Vähän ajatusta, mutta ei riittävästi

Keskiviikon koulutunnilla ratsukoita oli kuusi. Sain toiveideni mukaan Manun, joka jatkoi suoraan edelliseltä tunnilta. Virittelin sille taas kanget ja yritin tsempata itseäni ratsastamaan paremmin. Saimme treenata pohkeenväistöjä, voltteja, pysähdyksiä ja siirtymisiä.

Ensimmäinen kuvio oli kääntyä lyhyeltä sivulta keskihalkasijalle ja tehdä pohkeenväistöä käynnissä noin viisi metriä uraa kohti. Siitä siirryttiin raviin, pyöräytettiin noin 15 metrin keskiympyrä, jonka jälkeen siirryttiin käyntiin ja tehtiin kuvio taas uudelleen toiselta lyhyeltä sivulta aloittaen. Käyntiväistöt menivät täsmällisellä ratsastamisella aika kivasti. Sopiva rytmitys ulko-ohjan pidätteiden ja väistättävän pohkeen kanssa auttoi hyvin. Sain myös oltua sopivalla tavalla useimmiten irti sisäohjasta, hyvä minä! Raviympyrät menivät ihan ok, kunhan sain suoristettua Manua enkä vain vääntänyt sitä kaulasta mutkalle. Manu ravasi kohtuullisen rauhassa, mikä oli hyvä juttu. Siirtymiset ravista käyntiin venyivät hieman, mutta eivät pahiten. Esitimme pari ihan asiallistakin siirtymistä, taaskin yllättävän vähän ohjaan turvautuen. Tulimme kuvion myös siten, että väistön jälkeen nostimme laukan. Laukassa Manu oli hieman vauhdikkaampi, mutta sain vähän otettua sitä haltuun. Muutamia ympyröitä pääsimme vähän lyhyempääkin laukkaa, mikä ilahdutti kivasti. Laukasta siirtyminen ravin kautta käyntiin tuppasi venymään, mikä ei yllättänyt.

Toisena kuviona tulimme ravissa lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle ja teimme pysähdyksen. Siitä nostimme laukkoja vuorotellen. Laukassa pyöräytimme lyhyen sivun kulmaan voltin, jonka jälkeen siirryimme raviin. Pitkälle sivulle puolestaan ratsastimme keskiravia, kunnes olimmekin jo kuvion alussa. Pysähdykset onnistuivat kohtuullisesti, kun sain istuttua Manun ympärillä paremmin. Laukannostot olivat ihan ok, ja Manu nosti jokaisella kerralla toivotun laukan. Tässä vaiheessa Manulla iski kipitysvimma, ja hurauttelimme laukkavoltit melkoisen hätäisesti ja sisälle kaatuen. En tiedä, mikä meni vinksalleen, kun aiemmin ihan asiallinen meno muuttui kipitykseksi. Keskiraviyritelmät valahtivat onnettomiksi, sillä en saanut istuttua ravissa, mihin Manu reagoi kiihdyttämällä ja tarjoamalla laukkaakin. Hytkyin selässä pahimmillaan kuin mikäkin perunasäkki. Kokeilin sitten tehdä keskiraveja keventäenkin, mutta ei se kauheasti auttanut. Jokin oli pielessä, ja Manu reagoi siihen kipittämällä. Olipa vaikeaa! Valaistumista ei tehtävään tullut, vaan se tuli meni kehnosti.

Loppuravissa hevosten annettiin venyttää eteen ja alas. Manu yritti vähän vielä kipittää, mutta tasoittui onneksi aika nopeasti ja venytti kivasti ohjan perässä. Olipa melkoinen tunti. Taidan olla menossa A-merkin ohjelman sijasta esittämään pellenumeron koulukisoihin. Ote on nyt jotenkin hukassa. Vaan onhan tässä vielä muutama päivä aikaa. Eihän sitä koskaan tiedä, voihan sitä siinäkin ajassa oppia ratsastamaan.

Valmistautumista koulukisoihin

Keskiviikon tunnille sain toiveideni mukaan Manun, jolla olisi tarkoitus mennä oman seuran koulukisoissa vihdoin ja viimein se A-merkin ohjelma. Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, ja pääsimme treenaamaan peruutuksia, siirtymisiä sekä vastalaukan nostoja. Tunnin menin kangilla niin kuin kisoissakin on ajatuksena.

Ensimmäisenä kuviona oli kääntyä pitkältä sivulta keskelle, pysähtyä sekä peruuttaa muutama askel. Opettaja muistutti käyttämään ohjaa mahdollisimman vähän peruutuksissa. Minulla meni hetki saada peruutusavut selkeiksi, mutta kun sain kädet kevyeksi ja istunnan enemmän töihin, teki Manu muutamat helpot ja tasaiset peruutukset. Aluksi jatkoimme peruutuksista käynnissä eteenpäin, kunnes aloimme siirtyä siitä raviin. Päätyihin pyöräyttelimme ympyrät. Peruutusten lisäksi kuviolla sai miettiä hyvin sekä siirtymiset ravista pysähdyksiin että peruutuksesta raviin. Manu alkoi ennakoida pysähdystä pudottelemalla käyntiin. Peruutuksen jälkeiset siirtymiset raviin onnistuivat välillä ihan ok, mutta olisin saanut tehdä ne silti nopeammin. Enemmän jalkaa, vähemmän pitämistä ohjalla.

Lisäsimme samaan kuvioon vielä peruutuksen jälkeen tehdyn laukannoston. Manu nosti laukat ihan hyvin, mutta tuppasi vähän kaahottamaan niissä. En tiedä, oliko istuntani koulupenkissä niin epävakaa vai mikä vaivasi, mutta en oikein saanut Manua malttamaan. Oikeassa kierroksessa Manu myös pääsi kaatumaan sisälle, mikä lisäsi pulmia. Koulurata loppuisi esittämällämme kaahotuksella kyllä nopeasti kesken. Yritin tiivistää ja hidastuttaa istuntaani, ja hetkittäin Manu palasikin kuulolle. Yleisfiilis laukassa jäi kuitenkin haparoivaksi ja kiireiseksi, mikä harmitti melkoisesti. Pitää tutkailla ja mennä mahdollisuuksien mukaan seuraava tunti yleissatulalla. Näenpähän sitten, kipittääkö Manu silloinkin vai saanko istuttua toisessa satulassa vakaammin.

Lopuksi teimme vielä muutamia vastalaukan nostoja käynnistä oikeassa kierroksessa. Manu oli aiemman laukkaamisen jäljiltä pinkeänä, mutta nosti aluksi vastalaukat mukisematta. Kiirehtien toki, mutta ainakin nostoapuja kuunnellen. Pitkän sivun lopussa vastalaukasta siirryttiin raviin ja lyhyen sivun keskellä taas nostettiin myötälaukka ja pyöräytettiin pääty-ympyrä. Manu innostui taas vähän kaahottamaan, jolloin se alkoi hätäillä myös käynnissä. Sittenpä homma levisikin käsiin, ja Manu alkoi nostella vastalaukan sijaan myötälaukkaa. Yritin toppuutella sitä ja rauhoittaa menoa, vaan Manu oli jo kipitysmaailmassaan. Nostot eivät parantuneet enää siitä, mutta lopulta sain taas vastalaukan nousemaan. Tämäkin häsellys jäi kaivelemaan. Ikuisuuskysymys: miten nollata tilanne, kun se menee kipityksen puolelle?

Loppuravit saimme mennä omaan tahtiimme. Minä keskityin toppuuttelemaan Manua, ja hetkittäin se tarjosikin taas asiallista ja rennompaa ravia. Yhtä nopeasti se toki lähti kipittämään, jos itse unohduin matkustamaan. Tunnin aikana A-merkin tahkoaminen kisoissa tuntui kyllä hieman hullulta. Toisaalta en ole taas pariin kuukauteen mennyt Manulla saati kangilla ja koulupenkillä, joten ehkä niilläkin oli osuutta asiaan. Yhteen asiaan olin kuitenkin hyvin tyytyväinen: käteni toimivat tänään aika kivasti ja pysyivät kevyinä. Kankien kanssa kiinnitänkin niihin tavallista enemmän huomiota, mikä näkyi tänään positiivisesti. Onneksi meillä on vielä ensi viikolla treenit luvassa, niin ei ihan tämän tunnin perusteella tarvitse kouluaitojen sisään mennä.

Kouluratakurssin 2. päivä: kanget käyttöön

Kouluratakurssin toisen päivän menin tietysti Manulla, jolla oli tällä kertaa kanget ja minulla kannukset. Halusin etukäteen treenata, millainen Manu olisi näiden varustusten kanssa, jolloin mahdollisella kisaradalla ei tulisi yllätyksiä. Kaiken lisäksi oli mukava päästä ratsastamaan kangilla taas pienen tauon jälkeen, sillä niiden kanssa olen tuplasti tarkempi kädestäni. Ratsukoita kurssilla oli edelleen viisi, ja tällä kertaa keskityimme työstämään voltteja, ympyröitä sekä keskiaskellajeja.

Aloitimme tunnin pyörittelemällä ravivoltteja. Manu liikkui aika mukavasti, mutta olin itse käsieni kanssa tovin hukassa. Minulla kesti hetki löytää sopiva tuntuma ohjiin ja ymmärtää, ettei Manu ole muuttunut lasiksi, vaikka sillä kanget onkin. Lopulta sain käteni sopivan pehmeiksi, mutta pitämään myös ohjat tuntumalla, jolloin Manukin pääsi rentoutumaan. Volteilla sain keskittyä huolehtimaan ulkoavuilla kääntämisestä, sillä Manu lähti muutoin helposti isontamaan kuviota. Opettaja muistuttikin pitämään oman ulkokyljen jämäkkänä. Manun kyydissä oli yllättävän mukava istua harjoitusravissa, mutta valitettavasti pohkeillani tahtoi edelleen olla oma elämä eli ne vispasivat. Manu on toki hieman kapea, mikä hankaloittaa muutenkin heikosti tuntumalla pysyviä pohkeitani löytämään kyljet kaverikseen.

Raviosuuden jälkeen siirryimme työstämään laukkaa. Oikeassa kierroksessa teimme laukannostot pitkän sivun alusta käynnissä ja pyöräytimme S-kirjaimeen harjoituslaukassa kymmenen metrin laukkavoltin sekä keskilaukassa keskiympyrän. Sen jälkeen palasimme harjoituslaukkaan, jonka pyrimme säilyttämään myös toisella pitkällä sivulla ennen raviin siirtymistä. Vasemmassa kierroksessa teimme voltin ja ympyrän samoin, mutta nostimme laukan lyhyen sivun keskeltä ravista. Laukannostot sujuivat pääosin kivasti eikä pahoja pisteen ohi valuneita nostoja tapahtunut paria kertaa enempää. Pontevuutta nostoissa olisi tietysti saanut olla vähän enemmän, mutta sen toteuttaminen on minulla vielä opettelun alla. Laukkavolteilla sain taas tovin muistella ulkoavuilla kääntämistä ja omaa vartaloa ennen kuin ne alkoivat sujua kivasti. Sen jälkeen ne menivätkin aika asiallisesti, vaikka välillä liirasimme hieman voltilta ulos. Se oli kuitenkin korjattavissa, kun muistin yllättäen ratsastaa, en vain istua ja odottaa asioiden tapahtuvan itsekseen.

Keskilaukkaympyröillä opettaja muistutti olemaan päästämättä ohjista turhaan. Ensin piti pyytää pohkeella ja sitten antaa tarvittaessa ohjalla vähän tilaa, ei toisinpäin ohjia löysäksi nakaten ja pohkeet täysin unohtaen. Muutaman kerran jäin pyynnöissäni vähän vaisuksi, jolloin suurta eroa keski- ja harjoituslaukan välille ei tullut. Sitten taas löin vähän yli, jolloin Manu lähti kipittämään enkä saanut sitä kovin nopeasti palaamaan takaisin harjoituslaukkaan. Pari kertaa tajusin sopivan yhdistelmän, jolloin keskilaukka tai ainakin kovasti sen kaltainen rullasi mukavasti, ja Manu palasi harjoituslaukkaan tosi kivasti istunnan avulla. Olin aiemmin huolehtinut siitä, miten Manun saisi palaamaan keskilaukasta harjoituslaukkaan, mutta näemmä rauhallisesti asiat tekemällä se ei ollut mikään ongelma.

Tunnin aikana ehdimme myös tehdä muutamia keskiravipätkiä samoin kuin tulla keskihalkaisijaa pitkin ravissa mahdollisimman suorana ja jatkaen siitä aina valitsemaansa suuntaan. Sen jälkeen pitkille sivuille sai tehdä pysähdyksiä ja peruutuksia. Keskiravi olisi saanut keskilaukan tapaan olla vähän selkeämpi, mutta muuten petrasin hyvin siinä, etten nakannut ohjia turhaan pois. Maltoin myös pyytää Manua keskiraviin maltillisesti enkä yrittänyt tyrkätä sitä kerralla matkaan. Tämä auttoi varmasti siinä, että Manu pysyi kuulolla eikä jäänyt kipittämään. Keskihalkaisijalla suoraan meneminen onnistui pääsääntöisesti, kun muistin tarkkailla, ettei Manu pyrkinyt seilaamaan oikealle. Pysähdykset ja peruutukset sujuivat ihan hyvin. Muutaman kerran peruutus ei lähtenyt, kun Manu ei tajunnut pyyntöäni, mutta muina kertoina peruutus oli ihan asiallinen ja kohtuullisen suora. Paluu peruutuksesta raviin sen sijaan olisi saanut olla tarmokkaampi. Nyt väliin tahtoi mahtua käyntia aina parin askeleen verran. Terävät siirtymät ovat vielä hankalia, joten niitä saisin harjoitella enemmän.

Tämä kerta olikin vallan mainio. Kun sain käteni toimimaan, meni Manu mukavan tasaisesti. Opettaja kehui Manun olleen kankien kanssa kuin kotonaan ja menneen rennon ja tyytyväisen näköisenä. Jarrutkin löytyivät lopputunnin kipitystä huomioimatta tosi kivasti eikä Manu hötkyillyt sen kummemmin minnekään. Kanget auttoivat pitämään Manua lyhyempänä, ja samalla olin itse tarkempi käsistäni. Tämä yhdistelmä teki Manusta tosi mukavan ratsastaa, jolloin hyvä mieli oli taattu. Näin kouluratakurssin toinen päivä oli pulkassa, ja edessä on vielä kurssin viimeinen päivä, jolloin ratsastamme A-merkin kouluohjelman opettajan tuomaroidessa. Iik ja jee sopivassa suhteessa.

Sennuleirin 6. tunti: kanget ja kunnon koulusatula

Keskiviikon toisella tunnilla vuorossa oli taas koulua. Ratsuksi toivoin mielessäni uutta testiin, ja estetunnin ja tämän koulutunnin pitänyt opettaja jakoikin minulle 2002 syntyneen, noin 165-senttisen suomenhevosruuna Jäpälän eli lyhyemmin Jäpän. Olin nähnyt Jäpän menoa toisella ratsastajalla, ja se oli näyttänyt kivalta. Vähän tosin jännitti, sillä Jäpällä oli sekä aiemmin yhden tunnin ajan testaamani, hurjilla polvituilla varustettu satula että kanget. Olipahan kerrassaan muutama muuttuja mukana.

Koko tunti mentiin samaa kuviota, jossa pitkille sivuille pyöräytettiin kuusi noin kymmenen metrin volttia sekä päätyihin samanlaiset. Tätä kuviota mentiinkin sitten kaikissa askellajeissa. Käynnissä minulla oli riittävästi aikaa antaa avut rauhassa, jolloin saatoin keskittyä korjaamaan omia virheitäni ja parantamaan ulkoavuilla kääntämistä. Jäpä kulki aika kivasti itse, joskin yritti paikoin olla vähän kiireinen. Opettaja neuvoikin hakemaan Jäpällä lyhyttä, mutta terävää askelta, ettei se vain kiihdyttäisi ja venyisi pitkäksi. Tämä olikin paikoin vaikeaa, kun en oikein saanut tasaista pidätettä tehtyä niin, että se olisi mennyt perille. Käynnissä kuitenkin saimme kivoja hetkiä aina, kun muistin olla rento sisältä ja kääntää ulkoa. Kuulostaa niin ihanan yksinkertaiselta, mutta on se vain niin pirun vaikeaa toteuttaa.

Ravissa kääntämisongelmat sitten näkyivätkin railakkaasti. Monena kertana en ehtinyt kääntää Jäpää kunnolla, jolloin reittimme meni pieleen, ja Jäpä-reppana töksähti seinää kohti siirtyen käyntiin. Välillä Jäpä myös keljuuntui sisäohjassa roikkumiseeni ja puski välillä onnettomista ulkoavuistani läpi. Niinpä töpeksin välillä tehden vaikka millaisia kuvioita ja sattuen muiden tielle. Onneksi huumorintajuni oli löytänyt takaisin kesälaitumelta, joten osasin suhtautua mokailuuni nauramalla. Jäpän ravi oli myös hieman korkeaa, joten olin harjoitusravissa vähän ongelmissa. Kun Jäpän sai vähän lyhyemmäksi, ravissa istuminen helpottui todella paljon.

Lopuksi tehtävää sai tulla myös laukassa siten, että muutoin tehtävä mentiin ravissa, mutta pitkän sivun toisen ja kolmannen voltin sai tulla laukassa. Laukka nostettiin siis vasempaan kierrokseen nähden "vääränä" eli oikeana volttien suuntaan. Meillä oli Jäpän kanssa ensin vähän ongelmia laukannostossa, kun valmisteluni olivat vähän puolittaisia. Edelleen olisin saanut olla paremmin ohjalla tuntumalla ennen kuin vain törkkäsin epämääräisillä pohjeavuilla hevosta eteen. Jäpähän ihan oikein tulkkasi pyyntöni vauhdin lisäämiseksi ja kipitti menemään. Lopulta sain tehtyä yhden(!) laukkavoltin, ja se oli kyllä sen arvoinen. Käänsin kunnolla ulkoa, en roikkunut sisäohjassa, ja Jäpä löysi takajalkansa alle ja lyhensi laukan säilyttäen pontevuuden. Tuntuihan se hienolta! Muutoin Jäpän laukka oli mukavan pehmeää ja pyörivää, ja olisinkin mieluusti laukannut ensin uraa myöten, jotta olisin päässyt siitä vielä paremmin jyvälle ennen pienille volteille kääntämistä.



Loppuraveissa Jäpällä oli vähän kiire, mutta oikein tehdyillä puolipidätteillä se jäi kuuntelemaan. Opettajalle tilitin ongelmani etu- ja takaosan yhteishallinnan puutteesta ja siitä, kuinka kankien takia jännitin melkoisesti käden käyttöä. Jäpä ei tosin kangista sen kummempaa piitannut, vaan meni niiden kanssa ihan leppoisasti. Opettaja tuumasi, että ratsastin ihan mukavasti kankien suhteen ja hetkittäin sain Jäpää kulkemaan vähän lyhyempänä. Hetket olivat kyllä lyhyitä pituudeltaan, mutta olipahan kuitenkin. Jäpä ei ehkä ollut minulle ihan helpoin ratsu, mutta vaikutti silti aika kivalta. Etenkin kun se on myös aktiivisessa ravikäytössä, mutta sitä ei kyllä sen ollessa ratsumoodissa huomannut. Kivointa tunnissa oli ehkä kuitenkin se, ettei vanne puristanut päätäni, vaikka tehtävät eivät menneetkään ihan nappiin. Se on niin paljon parempi kuin se, että ottaa päähän ja kaikki menee tuplasti pahemmin sen takia. Raipatirai ja lisää ratsastusta.

Videoista kiitos leiriläisille!

Kouluratakurssin 4. päivä: hyväksytty A-merkin kouluohjelma

Torstai-ilta huipentui kouluratakurssin viimeiseen kertaan, jolla luvassa oli yritys ratsastaa A-merkin kouluohjelma 2006 hyväksytysti läpi kangilla varustetulla Peralla. Alkutunnin saimme verrytellä itsenäisesti, ja pieni kisajännitys alkoi tarttua minuun, vaikka varsinaista syytä ei ollut. Yleisöä ei ollut paria ihmistä enempää, tuomarina oli oma tuttu opettaja, ja muutenkin tilanne oli kaukana oikeista koulukisoista. Verryttelyssä ratsastin silti niin kuin koulukisoissa: vähän sitä sun tätä ilman kunnon suunnitelmaa ja samalla tulevaa suoritusta jännittäen. Sateisen kelin takia menimme maneesissa.

Taisimme ehtiä verrytellä hyvinkin puolen tunnin ajan, mikä on rutkasti enemmän kuin oikeissa kisoissa on yleensä aikaa. Pera oli mukavasti itse hereillä ja eteni aika kivasti. Voltit onnistuivat kivasti, ja peruutukset lähtivät kohtuullisen rauhassa. Siirtymissä ei ollut tapahtunut läpimurtoa, vaan niissä oli edelleen mukana pieni vetelyys ja jännittyneisyys. Pohkeenväistöt lähtivät aika asiallisesti, kun sain vartioitua myös hevosen ulkopuolta enkä turhaan vääntänyt sitä tuhannen mutkalle. Laukka rullasi sangen kivasti, ja Pera pysyi suurimman osan ajasta aika mukavan rennolla tuntumalla. Niinpä annoin Pera käveleskellä pitkin ohjin sekä seisoa huilimassa, kun katsoimme muiden ratsukoiden suorituksia. Kuudesta ratsastajasta kolme meni K.N. Specialin ja loput kolme A-merkin. Oma vuoroni oli viides eli toiseksi viimeinen, joten sain odotella hyvän tovin ennen omaa vuoroani. Ennen starttia jännitin erityisesti sitä, muistaisinko ohjelmaa. A:n ohjelma tuntui muka niin paljon pidemmältä, ja tuppasin aina unohtamaan, miten laukkaosuus pitikään mennä. Onneksi kavereilta sai tukea, ja lopulta rata alkoi upota minunkin muistiini. Sitten olikin vuoro mennä radalla ja tehdä parhaansa. Ennen lähtömerkkiä kertasin pikaisesti vielä radan mielessäni ja kävin näyttämässä Peralle tuomaripäätyä, joka oli hassun ruunan mielestä taas hurjan jännä. Olihan siellä ihmisiä tuoleilla!

Alkutervehdyksen pysähdykseen pääsimme aika kivan aktiivisesti, ja Pera seisahtui melkein tasan. Itse en huomannut, mutta opetuomari kommentoi takaosan jääneen oikealle. Minulla oli myös kiire liikkeelle, joten varsinainen pysähtyminen oli sangen lyhyt, ja Pera pääsi tepastelemaan käyntiä. Ennen raviin siirtymistä esitimme myös aika monta käyntiaskelta. Voltti oikealle sujui aika mukavasti Peran taipuessa hyvin. Vaihtouralla muistin suoristaa parin askeleen ajaksi, kunnes käänsin voltille vasempaan kierrokseen. Vaikeammassa suunnassa en saanutkaan asetusta kunnolla läpi, vaan Pera jäi hieman oikealle asettuneeksi. Uralle päästyämme Pera vähän jännittyi ja pyrki kulkemaan vinossa turpa selvästi oikealle osoittaen. Pohkeenväistössä vasemmalle takaosa pääsi johtamaan hetkeksi, kunnes sain korjattua. Opetuomari kommentoi väistön alkaneen hyvin, mutta takaosan jääneen loppua kohti. Keskiravi oli hyvin vaatimaton, mutta kaikeksi onneksi Pera pysyi edestä silti tasaisena. Kommentti opetuomarilta oli odotettu: saisi venyä enemmän. Väistö oikealle pysyi edelleen hankalana, ja esityksemme oli aika valju. Olisimme saaneet poikittaa selvemmin.

I:ssä tehty pysähdys tuli jännittyneen töksähtävästi ja epätasajaloin. Peruutus lähti hyvin, mutta pari viimeistä askelta jäivät lyhyiksi. Raviin pääsyn jälkeen Pera kuitenkin tasoittui kivasti. Siirtymä harjoitusravista keskikäyntiin oli töksähtävä, mikä ei jäänyt opetuomariltakaan näkemättä. Kääntämiseni lyhyelle sivulle oli puutteellinen, jonka seurauksena Pera kopsautti takajalallaan aitaa leikkinyttä puomia. Siitä puolestaan seurasi mutkittelua. Ensimmäinen vastalaukka eli vasemman laukan nosto lähti kivan helposti. Kommenttina tuli, että se oli suora ja tasapainoinen. Siirtymä harjoitusraviin oli ihan ok ilman suurempaa oman istunnan leviämistä tai Peran töksähtämistä. Oikea laukka nousi helposti, ja kymmenen metrin volttikin sujui ihan asiallisesti. Toiveeksi tuli kuitenkin saada sitä enemmän ylämäkeen. Keskiympyrä keskilaukassa meni aika tasaisesti, mutta opetuomari olisi halunnut selvemmän eron. Laukasta harjoitusraviin siirtyminen olikin taas tutusti töksähtävä, mutta ihmeen hyvin sain jatkettua siitä eteenpäin. Keskiravi lävistäjällä oli vähän kiemurteleva eikä se oikein lähtenyt, kun en osannut pyytää. Opetuomari näki siinä kuitenkin tahdikkuutta, mutta toivoi enemmän venymistä.

Keskikäyntiin siirryimme piirun ennen pistettä, mutta Pera jatkoi käyntiä mukavan jäntevästi. Aloin hätäillä toista vastalaukan nostamista, minkä seurauksena en valmistellut sitä kunnolla, ja niin Pera nosti oikean laukan sijasta vasemman eli myötälaukan. Voi että harmitti! Mietin paniikissa selässä, mitä teen, mutta päädyin menemään kohdan myötälaukassa, sillä en olisi ehtinyt lyhyellä matkalla korjata sitä välttämättä oikein ilman, että olisin säheltänyt avuillani Peran jännittyneeksi. Harmittelin tätä kohtaa todella paljon jo radalla, mutta sain kerrankin tsempattua itseni unohtamaan sen, kun lopulta uskoin, että se on vain yksi kohta koko ohjelmasta. Vasen laukka nousi sitten ravin jälkeen edelleen hyvin. Pera vähän jännittyi ennen kymmenen metrin voltille kääntymistä, mutta tasoittui sen aikana. Itse pidin keskilaukkaympyrästämme, mutta tuomari toivoi vielä enemmän venymistä. Lävistäjä laukassa sujui ihanan tasapainoisesti ja rauhassa. Pera laukkasi kuuliaisesti, ja saatoin alkaa valmistella siirtymistä harjoitusraviin. Olin itse hieman hätäinen, ja niin Pera pääsi hetken ennen pistettä siirtymään raviin. Harjoitusravi oli nyt mukavan rentoa, ja pääsimme siinä kivasti lopputervehdykseen. Siinä olin taas vähän hätäinen, mutta saimmepahan ohjelman ratsastettua.

Ohjelman jälkeen kaivelin tuttuun tapaan vain huonosti menneet kohdat enkä osannut heti iloita siitä, että saimme kuin saimmekin tahkottua A:n ohjelman läpi. Hiljalleen aloin muistaa radasta hyviäkin hetkiä, ja helpotus radan olemisesta ohi alkoi tuntua. Loppuverryttelyn jälkeen kurssi päättyikin, ja veimme hevoset talliin. Sopivasti Peran hoitamisen jälkeen opettaja jakoi pöytäkirjat katsottavaksi. Meille opettaja oli kirjoittanut seuraavaa: "Upea laukkaohjelma! Hyvää vaikuttamista, raviin vielä pontevuutta lisää." Numerohaitari oli aina nelosesta kasiin eli oman ratsastuksen ja tarkkuuden epätasaisuus näkyi. Opettajan kanssa juttelin vielä siitä, kuinka käynti ja laukka ovat Peralle luontaiset vahvuudet, kun taas ravia saisi todellakin työstää. Jos oppisin itse istumaan siinä tasaisesti tuntumalla pysyen, luulisi senkin paranevan.


Videota katsoessa viimeistään huomasin, että olihan radalla hyviäkin hetkiä muutamien kömmähdysten lisäksi. Pera oli pääosin ihanan tasainen ja eteni. Istuin itse kohtuullisesti matkassa, mitä nyt ravi tuotti edelleen ongelmia. Siirtymissä sain pidettyä itseäni hieman paremmin kasassa, joten ne eivät loppujen lopuksi aivan hirveitä olleet. Laukassa oli paljon hyviä hetkiä, ja kokonaisuutena suoritus näytti siltä, että tiesin itse suunnilleen, mitä olin tekemässä ja sain kerrottua siitä aika selvästi Peralle. Ei yhtään hullumpi kokemus ensimmäiseksi helpon A:n kouluohjelmaksi. Opetuomari oli mielestäni aavistuksen ylikiltti pisteiden suhteen, mutta varmasti tarkoituksena oli nähdä suorituksissa hyvää ja kannustaa treenaamaan lisää. Ihan heti en ole A:ta kisoissa ratsastamassa enkä oletakaan saavani ihan tällaisia pisteitä, mutta tämän perusteella uskon, että kyllä me vielä Peran kanssa kohtuullisessa ajassa osallistumme siihenkin luokkaan. Sitä ennen vain treeniä treenin päälle rennosti, niin eivätköhän palikat ala hiljalleen loksahda kohdilleen. Tämä kurssi oli kyllä niin jokaisen sentin arvoinen, että voin vain olla supertyytyväinen, että pääsin tälle osallistumaan. Lopuksi on tietysti vielä todettava, että onhan se Pera nyt ja aina kerrassaan hieno ratsu!

Videosta kiitos Alekseille!

Kouluratakurssin 3. päivä: pakan kasaamista

Keskiviikon kouluratakurssin tunnin menin Peralla jälleen kangilla. Koska Pera toimii niillä hyvin ja helpon A:n kouluohjelmassa saa käyttää niitä, oli harjoittelu paikallaan. Tällä tunnilla treenattiin ensin yhteisesti käynnissä ja ravissa pohkeenväistöjä, kunnes tultiin yksitellen osia helpon A:n tai B:n kouluohjelmasta. Ennen omaa vuoroa sai treenata kentän toisessa päädyssä itsenäisesti.

Pohkeenväistöjä tehtiin A-merkin kouluohjelman mukaisesti keskihalkaisijalta noin viisi metriä uraa kohti, jonka jälkeen suoristettiin. Väistöt vasemmalle olivat taas helpompia, kun oikealle tehtyihin väistöihin mahtui paljon säätämistä. Perusongelmana oli se, ettei tunnin huilannut Pera ollut heti reippaimmillaan, vaan tarjosi hiippailua. Väistöissä oma keskittyminen meni niiden ristiaskelten pyytämiseen, mikä hidastutti edelleen Peraa. Oikealle väistimme paikoin enemmänkin vain puskemalla ulkolavalla ulos unohtaen ristiaskeleet kokonaan. Pera oli aika jännittynyt väistöjen aikana, minkä ratkaisemiseksi olisin saanut hakea sitä tehtävän ulkopuolella ensin kunnolla aktiiviseksi. Lisäksi olisin edelleen saanut olla rutkasti tarkempi myös ulkopuolen hallinnan kanssa. Yritysten ja erehdysten kautta saimme pari kohtuullista väistöä molempiin suuntiin, mutta olisin voinut hinkata näitä vielä tovin lisääkin.

Tämän jälkeen ratsukoista helpon B:n ohjelman suorittavat treenasivat opettajan silmän alla ohjelman osia, kun me kolme A:n ratsastajaa saimme verrytellä toisessa päässä itsenäisesti. Tein kaikkea vähän sillisalaattimaisesti. Ehdin kokeilla siirtymiä, peruutuksia, keskiaskellajeja ja muutamia vastalaukkoja. Pera toimi ihan hyvin, mutta siirtymät olivat edelleen sangen jännittyneitä, kun oma istuntapakkani hajosi. Keskilaukka löytyi ihan hyvin, ja saimme palattua siitä muutaman ravirikon jälkeen myös harjoituslaukkaan. Peruutukset eivät olleet nyt niin kiireisiä, mutta valitettavan jännittyneitä. Vastalaukat puolestaan yllättivät taas positiivisesti, sillä ne nousivat ongelmitta. Vuoroa odottaessa annoin Peran myös kävellä pidempiä hetkiä pitkin ohjin, sillä en halunnut turhan säätämiseni jännittävän sitä enempää.

Kun pääsimme opettajan silmän alle, ratsastimme A-merkin kouluohjelman alkupuolen kohtaan 7. saakka. Pysähdys ravista oli sangen epämääräinen ja kiireinen käyntihutaisu. Raviin pääsimme vasta useamman käyntiaskeleen kautta, kun aktiivisuus loisti poissaolollaan. Voltti oikealle, S:n muotoinen vaihtoura ja voltti vasemmalle olivat vähän epämääräisiä kooltaan. Sentään vaihtouran aikana muistin parin askeleen suoristuksen ennen kuin kaarsin vasemmalle. Volttien pyöreän reitin säilyttäminen onkin minulle aika hankalaa. Väistö vasemmalle sujui harjoituksia paremmin, ja vaikka tahti hiipui hieman, eteni Pera silti ihan asiallisesti. Keskiravi oli sangen vaatimaton. Istuntani oli hajallaan, ja pohkeeni liitelivät irti hevosen kyljistä. Väistö oikealle oli odotetusti hankalampi eikä kunnon ristiaskeleita tainnut tulla. Tahti ei kuitenkaan tässäkään suunnassa hyytynyt niin pahasti kuin harjoituksissa, joten jotain parannusta. Pera ei myöskään jännittynyt yhtä paljon, vaikka olisi voinut olla paljon rennompi.

Kävimme huilaamassa taas hetken ja työskentelemässä itsenäisesti ennen kuin palasimme tekemään vielä laukkaosuutta. Toiselle pitkälle sivulle teimme vastalaukan nostot ja toiselle puolestaan ensin kymmenen metrin voltin ja siitä keskiympyrän keskilaukassa. Vastalaukat käynnistä nousivat kerta toisen jälkeen oikein. Siirtymät niistä raviin olivat edelleen kinkkisen töksähtäviä, ja opettaja muistutti ajattelemaan heti eteen, kun Pera oli ravissa. Laukkavoltti ja -ympyrä onnistuivat tällä kertaa paremmin kuin edellispäivänä. Pera eteni aika tasaisesti eikä liiraillut sen kummemmin. Opettaja kehuikin, että laukka näytti siltä, että siinä tarvitsi vain istua ja nauttia. Keskilaukastakin Pera tuli kohtuullisesta takaisin harjoituslaukkaan, kun muistin pitää pohkeet tuntumalla enkä nakannut niitä kyljistä irti, kun pyysin lyhentämään askelta.



Tämä tunti oli aika kiva. Koska Pera tuli tallista huilattuaan yhden tunnin, tajusin ratsastaa sitä paremmin alusta alkaen. Nyt en voinut jäädä matkustelemaan ja nauttimaan edellisen ratsastajan aikaansaannoksista, mikä oli vain hyvä. Pera vertyikin loppua kohti kivasti, ja etenkin laukkaosuuksien onnistuminen lämmitti kovasti mieltä. Videoita katsellessa huomasin, kuinka saisin kankien kanssa opetella pitämään ohjat paremmin tuntumalla. Paikoin varon varmuuden vuoksi kankiohjaa, jolloin en saa pidettyä niveltäkään kunnolla tuntumalla. Kangilla ei tosin ole tullut ennen tätä kurssia mentyä taas pitkään aikaan, joten varmasti harjoittelulla tässäkin tulee parempaa tulosta. Alkuviikon jatkunut sopiva zen-henki jatkui myös edelleen, mistä nautin suunnattomasti. Ihanaa voida olla ratsun selässä ilman, että kaikki-pitää-saada-onnistumaan-nyt-just-heti-asenne vaivaa. Maltilla ja rauhallisuudella pääsee kumman paljon pidemmälle.

Videoista kiitos Alekseille!

Kouluratakurssin 2. päivä: paluu lähtöruutuun

Kouluratakurssin toiselle päivälle varustin Peran kangilla opettajan luvalla. Pera jatkoi suoraan edelliseltä tunnilta, jossa oli tehty samoja asioita, joilla me tunnin aloitimme. Ensin luvassa oli siis hevosen jumppaamista ympyrällä takaosaa sisemmäs ja ulommas siirtelemällä. Jumppaamisen lisäksi ehdimme työstää kymmenen metrin voltteja, pysähdyksiä ja peruutuksia sekä keskiaskellajeja. Varsin tehokas puolitoistatuntinen siis.

Pera oli ratsastettu edellisellä tunnilla hyvin kuulolle, joten alkutunnista sain fiilistellä mainiosti avuilla olevaa ratsua. Samalla tein perusvirheeni eli en alkanut ratsastaa, vaan ihastelin menoa matkustajana. Tämä valitettavasti kostautui tunnin edetessä. Takaosan siirtäminen ulommas ja sisemmäs onnistuikin tässä vaiheessa ihanan helposti Peran tehdessä siirrot vaivattoman helposti. Pera oli myös mukavan aktiivinen eikä sitä tarvinnut hoputtaa liikkeelle. Niinpä ravikin rullasi mainiosti, ja siinä istuminen oli helppoa. Pohkeenikin taisivat pysyä hitusen verran paremmin tuntumalla, kun en joutunut säätämään niillä ylimääräistä, vaan saatoin keskittyä niiden paikkaan kunnolla.

Seuraavaksi työstimme kymmenen metrin ravivoltteja sekä ravista siirtymisiä pysähdykseen, siitä peruutuksen ja lopulta taas takaisin raviin. Voltit menivät ihan kivasti, mitä nyt tuttu ongelma eli vasemmassa kierroksessa turvan jäkittäminen oikealla alkoi tehdä paluuta. Muutoin voltit näyttivät ihan volteilta eikä Pera jännittynyt tai mutkitellut niiden aikana sen kummemmin. Pysähdyksissä huomasin kankien jarruttavan vaikutuksen, vaikka meninkin valtaosan tunnista kankiohjat hieman nivelohjia löysemmällä kaiken varalta. Koska jarrut olivat tehostuneet, Pera suorastaan töksähti ravista käyntiin, jolloin itse kippasin aina vähän eteen pikaisesta pysähdyksestä yllättyneenä. Yritin valmistella siirtymistä pehmeämmäksi, mutta en ollut kovin etevä siinä. Sain kuitenkin hallittua omaa ylävartaloa paremmin, jolloin en kippaillut enää pahemmin eteen.

Peruutuksissa Peralla oli jostain syystä valtava kiire, ja se harppoi askeleet taakse melkoisella vauhdilla. Yllätyin tästäkin niin paljon, etten meinannut perässä pysyä. Peruutukset tuppasivat myös menemään vinoon, kun en saanut askelia otettua hallitusti. En osannut päätellä sitä, miksi Peralla oli niin kova hoppu. Onneksi toistojen kautta saimme pari rauhallisempaa hetkeä. Energisyys alkoi kuitenkin kadota samalla toistojen lisääntyessä, sillä siirtymät raviin eivät olleet varsinaisesti kovin näppäriä. Pontevuus puuttui, joten Pera enemmänkin valui raviin kuin ponnisti siihen. Tässä vaiheessa aloin huomata, mitä matkusteluni oli aiheuttanut ja pyrin heräämään ja ratsastamaan itse aktiivisemmin.

Laukkatyöskentelyssä teimme A-merkin kouluohjelmasta tuttua kuviota eli pyöräytimme pitkän sivun keskelle ensin kymmenen metrin voltin, josta jatkoimme keskiympyrälle esittäen sen aikana keskilaukkaa. Ympyrän jälkeen piti tietysti siirtyä takaisin harjoituslaukkaan, ja siirtymän harjoitusraviin teimme lyhyen sivun keskellä. Aluksi pelkkä laukannosto tuntui vaikealta. Alan ilmeisesti ährätä sitä valmistellessani niin paljon, ettei hevonen enää tiedä, mitä ihmettä haluan. Vähemmän eleettömästi tehtynä sain Peran lopulta aina käsittämään, mitä siltä pyysin. Voltit menivät ihan ok, ja keskilaukkakin irtosi ihan kivasti. Vaikeampaa olikin siirtyä takaisin harjoitusraviin. Joko en saanut Peraa enää maltillisempaan laukkaan tai sitten se siirtyi suoraan raviin. Pohkeet liitelivät siis taas jossain muualla kuin tuntumalla. Lopulta laukka alkoi vähän sekä pidentyä että palautua paremmin, mutta siirtymät harjoitusraviin olivat edelleen turhan töksähtäviä. Opettaja muistutti pitämään oman istunnan paketissa ja ratsastamaan heti siirtymisen jälkeen eteen, jotta töksähdys ei vaikuttaisi niin kauaa. Inhottavasti istuntani hajoaminen pääsi silti vaikuttamaan siihen, että kesti aina tovin ennen kuin olin itse tasapainossa ja saatoin pyytää Peraa liikkumaan.

Lopuksi otimme vielä keskiravia lävistäjille. Pera oli päässyt palautumaan alkutunnin automaattiasetuksista takaisin ratsastettavan hevosen taajuuksille, kun en ollut tajunnut ratsastaa sitä alusta alkaen aktiivisesti. Niinpä keskiravit olivat vähän heikkoja yritelmiä, kun istuntani hajoili Peran ravatessa paikoin hirvenä. Silloin en tietenkään saanut pyydettyä ravia eteen, kun en itsekään pysynyt kasassa. Tuppasin myös unohtamaan ohjan tuen ja pyysin hevosta vain pohkeella tulemaan kohti ei mitään, tuntuma kun oli puutteellinen. Oli vähän harmillista, kuinka tunti loppua kohti oikeastaan palautui takaisin lähtöruutuun siinä mielessä, että oli kuin en olisi ollutkaan selässä. Tämä tunti muistuttikin oikein kantapään kautta, mitä siitä matkustelusta seuraa. Toki hevonen voi vähän aikaa jaksaa tehdä töitä itsenäisesti, mutta kyllä senkin mielenkiinto lopahtaa, jos kuskikaan ei ole menossa mukana. Zen-henki oli onneksi vielä jossain määrin mukana, jolloin en mennyt paniikkiin virheistä saati kiristellyt hermojani, kun jokin ei mennytkään kerralla nappiin. Kangilla oli myös kiva ratsastaa pitkästä aikaa ja huomata, kuinka hyvin Pera toimii niilläkin. Niiden kanssa olen myös tuplasti tarkempi käteni kanssa, mikä ei koskaan ole pahitteeksi.

Ihmeen vaivatonta vastalaukkaa

Aaltokankaan ratsutallien kankikurssin toinen päivä sisälsi yliasettamista hevosen notkistamiseksi sekä kunnon vastalaukkatreeniä. Sain jatkaa ratsastusta onneksi samalla ratsulla eli Aksulla. Tälle päivälle asetin tavoitteeksi ratsastaa hevosta vähän uskaliaammin ja yrittää korjata omaa istuntaani laukassa. Soutaminen näytti videolta katsottuna sen verran kamalalta, että asialle oli syytäkin koettaa tehdä jotain.

Mahtava meno, tiukka etu, öh, takakeno.

Tunti aloitettiin yliasettamalla hevosia käynnissä ja ravissa, jotta ne saataisiin vetristettyä. Oikeassa kierroksessa aloitin maltillisesti, ja opettaja huuteli kaikille säännöllisesti, että uskaltakaa asettaa reilusti. Rohkenin viimein alkaa asettaa reilummin. Aksu meni aika kivasti eikä yrittänyt lähteä väistöön, mitä pari muuta hevosta tehtävässä kokeili. Reilu asetus pysyi myös aika helposti, ja lopulta menomme kelpasi opettajallekin. Ravissakaan ei tullut oikeaan kierrokseen kummempia ongelmia.

Toista olikin vasen kierros, joka oli sekä Aksulle että minulle hankalampi puoli niin käynnissä kuin ravissa. Asetusta oli vaikea saada läpi ja jos sitä vähän saikin tehtyä, singahti Aksu helposti taas suoraksi. Koetin saada sitä antamaan periksi pyytämällä pohkeilla kevenemään edestä, mutta en saanut ohjeita selvästi perille. Opettaja kehotti vain jumppaamaan hevosta, jotta se alkaisi vertyä ja pystyisi asettumaan lähes samoin kuin oikealle. Käynnissä meno alkoi lämpenemisen jälkeen parantua, mutta ravissa palattiin taas nollaan. Siinä katosi sekä pyöreys että asettaminen aika ajoin. Opettaja kehotti käymään käynnissä, kun meno meni liian hankalaksi. Jatkoin sitten hevosen pehmittämistä tähänkin suuntaan ja pitkän puurtamisen jälkeen Aksu alkoi vähän kevetä. Apuna oli hyvän ravin ylläpitäminen, sinnikkäät reilut asettamiset, ulkopohkeella reitin vartiointi ja sisäpohkeella kevenemispyynnöt. Yhtä hyvää menoa kuin oikeassa kierroksessa oli emme saaneet, mutta onneksi sentään muutoksen parempaan.

Uljas Aksu. ♥

Tämän jälkeen pääsimme siirtymään tunnin toiseen tehtävään eli vastalaukkaan. Kuviona oli ratsastaa keskiympyrällä hetki myötälaukkaa ja jatkaa siitä lävistäjän kautta osa pääty-ympyrästä vastalaukassa jälleen lävistäjän kautta myötälaukkaan palaten. Vasemmassa kierroksessa opettaja ohjeisti ratsastamaan Aksua pyöreämmäksi. Yritin kyllä, mutta Aksu pysyi aika tiiviisti vakiomuodossaan. Jännitin hieman, miten vastalaukka lähtee sujumaan, mutta onneksi Aksu oli tässä aika taitava. Vasen laukka pysyi helposti yllä, vaikka laukkasimme pääty-ympyrää oikeassa kierroksessa. Vastalaukkaa aloiteltiin ensin asetuksella laukan suuntaan ja siitä sitten pois. Aksu hanskasi molemmat hyvin eikä missään vaiheessa tuntunut, että se pudottaisi raville. Olin ihan ihmeissäni, sillä en ole tainnut aikaisemmin ratsastaa näin vaivattomia vastalaukkoja. Opettaja prässäsi meitä mukavasti vaatien lyhyempää laukkaa. En päässyt aivan eiliseen tasoon siinä, mutta meno kuitenkin oli aika hyvää siitä huolimatta. Esitimmepä myös eiliseen verrattuna paremman siirtymisen laukasta käyntiin, vaikkakin hyödynsinkin siinä voltille kääntämistä.

Oikeassa laukassa tehty vastalaukka vasempaan kierrokseen tuntui Aksulla vähän hankalampana laukkana. Asiaa ei varmasti auttanut oma istuntani, joka tuppasi valumaan vasemmalle hankaloittaen hevosen oikean laukan rullausta. Yritin myös korjata omaa istuntaani, jotta en vaikeuttaisi tehtävää sillä ja hetkittäin tuli sujuvampia pätkiä. Painoni valahti kuitenkin vikkelästi aina takaisin vasemmalle, jos hetkenkään unohdin vartioida sitä. Aksu ei kuitenkaan pudottanut tässäkään laukassa raville, joten olin jälleen aika tyytyväinen. Soutamisen korjaaminen jäi sitten vähemmälle, vaikka välissä yritin keskittyä istuntaani ja miettiä, mikä pistää minut liikkeelle. Koetin irrottaa jalkojani niin, etten puristaisi polvilla, vaan pitäisin pohket tuntumalla. Koetin myös mukautua liikkeeseen paremmin, mutta videolta tarkasteltuna meno ei kauheasti parantunut.

Tunnin varsinaiset tehtävät päättyivätkin tähän. Loppuraveissa opettaja halusi nähdä hevosten venyttävän eteen ja alas. Meillä Aksun kanssa tämä ei ihan sujunut niin kuin piti, sillä ratsu halusi edelleen pysyä samassa muodossa. En päässyt siis valaistumaan tässä siitä, miten hevosen saisi muuttamaan muotoaan. Olisi pitänyt muistaa kysyä tätä opettajalta, mutta enpä hoksinut. Loppuraveissa muuten tasaisesti mennyt Aksu lopulta päätti, että oviaukossa on hirviö ja otti muutamia sivuaskelia. Nytkähdin tietysti etukenoon tästä, mutta onneksi Aksu ei jatkanut siitä enää minnekään. Muuten olisin huteran tasapainoni kanssa ollut ihmettelemässä menoa maasta käsin. Tämä tosin osoitti sen, etten antanut ratsulle tarpeeksi mietittävää, kun sillä oli aikaa nähdä omiaan. Kaiken kaikkiaan kurssi oli varsin mukava, vaikka sillä ei erityisempiä koulutemppuja tehtykään. Minulle tosin oli tarpeeksi haasteellista nämäkin tehtävät, joten vaikeammissa asioissa olisin varmaan ollut pulassa. Aksu oli kyllä varsin mukava ratsu, jolla menisin vielä muulloinkin mieluusti. Ilman säikähdyksiä tosin.

Videoista ja kuvista kiitos Noralle!

Pyöreämmäksi, vieläkin pyöreämmäksi

Sisäinen kouluratsastajani oli ilmeisesti onnistunut höynäyttämään estekuskiani melkoisesti, sillä löysin tänään itseni Aaltokankaan ratsutallien kaksipäiväiseltä kankikurssilta. Ratsuksi olin toivonut Aksua, joka näytti edellisviikon kankikurssin ratsastajalla kulkevan varsin mallikkaasti. Toiveeni meni läpi, joten pääsin pienen tauon jälkeen perehtymään jälleen kangilla ratsastamiseen. Kurssilla oli mukavasti lisäkseni vain kolme muuta ratsukkoa, joten tilaa ja aikaa opettajan huomioille oli mainiosti.

Opettaja kertoi, että kurssin ensimmäinen tunti ja vartti käytettäisiin hevosen ratsastamiseen mahdollisimman pyöreäksi. Aksu liikkui aika kivasti jo käynnissä, jolloin saatoin keskittyä pitämään käteni tasaisena ja ratsastamaan mahdollisimman paljon pohkeella. Muutenkin olen tuplasti tarkkaavaisempi käsieni kanssa, kun hevosella on kanget suussa. Aksu kulki aika tasaisesti, mutta opettajalta alkoi tulla pyyntöjä siitä, että ratsu pitäisi saada vielä pyöreämmäksi. Pyörittelin sitten ympyröitä ja hain asetuksia läpi, mutta Aksu pysyi kiltisti yhdessä ja samassa muodossa. Normaalilla koulutunnilla hevosen muoto olisi ollut kiva, mutta tälle tunnille se ei riittänyt. Tavoitteena kun oli pyöreyden lisäksi saada hevosta myös erimittaiseksi. Niinpä tovit sekä käynnissä että ravissa menivät siinä, kun opettaja toisteli meille, että pyöreämmäksi, vieläkin pyöreämmäksi. En enää keksinyt apukeinoja tavoitteet toteuttamiseksi, joten turhauduin vähän. Olisi pitänyt ottaa aikalisä ja pyytää lisävinkkejä. Hankalampana kierroksena oli tuttuun tapaan vasen, mutta sekin helpottui, kun jaksoin pitää sisäpohkeeni työssä.

 

Käyntiä ja ihan kelvollinen laukannosto.

Tämän jälkeen siirryimme tekemään harjoitusravissa kiemurauraa, jonka sai tulla oman valinnan mukaan 4-6 kiemuralla. Tavoitteena oli edelleen saada ratsu pysymään pyöreänä niin kiemurat kuin suoristukset. Rauhallisemmassa harjoitusravissa ja Aksun kulkiessa pyöreänä istuntani pysyi kasassa. Asetukset onnistuivat ihan ok, mutta suoristuksissa huomasin hevosen jäävän aina vähän kenolleen jompaankumpaan suuntaan. Yleensä ehdin korjata menoa ennen uutta asetusta, mutta olisin voinut ratsastaa hevosen paremmin suoraksi heti edellisen asetuksen jälkeen. Opettajalta tuli kommenttia ratsastaa isompaa ravia. Tässä vaiheessa istuntani hajosi, mikä sai Aksun myös nousemaan pyöreydestä pois. Sitten tulikin jo opettajalta pyyntö ratsastaa hevonen takaisin pyöreäksi. Keventämällä tehtävä olisi sujunut paljon paremmin, mutta kuulemma en saanut päästää itseäni tai hevosta liian helpolla. Vähän säälitti Aksu, sillä huonon istuntani takia pompin satulassa melkoisesti. Pitkillä sivuilla otin kevyttä ravia, jossa hain hevosta etenevämpään raviin. Aksu oli mukavasti kuulolla, ja saimme omasta mielestäni varsin kivoja hetkiä.

Lopuksi otimme sitten vielä laukkaa ympyrällä samalla tavoitteella kuin aikaisemminkin eli hevosen pyöristäminen. Ensimmäiset nostot menivät höpöiksi, kun Aksu vain siirtyi raviin. Otin takaisin käyntiin ja valmistelin noston huolella, jolloin laukkakin löytyi. Opettajalta tuli huomatus siitä, että Aksu saisi mennä aktiivisempaa laukkaa. Ei siis lujempaa, vaan paremmin ponnistaen. Nohitin ratsua sitten vähän liikkumaan, jolloin taisin päästää sen taas edestä pitkäksi. Kun sain itseni kasaan, Aksu palautui taas kohtuullisen tasaiseksi ja piti laukan aika mukavasti yllä. Ulkoapujen kanssa sai tosin laukassa olla tarkempi kuin muissa askellajeissa, etenkin vasemmassa kierroksessa. Muuten ratsu lähti helposti valumaan sinne.

Melkoista soutamista tuo istuntani.

  Ptruu, kuski, ptruu!

Laukassa otettiin myös puoli ympyrää keskilaukkaa ja toinen puolikas kootumpaa laukkaa. Aluksi en saanut mitään eroa kummassakaan, vaan parit kerrat lyhennysyrityksissä Aksu pudotti raville. Tajusin syyksi välittömästi sen, että jarrutin ohjalla sen sijaan, että olisin pitänyt edestä tuntuman ja ratsastanut hevosta lyhyempään laukkaan pohkeet aktiivisesti tuntumalla. Tämän oivalluksen jälkeen aloin uskaltaa pyytää Aksua lyhentämään vahtien pohkeilla, ettei ratsu luulisi minun tarkoittavan ravia. Ja johan alkoi tapahtua. Aksu lyhensi muutamat kerrat niin kivasti, että saatoin vain myhäillä kyydissä. Laukka tuntui silti etenevän eikä ratsuun tarvinnut vaikuttaa kuitenkaan sen kummemmin. Vatsalihakseni sen sijaan huusivat armoa, sillä pyrin tekemään ohjissa roikkumisen sijaan istunnallani töitä. Keskilaukkakin lähti muutamien hiljaisempien yritysten jälkeen ihan kelvollisesti. Olisi olllut kiva päästellä sitä pidempäänkin, kun nyt puolikkaan ympyrän aikana tila tuntui loppuvan vähän kesken. Opettajaltakin irtosi lopulta kehu siitä, kuinka olin tehtävän loppupuolella alkanut selvästi saamaan eroa laukkojen välillä. Kommenttina oli, että minun pitäisi uskaltaa ratsastaa vähän rohkeammin.

Tässä on jo vähän yritystä.

Loppuravit menivät ihan mukavasti. Aksu tuntui olevan mukavasti liikkeellä eikä sitä tarvinnut säädellä erityisemmin. Toki parantamisen varaa oli varmasti, mutta minulle Aksun meno riitti mainiosti loppuraveihin. Olin ennen tuntia huolehtinut siitä, että kanget jarruttaisivat ratsua liikaa. Tällä kertaa huoleni oli onneksi aiheeton, liekö sitten johtunut siitä, että tunti oli ratsulle päivän ensimmäinen. Tunnin jälkeen oli kyllä sellainen olo, että oli tullut tehtyä kerrankin töitä. Oma osuutensa oli toki maneesin pakahduttavalla kuumuudellakin. Kaikeksi onneksi saamme mennä toisenkin päivän samoilla ratsuilla, joten toivottavasti osaan huomenna ratsastaa Aksua alusta asti vähän reippaammin.

Videoista kiitos Noralle!