Sennuleirin 10. tunti: hidas käynnistyminen

Perjantaina koitti sennuleirin viimeinen päivä. Niin se viikko taas hurahti. Onneksi vielä oli luvassa yksi koulutunti sekä estekisat. Leirin kymmenennelle tunnille sain ratsukseni Liljan. Koulutunnin treeniaiheina olivat siirtymiset sekä pohkeenväistöt.

Siirtymisiä teimme käynnin ja peruutuksen, ravin ja peruutuksen sekä siihen yhdistetyn laukannoston parissa. Lilja oli aika hyvä siirtymisissä, kunhan olisin itse istunut paremmin. Liljan herkkyys kuitenkin motivoi yrittämään, ja parsinkin istuntaa kohtuullisesti. Tärkeimpänä oli muistaa istunnan suoruus siirtymisissä alaspäin, etten horjahtanut etukenoon. Pysähdykset alkoivat sujua ihan kohtuullisesti. Peruutukset olivat alussa nihkeitä. Jouduin tekemään niissä aika paljon ohjalla. Lilja lähti aina peruutukseen, mutta hieman hitaasti ja vastustellen. Toistot kuitenkin auttoivat, ja Lilja alkoi tehdä peruutukset helpommin. Peruutuksesta siirtymiset käyntiin ja etenkin raviin sujuivat alun nohittelun jälkeen asiallisesti. Parhaiten onnistuivat, vastoin odotuksiani, peruutuksesta tehdyt laukannostot. Pieni viive pyynnöstä nostoon oli, mutta odotin enkä tuupannut. Lilja tekikin näin sangen asiallisia nostoja. Enpä ole toviin tehnyt näin onnistuneita nostoja peruutuksesta enkä ylipäätään tällaista tehtävää. Kiva harjoitus.

Pohkeenväistöt teimme keskihalkaisijalta pätkän uraa kohti ja suoristimme siitä. Taisimme tulla niitä suoraan ravissa. Väistöt lähtivät molempiin suuntiin ihan hyvin, mutta parsittavaa oli. Isoin juttu oli saada Lilja asettumaan väistöissä vasemmalle oikealle. Se olisi kenottanut mielellään vasemmalle. Houkuttelin ja yritin johtavalla ohjalla saada asetusta oikealle, mutta aika sinnikkäästi tamma kenotti vasemmalle. Pientä petrausta tuli, mutta ei sellaista kunnon korjausta. Väistöissä oikealle sain muistuttaa Liljaa ottamaan myös takaosan mukaan. Muistutusten jälkeen nämä väistöt sujuivat vasemmalle tehtyjä paremmin. Tahti hiipui väistöissä hieman, mutta ei pahiten. Väistön jälkeen suoraan jatkaminen onnistui ok, jos Lilja eteni. Hiippailuvauhdilla se pääsi hieman kiemurtelemaan.

Loppuun teimme parit keskiravilävistäjät. Unohdin lävistäjän alussa suoristaa Liljan, jolloin keskiravi ei lähtenyt heti hyvin. Tajusin kuitenkin korjata asian, jolloin pääsimme menemään parempaa ravia. Loppuravissa annoin Liljan venyttää eteen ja alas, minkä se teki hyvin.

Liljan kanssa suurin pulma oli saada se oikeasti aktiivisesti. Se oli etenkin alkutunnista sangen hidas. Edestä kyllä kevyt ja pyöreähkö, mutta takaosa oli ihan tallissa. Kunnon tuntumaa ei oikein saanut, kun se ei polkenut takaa. Noin kolmen vartin kohdalla Liljan moottori alkoi käynnistyä, jolloin eteneminen ja tuntuma paranivat heti. Nohittelin Liljaa sinnikkäästi läpi tunnin. Laukassa raippamerkit aiheuttivat pieniä pukkeja, mutta niiden jälkeen tamma ainakin liikkui hetken paremmin. Liljan kanssa 1,5 tunnin treeni voisi olla paikallaan. Ensimmäinen tunti menisi moottorin käynnistämiseen ja sitten voisikin työskennellä aktiivisesti loppuajan. Tykkäsin kuitenkin Liljasta, sillä se oli kevyt ratsastaa (lukuun ottamatta nohittelua) ja teki tehtävät asiallisesti. Vielä kun olisin saanut puristettua siitä kierroksia irti nopeammin, niin hommasta olisi tullut vähän helpompaa.

Sennuleirin 16. tunti: rajan tuntumassa

Leirin kuudestoista tunti ja tehotorstain viides ratsastuskerta hurahti maastoreissussa, joka meni samoja reittejä kuin viime vuoden leirillä. Matkaan lähti 11 ratsukkoa, ja minä sain ratsukseni leirin ensimmäiseltä tunnilta tutun Liljan. Letkassa taisimme Liljan kanssa olla seitsemänsiä.

Matkaan lähdimme vähän yli iltakymmenen ja talsimme tutun reitin, joka meni pienempiä teitä pitkin. Saimme matkan aikana sadekuuron niskaan, mutta onneksi olin varautunut sadetta pitävällä takilla, niin kylmä ei ehtinyt tarttua. Hurautimme myös kolme reipasta laukkapätkää. Lilja meni tasaisen varmasti edessä olleen kaverin vauhdissa pysyen. Pikkukivet kopisivat sen verran kypärään ja kasvoihin (auts), että hain vähän tilaa sivummalta. Lilja oli hyvin kuulolla eikä hötkyillyt omiaan, jolloin reippaat pätkät menivät vauhdista nauttien.

Ilta hämärtyi kivasti, mikä teki reissusta taas kokemisen arvoisen. Reissu sujui kaikin puolin kivasti, ja noin puolentoista tunnin päästä palasimmekin jo takaisin tallilla. Kannatti kyllä taas lähteä, nukkumaanhan ehtii aina vähän myöhemminkin.

Sennuleirin 1. tunti: perusmukava aloitus

Mitä olisi kesä ilman ratsastusleiriä? Tähän ei onneksi tarvinnut keksiä vastausta, sillä suuntasimme omalla leiriporukallamme viime kesältä tutulle Einolan tallin sennuleirille. Leirillä ratsastajia oli yhteensä 16. Kelit eivät olleet maanantaina puolellamme, mutta ensimmäisen tunnin aikana onneksi tuli vain pientä tihkua. Ensimmäisen tunnin ratsuksi sain Lilijan, 2004 syntyneen puoliveritamman. Liljaa kuvaillaan rauhalliseksi, osaavaksi ja kiltiksi. Ratsastimme tämän tunnin viiden hengen ryhmässä.

Tunti hurahti perusratsastuksen parissa. Pyörittelimme ympyröitä, tulimme kolmikaarista kiemurauraa ja lopputunnista väistätimme hevosten takaosia ympyrällä ulommas. Lilja tuntui tunnin alusta lähtien perusmukavalta ratsulta. Mikään vauhtihirmu se ei ollut, mutta liikkui paremmin, kun sitä vähän muistutti. Liike myös hiipui helposti, jos Liljan jätti itsekseen.

Vasemmassa kierroksessa sain pehmitellä Liljaa hieman enemmän kuin oikeassa, mutta mikään rautakanki se ei ollut kumpaankaan suuntaan. Asiat helpottuivat aina, kun muistin pitää Liljan liikkeellä. Oma istunta tuntui olevan tänään kunnon kierteellä, mikä varmasti sai Liljankin vinkkaralle. Kolmikaarisella kiemurauralla kaarteet oikealle menivätkin ihan mukavasti, mutta keskikaarre vasemmalle oli aina vähän lankkuna etenemistä. Yritin asetella ja taivutella, mutta vajavaiseksi jäi.

Laukassa emme tehneet kummempia, vaan otimme sitä molempiin suuntiin tunnin aikana. Liljan laukka tuntui kivalta, vaikka se tarjosi helposti hidasta etenemistä. Herättelin sitä töihin, mitä se hieman protestoi minipompuilla tai vastaavilla. Samalla nämä protestit saivat tammaa silti liikkumaan paremmin. Hiljalleen laukka alkoikin pyöriä paremmin, ja Lilja tuntui kivalta.

Takaosan väistätykset ympyrällä vaativat sen, että sain Liljan etuosan ensin haltuun. Väistätyksiä teimme vain oikeassa kierroksessa. Ilman etuosan hallintaa tamma vain pullahti mutkalle eikä puhettakaan, että takaosa olisi voinut väistää minnekään. Käynnissä oli hyvin aikaa saada etuosa haltuun, jolloin väistätyksetkin alkoivat onnistua. Jäin vähän liikaa tässä ohjaan kiinni, mikä sai Liljan tietysti jännittymään. Pidätteitä toki sai ottaa, mutta olisin saanut olla nopeampi antamaan periksi. Ravissa tehtävä muuttui vähän hankalammaksi, mutta pieniä, parempia hetkiä siinäkin onneksi tuli.

Loppuravissa teimme vielä muutamat askeleenpidennykset ravissa lävistäjille. Meillä ne jäivät sangen vaatimattomiksi. En ollut ratsastanut Liljaa reagoimaan pohkeeseen kunnolla, mikä näkyi tehtävällä. Aavistuksen verran saimme kuitenkin eroa. Pehmittelimme hevosia vielä myös ratsastamalla kaarevia teitä reilusti asetellen ja taivutellen. Linja tarjosi tässä kivoja hetkiä ja liikkui itsestään alkutuntia paremmin. Tämän tunnin perusteella Lilja oli mukava ratsu, tasainen ja rauhallinen. Heräteltävää siinä oli, mutta tervakavio se ei ole millään. Sellainen hyvä tuntiratsu, jonka kanssa oli mukava mennä ensimmäinen tunti.