Sennuleirin 15. tunti: kipittävä hirvi, pyöreä hiippailija

Leirin viidestoista tunti meni itsenäisen ratsastuksen parissa. Ratsukseni sain Bissen, jonka kanssa pysyttelin perusratsastuksen ja pehmittelyn parissa. Tunnin alussa Bissellä oli apurattaana joustochambon, mutta hetkellisessä itsetuntobuustissa otin sen pois.

Bissen kanssa en tosiaan tehnyt kummempia, vaan pysyttelin perusratsastuksen parissa ja pyörittelin aika paljon ympyröitä asetellen ja taivutellen 20-vuotiasta ratsua. Yritin säilyttää ulkopuolen tuen vakaana sekä ratsastaa sisäpohkeen rehellisesti läpi. Samalla pyrin vielä istumaan satulassa niin, etten kenotuksellani vaikeuttaisi asioita enempää.

Bisseä sai ensin nohitella liikkumaan, sillä se tarjosi hiippailua. Hiljalleen ruuna alkoi kuitenkin vähän heräillä, vaikka ei vieläkään muuttunut liitokavioksi. Ympyröillä sain pehmiteltyä sitä hetkittäin, jolloin se tarjosi pyöreämpiä ja rennompia hetkiä. Suorilla pätkillä Bisse tahtoi kuitenkin muuttua hirveksi ja lähteä kipittämään. Jos sain napattua sen takaisin pyöreämmäksi ja rennommaksi, hidastui eteneminen. Päädyin sitten työstämään hitaasta, mutta pyöreästä menosta vähän sujuvampaa. Ravissa päätin keventää, sillä en saanut istuttua niin vakaasti, että Bisse oli päässyt etenemään rennosti. Keventäessäkään en saanut itseäni niin tasaiseksi, että olisin kovin mainittavasti onnistunut saamaan Bisseä etenemään sujuvasti, mutta pyöreänä pysyen.

Oikeassa laukassa tulivat tämän kerran parhaimmat hetket. Muutamien hetkien ajaksi sain Bissen pyöreäksi ja rennoksi, jolloin laukkakin lähti rullaamaan paljon paremmin. Sain istuttua niinä hetkinä selässä aika hiljaa, jolloin ruuna sai edetä häiriöttä. Vasen laukka ei rullannut ihan niin sujuvasti, mutta pieniä pilkahduksia paremmasta siinäkin oli. Jäin fiilistelemään hyvän laukan menoa enkä aivan patistellut Bissestä parhaita tehoja irti. Toisaalta olin saavuttanut alkutuntiin verrattuna selvästi parempaa menoa, joten olin tyytyväinen.

Bissen kanssa sai tehdä hommia, jolloin pyöreämmät, rennommat ja vieläpä sujuvammat hetket ilahduttivat tietysti. Bisse on kyllä taitava kaveri, mutta tuntuu osaavan myös säästellä itseään. Tunti hurahti joka tapauksessa opettavaisen mukavasti perusratsastuksen parissa.

Sennuleirin 3. tunti: ensimmäinen ekstratunti

Sennuleirin kolmas ja samalla ensimmäinen ekstratunti meni puomi- ja kavalettitunnilla, jonka menimme sateen takia taas maneesissa. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja tunnin piti sama opettaja kuin päivän toisen koulutunnin. Ratsukseni sain 1996 syntyneen Retbis-ruunan eli Bissen. Ruuna on noin 165-senttinen ja osaava: koulussa se on heA ja esteillä aikanaan mennyt 130-ratoja.

Alkuverryttelyssä menimme käynnissä ja ravissa ympyröitä pyöritellen. Bissellä oli joustochambon apurattaana. Bisse ei aluksi oikein liikkunut, vaan sain nohitella sitä melkoisesti. Asetukset ja taivutukset eivät lähteneet alussa oikein mitenkään eivätkä ne ihan älyttömästi koko tunnin aikana edes parantuneet.

Ravissa tulimme pääty-ympyrällä kolmea puomia. Ensin siitä kohdasta, jonka pääsi hevosen tarjoamassa ravissa hyvin. Me Bissen kanssa saimme mennä aika sisäreunasta. Sitten tulimme puomeille vähän lyhyemmässä ja pidemmässä ravissa. Lyhyempi ravi ei hurjasti poikennut tavallisesta ravistamme, joten tulimme edelleen puomien sisäreunasta. Pidempää ravia sai hakea melkoisesti, ja lopulta pääsimme puomit noin keskeltä, ehkä aavistuksen ulompaa. Kääntämisessä sain muistaa ulkoavut ja olla roikkumatta sisäohjassa, sillä muutoin Bisse ei tietenkään päässyt ravaamaan kunnolla. Oli kiva huomata, että hölläämällä Bisse ravasi puomit paremmin.

Laukassa tulimme putkeen pitkällä sivulla ollutta yksittäistä puomia sekä pääty-ympyrällä ollutta yksittäistä kavalettia. Tässä vaiheessa Bisse alkoi herätä ja innostua puomeista ja pienestä kavaletista. Niinpä laukasta tulikin paras osuus koko tunnista. Bissen laukka alkoi pyöriä ja hetkittäin se pyöristyi hienosti. Johan siitä löytyi vähän virtaakin. Tällaisessa laukassa ponnistuspaikat puomille ja kavaletille löytyivät hyvin ja jos eivät olleet ihan optimaalisia, saattoi laukkaa lyhentää tai pidentää, jotta askeleen sai sopimaan. Kiva Bisse! Olipa kiva mennä, kun hevoseen viimein löytyi vähän otetta, ja tehtävä sujui molemmissa kierroksissa aika mukavasti.

Loppuravissa Bisse kipitti menemään, jolloin sitä sai toppuutella melkoisesti ennen tasoittumista. Vanha herra näemmä heräsi lopulta kunnolla, kun alkutunnista se oli vähän nukuksissa. Bisse vaati töitä, mutta palkitsi kyllä kivasti laukassa. Tunnin jälkeen löysin itseni lepertelemästä Bisselle. Taisin sitten tykätä siitä enemmän kuin mitä välillä selässä istuessa tuntui. Hauska ruuna se oli, vaikka ei mikään automaatti. Tosin sellaisen kanssa ne pienetkin onnistumiset tuntuvat niin kivoilta.