Haparoivaa menoa

Keskiviikon toinen tunti meni yhdistetyllä B:n ja valmennusryhmän koulutunnilla. Ratsukoita oli seitsemän, ja ratsukseni sain Rappenin. Tunnin piti tuuraava opettaja, jonka opetuksessa olen ollut ainakin kerran. Treeniaiheina olivat kolmikaariset kiemuraurat sekä voltit.

Alkuverryttelyn teimme kaikissa askellajeissa. Rappen eteni ihan kivasti, mutta en oikein saanut siihen otetta. Meno oli jotenkin haparoivaa. Opettaja neuvoi kulmissa ja ympyröillä huolehtimaan Rappenin sisälavasta ja -etujalasta, jotta se pysyisi paremmin tasapainossa. Tämä vinkki auttoi tasapainottamaan menoa hieman, mutta aivan täysin en tunnin aikana Rappenista saanut kiinni. Laukassa meno tahtoi olla paikoin turhankin reipasta, kun en osannut säädellä laukkaa. Ympyröillä sentään sain vähän Rappenia malttamaan, jolloin emme kaahanneet ihan jokaista hetkeä.

Alkuverryttelyn jälkeen aloimme tahkota kolmikaarista kiemurauraa. Pyöräytimme jokaiseen kaareen voltin. Tulimme tehtävää lyhyesti käynnissä ja sitten ravissa pidemmän tovin. Itse kolmikaarinen kiemuraura meni kohtuullisesti, kunhan huolehdin suoristuksista sekä valmistelin kaarteet ajoissa. Voltit sen sijaan olivat aika kamalia, etenkin vasemmalle tehtyinä. En saanut Rappenia tasapainoon, jolloin se pääsi kaatumaan vasemmalle tehdyillä volteilla sisään. Opettaja muistutteli sisälavan ja -etujalan hallinnasta, ja pyrin ottamaan niitä parhaani mukaan kontrolliin. Taisin kuitenkin jäädä näpertämään liikaa sisäohjalla, aivan kuin muka olisin sillä voinut nostaa Rappenin tasapainoon. Vaihtoehtoinen ratkaisu olisi voinut olla ratsastaa Rappenia vähän enemmän ulkopuolen tuelle, jolloin se ei olisi päässyt roikkumaan sisäpuolella. Keinot eivät tosin riittäneet siihen tällä tunnilla.

Lisäsimme kuvioon vielä lyhyen vasemman laukan pätkän, jonka teimme keskimmäiselle kaarteelle. Muutamat nostot lähtivät kipityksen kautta, kun en valmistellut ravia riittävästi. Muutamat nostot menivät paremmin, kun sain Rappenin ensin vähän lyhyempään raviin. Siirtymät laukasta raviin eivät valitettavasti siirtymää olleet nähneetkään, vaan olivat pudotuksia raville. Opettaja ohjeisti lyhentämään laukkaa ennen siirtymää, mutta Rappen oli liian innoissaan ja minä varmaan liian hukassa. Niinpä tähän suuntaan tehdyt siirtymät eivät ottaneet onnistuakseen. Laukan jälkeinen ravi tahtoi myös olla aika kipittävää, mutta välillä sain Rappenin malttamaan ja rauhoittumaan kohtuullisen nopeasti. Työstimme laukkaa vielä koko maneesia käyttäen. Kulmat tahtoivat mennä vauhdikkaasti Rappenin korjatessa tasapainon puutetta sillä. Ympyröillä sain Rappenista paremmin kiinni, jolloin se pääsi väläyttelemään vähän tasapainoisempia ja rennompia pätkiä. Ilman ympyröiden apua en saanut Rappenia yhtä kivaksi, mikä jäi vähän harmittamaan. Onneksi sentään ympyröillä meno oli kuitenkin asiallisempaa, ja sain tehtyä oikeaan suuntaan vieneitä korjauksia.

Yhteistyömme Rappenin kanssa oli aika haparoivaa. Se olisi tarvinnut enemmän tukea kuin mitä osasin sille antaa. Siksipä tunnista jäi vähän valjut fiilikset. Rappen on mukavan yhteistyöhaluinen ratsu, kunhan sen saa malttamaan ja tukeutumaan ratsastajan apuihin. Jos se ei saa ratsastajalta riittävää tukea, se yrittää korjata tilanteet kipittämällä. Jos jotain positiivista hakee, niin hetket laukkaympyröillä sekä lyhyet, tasapainoisemmat hetket ravivolteilla ilahduttivat kuitenkin. Jokaisessa tunnissa on jotain hyvää, ainakin askel tai pari.

Peruspulma kiusana

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli luvassa koulua kuuden ratsukon voimin. Toivoin mielessäni jokeriratsua ja sainkin Rappenin, jolla olen mennyt viimeksi yli vuosi sitten. Jo oli aikakin päästä sen selkään takaisin! Treeniaiheena olivat siirtymät.

Tunnin käynti- ja raviosuus puksuteltiin kolmikaarista kiemurauraa hyödyntämällä. Sen aikana teimme siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin. Ideana oli erityisesti saada tehtyä siirtymä käynnistä raviin siten, ettei hevonen alkanut kiirehtiä käyntiä ennen siirtymistä raviin. Rappenin kanssa tämä vaati sitä, että sain sen ensimmäiseksi kulkemaan pontevasti, mutta rauhassa. Sen jälkeen sain valmistella siirtymän mahdollisimman rauhassa ja selkein avuin, jotta siirtymä raviin onnistui ilman käynnissä kiirehtimistä. Aluksi siirtymät menivät kiirehtivän käynnin kautta, mutta hiljalleen aloin saada vakautta omaan olemiseeni ja sitä myöten Rappeniin. Kun sain pidettyä itseni tukevasti satulassa, kulki Rappenikin maltillisemmin. Tätä myöten saimme myös parit asialliset siirtymät käynnistä raviin siten, että takajalat lähtivät toivotusti polkemaan eikä hevonen valunut kiirehtimisen kautta raviin. Siirtymät ravista käyntiin jäivät minulla vähän paitsioon tällä kertaa. Päättelin itsekseni, että siirtymät ylöspäin olivat tunnin pääteema, jolloin jätin toisen suunnan oman onnensa nojaan.

Ravi-laukkasiirtymät teimme pääty-ympyröitä hyödyntämällä. Tässä vaiheessa peruspulmani putkahti kiusaamaan menoa. En saanut Rappenia tasaiseen, rauhalliseen raviin, vaan se tahtoi päästä kipittämään. Etenkin laukkapätkien jälkeen meillä meni hyvä tovi siihen, että saimme neuvoteltua puolittain asiallisen ravin. Koska pidätteet ja tasapainotukset eivät menneet ravissa aina läpi, olivat laukannostot sen mukaisia. Noston sijasta ne olivat enemmänkin pieniä kipityskiihdytyksiä, joiden kautta Rappenin jalat sattuivat sotkeutumaan laukkaan. Että turhautti, kun en saanut menoa sellaiseksi kuin halusin! Miten voikin olla niin vaikeaa rauhoittaa menohaluista hevosta? Jotenkin ajaudun sellaisten kanssa lähinnä vetokisaan, mistä ei seuraa mitään hyvää. Jämäkkä istunta, pohkeet tuntumalle ja aina pidätteiden jälkeen rentoutuminen. Teoriassa kyllä hahmotan asiaa, käytännössä en vielä. Joka tapauksessa saimme tässä tehtävässä mielestäni kuitenkin pari asiallista siirtymää ravista laukkaan. Kun sain Rapen odottamaan ja annoin sille selvät avut, nosti se muutaman kerran laukan aika mukavasti. Taas oli enemmän sitä tunnetta, että laukka lähti takapäästä ponnistaen. Siirtymisistä laukasta raviin ei kannata mainita mitään. Ne olivat hieman huolimattomia, näin nätisti sanottuna.

Loppuraveissa keskityin siihen, ettei Rappen kipittäisi turhia. Samalla opettajan ohjeiden avulla yritin saada Rappenia ryhdistäytymään edestä eikä nyökkäämään pyöreällä kaulalla liian alas. Muutamia hyviä hetkiä tulikin, jolloin ravikin tasoittui liki itsestään. Rappenissa kivaa on kyllä se, että sillä on oma eteenpäinpyrkimys. Harmittavaa minun kohdallani sen kanssa on se, etten aina osaa kanavoida eteenpäinpyrkimystä hyväksi energiaksi kipittämisen sijaan. Siirtymien treenaamisesta onneksi pidän, joten tunnin aihe oli mieleinen. Seuraavaksi olisikin juuri sopivaa treenata erityisesti siirtymiä alaspäin. Ehkä nekin pääsevät vielä opetuksellisella tunnilla erityissyyniin.

Levotonta laukkaa

Sunnuntain valmennusryhmän tunnille sain alun perin Elmon, mutta Kaisan kanssa tehdyn vaihdon seurauksena ratsastin tunnin Rappenilla. Tunnilla oli kuusi ratsastajaa, ja treeniaiheina kolmikaarinen kiemuraura sekä siirtymät niin käynnistä kuin ravista laukkaan ja taasen laukasta raviin. Rappenin kanssa halusin yrittää saada parannusta laukkaan, jossa meillä on yleensä mennyt hommat häseltämiseksi.

Kolmikaarista kiemurauraa tultiin ensin käynnissä ja sitten ravissa. Asettaminen vasemmalle tuntui hankalammalta, ja Rappen pääsi aina oikaisemaan siinä suunnassa kaaria. Oikealle asetukset menivät paljon paremmin läpi, jolloin Rappen rentoutui. Sain muistutella itseäni aika paljon suoristamaan huolella, sillä tahdoin helposti unohtaa sen vaiheen ja siirtyä suoraan uuteen kaareen. Yritin myös työstää kovasti Rappenia asettumaan paremmin vasemmalle, mutta en keksinyt sopivaa ratkaisua siihen pulmaan. Ravissa opettaja neuvoi aktivoimaan takajalkoja, sillä Rappen tarjosi mieluusti hiippailua. Kun sain ratsun liikkumaan paremmin, löysi se omia palikoitaan kohdilleen ja pyöristyi. Sitten seuraavassa kaarteessa olinkin jo antanut menon hiipua ja jäänyt nyhertämään ohjilla, jolloin Rappen olikin hetkessä lyhyessä askeleella pää ylhäällä. Teimme myös muutamia siirtymisiä kiemurauran suorituskohdissa käyntiin ja takaisin raviin. Nämä onnistuivat ihan kohtuullisesti, vaikka menosta olisi voinut saada paljon sujuvampaakin.

Kiemuraura saatiin lopulta tahkottua siltä erää, ja pääsimme siirtymään laukannostojen pariin. Rappenin ja minun laukkatyöstelyä haittaa kovasti se, että sekä ratsastaja että ratsu alkavat häseltää. Rappenilla tämä näkyy siinä, että se lisää kierroksia kipitysvaihteelle saakka, ja minä taas alan törkkiä ja puskea koettaessani keksiä, miten ratsun saa kuulolle. Laukannostot onnistuivat tällä kertaa vähän järkevämmin käynnistä kuin ravista. Käynnissä Rappen ei alkanut niin ennakoida, ja ehdin itsekin valmistella avut huolella. Ravissa Rappen taas otti pienestäkin pohkeen heilahduksesta lisäkierroksia, jolloin sain aina toppuutella sitä tovin ennen kuin saatoin kuvitellakaan pyytäväni sitä laukkaan. Olisi ollut kiva valaistua siinä, millä saan Rappenin aina rentoutumaan, kun se puhkui ja puhisi valmiina säntäämään pienimmästäkin merkistä laukkaan. Nyt taisimme molemmat ähkiä ja puhkua, jolloin täydennämme toisiamme hyvin ikävällä tavalla. Kokeilinpa väliin myös helppo B:0 2009 -kouluohjelmasta tuttua kohtaa eli ravista pysähdyksiin, siitä peruutus, takaisin raviin ja sitten laukannosto. Peruutukset olivat jännittyneitä, ja aktiivisuus puuttui siirtymisissä, mutta kyllä niistä liikkeet tunnisti. Videolta nolotti nähdä, kuinka hienoiselta vaikuttanut istuntamerkkini peruutuksessa onkin vain valtava kippaus etunojaan. Se vaatinee vähän hienosäätöä, näin nätisti sanottuna.

Loppuraveissa pyrin sitten saamaan Rappenia liikkumaan kunnolla ja pyöristymään rehellisemmin. Välillä sain oman istuntani pakettiin, mikä auttoi Rappenia liikkumaan oikein. Sitten taas itse pullahdin, ja Rappen seurasi välittömästi perässä. Rappen on hurjan yritteliäs, joten sen kanssa on kiva mennä. Harmillista on vain se, etten osaa itse rauhoittua silloin, kun se vähän häseltää. Onneksi tämä ongelma ilmenee enimmäkseen vain laukassa, jolloin käyntiin ja raviin mahtuu meilläkin välillä ihan asiallisia pätkiä.



Videoista kiitos Alekseille!

Ja sitten lauk-k-a-a-a!

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla pakerrettiin jälleen kouluväännön parissa, kuten arvelinkin. Ratsuksi olin haaveillut Peraa, mutta se meni tällä kertaa toiselle ratsastajalle. Sen sijaan sain ratsukseni Rappenin, mikä oli ilahduttava vaihtoehto. Ratsukoita tunnilla oli ihanasti vain viisi, ja treeniaiheina olivat takaosan väistätykset niin sisemmäs kuin ulommas, vasta-asetukset sekä laukannostot käynnistä.

Tunti alkoi pääty-ympyröillä käynnissä tehdyillä takaosan väistätyksillä vuoroin sisemmäs, vuoroin ulommas. Tarkoituksena oli saada hevoset väistöjen aikana myös pyöristymään. Opettaja tuumasi tehtävän alussa, että Rappen vaatii aina tovin aikaa löytääkseen palasensa kohdilleen väistöissä ja rentoutuakseen. Molempiin suuntiin oli helpompaa saada Rappen väistämään takaosallaan vähän ulommas. Paikoin se tosin yritti vähän kiihdyttää tahtia ja puskea tehtävän läpi, mutta tuli aina kuulolle sitä pyydettäessä. Vasemmassa kierroksessa sain Rappenia myös rentoutumaan tässä väistössä, mutta oikeassa kierroksessa en saanut sitä onnistumaan. Takapään väistätys sisemmäs oli molemmissa kierroksissa hankalampaa. Opettaja sanoi Rappenin helpolla menevän itsestäänkin liian mutkalle, jolloin se ei voi käyttää itseään oikein. Ohjeena olikin kokeilla, minkä verran asetusta ja taivutusta tuli olla, jotta Rappen löytäisi itsensä paremmin kohdilleen. Rappen väisti takaosallaan loppujen lopuksi mukavasti sisemmäs, mutta en onnistunut saamaan sitä rennoksi tehtävän aikana. Yritin hakea erilaisia yhdistelmiä, mutta tällä kertaa ei tärpännyt.

Ravissa teimme pääty-ympyröiden aikana aina välillä vasta-asetuksia. Tavoitteena oli saada ulko-ohjan tuntuma tasaiseksi ja sisäohjan tuntuma rennoksi. Aluksi väänsin Rappenia turhan mutkalle, mistä opettaja huomauttikin.Vasta-asetukset auttoivat mukavasti pyöristämään Rappenia, ja paikoin se ravasikin mukavan rennosti pyöreänä pysyen. Omituista oli huomata, kuinka vasenkaan kierros ei Rappenin kanssa tuntunut hurjan vaikealta. Eihän se helppo vieläkään ollut, mutta jotenkin Rappen ei tuntunut reagoivan vasemmalla könöttävään istuntaani niin vahvasti kuin jotkin muut hevoset. Pitkillä sivuilla puolestaan vasta-asetusta ajattelemalla sain Rappenia mukavasti suoremmaksi, jolloin se taas pääsi kulkemaan rennon pyöreänä. Sisäkäteni ei päässyt niin rennoksi kuin olisin toivonut, mutta väittäisin kuitenkin olleeni ulko-ohjan kanssa paremmin tuntumalla kuin yleensä.

Laukkatehtävänä teimme laukannostoja käynnistä. Nostopaikkana piti muistaakseni olla pitkän sivun alkupuoli, mutta nostimme Rappenin kanssa laukkoja vähän mistä sattuu. Laukassa sitten piti yrittää muistaa olla sisäkädellä mahdollisimman rento. Ensimmäinen laukannosto olikin sitten melkoinen ampaisu. Käynnin ja laukan väliin taisi mahtua pari raviaskelta, mutta sittenpä Rappenia vietiinkin jo. Eihän se lujaa mennyt, mutta hökelsi menemään niin, ettei juuri minua kuunnellut. Niinpä laukka tuntui melkoiselta räpellykseltä, ja Rappen hönki menemään hirvenä. Tästä lähtien nostoyritykset tai ylipäänsä rauhallisen käynnin löytäminen tuntui mahdottomalta. Rappenilla oli kova kiire edetä enkä saanut sitä lyhyitä hetkiä lukuun ottamatta rauhoittumaan. Opettaja neuvoi olemaan mahdollisimman hiljaa ja rauhassa selässä, jotta Rappen rauhoittuisi sen myötä. Istuntani ei kuitenkaan pitänyt minkään vertaa, jolloin Rappen ei saanut siitä tukea yhtään. Välillä jonkin ihmeen ja kumman kautta ympyrällä Rappen huomasi, että oli olemassa myös rauhallisempi laukka, jolloin se loksahti pyöreämmäksi ja laukkasi paljon asiallisemmin. Sitten se taas keksi, että hei, tässä askellajissahan voi myös kiirehtiä, kun ei tuo kuskikaan mitään siihen sano, ja sitten se hökelsikin tovin taas menemään. Itse nostoissa taisimme onnistua järkevästi kerran tai kahdesti. Muutoin Rappen otti väliin pari raviaskelta ennen kuin siirtyi laukkaan. Yritin kovasti kääntää lantiota alle ja olla nostossa muutoin rauhassa, mutta emme tällä kertaa olleet samalla kartalla Rappenin kanssa.

Loppuraveissakin oli vielä kipitystä ilmassa, vaikka tehtävänä oli saada hevoset venyttämään eteen ja alas. Opettaja otti meidät taas hetkeksi hyvällä tapaa silmätikuksi, jolloin saimme täsmäneuvoja. Aina, kun Rappen rentoutui edestä, tuli sitä vähän ratsastaa pohkeella eteen, jotta se ottaisi selkänsä käyttöön. Oma keskittymiseni tahtoi herpaantua aina, kun hevonen pyöristyi ja venytti, jolloin se ei tietenkään kantanut itseään rehellisesti. Opettajan ohjeilla sain aina hetkittäin vaikutettua myös liikkeeseen, jolloin Rappen tuntui kulkevan paljon parempaa ravia, vaikkakin oli pidemmässä muodossa. Sain taas hyvän muistutuksen siitä, että vaikka hevonen on lähtökohtaisesti reipas, voi sekin tarvita melkoisesti silti pohkeita. Vielä kun keksikin, missä ne omat pohkeeni mahtavat sijaita ja kun löydän ne, tajuaisin vielä jotain niiden käyttämisenkin päälle.

Pientä epävarmuutta ilmassa

Keskiviikon tunnilla oli vuorossa kavaletteja enkä osannut yhtään arvata, minkä ratsun saisin. En olisi osannut arvatakaan, sillä sain ratsukseni Rappenin, tuon entisen estetaiturin, joka nykyisin on muuttunut hieman epävarmaksi hyppytunneilla. Vaikka luvassa oli miniesteitä, sonnustauduin turvaliiviin kaiken varalta. Rappen oli jo edellisellä estetunnilla, jossa se ehtikin väistää pari estettä. Kuulemma se oli mennyt mukavasti alkutunnin, mutta esteiden noustua vähän alkanut epäröidä. Myönnän, että jännitti ja olin kerrankin onnellinen siitä, että esteet pysyivät ihan pikkuriikkisinä. Tunnilla oli kuusi ratsastajaa.

Alkuverryttelyn jälkeen hyppäsimme muutamia yksittäisiä tehtäviä ennen pidempää rataa. Koska yksittäisten tehtävien pulmat näkyivät radalla, kirjoitan tällä kertaa vain sen sujumisen tänne. Radalle lähdettiin vasemmassa laukassa ylittämällä lävistäjällä ollut ykköskavaletti, joka oli sini-vihreillä puomeilla tehty. Rappen oli jo tunnin aikana kauhistellut tätä estettä ja yrittänyt jokaisella kerralla mennä oikealta ohi. Sain kuitenkin sinnikkäästi niin aiemmin kuin radankin aikana tuotua Rappenin siitä yli. Laukka vaihtui hypyssä ilman, että ehdin itse siihen juuri panostaa. Kakkos- ja kolmoskavaletin välissä ei ollut ongelmia, ja Rappen meni sen kuudella askeleella. Kolmosen jälkeen päästin Rappenin kääntymään liian nopeasti oikealle, jolloin tie neloselle kärsi hieman. Rappen myös kiihdytti laukkaa tässä vaiheessa tuntemattomasta syystä. Joka tapauksessa pääsimme nelosen yli, ja laukka vaihtui jälleen hypyssä. Hieno Rappen! Se onkin kohtuullisen taitava vaihtamaan hypyssä ja etenkin huomaamaan itse, mihin suuntaan ollaan menossa. Nelosen jälkeen Rappen yritti taas pistää kaviota toisen eteen turhan vilkkaasti, jolloin opettajan neuvojen mukaan koetin tasapainottaa menoa ulko-ohjalla. Kaarteen aikana Rappen rauhoittuikin hieman, ja viitoskavaletti ylittyi ihan ok. Sen jälkeen reipas ratsuni ampaisi taas, ja huomasin liian myöhään, että kiihdyttelimme liikaa. Niinpä kuutosen ja seiskan suora linja meni kaahaten viidellä askeleella. Opettaja komensi meidät tulemaan linja uudelleen kuudella askeleella paljon tasaisemmin. Toisella yrittämällä sain pidettyä Rappenin paremmin kuulolla, jolloin pääsimme linjan tasaisella kuudella askeleella.

Tunnin alussa vaivannut jännitykseni onneksi hälveni toistojen myötä. Toki Rappen välillä ampaisi reippaaseen laukkaan, mutta ei missään vaiheessa ollut holtiton. Harmitti vain, etten saanut rauhoitettua sitä niinä hetkinä, kun sillä jännitti jokin, ja se paikkasi menoaan kiihdyttämällä. Olin kuitenkin hurjan tyytyväinen siihen, kuinka pääsimme ykköskavaletista Rappenin kyttäilystä huolimatta aina yli, ja kuinka hienosti se vaihtoi kaikki laukat toivotusti pitkälti omin neuvoin. Olen kuitenkin niin nynny, etten tohtisi mennä Rappenin kanssa oikealle estetunnille, jossa sen epävarmuus saattaisi hyvinkin tuplaantua. Se kuitenkin on nopea ratkaisuissaan enkä välttämättä osaisi olla riittävästi sen tukena, kun se sitä tarvitsisi. Onneksi tällaiset maahankaivetut kavaletit menivät ihan mukavasti, jolloin tunnin jälkeen oli ihan kiva mieli. Ainoana jäi mietityttämään se, mikä ihme entiseen estetykkiin on mennyt. Liekö se leipääntynyt siihen hommaan täysin vai onko taustalla jotain muuta? Ei mitään hajua, heppakuiskaustaitoni eivät valitettavasti ole kehittyneet vielä ajatustenlukutasolle.

Suoruuden vaikeus

Perjantain pienryhmätunnilla pääsi taas vääntämään koulua, kun aiheena oli tällä kertaa hevosen suoruus. Ratsukseni sain Rappenin, mihin suhtauduin vähän ristiriitaisesti. Meillä on Rappenin kanssa ollut hyviä tunteja, mutta viime aikoina olen joko alkanut ratsastaa ihan päinvastoin kuin silloin tai sitten Rappenissa on tapahtunut jokin muutos. Oli miten oli, päätin suhtautua tulevaan mahdollisimman optimistisesti. Tunnin aihe sopikin siihen hyvin, sillä perusratsastuksen kautta voi viilata palasia kohdalleen hieman rauhallisemmassa tahdissa. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä.

Melkein koko tunti vietettiin kahden ratsukon ympyrällä, jossa tehtävänä oli pitää hevonen mahdollisimman suorana. Jos jotain asetusta tarvitsi käyttää isolla ympyrällä, tuli silloin hyödyntää vasta-asetusta. Käynnissä ja ravissa isolta ympyrältä pyöräytettiin myötäasetuksessa kaksi volttia ja laukassa puolestaan vain yksi voltti. Käynnissä Rappen tahtoi välillä hieman hyytyä, etenkin volteilla. Minun pulmanani oli saada hevonen pysymään suorana, sillä monta kertaa havahduin siihen, että olinkin antanut Rappenin asettua. Rappen tykkäsi myös valua molemmissa kierroksissa sisälle aika korostetusti. Välillä taas se pyrki liukumaan ulommas, jolloin sain käyttää molempia pohkeita melkoisen paljon. Meno ei ollut kovin tasaista, sillä tuntui, että sain olla melkein joka hetki vaikuttamassa. Vasen kierros tuntui kuitenkin helpommalta saada Rappen pysymään hieman suorempana. Pienemmillä volteilla opettaja muistutti säilyttämään Rappenin käynnin aktiivisena sekä huolehtimaan siitä, että Rappen oikeasti asettuu eikä vain pyöristä niskaansa. Käynnissä enemmän onnistumisia tuli volteilla, joissa myötäasetuksen avulla Rappen rentoutui hetkittäin mukavasti. Isommalla ympyrällä hevosen suorana pitäminen tuntui ihmeellisen vaikealta.

Ravissa korostui entisestään Rappenin pyrkimys jäädä hieman hiippailemaan. Opettaja neuvoi ajattelemaan istunnalla raviin rauhallista tahtia, mutta samalla pyytämään pohkeilla Rappenia venyttämään askelta. Oma tasapainoni pohkeiden ja istunnan välillä oli paikoitellen hutera, joten välillä Rappen kipitti ja välillä taas hetkeksi asettui rennompaan ja hieman pidempiaskeleeseen raviin. Oikeassa kierroksessa päädyin menemään keventäen ja vasemmassa puolestaan harjoitusravissa istuen. Kevennyksen kanssa oli vaikeampi saada pidempää askelta rauhallisessa tahdissa, sillä innostuin aina itse keventämään nopeammin. Harjoitusravissa oli hieman helpompaa yrittää houkutella Rappenista parempaa askelta irti, kun en voinut itse lähteä kiihdyttämään menoa. Suoruuden saaminen isolla ympyrällä oli edelleen vähän kinkkistä ja tuntui kuin Rappenissa olisi ollut peramaisesti satoja liikkuvia osia, joita en saanut paikoilleen. Niinpä pyöristymishetket hieman rennompana jäivät pääosin volteille, joilla sain taas käyttää myötäasetusta apuna. Niiden aikana kuitenkin ravin tahti tuppasi kärsimään, jolloin aloin pyytää enemmän ja sain Rappenin taas jännittymään. Opettajalta tuli hoksautusta ulkokäteni seikkailuista omille teilleen samoin kuin siitä, että kun Rappen kulki oikeinpäin, en saanut jättää sitä kokonaan yksin, vaan se oli pidettävä keskittyneenä töissä. Toistaiseksi en osaa hahmottaa sitä, milloin hevoselle pitää antaa rauha ja milloin taas jätän sen muka rauhan nimissä kokonaan yksin, jolloin pääsemme aina metrin tai pari nätisti, kunnes ratsu kyllästyy kulkemaan yksin ja alkaa puuhailla omiaan.

Laukka olikin sitten raskain osuus tästä tunnista. Laukka ei lähtenyt rullaamaan kunnolla pieniä pätkiä lukuun ottamatta kumpaankaan suuntaan, vaan pitkästä aikaa Rappenin meno oli kaukana kolmitahtisesta. Puskeminen myös paheni yllätyksettömästi, sillä en lopulta ollut saanut käynnissä saati ravissa ratsua ruotuun sen osalta. Rappen keksi myös alkaa keskittyä luimistelemaan ympyrän kanssamme jakaneelle Atelle, jos se sattui yhtään liian lähelle, joten taas oli yksi mutka matkassa. Oikeassa kierroksessa nakkasin jalustimet kaulalle, mistä lopulta seurasi enemmän ongelmia kuin apua. Vasemmalle valuva istuntani paheni entisestään, ja meinasin muutamaan otteeseen keikahtaa satulasta alas Rappenin valuessa tiukasti oikealle istuntani jatkaessa menoa vasemmalle. Opettaja muistutti taas rauhoittamaan laukan tahtia istunnalla, mutta pyytämällä samalla pohkeilla Rappenilta pidempää askelta. Ainoastaan voltin aikana Rappen vähän malttoi tasoittua, isommalla ympyrällä päästin sen taas vähän kaahailemaan tai jarruttamaan oman mielensä mukaan. Opettaja neuvoi käyttämään silloin asetusta kontrollityökaluna, jotta Rappen palautui aina kuulolle. Se auttoikin hieman, mutta melkoisen vaivalloista silti oli. Vasemmassa kierroksessa menin suosiolla jalustimien kanssa, mikä auttoi ainakin olemaan valumatta niin selvästi mihinkään suuntaan. Rappen keskittyi nyt hieman paremmin, mutta itse olin jäänyt häsellysvaiheeseen. Unohdin olla riittävän rento ja säädin liikaa, jolloin iso ympyrä meni vähän niin ja näin. Onneksi volteille sattui pari hyvää hetkeä, jolloin Rappen yritti ymmärtää minua, ja sen seurauksena meno tasoittui ja parani. Rappenista kyllä huomasi pitkin tuntia, että se yritti, mutta jokin palanen jäi loksahtamatta paikoilleen.

Tunnin jälkeen olin melkoisen puhki, sillä laukkatehtävä viimeistään imi kaikki mehut. Kieltämättä myös harmitti tunnin sangen epätasainen meno, kun vielä jokin aika sitten olin kovaa vauhtia ihastumassa Rappeniin, sillä se tuntui kehittyneen valtavasti eteenpäin. Epäilemättä Rappen edelleen osaa hommansa, mutta omassa ratsastuksessani oli ilmeisesti muuttunut jokin. Ehkä kuvittelin Rappenin toimivan automaattisesti, jolloin jäin matkustamaan. Opettajalle murehdinkin sitä, kuinka hevosen kulkiessa oikeinpäin lakkaan tekemästä suunnilleen mitään. Jollain oudolla tavalla ilmeisesti odotan, että sen jälkeen hevonen tekee itsestään kaiken, mitä ikinä keksin ajatella. Yllättäen asia ei mene näin tai sitten minun täytyy löytää ajatuksiani lukeva ja niitä ehdoitta toteuttava ratsu. Sattuisiko jollakulla olemaan sellainen? Kysyy nimimerkki Matkalla vuoden 2016 olympialaisiin.

Kannustamista kavaleteilla

Neljän päivä tallitauko hurahti ihmeen kivuttomasti, mutta silti oli todella kivaa palata takaisin tallille keskiviikon vakiotunnin pariin. Tuntisuunnitelman mukaisesti luvassa oli kavaletteja, ja ratsukseni niille sain Rappenin. Norjalaisherra on jostain syystä alkanut melkoisen epävarmaksi niin puomeilla, kavaleteilla kuin esteillä. Olen joskus tunneilla seurannut ihmetellen sen epävarmaa menoa, sillä aikaisemmin se on ollut hyvin innokas ja aika rohkeakin hyppääjä. Niinpä yritin varustautua tunnille rohkealla ja kannustavalla asenteella, jotta pääsisimme tehtävistä kunnialla läpi.

Alkuverryttelyssä testasimme ensin nopeasti käynnissä, että hevonen oli kuulolla. Rappen liikkui mukavasti ja tuntui omalta itseltään, joten pääsimme siirtymään raviin. Ravissa ratsastettiin pääty-ympyrät minikavalettien yli sekä suoralla linjalla puomien yli. Ensimmäisen kavaletin Rappen ylitti töksähtäen tuijottaen sitä kuin se olisi ollut sapelihammastiikeri. Toisella yrittämällä se meni helpommin yli, mutta jännittyi selvästi. Pyrin olemaan sen tukena, mutta taisin kuitenkin vähän itsekin jännittää, miten se menisi niistä yli. Hiljalleen meno kuitenkin parani eikä Rappen enää jaksanut ihmetellä kavaletteja saati puomeja, jolloin aloin luottaa sen toimivan vähän varmemmin. Sitä myöten taisin itsekin malttaa rentoutua paremmin, mikä taas osaltaan auttoi Rappenia olemaan jännittämättä niin paljoa.

Seuraavaksi jakauduimme pääty-ympyröille ja laukkasimme vasemmassa kierroksessa sillä ollutta kavalettia laskien mielessä viimeiset kolme askelta ennen hyppyä. Rappen puski laukassa vallattomasti sisälle enkä muka saanut sitä kontrolliin. Samaa oli tapahtunut jo ravissa, ja olinkin sitä muka korjaillut. Näemmä aika kehnosti, kun vauhdin lisääntyessä ongelmakin vain paheni. Laukka ei muutenkaan rullannut ihan sujuvasti, vaan oli jotenkin huteraa. Muutamia kertoja Rappen pudotti raville kavaletilla, mutta muutoin laukka alkoi sujua paremmin, jolloin laskemisetkin onnistuivat. Sain myös kertaalleen pyydettyä Rappenin venyttämään askelta, jolloin pääsimme kavaletin laskujeni mukaan oikein. Muutoin onneksi saimme tultua sille niin, että rytmi pysyi pääsääntöisesti tasaisena eikä viime hetkellä tarvinnut tehdä korjauksia.

Sitten pääsimme tulemaan oikeassa laukassa piirroksen numeroita 1-4 putkeen. Rappen tahtoi puskea edelleen aikalailla sisälle, joten reitti ensimmäiselle kavaletille oli vähän kehno. Yli kuitenkin päästiin, joskin tuijottamalla. 13 metrin suoran linjan ristikoille vauhti kiihtyi, mutta väliin saatiin silti aina survottua toivotut neljä askelta. Kertaalleen tosin sisään taidettiin tulla ravilla. Tehtävän päättänyt kavaletti ylittyi kuitenkin suoran linjan jälkeen kohtalaisen maltillisesti, ja sain laskettua sillekin vaaditut kolme askelta ennen hyppyä samoin kuin ensimmäiselle kavaletille oli pitänyt tehdä. Meno ei kuitenkaan ollut tasaista, vaan Rappenia sai rauhoitella sekä samalla muistaa olla edelleen säilyttämässä laukka. Oma ratsastamiseni ei varmaankaan tämän seurauksena ollut tasaisinta, mutta onnekseni muistin kehua Rappenia joka välissä, kun se sen ansaitsi. Oli vain kurjaa nähdä, kuinka se otti niin paljon stressiä niin helpoista tehtävistä.

Vasemmassa laukassa tulimme puolestaan kavaletit A-D samalla ajatuksella kuin oikeassa kierroksessa eli kolme viimeistä laukka-askelta laskemalla. 17 metrin suoran linjan väliin piti puolestaan hevosesta riippuen saada viisi tai kuusi askelta, meillä Rappenin kanssa viisi oli sopivin. Vaikeudet kasautuivat tällä kertaa ensimmäiselle kavaletille. Kahteen kertaan Rappen kielsi sen eteen ja pyrki luistamaan oikealta karkuun. Olin kuitenkin skarppina enkä päästänyt sitä pois. Siinä sitten steppailimme tovin, kun Rappen koetti paeta, ja minä taas nohitin sitä kannustavasti eteenpäin. Melkoista luikertelua se oli, mutta ihmeen hyvin sain oltua rauhallinen ja silti päättäväinen. Kovasti Rappen tuntui epäröivän ja jopa ehkä pelkäävänkin, kunnes se lopulta keräsi rohkeutensa rippeet ja meni kavaletin yli. Sen jälkeen saimmekin tulla sen vielä uudelleen heti perään, jotta ylitys olisi sujuvampi. Muistin taas kehua Rappenia, kun se hienosti kohtasi jännittävän kavaletin ja ylitti sen. Suoralla linjalla vaivasi sama pulma kuin toisessa suunnassa eli vauhti tahtoi vähän kiihtyä. Puolipidätteiden ja myötäämisten kautta Rappen kuunteli aina vähän, mutta tahtoi silti päästä hieman ampaisemaan. Väli silti meni viidellä askeleella, mutta ei kovin samanmittaisilla askelilla. Toinen kavaletti ei puolestaan enää aiheuttanut ongelmia, vaan se yli päästiin korkeintaan pienellä jarrutuksella tai vilkaisulla. Loppuun saimme vielä uusia pelkän suoran, jotta pelottava kavaletti ei saisi Rappenia ampaisemaan, vaan se voisi rauhassa ottaa linjan omana tehtävänään. Tämä auttoi, ja Rappen meni suoran linjan sangen rauhallisesti aikaisempaan verrattuna.

Loppuraveissa houkuttelin Rappenin pyöristymään ja rentoutumaan parhaansa mukaan. Hetkittäin se sortui kipittämään, mutta pidättelin sen hiljalleen maltillisempaan menoon, jolloin se malttoikin kulkea asiallisemmin. Järkevästi ravihetkestä siirsin sen sitten käyntiin ja opettajan kehoituksesta taluttelin loppukäynnit maastakäsin kavaletteja ylittäen. Välillä Rappen yritti stopata, mutta kannustusten ja kehujen avulla se lopulta asteli kavaletin yli melkein kuin ennen vanhaan. Oli hienoa nähdä, kuinka se yritti kuitenkin parhaansa. Silti suretti ja ihmetytti se, mitä kummaa sille on sattunut. Itse osasin vain arvailla, että joko Rappenilla on ollut jokin kivulias kokemus esteillä, mikä on saanut sen kokemaan homman epämiellyttävänä tai sitten sillä parhaillaankin on jokin vaiva, joka tekee hyppäämisestä ikävän kokemuksen. Toivottavasti asia saadaan selvitettyä, sillä Rappen tuskin huvikseen keksii tällaisia tempauksia.

Uusi vuosi käyntiin avoilla ja suluilla

Uusi ratsastusvuosi käynnistyi keskiviikon vakiotunnillani. Vähän väsyneenä toivoin saavani jonkin itsestään liikkuvan ratsun, ja toiveeni toteutui ihan hyvin nähtyäni nimeni Rappenin kohdalla. Tunnin treeniaiheina olivat avot ja sulut, joten aivonystyröitä pääsi käyttämään heti vuoden alkajaisiksi. Olen tosin iloinen, että nämäkin harjoitukset ovat palanneet kuvioihin. On kiva treenailla monipuolisesti eri asioita ja hyvällä tuurilla toisesta tehtävästä voikin saada vinkkiä siihen, miten jonkin muun asian saa onnistumaan.

Kuviona oli ratsastaa ensin käynnissä ja sitten ravissa pitkän sivun ensimmäinen puolikas avotaivutusta, jonka jälkeen pyöräytettiin voltti. Siltä palattiin takaisin ratsastamaan loppuosa pitkästä sivusta sulkua. Toiselle pitkälle sivulle sitten pyöräytettiin kaksi kymmenen metrin halkaisijan volttia. Avotaivutuksissa sain keskittyä siihen, että käänsin etuosan pois uralta enkä yrittänyt tuuppia takaosaa pois uralta. Opettajalta tuli kommenttia johtaa sisäohjalla selvemmin ja pyytää etuosaa vähän odottamaan. Pääsääntöisesti Rappen teki avotaivutuksen käynnissä ja ravissa kohtuullisen hyvin. Se ei juurikaan liiraillut, mutta välillä taisin pyytää sitä liian vaatimattomasti taipumaan. Välillä taas Rappen ilmeisesti kyllästyi tehtävään ja yritti kipittää sen nopeasti läpi. Kovin mainittavaa pyöristymistä ei Rappen avojen aikana tarjonnut, mutta kulki silti kohtuullisen järkevästi.

Sulkutaivutukset olivatkin sitten tunnin kinkkisin osuus. Itse pidän sulkutaivutuksista paljon, mutta nyt ne olivat jotenkin todella haastavia. Rappen kiemurteli niiden aikana melkoisesti, ja jos sainkin sen pyydettyä oikeaan asentoon, kulki se varsin jännittyneesti eteenpäin. Opettajakin ihmetteli Rappenin jännittyneisyyttä, ja saimmekin tehdä ylimääräisiä sulkutaivutuksia tavoitteena saada hevonen antamaan edes hieman periksi. Opettaja lohdutti sanomalla, että Rappen ei kovin helposti käytä selkäänsä tällaisten tehtävien aikana, mutta jotenkin ratsu tuntui tavallista hankalammalta. Ratsun rentoutumista ei varmasti auttanut se, että apuni saattoivat olla aika epämääräisiä ja ravissa puolestaan istuntani muuttui epävakaammaksi. Muutamia kertoja Rappen rentoutui ihan aavistuksen verran, mikä silloin tuntui isolta saavutukselta. Olisin kuitenkin toivonut, että tahkoamisen jälkeen olisi saatu parempia hetkiä enemmän, mutta onhan muutamat askeleet jo kuitenkin sinnepäin. Mukavaa oli kuitenkin myös se, että opettaja oli apuna rutkasti. Ilman sitä olisin varmaan ollut tuplasti hukassa ja häseltänyt mahdottomasti.

Toiselle sivulle pyöräytetyillä volteilla opettaja hoksautti pitämään Rappenin ulkolavan aina hallussa. Kun pyysin Rappenia liikkumaan aktiivisesti, huolehdin ulkolavasta ja sain asetuksen läpi, rentoutui Rappen pyöreälle tuntumalle hyvin. Välillä taas vauhti vähän sammui, jolloin ratsu vähän unohtui ajatuksiinsa ja työstön sai aloittaa uudelleen. Volteilla Rappen kuitenkin rentoutui niin paljon paremmin kuin avo- tai sulkutaivutuksissa kertaakaan. En tiedä, mikä tähän oli syynä, mutta sentään hevonen toimi helpommissa kohdissa normaalimmin. Voltteja tultiin myös vasemmassa kierroksessa laukassa, jolloin tarkoituksena oli saada lyhyttä ja aktiivista laukkaa. Volttien aikana Rappen tarjosi hetkittäin sangen mukavasti lyhentynyttä laukkaa pyöränä, mutta suorilla pätkillä vauhti tahtoi turhaan kiihtyä. Opettaja muistutti pysymään itse rentona ja pyytämään hevostakin malttamaan. Hetkittäin Rappen malttoi vähän rauhoittua suorilla pätkillä, mutta yhtä hyvää menoa emme saaneet niillä niin kuin volteilla.

Loppuun otimme vielä oikeaa laukkaa pääty-ympyrällä. Rappenin oikea laukka oli ihan kummallisen kulmikasta ja huonosti rullaavaa verrattuna vasempaan. Rappen pudottelikin kumman usein raville, mutta siirtyi aina takaisin laukkaan pyynnöstä. Opettaja kehotti ratsastamaan Rappenin ulkotakajalkaa aktiivisemmaksi, jotta laukka alkaisi sujua. Kun sain laukkaan vähänkään aktiivisuutta ja sain pidettyä Rappenin enemmän suorana kuin asettuneena, toimi laukka hieman paremmin. Rappenkin saattoi niinä hetkinä vähän pyöristyä ja rentoutua eikä mennä epätasapainossa eteenpäin. Oli kuitenkin vähän kummaa, miten vastahakoisesti Rappen suostui asettumaan oikealle. Joko olen hyvin unohtanut Rappenin jäykkyyden tuohon suuntaan tai sitten se on jotenkin jäykistynyt siltä puolen. Kumpi lie, mutta oikea laukka vaati rutkasti enemmän työtä kuin vasen.

Loppuraveissa koetin saada Rappenia venyttämään ohjan perässä eteen ja alas, mutta tällä kertaa homma ei oikein lähtenyt toimimaan. Hetkittäin Rappen venyttikin, mutta sitten jännittyi ja nosti päänsä takaisin ylös. Koetin hakea sitä aktiivisempaan raviin, mikä auttoi aina hetkittäin. Muutoin meno oli kuitenkin epätasaisempaa kuin mielestäni yleensä. Tällä kertaa sain olla tyytyväinen siihen, että oma pinnani ei napsahtanut missään kohtaa, vaikka tehtävät eivät aina sujuneetkaan nappiin. Koin myös pienen valaistumisen oman ratsastukseni suhteen. Kun hevonen vastaa apuihini oikein, ilostun ja jätän sen liki kokonaan yksin sen jälkeen. Sen sijaan, että pysyisin edelleen hevosen tukena ja tuntumalla, heitän ohjat ja pohkeet liki irti hevosesta ja luulen sen jatkavan siitä itsekseen. Ei ihme, jos Rappenilla oli välillä vaikeuksia tehdä pyyntöjeni mukaan, kun välillä olin paikalla, välillä taas jossain ihan muualla. Jotenkin höpsösti miellän, että kun hevonen saadaan oikeinpäin, on homma pulkassa. Vaikka kuten toinen opettaja joskus sanoi, oikeasti ratsastaminen voi vasta alkaa silloin. Tämän asian sisäistämisessä onkin minulla vielä opeteltavaa.

Monenlaisia muotoja

Koska tallin vakiotunteja ei järjestetä 21.-26.12., aloin kerätä ratsastuksia loman varalle varastoon. Niinpä lyöttäydyin torstaina C-B-tunnille, jolla oli mukavasti aiheena esteet. Toivoin saavani Peran, arvelin todennäköisimmäksi Lorea ja pelkäsin hieman Elmon mahdollisuutta. Tallille päästyä tosin selvisi, että esteet olivatkin vaihtuneet kouluun. Ratsuarvelunikaan eivät menneet kohdilleen, vaan listassa nimeni kohdalla oli Potter. Toinen tuntilainen kuitenkin kysyi, vaihtaisinko hänen kanssa päittään, ja niinpä lähdin koulutunnille Rappenin kanssa. Tunnin aiheena oli hevosen muodon säätelyä lyhyemmästä aina pidempään venytykseen eteen alas.

Aluksi mentiin vähän pidemmällä ohjalla käynnissä ja ravissa hakien hevosia venyttämään pyöreinä eteen alas. Aluksi Rappen pyöristyi, muttei lähtenyt venyttämään ohjan perässä. Tuntuman pitäminen samalla, kun ratsastin pohkeella eteen auttoi kummasti, jolloin Rappen tuntui tulevan takaa etupäätä kohti ja seurasi pyöreämpänä ohjan perässä alemmas. Opettajan neuvo oli saada hevosen pää laskeutumaan ainakin sään alapuolelle. Välillä innostuin löysäämään ohjaa liikaa, jolloin Rappen pysyi kyllä alhaalla, mutta kadotti pyöreyden ja venyi pitkäksi. Niinä kertoina opettaja neuvoi hakemaan Rappenin jälleen pyöreäksi pää vähän korkeammalla ja saamaan se taas venyttämään ohjan perässä pyöreys säilyttäen. Vasemmassa kierroksessa sisäpohkeella sai tehdä enemmän töitä, sillä Rappen koetti valua sisemmäs. Enkä kyllä ihmettele, valuin taas niin pahasti itse vasemmalle, että jopa tunsin sen. Ihan kuin istuntani olisi vinksahtanut entistä pahemmin vasemmalle, kun se on häirinnyt minuakin ennen kuin opettaja on ehtinyt hoksauttaa asiasta. Huomasin istuntani valuvan vasemmalle etenkin, kun käytin sisäpohjetta estämään Rappenin valumisen sisemmäs. Jatkossa saan huolehtia istunnan säilyttämisen keskellä pohkeiden käytön yhteydessä.

Ravissa Rappen meni aika helposti pää rennosti alempana, mutta pyöreys katosi käyntiä useammin. Tajusin taas ratsastaa pohkeella rohkeammin, jolloin pyöreyttäkin alkoi löytyä. Hassua, miten unohdan käyttää pohkeita järkevästi, jos hevonen on itsestään liikkuvaa mallia. Välillä ravaillessa iski lännenratsastusfiilis, kun Rappen meni ihanan tasaisesti ja kyydissä sai nauttia menosta pidemmillä ohjilla. Välillä tosin jouduin ravissakin käyttämään ohjia lyhyempänä, kun Rappen katosi tuntumalta venyen pitkäksi. Se kuitenkin palautui aika helposti takaisin. Opettajalta tuli kehu siitä, kuinka rennosti ja tasaisesti Rappen ravasi, mutta toivoi samalla, että Rappenia saisi ottamaan vielä vähän pidempää askelta. Tätä kannatti pyytää silloin, kun se kulki pyöreänä alhaalla, jolloin selänkin oli helpompi olla työssä mukana. Yritin tehdä pyynnön mahdollisimman rauhassa, ettei Rappen jännittyisi sen takia. Yritys oli hyvä, mutta vaati toistoja useamman ennen kuin mitään tapahtui. Rappen ei tahtonut kovin noteerata pyyntöäni pidentää askelta, vaan tepsutti samaa askellusta kuin aikaisemmin. Äänellä kannustamalla tapahtui muutosta, mutta samalla Rappen nosti päänsä ylös. Sopivasti apuja hienovaraistamalla saimme muutamia hetkiä, joissa ravi rullasi pidemmällä askeleella ilman, että tahti kärsi.

Laukassa työstimme hevosen muotoa pääty-ympyröillä. Keskiympyrällä puolestaan sai ottaa käyntiä ja ravia tai huilata hetken, mikäli sellaista tarvitsi. Opettaja toivoi hevosten ensisijaisesti menevän vähän pidemmässä muodossa ja venyttävän ohjan perässä ja jos se onnistuisi, voisi hakea vähän lyhyempää muotoa. Minun tavoitteenani oli vain saada Rappen laukkaamaan rennosti ja pyöreänä ilman enempää muodon säätämistä. Aloitimme oikeasta kierroksesta. Rappen nosti laukan aika mukavasti ja oli kuulolla. Opettaja neuvoi pyytämään hevosen ulkotakajalkaa töihin ja ottamaan sisäohjalla hieman johtavia otteita. Aluksi jäin perusvirheeseeni eli nypläämään ohjalla, kunnes muistin pohkeideni olemassaolon. Sitten älysin jättää ohjastuntuman tasaiseksi ja pyytää Rappenia pohkeilla laukkaamaan tuntumaa kohti. Näistä avuista Rappen ymmärsi homman jujun ja tarjosi mukavaa pyöreää laukkaa, mistä yritin kehua sitä niin paljon kuin vain ehdin. Muutamia kertoja Rappen pääsi pudottamaan raville tai laukkasi jännittyneenä, mutta aina saadessani itseni paikoilleen, palasi Rappen pyöreään laukkaan.

Vasemmassa laukassa ongelmana oli ensin Rappenin pienoinen kipitys, jolloin se ei malttanut rentoutua. Se samalla pyrki vähän kaatumaan sisälle, joten ulkojalan nohittamisen lisäksi sain pistää sisäpohkeeni töihin estämään valumisen. Opettaja neuvoi äänellä kehumisen lisäksi myös rapsuttamaan aina nopeasti sisäkädelläkin, kun Rappen teki oikein. Niitä hetkiä tulikin mukavasti ja laukassa oli todella makea istua. Opettaja kehui Rappenin muodon olevan hyvä ja että se käytti selkäänsä mainiosti. Laukka tuntuikin siltä, että nyt hevonen oikeasti teki sen eteen jotain sen sijaan, että olisi vain humputellut menemään. Itsensä kantaminen väsytti Rappenia, joten pidin laukkapätkät kohtuullisen lyhyinä, jotta saimme mieluummin pieniä hyviä hetkiä kuin pitkiä epätasaisia kohelluksia. Onneksi maltoin näin, sillä nyt taisin saada parhaimmat laukkahetket Rappenin kanssa tähän mennessä. Ihana huomata, kuinka se on kehittynyt ratsuna hurjasti ja toivottavasti kehittyy jatkossakin. Rappen ei ilmeisesti ole kaikista paras säätämään laukkaansa, mutta jos se hiljalleen alkaa jaksaa kantaa itsensä oikein laukassa, oppii se varmasti pian senkin.

Loppuraveissa sitten venytettiinkin hevosia taas eteen ja alas. Rappen venytti aika mieluusti ja vaikutti siltä, että oli paiskinut hommia hyvinkin heiniensä edestä. Olin todella tyytyväinen tuntiin ja siihen, kuinka Rappen malttoi pääosin keskittyä ja yrittää parhaansa. Laukassa koetut hetket tuntuivat niin hyviltä, että en edes harmitellut enää estetunnin vaihtumista tähän treeniin. Ja tuo on jo melkoinen tunnustus minulta. Mutta niinhän se opettaja tuumasikin, että esteratsastus on kouluratsastusta esteiden välissä. Tolppien ja puomien parissa sen vain toisinaan unohtaa sangen helposti. Oli mukava lähteä tallilta hymyillen, ja enpä pistä pahakseni, vaikka pääsisin piakkoin toistekin Rappenin kanssa treenaamaan.

Kinkkiset keskiaskellajit

Keskiviikkona tuppauduin A-tunnille mukaan toiveenani saada harjoitella Peran kanssa sunnuntain koulukisoihin. Harmikseni Pera oli ehditty napata jo toiselle kuskille, jolloin sain alleni Rappenin. Tunnin aiheita olivat kulmien ja volttien ratsastamiset sekä keskiaskellajien treenaus. Myös Kaisa oli tunnilla treenaamassa kisaratsunsa kanssa.

Tehtävien pariin lähdettiin ratsastamalla kulmat selvästi normaaliuraa sisempää. Opettaja kehotti huolehtimaan ulkoavuilla kääntämisestä ja asettamaan sisältä kevyesti. Rappen lähti pyöristymään alusta alkaen aika kivasti ja otti kääntävät avut hyvin vastaan. Kulmista tuli yllättävän hyviä, mutta volteilla tahdoin unohtaa keskittyä tien säilyttämiseen. Välillä Rappen pääsikin vähän valumaan sisälle, kun en muistanut sisäpohkeella pitää sitä oikealla reitillä. Hetkittäin taas unohdin ulko-ohjan tuen, jolloin Rappen nosti päänsä ylös. Ravissa uusia ongelmia ei tullut, mutta opettaja kehotti muistamaan pitää Rappen aktiivisessa ravissa. Tuppasin jättämään sen hiippailemaan, jolloin se vähän jännittyi eikä tullut avuille niin helposti. Kun pyysin tarmokkaampaa menoa ohjat tuntumalla säilyttäen, pyöristyi Rappen välittömästi ja tarjosi mukavaa ravia. Opettaja hoksautti myös huolehtimaan, etten valuisi itse vasemmalle. Helmasyntini roikkui siis taas sinnikkäästi mukana ja sen korjaaminen oli työlästä. Kun sain itseäni suoremmaksi, näkyi se välittömästi ryhdistäytyvänä Rappenina.

Pitkille sivuille teimme voltin pyöräytyksen jälkeen hetket keskikäyntiä ja -ravia. Käynnissä itse asiassa unohdin työstää mitään keskiaskellajien kaltaista, hups. Ravissa kuitenkin yritin miettiä pitäväni etupään lyhyenä, kun pyysin takapäähän liikettä. Muutamia kertoja Rappen pysyi pyöreänä pyytäessäni sitä eteen, jolloin keskiravi tuntui onnistuvan suunnilleen. Mmuina hetkinä sain Rappenin vain jännittymään, kun nyin ohjia ja hoputin epämääräisesti pohkeella. Unohdan helposti sen, ettei keskiravissa haeta vauhtia, vaan askeleen venymistä tahti säilyttäen.

Sitten siirryimme laukkatehtävän pariin. Oikeassa kierroksessa laukka nostettiin käynnissä lyhyen sivun keskeltä. Sen jälkeen pyöräytettiin kulmaan voltti, valmisteltiin keskilaukka pitkälle sivulle ja ajoissa ennen toista kulmaa lyhennettiin harjoituslaukkaan ja pyöräytettiin voltti, jonka jälkeen sai siirtyä raviin. Vasemmassa kierroksessa laukka nostettiin myös lyhyen sivun keskeltä, mutta tällä kertaa ravissa. Muuten kuvio meni samalla tavoin. Aloin ilmeisesti säätää liikaa, sillä laukat eivät nousseet käynnistä saati ravista kovin hyvin. Kenties valmistelut jäivät puolitiehen, ja Rappen koki, että laukkapyyntö tuli ihan tyhjästä. Laukka itsessään lähti pyörimään kuitenkin ihan kohtuullisesti, mutta silti aika jännittyneesti. Keskilaukoissa tein sen virheen, että ajoin Rappenia nopeampaan laukkaan askeleen venyttämisen sijasta. Siksipä esitimmekin harjoituslaukkaan palaamisen sijaan pudotuksia raville tai sitten jätimme palaamisen kokonaan tekemättä. Toisella voltilla menoa sai vähän hillittyä, ja muutaman kerran Rappen löysi tasapainon ja laukkasi pyöreänä. Opettaja neuvoikin olemaan pyytämättä niin reipasta laukkaa, vaan keskittymään siihen, että antaa Rappenin hitaasti venyttää. Laukan säätely ei ole Rappenille helpoin asia, joten oman osaamattomuuteni kanssa soppa oli aika valmis. Loppujen lopuksi saimme pari hillitympää keskilaukan kaltaista menoa, jolloin myös siirtyminen harjoituslaukkaan onnistui kohtuullisesti. Kouluradalla pisteitä ei tosin olisi ropissut tuosta, mutta meidän menoksemme se oli riittävää.

Loppuun otimme vielä parit keskiravit lävistäjää pitkin. Jatkoin hätäilevää linjaani niissäkin, jolloin keskiravi meni enemmän kipitykseksi. Loppuun sain maltettua hieman, jolloin muistin pitää ohjat tuntumalla ja hiljalleen pyytää Rappenia venyttämään askelta. Loppuraveissa annoin Rapen venyttää ohjan perässä, minkä se tekikin aivan kivasti. Tunnin jälkeen oli vähän sekalainen fiilis. Toisaalta Rappen oli tänään paljon tasaisempi ja kulki helpommin pyöreänä, mutta sitten itse sorruin rikkomaan hetket häseltämällä. Olin myös kovasti toivonut ehtiväni treenata Peran kanssa kisoja varten pari kertaa, mutta tällä hetkellä vaikuttaa, että hyvä, jos kerran ehdin sen selässä käydä. Toki olen mennyt sillä paljon, mutta pari viimeistä kertaa on hurahtanut puomi- ja estetunneilla. Jospa kuitenkin saisin sen kanssa alle hyvän tunnin, jonka perusteella voin lähteä kouluradalle kohtuullisen tasaisin mielin.

Pitkästä aikaa norjalaistunnelmissa

Yritin kovasti pitää torstain tallittomana ja sinnittelinkin puoli kolmeen saakka, kunnes pistin kinumisviestiä omalle tallille. Arvelin tuntien olevan täynnä, mutta niin vain mahduin C-B-tunnille kahdeksanneksi ratsastajaksi. Hevosekseni sain liki vuoden tauon jälkeen norjalaisherran eli Rappenin. Villi tauko tullut kyllä tällä ruunalla menemisestä, joten toivottavasti ei ihan heti tule moista paussia enää. Tunnin treeniaiheina olivat myötä- ja vasta-asetukset sekä hieman laukansäätöä ympyrällä. Lukaiskaahan myös, miten samalla tunnilla olleella Kaisalla meni.

Ensimmäisenä tehtävänä oli koko maneesin kokoinen kahdeksikko, jossa menimme aluksi vasta-asetuksissa molemmilla ympyröillä. Suuntaa vaihdettiin lävistäjän avulla, kun siltä tuntui. Käynnissä Rappen alkoi pyöristyä, mutta oikeassa kierroksessa etuosa tahtoi liirata ulommas. Erehdyin korjaamaan asiaa pyytämällä takaosaakin ulommas, johon opettaja korjasi ohjeistamalla siirtämään etuosa takaosan eli moottorin eteen. Tämän avulla Rappen kulkikin paremmin ja pyöristyi helpommin. Asetukset menivät itsessään aika hyvin perille. Helpommalta tuntui saada vasta-asetus läpi oikeassa kierroksessa. Vasempaan tuntui, että hevonen pääsi valahtamaan oman painoni mukana sisälle.

Ravissa opettaja kehotti hakemaan ensin jopa melkein kiireiseltä vaikuttavan ravin, josta lähteä sitten pyytämään pyöreämpää menoa. Rappen kuulemma myötää niskastaan, mutta ei pyöristä selkäänsä. Kun sen saa liikkumaan reippaammin eteen, alkaa selkäkin tulla mukaan hommiin. Oli jännä huomata, kuinka paljon helpompaa meno oli, kun pyysin Rappenia liikkumaan reippaamassa ravissa. Kuten opettajakin sanoi, se sekä näytti että tuntui heti paljon suoremmalta ja vähemmän vinolta. Lopuksi ympyröillä mentiin myös myötäasetuksissa, joissa Rappen tuntui mukavan helpolta ratsastaa. Väliin unohdin tosin pitää hevosen hyvässä ravissa, jolloin Rappen tahtoi siirtyä hiippailemaan ja unohtaa kantaa itseään. Liikettä aktivoimalla saatiin taas parempia hetkiä.

Näiden tehtävien jälkeen jakauduimme laukkatehtävää varten kolmelle ympyrälle, jonka me jaoimme Aten kanssa peilipäädyssä. Opettajan mukaan sekä Rappenin että Aten tasapaino laukassa ei ole niin hyvä, jolloin peilipäädyn seinät auttavat tukemalla hevosta. Tehtävänä oli ensin pienentää ja suurentaa ympyrää käynnissä vähän sulkutaivutusta pienennyksessä ajatellen. Minulla meni taas hetki, että sain mietittyä sulkutaivutuksen kaltaisen liikkeen. Hahmotusongelmani huomasi Rappenissa, joka aluksi jännittyi pyynnöissä. Kun aloin hahmottaa apuja, pieneni ympyrä kohtalaisen hyvin. Suurentamisessakaan ei ollut ongelmaa, sillä hevonen oli helppo ohjata taas kulkemaan isommalle uralle.

Kun hevonen oli saatu kuulolle käynnissä, nostimme laukan ja haimme samaa pienentämis- ja suurentamiskuviota laukassakin. Aluksi Rappen pudotti muutamat kerrat raville, ja sorruin ajamaan sen uudelleen laukkaan. Tässä kohtaa olisi pitänyt ottaa pieni paussi, hakea hevonen kuulolle ja nostaa se laukka tuollaisen sijaan. Rappenin laukka tuntui pitkästä aikaa vieläkin aika epätasapainoiselta, joten pysyin aluksi isommalla ympyrällä. Opettaja neuvoi avamaan sisäjalan lonkkaa sekä saamaan takareittä ja pohjetta paremmin siltä puolen kiinni. Samalla piti keskittyä siihen, ettei ylävartalo heijaa liikaa ja että paino pysyy keskellä satulaa. Kun sain nämä toteutettua, muuttui Rappen kertaheitolla helpommaksi. Se jopa esitti vähän tasaisempaa laukkaa pyöreänä. Pienennyshetkissä laukan tahti kärsi melkoisesti, sillä Rappen koetti ensin korvata tasapainon puutteen vauhdilla. Muutamia pätkiä onnistuin kuitenkin olemaan hevosen tukena, jolloin se sai takajalkansa alleen ja kulki hieman lyhyemmässä laukassa pyöreänä. Olipa vain varsin kivan tuntoista noina hetkinä. Sain vain olla hyvin tarkkana siitä, että pysyin itse paketissa, sillä oma epätasapaino välittyi heti Rappeniin, joka peilikuvana seurasi sitä. Keskittymiseni riitti kuitenkin tällä kertaa siihen, että saimme molempiin suuntiin sekä isommalla että pienemmällä ympyrällä sellaiset hetket, että saatoin olla kovin tyytyväinen Rappeniin.

Loppuraveissa hevosia sai venyttää eteen alas. Kun muistin pitää Rappenin vielä liikkeessä, venytti se hienosti pyydetysti. Tunti olikin varsin kiva, vaikka laukkatehtävä oli meille molemmille hieman haastava. Jatkoa varten tiedän pyytää Rappenia liikkumaan aktiivisemmin, jolloin sen ratsastaminen helpottuu. Vielä kun keksikin, miten saan sen paremmin tuntumalle. Nyt jäi vähän olo, että hevonen oli hetkittäin hyvinkin tyhjä edestä, jolloin olin itse vähän hukassa. Kenties aktiivisempi eteenratsastus ohjaa hyvin tuntumalla pitäen auttaisi tähän. Toivottavasti pääsen sitä pian testaamaan näitä asioita uudelleen Rappenin kanssa.

Videoista kiitos Noralle!

Laukka ratsun hyppysissä

Haaveilin jo, että kolmen kouluvääntötunnin jälkeen perjantain tunnilla olisi ollut puomeja, mutta väärin meni. Neljäs kerta koulua siis putkeen, osaksi siksikin, että tallin koulukisat ovat reilun viikon päästä. Sinällään ei harmittanut, sillä pollekseni oli pistetty norjalaisherra Rappen. Tunnin aiheena oli muutamien kouluradoilta tuttujen asioiden ratsastamista maneesissa, josta rajattiin käyttöön 20 x 40 metrin alue kisoja ajatellen.

Ensimmäisenä tahkottiin kulmien ratsastamista huolella käynnissä ja ravissa. Opettaja hoksautti, että hevonen tulee asettaa ajoissa ja viimeistään kulman keskikohdassa muistaa myös myödätä, jotta avut eivät jää päälle, ja hevonen voi tulla kulmasta rennosti uudelle sivulle. Oikea kierros meni Rappenin kanssa sekä käynnissä ja ravissa ihan kivasti. Alussa jäin itse sisältä kiinni, jolloin Rappen jännittyi hieman. Kun älysin alkaa hellittää oikeassa kohdassa, antoi hevonenkin periksi ja muutamat kulmat menivät mukavan rennosti ja hetkittäin pyöreänäkin. Vasemmassa kierroksessa oli enemmän työstämistä, sillä sisäpohkeeni ei mennyt kunnolla läpi, jolloin Rappen vähän oikaisi kulmaa. Arvelin tämän johtuneen siitä, että keskittyessäni liikaa sisäpohkeeseen annoin oman istuntani valahtaa samalla sisälle. Hetkittäin sain itseni kasattua paremmin, jolloin muutamat kulmat menivät ihan kivasti.

Tämän jälkeen otettiin mukaan lyhyesti käynnissä ja enemmän ravissa tehdyt askeleen pidennykset aina pitkille sivuille kulmien jälkeen. Kulmien aikana hevonen haettiin lyhyemmälle, mutta aktiiviselle askeleelle ja sen onnistuessa hevosen tarvitsi vain päästää pitkälle sivulle, jolloin se lähti itse pidentämään. Alussa jarruttelin liikaa, jolloin meno vähän hyytyi, ja jouduin pyytämään Rappenia enemmänkin eteen. Sitten tajusin tehdä puolipidätteitä kevyemmin, jolloin Rappen lyhensi ja jäi odottamaan seuraavaa pyyntöä. Niinä hetkinä hellittäessäni se lähti pidentämään itse ja pienellä pyynnöllä lisäsi vielä vähän menoa. Saimme aika kivoja hetkiä. Paras oli toki sen, kun sain kulman lyhennyksineen ratsastettua melkoisen pyöreällä hevosella, ja se pyöreys säilyi myös pidennyksen ajan.

Loppuun otettiin sitten laukkakuvio. Laukka nostettiin lyhyen sivun keskeltä, pyöräytettiin pitkän sivun keskelle kymmenen metrin halkaisijan ympyrä ja jatkettiin vielä lävistäjä tarkoituksena pysyä hetki uralle palattua myös vastalaukassa. Rappen innostui laukkatehtävästä ja kipitti menemään hyvää vauhtia. Sen seurauksena parit ensimmäiset ympyrät menivät vähän vaikka minkä muotoiseksi ja lävistäjällä polle kiihdytti tai pudotti kesken kaiken raville. Hiljalleen sain nostot ja ympyrät sujumaan ihan ok, mutta lävistäjät olivat edelleen vaikeita. Niinpä pääsimme opettajan syyniin, mutta kerta toisen jälkeen Rappen ehti pudottaa laukan ennen lävistäjän loppumista. Opettajalta tuli noottia ja komennus olla tukevasti hevosen ympärillä. Sille ei pitäisi jäädä mahdollisuutta olla kuuntelematta tai ymmärtämättä kuskin pyyntöjä. Huomasin kuitenkin, että herpaannuin aina jotenkin, jolloin Rappenin piti tehdä oma ratkaisu ja se oli raville rikkominen. Lopulta tsemppasin sen verran, että sain istuttua tukevasti, pidettyä pohkeen tuntumalla ja ohjat käsissäsi, jolloin lävistäjä meni vauhdilla, mutta pysyimme vasemmassa laukassa, vaikka palasimme uralle oikeaan kierrokseen.

Tunti hurahti nopeasti ohi jälleen kerran, kun aihe oli mieleinen. Mukava keskittyä aina välillä perusratsastukseen, jossa vieläkin riittää melkoisesti hiottavaa. Vielä kun keksisin, miten Rappenin saa malttamaan myös siinä laukassa, niin olisi enemmän tasaisempaa menoa luvassa.

Katse oikeaan suuntaan

Tänään sitten oli vuorossa pitkästä aikaa opetuksellista kouluvääntöä. Ajatus ei kauheasti houkutellut, mutta onneksi olin saanut ihan kivan pollen, nimittäin Rappenin. Vaikka norjalaisherraa en osaakaan ratsastaa, niin on se silti mukavan reipas polle. Olin ennakkoon pelännyt, että saan Tapsan tai Hessun kaltaisen tahmakavion, mutta onni sattui reippauden kohdalla matkaan.

Tunnin treeninä oli pohkeenväistö. Homma aloitettiin heti käynnistä tekemällä pitkän sivun alusta noin kolmen portaan verran väistöjä suoristushetket välissä muistaen. Rappen väisti mukavan helposti, ja luulin pitäväni katseen oikein, mutta sorruin muutamia kertoja tuijottelemaan hevosta. Opettajalta tulikin korjauksena, että katse väistön suuntaan ja vähän jopa ylävartaloa sinnepäin. Näin istunta muuttuisi samalla oikein, ja painoavut auttoivat kertomaan hevoselle, mitä nyt oli tarkoitus tehdä.

Kun tajusin sekä katsoa että vähän kääntyä oikeaan suuntaan, helpottui väistö huomattavasti. Rappen on herkkä istunnalle, joten se oli varmasti mielissään, kun en sillä yrittänyt vängätä istunnallani toista ja pohkeilla kertoa kolmatta. Väistöissä sain kuitenkin huolehtia, ettei Rappen koettanut puskea väistön vastaiselta puolelta karkuun, ja että se malttoi suoristua myös väistöjen välissä. Sekä käynnissä että ravissa väistö oikealle tuntui helpommalta. Vasemmalle väistättäessä en osannut kontrolloida hevosen ulkopuolta, jolloin se pääsi karkaamaan sieltä.

Ravissa Rappen tahtoi välillä puksuttaa liian reippaasti. Sain siis keskittyä jarruttelemaan, mutta en saanut pidätteitä koko tunnin aikana niin hyvin läpi, etten olisi aina vähän joutunut säätämään. Ulkopuolelta sai olla melkoisen jämäkkänä ravissa, mutta yritin silti muistaa höllätä etenkin sisältä hyvinä hetkinä. Ravissa opettajalta tuli kommenttia, että Rappenin kanssa saa tehdä tiuhempaan tahtiin väistöjen jälkeisiä suoristuksia ja paluita väistöihin, jottei se pääsisi painamaan toiseen suuntaan. Kun sain itseni kasaan, hevosen ulkopuolen hallintaan sekä ravin sopivaan tahtiin, menivät väistöt ihan kivasti.

Lopuksi kuvioon lisättiin laukannosto ensimmäisen ravissa tehdyn väistöpätkän jälkeen. Tarkoituksena oli saada laukka nousemaan suorana ja jatkamaan siitä edelleen suorana ennen kaartamista lyhyelle sivulle. Meillä tämä kuvio onnistui varsin näpsäkästi oikeassa kierroksessa. Laukat nousivat oikein, ja pääsimme hyvin suoraan sivun loppuun saakka. Rappen tosin viiletti laukkaa oman mielensä mukaan, kun en osannut pyytää siltä rauhallisempaa menoa muutoin kuin ympyröiden avulla. Toisaalta pakko myöntää, että oli ihan hauskaa viilettää päättömästi. Tasaisella kun tuollainen vauhti ei haittaa etenkään, kun pollena on melkoinen rautahermo Rappen.

Vasemmassa kierroksessa Rappen alkoi innostua laukkaamisesta ja tepasteli ravia malttamattomana. Väistöavut se yritti tulkita laukka-avuiksi ja unohti väistön. Muutaman kerran otin kuvion käynnissä, jolloin sain väistön tehtyä paremmin samoin kuin laukannoston. Tässä suunnassa Rappen tahtoi vähän seilata joko takaisin uralle tai keskemmäs kenttää. Tässä saikin olla vartioimassa hevosen molempia puolia, jotta pysyimme suunnilleen suorassa. Edelleenkään minulla ei ollut paljon sanottavaa laukan vauhtiin suoralla, sillä pidätteeni Rappen tulkitsi aina hurjaksi kipitysraviksi. Ilmeisesti pohkeeni eivät olleet tuntumalla noissa pidätehetkissä, kun polle käsitti rauhoittamispidätteeni siirtymäpyynnöksi raviin.

Tunnin aikana sain Rappenia pyöristymään muutamia kertoja ympyröiden avulla. Helppoa ei ollut, sillä ulko-ohjan ja sisäpohkeen yhteistyö ei oikein tuntunut toimivan. Rappenille sai ottaa aika tukevan ulko-ohjan samoin kuin pyytää sisäpohkeella ennen kuin mitään tapahtui. Ravissa taisin saada pyöreyttä ehkä parin askeleen verran. Loppuraveissa pyörittelimme pääty-ympyröitä paikkaa lävistäjän kautta vaihtaen. Tavoitteena oli saada hevosen venyttämään eteen ja alas, mitä Rappen tekikin aika kohtalaisen kivasti. Tunti oli ihan kiva, vaikka olisin toivonut keksiväni taas hitusen paremmin, miten Rappenin saa antamaan useammin periksi. Lisäksi olisi toki ollut jännää osata ratsastaa hevosta laukassa, mutta kaikkea ei voi näemmä yhden tunnin aikana tajuta.

Väistöjä norjalaisherran kanssa

Koska väliin jää taas muutama oma tunti, lähdin korvaamaan yhtä tuntia tiistaina. Ratsunani oli norjalaisherra Rappen, ja tunnin treeniaiheena pohkeenväistö. Rappen on oikein mukava polle, mutta yleensä en osaa ratsastaa sitä oikein kunnolla. Jotenkin tunnun häseltävän liikaa, jolloin ruuna menee sekaisin. Tällä kertaa tavoitteenani oli yrittää ratsastaa hevosta niin, että se pysyy pyyntöjeni mukana.

Aluksi väistöjä tehtiin käynnissä niin, että pitkän sivun alusta väistätettiin noin neljännes sisemmäs ja siitä jatkettiin suoraan. Käännös lyhyelle sivulle tehtiin vähän avotaivutusta ajatellen. Rappen väisti todella näpsäkästi ja itse asiassa niin herkästi, että alussa tein liian jämäkillä pyynnöillä väistöä. Siitä seurauksena Rappen väisti takapäänsä kulkemaan edellä, josta tuli opettajalta noottia. Milloinhan sitä oppisi kuuntelemaan hevosta ja tekemään pyynnöt aina sen tarpeiden mukaan sen sijaan, että yrittää mennä samalla kaavalla kaikkien kanssa? Opettajan huomion jälkeen sain kevennettyjä apuja, jolloin saimme muutamia kivoja ja ennen kaikkea helppoja väistöjä.

Väistön jälkeen tosin sai vielä vähän korjailla, että polle ymmärsi väistön loppuneen. Jään ilmeisesti vielä antamaan apuja jollain tavalla, kun polle yritti tarjota väistöä minun luullessa meidän vaihtaneen jo suoraan menemiseen. Voisikohan olla, että jään istumaan vinkkaralle, jolloin polle tottelee kiltisti painoapuja? No, tilanne kuitenkin parani, kun keskityin itsekin menemään suoraan. Avotaivutuksen kaltaiset kulmat lyhyelle sivulle menivät hyvin, mitä nyt ennakoin ja käännyin liian aikaisin.

Ravissa väistöt toimivat myös kivasti silloin, kun muistin pyytää Rappenilta vähän rauhallisempaa ravia ja huolehtia, etten väännä pollea mutkalle. Oli mukava huomata, kuinka kevyesti Rappen lähti väistämään. Jälleen kerran välähti mielessä se ajatus, ettei ratsastukseen kuulu olla raskasta. Muutamia kertoja avotaivutuksen kaltaisessa kulmassa tuli tehtyä pyörähdyksiä, mutta ne paranivat, kun tajusin ottaa pidätteitä paremmin. Niiden avulla kulma ei mennyt kipittämällä ohi, vaan siihen ehti keskittyäkin.

Laukkaosuudessa kuvio muuttui siten, että ravissa väistätettiin entiseen tapaan sisemmäs ja siitä nostettiin vastalaukka. Sitä hurautettiin hetki suoraan, jonka jälkeen väistätettiin takaisin uralle siirtyen kesken laukkaväistön raviväistöön. Raviväistö meni ihan ok, vastalaukka nousi kivasti ja väistö laukassa uraa kohti sujui helposti. Mutta laukkaväistöstä raviväistöön ei mennyt ihan kuin piti. Rappenilla tahtoi olla turhan paljon vauhtia ravissa, jolloin väistö kärsi eikä meno ollut kauhean hallittuna.

Tavoitteena oli saada laukka niin kasaan, että siitä voi helposti siirtyä maltilliseen raviväistöön, aivan kuin siinä olisi oltu koko ajan. En oikein keksinyt, miten saisin reippaan Rappenin rauhalliseen raviin. Joka kerta tuli pari kipiaskelta, mutta hiljalleen napakampien pidätteiden ja niitä seuranneiden myötäysten avulla sain maltillisemman raviväistön sujumaan. Oikea ratkaisu olisi tieteknin ollut ottaa meno hallituksi jo laukkaväistössä, mutta enpä saanut sitä ajallaan tehtyä.

Tämän jälkeen ehdittiin vielä tutkailla, olivatko pohkeet oikeasti selvät hevosille. Kuviona oli se, että laukattiin keskihalkaisijaa, pudotettiin raville ja nostettiin toinen laukka. Siitä jatkettiin keskihalkaisija loppuun mahdollisimman suorana. Pari ensimmäistä kertaa oli vähän venkoilua suuntaan ja toiseen. Sitten yritin itse pysyä suorana ja keskellä satulaa ja korjata mahdollisia venkuiluja kevyemmin. Näillä avuilla Rappen meni kohtuullisen nätisti suoraan, ja kuski oli tyytyväinen.

Yritin tehtävien lomassa saada Rappenia myös pyöristymään. Hetkittäin käynnissä polle loksahti oikeinpäin ja oli mainio ratsastettava. Ravissa pyöreyttä oli vaikeampi saada, mutta muutamia pätkiä sitäkin löytyi. Vielä kun tajuaisin, mitä tein noina hetkinä oikein, niin saisi hevosta kulkemaan oikeinpäin vähän pidempäänkin. Rappen on silti mukava ratsu juuri herkkyytensä ja yrittämishalunsa takia. Vielä kun kuski oppisi kuuntelemaan hevosta.

Opettavaisen pollen kyydissä

Perjantain tunnilla tuli sitten avattua kenttäkausi taas. Oli mukavaa vaihtelua mennä ilta-auringon paisteessa ja lintujen sirkuttaessa ulkona. Paitsi että tuli samalla läpsittyä ensimmäisiä sääskiä, yh. Ratsunani oli norjalaisherra Rappen, treeninä pohkeenväistö, sulkutaivutus ja pieni pätkä vastalaukkaa.

Rappen on hieno ja reipas hevonen, mutta jostain syystä en osaa ratsastaa sitä rennoksi saati sitten kunnolla pyöreäksi. Eihän Rappen varsinaisesti taivasta päällään kurkottele, mutta tämänkin tunnin aikana sain vasta lopussa kunnolla hakemalla pollea muutamaksi hetkeksi vähän pyöristymään rennosti. Pollessa tuntuu olevan sen verran monta liikkuvaa osaa, etten saa niitä kaikkia kerralla haltuuni saavuttaakseni pyöreämpää menoa.

Pohkeenväistö ja sulkutaivutus pistettiin samaan kuvioon, jota tehtiin käynnissä ja ravissa. Pitkän sivun alusta lähdettiin pohkeenväistöön säilyttäen hevosen etuosa uralla ja väistättämällä takapää uralta sisäpuolelle. Tätä tehtiin noin puoleen väliin sivua, josta puolestaan siirryttiin sulkutaivutukseen.

Pohkeenväistöjä tehdessä ehdin aluksi unohtaa, että ratsastin herkkää ja tottelevaista hevosta. Niinpä menimme Rappenin kanssa vähän turhankin jyrkkää väistöä, josta opettajalta tulikin kommenttia mennä vähän loivempana. Samalla huomasin, että pollen kanssa sai tehdä töitä. Siinä tuntui olevan niin monta liikkuvaa kohtaa, että aina yhtä hallittessa pari muuta pullahti omille teilleen. Pohkeenväistössä ei oikeastaan ollut kummempaa ongelmaa. Olin tyytyväinen siihen, että onnistuin aina välissä istumaan oikein ja muistamaan myödätä. Oli myös hienoa huomata, kuinka Rappen kuunteli istuntaa. Väistö parani heti, kun en enää valunut istunnallani ulkopuolelle, vaan toin painoani hieman väistettävään suuntaan. Kerrassaan opettavaista väistöä.

Sulkutaivutuksen parissa meni alussa hetki, jos toinenkin, että muistin sulkutaivutuksen teon. Viime aikoina olemme tahkonneet avotaivutusta kerta toisen perään, joten jo olikin aika tehdä sulkutaivutusta vuorostaan. Jälleen aloitin homman liian tomerasti, jonka seurauksena tulimme jälleen turhankin jyrkkää sulkutaivutusta. Kun ymmärsin vähän rentoutua ja luottaa, että hevonen pysyy sulkutaivutuksessa ilman säätöä, meni Rappen hienosti. Sulkutaivutus on edelleen avotaivutusta haasteellisempi. Jotenkin unohdan joko hallita etupäätä, jolloin polle oikenee siitä tai sitten keskityn liikaa etupäähän, jolloin takapää hilpaisee takaisin uralle. Sisäpohkeeni ei oikein tiennyt, mitä se olisi sulussa tehnyt, joten pääosin ratsastin hevosta ulkopohkeella.

Opettajalta tuli kehua siinä vaiheessa, kun olin älynnyt korvata jyrkän, sulkua etäisesti muistuttavan liikkeen oikeaoppimisemmalla versiolla. Käynnissä mentiin oikein kivasti ja olin tosi tyytyväinen, kun ravissakin saatiin hyviä hetkiä. Ravissa tosin vauhti tahtoi hiipua, mutten sitä juuri uskaltanut pyytää lisää, sillä niinä hetkinä sulkutaivutus tuntui kärsivän. Mutta taisipa tulla tehtyä yhdet onnistuneimmista sulkutaivutuksista ravissa. Kiitos siitä hienolle norjalaisherralle.

Lopuksi sitten otettiin vielä laukkakuvio. Toisella pitkällä sivulla mentiin normaalisti myötälaukkaa ja toisella puolestaan sulkutaivutuksen ajatusta hyödyntäen nostettiin vastalaukka ja hurautettiin loiva kaarre, jonka jälkeen vielä mentiin hetki myötälaukkaa. Vastalaukat nousivat joka kerta hienosti, joten pisteet siitä. Mutta parit ekat kerrat loivassa kaarteessa Rappen pudotti raville, kun kuski ei ollut hereillä. Opettaja ohjeisti varmistamaan ulkopohkeella, että laukka säilyisi toivottuna. Tajusin myös, että reittivalintani oli karmiva. Kun muita seuraamalla hahmotin paremmin reitin, laukkasi Rappen sen muitta mutkitta erittäin iloinen kuski kyydissä.

Tunnin alussa vähän irvistelin treeniaiheelle, sillä olen taivutusjutuissa etenkin ravissa tehtynä aika kehno. Mutta onneksi minulla oli vallan opettavainen polle allani, joten tunnin loppukäynneissä oli olo, että menipäs tunti kivasti ja ehkäpä jo aika mutkattomasti. Enkä jaksanut piitata siitä pyöreydestä tai siis sen puutteesta, sillä muuten saimme minulle vaikeita asioita tehtyä ihan hyvin.

Asettelua ja taivuttelua

Liekö jockeydokkari vai mikä sen tehnyt, että tiistaina piti päästä ratsastamaan ylimääräinen tunti. Polleksi oli valikoitunut Rappen, ja jotenkin alan hiljalleen uskoa, etten osaa ratsastaa tätä norjalaisherraa. Tunnin treeniaiheena olivat asettamiset ja avotaivutukset.

Hommat aloitettiin pyöräyttelemällä aluksi käynnissä, sitten ravissa pääty-ympyrät, joiden aikana hevosia aseteltiin ja koetettiin pyöristellä apuvälineinä sisäpohje ja ulko-ohja. Sisäohja puolestaan pidettiin vähän sivuohjamaisesti asettamassa. Rappen otti asetukset vastaan ainakin näennäisesti, mutta ei siitä pyöreydestä ollut muutamia hassuja askelta kerrallaan lukuun ottamatta tietoa. Yritin istua tasaisesti, pyytää takapäätä liikkumaan ja myödätä hevosen hoksiessa asia, mutta ei se homma kauheasti siitä parantunut. Murehdin asiaa opettajallekin, ja hän kertoi ihmetelleensä Rappenin vastahakoisuutta pyöristyä aikaisemmallakin viikolla. Ne muutamat hetket, kun sain pollen oikeinpäin, olivat toki kivoja. En kuitenkaan tajunnut niiden aikana koettaa miettiä sitä, mitä mahdollisesti tein oikein.

Tämän kuvion jälkeen otettiin laukkaosuus. Pääty-ympyrät pyöräytettiin edelleen ja lisäksi pitkillä sivuilla otettiin hetkellinen vasta-asetus, jotta hevosen saisi paremmin ulko-ohjan tuelle. Rappen laukkasi reippaasti, mutta tahtoi painaa sisälle pahemman kerran. En nyt äkkiseltään muista, onko pollella ollut tätä taipumusta aikaisemmin. Sitä kyllä sai korjata ajatuksen kanssa, ja aina ajatuksen unohtuessa polle puski sisälle. Vasta-asetukset sen sijaan onnistuivat hienosti ja tuli siinä laukassakin kuitenkin muutama hyvä, tasainen hetki, jolloin sekä kuski että ratsu olivat tekemässä samaa tehtävää.

Sitten siirryttiinkin avotaivutuksiin, jotka tehtiin pitkän sivun alusta alkaen ja joita jatkettiin puoliväliin saakka. Oikeassa kierroksessa avotaivutukset onnistuivat kohtuullisen helposti. Opettajalta tuli kehuja, mutta myös hoksautusta siitä, että pitää olla tarkempi sen kanssa, ettei Rappen lipsahda takaisin yhdelle uralle ja jätä vain kaulaansa taipuneeksi. Olin iloinen siitä, että huomasin useina kertoina, kun polle alkoi liukua pois avotaivutuksesta, ja sain opettajankin kommenttien mukaan korjattua ne hyvin. Oikeaan kierrokseen myös ravissa tehdyt avotaivutukset menivät kivasti, ja kuskin katsekin pysyi jopa oikeassa suunnassa.

Vasempaan kierrokseen sai puolestaan tehdä vähän enemmän töitä etenkin ravissa. Lieköhän kyseinen suunta ollut pollen jäykempi puoli, mutta niin vain norjalaisherra pisti päänsä vinkkaraan ja humputteli muutoin suoraan eteenpäin. Opettaja kehotti ajattelemaan ympyrälle lähtöä selvemmin, jotta ulkojalka saataisiin irrotettua uralta. Hiljalleen kuski alkoi saada palasia taas kohdilleen, minkä Rappen palkitsi loksahtamalla avotaivutukseen hienosti. Jännä homma, miten sitä aina yllättyy siitä, kuinka sama hevonen voi tuntua ihan eriltä riippuen siitä, kummassa kierroksessa mennään.

Pyöreyden puutteesta viis, Rappenin kanssa oli kiva treenailla tunnin oppeja. Vielä kun muistaisi jatkossa miettiä onnistumisen hetkinä sitä, mitä teki ja mitä muutosta siinä oli epäonnistumisiin johtaneissa kokeiluissa.

Aina ei mene niin kuin oppikirjassa

Perjantain tunnilla oli odotetusti kouluvääntöä ja polleksi oli vaihdoksen kautta sattunut Rappen. Olin aiheesta tyytyväinen, sillä ilman vaihtoa, olisin keikkunut tumpelona Pokun selässä. Tunnin aiheina oli verryttelyn aikana tehdyt myötä- ja vasta-asetukset, pohkeenväistö sekä sulkutaivutus.

Verryttelyn yhteydessä otettiin siis sekä käynnissä että ravissa myötä- ja vasta-asetuksia pitkillä sivuilla. Rappen puksutti menemään, kuten yleensäkin. Asetukset menivät kohtuullisesti läpi, mutta kummoisempaa pyöristymistä ei tapahtunut. Opettajalta tuli kommenttia asettaa Rappenia epäsuoralla ohjasotteella ja muistamaan myös myödätä eikä vain jäädä pyytämään. Epäsuora ohjasote auttoi aika mukavasti korjaamaan Rappenin sisälle puskemisen, mutta pyöreyttä ei näkynyt. Ilmeisesti joko vaadin liian epämääräisesti asetuksia kuitenkin tai sitten en ollut myötäämisen kanssa ajoissa.

Sitten siirryttiinkin jo kuviolle, jolle lähdettiin pitkää sivua myöten. Lyhyen sivun kautta pyöräytettiin täyskaarron alku, jos taas puolestaan siirryttiin väistättämään hevonen lähemmäs pitkää sivua. Kun oltiin taas pitkällä sivulla, pyöräytettiin voltti ja siltä jatkettiin pitkä sivu loppuun sulkutaivutuksessa. Harjoitusta tehtiin sekä käynnissä että ravissa.

Täyskaarrossa ja voltilla Rappenille oli jostain syystä vaikeampi saada asetuksia läpi. Jotenkin tuntui, että istuin monen liikkuvan palasen päällä, vaikka ei polle mitenkään erityisemmin mutkitellut. Oli vain vähän sellainen olo, ettei jalkojeni välissä olisi pätkittäin ollut mitään hevosta. Olisi varmaan pitänyt ottaa kunnolla tasainen tuntuma ja ratsastaa hevonen pohkeilla niin pitkään eteen, että takapää olisi käynnistynyt mukaan. Nyt taisi tunti mennä aika puoliteholla.

Pohkeenväistöt menivät kuitenkin käynnissä todella mainiosti. Rappenille riitti ensimmäisten apujen jälkeen vain istunta, ja polle väisti kevyesti ja helposti. Tästä polle ansaitsi suuret kiitokset. Ravissa olisin saanut olla tarkempi jälleen kerran ulkopuolen kanssa, mutta Rappen väisti silti ihan kohtuullisesti.

Sulkutaivutus onnistui käynnissä parhaiten, kuskilla kun tuntuu olevan vaikeuksia hallita ravi ja jonkin avun antaminen yhtä aikaa. Tosin pari ensimmäistä kertaa otin sulkutaivutuksen liian jyrkkänä, jolloin se muuttui enemmänkin väistöksi. Opettaja neuvoi pitämään hevosen etuosa siten, että korvien välistä voisi katsoa opettajaa takapään pysyessä uran sisäpuolella. Tämä vinkki auttoi, ja saimmekin Rappenin kanssa jälleen mukavan helpot sulkutaivutukset. Teen epäilemättä nuo aina liian jyrkästi, sillä osaan hahmottaa isot, selvästi tuntuvat liikkeet paremmin, mutta sitten pienempien liikkeiden kohdalla menee joskus arvailuksi. Ravissa sulkutaivutus meni kohtalaisesti. Jotenkin häselsin liikaa, jolloin polle pääsi suoristumaan.

Laukassa otimme myös sulkutaivutusta. Kuvio oli muuten sama, mutta voltti jätettiin pois. Tarkoituksena oli väistättää hevonen täyskaarron jälkeen portaittain lähemmäs seinää. Rappen ei ollut laukassa yhtään oma itsensä. Meno oli opettajankin sanojen mukaan kulmikasta, jotenkin takkuista. Mitään kummempaa ei tosin löytynyt, joten treeniä jatkettiin. Rappen tahtoi pomputella menemään hätäisesti, jolloin parit kierrokset väistöjä menivät plörinäksi, kun pohjeapuni ei mennyt läpi. Sain homman onnistumaan ehkä pari kertaa ja silloinkin suurella työllä. Asetus tahtoi vaihtua laukan myötäisestä pois ja suoriksi tarkoitettuina hetkinä puskikin seinää kohti. Melkoisen kieli keskellä suuta sai mennä nuo pari kertaa, että saimme opettajalta hyväksynnän. Lieköhän Rappenilla sitten ollut jumissa jokin paikka, sillä opettajakin kertoi pollen olevan yleensä oikein näppärä tällaisissa harjoituksissa.

Lopuksi pyörittelimme päätyihin ympyrät, joita vaihdoimme aina lävistäjän kautta kevyesti pohjetta väistäen. Tarkoituksena oli saada hevonen rennon pyöreäksi vähän pidemmällä ohjalla. Pyöreys ei innostanut Rappenia vieläkään erityisemmin, mutta pätkittäin sain sitä pyöristymään ja rentoutumaan. Tunti menee kategoriaan "no joo, tulipa käytyä", mutta eihän aina voi mennä niin kuin oppikirjassa.

Kulmien ratsastamista

Kahden kuukauden tauon jälkeen sain mennä taas Rappenilla. Treeniaiheena oli hevosen kulkeminen suorassa ja kulmien ratsastaminen aluksi takaosakäännösmäisesti, sitten samaa ajatusta ravissa ylläpitäen.

Tunti alkoi sillä, että verkkasimme käynnissä ja ravissa ympyröillä hevosta kulkemaan mahdollisimman suorana ja yrittäen kaivella pyöreyttä esiin. Rappe puksutti menemään mukavasti ja pätkittäin pyöristyi kivasti. Oikeassa kierroksessa oli kuitenkin paljon enemmän työstettävää, johon opettaja antoi vinkiksi ottaa vasta-asetuksia ja samalla pyytää ulkopohkeella takajalkoja hommiin. Keskittyessä ulkopuoleen meinasi sisäpuoli unohtua, mutta onneksi opettaja oli tarkkasilmäisenä ja hoksautti heti pitämään myös sisäpuolen tuntuman kuosissa. Sain käynnissä ja ravissa Rappenia rentoutumaan ja pyöristymään pätkittäin, mutta pidemmät hetket eivät onnistuneet ollenkaan. En osaa hahmottaa vikaa, sillä koetin aina Rapen pyöristyessä olla hiljaa ja jatkaa perusratsastusta ja korjata vasta sitten, jos pollen pää alkoi nousta liikaa. Ehkä tuntuma ei kuitenkaan pysynyt tasaisena?

Sitten lähdimme ratsastamaan kulmia, joissa oli tötsät apuna harjoituksen tekemiselle. Kuviona oli tuoda hevosen takajalat tötsälle hyvin pienessä askeleessa ja siitä sitten kääntää etuosa uuteen suuntaan. Eli takaosakäännöstä hyödyntäen. Alussa en saanut jarruteltua Rappenia tarpeeksi pienille askelille takapäästä, jotta etupää olisi ehtinyt kääntyä (herätys, pahvi). Opettajan ohjeistuksella sitten sain jarruteltua takapäätä, jolloin etupää ehti kääntyä uuteen suuntaan. Rappen menikin nämä hetket aika mallikkaasti, kunhan kuski vain oli hereillä ja muisti jarrutella sopivasti.

Ravissakin pidettiin kiinni ajatus takaosakäännöksestä, mutta ei kuitenkaan otettu kulmia niin jyrkkänä. Jos käynnissä oli ollut hankaluuksia saada takapäätä hitaammalle liikkeelle, ei ravissa ollut yhtään sen helpompaa. Päinvastoin, valtaosa kulmista meni höpöksi, kun en saanut Rappenia hidastamaan riittävästi. Ja jos sain hidastuksen läpi, meni se liian vahvana, ja Rappen pudotti käyntiin. Sitten tajusin pyytää hidastusta, mutta samalla pohkeilla kertoa, ettei hevosen tule siirtyä käyntiin. Niinpä vain saimme parit kulmat hitaassa ravissa käänneltyä ihan kohtalaisesti.

Kun kulmia oli tahkottu jonkin aikaa, lisättiin pitkien sivujen alkuun laukannosto, jonka jälkeen pyöräytettiin keskiympyrä tai pari ennen palaamista kulmatreeniin. Laukassa Rappenilla riitti vauhtia, mutta tasapaino heitti vähän. Hevonen tahtoi kaatua sisällepäin tai vastavuoroisesti valua ulospäin. Kaikki tämä yhden kierroksen aikana. Opettaja kehotti ottamaan pidätteitä ulkoa, jotta hevosta saataisiin tasapainotettua. Ulkopohkeella sai myös avittaa sitä, että hevonen liikkuisi takapäästä alkaen. Suurimmat onnistumiset koimme vasemmassa kierroksessa. Sain Rappenin laukkaamaan muutamat kierrokset rennosti ja pyöreästi. Näiden kahden yhdistelmä teki laukasta todella helppoa ja sain vain istua kyydissä hymyillen ja ajatellen, kuinka hieno hevonen allani työskentelee.

Rappenia on mukava ratsastaa, koska se yrittää aina ymmärtää ratsastajaansa ja kulkee valtaosan ajasta omalla moottorillaan. Pyöreyden saaminen pidemmiksi pätkiksi on minulla tosin vielä haasteellista tämän pollen kanssa. En ole vielä keksinyt, mitä teen niitä pyöreyden katoamishetkinä väärin. Täytyy taas ensi kerralla kyseisellä herralla ratsastettaessa koettaa miettiä tätä asiaa.

Pyöristymistreeniä asetusten avulla

Perjantaituntini opettaja oli tuuraamassa sunnuntaiopettajaa, joten estetunti jätettiin välistä ja korvattiin kouluväännöllä. Polleni oli norjalaisherra nimeltään Rappen, treeninä pyöristymisen asetusten avulla.

Ensimmäisenä tehtävänä oli pyöritellä päätyihin sekä keskelle ympyrät, joiden aikana ensin asetettiin ulos, sitten sisälle ja myödättiin. Tarkoituksena oli saada hevonen ulkoapujen tuelle ja näin pyöristymään. Käynnissä homma sujui hyvin, kunhan muistin oikeasti vaatia ulkoasetukset läpi. Niin ja myös pyytää reilusti asettumaan oikealle. Ratsastelen aina alussa silkkihansikkain hevosia, jolloin asioiden läpivienti kestää yllättäen pidempään. Pitäisi opetella olemaan jämäkkä, mutta reilu. Kun onnistuin näissä, Rappen pyöristyi todella mukavasti ja malttoi pysyä siellä aina kerta kerralta vähän pidempään.

Kun ravissa tuli vauhtia, karsiutui kuskin osaaminen heti. Pätkittäin sain Rappenin tällä samalla tehtäväkuviolla pyöristymään, mutta pyöreyden kadotessa hevosta ei niin vain ratsastettukaan takaisin oikeaan asentoon. Jotenkin hukkasin palaset aina, kenotin miten sattuu ja otin asetukset ilmeisen epämääräisesti. Ravissa oli vain tuplasti vaikeampaa saada pyöreyttä aikaiseksi, vaikka tein ne tismalleen samoilla avuilla kuin käynnissä. Tai siis ilmeisesti luulin tekeväni samoin, mutta kuten polle kertoi, en silti tainnut tehdä. Opettaja huomauttikin, että päästin ympyröillä hevosen taas luisumaan eli olin jälleen unohtanut hallita ulkopuolta. Uah.

Harjoitusta jalostettiin sitten siten, että pitkää sivua mentiin noin puoliväliin vähän avotaivutuksen kaltaisesti, jonka jälkeen suoristettiin, otettiin asetus ulos ja lähdettiin voltille. Viimeistän puolivälissä volttia piti asetus vaihtaa myötäiseksi ja jatkaa mahdollisimman pyöreänä toista pitkää sivua kohti, jossa harjoitus tehtiin uudelleen. Ensin mokasin menemällä avotaivutuksen kaltaisen liikkeen enemmän väistönä. Keskityin sitten enemmän siihen asetukseen, jolloin Rappen kulki hienosti. Kun rohkenin myös pyytää asetuksen ulos reippaasti ja siirtää sen myötäiseksi sutjakasti, pysyi polle mukavasti pyöreänä pätkittäin. Opettaja tosin huomautti, että olin alkanut kenottaa ulospäin, joten sisäpuolta piti vähän korjailla töihin mukaan.

Laukkaa ei tuntiin mahtunut jälleen kerran. Tällä kertaa se vähän harmitti, sillä olisi ollut mukava nähdä, miten se askellaji olisi tämän uurastuksen jälkeen kulkenut. Jostain syystä raviharjoituksissa en päässyt kärrylle siitä, miksi siinä askellajissa hommat eivät sujuneet niin hyvin kuin käynnissä. Rappen otti käynnissä pyöristymispyynnöt tosi helpolla vastaan ja palasi pyöristyneeksi pienillä avuilla nopeasti.

Ravissa tuli kyllä pätkittäisiä onnistumisia, mutta paljon suuremmalla työllä. Jännitynkö itse liikaa, istunko jotenkin niin vinossa, ettei polle voi toteuttaa pyyntöjäni, koska se joutuu koko ajan korjaamaan epätasapainoani, enkö vain osaa myödätä ravissa yhtä hyvin kuin käynnissä? Keksi itse lisää kysymyksiä, hah. Vastauksia olisi kiva saada. Loppukäynneissä vielä testailin hommaa, ja Rappen kulki kuin unelma. Nätisti, pyöreästi, aktiivisesti ja palasi aina pätkittäisten pään nostojen jälkeen takaisin pyöreäksi. Onhan se kuitenkin jo vähän eteenpäin, että sentään käynnissä osaa tehdä oikein. Sitä voi sitten ajan kanssa oppia ehkä jopa sen ravissa, joskus sitten tulevaisuudessa myös laukassa.

Maastoilua ja asettamista

Lauantain ekstratunnin menin Rappenilla, ja tunnin aiheena oli alkuun käyty pieni käynti-ravimaasto, jonka jälkeen palattiin kentälle kouluväännön pariin. Treeninä oli aikaisemmalta kerralta tuttu asettaminen sisäohjassa roikkumatta. Tätä treenattiin pyörittelemällä päätyihin voltteja sekä keskelle isompi ympyrä.

Rappen oli maastossa tuttu reipas itsensä, mutta malttoi kuunnella kuskin jarrutuspyyntöjä, kun letkaa letkeästi johtaneen Pokun takalisto läheni liikaa. Kentälle tultua pollen reippaus ei kadonnut onneksi mihinkään. Asettelut aloitettiin käynnissä. Oikea kierros oli vähän tahmaisempi kuin vasen, mutta molemmille puolille saatiin mukavia myötäyksiä ja vähän pyöreyttä. Ravissa sama meno jatkui, mutta opettaja napautti kuskia sanomalla, että myötäykset tulivat liki joka kerta liian myöhään. Tykkään siis tosiaan jäädä hypistelemään sitä ohjaa ja unohdan oikeasti keskittyä siihen, että olen myötäyksen kanssa ajoissa.

Kun pysyin paremmin hereillä, sain myötäykset osumaan nappiin, jonka Rappen palkitsi pyöristymällä mukavasti eteen alas. Olisin toivonut osaavani ratsastaa hevosen myös suoralla pyöreäksi, mutta jostain syystä tässä pollessa oli liian monta aseteltavaa palasta, jotta olisin tällä kertaa onnistunut.

Laukassa kuvio pysyi samana. Rappenilla oli vähän unohtunut laukan kulku ja muutamat kerrat se pudotti parin laukka-askeleen jälkeen itsensä ravurin etevään raviin. Epäonnistuin myös muutamissa nostoyrityksissä, sillä polle vain kiihdytti vauhtia, muttei vaihtanut askellajia. Napakamman pohjeavun kanssa Rappen tosin taas muisti, että osaa myös laukata. Onnistuimme eteen alas -ajatuksen toteuttamisessa laukassa kohtalaisesti. Jäin varmasti taas nykimään ohjaa enkä myödännyt ajoissa, mistä polle ei tykännyt. Taisin myös kallistua kaarteissa vähän liikaa sisällepäin, jolloin ohjaus vähän kärsi, ja Rappen kutisti ympyrää.

Tunti oli ihan kiva. Muistin kiinnittää käsiini huomiota ja reippaamman hevosen kanssa se onnistuikin paljon paremmin. Asetuksisa ulkokäteni tosin lähti taas seikkailemaan ja ajoittain huomasin myös laskeneeni kädet taas liian alas. Pohkeiden tarkkailu unohtui tällä kertaa, mutta eihän aina voi onnistua kaikessa. Huomisen omalla tunnilla pitäisi olla esteitä. Kehtasin käydä pyytämässä, että jos vain mahdollista, menisin tunnin mieluusti Peralla. Saa nähdä, toteutuuko toiveeni.