Väistöjumppaa

Tuplahevostelut jatkuivat vielä tiistaina. Ensimmäisenä ratsunani toimi toista kertaa yksäriruuna Joy. Tämän päivän treeniaihe valikoitui vasta ratsun selässä, ja niin päädyimme jumppaamaan väistöjä. Alkuverryttelyssä kävin käynnin ja ravin läpi. Pyrin ratsastamaan paremmin pohkeella, jotta saisin Joyn käyttämään takaosaansa. Poni tykkäsi hieman kiemurrella aluksi sekä väännellä päätään ja kaulaansa vinkkuralle, mutta kun sain takajalkoja vähän töihin, tasoittui ratsukin paremmin. Otin myös sujuvia laukkapätkiä hakien ponia hereille. Joy laukkasi mukavan ripeästi ja tuli aina takaisin kevyesti, jolloin pääsin treenaamaan istunnalla hidastamista.

Väistöjä tahkosin tänään käynnissä niin pitkää sivua myöten, lävistäjillä kuin uralta keskemmäs ja siitä takaisin palaten. Joy vähän kiemurteli väistöissä etuosallaan, joten keskityin siihen, että saisin sen pysymään suorempana. Tähän auttoi mahdollisimman tasaisen tuntuman pitäminen, kun hevosen oli ensin saanut suoristettua. Väistöaskeleet sinällään lähtivät ihan ok, mutta jos Joy pääsi hiippailemaan, oli sillä aikaa mennä mutkalle. Jos taas sen sai kulkemaan kohtuullisella aktiivisuudella, pysyi se suorempana ja väisti sujuvammin. Pitkille sivuille tehdyt väistöt, joissa etuosa pidettiin uralla, olivat hankalampia. Jotenkin seinän läheisyys ahdisti ainakin minua. Niinpä päädyin tekemään väistöjä enimmäkseen lävistäjillä ja uralta pois ja sille takaisin väistättäen.

Hiljalleen jumpatessa Joy tuntui pehmenevän ja notkistuvan välillä mukavasti. Välillä se taas vähän nihkeili vastaan, mutta sain ratsastettua maltillisesti aina kulloinkin tullutta pulmaa korjaillen. Lopulta pääsimmekin aina pätkiä väistöjä, joissa Joy tuntui ottavan väistöaskeleet rennosti. Kokeilin myös jyrkempiä väistöjä, jotka lähtivät myös aika asiallisesti. Kunhan siis edelleen sain huolehdittua ponin suoruudesta sekä kohtuullisesta eteenpäinpyrkimyksestä.

Väistöjumpan jälkeen ravasimme vielä kahdeksikkoa, välillä yhdelle ympyrälle jääden. Alkutunnista en saanut Joyta asettumaan vasemmalle kovin hyvin, mutta tässä vaiheessa jumppa oli pehmittänyt sitä mukavasti. Saimmekin molempiin suuntiin muutamia pehmeitä ympyröitä, joilla Joy ravasi pyöreän rennosti. Olipa kiva huomata, että jumppaamisesta oli selvästi hyötyä. Joyn kanssa tunnuin tulevan ihan mukavasti juttuun, vaikka viilattavaa menossamme toki olisi ollut. Tänään kuitenkin muistin tunnustella minulle vieraampaa ratsua ja mukauttaa ratsastustani sen mukaan enkä mennyt niin perusasetuksillani.

Ponitytön encore

Sain vielä lauantaina leikkiä ponityttöä Tallinmäellä, sillä liikutettavana oli Eevan toinen poni Joy. Joy on 2002 syntynyt ruuna, jonka säkäkorkeus on 148 senttiä. Koulupuolella se taitaa helpon A:n asiat, ja rataesteillä se menee noin 120 senttiin saakka. Varsin näppärä poni siis. Rikiin verrattuna Joy oli hieman kapeampi, mutta ei onneksi niin kevytmallinen, että se olisi tuntunut sen kummemmin pieneltä. Huvittavaa oli kuitenkin se, että jalustinhihnoista loppuivat reiät ennen kuin ne olisivat olleet minulle täysin oikeat. Vaan ponilla saa mennä ponijalustimilla. Menin tämänkin tunnin itsenäisesti.

Kuten Rikin kanssa, ratsastin Joyllakin perusjuttuja poniin tutustellen. Joy liikkui kohtuullisesti, mutta tuntui välillä vähän kyseenalaistavan, tarvitsiko oikeasti edetä kunnolla vai saiko vähän uinua. Helposti se tosin uskoi, että nyt piti liikkua. Alkuverryttelyssä en tehnyt ihmeempiä, vaan kävin kaikki askellajit läpi. Halusin Joyn heräävän, jonka jälkeen voisimme jatkaa muiden asioiden parissa. Joy oli kiva kaikissa askellajeissa, mutta laukkaan ihastuin täysin. Sillä on varmasti tosi kiva hypätä, sillä se tarjosi helposti rullaavaa laukkaa. En melkein meinannut raskia palata muiden tehtävien pariin, kun laukassa oli niin kiva istua. Pyöreydestä ei tosin tässä vaiheessa ollut tietoakaan.

Alkuverryttelyn jälkeen palasin takaisin käyntiin ja aloin tunnustella, millaisia säädöillä Joy voisi toimia. Asetukset olivat paikoin hieman hankalia, kun Joy tuntui pullauttavan itsensä kaulasta aina jostakin kohtaa mutkalle. Tai jos kaula pysyi suorana, käänteli Joy päätään vinkkaraan. Keskityin sitten hakemaan tasaista ohjastuntumaa sekä tietysti ratsastamaan pohkeilla enemmän. Päätin myös kokeilla muutamat käyntiväistöt, jotka menivät melkoisesti kiemurrellen. Taisin saada pari kolme järkevää askelta, mutta muutoin menimme väistöt mutkalla. En hoksinut, miten Joy olisi pitänyt ratsastaa väistöihin oikein. En halunnut ärsyttää ponia turhaan, joten vaihdoimme väistöistä takaisin ihan ympyröiden pyörittelyyn.

Joyn kanssa sain hyvin treenata tasaista kättä sekä pohkeiden käyttöä kunnolla. Kun sain käsiäni vähän rentoutumaan, mutta pitämään silti tuntuman samalla, kun pohkeet ratsastivat, tarjosi Joy rennompia ja hieman pyöreämpiä hetkiä. Pikkuisen se tosin tahtoi silloinkin elää suullaan, vaikka mutustelu ei ohjastuntumaan isommin vaikuttanut. Tajusin kohtuullisesti hellittää sisäohjasta, mikä tuntui saavan Joyta paremmaksi. Käynnissä ja ravissa sain paikoin muistutella etenemisestä, mutta pääsääntöisesti Joy oli herännyt alkuverryttelyn aikana. Joyssa kivaa oli se, ettei se tuntunut älyttömän vinolta kumpaankaan suuntaan, joten molemmat kierrokset sujuivat asiallisesti. Testailin myös harjoitusravissa istumista, mikä sujui ihan hyvin. Ponien kanssa saan jostain syystä pitkät koipeni paremmin tuntumalle kuin hevosten, mikä on vähän hassua.

Laukassa pyörittelin ympyröitä ja otin parit pikkuspurtit pitkille sivuille. Voi sitä laukkaa! Hitsit, että oli kiva mennä pitkät sivut edeten, kun Joy laukkasi helposti ja sujuvasti. Kyydissäkin istuminen sujui ongelmitta, ja meno oli kaikin puolin mukavaa. Ympyröillä sitten kokeilin hakea vähän lyhyempää ja pyöreämpää menoa. Se ei sujunut ihan niin hyvin, vaan jostain syystä Joyn laukka pääsi valahtamaan hieman nelitahtiseksi. Pyrin aktivoimaan pohkeilla laukkaa sujumaan, mutta yleensä sain reippaampaa ja pidempää laukka, vaan en lyhyttä ja pontevaa. Tämä mysteeri ei ratkennut, mutta en ottanut siitä paineita. Joy oli kuitenkin mukavasti kuulolla, joten en alkanut säätää turhia.

Loppuraveissa haeskelin tasaisen tuntuman ja Joyta vielä pyöristymään. Sain ponin tarjoamaan mukavat hetket molempiin suuntiin, joten siihen oli hyvä lopettaa. Loppukäynnit tein taas maasta käsin. Joy oli Rikin tapaan hauska tuttavuus. Se oli jollain tavalla mutkattomampi kuin Riki, mutta jollain tavalla myös haastavampi. Rikin kanssa tuntuman sai ehkä säilymään tasaisempana, mutta muutoin Joy oli lähtökohtaisesti vähän suorempi. Molemmat ponit olivat kyllä mukavia. Itsenäiset tunnit niiden kanssa olivat ehkä juuri oikea valinta, sillä silloin ei tullut turhia paineita. Sen sijaan sai mennä ihan rauhassa tutustellen. Kiitokset vielä Eevalle, että sain tutustua hänen poneihinsa!