oli mukava, oma itsensä, kuten aina. Herkkä ja reipas. Laukassa meillä meni tosin höpöksi, päästin Rappenin vain kaahottamaan ja sitten se pudotteli ravillekin. Viikonloppuopettaja osasi taas onnekkaasti kuitenkin neuvoa, miten Rappenia pitää ratsastaa. Joskin hän lisäsi, ettei missään nimessä omaa hevostaan ratsastaisi niin. Ohjehan oli, että tuetaan sen laukkapyrkimystä antamalla tasaisesti pohjetta ja tasaisesti pidätystä, jotta se kasaisi itseään eikä kaahottaisi. Tämähän toimi, kun kuski tajusi rytmin. Rappen laukkasikin pari pätkää oikein mainiosti. Se, miksi opettaja ei tekisi tätä omalle hevoselleen on se, että pollen täytyy itse pystyä pitämään itsensä pystyssä. Mutta tuntipollella vaihtelee niin paljon ratsastajat, joten sitä on vähän tuettava heidän kanssaan.

Eetu ja puomit. Meillähän meni taas niin vettä valaen, ettei tosi! Kiitos kuuluu taas ihanalle ponille. Puomien välit sujuivat toivotussa rytmissä ja meno oli mukavaa. Laukassa tosin oli jotain hankaluutta, ei tullut samaa onnellisuusfiilistä kuin sillä yhdellä kerralla.

Pera ja estetunti. Ennen hurrasin, kun estetuntien alussa löysin pollelistasta itseni ja Perat yhdistettynä. Nyt vain aina vähän pelottaa, vieläkin. Ei onneksi niin pahasti kuin ennen, mutta riittävästi. Eikä pelkoa vähentänyt se, että edellistunnin lopussa pollet riehaantuivat ja Pera muiden mukana. Ratsastaja maahan ja näin. Eipä se tosin Peraan onneksi vaikuttanut, minuun ainoastaan.

Esteillä keskityttiin onneksi tempotreeniin. Oli outoa ratsastaa Peralla pitkästä aikaa. Olen jo ehtinyt unohtaa, miten se toimii. Harmi, sillä aikoinani tunsin olevani hyvin kärryillä sen pollen toiminnoista ja toisinaan koin, että sekin tunsi minua ja tapojani. Toisin sanoen: pelasimme hetken aikaa yhteen. Ensin kuitenkin otettiin verryttelyhyppyinä isolla ympyrällä estettä. Mikäpä siinä, hyppäsihän se ja tajusin heti alusta asti keskittyä ohjaamaan sitä hyvin esteelle. Putoamisesta on ollut siis hyötyä, kun tämä asia on jäänyt mieleen.

Tämän jälkeen siirryttiin kahden esteen suoralle, joka piti mennä tietyillä laukoilla. Ihan kivasti, muistaakseni tai sitten ei. Kaahotus on edelleen se ongelmani ja se pahenee, kun en enää tiedosta kaahaavani, vaan luulen meneväni sopivaa vauhtia.

Sittenpä siirryttiin s-estereitille. Sehän meni höpöksi. Pera väisti kaksi tai kolme kertaa viimeisen esteen ja minua turhautti. Yhden kerran sain väistämisestä kiitokset: tulin liian lujaa estettä kohden, joten oikea ratkaisu oli ohjata sivuun. Oli se sitten tietoinen tai ei. Lopulta sain pollen uskomaan, että se nyt tosiaan hyppää sen esteen ja varmuuteni kasvoi noin tuhannesosan. Siitä se on lähdettävä.

Lopuksi hyppäsimme radan. En saanut laukkoja viimeiselle estevälille kummallakaan kerralla oikein, mutta muut kohdat menivät ihan hyvin laukkamäärienkin kanssa. Erityisen hyvä mieli jäi tuosta aikaisemmin väistöjä aiheuttaneesta s-reitistä, sillä se meni askelten ja reitin kanssa ihan nappiin! Kunpa minun ja Peran välit paranisivat. Se tuitaroi tunnilla pariin otteeseen ihan höpöjä ja minua harmitti. Juttelinkin sille tunnin jälkeen kovasti siitä, että mehän olemme parhaita kavereita, mutta ei se tainnut niihin hörökorviinsa silti sitä tietoa poimia kuultavaksi. No, ehkä vielä joskus uudelleen.

Nyt sitten vielä tiivisti viime kerran tunti Mortilla. Kehtasin ennen tuntia bussissa tuumata, että silläpä saattaisi olla kiva mennä pitkästä aikaa. No, se pikatoive toteutuikin. Aikoinaan meistä vissiin yritettiin muokata dream teamia ja lähellä oltiin. Polle alkoi kulkea minun allani oikein kivasti ilman kenkkuiluja. Nyt aika oli taas tehnyt hallaa ja tunti meni vähän kinastellessa siitä, että kumpi tätä tahtia heiluttaa.

Treeninä sulkutaivutusmaisia temppuja. Eli mentiin uraa pitkin niin, että saatiin etuosa kulkemaan sitä myöten ja jätettiin takaosa uran sisäpuolelle. Tämä olikin minulle mukavan haastavaa. Mortti ihme kyllä teki aika oikein, en vain saanut sitä jyrkempään kulmaan, mutta lieväkin oli jo osa voittoa. Harmitukseksi jäi se, etten missään vaiheessa tuntenut hevosta, kun se kulki oikein. Se oli osa treenin pointtia. Aina piti kääntää päätä ja tsekata, missä se pollen perä keinui.

Sittenpä pohjustettiin ensi viikon asiaa eli vastalaukkaa. Taas vähän uran sisäpuolella, jossa hyödynnettiin aiempaa treeniä. Eli oikealle mentäessä pyrittiin vähän asettamaan hevosta vasemmalle ja tuomaan perää keskemmäs. Nousihan se vasen laukka, hitaasti, mutta varmasti. Olin aika yllättynyt. Yritin myös minimoida liikkeeni vähän liikaakin ja siitä tulikin palaute: vaikka avut minimoidaan, jää pieni asetus aina näkyviin. Mutta mielestäni sain kuitenkin muutoin ihan mukavan pienesti Mortin nostamaan vastalaukan.

Innolla odotan ensi viikon treeniä, saisinpa taas reippaampia alle. Mantaa toivoisin ehkä, mutta se tykkää vaihtaa laukkansa näppärästi myötämenoon. Eetu voisi olla toinen kiva, jos saisin sen pysymään hyppysissä. Suurena ponnistuksena on tosin se, että saisin tämän blogin pysymään paremmin tuntien tahdissa. Tulisi kerrattua tunnin asiat nopeammin, paremmin ja ehkä enemmän mieleen painuen.

Vuoden viimeinen tunti

Olipa mukava päästä joulutauon jälkeen ratsastamaan. Uudenvuodenaattonakin oli onneksi tunti ja mikä vielä mukavampaa, opettajana tallin toinen. Tuuli oli puuskuttanut koko päivän ihan uskomattomasti ja siksipä tunnille valikoitiinkin ne pollet, jotka eivät hyppäisi heti nahoistaan tuuleen tuivertaessa. Minulle sattui Eetu, huippua! Tosin ennen tuntia luulin, että Eetu lähtisi samantien käsistäni, mutta ehei. Pari kertaa se säikähti, mutta hyvin maltillisesti ja matka jatkui ongelmitta.

Koska tunteja oli yhdistelty, koostui päivän ensimmäinen ja samalla viimeinen tunti jatkolaisista aina A-tason ratsastajiin. Siksipä treeninä ei ollut kaikkein hankalin asia, mutta silti sellainen, josta sekä aloittelijat että edistyneet saivat antia.

Treeninä oli kulmien ratsastaminen huolellisesti. Eli ensin käynnissä nurkkaan, seis, asetus ja pyyntö eteenpäin. Eetulla oli ensin hankaluuksia stopata kulmaan ja se olisi mielellään tepastellut sen vinosti. Malttoi onneksi kuunnella ja hyvinhän se eteni. Eli tässä periaatteessa sai käyttää takaosakäännöksen tyylistä ratkaisua. Ilman stoppiakin homma toimi ihan kivasti samoin kuin ravissa, kunhan maltoin hidastaa vauhtia ja pyytää oikein.

Tunnilla tuli olo, että voisi todellakin seuraavassa tuntivaihdoksessa siirtyä takaisin viikonloppuopettajan tunneille. Tekisi hyvää vaihteeksi olla hänen opissa, sillä opettajat kiinnittävät huomiota eri asioihin ja tästä opettajasta tykkään erityisesti hyvin selkeiden neuvojen ja tunnin loppupalautteen takia. Lisäksi opettaja tuntee tallin heposet ja pystyy antamaan erityisiä täsmävinkkejä. Eetun kohdalla tämä vinkki selvitti käsittämättömän paljon: Eetu hermostuu, jos sitä yrittää ohjata pääpaino ohjaksissa. Oikein hävetti, kun tajusin ne parin tunnin kaahaukset ja sen, kuinka yritin hallita sitä ihan liikaa ohjilla. Ei ihme, ettei se vastannut pyyntöihin, kun se tottelee paremmin pohjetta kuin ohjaa.

Tämä neuvo tulikin hyödyksi. Ratsastin opettajan neuvosta aika rennoin ohjin ja kas kummaa, Eetu rentoutui silmissä. Se sai mennä pidemmällä kaulalla ja teki töitä mainiosti. Samalla sain keskittyä siihen, mitä se istunnalla jarruttaminen ja pohkeella pyytäminen taas olikaan. Palkinnoksi tuli oikein hyviä kulmia, joissa poni pysyi rauhallisena ja teki töitä. Hieno Eetu!

Tunnin lopuksi laukkailtiin ja niissäkin pyrittiin huomioimaan kulmat mahdollisimman tarkasti. En voi sanoiksi tätä pistää, mutta se laukkakerta Eetun kanssa oli U-P-E-A! Oikeasti, minun tarvitsi vain istua rennosti, pyydellä hyvin kevyesti ja laukat kulmineen menivät erinomaisesti. Volteille pääsi kevyesti, ne pysyivät kasassa ja matka jatkui. En todellakaan muista, milloin minulla olisi ollut niin vaivaton laukkakerta. Pariin otteeseen kehotin ponia tehokkaampaan laukkaan ja sehän totteli. Loppuajan sain vain istua satulassa, katsella välillä muita ja nauttia siitä, kuinka minun ja ponin yhteistyö pelasi. Siitä jäi kyllä aivan käsittämättömän hyvä fiilis!

Eetu on kiva poni. En edes tunne kokoeroamme ja olen mieltynyt siihen. On kiva oppia ponin omia piirteitä, jottei omalla osaamattomuudella ala kuvitella, ettei se vain halua totella. Seuraava tuntivaihto lienee edessä tuossa kesällä. Silloin pitää olla terävänä kärkkymässä sopivaa tuntia ja siirtyä jälleen viikonloppuratsastajaksi.

Vauhdikasta opittavaa

Jaaha. On vissiin ollut "kiirettä", kun ei ole ehtinyt blogia päivitellä. Mitäs tässä nyt onkaan rästissä, neljä ratsastuskertaa? Kyllä. Ensin pitää nähdä vaivaa, että muistan kaikki pollet. Olisikohan järjestys jotain tällaista, että Tapsa, Eetu ja sitten Rappen kahdesti. No, näillä mennään ja hyvin tiiviillä kerronnalla.

12.11. Teema: hevonen ja ratsastaja rennoiksi

Pollekseni tuli Tapsa, voi kauhistus. Eihän siinä muu auttanut kuin toivoa, ettei tunnin teemana ole mikään vauhdikas asia. Onneksi ei ollut, vaan perusratsastuksen avaintekijöitä: rentous. Käytimme tunnin keskittyen omaan istuntaan ja siihen, kuinka se vaikutti hevoseen.

Tavoitteena oli saavuttaa rentous, jonka myötä hevonen pyöristyisi ja alkaisi työskennellä itsekin. No, ei paljoa tarvitse selittää sitä, että olen auttamattamattoman huono näissä asioissa, mutta jotain positiivista. Parina kolmena hetkenä tunnin aikana huomasin, että nyt teen jotain oikein. Tapsa pehmeni alla sopivasti ja haki itseään kunnolla. Se oli hieno fiilis, vaikka muu osa tunnista menikin miettiessä, miten ihmeessä tämä tehdään.

Tärkeä pointti oli se omakin asento, totta kai. Opettaja sanoi, että hevonen on aina sellainen kuin ratsastajansa: jos kuski on ihan pinkeänä, hevonen on myös. Ei polle ala tehdä asialle mitään, jos kuski välittää tuollaista pinkeysviestiä. Tästä siis opiksi pitäisi ottaa jatkoa varten.

19.11. Teema: vauhdin hallinta

Olen tosi kiitollinen tässä vaiheessa opettajalleni. Hän on alkanut kiinnittää huomiota siihen, että olen hukannut jarrut aivan täysin. Siihen lääkkeenä hän on nyt kolmen kerran ajan pistänyt minulle sellaisia polleja, joiden kanssa jarruja saa etsiä. Uskomattoman hienoa, että vaikka joskus luulee olevansa unohtunut ja piiloutunut sinne kaviouralle opettajan silmistä, ei se kuitenkaan niin ole.

Sain pollekseni Eetu-ponin. :) Se on ihastuttavan reipas, mutta samalla saattaa innostua niin, että minunlaisella jarruttomalla kuskilla homma menee vähän plörinäksi. Tunnin treenejä en varsinaisesti muista. Taisipa olla peruskauraa eli vauhdin säätämistä eri askellajeissa.

Muistan kuitenkin lopputunnin treenin. Siinä laukkasimme pitkää sivua myöten päätyä kohden, josta teimme täyskaarrosmaisen tempun, jotta pääsimme takaisin toista päätyä kohden. Tässä piti päästä takaisin uralle pysyen vastalaukassa. No, Eetu oikaisi käännökset oikein tehokkaasti (esteillä tästä olisi hyötyä) ja suunnilleen piti vastalaukkansa. Eli ei ihan höpöksi mennyt, vaikka käännöksistä sainkin tiukkaa komentoa moneen otteeseen. Unohdan aina hallita sitä hevosen toista puolta, kun pyydän toiselta jotain. Taas uusi oppi, jippii.

26.11. Teema: puomeilla vauhdit hallintaan

Vauhdikkaat tunnit jatkuivat, kun sain pollekseni pitkästä aikaa (kahdeksan kuukautta) Rappenin. Aiheena olivat puomit ja yllättäen taas se, että vauhti saadaan siihen tahtiin kuin halutaan. Tarkat treenit ovat taas kadonneet mielestä. Taisi olla puomisuoraa, johon ympättiin toivottuja vauhteja ja sitten peruskipityksiä.

Meillähän se meni aika höpöksi, kun minä en tajua jarruista mitään. Rappen lämpeni hivenen ja teutaroi jarrutuskomennoilleni hyvin. Paikallaankin seisominen oli tälle pollelle hurjan vaikeaa, mutta vauhtia löytyi senkin edestä.

Muistan tunnista sen, että aika höpöksi treenit menivät. Rappen pudottaa vielä laukasta aika herkästi raville ja korvaa laukassa tasapainon toisinaan vauhdilla. Se on vähän mahdoton yhtälö minunlaiselle kokemattomalle kuskille. Mutta ainakaan ei ollut hidas tunti, jotain hyvää.

3.12. Teema: rytmi ja laukanvaihdot

Minulle on jäänyt kammo esteistä. Olin tunnin aikana moneen kertaan niin peloissani, että harkitsin vakavasti sanovani opettajalle, etten uskalla hypätä. Onneksi noiden sanojen tuominen mielestä ulos ei onnistunut. Pelosta ei pääse yli muuten kuin kohtaamalla se.

Tunnin alussa treenattiin taas vauhtia. Uraa ympäri eri askellajeissa ja tsekattiin, että meillä on hevonen matkassa. Uskomatonta, mutta totta. Rappen ravaili uskomattoman hitaasti! :) Olin ihan mielissäni siitä, koska silloin se pysyi hallussa. Toki piti kokeilla, ettei se sentään nuku. Ihan hereillä oli ja vastasi pyyntöön reippaudesta kivasti. Laukkakin pysyi hallussa ja sain siihen vauhtia, mutta myös hitautta. Hyvä alku!

Kyllä on myönnettävä, että ennen tuntia selasin muiden osallistujien pollet läpi ja mietin, vaihtaisiko joku päikseen. Harmi, että polletarjonta ei ollut kovin hyvä, joten pitäydyin Rappenissa, vaikka huolestuttikin. Yritin vain ajatella, että tällä tavalla sitä oppii.

Hyppäsimme ristikkoa, joka muuttui pystyksi ja vähän korkeammaksi verryttelynä ympyrällä. Huoleni vain kasvoi, kun Rappen pudotti laukasta vilkkaasti raville ennen estettä. Kyllähän se yli pääsi, mutten ole tottunut moiseen. Rappen pysyi kuitenkin laukassa kivasti hanskassa ja ylitti esteen hyvin.

Sitten päästiinkin jälleen treenaamaan laukanvaihtoja ja kiemuraista estereittiä. Oikeassa laukassa vinon esteen yli ja siitä heti vasemmalle uutta estettä kohden. Sen jälkeen taas oikealle. Epävarmuuteni kierrähti ihan uuteen ulottuvuuteen, kun huomasin harjoituksessa, etten saanut Rappenia pysymään esteen keskellä. Auttamattomasti se valui ulos ja siitä seurauksena menin toisen esteen ohi toistuvasti. Lopussa minusta tuntui, että olin jo niin valmistautunut esteen ohitukseen, että suorastaan pyysin sitä Rappenilta. Opettaja tuli seisomaan ohitusreitille ja kas, Rappen hyppäsi nätisti esteen. Laukkakin vaihtui aina välillä.

Tämän jälkeen otettiin kahden esteen suoraa, johon piti saada toivotut laukka-askeleet, kuusi ja viisi. Kuusi meni hyvin, kunhan vähän keräsin Rappenin menohaluja kasaan. Onnistuin muuten kohtuudella pitämään pollen hallussani, sillä muistin itse rentoutua suunnilleen aina, kun Rappen oli innostumassa liikaa. Se tuntui auttavan, vaikka kyllähän polle vähän tepasteli odotuskohdissa omiaan, mutta ei lähtenyt kummemmin kaahailemaan. Laukassakin sain Rappenin malttamaan ja odottamaan vähän pyyntöjäni. Se kruunasi kyllä tunnin. :) Suoralla minua hirvitti ihan hulluna pyytää Rappenia viiden askeleen laukkaan. Minua pelotti niin uskomattoman paljon, että se kieltää. Näin ei onneksi käynyt, vaikka hypyt lipuivat taas kauhistuttavan lähelle esteen reunoja. Sykemittarini näyttikin esteiden jälkeen uskomattomia lukuja: sydän pamppaili kevyesti 175 tuntumissa.

Sivuhuomio tässä kohden. Jalustimieni mitat taisivat kerrankin osua kohdilleen. Hypyissä ei ollut ongelmia asennon kanssa muuten kuin se, että olen taas alkanut harrastaa sukeltelua. Huonompi homma, sillä siitä asennosta lentää niin helposti maahan, jos polle kieltää. Mutta muuten ei jaloilla ollut hypyissä ongelmia.

Hyppäsimme myös pienen radan, joka oli pitkä ja harvaesteinen. Lähdimme oikeassa laukassa aiemmin hypätyn vinon esteen yli. Siitä laukan piti vaihtua vasemmaksi ja suuntasimme kahden esteen suoralle. Siitä pitkä laukkapätkä toisen vinon esteen yli ja ensimmäisenä hypätyn vinon yli. Meillä meni tosi hienosti! Rappen vaihteli laukat käsittääkseni joka kohdassa ja vauhti pysyi toivottuna. Toki taas pelotti kuin pientä hiirtä, mutta hitto, että olin ylpeä meistä molemmista! Siinä tuli kyllä niin loistava kruunaus tunnille, etten olisi uskonut alkutunnista moiseen. Hyvä, Rappen!

Vaikeampana treeninä otimme ns. uusintaradan. Suoran linjan esteet piti hypätä niin, että siirrymme esteiden välistä ensimmäiseen hyppyyn ja teimme todella tiukan käännöksen esteeltä oikeassa laukassa tultuna vasemmalle ja siitä heti toista estettä kohden ja päädyssä sama homma. Ei sujunut minulta. Rappen osaisi homman, mutta minä en osannut ja sille ei mahtanut mitään. Uskalsin kuitenkin toisella yrittämällä ottaa tiukan käännöksen, mikä vähän palveli treeniä. No, ensi kerralla paremmin taas. :)

Rappen on kyllä mainio polle, ehkei tällaiselle estekammoiselle moiselle tunnille, mutta muutoin. Vauhtia ja virtaa löytyy, mutta myös herkkyyttä. Kiva pollekaveri, ei siinä mitään. Etenkin kun se palvelee todella mainiosti kuskin ongelmien selvittelyssä.

145 cm + 178 cm = looks grrreat!

Omalla tunnilla jälleen, jes! Menin myös bussilla ensimmäistä kertaa keskustasta tallille. Ei huvittanut tehdä perinteistä 25 kilometrin lenkkiä, joten parempi näin.

Pollelistaa selatessa mietin hetken, että minut on unohdettu listasta. Mutta ei onneksi, vaan nimeni oli ihan uudella paikalla. Piti tarkistaa polle pariinkin kertaan iloisen virneen kera. Kas tässä, keskiviikon pollearpajaisten pääpalkinto: Estragood! Olin mielissäni, vaikka jälleen kerran huvittunut. Olenhan vinkaissut useampaan kertaan sitä, kun olen liian iso monille poneille. Onhan minulla tosin takana toinen vastaava tapaus. Tsekatkaa tästä, jos ette usko.

Eli Eetuksi kutsuttu poni on vaikuttanut tunneilla oikein kivalta sivusta seurattuna. Virtaa riittää kohtuullisesti eikä suurempia vikurointeja ole. Siinä mielessäni olin sangen innoissani, kun pääsin pitkästä aikaa uuden pollen selkään. Tosin kyllähän sitä oli taas niin jättiläisolo. Eetu kun tosiaan on säkäkorkeudeltaan tuon 145 cm suunnilleen, itse piirun verran pidempi. :)

Mutta jes! Eetussa oli samaa potkua kuin Jukassa eli ponin pienuus ei menoa haitannut. Tunnin aikana ei tullut kyllä murehdittua kokoeroa, kun sitä ei edes huomannut. Mainiota. Sitten voidaankin siirtyä opin kertaukseen.

Eetussa huippua oli se, että se on reipas. Kevyistä komennoista lähtee liikkeelle ja pysyy pyydetyssä vauhdissa. Tästä oli hyötyä. Puomitunnin treeninä oli jälleen askeleen pituudet ja tällä kertaa yhden vauhdin säilyttäminen. Laukka pistettiin kohdilleen puomeilla, joiden väli oli muistaakseni 17 metriä. Siihen mahdutettiin viisi askelta ja Eetun peruslaukka oli sopivaa siihen. Eli ei mitään ongelmaa. Minun tarvitsi vain istua rennosti ja antaa hevosen tehdä työtä. Sen muuten huomasi sykemittarissa. Yleensä tunnissa on palanut reilut 400 kilokaloria, nyt kevyesti alle tuon.

Ongelmaksi muodostui sitten vauhti ja maneesin kulkuoven pääty. Eetu näki siellä uskomattomia hirviöitä enkä saanut sitä sinne kunnialla. Rappenia käytettiin jo osassa kohtaa tukena ja turvana, jolloin sain ravissa pollen sinne. Treeni menikin siitä kohtaa höpöksi, kun en saanut oikeaa reittiä puomille. En vain enää tajunnut, mitä ihmettä minun olisi pitänyt tehdä korjatakseni oikaisu. Vauhdissa oli taas sitä, että Eetu nosteli laukkoja muita seuraten ja meni hurjaa kipiravia. Eihän se minua haittaa, vauhdista kun tykkään, mutta olisi se kiva itse olla ohjaksissa.

Mutta itse puomitreeniin. Neljän puomin ja kahden kavaletin kokonaisuus oli suoritettavana. Laukanvaihtoa en toisella kavaletilla saanut aikaiseksi, ärsyttävää. Eetu kuitenkin osaa tehdä sen itsekin eli pienillä avuilla se olisi vaihtanut sen. En ilmeisesti sitten antanut mitään apuja ensimmäisellä kerralla. Toisella taisi mennä paremmin, kun tsemppasin katseen kanssa. Muuten puomeilu meni hyvin. Eetu meni toivottua laukkaa ja ohjautui todella mainiosti. Hieno polle se on!

Ensi viikolla esteitä. Ärsyynnyn kyllä vietävästi, jos työhommat muuttuvat taas niin, etten pääse sinne. Pitää järjestellä keskiviikko siis tarkkaan, ettei noin käy. Olisi tietenkin ollut kiva mennä puomeilu sillä hevosella, jonka saa esteillekin. Tulisi tuntumaa. Mutta tokkopa Eetulla pääsen hyppäämään. Peraa tietenkin toivoisin, mutta saa nähdä. Se kuulemma oli vähän osoittanut mieltään aiemmalla estetunnilla. No, pollearpajaiset ovat aina yhtä jännittäviä. Pitää toivoa, että tuuri on kohdallaan ja taidot edes kerran käytössä. :)