Suoruutta ja haitaria

Maanantain tunnilla oli puomeja ja kavaletteja. Ratsunani oli Pave, ja tunnilla oli yhteensä viisi ratsukkoa. Pääsimme kahden puomin suoralla linjalla ratsastamaan hevosia suoriksi sekä säätelemään askelta pidemmästä lyhyemmäksi. Laukanvaihtoja testasimme puolestaan kahden kavaletin kahdeksikolla.

Suoralla puomilinjalla vasemmassa kierroksessa Pave pysyi niin ravissa kuin laukassa aika hyvin suorana. Hieman se yritti ottaa ulkoa tilaa, mutta korjautui helposti. Oikeassa kierroksessa ja etenkin laukassa Pave valui selvästi enemmän ulos ja pyrki kenottamaan vasemmalle. Tai siltä se tuntui selkään, ohjeeksi tuli kuitenkin päästää oikealta. En oikein tunnin aikana saanut pehmiteltyä Paven oikeaa puolta, mikä varmasti aiheutti sen, että mielsin sen ongelmaksi suoruustehtävällä. Mielestäni Pave kyllä kenotti kaulastaan vasemmalle mutkalla eli tahdoin korjata asiaa suoristamalla oikealla ohjalla. Enemmän olisi kuitenkin pitänyt tehdä pohkeilla, jotta olisin saanut Paven paremmin rungosta suoraksi. Sitä myöten kuvittelemani kenotuskin olisi varmaan korjautunut tai muuttunut näyttämään minun vinkkelistäni suoremmalta.

Suora linja oli noin 20 metrin pituinen, ja pääsimme seuraavaksi säätelemään askelta sillä. Oikeassa laukassa onnistuimme tulemaan linjan viidellä ja kahdeksalla askeleella. Viisi askelta jäi jopa vähän ahtaaksi. Vasemmassa laukassa hurautimme välin vahingossa neljällä. Tähän suuntaan en saanut kerittyä Paven laukkaa, jolloin en saanut väliin survottua kahdeksaa askelta, vaan jouduimme tyytymään seitsemään. Olisi pitänyt jaksaa prässätä enemmän, mutta nyt ei vain onnistunut.

Lopuksi tulimme vielä pari kierrosta kahden kavaletin kahdeksikolla laukkoja vaihdellen. Meillä tehtävä meni viimeistä kavaletin ylitystä lukuun ottamatta nappiin, ja kaikki vaihdot tulivat oikein. Viimeisellä kavaletilla Pave ei vaihtanutkaan vasenta laukkaa oikeaan, vaan nappasi kavaletilla ristilaukan. Jäin ympyrälle ja yritin tuupata Paven korjaamaan takaosan oikeaan laukkaan, mutta ruuna päätti ristilaukan olevan voittajan valinta. Hurautin sitten yhden puomin yli, ja Pave päätteli siitä sen verran, että nappasi kokonaan vasemman laukan. Ei muuta kuin ravin kautta korjaus oikeaan laukkaan. Harmi, että viimeinen laukka jäi vaihtumatta. Muuten Pave teki vaihdot kivasti.

Loppukäynnit hoituivat pitkin ohjin. Tunnin tehtävät olivat hyödyllisiä, mutta etenkin suoristaminen kamalan kinkkistä. Jotenkin sitä näkee ja tuntee hevosen selästä eri tavalla kuin opettaja maasta käsin. Sitten onkin vaikea hahmottaa korjausohjeita, jos ne sattuvat selkään tuntumaan ihan kummilta. Tulipahan kuitenkin jotain väännettyä. Laukan sääteleminen taas oli kivaa, samoin vaihtotehtävä. Jotenkin ne puomit ja kavaletit vain motivoivat enemmän kuin pelkällä sileällä vääntäminen.

Askelten sovittamisen kinkkisyys

Maanantain tunnilla meitä oli vain kolme ja pääsimme puomien ja kavalettien pariin. Ratsukseni sain toista kertaa Laren, tunteja toisinaan tekevän yksityisen suomenhevosruunan.

Aloitimme koulutyöskentelyllä ratsastamalla käynnissä ja ravissa toisen pitkän sivun sahakuviolla. Kulmasta käänsimme lävistäjälle, liki keskihalkaisijaa käänsimme terävästi takaisin uraa kohti ja toistimme saman kuvion vielä toisen kerran pitkän sivun aikana. Käynnissä oli vielä hyvin aikaa kääntää, mutta ravissa saikin olla paljon tarkempi ja nopeampi. Muutama käännös valuikin liian pitkäksi, kun haahuilin enkä ollut riittävän nopea valmistelemaan uutta käännöstä. Kun olin tarkempi, sujui kuvio ja kääntyminen hyvin.

Laukassa ratsastimme päätyihin neliöt. Toisessa päädyssä menimme samalla yhden puomin yli. Tälläkin tehtävällä ideana oli kääntää kulmat terävästi ja nopeasti. Laukassa matka taittui käyntiä ja ravia joutuisammin, joten hitaat reaktioni saivat kulmistamme vähän vaihtelevia. Lare kyllä kääntyi aina, kun sitä ehdin pyytää. Sinällään kulmat neliöillä olivat ok, mutta olisi niitä terävämmiksikin saanut. Oikeassa laukassa sain suoristaa tarkemmin, sillä muutoin Lare pääsi vähän valumaan ulos.

Seuraavaksi ravailimme molemmilla lävistäjillä olleita kolmen puomin suoria linjoja. Lare vähän tohotti, mutta selvitti puomit isompia kolistelematta. Lävistäjille käännyttäessä sai käyttää edelleen ajatusta terävämmästä kulmasta. Tämä auttoi suoristamaan tehtävälle. Hiljalleen kääntämisen sijasta terävä käännös sai myös muistamaan suoristamisen. Tehtävä sujuikin mukavasti, vaikka välillä annoin Laren kipittää vähän turhaan.

Lopuksi tulimme laukassa samaiset lävistäjät siten, että niille tultiin oikeassa laukassa kaarevalla linjalla yksittäiseltä puomilta ja vasemmassa laukassa yksittäiseltä kavaletilta. Samalla keskimmäinen puomeista nousi kavaletiksi molemmilla lävistäjillä. Tehtävän kinkkisin osuus oli löytää oikea askelmäärä kaarevalle linjalle. Lare innostui hommasta huomattuaan, että siinä pääsee vähän hyppäämään. Niinpä se pääsi hieman intoilemaan aina puomeja ja kavaletteja kohti. Minun olisi pitänyt ottaa pidätteet nopeasti läpi ja jatkaa ratsastusta siitä, mutta jäin koko ajan vähän jarru päälle. Niinpä laukkaan ei löytynyt tasaista rullaavuutta, jolloin ei löytynyt oikeita askeliakaan. Pari kertaa pääsimme kaarevan linjan asiallisesti, mutta useimpina kertoina tollottelin väliä pohtien, millä ihmeen askelmäärällä siihen olisi pitänyt sopia. Nyt ei vain ottanut askel sopiakseen. Lare oli kuitenkin niin menossa, ettei sitä haitannut vähän huonot lähestymiset, vaan se hyppäsi aina yhtä iloisesti. Laukkojakin se nappaili hypyissä oikein, mutta saimme myös korjata muutamia ravin kautta.

Loppukäynnit kävimme peltolenkin kautta, kun menin toivomaan asiaa. Larella oli kyllä virkistävää mennä. Sitä ei tarvinnut kyllä nohitella liikkumaan. Sen sijaan minun olisi pitänyt hoksia, miten saan sen malttamaan sopivasti. Sillä tavalla olisivat ne oikeat askelmäärätkin voineet löytyä kaareville linjoille. Vaan onneksi oli vain kavalettikorkuisia esteitä, niin ne selvittiin vähemmän näteillä ponnistuspaikoilla. Hassuhan se Lare oli kaikessa innokkuudessaan. Enhän minä suomenhevosia osaa moisesta paheksua, sehän vähän kuin kuuluu niiden persoonallisuuteen. Kuskin ratsastus- ja vaikuttamistaidoista voidaankin puhua sitten joskus toiste, hah.

Lyhyen ja löysän laukan ero

Perjantain koulutunti vaihtuikin puomi- ja kavalettituntiin. Päätin tämän muutoksen myötä vaihtaa ratsuni Giasta Paveen. Tunnin jaoin toisen ratsukon kanssa. Alkuverryttelyssä kävin kaikki askellajit läpi rennosti humputellen.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme ravissa toisen pitkän sivun loivana kiemurana kahden puomin yli. Keskikaaren kohdalla pyöräytettiin voltti kaaren suuntaan myötäisenä. Tulimme loivaa kiemuraa molemmista suunnista. Pave oli ravissa hieman hidas, joten sain vähän herätellä sitä. Loivat kiemurat sujuivat ihan ok, vaikka voltit menivät hieman vaihdellen. Voltit oikealle olivat ihan ok, kun taas voltit vasemmalle jäykempiä. Energia pääsi myös sammumaan volteilla.

Seuraavaksi tulimme laukassa muutaman kierroksen pääty-ympyrällä kahden puomin yli. Puomien väliin tuli laittaa kolme askelta. Aloitus ei ollut vahva, sillä Pave ei oikein ollut hereillä ja vilahtikin ensimmäisestä puomista ohi. Hah! Tämän jälkeen muistin taas, että ehkä minun kuului tehdä muutakin kuin istua satulassa ja toivoa parasta. Ensin ratsastin puomien välin liian pienenä, jolloin kolme askelta kävi ahtaaksi. Sitten tajusin hakea tietä enemmän keskempää puomeja, kun aiemmin olin ajautunut vähän sisäreunaan. Sen jälkeen puomien väli menikin asiallisesti kolmella askeleella. Ensimmäiselle puomille tosin emme aina päässeet oikeaan kohtaan. Vaikka kuinka yritin tiirata lähestymisessä askelia, en vain nähnyt niitä. Ehkäpä se olikin pulma: jäin tollottamaan maata sen sijaan, että olisin hakenut hyvän laukan ja tien.

Sitten vuorossa oli molemmilla lävistäjillä suorilla linjoilla olleet puomi ja kavaletti. Molempien välit olivat samat, ja tarkoitus oli tulla ne viidellä askeleella. Ensimmäinen väli tuntui ahtaammalta kuin toinen väli, joka tuntui alussa reilusti pidemmältä. Survoinpa toiseen väliin ainakin kertaalleen kuuttakin askelta, kun himmailin ensimmäisen ja ahtaammalta tuntuneen välin jälkeen liikaa. Laukat jäivät kavaleteilla vaihtumatta, sillä en saanut Pavea kovin lyhyeksi ja energiseksi. Enemmänkin vain löysäksi. Siinäpä taas tehtävä: tajuta ero lyhyen laukan ja löysän laukan välillä. Minulle teki kuitenkin hyvää korjata laukkoja ravin kautta, sillä minun kanssani Pave tykkää monesti nihkeillä siirtymistä vastaan ja jatkaa mieluummin vastalaukassa. Jarrutusmatkat venyivät, mutta sain kuitenkin korjattua jokaisen laukan.

Lopuksi tulimme lyhyen puomi- ja kavalettiradan kahdesti: kavaletti pääty-ympyrällä, lävistäjällä ollut puomin ja kavaletin suora linja, pääty-ympyrä puomin ja kavaletin yli, toinen lävistäjällä ollut puomin ja kavaletin suora linja sekä lopuksi vielä tehtävän aloittanut kavaletti pääty-ympyrällä. Ensimmäisellä kierroksella oli vähän haparointia. Laukka ei edelleenkään ollut lyhyt ja tarmokas. Enemmänkin sangen uninen. Niinpä askeleet eivät aivan osuneet kavaleteille, ja laukat piti luonnollisesti korjata ravin kautta. Kaikesta kuitenkin menimme kerralla yli. Toiselle kierrokselle tsemppasin hieman. Ratsastin Pavea pohkeella, mutta yritin olla päästämättä liikaa ohjista. Nyt pääsimmekin kaikki välit oikeilla askelilla ilman isompia haparointeja. Laukat piti tosin edelleen korjata ravin kautta, joten laukka ei vieläkään pyörinyt riittävästi. Meno oli silti tasaisempaa ensimmäiseen kierrokseen verrattuna.

Loppuravissa hurruuttelin vielä muutamat lävistäjät ja ympyrät hyvässä ravissa. Pave liikkuikin aika mukavasti. Kavaletit kehtasivat edelleen jännittää, mutta pohjilla ollut maanantain vastaavanlainen tunti auttoi hillitsemään tutinoita jonkin verran. Jospa se pääkoppani tästä taas hiljalleen tottuisi.

Paluu punkemiseen

Keskiviikkona tuppauduin seitsemänneksi ratsastajaksi puomi- ja ristikkotunnille. Ratsukseni sain Hiliman. Pääsimme tahkoamaan vähän puomeja ja ristikoita sekä nauttimaan vielä aurinkoisesta illasta ulos.

Alkuverryttelyssä tulimme kahta puomia soikiolla. Hilima oli vähän kiireinen eikä oikein antanut edestä periksi. Kovin erilainen Hilima siihen nähden, mitä se viime aikoina on ollut. Hilima pyrki vähän kippaamaan sisälle, mutta oli vielä kohtuullisesti korjattavissa. Tulimme myös kolmen puomin loivaa kiemuraa ravissa. Siinä Hilima pääsi oikaisemaan railakkaammin erityisesti kaarteessa vasemmalle. En saanut asetusta enkä sisäpohjetta läpi, vaikka koetin ympyröiden aikana työstää niitä molempia.

Tulimme kahta puomia soikiolla myös laukassa. Vasemmassa laukassa Hilimalla meni tällä tehtävällä kuppi niin sanotusti nurin. Se punki sisälle niin railakkaasti, että hyvä, jos osuimme puomille. En tiedä, mitä ihmettä tapahtui, mutta Hilima vain tohotti ja punki. Minä taas leikin selässä räsynukkea. Yritin saada hommaan jotain järkeä ylimääräisillä ympyröillä, vaan eivätpä ne juuri auttaneet. Yritin tyyrätä istuntaani enemmän oikealle ja olla roikkumatta sisäohjassa, vaan ei muutosta. En tajua, mutta hankalaa oli. Oikeassa laukassa Hilima tohotti edelleen, mutta kippasi sisälle vasenta laukkaa vähemmän. Pyrkimys punkemiseen silti oli, joten sain taas yrittää olla pahentamatta tilannetta. Kovin tasaista tai helppoa menostamme ei tullut, mutta sentään osuimme puomeille joka kerta.

Sitten tulimme suoralla linjalla olleet kaksi ristikkoa, väli piti tulla viidellä askeleella. Tulimme tehtävälle oikeassa laukassa. Sain suunnilleen pidettyä Hiliman alkumatkan laukassa kontrollissa, mutta kun ristikot tulivat näköpiiriin, kippasi ja kiihdytti Hilima niitä kohti. Tasaisuus oli aika kaukana. Illan aurinko sattui vielä paistamaan niin ovelasti, että se häikäisi minua niin lähestymisessä kuin pari kertaa linjankin aikana. Olipa aika mielenkiintoinen kokemus, kun lähestymisessä ei hetkeen nähnyt mitään. Onneksi Hilima näki ja porhalsi menemään. Saimme tultua välin viidellä askeleella, vaikka viimeinen askel meinasi käydä muita lyhyemmäksi.

Lopuksi tulimme kertaalleen suoran linjan oikeassa laukassa ja jatkoimme siitä kaarevan linjan lävistäjäristikolta suoran linjan ensimmäiselle ristikolle. Siihenkin väliin laitettiin samat viisi askelta. Tehtävän alku meni samaan tapaan eli Hilima pääsi kippaamaan ja vähän kiihdyttämään. Suora linja meni kuitenkin viidellä askeleella. Sen jälkeen Hilima kuunteli paremmin, mutta laukka ei ihan pyörinyt riittävästi. Niinpä ajauduimme lävistäjäristikolle vähän pohjaan. Tajusin kuitenkin odottaa enkä tuupannut Hilimaa. Jarruttavampi hyppy auttoi siinä mielessä, että saimme tultua kaarevan linjan viidellä askeleella. Muutoin se olisi saattanut tuntua ahtaammalta.

Siihen päättyivät tunnin varsinaiset tehtävät. Loppukäynnit lähdimme käppäilemään ulos peltolenkille. Me jäimme Hiliman kanssa letkan viimeiseksi. Mieli olisi kyllä tehnyt jäädä maneesiin hakemaan kontrollia, mutta ehkä tällainen nollaavampi lopputunti oli paikallaan. Peltolenkki sujui muuten hyvin, mutta joku ratsuista muka säikähti jotain, jolloin kaikki keksivät vähän pompsahtaa. Hilimakin hyppäsi raville, mutta ei onneksi sen enempää. Tällä kerralla tuli valitettava paluu kipittämiseen ja punkemiseen enkä edes tiedä syytä. No, aina voi toivoa, että seuraavalla kerralla menee vähän paremmin.

Tasapainoisia hetkiä

Maanantain tunnilla vuorossa oli puomeja ja kavaletteja neljän ratsukon voimin. Ratsukseni sain Hiliman. Alkuverryttelyssä ehdin työstää Hilimaa mukavasti käynnissä ja ravissa itsekseni ennen kuin tulimme suoraa linjaa, jolla oli kaksi puomiparia. Hilima toimi sileällä oikein mukavasti. Energiaa oli sopivasti, jolloin Hilima pyöristyikin kivasti. Puomeilla Hilima meinasi vähän kipittää, mutta tajusin tehdä pidätteet ajoissa ja pääsin vähän rentoutumaan puomeja kohti. Tulimme linjaa myös laukassa. Väli oli sopiva neljällä askeleella. Ensimmäisellä kierroksella himmailin liikaa, jolloin askelia tuli viisi. Sitten tajusin antaa Hiliman laukata normaalisti, jolloin väli meni hyvin neljällä askeleella. Linjalla suorana pysymiseen olisin saanut kiinnittää vähän enemmän huomiota, sillä Hilima pääsi hieman liiraamaan, yleensä vähän ulos.

Alkuverryttelyn jälkeen tulimme ympyrällä kahta innarikavalettia. Ratsastin tosin kavalettikohdan enemmän neliömäisesti. Tämä hämäsi Hilimaa, joka alkoi vasemmasta kierroksesta huolimatta nappailla kavaleteilla oikeaa laukkaa. Sain ajatella ympyrää tarkemmin myös kavaleteilla, vaikka ne toki hypättiin suoraan. Tie ennen kavaletteja ja niiden jälkeen piti kuitenkin taas olla ympyrämäinen. Pari kertaa sain pidettyä tien mielessäni ja siten Hiliman vasemmassa laukassa. Korjauksien jälkeen hairahduin kuitenkin taas, ja niin Hilima oli jälleen kavalettien jälkeen väärässä laukassa. Hilima paljasti hyvin sen, minne omat ajatukseni meitä veivät.

Seuraavaksi tulimme vasemmassa laukassa lävistäjäkavaletin, jonka jälkeen hevoset pysäytettiin pari kertaa kontrollin vuoksi seinään. Hilima ei tosin pyrkinyt kavaletin jälkeen omille teilleen, mutta pysäytin sen silti. Lisäsimme tämän kavaletin perään vielä suoralla linjalla olleet innarikavaletit ja niistä viiden askeleen päässä olleen puomin. Lävistäjäkavaletin tie oli hyvin kunnossa, jolloin pääsimme jatkamaan suoran linjan innarikavaleteille ja puomille helposti. Väli meni myös asiallisesti viidellä askeleella.

Lopuksi tulimme vielä miniradan: puomin ja innarikavalettien suora linja, suoran linjan kaksi puomiparia, lävistäjäkavaletti, innarikavalettien ja puomin suora linja ja lopuksi suoran linjan kaksi puomiparia toisesta suunnasta. Aloitimme tehtävän vähän liian rauhallisessa vasemmassa laukassa. Niinpä puomin ja innarikavalettien väliin meni kuusi askelta, kun viittä tavoiteltiin. Kuusi askelta sopi kuitenkin tasaisesti väliin, joten matka jatkui. Suora linja kahden puomiparin kera meni tasaisesti neljällä askeleella. Tie lävistäjäkavaletille oli kunnossa, ja se ylittyi hyvin. Hilima oli tässä kohtaa herännyt, joten olisin saanut tajuta ottaa sitä hieman kiinni. Innarikavalettien ja puomin suora linja meni nyt viidellä askeleella, mutta aavistuksen ahtaasti. Sen jälkeen puolestaan jarrutin liikaa, jolloin Hilima pudotti raville. Sain laukan kuitenkin pian takaisin, mutta rytmi oli hukassa, ja niinpä tulimme kahden puomiparin suoran linjan vähän hapuillen. Saimmekin hurauttaa sen vielä loppuun uudelleen, ja näin yksittäisenä tehtävänä se meni asiallisesti neljällä askeleella.

Siihen päättyivät tunnin puomi- ja kavalettitehtävät. Lopuksi tulimme ravissa koko maneesia kahtena neliönä. Hilima malttoi ravata mukavan tasaisesti, vaikka välillä sen teki mieli kipittää. Hilima meni kulmat molempiin suuntiin aika tasaisesti, ja se oli helppo suoristaa molempiin suuntiin. Tunti päättyikin varsin leppoisaan menoon. Tuntiin mahtui muutenkin useampia tasapainoisia hetkiä, joissa menimme Hiliman kanssa yhtä matkaa. Hiliman kanssa erityisesti tajuaa istunnan vakauden merkityksen. Hilima tuntuu korjaavan ratsastajan epätasapainoa kiirehtimällä. Kun taas saa istuttua vakaasti, jää Hilima odottamaan ratsastajaa. Tällä tunnilla tsemppasin myös käsieni kanssa ja ainakin omasta mielestäni kannoin niitä paremmin kuin toviin. Minulla kun on todella paha tapa ratsastaa kädet aivan liian alhaalla ja vielä ihan levällään. Hiliman kanssa oli hyvä harjoitella tätäkin. Muutenkin tunti sen kanssa oli oikein mukava. Toki mukaan mahtui pientä epätasaisuutta, mutta valtaosin minulla oli fiilis, että homma oli molemmilla hanskassa. Parhaimpina hetkinä meno oli aika tasapainoista. Pienet kavaletitkaan eivät jännittäneet, vaan niitä oli mukava hypellä. Juuri oikeanlaista treeniä estepääkoppaani ajatellen.

Ratsasta jokainen askel

Maanantain tunnilla pääsimme tahkoamaan puomeja ja kavaletteja. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja ratsukseni sain Paven.

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä ravasimme kolmikaarista kiemurauraa, jonka suoristuskohdissa oli puomeja. Toisessa päädyssä oli yksittäinen puomi, keskellä kolme puomia vähän lyhyemmillä väleillä ja toisessa päädyssä samoin kolme puomia, mutta vähän pidemmillä väleillä. Yksittäinen puomi samoin kuin puomit lyhyemmillä väleillä menivät ihan ok. Pidemmillä väleillä olleille puomeille en saanut heräteltyä Pavea, jolloin se hieman kompuroi ne. Opettaja neuvoi hakemaan Paven pyöreäksi ja sitä kautta pehmeäksi, jotta askeltakin voisi säädellä ilman, että Pave jännittyisi. Kovin suurta parannusta en harmillisesti kuitenkaan saanut tehtyä.

Seuraavaksi tulimme laukassa kolmikaarista kiemurauraa kavaleteilla. Edelleen sain muistaa hakea pyöreää, muhkeaa laukkaa. Hetkittäin tämä onnistui, hetkittäin Pave jäkitti vastaan ja pääsi sitten oikomaan kaarteita oman mielensä mukaan. En jotenkin saanut pohkeita tällä kertaa läpi, vaan meno jäi vaisuksi. Keskimmäisellä kavaletilla pyrimme vaihtamaan laukkoja. Yritin olla tekemättä asiasta numeroa ja lähinnä katseen suuntaamisella vinkata Pavelle vaihdosta. Se nappailikin muutamia kertoja vaihtoja oikeasta laukasta vasempaan, mutta toiseen suuntaan vaihdot eivät onnistuneet. Minun olisi pitänyt saada suoristettua Pave paremmin. Laukkakin olisi toki saanut olla pontevampaa.

Tunnin viimeisenä tehtävänä tulimme pientä kavalettirataa: vasemmassa laukassa pitkällä sivulla ollut kavaletti, siitä päätykavaletille, keskellä ollut kavaletti suunnanvaihdon keran, toisen päädyn kavaletti, toisen pitkän sivun kavaletti, taas se toinen päätykavaletti ja vielä suunnanvaihtokavaletti toisesta suunnasta. Sain ohjeeksi ratsastaa jokainen askel rauhassa ja jopa ajatella lisäaskelia lähestymisessä esteille. Tällä haettiin sitä, etten lähtisi tuuppaamaan Pavea pienessä paniikissa hyppyä kohti. Sainkin yllättävän hyvin odotettua hypyt. Laukka tosin jäi vähän turhankin rauhalliseksi, mutta ylittyipä ne kavaletit kuitenkin. Laukat eivät vieläkään vaihtuneet hypyissä vasemmasta oikeaan, mutta toiseen suuntaan muutamat vaihdot onnistuivat. Tehtävällä oli kuitenkin tekemistä sen kanssa, etten sekoittanut odottamista matkustamiseen. Sitä ei onneksi pahemmin tapahtunut, vaikka muutamia kertoja ponnistuspaikkaa näkemättä taisin vähän jäätyä ja odottaa hevosen ratkaisua. Pave ei tuntunut niistä häiriintyvän, vaan lähti hyppäsi vähän huonommastakin paikasta.

Tunnin tehtävillä minulle opettavaista oli juurikin se odottaminen ja jokaisen askeleen ratsastaminen, erityisesti ajoissa ennen estettä. Tuumasin tunnin jälkeen opettajalle, että tuppaan jättämään vaikuttamisen juuri esteen eteen. Siinä vielä yleensä tuuppaan hevosta eteen. Joskus ratkaisu on oikea, joskus taas puomit tulevat syliin. Opettaja puhui tunnin aikana siitä, kuinka hevosen pitäisi voida luottaa ratsastajansa ratkaisuihin ja siten jäädä kuuntelemaan niitä. Meillä Paven kanssa on tässä asiassa vielä tekemistä. Osa ratkaisuistani on oikeita, osa taas ei. Niinpä Pave ei varmasti uskalla luottaa minuun täysin, vaan joutuu vähän arpomaan, totellako pyyntöäni vai ei. Tämä arpominen varmasti aiheuttaa pulmia. Oli hyvä saada muistutus tästä. Ehkäpä tämän muistaessani lakkaan tuuppailemasta ja ratsastan tarkemmin, jotta tekemäni ratkaisut ovat useammin oikeita kuin vääriä.

Hieman hätäistä

Sunnuntain toinen ratsastus meni Hiliman kanssa itsenäisellä tunnilla. Maneesissa oli sopivasti suora puomilinja sekä kavaletti, joita päätin hyödyntää. Hilima oli tänään läpi tunnin vähän hätäinen. Hetkittäin se pääsi kipittämään ja vähän turhan usein kanttaamaan kulmia suoremmaksi. Yritin toppuutella sitä ja löytää tasaista etenemistä, mutta Hilimalla oli nyt tällainen päivä. Ei onneksi ollenkaan pahimmasta päästä, vähän levoton kuitenkin.

Suoralla puomilinjalla tein parit siirtymiset ravista käyntiin sekä pyörittelin muutamia ympyröitä puomien yli. Hilima tuntui innostuvan puomeista ja ravasikin niitä kohti reippaasti. Siirtymiset käyntiin venyivät hieman, mutta onnistuivat kuitenkin. Ympyrät isommalla ja pienemmällä tiellä menivät ihan hyvin. Pientä sisälle punkemista molemmissa kierroksissa huomioimatta. Yritin korjailla tätä siirtämällä painoa aina vähän ulommas, mutta en tuntunut saavan sillä Hilimaa tasapainoisemmaksi.

Laukassa hurruuttelin puomilinjan kuudella ja viidellä askeleella. Väli oli jotain 17,5 metrin luokkaa, ja meille sopivimmalta askelmäärältä tuntui 5,5. Viiteen piti vähän kiihdyttää, kuuteen taas sai pidättää aika paljon. Kuusi askelta todennäköisesti olisi ollut se paras, mutta olisin saanut ratsastaa ne askeleet tarkemmin. Nyt jätin pidätteet aina liian myöhään ensimmäisen puomin jälkeen. Oikeasti olisin saanut tulla ensimmäisen puomin maltillisemmassa laukassa, ottaa sitten tarvittavat pidätteet ja sen jälkeen antaa Hiliman mennä lopun rennosti.

Loppuun otin vielä muutamat hypyt kavaletille. Aluksi tulin sen molemmista suunnista ravilähestymisellä. Hilima ei pikkuruisesta kavaletista piitannut, vaan tuntui vain ravaavan sen yli hypyn unohtaen. Toisesta suunnasta tultaessa keilasimmekin kavaletin. Tämän jälkeen otin vielä lähestymiset laukassa. Vasemmassa kierroksessa ponnistuspaikka ei osunut niin hyvin, mutta Hilima tietysti selvitti pienen kavaletin helposti. Oikeassa laukassa oli mukavasti imua kavalettia kohti, jolloin se ylittyi hyvin.



Loppuravissa sain vielä toppuutella Hilimaa, joka tahtoi kipittää. Tunti meni vähän humputellen, mutta puomeja ja kavaletteja oli kiva mennä näin kevyestikin. Olisin saanut työstää Hilimaa vähän rennommaksi ja pehmeämmäksi, jotta olisimme saaneet tultua kaarteet asiallisemmin. Tänään ei kuitenkaan ollut kovin ahkera olo, joten menimme vähän puolivillaisesti. Hiliman kanssa olisikin hyvä opetella malttamista.

Videoista kiitos Noralle!

Puomeja puoliteholla

Perjantain toisen tunnin piti olla koulutunti, vaan se vaihtuikin puomituntiin. Ratsunani oli Pave, ja tunnin jaoin kahden ratsukon kanssa. Pääsimme treenaamaan niin laukanvaihtoja puomeilla kuin rennon ja sujuvan laukan hakemista suoralla ja kaarevalla linjalla.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme kahdella puomilla kahdeksikkoa. Tehtävällä sai kääntää aika selvästi, jotta ehti aina puomilta toiselle. Pave ei ollut kovin energinen enkä kyllä minäkään. Niinpä maleksimme niin ravissa kuin laukassa. Kaiken lisäksi päästin Paven puskemaan vasemman pohkeen läpi paikoin railakkaasti. Rentous oli pitkälti kadoksissa, varmaan samassa paikassa sen energisyyden kanssa. Laukassa tehtävä oli tolkuttoman vaikea. Laukka ei pyörinyt, Pave ei kääntynyt, ja minä viimeistelin sopan roikkumalla sisäohjassa. Kerran tai kaksi saimme puomilla ristilaukan, mutta parempaan emme pystyneet. Laukka olisi pitänyt saada kasattua lyhyemmäksi ja aktiiviseksi, ja minun olisi pitänyt osata kääntää Pavea menemättä itse etukumaraan ja olla roikkumatta ohjissa.

Seuraavaksi tulimme molemmista suunnista kolmen puomin suoraa linjaa, jonka väleihin pistettiin neljä askelta. Pavea sai aavistuksen pidättää, jotta välit menivät toivotusti neljällä askeleella. Energisyys oli edelleen tipotiessään, vaan tällä tehtävällä löysempikin laukka riitti. Vaikka ei se toki tavoiteltava etenemismuoto ole.

Lopuksi tulimme vielä molemmista suunnista kahden innarikavaletin ja pystyn kaarevaa linjaa. Vasemmassa kierroksessa vastaan tulivat ensin kavaletit. Tie oli välillä niille pahasti hukassa, jolloin Pave rämpi niiden yli. Kaarevan linjan askelia en laskenut kertaakaan. Jotenkin ajatukset jäivät joko murehtimaan rämmittyjä kavaletteja tai siirtyivät jo huolehtimaan tulevasta pystystä. Oikeassa kierroksessa sama pulma vaivasi eli emme aina osuneet kovin optimaalisesti pystylle. Se tietysti vieritti ongelmaa eteenpäin eli kavaletitkin menivät silloin vähän kehnommin. Olimme Paven kanssa molemmat niin puoliteholla liikkeellä, että paremmasta suorituksesta ei voinut edes haaveilla. En saanut itseäni tsemppaamaan enkä sitä kautta Paveakaan.

Tunnin tehtävät olisivat olleet todella hyödyllisiä, jos olisin osannut kaivaa motivaation esille. Pistin sukset heti alkutunnista Paven kanssa ristiin, kun se nihkeili ja herneili. Vastasin moiseen tekemällä itse samoin, jolloin toiveet sopusoinnusta livahtivat vikkelästi karkuun. Ihmettelin tunnin jälkeen ääneenkin sitä, miksi otan huonot tunnit Paven kanssa niin henkilökohtaisesti. Aina ei suju, se ei nyt mikään yllätys ole. Mutta silti kehtaan niin kovasti mieleni pahoittaa, kun tunnit nimenomaan Paven kanssa menevät päin mäntyä. Outoa.

Kiva tunti ilman odotuksia

Maanantain tunnilla oli luvassa puomeja ja kavaletteja. Ratsukseni sain Ekin ja tunnin jaoin viiden muun ratsukon kanssa. Päätin ottaa tunnin hyvällä tavalla odotuksettomasti. Ekin kanssa kun en ole niin paljon treenaillut, että osaisin ennakoida tunnin sujumista tai asettaa suurempia tavoitteita.

Teimme ensin vähän siirtymisiä niin käynnistä pysähdyksiin kuin käynnin ja ravin välillä. Siirtymiset niin alas- kuin ylöspäin olivat hieman hitaita. Pysähdyksissä Eki vähän vitkasteli ja yritti lähteä liian aikaisin liikkeelle. Toistojen myötä se kuitenkin jäi odottamaan hyvin. Siirtymiset ravista käyntiin tulivat kuitenkin aika pehmeästi, ja käynti lähti rullaamaan siirtymisen jälkeen kohtuullisesti. Siirtymisissä ylöspäin olisin saanut herätellä Ekin paremmin. Sinällään se lähti tekemään siirtymistä, mutta aavistuksen pohdiskellen.

Siirtymistreenin jälkeen siirryimme tahkoamaan kolmea puomia, jotka olivat kulmassa ympyrän kaarella. Tulimme niitä ensin ravissa molemmista suunnista. Eki ravasi ihan kohtuullisesti ja pääsi ongelmitta puomit aika keskeltä. Vasemmassa kierroksessa en saanut asetusta niin läpi enkä ulkopuolta haltuun, vaan Eki pääsi hieman valumaan ulos. Oikeassa kierroksessa se taas luonnollisesti painoi hieman sisälle. Ei kuitenkaan kovin pahasti. Lisäsimme tehtävään laukkaa puomien jälkeen. Ekin laukka oli sangen rauhallista, mutta yritin olla häseltämättä itse. Laukan jälkeen ravi rullasi mukavasti, jolloin puomeilla Ekiä sai jopa vähän pidättää.

Sitten tulimme samat puomit laukassa. Oikeassa laukassa askel ei venynyt aivan niin hyvin, mutta vasemmassa laukassa Eki venytti hienosti ja ennen kaikkea helposti puomeilla. Oli kiva tuntea satulaan, kuinka hevosen askel piteni ilman kiirehtimistä. Eikä Ekiä tarvinnut tässä laukassa edes nohitella, vaan se hoiti homman aivan itse. Oikeassa laukassa meno oli hieman vähemmän sujuvaa, joten autoin Ekiä ratsastamalla puomit vähän sisempää sen sijaan, että olisimme tulleet ne aivan keskeltä.

Tunnin lopuksi hurauttelimme vielä puomien, kavaletin ja pienen pystyn radan kahdesti. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme samat puomit kuin aluksi. Nyt niitä tosin oli vain kaksi ja niiden väliin meni yksi askel. Siitä jatkoimme uralla käyden kulmassa olleen kavaletin yli. Siitä taas ylitimme lävistäjällä olleen pienen pystyn, yritimme napata oikean laukan ja tulla alun puomit toisesta suunnasta. Niiden jälkeen jatkoimme vielä saman kavaletin toisesta suunnasta sekä kolmannen kerran ne samat puomit. Molemmilla kierroksilla Eki laukkasi tosi mukavasti. Maltoin istua ja tukea pohkeella, jolloin Eki sai laukata rauhassa enkä häirinnyt sitä. Niinpä se hurautteli puomit ja kavaletin hyvin. Tie lävistäjäpystyltä puomeille oli meille hankalin paikka. En hoksinut käyttää tilaa riittävän hyvin hyödyksi ja hypätä pystyä vähän vinoon. Niinpä puomit tulivat nopeasti pystyn jälkeen vastaan emmekä osuneet niille kovin mairettelevasti. Saimme kuitenkin aina ryhdistäydyttyä niiden jälkeen, jolloin tehtävän loppuosa kavaletilta puomeille meni taas hyvin. Suorituksissa kivaa oli sopiva vaivattomuus ja oma odottamiseni. En alkanut hötkyillä, vaan Eki sai tehdä osuutensa rauhassa ja hyvin.

Loppuravissa humputtelin vielä hetken molempiin suuntiin. Eki ravasi asiallisesti, ja tunnin saikin päättää varsin hyviin fiiliksiin. Jotenkin tällainen odotukseton tunti toimi. Kun en maalaillut seinille etukäteen hattaroita tai piruja, osasin mennä sopivan rennolla mielellä. Kun en pingota, sujuu moni tavallinen asia sata kertaa helpommin. Eki oli tänään tosi kiva. Yllätyin jopa hieman siitä, kuinka rennon sujuvasti se laukkaili menemään. Kiva hevonen, kiva tunti ja kivat tehtävät. Tällainen yhdistelmä sopii minulle oikein hyvin.

Ärrimurrin paluu

Lauantaina lyöttäydyimme Paven kanssa Noran ja Hempan sekä toisen ratsukon seuraksi puomi- ja kavalettitunnille. Pääsimme menemään niin ravi- kuin laukkapuomeja sekä pienillä esteillä suoria ja kaarevia linjoja. Ennen varsinaisia tehtäviä ehdin käydä kaikki askellajit läpi. Pave nihkeili hieman asetusten kanssa molempiin suuntiin ja etenkin laukassa oikoi kulmissa melkoisesti. Yritin sitten ravissa ja käynnissä hakea asetuksia vähän paremmin läpi. Ei tullut suurta onnistumista.

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä tulimme ympyrän kaarella olleita kolmea puomia ravissa ja laukassa. Ravissa Pave vähän kipitti miniaskeleilla, jolloin se kolisteli puomeja. Kun sain sen tasaisempaan raviin, menivät puomit asiallisesti. Laukassa Pave välillä unohti kavioidensa lukumäärän ja kompasteli puomeilla. Emme oikein ottaneet osuaksemme ensimmäiselle puomille, jolloin muutkin puomit menivät rämpien. Pari parempaa kierrosta mahtui kuitenkin mukaan, mutta olisin kaivannut selvempää tasaisuutta läpi tehtävän.

Toisena tehtävänä tulimme kahden pienen pystyn noin 21 metrin suoraa linjaa. Ideana oli tulla väli hieman lyhyemmässä laukassa kuudella askeleella. Yritin hakea Pavea laukkaamaan lyhyenä, mutta aktiivisena siinä kuitenkaan juuri onnistumatta. Ponnistuspaikat olivat edelleen hukassa, mutta saimme pistettyä väliin odotetut kuusi askelta. Pavea sai ottaa välissä aika isostikin kiinni, kun se alkoi intoilla. Ohjeeksi tuli muistaa pidätteiden jälkeen myös myödätä ja antaa hevosen itsekin ajatella väliin sopimista. Muutama pellehyppykin sattui mukaan. Minä odotin miniaskelta, Pave lähtikin kauempaa. Päästin niissä tilanteissa ohjat pitkiksi ja sain keräiltyä ne aina puolittain takaisin ennen kuin toinen pysty olikin jo edessä.

Tunnin kolmantena ja viimeisenä tehtävänä tulimme kahta kavaletin ja pienen pystyn kaarevaa linjaa putkeen. Eli neljä hyppyä aina kierroksella, joita tulimme useamman putkeen. Kavaletin ja pystyn kaareva linja tuli päästä kuudella askeleella. Tässä onnistuimme, kun tulimme kavaletille oikeassa laukassa. Sen sijaan vasemmassa laukassa kavaletille tullessa Pave innostui ja hurautti välin pariin otteeseen viidellä askeleella. Kavaleteilla tuli myös saada laukanvaihtoja, mutta me esitimme niin vasta- kuin ristilaukkaakin. Niinpä sain pyöräytellä tehtävälle ylimääräisiä ympyröitä, jotta sain korjattua laukan myötäiseksi. Saimme esitettyä pari tasaisempaa hetkeä tehtävällä, mutta emme kokonaisen kierroksen verran. Rytmi katosi, ja minä hermostuin. Ärrimurri teki taas paluun. En tiedä, miten tuohduinkin niin Paven kipityksestä, mutta niinpä vain tein. Jotenkin ärsytti valtavasti, että Pave lähti sinkoilemaan omiaan. Eihän se siis lujaa mennyt, mutta jätti noteeraamatta pyyntöni. Siitä piti sitten pahoittaa mieli niin kovasti, että tunnin fiilikset menivät ankeiksi.

Loppuravissa en tehnyt enää mitään kummempaa ja loppukäynnit taluttelin maasta käsin. Totesinkin ääneen, että esteillä minulla palaa käämit ihmeen nopeasti. Koulupuolella saan välillä venytettyä pinnaani hyvällä tavalla. Se sama pitäisi osata tuoda esteille. Tykkään toki esteratsastuksesta paljon, mikä ehkä selittää harmistukseni, kun homma ei toimikaan. Ärsyyntyminen saa minut kuitenkin ratsastamaan huonosti. Zen-harjoitukset esteillä ovat siis seuraavaksi suunnitelmissa. Hyvähän se on, että Pave innostuu esteistä. Minun pitäisi vain osata ottaa se energia talteen ja kanavoida se hyvään laukkaan. Ei siihen, että hevonen yhtäkkiä venyy tavarajunaksi, kipittää mielensä mukaan minun vain puhistessa matkustajana selässä. Siinäpä opettelemista. Eipähän käy aika pitkäksi.

Sennuleirin 3. tunti: ensimmäinen ekstratunti

Sennuleirin kolmas ja samalla ensimmäinen ekstratunti meni puomi- ja kavalettitunnilla, jonka menimme sateen takia taas maneesissa. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja tunnin piti sama opettaja kuin päivän toisen koulutunnin. Ratsukseni sain 1996 syntyneen Retbis-ruunan eli Bissen. Ruuna on noin 165-senttinen ja osaava: koulussa se on heA ja esteillä aikanaan mennyt 130-ratoja.

Alkuverryttelyssä menimme käynnissä ja ravissa ympyröitä pyöritellen. Bissellä oli joustochambon apurattaana. Bisse ei aluksi oikein liikkunut, vaan sain nohitella sitä melkoisesti. Asetukset ja taivutukset eivät lähteneet alussa oikein mitenkään eivätkä ne ihan älyttömästi koko tunnin aikana edes parantuneet.

Ravissa tulimme pääty-ympyrällä kolmea puomia. Ensin siitä kohdasta, jonka pääsi hevosen tarjoamassa ravissa hyvin. Me Bissen kanssa saimme mennä aika sisäreunasta. Sitten tulimme puomeille vähän lyhyemmässä ja pidemmässä ravissa. Lyhyempi ravi ei hurjasti poikennut tavallisesta ravistamme, joten tulimme edelleen puomien sisäreunasta. Pidempää ravia sai hakea melkoisesti, ja lopulta pääsimme puomit noin keskeltä, ehkä aavistuksen ulompaa. Kääntämisessä sain muistaa ulkoavut ja olla roikkumatta sisäohjassa, sillä muutoin Bisse ei tietenkään päässyt ravaamaan kunnolla. Oli kiva huomata, että hölläämällä Bisse ravasi puomit paremmin.

Laukassa tulimme putkeen pitkällä sivulla ollutta yksittäistä puomia sekä pääty-ympyrällä ollutta yksittäistä kavalettia. Tässä vaiheessa Bisse alkoi herätä ja innostua puomeista ja pienestä kavaletista. Niinpä laukasta tulikin paras osuus koko tunnista. Bissen laukka alkoi pyöriä ja hetkittäin se pyöristyi hienosti. Johan siitä löytyi vähän virtaakin. Tällaisessa laukassa ponnistuspaikat puomille ja kavaletille löytyivät hyvin ja jos eivät olleet ihan optimaalisia, saattoi laukkaa lyhentää tai pidentää, jotta askeleen sai sopimaan. Kiva Bisse! Olipa kiva mennä, kun hevoseen viimein löytyi vähän otetta, ja tehtävä sujui molemmissa kierroksissa aika mukavasti.

Loppuravissa Bisse kipitti menemään, jolloin sitä sai toppuutella melkoisesti ennen tasoittumista. Vanha herra näemmä heräsi lopulta kunnolla, kun alkutunnista se oli vähän nukuksissa. Bisse vaati töitä, mutta palkitsi kyllä kivasti laukassa. Tunnin jälkeen löysin itseni lepertelemästä Bisselle. Taisin sitten tykätä siitä enemmän kuin mitä välillä selässä istuessa tuntui. Hauska ruuna se oli, vaikka ei mikään automaatti. Tosin sellaisen kanssa ne pienetkin onnistumiset tuntuvat niin kivoilta.

Pehmitetyllä ruunalla puomeja

Maanantain Tallinmäen tunnilla saimme toivoa aihetta. Hihkuin itse puomeja ja kavaletteja, jotka valikoituivatkin tallin toisen opettajan pitämän tunnin aiheeksi. Ratsunani oli Nakke, ja tunnilla oli ratsukoita yhteensä viisi.

Alkuverryttelyssä ravasimme ympyröitä sekä tulimme toisesta päästä nostettuja puomeja suoralla linjalla. Ympyröillä sai työstää hevosia väistättämällä takaosaa hieman ulos. Nakke tuntui tunnin alusta alkaen vähän pehmeämmältä ja vastasi pohkeeseenkin paremmin. Puomeilla se tosin ensin vähän rymisteli, kunnes sai nosteltua kavionsa paremmin. Otimme myös vähän laukkaa tavoitellen reipasta menoa. Jäin ensin itse vähän himmailemaan, kunnes tajusin antaa Naken edetä. Se laukkasikin varsin kivasti, kun sitä ensin vähän viritteli hommiin.

Seuraavaksi tulimme ympyrän kaarella olleita kahta kavalettia. Väliin pistimme niin kolmea kuin neljää askelta. Molemmat askelmäärät löytyivät ihan hyvin, kun ratsastin tien neljällä askeleella vähän pidempänä ja kolmella tietysti vähän lyhyempänä. Nakke laukkasi sujuvasti, jolloin tehtävä meni aika helposti. Vasemmassa kierroksessa Nakkea sai samalla muistaa suoristaa, sillä muutoin se jäi kenottamaan etuosalla ulos takaosan ollessa sisempänä.

Lopuksi tulimme vielä pienen radan. Liikkeelle lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme ympyrän kaaren kavaletit neljällä askeleella. Siitä jatkoimme keskihalkaisijalla olleelle puomille, jolla pyrimme tekemään vaihdon. Me Naken kanssa pääsimme ristilaukkaan, jonka korjasin ravin kautta. Siitä tulimme kahden toisesta päästä nostetun puomin suoran linjan, jonka väli piti alun perin mennä kuudella askeleella. Me hurautimme sen viidellä. Väli oli paljon lyhyempi kuin olin ajatellut enkä lyhentänyt laukkaa riittävästi. Suoran linjan jälkeen tulimme alun kavaleteille toisesta suunnasta ja pistimme väliin nyt kolme askelta. Niiden jälkeen tulimme taas suoran linjan samasta suunnasta kuin aiemmin. Yritin nyt sitä kuutta askelta, mutta edelleen lyhennys oli armotta myöhässä. Hurautimme välin siis jälleen viidellä askeleella. Esityksemme jälkeen muut isommat hevoset saivat tulla linjan viidellä ja neljällä askeleella. Radan lopussa tulimme vielä keskihalkaisijalla olleen puomin ja yritimme tehdä laukanvaihdon toiseen suuntaan. Onnistuimme taas pääsemään ristilaukkaan, jonka korjasin ravin kautta pois.

Nakke oli tällä tunnilla kiva! Edelliskerralla se ei antanut milliä enempää periksi, mutta tänään se oli paljon pehmeämpi ja tarjosi rennompia hetkiä. Opettaja oli ratsastanut Naken edellispäivänä, minkä kyllä huomasi. Kivaa oli kuitenkin se, että tunnin edetessä Nakke tuntui vain menevän parempaan suuntaan eli jotain tein itsekin siellä selässä oikein. Tällaista Nakkea ratsastan mieluusti jatkossakin.