Tuplahevostelut jatkuivat vielä tiistaina. Ensimmäisenä ratsunani toimi toista kertaa yksäriruuna Joy. Tämän päivän treeniaihe valikoitui vasta ratsun selässä, ja niin päädyimme jumppaamaan väistöjä. Alkuverryttelyssä kävin käynnin ja ravin läpi. Pyrin ratsastamaan paremmin pohkeella, jotta saisin Joyn käyttämään takaosaansa. Poni tykkäsi hieman kiemurrella aluksi sekä väännellä päätään ja kaulaansa vinkkuralle, mutta kun sain takajalkoja vähän töihin, tasoittui ratsukin paremmin. Otin myös sujuvia laukkapätkiä hakien ponia hereille. Joy laukkasi mukavan ripeästi ja tuli aina takaisin kevyesti, jolloin pääsin treenaamaan istunnalla hidastamista.
Väistöjä tahkosin tänään käynnissä niin pitkää sivua myöten, lävistäjillä kuin uralta keskemmäs ja siitä takaisin palaten. Joy vähän kiemurteli väistöissä etuosallaan, joten keskityin siihen, että saisin sen pysymään suorempana. Tähän auttoi mahdollisimman tasaisen tuntuman pitäminen, kun hevosen oli ensin saanut suoristettua. Väistöaskeleet sinällään lähtivät ihan ok, mutta jos Joy pääsi hiippailemaan, oli sillä aikaa mennä mutkalle. Jos taas sen sai kulkemaan kohtuullisella aktiivisuudella, pysyi se suorempana ja väisti sujuvammin. Pitkille sivuille tehdyt väistöt, joissa etuosa pidettiin uralla, olivat hankalampia. Jotenkin seinän läheisyys ahdisti ainakin minua. Niinpä päädyin tekemään väistöjä enimmäkseen lävistäjillä ja uralta pois ja sille takaisin väistättäen.
Hiljalleen jumpatessa Joy tuntui pehmenevän ja notkistuvan välillä mukavasti. Välillä se taas vähän nihkeili vastaan, mutta sain ratsastettua maltillisesti aina kulloinkin tullutta pulmaa korjaillen. Lopulta pääsimmekin aina pätkiä väistöjä, joissa Joy tuntui ottavan väistöaskeleet rennosti. Kokeilin myös jyrkempiä väistöjä, jotka lähtivät myös aika asiallisesti. Kunhan siis edelleen sain huolehdittua ponin suoruudesta sekä kohtuullisesta eteenpäinpyrkimyksestä.
Väistöjumpan jälkeen ravasimme vielä kahdeksikkoa, välillä yhdelle ympyrälle jääden. Alkutunnista en saanut Joyta asettumaan vasemmalle kovin hyvin, mutta tässä vaiheessa jumppa oli pehmittänyt sitä mukavasti. Saimmekin molempiin suuntiin muutamia pehmeitä ympyröitä, joilla Joy ravasi pyöreän rennosti. Olipa kiva huomata, että jumppaamisesta oli selvästi hyötyä. Joyn kanssa tunnuin tulevan ihan mukavasti juttuun, vaikka viilattavaa menossamme toki olisi ollut. Tänään kuitenkin muistin tunnustella minulle vieraampaa ratsua ja mukauttaa ratsastustani sen mukaan enkä mennyt niin perusasetuksillani.
