Istuntakurssin toinen tunti

Kokeilin ennen istuntakurssin toista tuntia muutamia venytyksiä. Aijaijai, että tuntui. Ei ihme, jos jalat eivät oikein taivu perusasennostaan mihinkään, kun ne taitavat olla pahemman kerran jumissa. Pitäisi oikeasti alkaa venytellä kunnolla, mutta laiskuus tahtoo aina viedä voiton. Ehdin ennen tunnin alkua myös käydä vilkaisemassa pari kouluratasuoritusta oman tallin kisoissa. Ehkäpä jokin päivä itsekin rohkenisin mukaan.

Sitten itse istuntakurssiin. Ratsuni ei ollut vaihtunut, joten menin tämänkin tunnin Ykällä. Sinällään ihan hyvä asia, sillä oli helpompi tehdä korjauksia eilisten kommentien perusteella, kun hevosen askeleet olivat jo vähän tutummat. Tunti aloitettiin eilisen tapaan lämmittelemällä vapaasti kevyessä ravissa. Kommenttia tuli siitä, ettei ohjastuntumani ollut koko ajan tasainen. Pohkeista puolestaan tuli palautetta, että tällä kertaa ne olivat jo vähän paremmin. Muuten saatoimme lämmitellä Ykän kanssa ilman suurempia huomautuksia.

Ensimmäinen varsinainen harjoitus oli siirtymät käynnistä raviin ja takaisin sekä ravista pysähdykseen ja takaisin raviin. Alussa ratsastin Ykää taas silkkihansikkain eli en tohtinut pyytää kunnolla, jolloin siirtymät molempiin suuntiin olivat vähän sinnepäin meneviä hiippailuja. Opettaja komensi pitämään ohjat tuntumalla myös siirtymissä eikä päästämään niitä löysäksi niiden aikana. Tämän avulla käynti-ravisiirtymät alkoivat luonnistua kohtuullisen kivasti.

Ravi-pysähdyssiirtymät tahtoivat alussa sujua vähän hitaasti. Kyllähän se pysähdys löytyi, mutta matkalle mahtui pari käyntiaskelta. Ravi nousi ihan hyvin, mutta ponnettomasti, kun tarkoituksena oli saada etenevä ravi alusta asti. Opettaja komensi kertaalleen ottamaan pysähdyksestä raipan avustuksella noston. Ykä säpsähtelee raippaa pienestäkin kosketuksesta, joten ravi todellakin lähti reippaasti sen avulla. Tämän jälkeen raippaa ei tarvinnut mihinkään, ja hevonen nosti mukavan etenevän ravin pysähdyksestä. Pysähdyksetkin onnistuivat, kun kuski muisti valmistella sen huolella, ei vain tyhjästä pyytää hevosta jarruttamaan.

Tämän jälkeen opettaja pisti meidät menemään parit kerrat pitkän sivun harjoitusravissa. Sen aikana hän katsoi, istuimmeko suorassa vai johonkin suuntaan vinossa. Minulle kommenttina tuli, että oikea olkapää on aavistuksen alempana. Korjauksena tähän on kurkata vasemman olkapään yli tai sitten ojentaa oikea käsi ylös ja venyttää kylki siten suoraksi. Ilmeisesti parannusta oli vähän tullut näiden keinojen avulla, kun toisella tarkkailukierroksella ei tullut enää samaa huomautusta.

Sitten siirryimme tekemään pohkeenväistöä käynnissä keskihalkaisijalta uralle. Tästä keräsimme Ykän kanssa pisteet kotiin. Sain kyllä huomautuksen, joka koski liian taakse mennyttä sisäkättäni. Muuten Ykä väisti todella nätisti molempiin suuntiin pienillä avuilla eikä se edes hidastanut väistöissään. Opettaja kehui istuntani pysyvän kasassa ja väistöjen näyttävän meille molemmille vaivattomilta. Muistin jopa pitää katseeni menosuunnassa. Olipa mukavaa onnistua jossain harjoituksessa.

Lopuksi otimme vielä pääty-ympyrällä laukkaa. Tarkoituksena oli yllättäen istua tiiviisti ja hyvin. Istuin eilistä paremmin Ykän laukassa, mutta olisihan siinä vielä opettelemista. Jotenkin se tuntui niin suurelta tai pomppuiselta, etten vain osannut myötäillä sitä. Opettajalta kommenttia tuli jaloista, jotka tahtoivat kääntyä osoittamaan sivulle. Olipa tätäkin haastava korjata. Kädet pysyivät vähän paremmin paikoillaan, ja asetukset menivät pätkittäin paremmin läpi. Ykä sai pisteet siitä, että se meni mukavan tasaista laukkaa eikä sitä tarvinnut kummemmin nohitella liikkumaan.

Tunnin lopussa opettaja kiersi kommentoimassa jokaisen menoa. Minulle palautteena tuli juuri pohkeen asennon korjaamista, jota olin jo vähän eilisestä parantanut. Muuten istuntani oli hänestä ihan hyvä. Nyt olisi siis edessä rankkaa korjaamista. Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja keskittyä myös itse korjaamaan pohkeen asentoa. Jos jätän sen isoilla ryhmätunneilla opettajan murheeksi, pohkeeni saavat seikkailla ihan missä sattuu seuraavatkin neljä vuotta. Täytyy myös pitää silmät auki, jos vaikka sitä löytäisi itsensä taas jonkin ajan päästä seuraavalta istuntakurssilta.

Kaikesta sitä oppii ihme ja kyllä tykkäämään. Siinä vaiheessa minut saa viedä hoitoon, jos alan hehkuttaa kouluratsastusta ja mollata esteratsastusta. Silloin on täytynyt jo ruuvin tai toisen tipahtaa päästä. Ei kouluratsastuksessa varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta kyllä se esteratsastus vie enemmän mukanaan.

Istuntakurssin ensimmäinen tunti

Istuntakurssin ensimmäiselle tunnille (tai tunnille ja vartille, jos nyt tarkkoja ollaan) meno vähän jännitti. Omilla tunneilla oli jo käynyt selvästi, että istunta oli levähtänyt taas ihan omille teilleen. Toisaalta olin innoissani, sillä viiden ratsastajan kurssilla huomiota saisi vähän enemmän kuitenkin. Hevosenani oli Cytrus, tutummin Ykä. Seitsenvuotias ihan reipas ruuna, jota en kuitenkaan saanut paljon rentoutumaan. Onneksi se ei varsinaisesti ollut aiheena, vaan kuten opettaja tuumasi, kurssin aikana keskitytään ratsastajaan.

Alussa verkkailtiin omaan tahtiin ravissa. Tänä aikana opettaja ehti vähän tarkastella hänelle uusia ratsastajia ja heidän ratsastusasentoja. Tämän jälkeen lähdettiin menemään isoa kahdeksikko harjoitusravissa ilman jalustimia. Ykän ravi ei ollut pahimmasta päästä ollenkaan, mutta vähänkin reippaamassa tahdissa istuntani levisi ja pomppiminen alkoi. Ensimmäisenä kommenttia tuli huomio siitä, että käteni ovat liian leveällä ja että asettamisissa ulkokäsi lähtee valumaan eteen. Opettaja myös hoksautti, etten pohjepyynnöissä koukista jalkaa, vaan pidän sen rentona. Jotenkin ilman jalustinta tulee olo, ettei apu osu oikeaan kohtaan, ellei pohjetta vähän nosta ylös. Kädet pysyivät aika ajoin omalla paikallaan, mutta asettamisissa ulkokäsi lähti hyvin usein omille teilleen. kun molemmat kädet sai pidettyä oikeassa kulmassa omalla paikallaan, tuntui asento tukevammalta.

Sitten jalustimet laitettiin jalkaan ja jatkettiin samaa kuviota. Opettaja bongasi saman virheen, joka on viime aikana alkanut korostua kaikkialla: liian edessä olevat pohkeet. Kuulemma vika oli vain parin sentin luokkaa, mutta sitäkin vaikeampi korjata. Jos siirsin jalkoja taakse, asennosta tuli heti hutera ja aloin keikkua miten sattuu. Sinnikkäästi yritin pitää pohkeita ajatuksella takana, mutta kerta toisen jälkeen ne valuivat eteen. Sain koko tunnin aikana pari sellaista pätkää, että pohkeet olivat löytäneet paikkansa oikeasta kohdasta ja asentokin tuntui tukevalta. Sitten se taas katosi yhtä mystisesti kuin oli tullutkin, joten uuden onnistumisen hakeminen oli tuurin kanssa tavoittelua. Pitäisi varmasti katsoa pari hyvää venytystä, sillä epäilen jäykkyyden myös vaikeuttavan pohkeiden saamista oikealle paikalle.

Lopuksi ehdittiin vielä ottaa pätkät laukkaa. Oikeassa kierroksessa pitkät sivut mentiin harjoitusravissa ja lyhyiden sivujen keskeltä nostettiin laukka pyöräytettiin ympyrä ja samasta nostokohdasta piti saada siirryttyä tasaiseen raviin. Laukat nousivat alun jälkeen ihan kivasti, mutta mukautuminen laukkaan oli jotenkin vaikeaa, vaikkei se edes ollut mitenkään pomppuisaa. Jotenkin lähdin vain valumaan takakaarta kohti, jolloin laukka pääsi pompottamaan minua. Siirtymä raviin onnistui myös, mutta tasaisuudesta ei kannata sen yhteydessä puhua. Harjoitusravin istunnan saaminen kuntoon vei taas pitkän matkaa, kunnes sain jujusta paremmin kiinni.

Vasempaan kierrokseen kuvio oli muuten sama, mutta ennen kulmia pudotettiin ravista käyntiin ja siitä nostettiin laukat. Ykä nosti aika kivasti käynnistä laukat, mutta laukasta käyntiin siirtyminen ei onnistunut ilman useampia raviaskelia. Opettaja vähän lohdutti sanomalla, ettei treeni ole sille kaikista helpointa. Tässä vaiheessa Ykä taas tahtoi mennä vähän liian reippaasti, jolloin opettaja neuvoi pidättämään ulkopuolelta. Olin tietenkin taas sitä ennen ollut sisäohjassa liikaa kiinni, mutta kun tottelin neuvoa, palasi Ykä ihan maltilliseen laukkaan. Parit laukkanostot olivat sen verran kivoja, että sain kotiinviemisiksi kuitenkin vähän hyvää mieltä.

Paljon olisi siis korjattavaa. Olisi kiva, jos olisi käytössä satula, joka tukisi jalkojani paremmin. Silloin olisi helpompi oppia pohkeen oikea paikka, kun olisi vähän apua satulasta. Mutta koska siihen ei ole mahdollisuutta, täytyy vain sinnikkäästi viedä pohkeita taakse ja opetella löytämään oikea asento. Toivottavasti huomenna saisin taas muutaman onnistumisen, jotta mieleeni jäisi vähän ajatus siitä, miltä pohkeet tuntuvat ollessaan oikeassa asennossa. Ehkäpä sitä voisi myös alkaa katsastella, minne menisi seuraavan kerran istuntakurssille.