Aika kivoja väistöjä

Viikon toisen Tallinmäen tunnin kävin torstaina. Viiden ratsukon tunnilla oli koulua, aiheina ympyrät, pohkeenväistöt sekä laukannostot ravista. Ratsukseni sain Tupun.

Alkuverryttelyssä ratsastimme koko kenttää kahdeksikkona eli pääsimme pyöräyttelemään ympyröitä huolella. Kun tehtävää oli tahkottu tovi ravissa, tulimme toisen ympyrän aina laukassa. Näin saimme käytyä molemmat laukat läpi. Tupu malttoi ravissa mukavasti, mutta asetukset olivat hieman molempiin suuntiin hukassa. Enemmän kuitenkin vasemmalle, kuten odotettua. Pientä punkemista sisälle oli myös havaittavissa ravissa, mutta siinä sitä sai korjattua. Laukassa punkemista sisälle oli vähän enemmän etenkin vasemmassa kierroksessa. Sain korjattua tätä vähän, ja vasenkin kierros hieman helpottui, mutta laukassa sellainen hyvä loksahdus jäi saamatta. Yleensä se on tullut edes oikeassa laukassa, vaan ei.

Sitten siirryimme väistötehtävän pariin. Tulimme keskihalkaisijalle ja keikautimme siinä kertaalleen hevoset väistämään molempiin suuntiin. Itse yritimme pysyä keskihalkaisijalla ja väistättää hevoset siitä. Tulimme tehtävää käynnissä ja ravissa. Tupu teki väistöt molempiin suuntiin mukavan helposti. Ensin liioittelin väistössä ja poikitin liikaa, kunnes opettajan ohjeilla maltoin väistättää Tupua loivemmin. Väistöissä korjattavaksi jäi asetusten saamiset läpi. Jotenkin vähän unohdin ratsastaa ne, kun keskityin säätämään väistöaskelia. Sain keskityttyä asetuksiinkin hieman, mutta en saanut Tupua houkuteltua niihin kovin hyvin. Hyvää oli kuitenkin se, että väistöt sujuivat niin käynnissä kuin ravissa aika tasaisesti ja kiirehtimättä.

Tulimme keskihalkaisijaa vielä siten, että ravasimme sen puoliväliin ja nostimme tulosuuntaan nähden vastakkaisen laukan. Tupu pääsi kertaalleen nostamaan väärän laukan, kun valmistelin noston hieman hätäisesti. Muina kertoina laukka nousi toivottuna. Tupu alkoi vähän ennakoida tulevaa laukkaa ja yritti kiirehtiä ravissa. Sain toppuutella sitä hieman, jotta nostot eivät kärsisi hätäisyydestä. Nostot olivatkin sinällään ihan ok. Molemmissa laukoissa sain miettiä Tupun etu- ja takaosaa samalle raiteelle. Se kun tuppasi jättämään molemmissa laukoissa takaosan aina vähän sisemmäs. Sain korjattua tätä kohtuullisesti ja oli hauska tuntea selkään ero siinä, kun Tupun etu- ja takaosa olivat samalla raiteella. Jotenkin laukka tuntui satulaan suoremmalta niin kuin se olikin.

Loppuravissa palasimme vielä alun kahdeksikolle. Aluksi Tupu yritti kiirehtiä, mutta uskoi nopeasti jarrutteluni ja tasoittui. Ravissa se väläytteli muutamat mukavan rennot pätkät, joissa tahti oli ihanan tasainen ja suuntaa oli helppo vaihtaa minkään asian häiriintymättä. Ravi rullasi rennosti eteenpäin, ja se tuntui oikein kivalta. Tunti Tupun kanssa oli kokonaisuudessaankin kiva. Väistöt olivat mukavan helppoja niin käynnissä kuin ravissa, ja laukannostotkin onnistuivat. Harmittamaan jäi tosiaan se, etten saanut laukassa niin hyviä hetkiä kuin olisin halunnut. Jokin jäi loksahtamatta paikoilleen enkä tällä kertaa hoksannut, mikä se oli. Jospa se loksahdus löytyisi taas seuraavalla kerralla.

Tauon jälkeen kouluvalmennuksessa

Tiistaina menin pienen tauon jälkeen Artsin koulutunnille. Ratsukoita tunnilla oli kolme, ja ratsunani oli Eki. Alkuverryttelyssä työstimme loivia kiemurauria sekä laukkaa keskiympyrällä. Tunnin varsinaiseen tehtävään sisältyivät pohkeenväistöt, puoliympyrät sekä ympyrät.

Ekiä sai tuttuun tapaan hieman herätellä alkuverryttelyssä. Ympyröillä sain hyödyntää vasta-asetusta sekä samalla ratsastaa Ekin sisäjalkaa pohkeella töihin. Yleensä Eki on jäänyt minulla vasemmalle ohjalle tyhjäksi, mutta tällä kertaa se oli yllättäen sieltä vähän raskas. Vasta-asetusten avulla sain suoristettua Ekiä paremmin eikä se jäänyt kenottamaan niin oikealle kuin yleensä minun kanssani. Loivat kiemuraurat menivät ihan ok, kunhan muistin olla vääntämättä Ekiä mutkalle ja ajatella sen päätä enemmän etujalkojen väliin.

Tunnin pääkuviolla teimme pitkän sivun alusta pohkeenväistön keskihalkaisijalle, suoristimme ja kaarsimme puoliympyrän avulla pitkälle sivulle. Tällä tavalla tulimme tehtävää ravissa. Lisäsimme tehtävään myös laukan, joka nostettiin väistön jälkeisen suoristuksen päätteeksi. Sen jälkeen ratsastimme edelleen puoliympyrän pitkälle sivulle päätyen. Pitkälle sivulle pyöräytimme voltin ja jatkoimme toiselle pitkälle sivulle ratsastaen siitä lyhyen lävistäjän ja pätkän vastalaukkaa uralla. Ennen pitkän sivun loppua siirryimme raviin.

Raviväistöissä sain tehdä töitä, että sain pidettyä sekä Ekin etuosan hanskassa että takaosan väistämässä. Väistöt oikealle olivat hieman helpompia, kertaalleen saimme ihan tasaisen ja kohtuullisen tahdikkaan esityksen siihen suuntaan. Väistöt vasemmalle taas takkusivat. Eki pääsi pullahtamaan etuosastaan mutkalle, jolloin takaosa jäi auttamatta matkasta. Yritin tasapainotella apujeni kanssa, että saisin etuosan pidettyä hanskassa, mutta takaosan väistämässä ja samalla koko Ekin liikkumassa vielä suunnilleen eteenpäin. Väistöt vasemmalle eivät helpottuneet, mutta pari viimeistä yritystä poiki jo vähän asiallisempia askelia. Ravissa ratsastettu puoliympyrä meni ihan hyvin. Kunhan vain muistin olla edelleen vääntämättä Ekiä mutkalle ja ajatella sopivaa suoruutta. Niin ja pitää Ekin myös liikkeellä.

Tehtävään lisättiin laukka, joka nostettiin pohkeenväistöä seuranneen suoristuksen jälkeen. Ensimmäisenä piti nostaa oikea laukka, vaan eihän se noussut. Eki kiemurteli, ja saimme tehdä koko tehtävän alusta. Toisella yrittämällä laukka nousi, mutta ei kovin sujuvasti. Pitkälle sivulle pyöräytetyllä voltilla sain edelleen miettiä suoristamista ulko-ohjalla sekä Ekin sisätakajalan aktivointia. Ideana oli ratsastaa rauhassa askel kerrallaan. Voltit sujuivat asiallisesti, kun muistin höllätä sisältä. Pitkällä sivulla sain suoristettua Ekiä muutaman kerran niin, että se tuntui parin askeleen ajan kantavan itsensä rehellisesti edestä. Ne olivat hyviä, joskin sangen lyhyitä hetkiä. Laukkatehtävää jatkoimme vielä ratsastamalla toiselta pitkältä sivulta lyhyen lävistäjän ja jatkamalla uralla hetken vielä vastalaukkaa. Oikeassa laukassa Eki pääsi pari kertaa pudottamaan lävistäjällä raville, mutta vasemmassa laukassa se hanskasi homman hyvin. Tärkeintä oli olla panikoimatta itse ja istua jämäkästi. Vastalaukkapätkissä, olivat ne kuinka helpolla kuviolla tahansa, tuppaan itse hieman ylivarmistelemaan ja siten säätämään, mikä ei yllättäen auta. Saimme korjata loppuun vielä hankalamman suunnan eli oikean laukan. Nyt maltoin itse paremmin. Pysyin Ekin tukena, mutta en hötkyillyt liikoja, jolloin saimme tultua lyhyen lävistäjän ja pitkän sivun asiallisesti vastalaukassa.

Loppuravissa emme tehneet enää kummempia. Huolehdin vain, että Eki ravasi edelleen. Ravissa se liikkuikin aika mukavasti. Muistuttelin itseäni vielä suoristamaan Ekiä, mikä auttoi parantamaan ravin sujumista. Hyväksi neuvoksi tuli ratsastaa laukkaa rauhallisessa tahdissa askel kerrallaan. Näin Ekin etu- ja takaosa pysyisivät yhdessä eivätkä ajautuisi siihen, että menevät melkein eri tahtia. Ravissa Ekiä kuulemma puolestaan saa ratsastaa eteen vähän pidempää askelta tavoitellen. Tässäpä ajatusta jatkoa varten. Vaikka Ekin kanssa sai tehdä hommia, oli se hyvä valinta kouluvalmennukseen. Se on kiltti ja yritteliäs eikä herneile pahemmin, vaikka kuski välillä tuuttaa melkoista apujen sekamelskaa. On se vain pitkäpinnainen kaveri, hyvä niin.

Suoruutta nostoon ja laukkaan

Tiistaina lyöttäydyin koulutunnin neljänneksi ratsastajaksi. Ratsukseni sain taas Laren. Tunnilla pääsimme treenaamaan oikein ajan kanssa ravista tehtyjen laukannostojen sekä itse laukan suoruutta.

Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Päätyihin pyöräytimme ympyrät, jotka raviverryttelyn aikana menimme laukassa. Alkutunnin aikana pohdiskelin, miten Laren saisi tasaiseksi ja vähän pyöristymään. Vastauksen juurta tuntui löytyvän riittävän rauhallisesta tahdista ja sitä kautta löytyvästä tasapainosta. Jos Lare pääsi niin sanotusti hiihtämään, piteni se samalla eikä pysynyt alla, vaan meni menojaan. Pääty-ympyrän laukoissa palasia loksahteli oikeampaan suuntaan, ja Lare tarjosi tasaisempia ja vähän pyöreämpiä hetkiä.

Verryttelyn jälkeen siirryimme tahkoamaan tunnin pääkuviota, jolla vierähtikin valtaosa ajasta. Pitkän sivun loppuun pyöräytimme ravissa voltin, jonka jälkeen tulimme keskihalkaisijalle. Suunnilleen sen puolessa välissä valmistelimme aina haluamamme laukan ja pyrimme pysymään sekä nostossa että laukassa riittävän suorana. Voltit olivat hyvä paikka saada Lare aina kuulolle, jos se oli hieman laukan jälkeisessä kipityksessä. Tasainen kääntäminen jarrutti vauhtia sopivasti, jolloin raviin löytyi tasapainoa. Lare alkoi tehtävän edetessä tarjota volteilla pätkiä pyöreämpää ravia.

Keskihalkaisijalle tehdyissä nostoissa ensimmäinen asia oli tulla niihin rauhassa sekä suoraan. Lare pääsi hieman kiemurtelemaan, mikäli en saanut pidettyä sitä molempien pohkeiden välissä. Yleisimmin Lare haki tilaa vasemmalta ennen nostoa. Sain siis vartioida sitä vasemmalla pohkeella vähän enemmän. Oikeaa pohjetta unohtamatta, sillä muutoin ruuna huomasi siellä olevan vapaata tilaa. Laukannostot lähtivät kohtuullisen kivasti, vaikka Lare pääsi hieman nakkaamaan takaosaa niissä vinoon. Lare kuunteli kuitenkin pyynnöt hyvin ja nosti aina pyydetyn laukan. Noston jälkeen muutamina kertoina Lare pääsi ottamaan pienen koukkauksen oikealle ennen kuin taas muistin molempien pohkeiden roolin suoraan ratsastamisessa. Tämän jälkeen kiemurtelut oikealle vähenivät, ja pääsimme parsimaan taas pientä valumista vasemmalle. Toistot auttoivat, ja loppuun saimme muutamia asiallisia nostoja samoin kuin kohtuullisen suoraa laukkaa.

Keskihalkaisijalla nostettu laukka otettiin pois pitkän sivun alussa raviin palaten. Jossain vaiheessa tehtävälle tuli mukaan ratsastaa ravissa pitkä sivu avotaivutuksessa. Tätä osuutta ei tosin opettaja seurannut, joten avotaivutusten sujuminen jäi vähän hämärän peittoon. Kuvittelen, että otimme oikeita askelia aina välillä, mutta arvelen meidän myös menneen kaula linkussa avotaivutusta muistuttamattakaan. Avotaivutuksen kaltainen liike auttoi kuitenkin rauhoittamaan Laren ravia samaan tapaan kuin voltit. Kun annoin Larelle muuta puuhaa kuin vain eteenpäin menemisen, keskittyi se paremmin ja malttoi.

Loppuravissa hurauttelimme vielä kenttää isona kahdeksikkona. Keskityin edelleen malttamiseen, ja Lare kuuntelikin aika mukavasti. Saimme molempiin suuntiin mukavan rentoja ja pyöreitä pätkiä, kun tahti pysyi riittävän rauhallisena. Olipa kiva hoksia jo tunnin alussa, mikä asia saattaisi auttaa ja vieläpä saada toteutettua sitä vähän. Lare on kyllä tämän kolmannen testikerran perusteella mukava kaveri. Ei mikään laiskajaakko, mutta ei myöskään päätön kipittäjä. Tasainen ja kiltti ruuna. Eipä haittaisi yhtään, vaikka ratsuvalikoimaan pulpahtaisi jostain samankaltainen, joskin ehkä vähän isompi kaveri.

Toimivaa keskikäyntiä

Keskiviikkona lyöttäydyin kuudenneksi ratsastajaksi koulutunnille. Ratsukseni sain Paven. Pääsimme treenaamaan tulevien koulukisojen yhtä ohjelmaa, joka on Helppo B FEI Lasten esiohjelma A 2015.

Alkuverryttelynä ohjelmaa mukaillen tulimme kolmikaarista kiemurauraa ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ohjelmassa kiemuraura on oikeasti nelikaarinen, mutta sitä typistettiin maneesiolosuhteiden takia. Kolmikaarinen kiemuraura sujui molemmissa askellajeissa muuten ihan kivasti, mutta suoristuskohdissa ja uuden suunnan valmistelussa Paven pyöreys pääsi vähän katoamaan. Kaaret vasemmalle olivat myös odotetusti oikeaan verrattuna jäykempiä, mutta ei onneksi pahiten. Pave ravasi tänään aika mukavasti, jolloin pääsin keskittymään omaan vaikuttamiseeni eli toisin sanoen turhan värkkäyksen minimointiin.

Seuraavaksi tulimme pätkät ohjelman laukkaosuudesta. Aloitimme oikeassa laukassa, jonka nostimme C- ja M-kirjainten välillä. Pitkän sivun loppupuolelle ratsastimme 15 metrin voltin. Raviin siirryimme toisen pitkän sivun keskellä. Vasemmassa kierroksessa kohdat olivat muuten samat, mutta siirryimme laukasta raviin lyhyen sivun keskellä. Oikeat laukat Pave nosti aika mukavasti, mutta muutoin se laukka tuntui vähän kulmikkaalta. Vasen laukka rullasi paremmin, mutta siinä Pave ehti taas oppia tehtävän ja alkoi ennakoida sitä. Se olisi halunnut hypähdellä laukalle omia aikojaan, ja estelyni saivat sen hirveilemään. Sattuipa tehtävälle parit väärätkin laukat Paven hirveillessä ja minun tehdessä laukkapyynnöt epämääräisesti. 15 metrin voltit menivät puolestaan molempiin suuntiin ihan hyvin.

Tämän jälkeen työstimme tovin keskikäyntiä ja teimme siitä lyhyitä siirtymisiä raviin. Pave tarjosi itse mainiota keskikäyntiä ilman, että siihen juuri täytyi puuttua. Kaikeksi onneksi tajusin myös istua selässä hiljaa, ja antaa Paven kävellä. Yksi helmasynneistäni kun on se, että äherrän kaikkea ihan vain varmistellakseni asioita. Siirtymiset käynnistä raviin olivat ihan asiallisia. Siirtymiset ravista käyntiin olivat odotetusti niitä, joissa pyöreys pääsi katoamaan. En osaa jarruttaa istunnalla riittävästi, vaan turvaudun ohjaan. Se puolestaan saa Paven jännittymään. Sain jotenkin rytmitettyä ohjalla ottamiani pidätteitä siten, että siirtymiset alaspäin paranivat aavistuksen. Ainakaan Pave ei jäkittänyt niitä vastaan enää niin pahasti.

Lopuksi tulimme ravissa keskihalkaisijalle ja teimme pysähdyksen. Hnng. Siinäpä mietteeni tehtävästä. Jos siirtymiset ravista käyntiin ovat hankalia, niin ravista tehdyt pysähdykset ovat yksinkertaisesti kamalia. Pysähtymistä valmistellessa taidan edelleen puristautua satulaan ja jäykistyä, ja Pave ottaa kertaasti esimerkistäni vaarin. Pave ei myöskään tuntunut osaavan ottaa pysähdyksiä kivana lepohetkenä, vaan yritti sinnikkäästi hiippailla niissä eteenpäin. Kovin kauniiksi (näin kauniisti sanottuna) emme pysähdyksiä saaneet, mutta sentään saimme tehtyä ne kohtuullisesti oikeaan kohtaan emmekä hiippailleet siitä ohi. Rentous ja pyöreys olivat jossain aivan muualla kuin meidän matkassamme niissä. Voi jee. Voisinpa kyllä hinkata siirtymisiä alaspäin ihan tehokuurina. Ensin kuski niissä kuntoon ja sitä myöten hevonenkin.

Tunnin tehtävät olivatkin siinä. Tulipas tehtyä hyödyllisiä asioita koulukisoja silmällä pitäen. Kisojen B:n kouluohjelma on kohtuullisen simppeli tehtäviltään. Sen vaativuus tuleekin teiden ratsastamisesta ja etenemisestä. Täytyypä treenailla ohjelman asioita vielä ennen kisoja niin Paven kuin toisen kisaratsuni eli Gian kanssa.

Antaa mennä vaan

Tiistaina tuppauduin kuudenneksi ratsastajaksi koulutunnille. Ratsukseni sain Tupun. Hommiin aloimme heti alkuverkassa. Siinä valmistelimme tulevan kulman ratsastamalla viimeisen neljänneksen pitkästä sivusta myötäasetuksessa. Ideana oli saada asetus ajoissa, jolloin kulmassa pääsi rentoutumaan. Pitkän sivun aloittavaan kulmaan pyöräytimme noin 15 metrin ympyrän. Tupu asettui oikealle ihan mukavasti, jolloin kulmat pääsimme aika rennosti. Ympyrätkin menivät ihan asiallisesti. Ulkopuolen olisin toki saanut pitää vähän paremmin hanskassa. Vasemmassa kierroksessa asetukset olivat enemmän hukassa, samoin kuin se kovin usein paitsioon jäävä ulkopuolikin. Yritin saada asetuksen vasemmalle ajoissa, mutta kulmat menivät kuitenkin useimmiten asetusta vielä hakiessa.

Tulimme samaa tehtävää myös ravissa. Uusia pulmia ei ilmaantunut, mutta harmittelin kovasti vasemman asetuksen puutteellisuutta. Yritin sekä johtavalla ohjalla että epäsuorilla sisäohjan otteilla saada Tupua asettumaan, mutta emme puhuneet tässä asiassa juurikaan samaa kieltä. Muutamia sanoja ymmärsimme puolin ja toisin, mutta kuten aina, jäi vasen kierros minulle hankalammaksi.

Laukkatehtävässä maneesista muokkautui kahdeksikko, jossa suuntaa vaihdettiin lyhyillä lävistäjillä. Työstimme pääty-ympyröillä laukkaa ja suuntaa vaihdoimme ravissa. Lävistäjän loppupuolella sai tarvittaessa ajatella vähän pohkeenväistöä uraa kohti, mikäli hevonen yritti ennakoida ja kipata uuteen suuntaan. Oikea laukka oli taas Tupun kanssa aika kivaa. Siinä se tuntuu loksahtavan itsestään pyöreämmäksi ja siten kevyeksi edestä. Pientä punkemista sisälle oli havaittavissa, mutta se oli kohtuullisesti korjattavissa. Vasemmassa laukassa ei tullut niin tasaista menoa, koska olihan se kierros takkuillut jo muissa askellajeissa. Muutamia rennompia ja pyöreämpiä hetkiä saimme myös siihen suuntaan, mutta vähän vääntämiseksi se jäi. Ravilävistäjillä Tupu odotetusti yritti ennakoida tulevaa laukkaa kipittäen. Sain kuitenkin tyyrättyä sen kohtuullisesti aina lävistäjän loppuun ennen kuin pyysin siltä laukkaa.

Ehdimme pohtia pitkästä aikaa erikseen istuntaa. Tehtävänä siinä oli siirtymiset käynnin ja ravin välillä. Minä sain ohjeeksi olla istunnallani jämäkämpi eli pitämään niin sanotusti oman tonttini. Odotetusti Tupu oli laukan jälkeen vähän kiireinen. Niinpä pääsimme kyllä raviin, mutta jarrutusmatkat siitä käyntiin olivat aika pitkiä. Yritin istua jämptisti ja jarruttaa istunnalla, mutta Tupun siirtymisissä oli aina viive. Ei se sinällään jyrännyt pidätteistä läpi, sillä vain oli oma reagointiaikansa. Toistot saivat Tupua vähän kiirehtimään lisää, jolloin jarrutusmatkat pääsivät edelleen pitenemään. Sain neuvoksi yrittää istua siirtymisissä entistä syvemmälle satulaan sen sijaan, että kipristyin pidätteitä tehdessä siitä irti. Tässä auttoi ajatus ilman jalustimia menosta. Näin en lähtenyt ottamaan niin paljoa jalustimista tukea, vaan yritin vähän jopa ajatella jalkojen painon vievän minua tiiviimmin satulaan. Kovin suuria muutoksia en alaspäin tehtyihin siirtymiin kuitenkaan saanut, mutta kivaa oli se, että tajusin lopettaa jarruttamisen ajoissa enkä jäänyt roikkumaan koko siirtymistä.

Loppuravissa tulimme vielä laukkatehtävän kahdeksikkoa. Tupulla meni kipitysvaihe silmään, ja sain ohjeeksi antaa sen tohottaa ja olla piittaamatta tuon taivaallista. Muutamia kierroksia siedin tätä, kunnes päätin siinä samalla alkaa pohtia, millä ilveellä (ja istunnalla) saisin Tupua vähän rauhoitettua ilman ohjissa roikkumista. Täydellistä vastausta en löytänyt, mutta vähemmän yllättäen napakalla keskivartalon tuella oli asian kanssa tekemistä. Ympyröillä Tupu malttoi paremmin, mutta lävistäjillä se tuppasi aina kiihdyttämään. Työstimme kuviota hartaasti, ja hiljalleen muiden ratsukoiden lopettaessa Tupukin alkoi tajuta, että ehkä päivän työt oli tehty. Sitten se kehtasi alkaa ehdotella siirtymistä käyntiin, mutta hurauttelin vielä kuvion muutamaan kertaan rauhallisemmassa ravissa ennen käyntiin siirtymistä. Tupu on minulle kyllä edelleen mysteeri, erityisesti pyöreyden suhteen. Vaan kai se on opettavaista, kun yritän etsiä sen säätönappuloita tämänkin asian suhteen.

Itsenäinen testikerta

Tiistaista tuli tuplahevostelupäivä. Ensimmäisen tunnin menin itsenäisesti ja hieman yllättäen Pavella. Sattui nimittäin niin kummallisesti, että minua alkoi vähän harmittaa, kun näytti siltä, etten olisi osallistumassa tuleviin kotikoulukisoihin. Ratsuvaihtoehdot olivat vähissä, kunnes muistin Paven olemassaolon. Vaikka olemmekin Paven kanssa nyt tauolla, tuntuivat koulukisat kutkuttavan sen verran, että päätin itsenäisellä tunnilla testata, josko voisimme käydä ihan kokemuksen kannalta hurauttamassa kisaradan tai pari.

Tunnin treenit pidin simppelinä. Halusin välttää ylimääräiset kinastelut ja pitää meidät molemmat hyvällä tuulella. Valtaosa tunnista menikin ihan perusratsastuksen parissa. Pyörittelin ympyröitä ja voltteja ja haeskelin Pavea liikkumaan kaikissa askellajeissa asiallisesti. Pave oli alusta alkaen mukavasti yhteistyöhaluisella tuulella, jolloin sen kanssa oli oikeastaan aika kivaa. Se tuntui myös kohtuullisen tasaiselta molempiin suuntiin. Sitä sai vähän nohitella, mutta jokaisessa askellajissa löytyi aina ihan sujuvaa menoa. Päivän hyvä havainto oli se, että alan hiljalleen oppia kantamaan Paven kanssa käsiäni vähän paremmin käynnissä ja ravissa. Laukassa sen sijaan käteni painuvat alas enkä saa kannettua niitä. Istuntapaketti taitaa hajota sen verran laukassa, etten vielä voi siinä keskittyä korjaamaan yksittäistä asiaa.

Perushumputtelun ohella tein pieniä tehtäviä K.N. Specialin ohjelmasta. Hurauttelin muutamat keskiravia tavoitelleet lävistäjät, laukkalävistäjät sekä laukannostot ja pääty-ympyrät ohjelman mukaisesti. Keskiravilävistäjillä ongelmana oli vanha tuttu: Pave rikkoi laukalle, kun yritin saada sitä ravissa eteen. Minun varmaan pitäisi osata pyytää vähän kerrallaan ja olla päästämättä Pavea edestä karkuun. Tällä ajatuksella sain parit asiallisemmat ravilävistäjät. Toki keskiravi oli sangen vaatimaton ja enemmän sinnepäin kuin oikea liike, mutta kyllä siinä tuli eroa harjoitusraviin. Sain lähdettyä ravilävistäjälle hyvin, mutta paluu harjoitusraviin olisi saanut olla vähän selkeämpi.

Laukkalävistäjät olivat Paven kanssa aika helppoja. Sen kanssa ei tarvitse huolehtia muusta kuin laukan säilymisestä, kun vaihtojakaan ei tarvitse pelätä. Pave ei miellä vastalaukkaa kovin kummoisena asiana, jolloin sain tuotua sen asiallisesti lävistäjien loppuun. Pari kertaa Pave tosin oli sitä mieltä, että ravin sijasta tuli jatkaa vastalaukassa. Siirtymiset alaspäin laukkalävistäjien lopussa olivatkin aika kehnoja. Niitä en osaakaan vielä tehdä, joten tämä akilleenkantapää on tiedossa.

Vasen laukka nousi I:stä ihan hyvin, ja pääsimme pari askelta suoraan ennen käännöstä. Pääty-ympyrä sujui vasemmassa laukassa myös ihan asiallisesti, mutta asetus olisi saanut olla selvempi. Oikeakin laukka nousi ihan hyvin C:stä. Toki molempien suuntien nostoissa pyöreys jäi vain haaveeksi, mutta Pave onneksi tasoittui aika nopeasti noston jälkeen. Molemmat laukat pyörivät tällä kertaa aika tasaisesti eikä selviä puolieroja ollut.

Sihtailin vielä muutamat tiet pituushalkaisijalle, ja osuimme niille ihan mukavasti. Loppuravissa annoin Paven venyttää eteen ja alas, minkä se teki mukavasti. Pakko tunnustaa, että yllätyin siitä, kuinka mukavasti meillä meni. Yllättävän tasaista ja sopusointuista. Toki muutamat hirvihetket mahtuivat mukaan, mutta ne menivät pienillä neuvotteluilla ohi. Toki emme tehneetkään mitään kuppi nurin -tehtäviä, kuten esimerkiksi pohkeenväistöjä tai avo- ja sulkutaivutuksia. Perusratsastuksessa tulemme paremmin toimeen, kun kummaltakaan ei vaadita liikoja. Tästä tunnista jäi sen verran hyvä mieli, että ilmoitin meidät sitten kotikoulukisoihin. Kunpa vain osaisin kisoissa ottaa radan oikeasti vain oman kisapääni treenaamisen kannalta enkä aseta kummallekaan meistä turhia paineita. Sillä tavalla saan kisoista huomattavasti enemmän irti.

Mukava uusi tuttavuus

Maanantain toinen koulutunti meni aivan uuden tuttavuuden selässä, kun ratsunani oli Larepoi. Lare on yksityisomistuksessa oleva 2000 syntynyt suomenhevonen. Sivusilmällä olen joskus vilkuillut Laren menoa ja todennut ruunan näyttävän kivalta. Siksi olikin mukava päästä myös testaamaan sitä. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä viisi. Treeniaiheet jatkoivat edellistunnin aiheita eli tahkosimme siirtymisiä askellajien välillä sekä askellajin sisällä.

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä tulimme ravissa keskihalkaisijalle ja lähdimme aina vastakkaiseen suuntaan. Keskihalkaisijalla tarkoituksena oli tulla mahdollisimman tasaisesti ja suoraan. Toisella pitkällä sivulla teimme kolmen askeleen käyntisiirtymisen, toisella taas askeleen pidennyksen. Lare eteni mukavasti omalla moottorilla, vaikka välillä tahtoi olla hieman kiireinen. Pohdiskelin, mahdoinko vahingossa tuupata sitä kiirehtimään. Yritin vastineeksi istua rauhassa ja toppuutella sopivasti. Keskihalkaisijalla tuli hieman liirailua, sillä en aivan saanut Larea ravaamaan pontevasti, mutta rauhassa. Niinpä välillä ravi pääsi hyytymään, jolloin Lare seilasi linjalla hieman. Kun tajusin tasoittaa omaa vaikuttamistani, tasoittui Lare samoin. Askeleen pidennykset tein maltillisesti, sillä en halunnut ajaa Larea kipittämään. Kolmen askeleen käyntisiirtymiset menivät hieman valuen ja kättä vasten, kun en tajunnut ensin lyhentää ravia ja tehdä siirtymistä siitä.

Seuraavalla tehtävällä nostimme laukkoja ravista. Vasemman laukan nostimme I:stä, oikean puolestaan lyhyen sivun keskeltä. Oma keskittymiskykyni oli taas valmistelun osalta hukassa. Jotenkin unohdin ratsastaa ravin sellaiseksi, että Laren olisi helppo siirtyä siitä laukkaan. Niinpä esitimme parit ravikiihdytykset, kun ilman ennakkovalmistelua yritin tuupata Laren yhdessä askeleessa laukkaan. Sain kuitenkin petrattua, jolloin Lare pääsi tekemään paljon asiallisempia nostoja molempiin suuntiin. Erityisesti vasemman laukan nostoissa ilahdutti se, että Lare jatkoi mukavasti noston jälkeen suoraan eikä pyrkinyt kääntymään heti vasemmalle. Tulimme molemmissa kierroksissa myös laukkalävistäjät. Ne eivät tuntuneet olevan Larelle ongelma. Itse sen sijaan vähän kiirehdin siirtymisessä lävistäjän lopussa raviin, vaikka ideana oli tulla vähän lyhyempi lävistäjä ja jatkaa laukkaa vielä pari askelta uralla. Lopulta tsemppasin, ja pääsimmekin sekä lävistäjän että pätkän uraa laukassa asiallisesti.

Loppuravissa hurauttelimme vielä loivia kiemuroita. Haeskelin vielä omaa istuntaani ja vaikuttamistani sellaiseksi, että Lare voisi rentoutua ja tasoittua. Saimmekin loppuun mukavan asiallisia pätkiä. Kaiken kaikkiaan Lare oli kyllä mukava uusi tuttavuus. Sopivan reipas, mutta ei mikään kipittäjä. Tulipahan vietettyä suomenhevospitoinen päivä, mutta sehän kyllä sopii. Se jokin niissä vain on.

Keskittymiskyvyn karkailua

Maanantai hurahti tuplahevostellessa. Ensimmäiselle koulutunnille sain Tupun ja jaoin tunnin viiden muun ratsukon kanssa. Pääsimme treenaamaan siirtymisiä niin askeleen sisällä kuin askellajien välillä.

Ensimmäisellä varsinaisella kuviolla teimme toiselle pitkälle sivulle kolmen askeleen käyntisiirtymisen ravista ja toiselle sivulle askeleen pidennyksen myöskin ravissa. Tupun paras keskittymiskyky jäi tarhaan varsan seuraksi, joten emme olleet kovin pitkiä aikoja samalla kartalla. Kun Tupu ei keskittynyt, kipitti se vähän tavallista enemmän. Niinpä siirtymiset alaspäin eli ravista käyntiin olivat aika venyviä ja parhaimmillaankin hieman kättä vasten. Takaisin raviin pääsimme kuitenkin kohtuullisesti. Askeleen pidennykset onnistuivat kohtuullisesti, mutta olisin saanut ratsastaa ravin ennen ja jälkeen pidennyksen paljon tarkemmin. Nyt Tupu pääsi vähän kipittämään, jolloin ero harjoitusravin ja askeleen pidennyksen välillä ei ollut niin selvä eikä harjoitusravi kovin tasainen.

Seuraavalla tehtävällä vuorossa olivat laukannostot ravista. Vasemman laukan nostimme I:stä, oikean laukan puolestaan lyhyen sivun keskeltä. Vasemmat laukat nousivat ihan asiallisesti, ja pääsimme noston jälkeen pätkän suoraankin. Laukka oli kohtuullisen tasaista, vaikka pientä kaatumista sisälle oli havaittavissa. Me saimme tehtäväksi siirtyä laukasta mahdollisimman nopeasti käyntiin pitkän sivun lopussa. Kovin nopeita siirtymisiä emme saaneet, vaan mukaan mahtui aina raviaskelia. Positiivista oli kuitenkin se, ettei ravi saati käynti ollut kamalaa kipittämistä. Oikeassa kierroksessa Tupu alkoi ennakoida ja yritti hypellä omia aikojaan laukkaan. Kun sain sen malttamaan, nosti se laukan mukavan pontevasti. Tässä suunnassa tulimme laukkalävistäjän. Tupu meni sen ihan mukavasti, kun en tehnyt asiasta ongelmaa. Yritin edelleen tehdä mahdollisimman nopeita siirtymisiä laukasta käyntiin, mutta raviaskeleita mahtui mukaan turhan monta tässäkin suunnassa.

Tunnin päätehtävät olivatkin siinä. Tänään meillä molemmilla Tupun kanssa karkaili keskittyminen. En varmaan antanut Tupulle riittävästi hommaa, kun sillä oli aikaa huudella omiaan. Tupun kanssa tasaisuuden ja sen pyöreyden eteen on kyllä vielä töitä tehtävänä. Kun Tupun saa ylipäänsä tasoittumaan, helpottuu monia asia sen kanssa. Nyt pulmana on vain se, että vaikka saan Tupun hetkeksi tasoittumaan, on se jo seuraavassa kohdassa salakavalasti lähtenyt kiirehtimään. Pitäisi osata istua niin paljon jämptimmin ja pitää sitä kautta hevonenkin ruodussa. Niin ja kaiken lisäksi malttaa itsekin eikä ennakoida tulevia liikaa. Siinäpä harjoiteltavaa.

Pieniä oikaisuja

Tiistain toisella tunnilla oli koulua viiden ratsukon voimin. Ratsukseni sain Tupun. Pääsimme treenaamaan vähän ympyröiden ratsastusta kahdeksankulmiona, pohkeenväistöjä sekä niiden jälkeen tehtyjä laukannostoja ravista.

Alkuverryttelyssä ratsastimme pääty- ja keskiympyröitä kahdeksankulmiona eli kääntö- ja suoristuskohtien kera. Sain yllättävän hyvin pidettyä suoristuspätkistä kiinni. Yritin samalla muistaa ulko-ohjan tuen niin asetuksissa kuin suoristuksissa. Tupu toimi sinällään ihan ok, vaikka pyöreys loisti taas poissaolollaan. Sainkin jo alkutunnista toiveita pyöreämmästä menosta. Yritin kyllä väkerrellä tätä, mutta aika pitkälti yritykseksi se jäikin. Lisäsimme verryttelyyn keskiympyrän oikeassa laukassa. Tässä suunnassa ja askellajissa Tupu tarjoaa liki itsestään pyöreää menoa. En tiedä, tekeekö se tämän ihan itsekseen vai vaikutanko siinä jotenkin eri tavalla. Olisipa kiva tietää ja saada sitä kovin toivottua pyöreyttä myös vasemmassa kierroksessa sekä kaikissa askellajeissa.

Pohkeenväistöt teimme pitkän sivun alusta kahdella portaalla keskemmäs. Aloitimme käynnissä. Raviväistöissä toisen portaan jälkeen suoristimme ja nostimme laukan. Väistöt onnistuivat erityisesti käynnissä aika mukavasti. Takaosa tosin meinasi lähteä paikoin johtamaan. Ensimmäiset raviväistöt menivät myös ihan mukavasti. Tupu piti vain muistaa tuoda väistöön rauhallisessa ravissa, jolloin se malttoi ottaa väistättävän avun oikein eikä tulkannut sitä kaasuksi.

Kun väistötehtävään lisättiin laukka, meni Tupun pakka vähän sekaisin. Niin ja kuskin varmasti myös. Tupun mielestä väistö ennen laukkaa oli vähän turha ja sen olisi ihan hyvin voinut jättää välistä. Niinpä Tupu pääsi hyppelehtimään pari kertaa laukkaan ihan omin lupineen. Väistöt menivät pitkälti jarrutellessa, kun Tupu yritti intoilla laukkaan. Yritin hakea rauhallisempaa ravia voltilla ennen väistöä, mutta en saanut Tupua kovin kuulolle. Laukannostot sen sijaan Tupu teki tarmokkaasti. Vasemmassa laukassa se tosin pääsi kippaamaan omia aikojaan vasemmalle, mutta sain hieman parsittua tätä. Kaarteet oikeassa laukassa menivät tasaisemmin. Molemmissa suunnissa pääsimme lopulta kohtuullisesti suoraan, vaikka vielä olisi voinut viilata ja tulla pari askelta pidemmälle ennen käännöstä. Laukkaosuudessa kivaa oli myös se, että helpomman oikean kierroksen lisäksi sain Tupua vähän rentoutumaan myös vasemmassa kierroksessa.

Loppuravin sijasta saimme Tupun kanssa tehtäväksi pyöräyttää oikeassa laukassa vielä muutama keskiympyrä. Tupu laukkasi ihan hyvin ja sen sai päästää venyttämään laukassa ohjan perässä eteen ja alas. Kun Tupu eteni ilman kiirettä, saimme siirtyä käyntiin ja siitä annettiinkin pitkät ohjat. Tupun kanssa oli taas kivaa, vaikka se pääsikin paikoin tekemään omia pieniä oikaisujaan. Saisinkin oppia olemaan itse määrätietoinen, mutta viilipytty, jotta hevosen ei tarvitsisi itse ehdotella reittejä ja askellajeja. No, Tupu ainakin opettaa tätä, joten täytyypä jatkaa treenailuja senkin kanssa.

Kertaus heti perään

Perjantain toisen tunnin menin itsenäisesti Gialla. Se oli saanut pudottamansa kengän paikoilleen, joten pääsin onneksi senkin selkään. Päätin mennä sen kanssa Artsin tunnin treenit. Pikakertaus asioista heti perään, joskin eri ratsulla. Luvassa oli siis kevyesti väistöjä ja enemmän siirtymisiä.

Käynnissä tehdyt pohkeenväistöt keskihalkaisijalta uralle sujuvat mukavasti. Gia väisti ihanan kevyesti ja helposti. Korjattavaa jäi oikeastaan vain tahdin säilyttämisessä. Väistöissä Gia hidasti etenemistä, mikäli en puuttunut asiaan. Taisin jäädä itse ratsastamaan väistöä liian tarkasti sen sijaan, että olisin tehnyt sen hyvällä tavalla puolihuolimattomasti. Sain kuitenkin Gian säilyttämään tahdin paremmin väistössäkin, kun en ajatellut vain sivulle menemistä, vaan myös samalla eteen.

Keskihalkaisijalta ravista tehdyt laukannostot sujuivat myös hyvin. Gia nosti laukat asiallisesti, vaikka en saanutkaan sitä lähellekään joka kerta tuotua pyöreänä nostoon. Gia ei kuitenkaan kiirehtinyt laukkaan, vaan selvästi ponnisti siihen. Kerran tai pari unohdin valmistella noston, jolloin Gia joutui arvaamaan, kumpaa laukkaa halusin. Silloin nousi yleensä vasen, vaikka oikea oli vuorossa. Tällaista se vasemmalle kenottava istuntani muun muassa kielii hevoselle. Siirtymiset laukasta raviin olivat minulle edelleen vaikeita. Giahan olisi tehnyt ne vaikka kuinka hyvin, mutta en vain saanut omaa kroppaani toimimaan. En saanut istuntaa niin jänteväksi, että olisin päässyt sen kautta lyhentämään laukkaa ja tekemään siitä siirtymisen. Nyt siirtyminen laukasta raviin meni vähän pudottautuen.

Laukannostot lävistäjillä eivät sinällään tuottaneet uusia pulmia. Mitä nyt Gia oli ehtinyt herätä hommiin ja pyrki hieman ennakoimaan. Vasemmalle viettävä istuntani tosin sotki pakkaa tälläkin kuviolla, ja muutaman kerran Gia nosti toivotun oikean laukan sijasta vasemman. Näinä kertoina Gia pääsi myös vähän itse ennakoimaan, kun en muka ollut napannut sitä ravissa kunnolla kuulolle. Siirtymiset laukasta raviin eivät ihme kyllä vaikeutuneet tällä kuviolla, vaikka odotinkin sitä. Päinvastoin. Sain pari kertaa lävistäjällä pientä otetta Gian laukkaan, jolloin siirtyminen raviin tuli aavistuksen valmistellummin. Petrattavaa olisi ollut rutkasti, mutta pienehkökin parannus ilahdutti. Tarvitsen selvästi enemmän askellajin sisällä tehtyjen siirtymisten treeniä, jotta opin tekemään siirtymiset askellajien välillä paremmin.

Tämän tehtävän jälkeen oli oikeastaan aivan pakko mennä muutamat lävistäjät laukanvaihtojen kera. Vaihdot oikeasta vasempaan sujuivat helposti. Giasta tunsi hyvin, kun se lähti vaihtamaan. Vaihdot vasemmasta oikeaan takkusivat hieman. Pari kertaa päädyimme menemään lyhyen sivun vastalaukassa, kun Gia ei tajunnut vaihtopyyntöjäni, vaan luuli meidän treenaavan vastalaukkaa. Näiden jälkeen tajusin valmistella vaihtopyynnön selvemmin, jolloin saimme vaihdot myös tähän suuntaan paremmin.

Loppuravissa Gia oli jo hyvinkin hereillä ja hiihteli menemään. Sain toppuutella sitä melkoisesti ennen kuin se aina malttoi tovin. Hassu Gia. Toisaalta onhan se kiva, että sillä vielä 18-vuotiaana riittää menohaluja. Eihän se mikään päätön kaahari ole, kunhan nyt vain etenee joutuisasti. Giankin kanssa oli mukava treenata etenkin, kun treeniaiheet olivat valmiiksi mielessä.

Asialliset nostot, hätäiset paluut

Perjantaina päätin tuplaheppailla. Ensimmäisenä oli Artsin koulutunti. Ykkösratsuni oli pudottanut kengän, joten tuuraajaksi tuli Hilima. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kolme, ja pääsimme treenaamaan vähän väistöjä ja mukavasti siirtymisiä. Alkuverryttelyn teimme kaikissa askellajeissa. Hilima liikkui ihan mukavasti eikä yrittänyt kipittää.

Ensimmäisenä tulimme muutamat pohkeenväistöt käynnissä. Kuviona oli tehdä väistö keskihalkaisijalta uralle. Hilima väisti mukavan kevyesti, vaikka välillä sainkin muistuttaa takaosan pysymisestä mukana. Hilima ei myöskään pahemmin jännittynyt väistöissä, vaan pysyi kohtuullisen rentona. Tahti hieman hiipui väistöissä, jolloin sain houkutella Hilimaa säilyttämään saman etenemisen, vaikka mukaan tulikin väistöaskelia. Väistöt olivat molempiin suuntiin aika samanlaiset, suurempia puolieroja en huomannut. Kivaa oli myös se, että maltoin jättää väistön puoleisessa ohjassa roikkumisen yllättävän vähälle.

Väistöjen jälkeen siirryimme ensimmäiselle varsinaiselle kuviolle. Tulimme ravissa keskihalkaisijalle ja keskikohdasta valmistelimme tulosuuntaan nähden vastakkaisen laukan nostamisen. Keskihalkaisija jatkettiin sitten loppuun ja käännyttiin laukan suuntaan. Siirtyminen laukasta raviin tehtiin pitkän sivun keskellä. Hilima nosti joka kerta pyytämäni laukan, mutta tehtävän toistuminen sai sen hiljalleen ennakoimaan. Niinpä muutamia kertoja keskihalkaisijan alussa Hilima pomppasi itsestään laukalle. Tarjosipa se kertaalleen melkoisen lyhyttä laukkaa. Enpä tiennyt sen taitavan sellaistakin menoa. Laukan nostamisen jälkeen Hilima pääsi valumaan hieman molempiin suuntiin, kunnes aloin ratsastaa tien tarkemmin. Siirtymiset laukasta raviin jäivät meillä vähän valmistelemattomiksi. Yritin ajatella laukan lyhentämistä, mutta siinä samassa Hilima olikin jo ravissa. Opettaja neuvoi hakemaan laukan pitkän sivun alusta sujuvaksi ja vasta sitten hakemaan lyhennyksen kautta tehtyä siirtymistä. Tämä laukan sujuvoittaminen auttoi hieman, kun Hilima sai tavallaan laukata enemmän takaa. Mutta oma pakettini ei pysynyt siirtymisiä valmistellessa kasassa, jolloin en voinut auttaa Hilimaakaan lyhentämään. Pientä parannusta saimme siirtymisissä, mutta kyllä ne harmillisen kauan edes kohtalaisista jäivät.

Toisella kuviolla jatkoimme samojen siirtymisten parissa, mutta eri reitillä. Nyt nostimme laukan ravista lävistäjän keskellä. Noston jälkeen laukkasimme lävistäjän normaalisti loppuun, lyhyen sivun läpi ja sitten taas uudelle lävistäjälle. Sen keskellä siirryimme puolestaan raviin. Muokkasimme tehtävää lopuksi siten, että jälkimmäinen lävistäjä pyrittiin menemään laukassa kokonaan. Hilima nosti laukat edelleen aika hyvin, paikoin jopa sangen säpäkästi. Se tosin alkoi taas ennakoida ja yritti tulla kipitysravilla ensimmäiselle lävistäjälle. Tällä tehtävällä nousi muutaman kerran väärä laukka, kun Hilima kipitysvimmoissaan pääsi nappaamaan oikean laukan, vaikka vasenta pyysin. Siirtymiset raviin lävistäjällä olivat hankalia. Hilima tykkäsi kiihdyttää lävistäjällä enkä oikein saanut sitä malttamaan. Paikoin siirtymiset valuivat aika railakkaasti oikean kohdan ohi. Yritin istua siirtymälävistäjän ajan kuin tatti, mutta taisin aina rytkähtää jonnekin ja antaa Hilimalle näin tilaisuuden viipottaa. Loppuun tehdyt kokonaiset laukkalävistäjät eivät myöskään oikein onnistuneet.  Hilima pääsi kiihdyttämään ja pudottamaan raville liian aikaisin. Oikeassa laukassa pääsimme hieman lähemmäs uraa toisin kuin vasemmassa laukassa. Näitä saisi kyllä harjoitella. Muistelen tehneeni näitä Hiliman kanssa joskus kauan sitten eivätkä ne silloinkaan kovin hehkeästi menneet.

Loppuravissa haettiin vielä hyvää etenemistä. Hilima kipitti hieman, mutta sain kohtuullisesti toppuuteltua sitä malttamaan. Tunnin laukannostot lähtivät ihan asiallisesti. Hilima selvästi osaa ne sangen näppärästi halutessaan. Mutta siirtymiset alaspäin, voi jee. Ne eivät olleet tänään meidän heiniämme. En selvästi saanut Hilimasta laukassa sellaista otetta, että siirtyminen raviin olisi tullut vähän hitaammin. Nyt Hilima oli yhdessä hetkessä laukassa ja toisessa jo ravissa. Ei muuta kuin parempaa oman istunnan hallintaa ja sitä kautta parempaa otetta hevoseen. Hiliman kanssa oli kuitenkin ilo vääntää koulua. Ajatella, että vielä tovi sitten pyörittelin silmiä ajatukselle koulutreeneistä Hiliman kanssa. Onneksi sitä aina voi vaihtaa höhlät mielipiteensä.

Koulukurssin 3. tunti: B-merkin palastelua

Artsin koulukurssin kolmannella tunnilla treenasimme palasia B-merkin kouluohjelmasta. Kuten aiemminkin, kurssin viimeisellä tunnilla oli luvassa kouluohjelman ratsastaminen. Gia jatkoi ratsunani, ja jaoin tunnin edelleen kahden muun ratsukon kanssa. Kouluohjelmasta pääsimme treenaamaan mukavasti asioita: käyntiväistöjä, ravivoltteja sekä laukannostoja sekä lävistäjiä.

Käyntiväistöissä vinkiksi tuli katkaista kulma siten, että se valmisteli jo väistöön lähtemistä. Kulmaa ei siis tarvinnut ratsastaa reunoja pitkin, vaan pienen oikaisun kautta väistöön lähteminen oli helpompaa. Väistöissä oikealle ei Gian kanssa tarvinnut tehdä muuta kuin antaa sen mennä. Jäin ensin vähän näpertelemään liikaa, jolloin Gian etuosa ei pysynyt uralla. Kun tajusin olla tekemättä liikoja, sujui väistö hyvin. Väistöissä vasemmalle sain vaikuttaa vähän enemmän. Etuosa piti ottaa haltuun pienillä pidätteillä vasemmalla ohjalla ja takaosaa sai hieman avittaa väistättävällä pohkeella. Suuria ei tässäkään suunnassa tarvinnut kuitenkaan tehdä, sillä Gia väisti ihanan helposti.

Ravivoltit treenasimme myös ohjelman mukaan. Kymmenen metrin voltti oikealle tehtiin pitkän sivun keskeltä, kymmenen metrin voltti vasemmalle taasen keskihalkaisijalta. Sain ratsastettuna niin volttien kuin keskihalkaisijan tiet yllättävän huolellisesti. Voltit olivat voltteja eivätkä muotopuolia pyörähdyksiä. Voltit oikealle menivät myös asetuksen suhteen hyvin. Vasemman voltin valmistelu keskihalkaisijalla samoin kuin itse voltti menivät vaillinaisesti asettuen. Yritin houkutella Giaa antamaan siihenkin suuntaan periksi, mutta edelleen tämä suunta kehtasi olla minulle hankalampi.

Laukkaohjelmasta harjoittelimme niin nostoja, lävistäjiä kuin ympyröitä. Gia nosti laukat ihan mukavasti. Laukka myös pyöri ihan hyvin, vaikka välillä Gia otti etenemisen omiin nimiinsä. Ohjeeksi tuli istua satulassa ja niin sanotusti pitää omasta tontista kiinni. Yllättäen vaikeimmaksi asiaksi meille muodostui lävistäjät. En ollut yhtään varautunut, että ne voisivat olla hankalia. Vasemman laukan lävistäjillä Gia pääsi pudottamaan raville liian aikaisin. Oikean laukan lävistäjillä Gia puolestaan esitti mallikelpoisia laukanvaihtoja. Tulivatpa pulmat puskista! Jotenkin kuvittelin, että ne menisivät kuin vettä vain. Neuvoksi tuli ratsastaa lävistäjät omasta suunnitelmasta kiinni pitäen: rauhallista laukkaa ja ajatus, että oli jatkamassa lävistäjän jälkeen kulman vastalaukassa. Yritin olla viilipyttynä satulassa, mutta herpaannuin aina jossain kohdassa. Gialta se ei jäänyt huomaamatta, jolloin se pääsi joko vaihtamaan tai pudottamaan. Lopulta taisin saada kerran oikean laukan lävistäjän ilman vaihtoa, mutta siinä tuli sitten liian aikaisin pudotus raville. Vasemman laukan lävistäjän loppua sain hilattua aavistuksen lähemmäs, mutta edelleen raviin siirtyminen tuli turhan aikaisin. Jotain muutosta kuitenkin.

Tunnilla tehdyt ohjelmapalaset oli valittu hyvin. Niiden aikana sai pohtia, mihin asiaan kiinnittää radalla erityisesti huomiota, mikä asia taas voisi mennä enemmän omalla painollaan. Gian kanssa opin, että laukkalävistäjät vaatisivat tarkkuutta, kun taas väistöjä ei tarvitsisi samalla tavalla murehtia. Giassa läpi tunnin hyvää oli erityisesti se, kuinka tasaisesti se teki tehtäviä. Toki se vähän ehdotteli hetkittäin omiaan, mutta kuunteli myös, kun sanoin asiani ymmärrettävästi. Gian kanssa en osaa ainakaan vielä pahastua, vaikka kaikki ei sujuisi kerralla. Niin kuin ei sujukaan. Sen kanssa minulla ei myöskään vielä ole ennakko-odotuksia, mikä on vain hyvä juttu. Silloin saan ratsastettua asian kerrallaan enkä mieti tulevaa tai jää murehtimaan menneitä.

Koulukurssin 2. tunti: etuosa odottamaan, takaosa töihin

Artsin koulukurssin toisella tunnilla pääsimme jatkamaan neliöiden ratsastamista. Ratsunani jatkoi Gia, ja tunnin jaoin kahden ratsukon kanssa. Gia kävi juuri ennen tuntia maastolenkin, joten sen verryttelyä ei tarvinnut aloittaa nollasta. Otin kuitenkin alkuun sen verran laukkaa, että Gia eteni siinäkin ihan asiallisesti.

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä tulimme neliötä ratsastaen kulmat tarkasti. Lisäsimme tehtävälle myös lyhyitä sivuja kohti pyöräytetyt vastavoltit. Tehtävää tulimme ravissa. Muistelin edellistunnin korjausvinkkejä eli reilua asettamista sekä erityisesti oikeassa kierroksessa Gian takaosan vartioimista. Tehtävän kulmat sujuivat niin kuin viimeksikin. Oikeassa kierroksessa kulmat olivat ihan asiallisia, ja pääsin rentoutumaan niissä. Vasemman kierroksen kulmat taas jäivät asetuksiltaan hieman puutteellisiksi, ja sainkin vinkkiä asettaa reilummin. Hinasin taas vasemmalla kenottanutta istuntaani keskemmäs ja yritin kovasti pohtia, miten saisin vasemmankin kierroksen tasaisemmaksi. Kovin suuria ahaa-elämyksiä ei siihen suuntaan mahtunut, mikäli oli vähän harmi. Oikean ja vasemman kierroksen ero jäi aika isoksi. Sama pulma vaivasi volteilla. Voltit oikealle menivät asiallisesti, kun taas voltit vasemmalle menivät vähän jäykistellen.

Seuraavalla tehtävällä vaihdoimme neliön paikkaa siten, että pääsimme tekemään kouluradan I-kirjaimesta laukannoston ravista. Laukkaa jatkoimme kierroksen, kunnes siirryimme I:ssä takaisin raviin. Kuten arvata saattaa, vasen kierros oli edelleen vähemmän sujuva. Yritin vaikuttaa Giaan kaarteissa rohkeammin, mutta edelleen onnistumiset jäivät puolitiehen. Laukat sinällään kuitenkin nousivat ihan ok. Oikeassa kierroksessa Gia loksahti kertalleen ihanasti kohdilleen. Se tuntui laukkaavan rauhallisesti allani ja odottavan minun ohjeitani. Olipa sangen helppoa ratsastaa kulmat hyvin, kun hevonen odotti ja kuunteli. Ihanan sujuvaa! Oikea kierros on vain niin paljon helpompi minulle. Toki könötän siinäkin miten sattuu, mutta käteni ja jalkani osaavat tehdä siinä suunnassa hommansa oikein. Pakka menee sekaisin, kun vasen puoleni tulee sisäpuoleksi. Se ei tunnu hanskaavan sitä hommaa ollenkaan.

Loppuravissa pyörimme ensin tovin pääty-ympyrällä vasemmassa kierroksessa, kunnes vaihdoimme suuntaa ja pyöräytimme vielä toiseen päätyyn muutaman ympyrän oikealle. Gia kiirehti hieman, mutta tarjosi vähän rennompia pätkiä molempiin suuntiin. Siitä pääsimme siirtymään käyntiin, ja näin kurssin toinen tunti oli pulkassa. Tämä tunti ei ollut niin sujuva kuin ensimmäinen, mutta onneksi tähänkin mahtui hyviä pätkiä. Erityisesti oikean laukan hyvä hetki lämmitti mieltä. Gia tuntui olevan tänään vähän kiireisempi. Opettaja hoksauttelikin, että Gian etuosa piti saada odottamaan ja takaosa puolestaan töihin. Huomasin kerta toisen jälkeen päästäväni Gian aina edestä karkuun, kun yritin herätellä takaosaa. Muutamia kertoja sain vähän lyhennettyä Giaa ilman, että aktiivisuus katosi. Nämä hetket tuntuivat selkään ihan erilaisilta. Raviin tuli joustoa ja pontevuutta ilman, että hevonen samalla piteni ja lähti kiihdyttämään. Tätä tunnetta pitää hakea jatkossakin.

Liian hyvä tuntiratsuksi

Maanantain tunnille arvelin saavani jommankumman viime aikojen tammoista. Tammaveikkaus meni oikein, mutta ajattelin vääriä hevosia. Sain nimittäin Elviiran! Tämäkin tamma on palannut mammalomalta, mutta ei takaisin tuntiratsun hommiin. Sen sijaan siitä viritellään kovaa vauhtia koulukisaratsua. Siksi olin hurjan iloinen, että sain sen niin sanotusti harvinaisena herkkuna. Ratsukoita koulutunnilla oli kuusi, ja pääsimme treenaamaan vähän tarkemmin ratsastettuja kulmia, ravin lyhentämistä sekä ravista tehtyjä laukannostoja.

Yhden ja pätevän ratsastajan vaikutus Elviiraan oli kyllä huomattava. Se on ollut aiemminkin mukava ratsastaa, mutta nyt se oli vieläkin parempi. Se loksahti pyöreäksi ohjat tuntumalle ottamalla ja pysyi pyöreänä valtaosan tunnista lähes itsestään. Elviira oli myös sopivan herkkä pohkeelle ja mukavan notkea. Niinpä elo sen kanssa ensimmäisellä varsinaisella tehtävällä eli kahden neliön kahdeksikolla oli helppoa. Kulmat tehtävällä tuli ratsastaa tarkemmin valmistellen ja niiden jälkeen hyvin suoristaen. Tehtävää tulimme niin käynnissä kuin ravissa. Myöhemmin lisäsimme ravikuviolla suuntaa vaihdettaessa askeleen lyhentämisen. Elviiran kanssa kulmat oli helppo ratsastaa. Puolieroja en tuntenut kummemmin, ja tamma reagoi kaikkiin pyyntöihini kuuliaisesti ja muitta mutkitta. Elviira reagoi epäselviin pyyntöihini tai keikkumiseeni hidastamalla. Tajusin tämän nopeasti, mikä tsemppasi korjaamaan apuja ja istuntaa. Ravin lyhentämisessä avuksi riitti parhaimmillaan jarruttaminen istunnalla. Olipa hieno tunne jarruttaa pienillä avuilla hevosen reagoidessa ongelmitta. Pienemmästä ravista pääsi normaaliin menoon vain rentoutumalla. Makeaa!

Seuraavaksi pidimme saman kuvion, mutta nyt ravin lyhentäminen toimi laukannoston valmisteluna. Saimme myös pyöräyttää tarvittaessa pääty-ympyröitä. Elviira jatkoi tälläkin tehtävällä kuskin täydellistä hurmaamista. Kuinka helppoa voikaan olla, kun vain saa istuttua tasaisesti ja annettua avut ilman ylimääräistä varmistelua? Vastaus: todella helppoa. Elviira aavistuksen seurasi kavereiden menoa, mutta samalla kuunteli minua. Niinpä ravin lyhentämiset onnistuivat asiallisesti, jolloin laukatkin nousivat kevyesti ja suorana pysyen. Sain itse muistaa istua jämptisti suorana, etten kipannut nostoa valmistellessa etukumaraan. Elviiran laukka, etenkin oikea, oli myös niin kivaa. Sen kuin vain istui ja oli häiritsemättä hevosta. Etenkin oikeassa laukassa tuli niin vahva tunne, että olimme menossa aivan yhtä aikaa ja aivan samaan suuntaan. Virnuilin selässä kuin mikäkin pöhkö, mutta fiilis oli vain niin mahtava. Petrattavaakin toki jäi. Haahuilin niin pilvissä laukkapätkistä, etten tullut valmistelleeksi siirtymisiä raviin niin huolella. Olisin saanut olla niissä tarkempi, jotta Elviira olisi laskeutunut laukasta pehmeästi raviin eikä vähän pudottautuen. Elviira olisi varmasti hanskannut tämänkin, mutta kuski jäi nyt haihattelemaan muita asioita.

Loppuravissa pyörittelimme ympyröitä ja ratsastimme kulmia. Elviira meni edelleen tasaisen mukavasti, ja fiilistelin selässä ratsastamisen helpoutta. Tunti meni ja päättyi todella hyvissä fiiliksissä. Elviira oli mitä mainion itsetuntobuustin tarjoava ratsu. Miten voi 20-vuotias varsalomalta palannut tamma tuntua näin hyvältä? Pätevä ja säännöllinen ratsastus sekä hyvällä työmoraalilla varustettu hevonen ovat avain tähän yhtälöön. Oli suuri ilo saada mennä Elviiralla. Pakkohan se on todeta, että kyllä se on liian hyvä pelkäksi tuntihevoseksi. Vaikka tuntiratsastajana mieluusti menisin kymmenillä Elviiran kaltaisilla hevosilla. Sormet ja varpaat ristissä, että se kuitenkin sattuu vielä joskus minulle uudelleen.

Koulusatulan kosto

Keskiviikkona lyöttäydyin ratsastamaan. Ratsukseni sain toivomani Gian, ja yhteensä viiden ratsukon koulutunnilla pääsimme pyörittelemään voltteja sekä tekemään siirtymisiä ravin ja laukan välillä. Gialle tuli tällä kertaa koulusatula, jaiks. Satula on entuudestaan tuttu eikä ole edes kamalimmasta päästä, mutta tiesin jäykkyyteni aiheuttavan istuntapulmia.

Alkuverryttelyssä haimme hevosia ensin tovin käynnissä tuntumalle, kunnes jatkoimme saman asian työstöä ravissa. Olen Gian kanssa tunnusteluvaiheessa eli en osaa sen säätöjä vielä. Niinpä Gian pyöristämiseenkin on matkaa. Yritin pitää ohjastuntuman kumimaisena, sillä toisella tunnilla olin kuullut Gian ratsastajan saavan moisen ohjeen. Ympyröillä yritin asetella ja hakea Giaa sitä kautta pehmeämmäksi, mutta taisin jäädä aika varovaiseksi. Opettajalta alkoi sadella pyyntöjä ratsastaa Gia pyöreäksi.

Ravissa Gia sai vertyä rauhassa enkä vaatinut siltä heti nohevaa etenemistä. Jatkoin kuitenkin pehmittelyä asetusten parissa. Opettaja muistutteli sinnikkäästi pyöreyden hakemisesta, vaikka mielestäni yritin ihan oikeasti. Totesin vastineeksi, etten osaa sekunnissa ratsastaa hevosta pyöreäksi. Ilmeisesti yrittämiseni ei sitten näkynyt opettajalle, vaikka omasta mielestäni puuhasin vaikka mitä. Sain sitten jäädä sakkoympyrälle muiden kävellessä. Siinä opettajan ohjeistuksella asetin, hellitin ja pyysin raviin vähän pontevuutta kerta toisen jälkeen. Lopulta sain Giaa reagoimaan hetkittäin oikein ja pehmenemään edestä hieman. Sen ansiosta pääsimme piinaympyrältä pois huilaamaan. Jännä aina huomata, miten omat mielikuvat eivät välttämättä vastaa ollenkaan sitä, mitä opettaja näkee. Toisaalta opettajan hiillostus oli paikallaan. Koska mitään muutosta ei tapahtunut, en tehnyt riittävästi. Jos yksi tapa ei toimi, pitäisi osata kokeilla toista eikä jäädä jumittamaan ja odottamaan, että hevonen pyöristyy itsestään.

Tunnin pääkuviona olivat voltit, joita pyöräytimme ravissa aina kaksi kappaletta per pitkä sivu. Lisäsimme tehtävään myös laukan, joka nostettiin pitkän sivun toisen voltin loppupuolella. Laukasta siirryimme raviin toisen pitkän sivun ensimmäisen voltin aikana. Aloitimme oikeassa kierroksessa. Alkuverryttelyn jälkeen olin vähän sisuuntunut ja päätin ratsastaa tehokkaammin. Enemmän pohjetta, järkevämpiä ohjasotteita. Gia oli myös vertynyt jo paremmaksi, jolloin se tarjosi sujuvampaa etenemistä. Volteilla muistuttelin itseäni pitämään ulko-ohjasta kiinni ja sisäohjalla puolestaan asettamaan ja hellittämään. Pohjetta ei tietenkään saanut unohtaa, vaan ohjasotteiden lisäksi yritin ajatella pitäväni Gian niidenkin avulla reitillä. Gia alkoi toimia toistojen myötä paremmin ja tarjosi hetkittäin hieman pyöreämpiä pätkiä. Laukat puolestaan nousivat ravista mukavasti. Alkuun sain hakea laukkaa vähän eteen, sillä hyvästä nostosta huolimatta se jäi vähän vaisuksi. Hiljalleen Gia alkoi lämmetä tässäkin askellajissa, ja saimme laukassakin vähän pyöreämpiä hetkiä. Siirtymiset laukasta raviin eivät olleet kovin hienoja. En saanut lyhennettyä laukkaa, jolloin paluu raviin tuli vähän pudottautuen kuin hallitusti siirtyen.

Vasemmassa kierroksessa tehtävä oli vähän hankalampi. En ollut alkutunnistakaan saanut Giaa asettumaan tähän suuntaan kovin selvästi eikä tilanne ollut muuttunut itsestään. Keskityin kuitenkin ratsastamaan asetuksia erityisesti volteilla, jolloin hetkittäin ne löytyivät tähänkin suuntaan. Oma istuntani oli kuitenkin aika vinkkaralla eikä koulusatula auttanut yhtään. Päinvastoin, kiitos venyttelyinhoni, melkein koko kroppani kinnasi koulusatulassa istumista vastaan. Tuntui kuin takamukseni olisi ollut satulan takakaarella, selkäni vallattomalla notkolla ja yläkroppa puolestaan koko ajan kaatumassa eteen. Yritin vääntää ja kääntää lantiota alle, mutta kroppa kinnasi vastaan. Niinpä vasemmassa kierroksessa en saanut korjattua omaa painoani keskemmäs, vaan jäin kenottamaan tuttuun tapaan vasemmalle. Niinpä vasempaan kierrokseen ei tällä kertaa tullut niin hyviä hetkiä kuin oikeaan, vaikka Gia teki esimerkiksi laukannostot edelleen aika tunnollisesti. Kunhan siis valmistelin ne. Muutaman kerran unohdin valmistelun eikä Gia lukenut ajatuksiani, vaan kiihdytti vain ravia. Se oli hyvä muistutus siitä, että asioita pitää valmistella.

Loppuravia otin omin lupineni pienen pätkän. Siinä Gia liikkui jo vähän kipittäen enkä saanut napattua sitä kovin tasaiseksi. Olisin halunnut työstää ravia pidempään, mutta tuntimme veteli jo viimeisiä. Tunnin päätehtävällä oikeassa kierroksessa tulleet pyöreähköt hetket lohduttivat kuitenkin. Satuin siis painelemaan joitain oikeita säätönappuloita, vaikka en niistä täysin valaistunutkaan. Gia reagoi kuitenkin mukavasti oikeaan suuntaan olleisiin apuihin, joten täytyy vain yrittää ja olla tarkkana huomaamaan, kun teen pyynnön oikein. Täytyy siis tohtia vaikuttaa ja kokeilla eri tapoja, niin toivottavasti alan päästä Giastakin paremmin jyvälle.

Tahtia tarkkailemassa

Perjantain Artsin koulutunnille menin Hilimalla. Vaihtelu kun kaiken tarpeellisuuden lisäksi tekee hyvää. Ratsukoita tunnilla oli kolme, ja pääsimme pyörittelemään voltteja, S:n muotoisia vaihtouria sekä tekemään siirtymisiä ravista laukkaan ja takaisin. Alkuverryttelyssä kävimme lyhyesti kaikki askellajit läpi. Hilima oli oma mukava itsensä. Opettaja hoksautti tarkkailemaan tahtia, jotta se pysyisi tasaisen rauhallisena.

Ensimmäisenä tehtävänä käänsimme ravissa keskihalkaisijalle ja pyöräytimme keskikohdasta voltin tulosuunnan mukaisesti. Tulimme tehtävää molemmista suunnista ja lopulta yhdistelimme voltit S:n muotoiseksi vaihtouraksi. Osuimme yleensä keskihalkaisijalle, mutta Hilima pääsi välillä kiemurtelemaan. Yleensä se tuppasi valumaan vasemmalle. Voltit oikealle menivät asiallisesti, kun sain Hiliman malttamaan. Voltit vasemmalle olivat työläämpiä. En saanut asetusta rehellisesti läpi, ja Hiliman etuosa jäi ulommas. Sain houkutella Hiliman etuosaa sisemmäs sisäohjalla, kun taas ulko-ohjalla piti muistaa antaa tilaa. Opettaja neuvoi viemään omaa painoa vähän vasemmalle, mikä tuntui hullunkuriselta. Minähän kenotan sinne jo valmiiksi! Samalla tuntui myös, että minun olisi nimenomaan pitänyt hilata painoa oikealle, kun Hilima tuntui valuvan vasemmalle. Vaan tässä näppäimistön äärellä pohdittuna painon siirtäminen oikealle olisi saattanut saada Hilimaa viemään vastaavasti etuosaansa vielä enemmän ulommas. Yritin kompromissina olla roikkumatta kummallakaan puolella. Vasemmalle tehdyillä volteilla auttoi lopulta se, kun sain pidettyä Hiliman sisäpohkeella oikealla reitillä ja vähän sisäohjalla johdettua etuosaa sisemmäs. S:n muotoinen vaihtoura sujui odotetusti oikealle tehtyjen volttien osalta hyvin. Voltit vasemmalle olivat edelleen vähän hankalampia. Suoristukset menivät kohtuullisesti, joskin parina kertana Hilima pääsi jäämään kenottamaan oikealle.

Tunnin toisena tehtävänä käänsimme ravissa pitkän sivun keskeltä radan poikki ja nostimme keskikohdasta laukan. Pyrimme jatkamaan pari askelta suoraan ennen pitkälle sivulle kääntämistä. Siitä laukkasimme uraa myöten mahdollisimman tarkasti, kunnes käänsimme samasta kohdasta taas radan poikki ja siirryimme keskikohdassa takaisin raviin. Myöhemmin lisäsimme kuviolle noin kymmenen metrin voltin lyhyen sivun keskelle. Aloitimme vasemmassa kierroksessa. Laukat nousivat myötäisinä, ja pääsimme pieneksi yllätyksekseni pari askelta suoraankin. Hilima pääsi kuitenkin hieman kaatumaan sisälle enkä edelleenkään saanut asetusta vasemmalle kunnolla läpi. Hilima kuitenkin pysyi kohtuullisesti kuulolla eikä kaahaillut isommin, vaikka vähän reipastuikin. Siirtyminen takaisin raviin onnistui kohtuullisesti, ja ravikin tasoittui muutaman kiireisemmän askeleen jälkeen. Voltit vasemmalle sujuivat nyt ihan hyvin, ja niiden aikana Hilimaa sai rauhoitettua helpommin. Laukannostot oikealle eivät sujuneetkaan niin hyvin. Hilima alkoi hieman ennakoida enkä saanut sitä rauhoitettua ennen nostoa. Vinkiksi tuli tulla nostokohtaan mahdollisimman pienessä ravissa. Sain lopulta Hiliman keskittymään vielä, jolloin se lyhensi ravia ja väläytti opettajan sanoja lainaten oikein sievän noston. Jes! Voltilla Hilima malttoi taas paremmin. Siirtyminen laukasta raviin sujui niin kuin vasemmallekin eli kohtuullisesti oikeassa kohdassa ja siitä parin kipitysraviaskeleen jälkeen tasoittuen.

Loppuravissa annoin Hiliman venyttää ohjan perässä. Samalla yritin pitää tahdin edelleen rauhallisena. Hiliman mielestä kun loppuravissa olisi pitänyt vähän kipittää. Hilima oli kuin olikin mainio ratsuvalinta. Tykkään siinä siitä, ettei sitä kummemmin tarvitse nohitella eteenpäin. Kuten opettaja kehaisi, oli Hilima kunnon suoritushevonen. Se teki tehtävät tunnollisesti ja kiltisti, vaikka välillä vähän kiirehtien. Hilima on varsin mainio kaveri, kunhan sen tosiaan saa malttamaan. Silloin se tekee asiat pienin pyynnöin ja kevyesti. Hiliman kanssa oli sen verran kivaa, etten ihmettele, jos taas jokin kerta nappaan sen Artsin koulutunnille mukaan.

Aina kiire jonnekin on

Maanantain tunnilla oli luvassa koulua. Ratsukseni sain Tupun. Tunnilla pääsimme pyörittelemään voltteja sekä tekemään siirtymisiä ravin ja laukan välillä. Tunnin pääkuviona olivat voltit, joita pyöräyttelimme aina kaksi kappaletta yhdelle pitkälle sivulle. Tulimme niitä ensin käynnissä. Sitten voltit edelleen käynnissä, mutta niiden välimatkat ravaten. Sen jälkeen kokonaan ravissa, ja lopulta lisäsimme tehtävälle pätkän laukkaa.

Käynnissä volteilla oli hyvin aikaa miettiä, mihin suuntaan Tupua piti korjata. Tupu eteni hyvin, joten siihen ei tarvinnut puuttua muutoin kuin välillä hieman rauhoittamalla tahtia. Sen sijaan asetuksen ja taipumisen kanssa sai tehdä vähän enemmän hommia. Tavoitteena oli saada hevosen etu- ja takajalat samalle reitille sen sijaan, että etu- ja takaosa menivät omia polkujaan. Vasemmassa kierroksessa Tupu pysyi hyvin reitillä, mutta en saanut sitä oikein hyvin asettumaan. Oikeassa kierroksessa taasen sain keskittyä tuomaan etuosaa vähän ulommalta uralta takaosan eteen. Asetukset sujuivat tähän suuntaan paremmin. Ravissa taasen sain hakea sopivaa etenemistä, joka ei ollut liian kiireistä. Muutoin voltit menivät niin kuin käynnissä. Joskin ne ehkä hieman vaikeutuivat oikeassa kierroksessa, kun etuosa ei joka hetki ollut aivan hanskassa.

Lopulta otimme tehtävälle laukan mukaan. Se valmisteltiin pitkän sivun toisen voltin aikana ja nostettiin uralle pääsemisen jälkeen. Vasenta laukkaa menimme lyhyen sivun keskelle saakka eli aika lyhyen pätkän. Oikeaa laukkaa puolestaan saimme jatkaa toisen pitkän sivun ensimmäiselle voltille saakka, jossa kääntämistä sai käyttää apuna raviin siirtymisen valmistelussa. Ensimmäisen vasemman laukan jälkeen Tupulle iski kiire jonnekin. Varmaankin seuraavaan laukkapätkään. Niinpä ravista katosi tasaisuus, ja Tupu pyrki kipittämään. Kun se pääsi kipittämään, ei se myöskään enää ohjautunut kovin hyvin. Volttien alkupuolella sain hommaan jotain tolkkua, mutta voltin loppupuoliskot Tupu pääsi kanttamaan oikeastaan molempiin suuntiin.

Laukkaa valmistellessa sain toppuutella Tupua, jotta sain sen odottamaan sekä ennen kaikkea suoristumaan voltin jälkeen. Jos yritin nostaa laukan kiireisesti Tupua kunnolla suoristamatta, kiihdytti se vain ravia. Kun taas sain pidätteen läpi ja Tupun suoraksi, nousivat laukat ravista molempiin suuntiin kivasti. Vasenta laukkaa tulimme niin lyhyen pätkän, etten saanut siinä Tupusta oikein otetta. Niinpä siirtymiset raviin eivät olleen kovin hyviä. Tupu vain lössähti raviin ja lähti heti kipittämään. Oikeassa laukassa aikaa oli vähän enemmän, ja voltti toimi todella mainiona apuna siirtymisen valmistelussa. Tupu kuunteli oikeassa laukassa paljon paremmin, ja saimmekin lyhennettyä laukkaa selvästi ennen siirtymistä raviin. Tämän seurauksena Tupu siirtyi raviin ihanan pehmeästi ja tasaisesti. Olin näihin siirtymisiin todella tyytyväinen. Harmi vain, että hyvä hetki katosi nopeasti, kun Tupu lähti taas kipittämään.

Loppuravissa Tupu jatkoi vielä kauhomista. Toppuuttelin sen minkä ehdin, mutta hieman laihoin tuloksin. Olisi varmaan pitänyt olla napakampi ja monta kertaa vikkelämpi vuorottelemaan pidätteiden ja myötäysten kanssa. Tupulla oli tänään vähän kipityspäivä, ja sain taas huomata, kuinka minulle on hankalaa saada hevonen malttamaan. Onneksi oikeasta laukasta tehdyt siirtymiset raviin olivat sen verran kivoja, että ne lämmittivät mieltä hyvin. Tupun tutkiskelu jatkukoon. Kivaa sen kanssa tuntuu olevan treenata, vaikka emme vielä toisiamme läheskään joka hetki ymmärrä.

Uutta projektia työn alle

Keskiviikon toinenkin tunti hurahti suomenhevosen kyydissä. Sain kuin sainkin Tupun uudelleen, jeij! Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, ja väänsimme koulutunnilla niin kolmikaarista kiemurauraa kuin voltteja ja ympyröitä. Näiden lisäksi mietimme hevosen muotoa.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme kolmikaarista kiemurauraa. Opettaja neuvoi Tupun kanssa hakemaan rauhallista etenemistä, sillä innostuessaan tamma vain kipittäisi menemään. Ohjilla sai myös vaikuttaa, mutta mahdollisimman pienesti, jotta Tupu ei intoutuisi vetokisaan. Näiden lisäksi piti tavoitella rentoa fiilistä, sillä sen avulla Tupu pysyisi tyynenä ja antaisi ratsastaa itseään. Kiemurauran kaaret oikealle sujuivat ihan mukavasti. Noin niin kuin reitin ja tasaisuuden näkökulmasta. Pyöreäksi en Tupua saanut houkuteltua, vaikka se hetkittäin myötäsikin. Kaaret vasemmalle taasen vaativat enemmän työtä oman istunnan korjaamisessa. Oma painoni kun valui vasemmalle, ja istuntaani kuunnellut Tupu pyrki tekemään samoin. Hilasin omaa painoani reilusti oikealle, jotta sain korjattua meitä pois vasemmalta. Tehtävällä hyvää oli Tupun malttaminen. Se eteni sopivasti eikä yrittänytkään kipittää. Näin minulle jäi aikaa pohtia, miten houkuttelisin sitä vähän pyöristymään.

Seuraavaksi siirryimme keskiympyrän ja siltä päätyjä kohti pyöräytettyjen volttien pariin eli niin sanotulle Mikki Hiiri -kuviolle. Aloitimme tulemalla keskiympyrän vasemmassa kierroksessa ja voltit oikeassa. Tässä suunnassa ravissa Tupu malttoi edelleen ihan mukavasti. Etsiskelin oikeita apuja pyöreämpien hetkien saavuttamiseksi. Sain lisävinkiksi jutella Tupulle mukavia, jotta varmasti itse hengittäisin ja pysyisin rentona. Hyödynsin myös edelleen oman painoni siirtämistä ulommas, jos Tupu tuntui kenottavan sisälle. Saimme pieniä, rennompia hetkiä, mutta kunnon loksahduksia ei tullut. Tupussa on kuitenkin hyvää Akun tapaan se, ettei sekään ole mikään varsinainen hirvi.

Tulimme tätä kuviota myös siten, että keskiympyrä tultiin laukassa. Voltit mentiin edelleen ravissa. Tupu vähän innostui tehtävästä, mikä näkyi kipittämisenä ravivolteilla. En oikein saanut sitä enää takaisin tasaiseen menoon, vaikka juttelin sille ummet ja lammet. Ehkä papatin niin paljon, etten enää hengittänytkään. En kuitenkaan hermostunut, mikä varmasti sai Tupun aina hetkittäin malttamaan. Vasemmassa laukassa sain edelleen korjata istuntaani ja samalla Tupua pois vasemmalta. Tupu pudotteli muutamia kertoja jostain syystä raville, mutta nosti laukan aina hetken päästä takaisin. Sinällään laukka eteni ihan hyvin, mutta kunnon otetta en siihen saanut. Oikea laukka sen sijaan rullasi aika mukavasti, ja siinä Tupu tarjosi tunnin pyöreimmät pätkät. Aavistuksen se kuitenkin yritti valua sisälle, mutta ei onneksi sen enempää. Tällä tehtävällä jäi harmittamaan se, etteivät ravista tehdyt laukannostot olleetkaan niin sujuvia kuin olisin halunnut. Tämä selittyi osittain sillä, etten saanut ravissa Tupua kunnolla kuulolle. Niinpä laukannosto taisi tulla sille aina vähän yllätyksenä.

Tämän tehtävän jälkeen siirryimmekin jo loppukäyntiin. Tuntiin mahtui asiallisia pätkiä, mutta myös parsittavaa. Kuten opettajalle totesin, on Tupu Akun tapaan sellainen hevonen, jota en suitsait osaa ratsastaa pyöreäksi. Oikean laukan hyvät hetket tietysti motivoivat opettelemaan ratsastamaan Tupu samanlaiseksi hiljalleen kaikissa askellajeissa. Siksipä menin sanomaan opettajalle, että pieni Tupu-putki voisi olla ihan paikallaan. Siinäpä minulle uutta projektia ja toivottavasti uusia ahaa-elämyksiä tämän lajin parissa.

Onnistumisia ja kotiläksyjä

Torstaina lyöttäydyin neljänneksi ratsastajaksi koulutunnille. Ratsukseni sain Akun. Tunnilla pääsimme miettimään hevosen muotoa sekä ratsastamaan voltteja, ympyröitä sekä tekemään niillä hieman siirtymisiä.

Aloitimme tunnin hevosen muotoa miettimällä. Takaosan piti olla hereillä, jotta hevonen sai edestä tuntumalle. Hevosen muotoa sai tehtävällä vaihdella vähän lyhyemmästä vähän pidempään. Pointtina oli kuitenkin säilyttää vaihteluista huolimatta rentous ja pyöreys. Aku on luonnostaan aika reipas, mutta sain hakea siihen tietynlaista pontevuutta. Käynnissä Aku hakeutui ihan mukavasti tuntumalle. Se oli myös helppo saada pyöreämpänä vähän pidempäänkin muotoon. Sen sijaan en onnistunut hakemaan sitä vähän lyhyemmäksi ja ryhdikkäämmäksi. Takaosaa olisi varmasti pitänyt aktivoida vähän enemmän ja samalla uskaltaa pitää ohjat kädessä. Ravissa meno oli vähän epätasaisempaa. Hetkittäin Aku asettui tuntumalle mukavasti ja pyöristyi, mutta toisessa hetkessä se pääsikin karkaamaan siitä. Akun perusmuoto on tosin ihan hyvä eikä hirveily ole sille kovin luontaista. Arvelen, että ravissa Aku pääsi vähän hiihtämään pitkänä sen sijaan, että olisin napannut sen vähän lyhyemmäksi ja niin sanotusti polkemaan takaa ohjaa kohti. Ravissakin jäin kaipaamaan sitä, että olisin osannut lyhentää ja ryhdistää Akua. Jotenkin minulle on helpompaa ratsastaa hevosia enemmän eteen ja alas. Omalla könötykselläni lienee jotain osuutta asiaan.

Seuraavaksi siirryimme koko maneesin kahdeksikolle, jossa suuntaa vaihdettiin keskellä pienen suoran pätkän avulla. Ravasimme aina tovin voltilla, kunnes meno oli sellaista, että siitä kannatti nostaa laukka. Laukassa puolestaan pyöräytimme samaan suuntaan ympyrän tai pari, kunnes siirryimme raviin ja vaihdoimme suoristuskohdan kautta suuntaa. Sitten taas toistimme aiemman kuvion. Ravissa Aku pääsi vähän tohottamaan. Ravista tuli kiireistä eikä Aku silloin oikein malttanut pyöristyä saati rentoutua. Sainkin pyöräytellä voltteja pari kolme aina putkeen, jotta sain Akun kuulolle. Laukannostot ravista lähtivät ihan mukavasti, vaikka pyöreys katosikin niissä. Laukka rullasi molempiin suuntiin mukavasti, ja Aku väläytteli molemmissa laukoissa mukavan pyöreitä, rentoja ja eteneviä hetkiä. Niissä elämä oli taas mahdottoman kivaa. Kunhan vain istui hevosta enempiä häiritsemättä ja nautti menosta. Olisipa kiva saada tällainen pätkä videolle. Olisi mielenkiintoista tietää, miltä selkään hyvältä tuntuva meno oikein näyttää. Kun laukka oli rullaavaa, onnistui siitä siirtyminen raviin myös aika pehmeästi.

Saimme Akun kanssa bonustehtävän kuviolla. Nyt ideana oli tehdä suunnanvaihtokohdassa siirtymiset ravin ja laukan välillä vähän nopeammin. Ohjeeksi tuli käyttää uuden suunnan ja laukan valmisteluun maksimissaan viisi raviaskelta. En laskenut askelia, mutta aloin harmillisesti hätäillä. Unohdin tehtävällä kaiken muun paitsi sen, että äkkiä uusi laukka niin kuin jo olisi. Mikä uuden suunnan valmistelu? No, ei sitä kaikkea kerralla. Aku oli tehtävällä odotetusti näppärä. Laukasta pääsi hyvin raviin ja uusikin laukka nousi aina asiallisesti. Ensimmäisissä laukka-askelissa Akua sai vähän kannustaa, mutta sitten laukka lähti pyörimään ihan hyvin.

Loppuravissa haimme vielä hevosia hyvään muotoon ja teimme pitkillä sivuilla vasta-asetuksia. Aku luuli pääsevänsä talliin nopeammin, jos se kipittäisi menemään. Meillä tehtävä menikin siihen, että sain toppuutella Akua vähän rauhallisempaan menoon. Ei se missään Vermon takasuoralla ollut, mutta malttamaton kuitenkin. Vasta-asetukset menivät läpi ihan mukavasti. Niistä oli apua erityisesti oikeassa kierroksessa ulko-ohjan tuen säilyttämisessä.

Tunti Akun kanssa oli oikein mukava. Laukassa tuli taas parhaimmat hetket, joita hakea jatkossakin lisää. Samalla pistin korvan taakse sen, että saan Akun kanssa treenata tasaisuutta erityisesti ravissa. Niin ja siirtymisiäkin voisin alkaa rakentaa sen kanssa rutkasti paremmiksi niiden hutiloimisen sijasta. Arvelen tai ainakin toivon, että löydän itseni Akun selästä jatkossa useamminkin. Kuten sanottua (ja viimein uskottua), on se oikein mainio oppikirjahevonen, jonka kanssa harjoitella.

Rauhassa vain

Maanantain tunnilla oli koulua, ja ratsukseni sain Paven. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä seitsemän, ja pääsimme tahkoamaan kolmikaarista kiemurauraa, voltteja sekä laukannostoja ravista. Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Ympyröitä sai pyöräytellä oman mielensä mukaan ja askelta sai hakea vähän lyhyemmäksi ja pidemmäksi. Pave oli muuten ok, mutta tykkäsi hirveillä tavallista enemmän. Käynnissä ja laukassakin sain sitä rennommaksi ja pyöreämmäksi, mutta ravi tuppasi olemaan yhtä hirveilyä.

Kolmikaarista kiemurauraa tahkosimme ensin ravissa. Tarvittaessa kaariin sai pyöräyttää voltin, mikäli siinä oli pulmia. Me Paven kanssa pyöräyttelimmekin voltteja melkeinpä aina, kun kaarre oli vasemmalle. Se kun on meille se vaikeampi suunta. Kaarteet oikealle menivät aluksi myös vähän kanttaillen, mutta sitten muistin ratsastaa, ja kummasti tehtävä alkoi sujua sen osalta. Kaarteet vasemmalle takkusivat edelleen, mutta volttien avulla sain pientä petrausta aikaan. Pääsimme kuviolla ehkä kerran tai pari kaarteen vasemmalle ihan ilman volttia. Vau!

Lisäsimme kolmikaariselle kiemurauralle myös laukannoston ravista. Nosto tehtiin toisessa suoristuskohdassa uuteen suuntaan. Eli kun suoristuskohtaan tultiin vasemmalta, nostettiin oikea laukka. Oikean laukan nostaminen takkusi siitä syystä, kun kaarre vasemmalle meni kinastellessa. Pahimmillaan Pave hirveili kunnolla, ja minä roikuin ohjissa apinana. Oikeat laukat nousivat aina lopulta, mutta vähän kiihdyttävän ravin kautta. Pave myös pääsi hieman ennakoimaan kaarretta oikealle sen sijaan, että olisi mennyt rehellisemmin pari askelta suoraan. Laukannostot vasemmalle puolestaan takkusivat siitä syystä, että Pave alkoi ehdotella laukkaa ihan omia aikojaan. Pitihän senkin tietysti päästä menemään, kun kaverit edessäkin menivät. Tyhmä kuski ei vain asiaa tajunnut, vaan jarrutteli menemään. Kertaalleen sain kanavoitua Paven energian oikein eli lyhyempään, mutta napakkaan raviin. Pave myös malttoi tällä kerralla kuunnella minua, jolloin sain valmisteltua vasemman laukan nostamisen. Pave nostikin sen siitä pyynnöstä pyöreän rentona pysyen. Jes! Harmi vain, että tämä jäi ainoaksi kunnon onnistumiseksi. Tämän jälkeen Pave alkoi kierrosten myötä kipitellä laukkakohtaan tultaessa, jolloin sain pyöräyttää jäähdyttelyvoltin ennen kuin pääsin kokeilemaan nostoa uudelleen.

Loppuravissa ei tehty enää kummempia, vaan siirryimme aika nopeasti kävelemään. Tunnin treeni oli aiheeltaan oikein mukava, mutta harmikseni emme Paven kanssa siinä kovin loistaneet. Hirveilyn määrä tunnilla myös jäi kaivelemaan. Opettaja hoksauttelikin tunnin aikana suoristamaan ryhtiä, ja tunsin itsekin valuvani koko ajan etukenoon. Ryhti oli pahemman kerran hukassa. Positiivista tunnissa oli kuitenkin se, etten napsahdellut niin paljoa kuin olisin voinut. Tähän ehkä auttoi opettajan tehtävällä minulle sanomat sanat: rauhassa vain. Taikasanat, joita näemmä osaan totellakin.