Ei oikein etene

Tiistaina päätin käydä ratsastamassa jo aamusta, sillä kenttä oli hyvin varattu loppupäivän. Aamuajankohta passasi myös siksi, että arvelin paarmoja olevan silloin vähemmän. Kaikeksi onneksi olin oikeassa, tunnin aikana minua ja ratsukseni nappaamani Pavea häiritsi vain kaksi paarmaa. Tunnin treeniaiheet valikoituivat lennosta: kolmikaarinen kiemuraura, laukanvaihtoyritykset puomilla sekä siirtymiset.

Kolmikaarista kiemurauraa tulin niin käynnissä kuin ravissa. Olipa ihana päästä työstämään käyntiä ilman paarmoja! Kaarteet oikealle sujuivat ihan ok, vasemmalle sain houkutella Pavea hieman enemmän, mutta ei se siihenkään suuntaan rautakanki ollut. Ravissa pyrin nohittelemaan Paven liikkumaan kunnolla, mutta vaillinnaiseksi se jäi. Yritin olla napakka ja pitää pyyntöketjun selvänä, mutta jotain tein väärin, eikä Pave innostunut ravaamaan kuin aina pari askelta vähän tarmokkaammin. Itse kiemuraura sujui ravissa kuitenkin ihan ok. Suoristuskohdissa Pave hieman nousi muodosta, mutta uuden kaarteen avulla sen sai taas vähän pyöreämmäksi ja rennommaksi.

Laukkatehtäväksi nappasin vaihtoyritykset puomilla. Aluksi hurruuttelin puomia hetken ravissa suuntaa vaihdellen, jotta tehtävä tulisi Pavelle tutuksi. Sitten lähdimme yrittämään vaihtoja kahdeksikolla. Yritin tulla puomille hieman vinosti, jotta suunnan vaihtuminen korostuisi. Vaihtoapuna käytin pääosin johtavaa ohjaa, mutta yritin myös vähän pyytää vaihtoa uuden ulkopohkeen avulla. Saimme tehtävällä aika paljon ristilaukkoja. Pari kertaa Pave korjasi takaosan pois ristilaukasta pienen itse. Muutoin jouduin korjaamaan ristilaukan joko ravin kautta tai sitten jatkamalla sinnikkäästi puomille ja yrittämällä siinä korjausta. Pave tuntui hoksaavan tehtävän idean, mutta ei aina silti saanut järjestettyä kavioitaan oikein. Saimme kuitenkin parit onnistuneet vaihdot puomilla, joten oli hommassa jotain tolkkua. Hyödynsin lopulta kevyttä istuntaa (koulujalustimilla), mutta en osaa sanoa, auttoiko se tehtävässä. Kunpa vain itse osaisin vielä pyytää vaihdon tismalleen oikein, niin Pave varmasti vaihtaisi. Nyt oma osuuteni oli paikoin vähän sähläystä. Lisää treeniä siis!

Tein muutamia siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Tavoitteena oli saada Pave olemaan hirveilemättä ainakaan todella pahasti alaspäin tehdyissä siirtymisissä. Kuten arvelin, siirtymiset ylöspäin olivat kohtuullisen rentoja. Aktiivisuutta niissä ei niin ollut, mutta sentään rentous ja pyöreys säilyivät kohtuullisesti. Siirtymisissä alaspäin huomasin oman kroppani heilahtavan eteen. Yritin ajatella tiukkaa keskivartaloa ja pientä takanojaa siirtymisessä, mutta joka kerta tunsin retkahtavani ainakin hieman eteen. Pave teki siirtymiset alaspäin kuitenkin kohtalaisesti ilman suurempia hirveilyjä. Eivät ne nättejä ja pyöreitä olleet, mutta ihanan kaukana kamalimmista siirtymisistämme.



Loppuravissa yritin saada Pavesta irti vielä kunnon ravia, vaan ei. Tahti meni vain kiireiseksi, mutta askel pysyi lyhyenä ja tikittävänä. Pave pääsi rikkomaan laukalle, kun nohitin sitä ravaamaan isommin. Jotenkin se pitäisi saada edestä kiinni ja ryhdikkäämmäksi, niin ehkä sen siten olisi helpompi ravata takaa eteen. Nyt se etuosa kuitenkin on painavin ja varmasti estää takajalkojen kunnollisen käytön. Tai no, eivät ne takajalatkaan taida meillä kovin loistavasti olla mukana. Pikkuisen olisi siis korjattavaa. Vaan eipähän lopu treeniaiheet kesken, vieläkään.

Videoista kiitos Kaisalle!

Keskittyminen hukassa

Maanantaina oli tuplahevostelun vuoro. Ensin menin Tupulla itsenäisesti ja sitten jatkoin sen kanssa uittoreissulle merelle. Jeij! Aurinkoinen keli houkutteli paarmat kentälle kiusaksi, mikä sotki kaikenlaisen järkevän treenin mahdollisuudet. Pah. Tupun kanssa hurauttelimme vähän kolmikaarisia kiemurauria puomeilla ja ilman, ympyröitä sekä villiinnyimme vielä testailemaan laukanvaihtoja puomeilla.

Paarmat kiusasivat meitä niin, ettei käyntityöskentelystä tullut oikeastaan mitään. Ärsytti vietävästi, kun molempien keskittyminen karkasi paarmojen karkottamiseen. Ravissakin sinnikkäimmät paarmat kehtasivat häiritä menoa, laukassa sentään sai olla rauhassa. Tupu olikin kenties juuri verenimijöiden takia vähän kiireinen eikä oikein kuulolla. Positiivista oli se, ettei se tällä kertaa punkenut niin paljon kuin edelliskerralla. En kuitenkaan saanut sitä antamaan rehellisesti periksi edes helpommassa eli oikeassa kierroksessa, vasemmasta siten puhumattakaan. Kolmikaarinen sujui kuitenkin ravissa hyvin, niin puomeilla kuin ilman. Puomeilla erityisen positiivista oli se, kuinka asiallisesti saimme tehtyä suoristuskohdat.

Kokeilin muutamat laukannostot peruutuksesta, ja Tupu teki ne sangen näppärästi. Se taisi olla iloinen päästessään kirmaamaan paarmoja karkuun. Laukassa villiinnyin sitten kokeilemaan kolmen lyhyen sivun suuntaisesti olleen pehmopuomin avulla laukanvaihtoja. Samoja puomeja olin tahkonnut aiemmin ravissa kolmikaarisella kiemurauralla. Taisimme saada kerran tai ehkä kahdesti puhtaan vaihdon. Muutoin tuli ristilaukkaa. Tupu taisi siis tajuta, mitä yritin siltä pyytää, mutta en osannut pyytää ihan loppuun saakka. Tupun sai kuitenkin korjaamaan laukan myötäiseksi ylittämällä päädyssä olleen yksittäisen puomin. Puomeilla tehtäviä vaihtotreenejä voisi kyllä tehdä Tupun kanssa uudelleenkin.

Loppuravissa yritin hakea vielä pyöreää menoa, mutta tänään sitä ei löytynyt. Hurauttelin sitten vielä puomien yli muutamat kerrat kolmikaarista kiemurauraa, ja siihen saimme rennon lopetuksen. Tänään oli kyllä keskittyminen kateissa, ja se vähän harmitti. Osaan jo odottaa Tupun kanssa parempia hetkiä, joten nämä takapakkia ottavat kerrat harmittavatkin sitten. No, jospa se paarmattomammalla kelillä ja paremmalla keskittymisellä taas menisi sinne oikeaan suuntaan.

Matkalla oikeaan suuntaan

Myös sunnuntaina kävin ratsastamassa Tupun itsenäisesti. Sateinen aamu muuttui sopivasti poutaiseksi tallille päästyäni, ja aiemmin kuivaksi ja pölyäväksi päässyt kenttä oli oikein hyvässä kunnossa. Olosuhteet treenille olivat kohdillaan. Treeniaiheitakin olin miettinyt etukäteen: luvassa oli loivia kiemuroita, kolmikaarisia kiemurauria sekä ympyröitä asetuksia ja tasaisuutta niillä hakien.

Aloitin työstämällä tovin käynnissä ja ravissa loivia kiemuroita sekä S:n muotoista vaihtouraa, jota tahkosin kahdeksikkona. Sillä kuviolla pyrin muistamaan volttien välissä olleen suoristuksen. Jatkoin edelleen Tupun pehmittelyä erityisesti vasemmalle sekä oman istuntani pitämistä paremmin suorassa ja niin sanotusti takajalkojen päällä. Tupu malttoi molemmilla tehtävillä hyvin. Kaarteet ja voltit vasemmalle tuntuivat sujuvan vähän edelliskertaa pehmeämmin. Kaarteissa ja volteilla oikealle yritin taas muistaa pitää ulko-ohjan tuntumalla ja tarvittaessa vähän suoristamaan sillä, mikäli Tupu yritti kenottaa oikealle liikaa. Vasenta asetusta hakiessani käytin taas apuna sitä, että annoin ulko-ohjasta tarvittaessa aina vähän periksi. Oikea käteni on vahvempi käteni, ja se tykkää monesti roikkua ohjassa ihan omin lupineen. Vasen käteni puolestaan on heikompi ja tuppaa toisinaan unohtamaan, että silläkin olisi oma tonttinsa hoidettavana. Siksipä ehkä oikea kierros on asetusten suhteen minulle helpompi. Osaan ottaa ja päästää sisäkädelläni, kun taas vasen käteni sisäkätenä on hidas.

Seuraavaksi tulimme ravissa kolmikaarista kiemurauraa, jonka suoristuskohtiin tein askeleen lyhennyksiä. Alussa sain haeskella lyhennyksissä Tupua kuulolle lähinnä muistamalla käyttää istuntaa enemmän. Sen jälkeen Tupu hoksasi tehtävän idean aika hyvin. Niinpä sen sai useimmiten lyhentämään askelta istunnalla jarruttamalla. Tein lyhennystä aina sen ajan, että Tupu selvästi hyväksyi sen eikä yrittänyt hiippailla itse menemään. Läpi menneiden lyhennysten jälkeen Tupu palasi sujuvampaan raviin ihan vain päästämällä. Siitä olikin hyvä tarkistaa, oliko lyhennys mennyt läpi vai ei. Kivaa tehtävällä oli se, kuinka helposti Tupu parhaimmillaan teki lyhennyksiä ja kuinka tasaisesti se palasi siitä vähän isompaan raviin. Mitään kovin suuria muutoksia en ravin sisällä tehnyt, mutta vähän kuitenkin.

Laukassa päädyin testaamaan loivia kiemuroita. Oikeassa laukassa Tupu lähti loivalle kiemuralle käännyttäessä kiihdyttämään. Sen seurauksena Tupun tasapaino petti keskikaarteessa, mistä seurasi pudotus raville. Tupu tarjosi siinä sitten vastineeksi kaarteeseen nähden myötäistä laukkaa eli varsinaiseen kierrokseen nähden väärää. Tajusin pitää Tupun paremmin hyppysissä kiemuralle lähdettäessä, niin se ei päässyt vyörymään sille. Tämän jälkeen kuvio sujuikin paremmin. Vasemmassa laukassa Tupu ei rikkonut kertaakaan raville, mutta pieni vastalaukkakaarre tässä suunnassa tuntui ehkä hieman hankalammalta kuin oikeassa laukassa. Tupu kuitenkin malttoi siinä paremmin eikä syöksynyt kiemuralle. Kiemuroiden päätteeksi työstin muutaman kierroksen verran laukkaa molempiin suuntiin pääty-ympyrällä. Oikea laukka sujui hyvin, mutta sitäkin enemmän ilahdutti vasen laukka, jossa Tupu tarjosi rentoja ja pyöreitä hetkiä. Olisin ehkä kaivannut pientä pontevuutta lisää, mutta olin tyytyväinen tasaisuuteen.

Loppuravissa hain vielä tasaisuutta pyörittelemällä ympyröitä molempiin suuntiin. Laukan jälkeen Tupu oli ensin hieman kiireinen, mutta alkoi tasoittua siitä. Loppuun saimme asiallisia ravipätkiä molempiin suuntiin, ja huomasin myös vasemman kierroksen sujuvan aika kivasti. Loppukäynnissä Tupu oli jälleen ihanan kevyt ja ryhdikäs ihan itsestään. Siihenpä oli kiva päättää treeni. Tunnissa hyvää oli se, että kuvittelen istuneeni itse nyt vähän suorempana. Se toivottavasti vinkkasi Tupullekin siitä, mitä olimme tänään hakemassa. Muutenkin Tupu oli tänään selvästi tasaisempi. Tupun kanssa on kyllä kiva etsiä yhteistä säveltä. Minusta vähän tuntuu tai ainakin toivon kovasti, että olemme askel kerrallaan matkalla oikeaan suuntaan.

Huh ja puh

Lauantaina ratsastin Paven itsenäisesti. +20 asteen aurinkoinen keli oli tainnut viedä meistä molemmista puhdin. Tai ainakin kovin työläästi kouluvääntö kentällä meni. Treeniaiheiksi otin käynnissä tehdyt pohkeenväistöt sekä kolmikaarisen kiemurauran ravissa ja laukassa.

Pohkeenväistöt maalasin jo ennakkoon hankaliksi. Olipa ihanaa olla oikeassa, hah. Tein väistöt keskihalkaisijalta uralle. Väistöt oikealle olivat hitusen helpompia kuin väistöt vasemmalle. Molemmissa suunnissa eteneminen hyytyi tosin liki kokonaan. Paven mielestä apuni tarkoittivat joko eteen menemistä tai hyvin hitaasti sivulle, mutta ei kumpaakaan pontevasti. Väistöt vasemmalle takkusivat, kun Pave pullahti vasemman lavan kautta karkuun. Yritin saada lavan kiinni ja antaa etuosan johtaa selvemmin, mutta pullahduksia tuli silti harmillisen paljon. Väistöt oikealle onneksi olivat tosiaan juuri sen hitusen helpompia. Niissä Paven sai väistämään selvemmin, vaikka eteneminen ei päätä huimannut. Pave tuntui muutenkin olevan aika hitaalla tuulella. Sitä sai nohitella paikoin ihan kunnolla.

Kolmikaarista kiemurauraa tulin ravissa ja laukassa. Ravissa suurin osa huomiosta meni taas siihen, että Pave ylipäänsä liikkui. Se kun laiskotteli aika lahjakkaasti. Kaarteet oikealle olivat kohtuullisia, vasemmalle Pavea sai jumpata enemmän. Suoristuskohdissa sähläsin aina jotain, sillä kaarteissa tullut pyöreys pääsi usein katoamaan niissä. Etenemisen puute sai tehtävän tuntumaan jotenkin tosi työläältä. Huhkin ja puhkuin selässä vailla kunnon reaktiota Pavelta. Kaipa jäin sitten puristamaan ja punkemaan niin paljon, ettei Pavelle tullut mieleenkään reipastua. Tai sitten menimme molemmat pahasti puolivaloilla.

Laukassa tehty kolmikaarinen kiemuraura sujui ihan mukavasti. Vasemmassa laukassa Pave pääsi kerran pudottamaan vastalaukkakaarteen aikana raville, mutta säilytti muut kerrat toivotun laukan. Vastalaukat sen kanssa eivät olekaan olleet suurempi ongelma. Hiottavaa niissä toki on, mutta Pave ei onneksi näe niissä kummempaa pulmaa. Vasemmassa laukassa sain jopa kaarteissa oikealle myötäasetuksen. Oikeassa laukassa asetus vasemmalle ei mennyt niin helposti läpi, mutta vähän kuitenkin siihen suuntaan. Tehtävää oli kiva tulla, kun se ei aiheuttanut sen kummempia pulmia.

Loppuravissa hurruuttelin vielä kolmikaarista kiemurauraa pidemmällä ohjalla. Pave venytti ohjan perässä ja pysyi matalammalla kaulalla aika rentona. Kas kummaa, tunnin alussa ilmenneet pyöreyden katoamiset kiemurauran suoristuskohdissa eivät vaivanneet enää. Enpä tainnut päästä värkkäämään ohjilla omiani, jolloin Pavenkaan ei tarvinnut jännittyä. Tunnin treenit päättyivät siis aika leppoisiin tunnelmiin. Itse ratsastus oli kyllä melkoista puurtamista. En saanut Pavea oikein hereille, jolloin se jäi pahemman kerran puoliteholle. Kenties lämpimät päivät vaativat vielä totuttelua. Niin hevoselle kuin kuskille.

Toimivaa keskikäyntiä

Keskiviikkona lyöttäydyin kuudenneksi ratsastajaksi koulutunnille. Ratsukseni sain Paven. Pääsimme treenaamaan tulevien koulukisojen yhtä ohjelmaa, joka on Helppo B FEI Lasten esiohjelma A 2015.

Alkuverryttelynä ohjelmaa mukaillen tulimme kolmikaarista kiemurauraa ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ohjelmassa kiemuraura on oikeasti nelikaarinen, mutta sitä typistettiin maneesiolosuhteiden takia. Kolmikaarinen kiemuraura sujui molemmissa askellajeissa muuten ihan kivasti, mutta suoristuskohdissa ja uuden suunnan valmistelussa Paven pyöreys pääsi vähän katoamaan. Kaaret vasemmalle olivat myös odotetusti oikeaan verrattuna jäykempiä, mutta ei onneksi pahiten. Pave ravasi tänään aika mukavasti, jolloin pääsin keskittymään omaan vaikuttamiseeni eli toisin sanoen turhan värkkäyksen minimointiin.

Seuraavaksi tulimme pätkät ohjelman laukkaosuudesta. Aloitimme oikeassa laukassa, jonka nostimme C- ja M-kirjainten välillä. Pitkän sivun loppupuolelle ratsastimme 15 metrin voltin. Raviin siirryimme toisen pitkän sivun keskellä. Vasemmassa kierroksessa kohdat olivat muuten samat, mutta siirryimme laukasta raviin lyhyen sivun keskellä. Oikeat laukat Pave nosti aika mukavasti, mutta muutoin se laukka tuntui vähän kulmikkaalta. Vasen laukka rullasi paremmin, mutta siinä Pave ehti taas oppia tehtävän ja alkoi ennakoida sitä. Se olisi halunnut hypähdellä laukalle omia aikojaan, ja estelyni saivat sen hirveilemään. Sattuipa tehtävälle parit väärätkin laukat Paven hirveillessä ja minun tehdessä laukkapyynnöt epämääräisesti. 15 metrin voltit menivät puolestaan molempiin suuntiin ihan hyvin.

Tämän jälkeen työstimme tovin keskikäyntiä ja teimme siitä lyhyitä siirtymisiä raviin. Pave tarjosi itse mainiota keskikäyntiä ilman, että siihen juuri täytyi puuttua. Kaikeksi onneksi tajusin myös istua selässä hiljaa, ja antaa Paven kävellä. Yksi helmasynneistäni kun on se, että äherrän kaikkea ihan vain varmistellakseni asioita. Siirtymiset käynnistä raviin olivat ihan asiallisia. Siirtymiset ravista käyntiin olivat odotetusti niitä, joissa pyöreys pääsi katoamaan. En osaa jarruttaa istunnalla riittävästi, vaan turvaudun ohjaan. Se puolestaan saa Paven jännittymään. Sain jotenkin rytmitettyä ohjalla ottamiani pidätteitä siten, että siirtymiset alaspäin paranivat aavistuksen. Ainakaan Pave ei jäkittänyt niitä vastaan enää niin pahasti.

Lopuksi tulimme ravissa keskihalkaisijalle ja teimme pysähdyksen. Hnng. Siinäpä mietteeni tehtävästä. Jos siirtymiset ravista käyntiin ovat hankalia, niin ravista tehdyt pysähdykset ovat yksinkertaisesti kamalia. Pysähtymistä valmistellessa taidan edelleen puristautua satulaan ja jäykistyä, ja Pave ottaa kertaasti esimerkistäni vaarin. Pave ei myöskään tuntunut osaavan ottaa pysähdyksiä kivana lepohetkenä, vaan yritti sinnikkäästi hiippailla niissä eteenpäin. Kovin kauniiksi (näin kauniisti sanottuna) emme pysähdyksiä saaneet, mutta sentään saimme tehtyä ne kohtuullisesti oikeaan kohtaan emmekä hiippailleet siitä ohi. Rentous ja pyöreys olivat jossain aivan muualla kuin meidän matkassamme niissä. Voi jee. Voisinpa kyllä hinkata siirtymisiä alaspäin ihan tehokuurina. Ensin kuski niissä kuntoon ja sitä myöten hevonenkin.

Tunnin tehtävät olivatkin siinä. Tulipas tehtyä hyödyllisiä asioita koulukisoja silmällä pitäen. Kisojen B:n kouluohjelma on kohtuullisen simppeli tehtäviltään. Sen vaativuus tuleekin teiden ratsastamisesta ja etenemisestä. Täytyypä treenailla ohjelman asioita vielä ennen kisoja niin Paven kuin toisen kisaratsuni eli Gian kanssa.

Uutta projektia työn alle

Keskiviikon toinenkin tunti hurahti suomenhevosen kyydissä. Sain kuin sainkin Tupun uudelleen, jeij! Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, ja väänsimme koulutunnilla niin kolmikaarista kiemurauraa kuin voltteja ja ympyröitä. Näiden lisäksi mietimme hevosen muotoa.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme kolmikaarista kiemurauraa. Opettaja neuvoi Tupun kanssa hakemaan rauhallista etenemistä, sillä innostuessaan tamma vain kipittäisi menemään. Ohjilla sai myös vaikuttaa, mutta mahdollisimman pienesti, jotta Tupu ei intoutuisi vetokisaan. Näiden lisäksi piti tavoitella rentoa fiilistä, sillä sen avulla Tupu pysyisi tyynenä ja antaisi ratsastaa itseään. Kiemurauran kaaret oikealle sujuivat ihan mukavasti. Noin niin kuin reitin ja tasaisuuden näkökulmasta. Pyöreäksi en Tupua saanut houkuteltua, vaikka se hetkittäin myötäsikin. Kaaret vasemmalle taasen vaativat enemmän työtä oman istunnan korjaamisessa. Oma painoni kun valui vasemmalle, ja istuntaani kuunnellut Tupu pyrki tekemään samoin. Hilasin omaa painoani reilusti oikealle, jotta sain korjattua meitä pois vasemmalta. Tehtävällä hyvää oli Tupun malttaminen. Se eteni sopivasti eikä yrittänytkään kipittää. Näin minulle jäi aikaa pohtia, miten houkuttelisin sitä vähän pyöristymään.

Seuraavaksi siirryimme keskiympyrän ja siltä päätyjä kohti pyöräytettyjen volttien pariin eli niin sanotulle Mikki Hiiri -kuviolle. Aloitimme tulemalla keskiympyrän vasemmassa kierroksessa ja voltit oikeassa. Tässä suunnassa ravissa Tupu malttoi edelleen ihan mukavasti. Etsiskelin oikeita apuja pyöreämpien hetkien saavuttamiseksi. Sain lisävinkiksi jutella Tupulle mukavia, jotta varmasti itse hengittäisin ja pysyisin rentona. Hyödynsin myös edelleen oman painoni siirtämistä ulommas, jos Tupu tuntui kenottavan sisälle. Saimme pieniä, rennompia hetkiä, mutta kunnon loksahduksia ei tullut. Tupussa on kuitenkin hyvää Akun tapaan se, ettei sekään ole mikään varsinainen hirvi.

Tulimme tätä kuviota myös siten, että keskiympyrä tultiin laukassa. Voltit mentiin edelleen ravissa. Tupu vähän innostui tehtävästä, mikä näkyi kipittämisenä ravivolteilla. En oikein saanut sitä enää takaisin tasaiseen menoon, vaikka juttelin sille ummet ja lammet. Ehkä papatin niin paljon, etten enää hengittänytkään. En kuitenkaan hermostunut, mikä varmasti sai Tupun aina hetkittäin malttamaan. Vasemmassa laukassa sain edelleen korjata istuntaani ja samalla Tupua pois vasemmalta. Tupu pudotteli muutamia kertoja jostain syystä raville, mutta nosti laukan aina hetken päästä takaisin. Sinällään laukka eteni ihan hyvin, mutta kunnon otetta en siihen saanut. Oikea laukka sen sijaan rullasi aika mukavasti, ja siinä Tupu tarjosi tunnin pyöreimmät pätkät. Aavistuksen se kuitenkin yritti valua sisälle, mutta ei onneksi sen enempää. Tällä tehtävällä jäi harmittamaan se, etteivät ravista tehdyt laukannostot olleetkaan niin sujuvia kuin olisin halunnut. Tämä selittyi osittain sillä, etten saanut ravissa Tupua kunnolla kuulolle. Niinpä laukannosto taisi tulla sille aina vähän yllätyksenä.

Tämän tehtävän jälkeen siirryimmekin jo loppukäyntiin. Tuntiin mahtui asiallisia pätkiä, mutta myös parsittavaa. Kuten opettajalle totesin, on Tupu Akun tapaan sellainen hevonen, jota en suitsait osaa ratsastaa pyöreäksi. Oikean laukan hyvät hetket tietysti motivoivat opettelemaan ratsastamaan Tupu samanlaiseksi hiljalleen kaikissa askellajeissa. Siksipä menin sanomaan opettajalle, että pieni Tupu-putki voisi olla ihan paikallaan. Siinäpä minulle uutta projektia ja toivottavasti uusia ahaa-elämyksiä tämän lajin parissa.

Koulusta kavaleteille ja takaisin

Keskiviikko hurahti tuplahevostellessa. Ensimmäisellä tunnilla oli luvassa sekä koulua että kavaletteja. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja ratsukseni sain ilahduttavasti Akun.

Käynnissä ja ravissa saimme pohdiskella vähän hevosen virittämistä vieteriksi. Kovin syvällisesti tähän ei paneuduttu, mutta ajatuksen sai kuitenkin pitää mielessä. Akun kanssa keskityin siihen, että saisin sitä lyhennyksessä hieman ryhdistettyä. Niinä kertoina yritin pitää ohjat tasaisena ja pyytää pohkeella Akua liikkumaan takaa kohti tuntumaa. Ideana oli siis se, etten samalla jalalla pyytäessäni päästänyt Akua pitenemään edestä. Aku tuntui hoksaavan homman jujua ja tarjosikin muutamia ryhdikkäämpiä hetkiä. Kovin pyöreitä ne eivät aina olleet, mutta Aku tuntui silti kantavan itse etuosansa.

Ensimmäisenä laukkatehtävänä pyöräytimme muutaman pääty-ympyrän. Kun laukka oli kunnossa, tulimme muutaman kierroksen toisella pääty-ympyrällä, jonka kaarella oli innarivälein puomi, kavaletti ja puomi. Akun kanssa molemmat laukat sujuivat mukavasti ja aika pyöreästi ensimmäisellä pääty-ympyrällä. Oikeassa laukassa myös puomit ja kavaletti ylittyivät asiallisesti. Vasemmassa laukassa taasen Aku pääsi hieman painamaan sisälle, jolloin emme aina sattuneet ensimmäiselle puomille hyvin. Kun hilasin meitä molempia pois vasemmalta, tuli menosta parempaa. Viilasin vielä tien kuntoon, jolloin saimme tultua puomit ja kavaletin tästäkin suunnasta asiallisesti.

Toisena laukkatehtävänä tulimme vasemmassa kierroksessa yksittäistä kavalettia. Oikeassa kierroksessa oli puolestaan kaksi kavalettia kahden askeleen välillä. Vasemmassa laukassa emme ihan sattuneet parhaaseen ponnistuspaikkaan, vaan ajauduimme hieman lähelle. Jäin ehkä näpertelemään laukkaa liiaksi sen sijaan, että olisin antanut sen sujua. Onneksi otin virheestäni opiksi ja annoin Akun laukata sujuvammin oikeassa kierroksessa. Se heräsikin hyvin tehtävälle ja hurautti kavaletit oikein mukavasti.

Loppuravissa tahkosimme vielä tovin kolmikaarista kiemurauraa. Aku oli hieman tohkeissaan hyppyjen jälkeen, jolloin sain käyttää tovin sen rauhoitteluun. Se tasoittui kohtuullisesti, mutta jäi kuitenkin hitusen hätäiseksi. Niinpä raviin ei löytynyt kunnon tasaisuutta, vaikka hyviä hetkiä olikin. Kaaret vasemmalle alkoivatkin tämän seurauksena hieman tökkiä, jolloin pyöräyttelin aina ympyröitä ja työstin sitäkin suuntaa kuntoon. Tunti oli mukava yhdistelmä koulua ja kavaletteja. Kummasti sitä jaksaakin keskittyä vakavaan kouluvääntöön, kun tietää palkintona olevan muutamia hyppyjä.

Rauhassa vain

Maanantain tunnilla oli koulua, ja ratsukseni sain Paven. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä seitsemän, ja pääsimme tahkoamaan kolmikaarista kiemurauraa, voltteja sekä laukannostoja ravista. Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Ympyröitä sai pyöräytellä oman mielensä mukaan ja askelta sai hakea vähän lyhyemmäksi ja pidemmäksi. Pave oli muuten ok, mutta tykkäsi hirveillä tavallista enemmän. Käynnissä ja laukassakin sain sitä rennommaksi ja pyöreämmäksi, mutta ravi tuppasi olemaan yhtä hirveilyä.

Kolmikaarista kiemurauraa tahkosimme ensin ravissa. Tarvittaessa kaariin sai pyöräyttää voltin, mikäli siinä oli pulmia. Me Paven kanssa pyöräyttelimmekin voltteja melkeinpä aina, kun kaarre oli vasemmalle. Se kun on meille se vaikeampi suunta. Kaarteet oikealle menivät aluksi myös vähän kanttaillen, mutta sitten muistin ratsastaa, ja kummasti tehtävä alkoi sujua sen osalta. Kaarteet vasemmalle takkusivat edelleen, mutta volttien avulla sain pientä petrausta aikaan. Pääsimme kuviolla ehkä kerran tai pari kaarteen vasemmalle ihan ilman volttia. Vau!

Lisäsimme kolmikaariselle kiemurauralle myös laukannoston ravista. Nosto tehtiin toisessa suoristuskohdassa uuteen suuntaan. Eli kun suoristuskohtaan tultiin vasemmalta, nostettiin oikea laukka. Oikean laukan nostaminen takkusi siitä syystä, kun kaarre vasemmalle meni kinastellessa. Pahimmillaan Pave hirveili kunnolla, ja minä roikuin ohjissa apinana. Oikeat laukat nousivat aina lopulta, mutta vähän kiihdyttävän ravin kautta. Pave myös pääsi hieman ennakoimaan kaarretta oikealle sen sijaan, että olisi mennyt rehellisemmin pari askelta suoraan. Laukannostot vasemmalle puolestaan takkusivat siitä syystä, että Pave alkoi ehdotella laukkaa ihan omia aikojaan. Pitihän senkin tietysti päästä menemään, kun kaverit edessäkin menivät. Tyhmä kuski ei vain asiaa tajunnut, vaan jarrutteli menemään. Kertaalleen sain kanavoitua Paven energian oikein eli lyhyempään, mutta napakkaan raviin. Pave myös malttoi tällä kerralla kuunnella minua, jolloin sain valmisteltua vasemman laukan nostamisen. Pave nostikin sen siitä pyynnöstä pyöreän rentona pysyen. Jes! Harmi vain, että tämä jäi ainoaksi kunnon onnistumiseksi. Tämän jälkeen Pave alkoi kierrosten myötä kipitellä laukkakohtaan tultaessa, jolloin sain pyöräyttää jäähdyttelyvoltin ennen kuin pääsin kokeilemaan nostoa uudelleen.

Loppuravissa ei tehty enää kummempia, vaan siirryimme aika nopeasti kävelemään. Tunnin treeni oli aiheeltaan oikein mukava, mutta harmikseni emme Paven kanssa siinä kovin loistaneet. Hirveilyn määrä tunnilla myös jäi kaivelemaan. Opettaja hoksauttelikin tunnin aikana suoristamaan ryhtiä, ja tunsin itsekin valuvani koko ajan etukenoon. Ryhti oli pahemman kerran hukassa. Positiivista tunnissa oli kuitenkin se, etten napsahdellut niin paljoa kuin olisin voinut. Tähän ehkä auttoi opettajan tehtävällä minulle sanomat sanat: rauhassa vain. Taikasanat, joita näemmä osaan totellakin.

Hankalia, mutta myös hyviä hetkiä

Keskiviikkona minun piti päästä ratsastamaan Pave ihan omassa rauhassa. Päädyin menemään tunnin maneesissa, jonka sainkin omia kokonaan. Treeniaiheetkin olivat valmiina mielessä: siirtymiset ja asetukset.

Aloitin vaikeimmilla siirtymisillä eli tekemällä käynnistä pysähdyksiä. Paven kanssa siirtymiset alaspäin ovat minulle useimmiten hankalia. Vian olen paikallistanut vaikuttamiseeni ja istuntaani, mutta toistaiseksi en ole valaistunut niiden korjaamisessa. Yritin ratsastaa käynnin ensin hyväksi ennen kuin aloin valmistella pysähdystä. Huomasin istuntani jännittyvän, kun lähdin jarruttamaan. Yritin rentoutua ja otin äänen avuksi jarruttamiseen. Pave matki pysähdyksissä istuntaani eli jännittyi hirveksi. Vaikka pysähdystä edeltävä käynti oli rentoa ja pyöreää, katosi se aina pysähdyksissä. Hain Paven takaisin pyöreäksi pysähdyksen jälkeen, jotta se huomaisi, mitä pysähtymisen lisäksi siltä halusin. Tein toistoja todella sinnikkäästi, vaikka edistyminen oli onnetonta. Lopulta pari viimeistä pysähdystä olivat mallia puolittainen hirvi. Sen parempaan en tällä kertaa itsenäisesti päässyt. Turhautumismittarini oli myös sen verran hiipinyt punaiselle, että tiesin olevan aika jättää tämä tehtävä hautumaan.

Seuraavaksi tahkosin siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Kuvioksi otin kolmikaarisen kiemurauran, jolla pääsin samalla työstämään asetuksia. Siirtymiset tein sen suorituskohdissa. Pave kulki tänään ravissa paremmin kuin parina viime kertana, vaikka pyrki välillä hirveilemään. Istuntani ei ollut tänään aivan tasapainoisin, mikä varmasti heijastui Paveen ja lisäsi jännittyneempiä hetkiä. Pääosin Pave kuitenkin ravasi rennosti ja pyöreästi. Ilmeisesti aikaisempi siirtymistehtävä oli jäänyt Pavelle mieleen, sillä siirtymiset ravista käyntiin olivat alusta alkaen helpompia kuin pysähdykset. Paikoin Pave pääsi nousemaan pyöreästä muodosta, mutta ei nostanut päätään silloinkaan aivan kattoa kohti. Pyöreys löytyi käyntiin nopeasti takaisin, ja raviin pääsimme myös aika rennosti ja pyöreästi. Olipa mukava, että nämä siirtymiset kuitenkin onnistuivat kohtuullisesti.

Kolmikaarisella kiemurauralla pääsin samalla työstämään asetuksia. Asetukset oikealle ovat olleet minulle viime aikoina kinkkisempiä. Olen yrittänyt korjata vasemmalle kiertyvää ylävartaloani viemällä oikeaa hartiaa taakse, mutta se ei ole tuntunut auttavan. Korkeintaan koko istuntani on jännittynyt, kun olen puoliväkisin vääntänyt itseäni toiseen suuntaan. Tänään valaistuin hieman sen suhteen, että vasemmalle kiertyvä ylävartalo vie samalla vasemman kylkeni ruttuun. Ajattelin pientä rutistusta oikeaan kylkeen, jotta vasen kylki oikenisi hieman. Ja kas kummaa, niin kolmikaarisella kiemurauralla kuin muuallakin ratsastaessa oikea suunta ja asetukset oikealle alkoivat luonnistua paremmin. Olipa kiva nähdä pienen korjauksen selvä vaikutus. Harjoitusravissa tosin huomasin sen, että epävakaan istuntani takia oli vaikea hallita oikeaa kylkeä, joten tätä pitää treenata jatkossa enemmän. Kevyessä ravissa kylki oli helppo napata otteeseen.

Laukan työstämisen jätin tänään vähemmälle. Pyöräytin molempiin suuntiin muutamia ympyröitä, joilla hain Paven asettumaan pyöreänä ja laukkamaan asiallisesti. Samalla korjailin omaa istuntaani, mikä oli laukassa myös vähän haastavaa. Tänään Paven laukka kuitenkin pyöri alusta alkaen paremmin. Laukan otin tosiaan vasta loppupuolella tuntia, joten aiemmat harjoitukset olivat selvästi lämmittäneet ja vähän notkistaneet Pavea. Laukka olikin kohtuullisen sujuvaa ja pyöreää. Jokin tunti voisi ajatuksen kanssa tehdä siirtymisiä laukan sisällä, mutta tänään treeniaikamme meni muihin asioihin.

Loppuravissa annoin Paven venyttää eteen ja alas enempiä vaatimatta. Olin tuntiin tosi tyytyväinen. Sain ratsastettua aika suunnitelmallisesti ja korjattua omaa vaikuttamistani hyvin. Pave vastasi parempaan suuntaan menneisiin korjauksiin mainiosti, mikä tietysti palkitsi. On se vain mukava ratsastaa silloin, kun keskittyminen on paremmin kohdillaan.

Kurkotuksia kuuseen

Sunnuntaina teki mieli tallille, joten kävin ratsastamassa Paven itsenäisesti. Mielessäni pyörivät laukanvaihdot, joten päätin yrittää niitä tunnin aikana. Pave on viime aikoina väläyttänyt muutamia vaihtoja sileälläkin, joten toivon kovasti oppivani tekemään niitä sen kanssa ihan pyynnöstä.

Alkuverryttelyn menin kaikissa askellajeissa pitkin ohjin. Sain hyvin treenata istunnan käyttämistä muun muassa käännöksissä. Pave ohjautuikin aika mukavasti, mitä nyt laukassa lähti vähän kaatumaan sisälle kaarteissa. Sain kohtuullisesti korjattua tätäkin ilman täysin ohjaan turvautumista. Hurautin myös muutamat lävistäjät laukassa. Pave vaihtoi lennosta omasta halustaan vasemman laukan oikeaan, kun lävistäjä oli lopussa. Vaihtoa oikeasta laukasta vasempaan se ei tehnyt. Liekö sillä sen verran vahvempi oikea laukka, ettei se koe vaihtoa tarpeelliseksi? Testimielessä hurautinkin vastalaukassa kentän ympäri. Hyvinpä se Pave laukkasi menemään ilman pulmia.

Ravissa tahkosin hyvän tovin vähän vaihdellen kolmi- ja nelikaarista kiemurauraa. Yritin notkistella Pavea, joka tuntui olevan vähän hyytynyt. Sain hetkittäin sitä hereille, mutta aika hiippailuun kuitenkin jäimme. Kaaret sen sijaan alkoivat sujua ihan mukavasti, vaikka kaarteet oikealle jäivät hieman takkuisemmiksi. Tulin kolmikaarista kiemurauraa myös laukassa ja tein vaihdot suoristuskohdissa ravin kautta. Pave hoksasi tehtävän idean aika nopeasti, jolloin ravin kautta tehdyt vaihdot sujuivat pääosin aika helposti. Välillä Pave yritti jäädä vanhaan laukkaan, jolloin jarrutusmatka venyi, mutta parhaimpina hetkinä saimme korjattua laukan parin raviaskeleen kautta.

Lopuksi halusin kokeilla vielä niitä vaihtoja. Valitsin reiteiksi laukkalävistäjät ja täyskaarrot. Arvelin niiden kertovan Pavelle, että suunta oli vaihtumassa ja sitä myöten toivottavasti myös laukka. Menin sitten itse tekemään vaihdosta liian ison numeron ja säätämään liikaa, jolloin Pave ei yhtään tajunnut, mitä hain takaa. Se lähinnä korkeintaan vähän kiihdytti, kun yritin kertoa sille vaihtoaikeista. Menin sitten kurkottelemaan kuuseen tämän asian kanssa. Ihan kuin muka osaisin kertoa hevoselle, että nyt on aika vaihtaa. Tämä toki onnistuu vaihtokonkarin kanssa, mutta Paven kanssa emme ole yhdessä vielä tällä tasolla. No, saimmepahan taas sangen vaivattomia vastalaukkapätkiä. Kentällä oli pari kavalettikorkuista estettä, jotka lopulta otin vaihtotehtävässä avuksi. Niiden avulla saimme tehtyä vaihdot molempiin suuntiin, joten tulipahan tehtävä tehtyä, vaikkakin apurattaiden kanssa.

Loppukäppäilyt menimme peltolenkin kautta. Olipa mukava mennä itsenäisesti. Vaikka aurinko paahtoi, eivät paarmat olleet vielä kunnolla heränneet tähän päivään. Vähän ehkä olimme molemmat Paven kanssa silti läkähtyneitä, kun mitään kovin lennokasta liikettä ei meistä irronnut. Tai no, minä ehkä soudan ja huopaan ihan ilman hevostakin. Laukanvaihdot pysyvät kuitenkin mielessä ja pitää toivoa niitä tunnilla aiheiksi. Pave selvästi ne osaa tehdä, joten seuraavaksi minun on opittava pyytämään ne siten, että ratsukin tajuaa.

Työskentelyä hyvien askelten eteen

Perjantaina oli ihan kesäfiilikset, kun menimme Artsin koulutunnin auringonpaisteessa kentällä. Ratsunani oli Pave, ja jaoin tunnin Noran ja Kaisan kanssa.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme lyhyet sivut puoliympyröinä ja suuntaa vaihdoimme lävistäjillä. Tehtävällä haimme ensin ravia kuntoon. Ohjeena oli ratsastaa Pavesta irti isompaa ravia, sillä se tuppaa suosimaan lyhyttä askelta. Tehtävällä sai toki muistaa myös asetukset ja taivutukset puoliympyröillä. Raviaskeleen pidentäminen ei ollut helppoa. Pave rikkoi helposti laukalle etenkin lävistäjillä. Ihmettelin tähän syytä, ja opettaja hoksautti pitämään Paven paremmin suorana. Jos se pääsi mutkalle, oli sen helppo livistää alta. Kun Pave pääsi rikkomaan laukalle, piti sitä ratsastaa siinäkin hetki eteen ennen kuin palattiin raviin. Näin se ei saanut ratkaisulleen palkintoa, vaan joutui laukassakin töihin. En tiedä, paraniko ravi varsinaisesti tehtävällä, mutta hiljalleen Pave alkoi sentään pysyä vaaditussa askellajissa. Tällä tehtävällä huomasin hyvin sen, kuinka helposti jään menemään puoliteholla, jos joku ei ole korjaamassa. Tehtävään yhdistettiin myös laukka, jota tulimme lävistäjän lopun ja puoliympyrän ja välillä myös pääty-ympyrän verran. Laukka ei vielä tässä vaiheessa lähtenyt pyörimään kovin hyvin, joten mitään mullistavia onnistumisia emme tähän saaneet.

Seuraavaksi teimme ravissa pohkeenväistöä pitkän sivun alusta keskihalkaisijalle ja pyöräytimme sen jälkeen puoliympyrän uralle päätyen. Väistöissä oikealle pyöräytimme puoliympyrän vasemmalle ja väistöissä vasemmalle luonnollisesti oikealle. Väistöihin sain muistaa tulla paremmalla ravilla, sillä jäin hiippailemaan helposti. Väistöissä sain lisäksi muistaa ulkopuolen kontrollin, jotta Pave ei kiirehtinyt, vaan malttoi ottaa väistöaskeleita. Väistöt vasemmalle olivat tänäänkin vähän helpompia, vaikka siinäkin suunnassa ulkopuolen tuki unohtui, ja Pave pääsi mutkalle. Väistöissä oikealle olisin saanut ratsastaa väistättävän pohkeen läpi. Puoliympyröillä sain puolestaan olla tarkka, ettei Pave viurahtanut niiden läpi, vaan odotti minua. Nämä alkoivat sujua, kun tajusin itsekin olla kiirehtimättä ja ratsastaa kuvion tarkemmin.

Tunnin viimeisenä tehtävänä tulimme laukassa kolmikaarista kiemurauraa, joka sijoitettiin keskihalkaisijan molemmille puolille. Matkaan lähdettiin lyhyeltä sivulta kaartamalla ensimmäinen kaarre tarkasti. Kaaren keskellä sai miettiä pari askelta suoraan ennen kuin lävistäjämäisellä tiellä lähti toiseen kaarteeseen. Sillä taas sama ajatus suoraan menemisestä ennen viimeille kaarteelle lähtemistä. Kuten opettaja oli hoksauttanut, menivät myötälaukan kaarteet helpoiten liian pitkälle. Niissä saikin kääntää tarkemmin. Vastalaukan kaarteissa taas pyrin tukemaan Pavea, jotta se ei rikkoisi raville. Saimmekin tultua jokaisen kiemuran ilman rikkoa, jes! Kuviota sai viilata aluksi melkoisesti, sillä tein juurikin myötälaukkakaarteet ensin vähän turhan isosti, kun taas vastalaukkakaarteet olivat pienempiä. Lopulta löysin kuviolle sopivamman ja rauhallisemman laukan, jossa oli hyvin aikaa ratsastaa tehtävää tarkemmin. Pave tarjosi tehtävällä muutamia todella kivoja laukkahetkiä, joissa oli ihanan helppo istua ja pysyä hevosen tukena. En edes heittäytynyt matkustamaan noina hetkinä, vaikka ehdinkin fiilistellä niitä, hyvä minä! Laukassa sainkin tehdä hommia erityisesti sen kanssa, että oikeasti istuin siellä satulassa. Pave nimittäin käytti tilaisuuden hyväksi ja nykäisi itsensä pitkäksi, jos olin irti satulasta. Jämäkämpi istunta sai senkin tsemppaamaan ja pysymään aavistuksen lyhyempänä. Tehtävä kuulosti hurjan vaikealta, kun opettaja selitti sitä. Siihen toki jäi viilattavaa rutkasti, mutta yllättävän kohtuullisesti se kuitenkin meillä meni.

Loppuravissa en enää säätänyt kummempia. Tunnin tehtävät olivat kyllä mainioita. Erityisesti hyvää oli se, että läpi tunnin sain mietittyä parempaa etenemistä jokaisessa askellajissa. Toki välillä uuvahdin ja matkustelin, mutta tuntiin mahtui myös parempia pätkiä. Töitä niiden eteen tietysti sai tehdä, mutta kyllähän ne onnistumiset myös juuri siksikin palkitsivat. Tunnin keskeisin kertaus oli se, että minun pitää kyetä istumaan tiivisti ja jämäkästi, jotta Pave ei voi nykiä minua mukaansa ja venähtää tavarajunaksi. Kun saan pidettyä Paven vähänkään lyhyempänä sekä suorana, on sitä helpompi ratsastaa vähän parempaan menoon. Pave pyrkii myös luistamaan itsensä kantamisesta painumalla kuolaimen alle. Tämänkin takia minun pitää kyetä olemaan menemättä sen mukaan, kun se ehdottelee näitä ratkaisuja. Takamus siis penkkiin, suoruutta molempiin sekä paljon pohkeita, niin Pavekin saa luvan ryhdistäytyä ja kantaa itsensä. Siinäpä meille molemmille hommaa.

Itsenäisen koulukisatreenin toinen osa

Kävin vielä toisen itsenäisen tunnin Paven kanssa ennen perjantain kotikoulukisoja. Taas oli arjen luksusta, kun koko maneesi oli täysin omassa käytössä. Treeniaiheiksi otin peruutukset, kolmikaarisen kiemurauran, laukannostot ravista, laukkaympyrät sekä laukkalävistäjät. Jälleen siis harjoittelimme palasia tulevista kouluohjelmista. Maneesissa oli myös edelleen rakennettuna lyhyt koulurata.

Peruutukset tein pisteessä I. Tulin pisteeseen käynnissä ja tein noin neljän sekunnin pysähdyksen ennen noin neljän askeleen peruutusta. Kuten arvelin, oppi Pave nopeasti osan tehtävästä, ja se oli pysähdys. Varmaan myös tulo siihen käynnissä auttoi siinä, ettei Pave jäkittänyt niin paljon vastaan kuin esimerkiksi ravista tehdyssä pysähdyksessä. Pave myös malttoi seistä hyvin, mutta siihenkin oli oma syynsä. Se nimittäin käytti tämän ajan kuunnellakseen ja katsellaakseen omiaan. Niinpä se kyllä seisoi, mutta huomio oli kaikkialla muualla paitsi ratsastajassa. Peruutukset lähtivätkin yleisimmin liikkeelle siitä, että maanittelin Pavea takaisin kuulolle. Muutoin peruutukset menivät aika samalla kaavalla. Sain Paven ottamaan enimmäkseen aina askeleen kerralla, ja niiden aikana se tuppasi poikittamaan vasemmalle. Muutaman kerran sain jotenkin muutettua pyyntöäni siten, että Pave otti useamman peruutusaskeleen putkeen. Varsinaista eroa sen ja huonommin toimineen pyynnön välillä en harmikseni huomannut. Poikitusta sain korjattua kohtuullisesti, mutta en kitkettyä kokonaan. Peruutuksista pääsimme takaisin käyntiin ihan ok.

Seuraavaksi tulimme pääosin ravissa kolmikaarisia kiemurauria. Keskityin ratsastamaan kuviota tarkasti sekä asettamaan ja taivuttamaan Pavea selvästi. Kaaret oikealle alkoivat toimia ihan hyvin, mutta kaaret vasemmalle olivat edellispäivän tapaan hankalampia. Pyörittelin välillä muutamia ympyröitä vasemmalle saadakseni notkistettua Pavea. Kovin ihmeellistä muutosta ei tapahtunut, mikä jäi harmittamaan. Yritin kyllä korjata itseäni ja sitä kautta Pavea, mutta omat taidot eivät riittäneet oivallukseen. Toinen silmäpari neuvoineen olisi ollut tarpeen. Olin kuitenkin aika tyytyväinen siihen, kuinka tasaisesti saimme tultua kiemurauria. Teitä olisi saanut viilata vielä, mutta tällä kertaa ratsastin paremmin ennen kuviota samoin kuin sen jälkeen.

Kiemuraurien jälkeen siirryin ravista tehtyjen laukannostojen sekä laukkaympyröiden ja laukkalävistäjien pariin. Laukat nostin pisteen C ja pitkän sivun ensimmäisen kirjaimen välissä. Yleisimmin varmistelin toivotun laukan nousemisen tekemällä noston kulmassa. Pave oppi tämänkin tehtävän suunnilleen ensimmäisen kerran jälkeen, jolloin sain samalla näppärästi opetella rauhoittamaan sen ennakoimista. Laukannostot olivat tällä kertaa vähän hätäisiä, mutta ei pahimmasta päästä. Oikea laukka nousi selvästi vasenta paremmin. Laukat eivät kuitenkaan lähteneet pyörimään kunnolla kumpaankaan suuntaan. Noston jälkeen pyöräytin keskiympyrän ja tulin laukkalävistäjän, jonka lopussa siirryin raviin. Ympyröillä sain hahmotella reittiä ja samalla pitää Paven laukan edes suunnilleen toimivana. Muutoin ympyröillä ei ollut kummempaa eroa eri suunnissa. Laukkalävistäjät taasen olivat hieman helpompia oikeassa laukassa. Pave kyllä teki ne molempiin suuntiin siinä mielessä helposti, ettei se pyrkinyt pudottamaan raville tai muuten antanut lähestyvän uran häiritä. Vasemmassa laukassa tehdyillä lävistäjillä tuntui kuitenkin hieman hankalammalta saada pidettyä Pave oikealla reitillä. Taisin kyllä itse osittain panikoida asiaa ihan omassa päässäni. Toistot auttoivat kuitenkin tajuamaan, ettei Pavella ollut pulmia säilyttää laukkaa, jos en tehnyt siitä itse numeroa. Siirtymiset laukasta raviin olivat odotetusti aika epäedustavia, mutta tajusin jatkaa ratsastamista niiden jälkeen enkä jäänyt murehtimaan siirtymisen laaduttomuutta.

Loppuravissa en tehnyt enää kummempaa, vaan Pave sai ravata ja venyttää ohjan perässä. Tämän kerran treenissä olisin halunnut petrata jälleen kerran asettamisessa ja taivuttamisessa. Yritin kyllä ja tsemppasin ihan hyvin, mutta en vain saanut naputeltua asiaa kuntoon omin voimin. Hyvää sen sijaan oli se, että ratsastin tänään tarkemmin sekä tehtävät että niiden alun ja lopun. Pave väläytteli mukavia pätkiä, mutta tuppasi välillä painumaan edestä liian alas. Yritin houkutella sitä sieltä ylemmäs, vaan omat taidot eivät riittäneet purkamaan ongelmaa. Tähän asiaan pitääkin paneutua seuraavilla ohjatuilla tunneilla. Päivän treeneistä jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis. Taas sain mentyä aika rennosti ja kummempia pingottamatta. Naureskelin myös muutamia kertoja ääneen Pavelle, kun se kovasti yritti kertoa minulle, mitä jossakin pisteessä oli tovi sitten tehty. Ehkä tulostan Paven karsinan seinille kaikki kouluohjelmat, jolloin se voi opetella ne ulkoa ja antaa minun vain nauttia selässä kyydistä. Sitä ennen pitää vielä keksiä sille sopiva kouluratsun nimi. Minkähän kuuluisan kouluhevosen nimen kanssa Babik mahtaisi rimmata?

Taas uusi tamma testissä

Se jokin näissä kimoissa on. Kaisalle kiitos kuvasta!

Perjantaina pääsin testaamaan yhden Tallinmäen tuoreimmista ratsuista, 1999 syntyneen puoliveritamman nimeltä Gia. Se toimii sekä mainiona kisahevosena että tuntiratsuna. Olenkin monella estetunnilla katsellut sen varmaa ja vakaata menoa ja haaveillut kovasti, että pääsisin sen selkään joskus. Esteille sitä taitaa olla turha toivoa, vaan olin hurjan tyytyväinen siihen, että pääsin kuitenkin ratsastamaan sen itsenäisesti kouluhumputtelun parissa.

Alkukäynnit hoituivat peltolenkin kautta. Kentällä ravasin nopeasti pari kertaa kentän ympäri ja siirryin verryttelemään ratsua laukassa. Gia oli alusta asti niin kiltti ja kuuliainen, etten voinut olla tykästymättä siihen. Se ei tehnyt mitään ylimääräistä, vaan kuunteli tarkkaavaisesti ratsastajan pyynnöt ja teki niiden mukaan. Tasainen ja kiva, hevonen minun makuuni. Mitään syvällisempää treeniaihetta en ollut miettinyt, vaan menin lyhyesti sitä sun tätä. Tähän yhdistelmään sisältyi pohkeenväistöjä, kolmikaarisia kiemurauria sekä laukanvaihtoja.

Pohkeenväistöjä tein uralta keskemmäs ja takaisin niin käynnissä kuin ravissa. Väistöt vasemmalle lähtivät helposti. Väistöjä oikealle sain hieman hioa apujeni osalta ennen kuin ne lähtivät yhtä helposti. Kivaa väistöissä oli se, kuinka hyvin Gia säilytti tahdin niiden aikana niin käynnissä kuin ravissa. Kun olin saanut apuni mukautettua oikein, teki Gia väistöt molempiin suuntiin helposti ja kevyesti. Olipa kiva hurruutella väistöjä tarvitsematta miettiä hevosen pitämistä koko ajan liikkeellä.

Laukassa päädyin tekemään laukanvaihtoja kolmikaarisella kiemurauralla sekä pyöräyttelemään pääty-ympyröitä. Gialta tämäkin sujui helposti. Sain vain itse olla tarkkana vaihdoissa vasemmasta laukasta oikeaan, että valmistelin sen enkä huitaissut. Muutoin Gia saattoi vaihtaa ensin etuosan ja vasta parin askeleen päästä takaosan. Kivaa kiemurauralla tehdyissä vaihdoissa oli se, että maltoin tehdä suoristukset aika asiallisesti enkä hätäillyt vaihtoa. Pääty-ympyröillä taas hain asetuksia läpi. Gia tuntui mukavasti samanlaiselta kierroksesta riippumatta enkä tuntenut siinä kummempia puolieroja.

Loppuraveissa pyöriskelin vielä tovin kolmikaarisella kiemurauralla, jonka jälkeen annoin Gian venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Tunnin fiilikset? Lysti tamma! Gia oli niin mutkaton ja kiva, että se varmasti kerää ihailijakaartin tuntiratsastajien joukossa. Kunpa sillä pääsisi joskus hyppäämäänkin, pitäähän niitä toiveita olla.

Kultamurun kanssa taas

Tiistaina olin kovin onnellinen: Jetti palasi tunneille! Se oli huilinut kahdeksan päivää, joten odotin mielenkiinnolla, miltä se mahtaisi selästä käsin tuntua. Tallinmäen tunnilla oli neljä ratsukkoa, ja tehtävinä olivat myötä- ja vasta-asetukset, ravi- ja laukkapuomit sekä kolmikaarinen kiemuraura.

Ensimmäisenä tehtävänä teimme myötä- ja vasta-asetuksia kaikissa askellajeissa. Vasta-asetukset teimme pääosin pitkän sivun keskivaiheilla, mutta tarvittaessa niitä sai käyttää muuallakin apuna. Jetti teki vasta-asetukset vasemmalle mukavan pehmeästi, oikealle tehtyinä ne olivat hieman jäykempiä. Pehmittelemällä Jetti alkoi kuitenkin asettua sinnekin ihan asiallisesti ja kaikissa askellajeissa. Ympyröillä sain muistutella itseäni ulkoapujen merkityksestä, jotta en jäänyt näpräämään vain sisäohjaa. Ympyröillä oikeassa kierroksessa oli tänään vähän enemmän tekemistä, että sain Jetin ensin vähän suoremmaksi ja vasta sitten ajateltua asetuksia enemmän. Ulkoavut olivat etenkin siinä kierroksessa tarpeen samoin kuin vasta-asetukset.

Puomitehtävänä oli kaksi erillistä puomirykelmää kaarevalla linjalla. Tulimme niitä ensin ravissa ja sitten laukassa. Jetti oli mukavasti lämmennyt aiemmassa tehtävässä ja liikkui pitkälti omalla moottorilla. Oli ihan villiä, kun sain jopa pidättää sitä! Oikeasti oli tosi ihana kerrankin saada säätää Jettiä vähän tähän suuntaan. Pyrin kuitenkin olemaan pidätteissä maltillinen, etten sammuttaisi Jetin eteenpäinpyrkimystä. Ravissa saimmekin tultua puomeja sangen tahdikkaasti ja tasaisesti. Laukassa sain ensin vähän haeskella Jetin askelta, jotta siihen tuli vähän säätövaraa. Kun se löytyi enkä turhia säädellyt enää puomeilla, sujuivat nekin mukavasti.

Lopuksi tahkosimme vielä kolmikaarista kiemurauraa ravissa. Tämäkään tehtävä ei tuottanut enää kummempia ongelmia, vaan sujui aika kivasti. Teimme myös pieniä lyhennyksiä raviin suoristuskohdissa vieteriajatusta hakien eli päästimme hevoset aina lyhennyksen mennessä läpi takaisin normaaliin raviin. Näitä olisin voinut itse vielä prässätä hieman lisää, jotta olisin saanut oman ajoitukseni ja apuni paremmin kuntoon. Muutoin kaartelimme tehtävän asiallisesti ja edelleen aika tahdikkaasti. Näemmä lepopäivät olivat ladanneet Jetin akkuja tässä mielessä mukavasti.

Tunnin aikana ja sen jälkeen olin kyllä yksi auringonpaiste. Oli ihana päästä taas Jetin selkään! On se vain niin tuttu kaveri, että ikävähän sitä pidemmän tauon aikana tulee. Jetti oli lomailun takia hieman jäykähkö ja pyrki vähän kiertymään banaaniksi vasemmalle, mutta ei se ollut yhtään niin tönkkö kuin olin pelännyt. Positiivista oli Jetin oma moottori, joka löytyi ainakin tämän tunnin ajaksi. Olisipa näppärä osata startata sen moottori käyntiin joka tunti, niin pääsisi fiilistelemään useamminkin. Etsinnät jatkukoon tämän asian parissa.

Kielimuurin pulmat

Keskiviikon koulutunnille sain Lennin, joten luvassa oli jälleen ruunalle sopivan tuntuman hakemista. Lennin kanssa olen kokeillut tavallista tuntumaani soveltaen sekä tuntuman jättämistä liki kokonaan pois. Ensimmäinen vaihtoehto sai Lennin levottomaksi edestä. Toinen vaihtoehto piti ruunan kohtuullisen tyytyväisenä, mutta kuskin hukassa. Kahdeksan ratsukon tunnilla treenasimme pohkeenväistöjä, kolmikaarista kiemurauraa, ympyröitä ja siirtymisiä.

Pohkeenväistöt teimme käynnissä noin puolikkaan pitkän sivun verran. Kolmikaarista kiemurauraa tahkosimme ravissa tehden suoristuskohtiin siirtymiset ensin käyntiin. Sitten tulimme kiemurauralle laukassa ja teimme ensimmäisessä suorituksessa siirtymisen raviin ja toisessa siirtymisen käyntiin, josta nostettiin taas laukka. Ympyröitä pyöräyttelimme väistöosuuksien alkuun ja loppuun.

Pohkeenväistöt oikealle olivat Lennille hankalampia. Muutenkin väistöissä se tahtoi jännittyä ja vastustella sekä yrittää pullahtaa lavan kautta karkuun. Kun nappasin lavan haltuun ja tukin pakoreitin, turhautti Lenniä selvästi. Yritin tehdä väistöt rauhassa ja rennosti, jotta kaikki herneet eivät menisi Lennin turpaan, ainakaan kerralla. Väistöt olivat aika levottomia ja epätasaisia, mutta saimme molempiin suuntiin pari rennompaakin yritystä. Opettajan ohjeiden mukaan koetin olla mahdollisimman rento ja antaa Lennin tehdä väistöt rauhassa. Yritin noudattaa vinkkejä, mutta kunnon zen-fiilistä en saanut itseeni enkä Lenniin. Niinpä väistöt menivät pääosin takkuisesti, ja meitä molempia Lennin kanssa turhautti paikoin selvästi. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että sain kontrolloitua väistön vastakkaista puolta paremmin.

Kolmikaarisella kiemurauralla meno oli edelleen epätasaista. Opettaja muistutteli käyttämään ulkoapuja kunnolla ja antamaan tilaa sisältä. Lenni ei tahtonut tasoittua eikä hyväksyä mitään ehdottamaani tuntumaa. Paitsi sen, jossa ei ollut tuntumaa ollenkaan. Yritin haeskella ja selvitellä, miten saisin pidettyä ohjat käsissä siten, että Lenni hyväksyisi tuntuman ja vähän rauhoittuisi päästään. En valaistunut tässä, mutta yritin kohtuullisen sinnikkäästi. Yritin myös tavallista enemmän ratsastaa pohkeilla, mutta kaiketi käteni jäivät liian paikoilleen ja hitaiksi. Muut kiemurauran haasteet olivat siirtymisissä. Ne pääsivät venymään, kun en saanut valmisteltua niitä kunnolla. Suurin osa keskittymisestäni meni levottoman Lennin ihmettelyyn.

Tunnin helpoimmat hetket sattuivat muutamaan laukkapätkään. Niissä Lenni oli edestä tasaisempi, vaikka ehti toki herneilläkin. Laukassa sain paremmin ulkoavut käyttöön, mikä varmasti tasoitti menoa. Hetkittäin Lenni oli lyhyen pätkän ajan rento ja rauhallinen, jolloin se tuntui mukavalta. Seuraavassa hetkessä se olikin taas jännittynyt ja yritti lisätä vauhtia. Kaahaamiseksi se ei mennyt, mutta Lenni tuntui tavallista hätäisemmältä. Opettajakin kommentoi samaa tunnin lopuksi. Olisipa jännä tietää, miksi Lenni malttaa hieman paremmin käynnissä ja laukassa, mutta ei ravissa. Kenties saan istuttua niissä vakaammin kuin ravissa. Kun sitten perunasäkkeilen ravissa, on sekä istuntani että tuntumani epävakaa. Siinä on kyllä ihan hyväksyttävä syy hevosen herneilyyn. Nyt täytyy alkaa tuntuman lisäksi keskittyä siihen, että istun mahdollisimman hiljaa ravissakin.

Tunti meni kyllä aika tavalla penkin alle. Minun ja Lennin välinen kielimuuri aiheutti sellaisia väärinymmärryksiä, että herneitä sinkoili sinne ja tänne. Osa niistä sujahti myös omaan nenääni. Lenni on herkkä jätkä, mutta joskus toivoisin siltä vähän ymmärrystä. Vaan samalla se on hyvä, joskin armoton opettaja. Minä vain tarvitsisin aika monta tukiopetustuntia ennen kuin oppisin edes yhteisen kielen alkeet Lennin kanssa.

Pikainen treeni

Lauantaina kävin ratsastamassa Jetin ennen lähtöä LidRidin 1-tason estekisoihin Hilimalla. Päätin ottaa hieman lyhyemmän treenin, jossa tsekkaisin perusasiat ja ottaisin vielä pari hyppyä pienelle pystylle ajatuksena säilyttää laukka kaarteissa ja lähestymisissä.

Alkuverryttelyssä en tehnyt kummempaa, vaan hain Jettiä vain liikkeelle. Olimme molemmat vähän unessa, mutta hiljalleen aloimme heräillä. Hurauttelin muutaman kerran kolmikaarista kiemurauraa ravissa, jossa hain asetuksia ja tahdin säilymistä. Jetti liikkui ihan asiallisesti, ja myös asetukset vasemmallekin löytyivät kohtuullisesti. En alkanut prässätä enempiä, kunhan vain tsekkasin homman sujuvan riittävän hyvin.

Laukassa hurauttelin koko kentän kokoisella kahdeksikolla vaihtoja. Alussa vaihdot olivat hitaita ja kömpelöitä, mutta maltoin silti istua rauhassa enkä hötkyillyt itse. Pienillä raippamerkeillä sain Jetin lopulta aina vaihtamaan. Oma rauhallisuuteni palkitsi, sillä alun jälkeen aloimme saada asiallisia vaihtoja. Valmistelin ne kerrankin ajatuksen kanssa enkä kiirehtinyt ollenkaan. Niinpä maltoin istua satulassa, jolloin Jetti pääsi tekemään vaihdot aika kivasti. Parasta oli se, että vaihdot molempiin suuntiin tuntuivat yhtä tasaisilta. Tästä on hyvä jatkaa viilausta. Seuraavaksi alamme treenata tämän lisäksi sitä, ettei Jetti ihan niin hidasta vaihdossa, vaan ajattelee senkin aikana enemmän eteen.

Tämän jälkeen otin muutamat hypyt noin 50-senttiselle pystylle, joka oli sopivassa kohdassa kaarevia lähestymisiä ajatellen. Vasemmassa kierroksessa lähestyminen oli loivempi, oikeassa taasen vähän tiukempi. Alun hypyt olivat uneliaita, mutta sain silti odotettua ne enkä sukellellut. Nohittelin vähän Jettiä, jolloin hypyt paranivat. Kaarteissa yritin muistaa pitää pohkeet kiinni ja istua hiljaa, sillä se tuntui tietysti toimivan parhaiten. Välillä kuitenkin unohdin ratsastaa laukan ajoissa kuntoon, jolloin jouduin nohittelemaan juuri kaarteessa. Se tarkoitti valitettavasti epävakaata istuntaa, mikä taas hidasti Jettiä. Muutaman kerran sain kuitenkin paremmin oltua rauhassa, mikä auttoi pitämään Jetin liikkeessä kaarteenkin läpi. Jokainen hyppy oli kuitenkin varma, mikä oli tietysti hyvä juttu.

Lopussa en enää tehnyt kummempaa, kunhan vähän ravailin ja annoin Jetin venyttää ohjan perässä. Treeniin meni reilu puolisen tuntia, mikä oli ihan riittävä aika tälle kertaa. Huomenna onkin sitten Jetin kanssa luvassa toinen yhteinen 2-tason luokka. Hui ja jee, taas kerran.

Ihanan vaikea bonustehtävä

Tiistain Tallinmäen tunnilla ratsukoita oli viisi, ja treeniaiheena oli pääosin koulua. Sain valita Jetin ja Hiliman väliltä, ja Jetti veti tälle tunnille pidemmän korren. Pääsimme miettimään tunnin aikana hevosen suoruutta sekä tahdin säilyttämistä.

Ensimmäisenä ratsastimme kenttää tovin ympäri ajatuksella pitää hevonen suorassa niin pitkillä kuin lyhyillä sivuilla. Oikeassa kierroksessa ei oikeastaan kummempia tarvinnut tehdä, mitä nyt hieman vartioida, ettei Jetti pullauttanut kaulaansa oikealta mutkalle. Tätä ei juurikaan onneksi tapahtunut. Vasemmassa kierroksessa sen sijaan sain liikutella Jetin etuosaa takaosan eteen, sillä se olisi mieluusti kulkenut etuosa enemmän oikealla, takaosa puolestaan enemmän vasemmalla. Pienet vasta-asetukset sekä etuosan korjaaminen ulkopohkeella auttoivat tähän. Jetin meno paranee aina kummasti, kun sen saa raiteilleen. Ero tuntuu yleensä heti, mikä motivoi suoristamaan hevosta sen sijaan, että antaisi sen mennä mutkalla ja koettaisi korvata vinouden aiheuttamaa hitautta hoputtamisella.

Tahkosimme myös ympyrän kaarella olleita puomeja tovin ravissa. Tarkoituksena oli säilyttää sama tahti ennen puomeja, niiden aikana sekä niiden jälkeen. Oikeassa kierroksessa näytti, ettemme pääse Jetin kanssa puomeja ikinä asiallisesti. Askel ei venynyt, jolloin Jetti joutui rämpimään puomit. Yritin nohitella sitä liikkumaan paremmin, mutta askeleen venymisen sijaan tahti kiihtyi. Opettelemista on vielä siinä, että saan Jetin venyttämään askelta. Tässä puomit ovat toki avuksi. Lopulta saimme oikeassa kierroksessa pari järkevämpää pätkää, kun ratsastin ravin ajoissa paremmaksi ja pysyin tehtävän ajan tuntumalla. Vasemmassa kierroksessa homma onneksi toimi helpommin. Ilmeisesti Jetti oli tajunnut tehtävän idean, jolloin toisesta suunnasta se oli helpompi tulla alusta asti paremmin. Tehtävä kuitenkin osoitti hyvin sen, kuinka välillä unohdan ratsastaa, mihin Jetti reagoi hieman hyytymällä.

Laukkaa työstimme tovin ratsastamalla kenttää oikeassa kierroksessa vähän neliskulmaisena. Kulmat piti ratsastaa siis huolellisemmin ja vähän terävämmin. Jetin kanssa ne onnistuivat kohtuullisen mukavasti. Välillä sain tosin pitää sisäpohkeella Jetin raiteilla, ettei se yrittänyt oikaista kulman jälkeen, vaan jatkoi suoraan. Tämän jälkeen työstimme laukkaa ratsastamalla salmiakkikuviota. Jetti toimi molempiin suuntiin aika kivasti. Vasemmassa laukassa sain taas muistaa suoristaa sitä, mutta kun se onnistui, tarjosi Jetti taas parempaa laukkaa. Tällaisten terävämpien kulmien ratsastaminen on kyllä tehokasta. Koko kenttää käyttäen kulmat tahtovat mennä hieman hutiloiden, kun jotenkin sitä on aina kiire sinne pitkälle sivulle.

Saimme Jetin kanssa loppuun vielä bonuksen: hieman sovelletun kolmikaarisen kiemurauran samassa laukassa pysyen. Tehtävä oli haastava, mutta silti tosi kiva. Jetti pääsi esittämään laukanvaihtoja monta kertaa, kun tie ja ratsastaja olivat hukassa. Välillä tein tiet liian tiukasti, välillä taas vain panikoin, mikä sai Jetin vaihtamaan. Lopulta tajusin pitää toivotun laukan avut paremmin tuntumalla, mutta olla käsistä rento sekä ratsastaa kuvion mahdollisimman loivana. Näin saimme molempiin suuntiin esitettyä etäisesti kolmikaarista kiemurauraa muistuttaneen kuvion, jolla pysyimme samassa laukassa koko ajan. Tätä pitää kyllä treenata enemmän. Kummasti tulee sekä itselle että hevoselle tasapainoharjoitusta.

Loppuraveissa hain vielä Jettiä etenemään riittävästi, kunnes annoin sen venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Tunti oli kyllä kiva, etenkin se ihanan vaikea kolmikaarinen kiemuraura. Muutenkin olen taas viime aikoina tajunnut suoruuden merkitystä paremmin. Hassua, kuinka pienetkin muutokset näkyvät hevosessa toisinaan hyvällä tapaa isostikin. Nyt vain pitää muistaa haeskella niitä pieniä palasia joka tunti paremmin kohdilleen.

Uuden valmentajan opissa

Torstaina pääsimme Jetin kanssa uuden valmentajan eli Artsi Heinon oppiin. Jaoin tunnin Kaisan kanssa, joka oli jo edellisviikolla ehtinyt olla Artsin tunnilla. Jetti on Artsille entuudestaan tuttu, mikä oli hyvä juttu. Tunnilla pääsimme treenaamaan asioita tulevien koulukisojen helppo C:1 2000 -ohjelmaa ajatellen. Ehdimme treenata tarkemmin kolmikaarista kiemurauraa, ympyröitä sekä laukkalävistäjiä.

Alkuverryttelyssä saimme työskennellä tovin ympyrällä hevosia liikkumaan kunnolla käynnissä ja ravissa. Opettaja pisti meidät alusta asti kunnolla töihin. Hevosten tehtävänä oli liikkua ja piste. Hiippailu ei kelvannut eikä epätasainen spurttaus ja hyytyminen. Saimme Jetin kanssa paiskia hommia, mutta hiljalleen ja pätkittäin alkoi löytyä parempaa tahtia ja etenemistä. Opettaja muistutti pitämään hyvän ohjastuntuman sekä ratsastamaan Jettiä kohti tuntumaa.

Ravissa tehdyn kolmikaarisen kiemurauran ahaa-hetki oli siinä, kun opettaja kertoi Jetin tarvitsevan erilaista ratsastusta kaaren suunnasta riippuen. Kaarteessa oikealle sain huolehtia tahdin säilymisestä, kun taas kaarteessa vasemmalle asetuksen menemisestä läpi. Yleensä yritän höhlästi jumputtaa tehtävän samoilla asetuksilla, vaikka suunta välillä vaihtuisikin. Lisäksi tarvittavat korjaukset piti tehdä ajoissa, jotta kaarteet menivät sujuvasti. Tehtävää ehdittiin tahkota mukava tovi. Saimme pari suoritusta, joissa Jetti eteni kaarteesta riippumatta tasaisesti ja tahdin säilyttäen. Työtä se vaati, mutta opettajan sanoin näytti sujuvalta.

Laukkakuviona oli nostaa laukka lyhyen sivun keskikohdan ja kulman välillä, pyöräyttää pitkälle sivulle keskiympyrä sekä tulla laukkalävistäjä. Tämän tehtävän laukkalävistäjät kehtasivat olla vaikeita! Jetti pääsi esittämään joko hurjan näppäriä laukanvaihtoja lävistäjän lopussa tai sitten pudottamaan ennen aikojaan raville. Sain itse lävistäjän loppupuolen lähestyessä aina jonkinlaisen paniikkikohtauksen, mikä näkyi suorituksessa. Opettaja neuvoi säilyttämään laukan kevyellä pohkeella, ei pusertamaan ja punkemaan. Laukka puolestaan otettiin siirtymässä ulko-ohjalla pois. Ajatus laukan säilyttämisestä kevyemmin ja paniikkikohtauksen lievittäminen auttoivat hieman. Emme saaneet ihan niin hyviä suorituksia kuin joskus, mutta sentään paransimme hieman.

Tunnin aikana ehdimme ottaa myös muutamat askeleenpidennykset, joissa sain kiinnittää huomiota suoruuteen. Tuppasin kiirehtimään kevennyksellä ihan kuin se olisi jotain auttanut. Asiallisemmissa hetkissä sain vähän ajatusta askeleenpidennyksestä, ainakin ero sen jälkeen palattuun harjoitusraviin oli havaittavissa. Muutoin tunnilta jäi mieleen istuntakorjaukset, joissa ylävartaloa korjattiin taaemmas niinä hetkinä, kun Jettiä piti ratsastaa kunnolla eteen. Varsinaiseen takanojaan ei pyritty, mutta asento tuntui silti hassulta. Etenkin nyt, kun Airan istuntatunneilla on tehty korjauksia päinvastaiseen suuntaan. Ideana näissä oli käsitykseni mukaan päästä istumaan kunnolla takajalkojen päälle. Jetti tuntui reagoivan asentomuutokseen, mutta en tiedä, johtuiko se sitten istunnastasta vai jostain muusta tekijästä. Tätä asiaa saa miettiä. Kokonaiskuva opetuksesta ja opettajan tyylistä oli hyvä, joten jään odottamaan seuraavaa tuntia mielenkiinnolla.

Haparoivaa menoa

Keskiviikon toinen tunti meni yhdistetyllä B:n ja valmennusryhmän koulutunnilla. Ratsukoita oli seitsemän, ja ratsukseni sain Rappenin. Tunnin piti tuuraava opettaja, jonka opetuksessa olen ollut ainakin kerran. Treeniaiheina olivat kolmikaariset kiemuraurat sekä voltit.

Alkuverryttelyn teimme kaikissa askellajeissa. Rappen eteni ihan kivasti, mutta en oikein saanut siihen otetta. Meno oli jotenkin haparoivaa. Opettaja neuvoi kulmissa ja ympyröillä huolehtimaan Rappenin sisälavasta ja -etujalasta, jotta se pysyisi paremmin tasapainossa. Tämä vinkki auttoi tasapainottamaan menoa hieman, mutta aivan täysin en tunnin aikana Rappenista saanut kiinni. Laukassa meno tahtoi olla paikoin turhankin reipasta, kun en osannut säädellä laukkaa. Ympyröillä sentään sain vähän Rappenia malttamaan, jolloin emme kaahanneet ihan jokaista hetkeä.

Alkuverryttelyn jälkeen aloimme tahkota kolmikaarista kiemurauraa. Pyöräytimme jokaiseen kaareen voltin. Tulimme tehtävää lyhyesti käynnissä ja sitten ravissa pidemmän tovin. Itse kolmikaarinen kiemuraura meni kohtuullisesti, kunhan huolehdin suoristuksista sekä valmistelin kaarteet ajoissa. Voltit sen sijaan olivat aika kamalia, etenkin vasemmalle tehtyinä. En saanut Rappenia tasapainoon, jolloin se pääsi kaatumaan vasemmalle tehdyillä volteilla sisään. Opettaja muistutteli sisälavan ja -etujalan hallinnasta, ja pyrin ottamaan niitä parhaani mukaan kontrolliin. Taisin kuitenkin jäädä näpertämään liikaa sisäohjalla, aivan kuin muka olisin sillä voinut nostaa Rappenin tasapainoon. Vaihtoehtoinen ratkaisu olisi voinut olla ratsastaa Rappenia vähän enemmän ulkopuolen tuelle, jolloin se ei olisi päässyt roikkumaan sisäpuolella. Keinot eivät tosin riittäneet siihen tällä tunnilla.

Lisäsimme kuvioon vielä lyhyen vasemman laukan pätkän, jonka teimme keskimmäiselle kaarteelle. Muutamat nostot lähtivät kipityksen kautta, kun en valmistellut ravia riittävästi. Muutamat nostot menivät paremmin, kun sain Rappenin ensin vähän lyhyempään raviin. Siirtymät laukasta raviin eivät valitettavasti siirtymää olleet nähneetkään, vaan olivat pudotuksia raville. Opettaja ohjeisti lyhentämään laukkaa ennen siirtymää, mutta Rappen oli liian innoissaan ja minä varmaan liian hukassa. Niinpä tähän suuntaan tehdyt siirtymät eivät ottaneet onnistuakseen. Laukan jälkeinen ravi tahtoi myös olla aika kipittävää, mutta välillä sain Rappenin malttamaan ja rauhoittumaan kohtuullisen nopeasti. Työstimme laukkaa vielä koko maneesia käyttäen. Kulmat tahtoivat mennä vauhdikkaasti Rappenin korjatessa tasapainon puutetta sillä. Ympyröillä sain Rappenista paremmin kiinni, jolloin se pääsi väläyttelemään vähän tasapainoisempia ja rennompia pätkiä. Ilman ympyröiden apua en saanut Rappenia yhtä kivaksi, mikä jäi vähän harmittamaan. Onneksi sentään ympyröillä meno oli kuitenkin asiallisempaa, ja sain tehtyä oikeaan suuntaan vieneitä korjauksia.

Yhteistyömme Rappenin kanssa oli aika haparoivaa. Se olisi tarvinnut enemmän tukea kuin mitä osasin sille antaa. Siksipä tunnista jäi vähän valjut fiilikset. Rappen on mukavan yhteistyöhaluinen ratsu, kunhan sen saa malttamaan ja tukeutumaan ratsastajan apuihin. Jos se ei saa ratsastajalta riittävää tukea, se yrittää korjata tilanteet kipittämällä. Jos jotain positiivista hakee, niin hetket laukkaympyröillä sekä lyhyet, tasapainoisemmat hetket ravivolteilla ilahduttivat kuitenkin. Jokaisessa tunnissa on jotain hyvää, ainakin askel tai pari.

Kiva kerta

Perjantaina kävin ratsastamassa Jetin itsenäisesti. Treeniaiheeksi suunnittelin pohkeenväistöt jossain muodossa. Muut tunnin tehtävät keksin siinä vaiheessa, kun jo istuin Jetin selässä. Alkuverryttelyn tein tuttuun tapaan eli ravailin ilman suurempia hätäilyjä muutamia kierroksia. Kentällä sattui olemaan mukavasti kolme ravipuomia, joten ylittelin niitä siinä samalla. Jetti oli hieman unessa, jolloin ravipuomit menivät ensin vähän kolistellen. Nohittelin sitä heräämään, mikä onnistui hiljalleen.

Raviverryttelyn jälkeen päätin jatkaa Jetin herättelyä käynnistä tehtyjen laukannostojen avulla. Kuvioksi otin kolmikaarisen kiemurauran, jonka suoristuskohdissa tein siirtymät. Kuvio oli itse asiassa mainio tapa saada Jetti nopeammin laukasta ravin kautta käyntiin uutta nostoa varten. Kaarre lyhensi laukkaa itsestään sen verran, ettei raviaskeleita tullut parhaimmillaan kuin pari ennen kuin olimme jo käynnissä. Näitä siirtymiä saisin kyllä treenata joskus kunnolla ajatuksen kanssa. Siirtymät ylöspäin kun ovat edelleen helpompia, joten niitä haastavampia saisi myös opetella.

Seuraavaksi siirryin pohkeenväistöjen pariin. Tein niitä ravissa uralta keskemmäs ja siitä takaisin. Väistöt vasemmalle lähtivät tänään helposti. Väistöt oikealle tahmailivat hieman enemmän. Huomiota kiinnitin erityisesti omaan istuntaan sekä Jetin suoruuteen. Ei-väistätettävän puolen avuille olikin käyttöä, ettei Jetti päässyt menemään väistöjä lapa edellä. Parhaimmat väistöt tulivat tällä kertaa helpompaan suuntaan eli vasemmalle. Oikeakin parani, mutta jäi vähän nihkeämmäksi silti. Ravin tahti tahtoi päästä hyytymään, mutta loppupuolen väistöissä sekin säilyi hieman paremmin.

Laukkatyöskentelyn aloitin pienellä virkistyksellä eli hyppäämällä kentällä olleen kavaletin pari kertaa molemmista suunnista. Hypyt menivät kivasti, katse pysyi ylhäällä ja ponnistuspaikka oli siten helppo nähdä. Tästä jatkoin laukkatyöskentelyä vielä tovin ympyrällä. Suuntaa vaihdoin lävistäjien kautta laukanvaihtojen kera. Jetin moottori ei aivan käynnistynyt laukkaympyröillä, mutta pari parempaa hetkeä niille mahtui. Oma istuntani tietysti vaikutti asiaan, vaikka yritin ainakin pitää sen keskellä satulaa. Hyvät hetket olivat kuitenkin rentoja ja rauhallisia olematta ponnettomia, joten ne tuntuivat kivoilta. Laukanvaihdot onnistuivat tällä kertaa aika vaivattomasti suunnasta riippumatta.

Loppuun pyörittelin vielä raviympyröitä korjaillen sitä, että Jetti pysyi toivomallani tiellä. Meno alkoi sujua molempiin suuntiin ihan mukavasti, jolloin annoin Jetin vielä venyttää ohjan perässä. Olipa taas ihmeen kiva itsenäinen kerta! Tällaisia on ollut jo muutama putkeen, mikä on tietysti vain mukavaa. Jotenkin tunteihin on aina mahtunut joitain oivalluksia sekä riittävä määrä hyviä hetkiä, jolloin niiden jälkeen on voinut olla hyvillä mielin. Tällaista treenaamisen pitäisikin olla. Täytyy vain pitää tästä vireestä kiinni jatkossakin.