Se jokin suomenhevosessa on

Maanantaina päädyin Noran houkuttelemana Aaltokankaan Ratsutallien neljän ratsukon estetunnille. Ratsutoiveeni meni läpi, ja pääsin toisen kerran Tihtan selkään. Pieni hupaisa huomio oli se, että tunnin pisimpänä ratsastajana olin kuitenkin pienimmän hevosen kyydissä. Tihtahan on noin 151-senttinen. Vaan näin se sisäinen ponityttöyteni näkyy ulospäin.

Alkuverryttelyssä kävimme aika itsenäisesti kaikki askellajit läpi. Tihta oli reipas itsensä, ja sain jopa vähän toppuutella sitä, ettei se ihan kipittänyt. Opettaja muistutteli ratsastamaan sisäpohkeen läpi etenkin kaarteissa, jotta Tihta ei oikaissut niitä. Tällä kertaa Tihta tuntui aika samanlaiselta molempiin suuntiin. Laukassakin Tihta liikkui hyvin eteen. Annoin sen edetä, mutta lyhensin laukkaa aina välillä kontrollin vuoksi. Toisen suunnan laukassa jarrut tosin hieman alkoivat hävitä, kun Tihta taisi alkaa lämmetä hommiin. Ympyröiden avulla sain siihenkin suuntaan vähän tolkkua, mutta meno jäi silti vähän kiireiseksi.

Ennen kahta rataa tulimme puomin ja kahden pystyn suoraa linjaa molemmista suunnista. Jossain vaiheessa puomi nousi kavaletiksi. Puomin ja ensimmäisen pystyn väliin pistettiin yksi askel, pystyjen väliin me Tihtan kanssa laitoimme neljä askelta. Suora linja sujui sinällään hyvin, kun sain tultua heti alusta asti hyvässä laukassa ja keskellä pysyen. Laukka tuppasi vaihtumaan vääräksi, ja Tihta pääsi vielä viimeisen hypyn jälkeen vähän kiidyttämään. Jäin sitten lopulta hidastamaan jo tehtävälle lähdettässä liikaa, jolloin jouduin ensimmäisessä välissä ratsastamaan eteen ja toisessa välissä puolestaan ottamaan vähän kiinni. Sain onneksi vähän parsittua tätä, vaikka tasaisuutta olisi saanut olla enemmän. Tihta hyppäsi kuitenkin tasaisen varmasti.

Sittenpä tulimmekin radan. Ensin tulimme viereisestä ratapiirroksesta poiketen esteet 2a–6 eli emme vielä hypänneet ykkösokseria. Kavaletin ja kahden pystyn suora linja meni muuten hyvin, mutta toinen väli kävi hieman ahtaaksi myöhäisen pidätteen takia. Laukka piti myös korjata erikseen vasempaan. Neloselle tuli hyvä tie, ja laukka vaihtui toivotusti oikeaan. Viitoselle kiersimme pidemmän tien emmekä tulleet sille suoraan neloselta. Viitoselle tuli myös ihan asiallinen hyppy, mutta sitten unohdin ratsastaa kaarteen tilaa käyttäen. Kuusi askelta meni väliin, mutta kuudes oli jo hivenen ahdas. Pidin kuitenkin pohkeet tuntumalla, ja Tihta hyppäsi vielä kuutosenkin hyvin napaten toivotun vasemman laukan. Ensimmäinen ratamme oli siinä.

Toiselle kierrokselle saimme siis yhden esteen lisää sekä korkeutta noin 70–80 senttiä. Ykkösenä ollut okseri kehtasi hetken ajan näyttää isolta, kunnes tajusin oman mamoiluni turhaksi. Tihta hyppäsi okserin ihan hyvin, vaikka ponnistuspaikka olikin hieman ehkä lähellä. Laukankin Tihta nappasi hienosti vasemmaksi. Suora linja 2a–3 meni nyt vähän paremmin, vaikka edelleen toisessa välissä olisi saanut ottaa vähän kiinni. Kolmosen jälkeen sai taas korjata laukan erikseen vasemmaksi. Nelonen meni hyvin, ja tällä kertaa käänsin siitä suoraan viitoselle. Kaarre oli ihan ok, vaikka olisi se saanut mennä tasapainoisemmin. Viitosen ja kuutosen kaarevan linjan ratsastin nyt vähän enemmän tilaa käyttäen, jolloin kuusi askelta sopi siihen paremmin. Rata päättyikin asialliseen hyppyyn.

Tämän enempää emme ehtineet hypellä, mutta tässäkin oli oikein mukavasti treeniä. Tihta on kyllä mainio hyppykaveri. Se jokin niissä suomenhevosissa vain on. Kunhan saisin Tihtan kanssa vähän enemmän tasaisuutta, olisi meno vielä vähän sujuvampaa. Tihtan kanssa on kyllä kiva hypätä jo siksi, että tamma tuntuu tykkäävän siitä puuhasta. Onkin mukava hypätä sellaisella hevosella, joka itsekin vähän innostuu hommasta sen sijaan, että se pitäisi maanitella jokaisen esteen yli. Taas yksi mukava hyppytunti takana. En yhtään ylläty, vaikka löydän itseni kolmannenkin kerran esteiltä Tihtan kanssa.

Tuttua hyppelyä vieraissa

Nora houkutteli minut, Kaisan ja kolmannen kaverimme Aaltokankaan Ratsutalleille meille järjestetylle estetunnille. Ratsukseni sain 2006 syntyneen suomenhevostamma Tihtan. Olinkin haaveillut sillä hyppäämisestä, joten ratsu oli varsin mieluinen. 151,5-senttistä Tihtaa kuvaillaan tallin sivuilla innokkaaksi hyppääjäksi, joka sopii kaikille ja onkin yksi toivotuimmista ratsuista. Koulupuolella tamma taitaa helpon A:n asiat.

Alkuverryttelyn saimme mennä aika itsenäisesti kaikissa askellajeissa. Opettaja neuvoi ratsastamaan Tihtan kanssa pohkeet läpi, jolloin se olisi mukava ratsu. Tihtaa sai hieman herätellä hommiin, mutta pääosin se liikkui ihan hyvin itse. Vasemmassa kierroksessa sisäpohjetta olisi saanut hakea paremmin läpi kuin mitä nyt tein. Tihta kun pääsi hieman kaatumaan siinä kierroksessa sisälle. Muutoin Tihta vaikutti varsin kivalta ja mutkattomalta. Sain itse noottia sisäohjassa roikkumisesta, mikä nyt ei yllättänyt. Yritin kommenttien mukaan höllätä sisältä ja aktivoitua paremmin ulkopuolelta.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme kahden toisesta päästä nostetun puomin innarin, pyöräytimme samaan tapaan laitetun puomin yli ympyrän ja jatkoimme innaripuomeihin nähden suoralla linjalla olleen pystyn yli. Ensimmäinen yritys innaripuomeilla oli ravipitoista räpellystä. Menimme vieläpä ympyrällä olleen puomin ohi vasemmalta, hups. Pyöräytimme heti ohimenon jälkeen uuden ympyrän, jolloin sain tyyrättyä Tihtan puominkin yli. Pysty sentään meni ihan ok. Toinen kierros tuli jo sujuvammin. Mitä nyt Tihta nappasi pystyn hypyssä ristilaukan. Tulimme tehtävän vielä siten, että jätimme ympyrän pois ja etenimme innaripuomeilta suoraan pystylle. Väli meni hyvin kuudella askeleella, mutta Tihta sekoitti taas laukkansa ja tuli välin ristilaukassa.

Seuraavaksi tulimme innaripuomien ja pystyn suoran linjan ja jatkoimme siitä lävistäjäpystyltä samoille innaripuomeille. Suora linja meni muuten hyvin, mutta taas ristilaukassa. Korjasin sen ympyrällä pois ennen kuin jatkoin. Lävistäjäpysty meni hyvin, ja Tihta nappasi siinä toivotusti oikean laukan. Innaripuomeille tulimme ahtaasti kuudella askeleella. Olisin saanut tehdä selvemmän pidätteen heti hypyn jälkeen, mutta en ehtinyt. Tulimme samat uudelleen ja lisäsimme vielä innaripuomien jälkeen kaarevan linjan lävistäjäportilta suoralla linjalla olleelle okseriksi muuttuneelle esteelle. Innaripuomien jälkeen olimme taas ristilaukassa, ja okserille lähdimme hitusen liian kaukaa. Sain taas korjata laukan ympyrällä. Lävistäjäpysty meni ihan ok, mutta kaareva linja innaripuomeille oli jälleen ahdas. En vieläkään muistanut ottaa pidätettä. Askel ei oikein sopinut, ja Tihta rikkoi raville selvittääkseen puomit järkevästi. Matka kuitenkin jatkui nopeasti laukassa. Lävistäjäportin hyppäsimme positiivisen askeleen kautta vasempaan laukkaan vaihtaen. Kaareva linja okserille meni asiallisesti kuudella askeleella.

Sitten tulimme innaripuomeilta kaarevan linjan lävistäjäpystylle, siitä lävistäjäportille ja lopuksi vielä innaripuomien ja okserin suoran linjan. Innaripuomit menivät ihan ok samoin kuin kaarevan linjan päässä ollut lävistäjäpysty, vaikka tulimme sille vastalaukassa. Lävistäjäportti meni samoin hyvin. Innaripuomeille Tihta pääsi lähtemään vähän kauempaa, jolloin se nappasi siinä ristilaukan. Suoralla linjalla se ei kuitenkaan haitannut, vaan pääsimme sujuvasti okserille kuudella askeleella. Loppuun hyppäsimme vielä kerran kavaletin ja okserin suoran linjan. Sorruin tuuppaamaan kavaletille tultaessa Tihtaa hyppäämään kauempaa, mutta se otti järkevästi vielä yhden askeleen. Minä puolestaan olin jo lähtenyt hyppyyn. Matka kuitenkin jatkui töpeksinnästäni huolimatta, ja pääsimme vähän askelta venyttäen noin 75 sentin okserille. Sekin ylittyi tasaisen varmasti, ja niin tunnin hypyt olivat pulkassa.



Tihta oli oikein kiva hyppykaveri! Se tuntui kivan tutulta ja varmalta. Se pääsi välillä vähän kipittämään, kun en keksinyt, millainen pidäte tehoaisi siihen parhaiten. Lopputuntia kohti se tasoittui mukavasti. Oli kaiketi saanut kulutettua ylimääräistä energiaa sen verran, että malttoi kuunnella minuakin. Tihtan hypyt olivat helppoja mukautua. Tamma oli myös sangen näppärä korjaamaan itse lennosta laukan, siitä isot pisteet. Kylläpä hyppääminen on mukavaa näin asiallisella hevosella. En yhtään ihmettele, miksi Tihta on suosittu. Mukava ja mutkaton, sellainen tuntiratsun kuuluukin olla. Jos vain tilaisuus tulee, minut löytää kyllä uudelleen hyppelemästä Tihtalla.

Videoista kiitos Alekseille!