Protesteja ja parempia hetkiä

18 hevosettoman päivän jälkeen palasin ratsaille. Maanantain tunnilla oli puomeja kuuden ratsukon voimin. Ratsukseni sain Hempan, jolla olen mennyt viimeksi joulukuussa. En kovin hihkunut ratsuarpajaisten tulosta, mutta tyydyin ratsuun.

Tunnilla tahkosimme puomeja. Tulimme niitä niin ravissa kuin laukassa. Puomeilla ideana oli katsoa, säilyikö meno niidenkin aikana tasaisena. Hempan kanssa tasaisuus ei kuulunut sanavarastoon. Heti tunnin alussa ohjia ottaessani (ja mitään muuta vaatimatta) Hemppa esitteli nihkeilynsä eli jumitteli ja peruutteli. Olisin ymmärtänyt protestit, jos olisin yrittänyt kiskaista sen heti pakettiin, mutta olin tosiaan vain ottamassa ohjia. Samanlaisia protesteja tuli läpi tunnin vaihtelevasti, mutta jokaisesta pääsimme aina yli. Yritin kehua Hemppaa aina, kun se antoi vähän periksi ja kulki siivosti. Niitäkin hetkiä onneksi tuntiin mahtui. Samalla yritin pohtia, mikä laukaisi Hempan nihkeilyt. En keksinyt, sillä kovin suuria en siltä tunnilla vaatinut enkä yrittänyt vääntää sitä pakolla pyöreäksikään.

Joka tapauksessa ravipuomeilla Hemppa yritti aina vähän hyytyä. Sain ratsastaa sen aktiivisesti ihan puomin yli, jotta hommassa pysyi tekemisen meininki. Puomien väliin pyöräytetyllä ympyrällä Hemppa tarjoili ihan mukavia pyöreitä hetkiä etenkin vasemmassa kierroksessa. Oikea tuntui olevan hankalampi Hempan tasoittumisen suhteen. Yritin saada Hempan ravaamaan tasaisesti huolehtimalla, etten vahingossakaan puristanut polvilla tai muuten jarruttanut menoa. Hetkittäin Hemppa tarjosikin parempaa etenemistä ja samalla unohti nykiä ohjia ja tasoittui siten kummasti.

Laukassa pyöräytimme yksittäisen puomin yli pari ympyrää ja jatkoimme siitä toisessa päädyssä olleille kahdelle puomille. Oikea laukka oli selvästi vasenta hankalampi. Laukka ei myöskään tahtonut pyöriä kunnolla, joten yritin viritellä Hempan ensin etenemään ja sitten vasta säätää laukkaa vähän lyhyemmäksi. Oikeassa laukassa kovin kummoista menoa emme saaneet aikaiseksi, vaan se jäi selvästi hankalammaksi. Puomit sentään ylittyivät, vaikka hieman vaisusti. Vasen laukka olikin paljon helpompi, ja siinä Hemppa tarjoili useampia kivoja hetkiä. Laukka rullasi paremmin, ja Hemppa antoi vaikuttaa itseensä enemmän. Nyt sitä sai jo vähän pyöristettyä ja ajateltua lyhyempää, mutta edelleen etenevää laukkaa. Puomeille pääsimmekin tällä laukalla kivasti.

Tulimme vielä parit laukanvaihtotehtävät. Vasemmassa laukassa vaihtoa yritettiin puomin, ristikon ja puomin lävistäjätehtävällä. Jos siinä ei onnistunut, niin sitten korjaus jätettiin kulmassa olleelle kavaletille, joka alleviivasi vaihtoa. Oikeassa laukassa vaihto tehtiin puomin, kavaletin ja puomin lävistäjätehtävällä. Siitä jatkettiin vielä toisessa kulmassa olleet puomit. Vasen laukka ei vaihtunut oikeaan laukkaan lävistäjätehtävällä ensimmäisellä kerralla, mutta Hemppa nappasi odotetusti kavaletilla oikean laukan. Toisella kierroksella Hemppa oli jo sisäistänyt tehtävän ja nappasi jo lävistäjällä toivotun laukan. Oikea laukka vaihtui vasempaan heti kerralla lävistäjätehtävällä. Tehtävää ei hinkattu enempää, kun se kertaalleen onnistui.

Loppukäynnit kävimme peltolenkin kautta. Tunti Hempan kanssa meni yllättävän asiallisesti, vaikka toki se protestoi. On se kyllä näyttänyt voivan olla kauheampikin, vaikka en toki juuri sen jumihetkistä nauttinut. Eniten harmitti se, etten tajunnut, mistä ruuna herneili. Hemppa oli hyvinä hetkinä kuitenkin kiva, ja osasin iloita niistä hetkistä. Kovin mielekästä Hempan kanssa ei kuitenkaan ollut, sillä se pysyi läpi tunnin aika epätasaisena. Hyviä hetkiä oli, mutta yhtä nopeasti olimme taas huonommassa hetkessä. En tajua Hemppaa vieläkään, mutta onneksi sinällään ei tarvitsekaan. Tulipahan kuitenkin taas pitkän tauon jälkeen käytyä senkin selässä.

Pidennyksiä ja lyhennyksiä

Tiistain toisella tunnilla oli puomeja. Ratsukoita oli kuusi, ja minä sain ratsukseni Hempan. Tunnilla pääsimme vuoroin lyhentämään ja vuoroin pidentämään askelta niin ravissa kuin laukassa sekä tekemään muutamat laukanvaihdot minipystyllä.

Alkuverryttelyssä teimme muutamia pysähdyksiä, ravi-käynti-ravisiirtymisiä sekä temponvaihteluita ravissa ja laukassa. Pysähdykset olivat Hempan mielestä mälsiä eikä se oikein malttanut odottaa, että sai luvan lähteä takaisin liikkeelle. Kun pidin pysähdykset riittävän lyhyinä, malttoi Hemppa paremmin. Siirtymiset ravin ja käynnin välillä olivat ihan ok. Temponvaihteluissa Hemppa taasen oli hyvä. Se lyhensi ja pidensi askelta niin ravissa kuin laukassa mukavasti. Sillä on melkoinen skaala käytettävissä, joten tällaiset treenit sen kanssa ovat antoisia.

Verryttelyn jälkeen siirryimme puomitehtäville. Ensimmäisenä tulimme keskihalkaisijalle kolmeen kohtaan asetettuja puomeja, jotka olivat lyhyen sivun suuntaisesti. Ravasimme niitä kahdeksikolla. Ensimmäiset puomit olivat pidemmillä väleillä, keskellä olleet lyhyemmillä ja toisessa päädyssä olleet tavallisilla. Näin pääsimme säätämään ravia sopivan usein. Kuten verryttelyssä tuli huomattua, oli askeleen pidentäminen ja lyhentäminen Hempan kanssa helppoa. Sen sai ajoissa sopivaan raviin, ja jos tuli sittenkin puomeilla vielä tarve vaikuttaa, otti se pyynnöt hyvin vastaan.

Seuraavaksi tulimme pari kertaa laukassa kuvion, jolle lähdettiin vasemmassa laukassa. Lyhyeltä sivulta käännyttiin keskihalkaisijalle ja jatkettiin se suoraan vasemmalle kääntyen. Siitä ratsastimme uraa myöten kentän keskellä lyhyen sivun suuntaisesti olleille puomille, minipystylle ja toiselle puomille. Siinä pyrimme vaihtamaan laukan. Sen jälkeen ratsastimme taas keskihalkaisijaa myöten oikeassa laukassa, käännyimme oikealle ja tulimme puomien ja minipystyn tehtävän vielä toisesta suunnasta. Tulimme tehtävän pari kertaa. Hankalin osuus meille oli päästä keskihalkaisijaa pitkin kunnolla katsomopäätyyn. Hemppa alkoi vähän tuijotella omiaan ja jarrutti laukkaa. Nohitin sitä äänellä, niin selvisimme nämä kohdat, vaikka hieman takkuillen. Ensimmäisellä kierroksella vasen laukka vaihtui minipystyllä oikeaksi, mutta vaihto oikeasta vasempaan piti tehdä ravin kautta. Toisella kierroksella saimme molemmat vaihdot tehtyä hypyissä.

Tunnin viimeisenä tehtävänä tulimme laukassa pääty-ympyrällä lyhyemmillä ja pidemmillä väleillä olleita puomeja. Katsomopääty oli Hempan mielestä edelleen sen verran jännä, että sen huomio karkasi pidennyspuomien aikana vähän muualle. Vaan Hempan laukka nyt on lähtökohtaisesti sen verran pitkää, että selvitimme puomit siitä huolimatta. Lyhennyspuomeilla oli nyt vähän hankaluuksia, kun Hempan mielestä olisi ollut kiva kipittää katsomopäädystä reippaasti pois. Kun sain sen huomion napattua, sujuivat lyhennyspuomitkin. Jos Hemppa taas jäi omiin mietteisiin, en saanut kerättyä laukkaa ajoissa kasaan, ja puomit ylittyivät vähän rämpien. Hemppa kuitenkin lyhensi myös hyvin, kunhan se vain muisti kuunnella kuskia.

Loppuravissa annoin Hempan venyttää ohjan perässä eteen ja alas enkä enää prässäillyt kummempia. Ravi rullasi hyvin, ja Hemppa oli rento, joten pääsimme siirtymään käyntiin. Tunnin tehtävät olivat kyllä Hempalle luotuja. Sen pidennys- ja lyhennystaidot pääsevät loistamaan tällaisella tehtävällä. Tunti Hempan kanssa oli ihan kiva, vaikka emme niin toisia ymmärräkään. Vaan tänään se ei haitannut, ja tehtävät sujuivat ihan asiallisesti.

Erilaista liikkumista

Maanantaina tunnilla oli luvassa koulua viiden ratsukon voimin. Ratsukseni sain Hempan. Tunnilla pääsimme treenaamaan pohkenväistöjä sekä askeleen säätämistä.

Alkuverryttelyn menimme kaikissa askellajeissa hieman temponmuutoksia tehden. Hemppa liikkui alusta asti itse aika mukavasti. Erityisesti ravissa se vastasi pohkeeseen kivasti. Niinpä askelta oli aika helppo pidentää ja lyhentää. Hempaltahan löytyy mukavasti liikettä. Välillä se tosin yritti nykiä ohjia, mutta aika maltillisesti. Muistin sen olleen pahempi siinä puuhassa. Askeleen lyhentämisessä olisin saanut hallita oman kroppani paremmin, sillä Hemppa reagoi istuntaan hyvin. En saanut oltua ehkä riittävän tasapainossa, jolloin Hemppa reagoi välillä vähän isommin esimerkiksi hidastuksiini kuin mitä olin tarkoittanut.

Seuraavaksi ratsastimme kulmat takaosaa niissä ulos väistättäen. Ajatus oli siis vähän etuosakäännösmäinen. Tulimme kulmia väistöajatuksella kaikissa askellajeissa, laukassa vähän vähemmän tarkasti. Tehtävällä sain pitää huolta Hempan ulkopuolesta. Väistöt lähtivät ihan asiallisesti, mutta jos en pitänyt ulkopuolta hallussa, jatkoi Hemppa väistöä tavallaan liikaa ja pääsi pullahtamaan suoristuksessa vielä ulommas. Suoristukseen sai siis kiinnittää enemmän huomiota. Hemppa nappasi tehtävästä mukavasti kiinni. Ravissa ja laukassa kulmiin tultaessa sai ensin ajatella askeleen lyhentämistä ja sitten vasta väistöajatusta. Parhaimpina hetkinä Hemppa kuunteli kulmissa tarkasti ja lyhensi askelta hyvin, jolloin kulman saattoi ratsastaa väistöä hyödyntäen.

Työstimme vielä lopuksi laukkaa. Haimme lyhyempää laukkaa ympyröillä. Tiesin Hempan pystyvän vaikka millaiseen lyhennykseen, mikä motivoi yrittämään. Yritin rauhoittaa istuntani, mutta pitää Hempan liikkeessä pohkeella. Kun sain itseni istumaan paremmin, lyhensi Hemppa laukkaa aika kivasti. Hitsit, olipa kiva prässätä! On se yllättävän paljon helpompaa, kun hevosella on luonnostaan skaalaa liikkumisessa.

Siinäpä olikin tunnin päätehtävät. Hemppa oli kivempi kuin muistin, erityisen mukavaa oli mennä kunnon liikkeillä varustetulla ratsulla. Ohjienkin nykiminen oli harmittomampaa kuin olin muistellut. Tunnin läpi sain kiinnittää huomiota siihen, että sekä energia että rentous olivat olleet mukana. Hemppa kun tarjosi välillä etenemistä hieman hirvenä tai sitten pyöreämpää menoa vähän löysempänä. Löytyi sitä parempaakin ja pyöreämpääkin menoa, kun vain osasi pyytää. Tunti oli mukavaa vaihtelua, ja erilaisten hevosten ratsastaminen on vain hyödyksi.

Harjoituksia puomeilla

Maanantain tunnille enteilin ratsukseni suomenhevosta, mutta sainkin Hempan. Enteilin myös aiheen pieleen, sillä koulun sijasta luvassa oli puomeja (jeij!). Ratsukoita tunnilla oli yhteensä viisi. Alkuverryttelyssä saimme mennä aika omatoimisesti kentällä olleita puomeja ravissa ylittäen. Otin mukaan omin luvin vähän laukkaakin, sillä Hemppa oli sangen hidas. Aseettomana (ei raippaa tai kannuksia) olin vähän hukassa sen kanssa. Käytin sitten tovin raippaa kädessä, ja johan Hemppa alkoi liikkua tarmokkaammin. Sen jälkeen raipan saikin jo jättää pois, sitä siis ollenkaan käyttämättä.

Ensimmäisenä tehtävänä laukkasimme päädyssä kahdella ympyrällä. Isommalla oli kaksi puomia kolmen askeleen välillä ja pienemmällä yksi puomi. Aluksi kolmen askeleen väli oli hankala. Hemppa ei lähtenyt laukkaamaan riittävästi eikä tie ollut kunnossa, jolloin menimme kahden puomin väliä sangen epämääräisesti. Yhden puomin ympyrä sen sijaan sujui helposti, sillä Hempan lyhensi laukkaa helposti. Lopulta sain Hempan laukkaamaan sujuvammin ja hahmotin tien, jolloin myös kolmen askeleen välillä olleet puomit menivät paremmin.

Seuraavaksi tulimme neljän puomin tehtävää, jossa kaksi ensimmäistä puomia olivat suoralla kolmen askeleen linjalla, toinen ja kolmas puomi kaarevalla kuuden askeleen linjalla ja kolmas ja neljäs puomi loivasti ympyrän kaarella neljän askeleen välillä. Tulimme tehtävän ensin näin, sitten toisesta suunnasta. Ensimmäisen välin sai tulla sujuvasti, jotta se meni kolmella askeleella. Kuuden ja neljän askeleen väleissä sai taas hieman ottaa kiinni. Ylsimme kolmeen askeleeseen, mutta venyttämällä, jolloin Hemppa nappasi toiseen väliin risti- tai vastalaukan. Sen se kuitenkin korjasi itse hetken päästä pois. Kun sain tultua tehtävälle sujuvassa laukassa, meni ensimmäinen väli helposti ja sen jälkeen tarvitsi vain hieman tasapainottaa, niin kaksi muutakin väliä meni sujuvasti. Toisinpäin tultuna tehtävä puolestaan meni sujuvasti. Jokainen väli meni helposti ja lähes ilmaiseksi.

Tämän jälkeen emme enää muistaakseni kummempia tehneet, vaan humputtelimme loppuravit. Hemppa ravasi mukavan energisesti ja hakeutui sen myötä hyvin tuntumalle. Puomitreenit olivat taas kivoja, ja oli hyvää vaihteluahan mennä Hempalla. Tunnin aikana se esitti pari pientä pukkia. Ensimmäinen ilmeisesti turhautumisesta, kun en päästänyt sitä kaverin perään. Toisen pukin syystä en päässyt jyvälle, mitä lie kekkuloinut. Emme kyllä vieläkään ole Hempan kanssa lähelläkään samoja aaltopituuksia, vaan eipä se haittaa. Hyväähän se tekee mennä erilaisemmalla ratsulla aina välillä.

Pitkästä aikaa Hempan kanssa

Maanantain koulutunnille sain viiden kuukauden tauon jälkeen Hempan, jolla menin viime vuoden lopussa aika paljonkin. Kummemmin sen selkään en ole kaivannut, mutta toisaalta oli ihan hauska käydä muistelemassa, millainen se oikein olikaan. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä seitsemän. Pääsimme treenaamaan takaosan väistätystä sekä avotaivutuksia.

Alkuverryttelyn ravissa pyörittelimme pääty-ympyröitä, joiden avonaisella puolella väistätimme hevosten takaosia muutaman askeleen verran ulommas. Kun väistätys onnistui, sai hevosta ratsastaa siitä vähän eteen. Hemppa oli alussa venkula ja nyki toistuvasti itselleen tilaa edestä. Pyrin säilyttämään tasaisen tuntuman ja ratsastamaan sitä pohkeella eteen, jotta se lakkaisi ehdottelemasta omia ratkaisujaan. Takaosan väistätyksissä sen saikin mukavasti kuulolle ja pyöristymään, jonka jälkeen ravi ja tasaisuus paranivat. Hemppa väisti takaosallaan mukavan helposti molempiin suuntiin. Sain vain huolehtia siitä, ettei se mennyt edestä mutkalle. Pitkillä sivuilla Hemppa pääsi taas muljahtamaan suoruudesta pois, jolloin alkoi taas venkulointi ja ohjien nykiminen. Tässä vaiheessa muistin taas, kuinka paljon iloa ja hyötyä siitä hevosen ratsastamisesta suoraksi onkaan.

Seuraavaksi tahkosimme avotaivutuksia käynnissä ja ravissa. Pyöräytimme pitkän sivun alkuun voltin, jonka jälkeen jatkoimme sivun avotaivutuksessa. Avotaivutuksen jälkeen siirryimme ensin raviin ja myöhemmin laukkaan. Käynnissä oli hyvin aikaa haeskella avut kohdilleen. Avojen aikana Hemppa pääsi vieläkin vähän kiemurtelemaan, mutta tasoittui hyvin, kun sain aseteltua sen kohdilleen. Pulmana molemmissa suunnissa ja erityisesti oikeassa kierroksessa oli se, että Hemppa pullautti takaosansa ulommas eikä siirtänyt etuosaansa toivotusti. Hempan kanssa vähemmän oli enemmän. Jos säädin paljon, pullahteli Hemppa sitä myöten enemmän. Kun taas tein avut yksinkertaisemmin, loksahti Hemppa paremmin kohdilleen ja teki avotaivutuksen aika itsenäisesti. Parhaimpina hetkinä niin käynnissä kuin ravissa avotaivutusta tarvitsi lähinnä vain ajatella ja antaa hevosen mennä.

Laukkaa otimme tunnin aikana harmillisen vähän, sillä siinä Hemppa tuntui parhaimmalta. Laukka pyöri hyvin, ja Hempan sai houkuteltua aika helposti pyöreäksi ja rennoksi. Ohjien nykimisestä tai kiemurtelusta ei ollut kummemmin tietoa. Suoruuden muistaminen auttoi kummasti. Oikeassa kierroksessa pyöräytin avotaivutuksen jälkeen nostetussa laukassa aina pääty-ympyrän, jossa suoristin Hempan etuosan takaosan eteen tuomalla sitä vasemmalta vähän oikealle. Laukassa oli mukavasti energiaa, ja Hemppa olisi varmasti mielellään päästellyt menemään reippaamminkin. Harmi vain, että tila loppui aina kesken avotaivutustehtävän alkaessa uudelleen.

Loppuravissa pyörittelimme vielä alkuverryttelyn tapaan pääty-ympyröitä, joilla väistätimme takaosaa ulos. Hemppa teki tämän tehtävän edelleen mukavasti ja alkutuntiin verrattuna vielä tasaisemmin. Tunti päättyikin hyvään ja rentoon fiilikseen. Hemppa oli ihan kiva treenikaveri, mutta en vieläkään hurahtanut siihen. Voin kuitenkin uskoa, että sen kanssa on kiva treenata, kun sen kanssa on samalla aaltopituudella. Hempalla onkin vannoutuneita faneja, niin kuin varmasti muillakin tallin hevosilla. Katsotaanpa muutamien kuukausien päästä, josko meidän tiet Hempan kanssa taas sitten kohtaavat.

Aina ajatus eteen

Perjantaina vuorossa oli Artsin koulutunti, jonne menin Hempalla. Tunnin jaoin tällä kertaa vain Kaisan kanssa. Ehdin verrytellä Hempan kaikissa askellajeissa ennen tunnin alkamista, mutta otimme vielä opettajan ohjaamana ravi- ja laukkaverryttelyn. Muutoin tunnin treenit sisälsivät pohkeenväistöjä sekä siirtymisiä.

Verryttelyssä ratsastimme ihan uraa myöten sekä pääty-ympyröitä. Ideana oli yksinkertaisesti saada hevosten takajalat mukaan ilman, että vauhtia lisää. Hempan kanssa tätä asiaa saakin miettiä, sillä joko päästän sen reippaaseen menoon pitkänä puikulana tai sitten hiippailemme hitusen lyhyempänä. Opettaja muistutti olemaan päästämättä Hemppaa edestä pitkäksi silloin, kun ratsastin pohkeilla takajalkoja hommiin. Hemppa alkoi lopulta liikkua ihan mukavasti, mutta siitä varmasti olisi vieläkin löytynyt napakampaa menoa, jos olisin saanut sen kaivettua esiin.

Pohkeenväistöjä teimme ensin pari kertaa käynnissä, jonka jälkeen tahkosimme niitä ravissa. Kuviona oli tulla väistöjä lävistäjää myöten. Ensin tulimme lävistäjälle normaalisti, teimme pätkän väistöä ja sitten taas suoristimme. Myöhemmin aloitimme lävistäjän väistöllä, teimme suoristuksen ja siitä taas väistimme lävistäjän loppuun. Omat ajatukset menivät hassusti solmuun, kun tehtävän aikana piti sekä kyetä suoristamaan että väistämään. Aluksi tein molemmat asiat vähän huolimattomasti. Sitten tajusin alkaa ajatella suoristamista ikään kuin pienenä hengähdystaukona, jolloin se alkoi sujua paremmin. Opettaja muistutti, että suoristuksissa hevosia piti ratsastaa vähän eteen, jotta väistöissä mahdollisesti kadonnut eteenpäinpyrkimys palautuisi. Väistöissä vasemmalle sain napata Hempan vasemman puolen haltuun, ettei se pullahtanut sieltä karkuun. Väistöt oikealle olivat vähän takkuisempia. Tuppasin itse välillä turhautumaan siihen, kuinka Hemppa tahmaili siihen suuntaan tehdyissä väistöissä. Yritin tuupata sitä väistämään paremmin, kunnes opettaja ohjeisti mieluummin suoristamaan ja ratsastamaan eteen. Näin emme jääneet tappelemaan turhaan, vaan pääsimme molemmat ajattelemaan etenemistä. Samalla tämä ratkaisu ikään kuin ohjelmoi Hemppaa siihen, että väistön jälkeen palkkiona oli aina suoristus ja lupa mennä eteenpäin. Väistöt vasemmalle sujuivat lopulta ihan hyvin, ja paranivat ne väistöt oikeallekin. Olemme vain menneet niitä paljon paremminkin, joten ihan kelvollinen suoritus ei tuntunut niin hyvältä.

Treenasimme myös ravi-käynti-ravisiirtymisiä siten, että käyntiaskeleita oli noin kolmisen kappaletta. Teimme näitä niin uralla kuin muutaman kerran lävistäjällä. Siirtymiset alaspäin ovat minulle hankalampia, sillä turvaudun niissä usein liikaa ohjaan, jos en saa istuntaani kuosiin. Tämä näkyy tietenkin siinä, että hevonen jännittyy. Näin kävi tänäänkin. Opettaja neuvoi ratsastamaan ravia ensin lyhyemmäksi. Jos Hemppa vastusteli siinä vielä pahasti, piti ajatus siirtymisestä käyntiin peruuttaa ja ratsastaa eteen. Sitten taas lähdettiin kokeilemaan siirtymistä uudelleen. Sinällään Hemppa lyhensi ravia ihan hyvin, ja sain käytettyä niissä hetkissä istuntaa kohtuullisesti. Jotenkin se lopullinen jarruttava apu ei mennyt läpi kunnolla, joten siirtyminen käyntiin meni aina vähän hitaasti ja Hempan hieman vastustellessa. Sen sijaan siirtymiset raviin olivat sangen asiallisia ja rentoja. Yritin kovasti aktivoida istuntaani, mutta jokin palanen jäi loksahtamatta paikoilleen. Ilmeisesti edelleen käyttäessäni esimerkiksi vatsalihaksia jarrutuksessa jännitän jalkani ja itseni sitä myöten irti satulasta. Se ainakin selittäisi sen, miksi jarrutus ei mene kunnolla läpi. Saimme onneksi pientä parannusta myös siirtymisissä ravista käyntiin, mutta melkoisesti niissä olisi vielä työtä.

Tunnin laukkatehtävänä oli tulla laukassa keskihalkaisijalle ja mennä sitä suoraan kolmesta neljään askelta. Sen jälkeen ratsastettiin vuorosuuntiin lyhyt lävistäjä uralle, jonka jälkeen uralla jatkettiin vastalaukkaa vielä kolmisen askelta. Siitä tehtiin sitten hallittu siirtyminen raviin. Tällä kertaa Hempan laukka ei lähtenyt pyörimään niin mukavasti kuin yleensä. Yritin tulla tehtävälle vähän lyhyemmässä laukassa, jotta ehtisin aina suoristaa ja valmistella lävistäjän hyvin. Kuten arvata saattaa, pontevuus pääsi katoamaan niinä hetkinä, kun hain laukkaa lyhyemmäksi. Niinpä keskihalkaisijalla emme menneet kovin rehellisesti suoraan, vaan hitusen kiemurrellen. Omat ajatuksenikin olivat jo lävistäjällä, jolloin suoraan meneminen jäi vähän paitsioon. Kaikeksi onneksi lävistäjät ja muutaman askeleen vastalaukat sujuivat todella helposti. Hemppa ei ehdotellutkaan pudottamista raville saati laukanvaihtoja, joita se ei ainakaan vielä tee itse lennosta. Tämä kohta tehtävästä olikin kiva, koska siinä ei tarvinnut tehdä mitään ylimääräistä. Kunhan säilytti ajatuksen menemisestä eteenpäin. Siirtymiset laukasta raviin olivat yhtä surkuhupaisia kuin siirtymiset ravista käyntiin. Hemppa yritti nykiä itseään niissä pitkäksi puikulaksi, ja minä taas yritin kertoa sille, että ravaaminen on ihan jees. Opettaja neuvoi tekemään siirtymiset hankalimpina kertoina ihan käyntiin saakka. Nekin venyivät, kun Hemppa olisi mieluummin pysynyt reippaamassa askellajissa kuin käynti. Olipas siirtymiset alaspäin tänään sangen kinkkisiä.

Loppuravissa pidin vielä huolen, että Hemppa ravasi paremmin takaosaa käyttäen. Hemppa tekikin tämän aika mukavasti, jolloin annoin sen venyttää ohjan perässä. Kylläpä tällä tunnilla sai taas tehdä töitä sekä hyvän kertauksen siitä, että aina pitäisi osata ajatella eteen sen sijaan, että hyytyy paikoilleen nyhertämään ylimääräistä. Noita siirtymisiä alaspäin pitäisi kyllä tahkota tehostetusti. Nyt tuli jo hyvä treeniä, ja eiköhän näitä tahkota jatkossakin.

Käytä niitä jalkoja

Tiistaina oli taas Pian valmennus, jonne menin Hempalla. Ratsukoita tunnilla oli kolme. Ehdin verrytellä itsenäisesti kaikissa askellajeissa. Tällä kertaa otin laukkaa nopeasti alkuun. Arvelin, että se voisi vetreyttää Hemppaa helpommin. Laukka lähti pyörimään aika kohtuullisesti. Hurauttelin sitä molempiin suuntiin, ja Hemppa eteni mukavasti. Laukan jälkeen myös ravikin toimi tavallista paremmin ja sitä pystyi vähän säätelemäänkin. Verryttelyssä tein vielä muutamat käyntiväistöt, ja pohkeet menivät siinä mukavasti läpi.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme ravissa keskihalkaisijalle, jonka keskellä teimme parin askeleen käyntisiirtymisen. Sen jälkeen palasimme raviin ja tulimme molemmista suunnista kolmikaarista kiemurauraa, jonka suorituskohdissa oli kaksi puomia. Siirtymiset ravista käyntiin eivät olleet meidän juttumme, ja ne pääsivät venymään. En saanut valmisteltua siirtymisiä niin, että ne olisivat olleet sujuvampia. Raviin pääsimme kuitenkin takaisin kohtuullisesti. Kaarteissa opettaja muistutti ratsastamaan kunnolla pohkeella, ettei eteneminen hyytynyt. Hiljalleen kuvion kaarteet samoin kuin puomikohdat alkoivat sujua ihan hyvin ja aika tasaisesti.

Tulimme samaa kuviota vielä laukassa siten, että tulimme sille laukassa, vaihdoimme keskihalkaisijalla laukan ravin kautta ja lähdimme siitä kolmikaarisen kiemurauran pystyille. Opettaja muistutteli ratsastamaan edelleen kunnolla pohkeilla takajalkoja töihin, mutta olemaan päästämättä Hemppaa edestä pitkäksi. Etenemiseen haettiin siis napakkuutta, joka aina välillä jäi matkasta. Kiemuraura alkoi kuitenkin sujua laukassakin aika mukavasti. Pohkeiden käytön lisäksi opettaja muistutteli ihanan sinnikkäästi minua kantamaan kädet, jotka tuppaavat aina painumaan liian alas. Tämän tehtävän suurin ilo oli laukanvaihdot, joita saimme tehtyä pystyillä aika onnistuneesti.

Seuraavaksi tulimme neljän puomin suoraa linjaa, jonka väleihin pistettiin yksi askel. Puomien välejä pidennettiin tehtävän aikana, ja sitä tultiin molemmista suunnista. Hempan kanssa askeleen venyttämisestä ei tarvinnut huolehtia. Ensin laukkaa piti lähinnä vain vähän lyhentää, sitten jo saikin tulla kohtuullisen rennosti. Eteen ei varsinaisesti tarvinnut ratsastaa missään vaiheessa. Pohkeella sai kuitenkin tehdä sen verran töitä, että laukka pysyi pyörivänä. Etenkin lyhyemmissä väleissä pontevuus tahtoi hieman kadota, joten pohkeilla pyrin pitämään Hempan napakkana. Samalla yritin muistaa olla päästämättä sitä edestä pitkästi. Tehtävä sujui eri väleillä loppujen lopuksi aika hyvin. Olisin vain saanut ratsastaa tehtävän jokaisen kierroksen tarkemmin puomien keskeltä.

Loppuun tulimme vielä radan, jossa yhdistyivät tunnin tehtävät. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa keskihalkaisijaa myöten, jolla teimme laukanvaihdon ravin kautta. Oikeassa laukassa jatkoimme innaripystyille, jotka sujuivat hyvin. Hemppa vaihtoi laukan toivotusti, ja matka jatkui toisille innaripystyille sujuvasti. Laukka vaihtui myös niillä, jonka jälkeen sain vähän hakea laukkaan pontevuutta. Laukkapuomit sujuivat kuitenkin ihan hyvin, vaikka sainkin ratsastaa niillä enemmän pohkeilla. Niiden jälkeen tulimme uudelleen ensimmäisille innaripystyille. Ne sujuivat jälleen hyvin, ja laukkakin vaihtui toivotusti. Sitten sain taas miettiä pontevaa, mutta lyhyttä laukkaa, sillä edessä oli 17 metrin suora linja ristikolta pystylle. En saanut kuitenkaan pohkeita niin tarmokkaasti töihin, että laukka olisi lyhentynyt, mutta pysynyt aktiivisena. Niinpä tulimme huonossa rytmissä viitoselle, mutta Hemppa venytti kuutoselle viidellä askeleella. Laukkakin vaihtui välissä vääräksi, joten saimme ottaa heti pari sakkokierrosta. En saanut niidenkään aikana laukkaa ihan priimaksi, ja se pääsi myös välissä vaihtumaan. Väli alkoi kuitenkin mennä asiallisesti viidellä askeleella.

Saimme hengähtää tovin, kunnes otimme vielä erikseen revanssin suorasta linjasta. Ensin hain laukkaa paremmaksi ennen kuin tulin tehtävälle. Ensimmäisellä kerralla linja meni muuten ok, mutta laukka pääsi vaihtumaan taas. Toisella kerralla lopulta tsemppasin ja pidin pohkeet tiiviisti tuntumalla. Sain tuotua Hempan suorempana ensimmäiselle esteelle, jolloin sille tuli hyvä hyppy. Sen ansiosta laukka pysyi vasempana, ja saimme jatkettua linjan tasaisesti. Ponnistuspaikka toisellekin esteelle sattui hyvään kohtaan, jolloin pääsimme senkin oikein asiallisesti ja laskeuduimme vielä myötälaukassa. Johan se saatiin tehtyä oikein! Tämän jälkeen työstin vielä opettajan tsemppaamana laukkaa. Nyt sain viimein jalkani hommiin ja sitä myöten Hempan kuosiin. Kylläpä siitä irtosikin taas hyvää laukkaa, kun kuskikin osasi hommansa.



Olipas taas treenit, joissa riitti puuhaa. Tämän päivän hyvät kertaukset olivat pohkeiden aktiivinen käyttäminen sekä käsien kantaminen. Molemmissa asioissa on melkoisesti petrattavaa, joten tällainen tehokuuri niistä tuli tarpeeseen. Hemppa oli tänään tasaisempi läpi tunnin, vaikka toki sitä sai ratsastaa. Mukaan mahtui kuitenkin mukavan helppoja ja sujuvia pätkiä, joissa ei tarvinnut ylimääräisiä pusertaa. Vielä vain enemmän pohkeita ja parempaa ryhtiä omiin käsiin ja sitä myöten hevoseen, niin taas ollaan enemmän oikeassa suunnassa.

Videoista kiitos Noralle!

Kolme ratsua yhdellä tunnilla

Sunnuntaille järjestimme Kaisan ja Noran kanssa itsenäisen tunnin Tallinmäelle. Päätimme hupailla siten, ettemme vääntäisi koulua ihan tosissamme, vaan sen sijaan ratsastaisimme jokaisella hevosella tovin. Ratsuiksi saimme Hempan, Hiliman ja Pallen.

Minä aloitin tunnin Hilimalla, jonka kanssa pysyin perusratsastuksessa. Tavoitteeni oli saada Hilimaa rentoutumaan ja pyöristymään. Hilima olikin mukavan rauhallisella tuulella, jolloin se meni käynti- ja raviosuudet sangen tasaisesti. Yritin keskittyä itse olemaan myös rento ja pehmeä etenkin kädellä, etten villitsisi tammaa turhaan hätäiseksi. Pyöreyttä ja rentoutta löytyikin, kunhan sain säädettyä oman vaikuttamiseni samalle tasolle. Ensimmäisen laukan jälkeen Hilima heittäytyi hieman kiireiseksi. Huomasin sitten itse olleeni vähän turhan napakka ja hidas kädellä, mikä varmasti sai Hiliman hämmentymään. Laukkojen jälkeen sainkin pehmentää omaa vaikuttamistani, jotta sain Hilimaa vähän taas rentoutumaan. Kaisa nappasi meistä muutamat videopätkät, joille eivät tarttuneet ihan ne parhaimmat hetket. Oli kuitenkin taas opettavaista nähdä, miten siellä selässä oikein tulee keikuttua.



Hiliman jälkeen vuorossa oli Hemppa, jolla Nora oli puolestaan aloittanut tunnin. Hemppa tuntui hyvällä tavalla omalta itseltään. Tein sen kanssa alkuun muutamat pohkeenväistöt. Kovin tarkasti en niitä alkanut viilata, mutta ne menivät ihan ok. Etuosa olisi pitänyt napata niissä tarkemmin haltuun, mutta muutoin Hemppa teki väistöt ihan asiallisesti. Laukassa puolestaan yritin hakea Hemppaa lyhyemmäksi, mutta silti teräväksi. Askelta sain vähän lyhennettyä, mutta laukan laatu tuntui kärsivän siitä. Yritin säilyttää Hempan lyhyenä ja saada sitä takajaloista pontevammaksi, mutta tälläkään tunnilla en valaistunut sen asian suhteen. Hemppa oli kuitenkin tänäänkin hyvällä tuulella ja toimi mukavasti. Hiliman jälkeen se oli huomattavasti helpompi ratsastaa.

Tunnin viimeisenä ratsuna oli vuorossa Palle, jolla siis sekä Nora että Kaisa olivat jo menneet. Pallen kanssa halusin hurautella muutamat laukanvaihdot. Tein muutamia vaihtoja lävistäjillä, ja ne sujuivat helposti. Muutoin ravailin hieman ja nautin Pallen hyvästä laukasta. Kummempia en alkanut Pallen kanssa puuhata, jotta se ei aivan väsähtänyt. Laukan jälkeen ravasimme lyhyen tovin, jonka jälkeen hyppäsin kävelyttämään Pallen maasta käsin kuvaten samalla Kaisan ja Noran menoa.

Olipa kiva mennä yhdellä tunnilla kolmella eri hevosella. Sinällään tämän tunnin ratsut toimivat samankaltaisesti, mutta jokaisella oli oma juttunsa, johon kiinnittää huomiota. Hiliman kanssa sain miettiä tasaisuutta ja rentoutta. Hempan kanssa sen sijaan piti muistaa säilyttää aktiivisuus. Pallen kanssa taas ehkä vähän molempia: niin rentoutta kuin aktiivisuutta. Samalla oli myös hauska nähdä samat hevoset Noran ja Kaisan ratsastamana. Ihanaa, kun voi välillä vähän hupailla hyvässä seurassa!

Videoista kiitos Kaisalle!

Vuosi pulkkaan hyvillä fiiliksillä

Tämän vuoden viimeinen ratsastus hurahti Artsin koulutunnilla. Ratsukoita oli kolme, ja ratsunani oli toiveeni mukaisesti Hemppa. Tunnin alussa opettaja pohdiskeli ääneen tehtäviä, ja toivoin kunnon jumppaa. Tunnin päätehtäväksi tulivat pohkeenväistöt sekä voltit, ja nämä molemmat tehtiin Mikki Hiiri -kuviolla. Se sisälsi keskiympyrän sekä kaksi volttia, jotka tehtiin keskiympyrään nähden vastakkaiseen suuntaan. Keskiympyrällä teimme väistöjä ja voltit ratsastimme vähän isommin edeten.

Aloitimme käynnistä ja vasemmasta kierroksesta, joka oli meille Hempan kanssa helpompi. Väistöissä piti pelkän takaosan siirtämisen sijasta ajatella myös etuosan väistättämistä. Olin aloittanut väistöt vain takaosaa ajatellen, joten sain korjata tämän heti aluksi. Hemppa teki käyntiväistöt aika mukavasti ja ryhdistäytyi paikoin niiden aikana hyvin. Keskiympyrällä uraa sivuaviin kohtiin saatiin ottaa pienet nollaushetket eli suoristaa hevoset väistöstä ja antaa niiden vähän venyttää askelta. Alussa Hemppaa piti vähän kannustaa liikkumaan, mutta toistojen jälkeen se lähti venyttämään askelta näissä kohdissa hyvin. Voltit teimme muutaman kerran käynnissä, kunnes aloimme tulla ne ravissa, keskiympyrän edelleen käynnissä tullen. Volteilla sain ajatella suoruutta sekä aktiivisuutta, jotta Hemppa eteni niillä hyvin.

Oikea kierros oli takkuisempi, kun en saanut Hempan ulkopuolta haltuun. Hemppa asettui itsekseen liikaa oikealle, mitä sain lähteä korjaamaan paremmalla ulkopuolen tuella. Apuna sain ajatella vähän asettamista ulos, jotta sain paremmin korjattua Hemppaa kenottamasta oikealle. Tässä kierroksessa huomasin, kuinka onnettomasti vasen käteni saa pidettyä tuntuman. Oikeakätisyyteni ilmeisesti näkyy ratsastuksessakin, sillä se kykenee olemaan ihan hyvin sisä- tai ulkokäsi. Vasen käsi taas on vähän heikompi siihen verrattuna. Niinpä Hemppa pääsi ponnahtamaan paikoin aina takaisin oikealle, vaikka kuinka yritin napata sitä pohkeilla ja ohjilla suoraksi. Välillä sain Hempan suoremmaksi, jolloin väistöpätkätkin onnistuivat paremmin. Kun taas Hemppa oli liikaa oikealle, eivät väistötkään lähteneet kovin hyvin. Parannusta tähänkin suuntaan tuli, mutta sitä saisi selvästi jumpata vielä enemmän.

Tehtävää tultiin myös kokonaan ravissa. Hemppa tahtoi vähän jännittyä raviväistöissä enkä silloin saanut istuttua niin vakaasti, mikä ei tietysti parantanut tilannetta. Keskityin sitten aina rauhoittamaan tilanteen väistöissä, jolloin Hemppakin vähän rentoutui. Väistöt vasemmassa kierroksessa sujuivat paremmin niin kuin arvata saattoi. Oikeassa kierroksessa sain taas tehdä hommia ensin Hempan suoristamiseksi, ja se onnistui paikoin hyvin, paikoin jäi puutteelliseksi. Volteilla molempiin suuntiin Hemppa kuitenkin tarjosi mukavan pontevaa ravia ja lähti isompaan askeleeseen aika helposti.

Seuraavaksi yhdistimme kuvioon laukannostot, jotka tehtiin ravivolttien jälkeen. Laukkaa sai noston onnistumisesta riippuen ottaa joko seuraavaan ravivolttiin saakka tai jatkaa kokonaisen keskiympyrän. Hätäilin itse vähän laukannostoja, jolloin ne eivät aluksi lähteneetkään hyvin. Hemppa tarjosi vain nopeampia raviaskeleita, ja minä ihmettelin maailman menoa. Höpöksi menneiden yritysten jälkeen tajusin ratsastaa ravivoltin tarkemmin sekä yllättäen valmistella myös ne nostot paremmin. Vähän lyhyemmästä ravista ja tietenkin suoristettuna Hemppa tekikin muutamat hyvät ja helpot nostot. Laukka ei lähtenyt alussa pyörimään ihan kunnolla, mutta parani hiljalleen. Hemppa oli mukavan tasainen kuitenkin.

Näiden tehtävien ohella ehdimme myös ottaa uraa myöten niin ravia kuin laukkaa. Ravissa sai ajatella keskiravia, laukassa puolestaan aktiviisuutta, mutta ei niinkään lisää vauhtia. Lyhyet sivut näillä kerroilla ratsastettiin puoliympyrämäisesti, jolloin sai hyödyntää aiempaa väistötehtävää. Hemppa oli sekä ravissa että laukassa mainio. Saimme tehtyä sangen uskottavia keskiravipätkiä siten, että Hemppa oli tasaisesti molemmilla ohjilla. Laukassa Hemppa jatkoi samaa linjaa, ja fiilistelinkin selässä ratsastamisen helpoutta. Istuminen oli vaivatonta, pyynnöt menivät läpi kevyillä avuilla, ja homma oli kaikin puolin helppoa. Hempalla on kyllä todella mainiot liikkeet, kun vain saa annettua sille mahdollisuuden näyttää ne.

Loppuravissa ei tarttenut enää viilailla, vaan ainoastaan fiilistellä hyvin sujunutta tuntia. Hemppa venytti mukavasti ohjan perässä tasaisena ja rentoa. Hitsit, että tunti oli niin hyvä! Tällä tunnilla tuli taas koettua niitä hetkiä, kun selässä ei tarvinnut tehdä muuta kuin nauttia. Toki ne hetket olivat vaatineet töitä, mutta kylläpä ne tuntuivat hyvältä. Tähän tuntiin oli hyvä päättää vuoden 2015 ratsastukset, joita kertyi peräti 300. Eiköhän niiden kertojen aikana ole taas menty vähän eteenpäin ratsastajana. Tästä on hyvä jatkaa ratsastusvuoteen 2016.

Pontevuus puolitiessä

Keskiviikon Tallinmäen tunnilla pääsimme tahkoamaan puomeja ja vähän kavaletteja. Olin tosin haikaillut estetunnin perään, mutta oli tämäkin kuitenkin jotain. Ratsukseni sain taas Hempan. Ratsukoita tunnilla oli viisi. Tunnin päätehtävinä olivat suoralla linjalla vinottain olleet puomit sekä toisella suoralla linjalla olleet puomit ja kavaletit.

Vinottain suoralla linjalla olleet puomit tulimme ensin käynnissä ratsastaen ne kiemurauralla. Sen jälkeen tulimme niistä ensimmäisen ja viimeisen ravissa, jonka jälkeen saimme alkaa kiemurella ne kaikki peräkkäin. Tällä tehtävällä pääsi treenaamaan kääntämistä sekä aktiivisuuden säilyttämistä. Itse keskityin erityisesti siihen, etten roikkuisi ohjissa, vaan käyttäisin pohkeita myös kääntämisessä. Hemppa selvitti tehtävän niin käynnissä kuin ravissa aika hyvin. Pontevuus toki välillä hieman katosi, mutta Hemppa meni tehtävän muutoin asiallisesti ja puomien keskeltä edeten. Sain oltua itsekseni todella hyvin turvautumatta käännöksissä pelkkiin ohjiin, mikä oli hyvä saavutus. Vielä kun olisin keksinyt, miten olisin säilyttänyt Hempan tasaisen pontevana koko tehtävän, niin homma olisi ollut hyvin paketissa. Tulimme vinot puomit vielä niiden keskeltä suoraan mennen. Tämä ei tuottanut ongelmia, kun vain löysi sen suoran tien ja pysyi sillä puomien ajan. Yllättävää.

Toisena tehtävänä tulimme kahden puomin ja kahden ensin maata vasten olleen kavaletin suoraa linjaa. Ensin treenasimme sillä kevyttä istuntaa ravissa. Toisella pitkällä sivulla puolestaan kiemurtelimme puomien väleistä esteistunnassa. Kevyt istunta löytyi aika hyvin, mutta esteistunta oli vähän hukassa. Jäin könöttämään johonkin epämääräiseen asentoon perusistunnan ja kevyen istunnan välillä. Näemmä esteistunnan treenaaminen on jäänyt pahasti paitsioon. Itse linja sujui ihan ok, mitä nyt edelleen sitä pontevuutta olisin menoon kaivannut. Ilmeisesti tällaisilla tehtävillä keskittymiskyky menee johonkin muuhun, jolloin unohdan ratsastaa myös eteenpäin.

Laukassa tulimme vielä samaa linjaa, ja kavaletit nousivat viimein irti maasta. Hemppaa sai nohitella etenemään, sillä se tarjosi hieman laiskaa etenemistä. Vasemmassa kierroksessa saimme tultua tehtävän aika sujuvasti, oikeassa kierroksessa askel ensimmäiselle puomille ei ottanut ensin osuakseen, kun en saanut Hemppaa suoristettua. Lopulta tajusin kääntää linjalle ajoissa roikkumatta sisäohjassa, ja meno parani heti. Positiivista tehtävällä oli myös se, että oma asento pysyi kohtuullisesti. Kunhan siis ensin olin ylimukautunut pari kertaa. Sain lopulta pidettyä pohkeet paremmin tuntumalla, jolloin Hemppakin tuli tehtävän tasaisemmin.

Loppuravi mentiin lyhyesti, ja annoin siinä Hempan venyttää vähän ohjan perässä. Tämäkin tunti oli ihan mukava, mutta tuo pontevuuden puute jäi vaivaamaan. En lopulta tohtinut patistella Hemppaa riittävästi, vaan annoin sen hurruutella vähän puoliteholla. Silläkin pääsimme nämä tehtävät, mutta olisivat ne kyllä sujuneet vähän helpommin paremmalla aktiivisuudella. Täytyypä jatkossa muistaa herätellä niin itseni kuin ratsukin töihin, etteivät kaikki tunnit mene ihan näin puoliunessa.

Kiva kerta

Tiistain ratsastus hurahti Tallinmäen tunnilla, jolla oli mukavasti niin kouluvääntöä kuin puomitehtäviäkin. Ratsukseni sain Hempan, ja ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä. Alkuverryttelyssä annoimme hevosten vertyä rauhassa ravissa isoja kuvioita käyttäen. Hemppa eteni ihan mukavasti, mutta oli hieman levoton edestä. Yritin muistaa pitää pehmeän tuntuman siitä huolimatta ja ratsastaa Hemppaa pohkeilla eteen. Hiljalleen meno tasoittui, ja Hemppa tarjosi asiallista ravia. Opettaja hoksautti varomaan, ettei Hemppa painunut edestä turhan alas ja sitä myöten etupainoiseksi.

Seuraavaksi teimme tovin siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin. Ideana oli tietysti tehdä siirtymiset niin alas- kuin ylöspäin huolellisesti valmistellen siten, että ne olisivat hevoselle mahdollisimman helpot. Muistuttelin itseäni myös tasaisesta ja pehmeästä tuntumasta. Kuten edelliskerralla havaitsin, tuppaavat käteni paikoin muuttumaan jähmeiksi ja joustamattomiksi. Siirtymiset ylöspäin eli käynnistä raviin onnistuivat helpommin. Ehdin valmistella ne hyvin, jolloin Hempan oli helppo tajuta, mitä hain. Siirtymisissä ravista käyntiin jännityin itse liikaa enkä saanut valmisteltua saati tehtyä niitä pehmeästi. Siirtymisissä käyntiin turvauduin lisäksi liikaa ohjaan, kun en saanut istuntaani kuosiin ja käytettyä sitä jarruttamisen apuna.

Sitten ravasimme muutamia kertoja molemmista suunnista kolmea suoralla linjalla ollutta puomia. Hemppa eteni ne ihan ok, mutta sain itse kiinnittää tiehen ja suoruuteen huomiota. Alussa tuppasin kääntymään linjalle vähän myöhässä, jolloin jouduin korjaamaan reittiä kesken kaiken. Kun sain alun tien kuntoon, meni itse linjakin hyvin. Vasen kierros tuntui helpommalta. Oikeassa kierroksessa Hemppa tuntui jäävät vähän vinoon, vaikka yritinkin suoristaa sitä. Itselle jäi tunne, että Hemppa olisi jotenkin kenottanut oikeassa kierroksessa vasemmalle, joten keskityin suoristamaan sitä ulkoavuilla.

Tämän jälkeen tulimme samat puomit siten, että ylitimme kaksi ensimmäistä ravissa. Sen jälkeen siirryimme käyntiin, käännyimme ympyrälle ja nostimme laukan, jossa tulimme kolmannen puomin. Siirtymiset ravista käyntiin venyivät tälläkin tehtävällä, kuten aiemman perusteella saattoi olettaa. Ensimmäiset laukat eivät nousseet sujuvasti, eikä Hemppa tarjonnut kovin pontevaa laukkaa. Pääsipä se pudottelemaan ravillekin. Opettajan ohjeiden mukaan keskityin valmistelemaan laukannoston mahdollisimman hyvin sekä pyytämään Hemppaa heti nostosta eteen. Näillä vinkeillä tehtävä alkoikin toimia, ja Hemppa nosti parit laukat todella kivasti. Laukka olisi silti saanut olla napakampaa, mutta Hemppa oli kuitenkin kohtuullisen rento ja tasainen.

Lopuksi tulimme vielä toista suoraa linjaa, jossa oli kaksi maata vasten ollutta kavalettia sekä niiden välissä puomi. Tulimme linjaa oikeassa kierroksessa, ensimmäisen kerran ravissa. Sen jälkeen nostimme laukan ja tulimme sitä pari kolme kertaa. Lopulta ensimmäisenä ja viimeisenä olleet kavaletit käännettiin irti maasta, ja pääsimme ottamaan pienet hypyt. Väleihin pistettiin yksi askel, ja Hempan tapauksessa sekin sai olla sangen lyhyt. Hemppa lyhensi tosi kivasti, mutta olisin saanut muistaa silloinkin ratsastaa pohkeella paremmin. Nyt jäimme vähän hiippailemaan. Alun haparoinnin jälkeen Hemppa tajusi tehtävän idean, jonka jälkeen pääsimme tulemaan sen sangen näppärästi. Pysyin itse hyvin tuntumalla ja annoin Hempalle työrauhan, jolloin tehtävä menikin ihanan helposti.

Loppuun ehdin ravata vielä pienen tovin ennen kuin piti siirtyä käyntiin. Hemppa oli tosi kiva! Se antoi taas ratsastaa itseään mukavasti, ja oma asenteenikin oli jotenkin rennompi. Kun kumpikaan ei yrittänyt vängätä kummempia, tulimme hyvin juttuun ja saimme tehtyä tehtävät ihan hyvin. Tunnin tehtävissä riitti meille taas puuhaa, mutta onneksi en jäänyt päsmäröimään ylimääräisiä, vaikka yritinkin aina parantaa menoa. Omalla mielentilalla on kummasti vaikutusta siihen, miten tunti menee. Tällaisella sopivan rennolla ja paineettomalla fiiliksellä kannattaisi nousta satulaan useamminkin.

Parempi ote

Tiistaina oli tuttuun tapaan vuorossa Pian estetunti, jolle menin Hempalla. Ratsukoita tunnilla oli kolme. Kuten yleensäkin, pääsimme treenaamaan mukavan teknisiä tehtäviä niin puomien kuin esteiden parissa. Alkuverryttely tehtiin itsenäisesti, ja Hemppa liikkui tänään ihan ok. Ennen varsinaista puomien ja esteiden yhdistelmärataa, tulimme tehtäviä taas yksittäisenä. Koska tehtävät tultiin myös radalla, kertaan vain sen sujumisen.

Radalla matkaan lähdimme oikeassa laukassa ylittäen kaksi puomia. Siitä jatkoimme kavaletin, kahden isomman ristikon ja toisen kavaletin linjalle. Kavaletin ja ristikon kaareva linja oli kolme askelta, ristikoiden suora linja kaksi askelta. Sen jälkeen siirryimme raviin ja tulimme lävistäjällä olleet puomit ja ristikon. Ristikolla yritettiin napata vasen laukka, jossa jatkettiin puomeilta kahden esteen suoralle linjalle. Puomien ja esteen väli oli kolmen askeleen, esteiden väli neljä askelta. Sen jälkeen pyöräytettiin pääty-ympyrä ja tultiin kavalettien ja ristikoiden linja toisesta suunnasta. Siitä matka jatkui vielä esteen ja kahden puomin kaarevalle linjalle, johon piti sovittaa viisi askelta.

Rata alkoi ihan sujuvasti. Laukkapuomit menivät hyvin, ja matka jatkui niiden jälkeen asiallisessa laukassa. Kavalettien ja ristikoiden linja oikeassa laukassa meni myös ihan hyvin, ja siirryimme niiden jälkeen raviin. Lävistäjällä olleet puomit ja ristikko ylittyivät ihan ok, sillä Hemppa oli tällä tunnilla saanut vähän kiinni siitä, mitä ravilähestymisissä oikein piti tehdä. Laukka tosin piti tämän jälkeen korjata oikeasta vasempaan. Puomeilta esteelle ratsastettu tie meni vähän hitaasti, ja kolmen askeleen sijasta pistimme siihen neljä. Esteiden väli meni kuitenkin neljällä askeleella niin kuin piti. Laukan saimme taas korjata pois ja pyöräyttää sen pääty-ympyrän. Kavalettien ja ristikoiden linja vasemmassa laukassa takkusi. En saanut Hemppaa pysymään riittävän suorana esteillä, ja sen lisäksi Hemppa nappasi tehtävällä turhaan oikeaa laukkaa. Saimme jatkettua siltä esteen ja kahden laukkapuomin kaarevalle linjalle ihan ok, ja radan viimeinen tehtävä meni ihan hyvin.

Radasta saimme kuitenkin ottaa suurennuslasin alle vasemmassa laukassa kavalettien ja ristikoiden linjan. Sitä tahkosimmekin hyvän tovin. Minun piti muistaa pitää Hemppa esteiden keskellä ja pohkeiden välissä suorana. Kerta toisen jälkeen Hemppa kuitenkin nappasi tehtävällä väärän laukan emmekä saaneet juuri parsittua suoritustamme. Tulipa tehtävän viimeiselle kavaletille yksi kielto, kun olin juuri edellisessä hypyssä yrittänyt suoristaa Hemppaa siinä onnistumatta, jolloin se pääsi vähän kiemurtelemaan eikä enää lähtenyt hyppäämään kavalettia ihan sen reunasta. Saimme lopulta tehtävälle parempia suorituksia, mutta turhat vaihdot eivät kuitenkaan karsiutuneet pois.

Tunnit treenit olivat kyllä taas hyvin hyödyllisiä. Muistin taas pitkästä aikaa pitää pohkeet paremmin kiinni myös hypyissä, mikä auttoi saamaan Hempasta paremman otteen. Se myös liikkui läpi tunnin aika hyvin. Tänään oli kiva huomata, kuinka tehtävillä olleet puomit eivät ainakaan joka kerta sekoittaneet pakkaa, ja kuinka paljon paremmin selvitimme Hempan kanssa ravilähestymisen esteelle. Hommia saatiin kyllä molemmat tehdä, mikä oli ihan hyvä vain. Kummasti sitä joutuu keskittymään enemmän, kun edessä ei olekaan vain yksittäisiä esteitä, vaan myös puomeja sekä siirtymisiä. Ihanan opettavaista kerrassaan.

Töttöröinnistä sujuvaan menoon

Sunnuntaina lähdimme Kaisan kanssa Tallinmäen maastoon. Kaisa meni tietysti Vakella, ja minä otin ratsukseni Hempan. Me otimme vetovastuun ja lähdimme käppäilemään tietä pitkin. Kelinä oli pari plussa-astetta, ja vaikka lunta olikin, söi vetisyys hieman joulufiilistä.

Kovin kauaksi tallilta emme päässeet, kun Hemppa keksi alkaa pällistellä jotain ja kieltäytyi menemästä eteenpäin. Sittenpä töttöröimme tovin ja villitsimme Vakeen samaan mielentilaan. Lopulta päätimme Kaisan kanssa hypätä satulasta alas ja mennä muka jännittävän kohdan ohi taluttaen. Kas vain, ongelma katosi liki heti, ja Hemppakin alkoi kävellä ihan muina ruunina. Nousin satulaan metsäpolun alussa, ja tällä kertaa pistimme Vaken keulille.

Köpöttelimme metsälenkin ja otimme toiselle tielle pienen pätkän ravia. Sitten kävimme taas lyhyen pyörähdyksen metsäpolulla ja palasimme samalle tielle. Siitä ravasimme pätkän, kunnes siirryimme laukkaan ja hurruuttelimme tallin kulmille saakka hyvässä laukassa. Tässä askellajissa samoin kuin aiemmissa ravipätkissä Hemppa toimi kivasti ja tuntui rennommalta. Ilmeisesti käynti ei ole sen juttu, vaan aina pitäisi päästä vähän nopeampaa. Tai sitten se mitä todennäköisimmin tietää, että minua voi vedättää halutessaan paljon ja ottaa siitä ilon irti. Laukka sen sijaan meni tosi mukavasti. Hemppa oli kevyesti säädeltävissä hitaasta laukasta reippaaseen ja siitä takaisin. Tämä sentään sujui meiltä.

Loppukäynnit käppäilimme kentällä. Tulipahan käytyä maastossa, vaikka lenkki olikin sangen kevyt. Toivottavasti nämä plussakelit vaihtuvat pian normaaliin talveen ja pääsemme tekemään vähemmän vetisiä lenkkejä. Maastoilu on kuitenkin mukavaa ja aiheellista vaihtelua, niin kuskille kuin ratsulle.

Malttamisen opettelua

Torstain hevostelu oli jo aamulla Artsin koulutunnilla, jonka jaoin toisen ratsukon kanssa. Ratsunani oli luonnollisesti Hemppa. Tällä tunnilla pääsimme treenaamaan siirtymisiä ja voltteja, ja me Hempan kanssa saimme keskittyä malttamiseen erityisesti pysähdyksissä.

Pysyimme koko tunnin yhdellä kuviolla. Tulimme keskihalkaisijaa, jolle teimme ensin siirtymisen ravista käyntiin ja takaisin. Sitten teimme kaksi siirtymistä sen aikana: ensin ravista käyntiin ja toisena ravista pysähdyksiin. Laukassa kuvio muuttui siten, että tulimme keskihalkaisijalle ja pyöräytimme vähän keskikohdan jälkeen yhden voltin, jolla valmistelimme siirtymisen raviin. Sen jälkeen teimme myös siirtymisiä käyntiin ja me Hempan kanssa myös kokonaan pysähdyksiin.

Siirtymisissä tällä kertaa ei ollut niin paha asia se, vaikka ne eivät tapahtuneet nopeasti. Tärkeämpää oli tehdä siirtymiset pehmeästi ja sujuvasti. Meillä Hempan kanssa siirtymiset ravin, käynnin ja pysähdyksen välillä venyivätkin välillä. Yleensä eniten siirtymisissä alaspäin. Huomasin oman keskivartalon tuen katoavan näissä, mikä varmasti haittasi siirtymisen sujuvuutta. Opettaja hoksautti myös tulemaan keskihalkaisijalle hyvässä ravissa, jolloin kiemurtelut vähenisivät ja muutenkin pääsisi ratsastamaan siirtymiset täsmällisemmin. Kun taas tulimme liian hitaasti, meni kaikki muukin sangen hidastetusti.

Pysähdyksissä sain keskittyä siihen, että palkitsisin Hempan vasta, kun se oikeasti malttoi. Hemppa tuppasi haahuilemaan pysähdyksissä päällään moneen suuntaan sekä pyrkimään joko eteen- tai taaksepäin. Jostain syystä Hemppa ei osaa arvostaa monen muun tuntihevosten lempiasiaa eli paikallaan olemista. Pysähdyksissä minun tehtävänäni oli säilyttää ohjastuntuma, jotta Hemppa lopulta hyväksyisi sen hiljaa odottaen. Välillä hyviäkin hetkiä oli, mutta aika paljon Hemppa eli pysähdyksissä. Opettaja arveli, että on vain oppinut sen pahana tapana ja sen kanssa pitäisi sinnikkäästi harjoitella rauhassa seisomista.

Laukka toimi tänään hetkittäin mukavasti, mutta olisin kaivannut itseltäni tarkempaa ratsastamista ja sitä kautta menoon enemmän tasaisuutta. Voltit menivät sinällään ihan ok, mutta en saanut hyödynnettyä niitä riittävästi raviin siirtymisen valmistelussa. Siirtymiset olivat vähän puolihuolimattomia. Tässä huomasin taas keskivartalon tuen katoamisen. En näemmä osaa keskittyä sekä pitämään itseäni kuosissa että antamaan hevoselle apuja. Jompikumpi jää toisinaan matkasta. Saimme tehdä Hempan kanssa tehtävän lopussa lyhyet pysähdykset treenin vuoksi. Niissä minun piti varmistaa, ettei Hemppa lähtenyt haahuilemaan päänsä kanssa, vaan malttoi odottaa. Kun sain pidettyä pysähdykset lyhyinä, teki Hemppa ne asiallisesti. Opettaja totesi, että sen kanssa on hyvä aloittaa lyhyistä pysähdyksistä ja jatkaa treeniä siitä. Muutoin hoksautuksena tehtävällä tuli vasemmassa laukassa se, että Hemppa piti asettaa selvästi siinä vasemmalle, sillä muutoin se pyrki jäämään asettuneeksi ulos. Ulko-ohjasta sai antaa vähän antaa periksikin, jotta Hemppa tohti lähteä asettumaan vasemmalle. Tätä asiaa pitää miettiä jatkossa, samoin kuin kunnon ulkopuolen tukea.



Loppuravissa annoin Hempan vähän venyttää ohjan perässä rennosti edeten. Tunnilla tuli taas paljon hyviä huomioita ja onneksi myös niitä hyviä hetkiä. Hemppa vertyi alkutunnista mukavasti ja oli aika hyvin ratsastettavissa. Toki sitä vähän tympi pysähdykset, mutta kyllä se taisi hieman tajuta, mitä niissä haettiin. Tunnin treenit olivat sopivan haastavia eikä siihen tarvittu edes mitään ihmeellisiä temppuja. Joskus se hyvä perusratsastus onkin haastavinta.

Videoista kiitos Kaisalle!

Ratsastusta läpi tehtävien

Tiistaina oli Pian estetunti, jolle menin Hempalla. Jaoin tunnin Kaisan kanssa. Tunnilla pääsimme tahkoamaan niin ravipuomeja, lähestymisiä ravissa jumppasarjalle, suoraa linjaa laukassa sekä lävistäjällä olleita kavaletteja.

Teimme aluksi taas yksittäisiä tehtäviä, kunnes ne yhdistyivät yhdeksi radaksi. Summailen sen kulun tällä kertaa. Radalla lähdimme matkaan oikeassa kierroksessa ravissa ja tulimme hyvin loivan S:n mallisesti olleet yhdeksän puomia. Niiden jälkeen matka jatkui puomien ja esteiden suoralle linjalle, jolle lähestyminen tehtiin ravissa. Niiltä jatkettiin toiselle suoralle linjalle, jossa oli puomi, este ja puomi kolmen askeleen välein. Niiden jälkeen tultiin vielä lävistäjällä olleet kolme kavalettia, joiden jälkeen jarrutettiin raviin ja tultiin radan aloittaneet ravipuomit vielä uudelleen. Radalla treenattiin enemmän tekniikkaa, joten korkeudet pysyivät maltillisina, noin 60 sentin tuntumassa.

Kaisalle kiitos tästä!

Radalla raviosuudet olivat kaikista kinkkisimpiä. Alussa olleet ravipuomit olivat aiheuttaneet päänvaivaa läpi tunnin, emmekä Hempan kanssa vieläkään loistaneet niillä. En saanut Hemppaa riittävän lyhyeksi, mutta silti napakaksi saati pohkeita kunnolla läpi, jotta olisin päässyt asettamaan ja taivuttamaan sen tehtävän läpi. Jotenkuten saimme lopulta jumputettua puomit läpi. Ravissa tehty lähestyminen ensimmäiselle suoralle linjalle oli myös kamalan kinkkistä. Se ponnistuspuomi ei auttanut asiaa, minähän tunnetusti kammoksun moisia niiden älyttömän vaikeuden takia. En saanut Hemppaa oikein viriteltyä, jolloin se ei tuntunut tajuavan tehtävän ideaa. Niinpä tulimme aina ensimmäisen puomin ja esteen pahemman kerran puolivaloilla. Sen jälkeen Hemppa suunnilleen heräsi ja selvitti loput tehtävästä vähän paremmin. En kyllä myönnä matkustelleeni, mutta jotain ratsastuksessa olisi pitänyt muuttaa, jotta olisimme päässeet tälle osuudelle napakammin.

Matka jatkui tästä puomin, esteen ja puomin suoralle linjalle, jonka saimme tultua ihan asiallisesti. Aiemmin tunnilla olin saanut haeskella tähän napakampaa laukkaa, mutta nyt se alkoi löytyä jo hyvin. Sinällään välit eivät olleet Hempalle mitenkään pitkiä, mutta tietynlaista pontevuutta ja ajatusta menemisestä suoraan sai olla enemmän. Tästä pääsimme tulemaan vielä kavaletit. Kaarre söi hieman laukkaa, mutta pääsimme silti kavaleteille kohtuullisesti ja ihan asiallisesti niiden yli. Kuten olin aavistellut, oli edessä odottanut ravipuomiosuus vielä vaikeampi kuin alussa. Hemppa olisi mielellään mennyt isompaa ravia, joten sain toppuutella sitä melkoisesti. Samalla yritin muistaa ratsastaa pohkeella, jotta pontevuus säilyisi. Pientä parannusta tälle osuudelle ehkä tuli, mutta olihan se vieläkin sangen kimurantti.

Olipas taas ihanan haastavat tehtävät. Pian tunneissa hyvää on juuri se, että niillä pääsee tosissaan tekemään erilaisia asioita eikä mitään rataa voi vain humputella läpi. Tällä tunnilla tuli ratsastettua aika tavalla, jolloin Hemppakin pysyi kuulolla eikä keksinyt omia viihdenumeroitaan. Aika paljon enemmän olisin silti saanut ratsastaa sitä pontevammaksi ja aktiivisemmaksi, nyt vähän sammahtelimme tehtävillä. Ravitehtävät olivat kerrassaan kamalia, vaan siksipä niitä pitää treenata. Se hyvä puoli niissä on, että laukkaaminen tuntuu ihanalta palkinnolta niiden jälkeen. Tuntiin mahtui hyviä hetkiä, joissa sain näppärän otteen Hempasta, ja homma sujui mukavasti. Sellaisissa hetkissä saa fiilistä siitä, millaista kaiken pitäisi olla, ja se motivoi yrittämään aina uudelleen.

Hyvää kokemusta

Sunnuntaina oli vuorossa tämän vuoden viimeiset kisat, jotka olivat Tallinmäen 1-tason estekisat. Olin ilmoittautunut niihin Tupulla 60 sentin (arvosteluna A.0.0) ja 70 sentin (arvosteluna 367.1) luokkiin sekä Hempalla 80 sentin (arvosteluna 367.1) luokkaaan. 60 sentissä oli eri rata, mutta 70 ja 80 sentin luokissa sama.

Tupun kanssa otin molemmat verkat aika maltillisesti. Sileän työskentelyssä kävin kaikki askellajit läpi ja sitten keskityin siihen, ettei Tupu yrittänyt punkea minnekään. Tupu oli mukavasti kuulolla, vaikka yritti välillä ehdotella, josko voisimme vähän oikaista reittiä. Hyppyjä otin molemmissa verryttelyssä yhteensä kuutisen kappaletta. Tupu hyppäsi kaikki tasaisen varmasti, joten niissä ei ollut mitään ongelmaa. Verryttelyiden perusteella molemmille radoille oli mukava lähteä.

Ratapiirroskuvasta kiitos Annulle!

60 sentin radalle (sinisellä numeroidut esteet 1–6) lähdimme oikeassa laukassa kaikessa rauhassa. Ykköselle tulimme hitusen lähelle, mutta pääsimme suoran linjan päässä olleelle kakkoselle asiallisesti viidellä laukalla. Kolmoselle lähdimme positiivisen askeleen kautta, ja este ylittyi ihan hyvin. Sen jälkeen olimme ristilaukalla, mutta Tupu järjesteli lopulta takaosansakin myötälaukkaan. Nelonen meni ihan ok, ja viitoselle pääsimme kuudella askeleella. Kannustin Tupua hieman siinä, ettei se tikkaisi miniaskelta mukaan. Tupu kuunteli hyvin, ja selvitimme senkin puhtaasti. Edessä oli enää radan viimeinen este. Sille tuli hieman jarruttava askel, mutta Tupu hyppäsi viimeisenkin esteen puhtaasti. Näin olimme maalissa ja tienanneet punavalkoisen ruusukkeen. Hieno Tupu!

70 sentin radalle (ratapiirros ylempänä) lähdimme Tupun kanssa vasemmassa laukassa. Ykköselle Tupu lähti hieman kauempaa ja kolautti puomia, joka onneksi pysyi ylhäällä. Kakkoselle olisimme saaneet tulla hieman suoremmin. Varmuudeksi rohkaisin Tupua vähän äänellä. Kakkonen ylittyi hyvin, mutta suora linja kolmoselle kävi nyt viidellä askeleella ahtaaksi. Tupu kiipesi kuitenkin hienosti kolmosen puhtaasti yli. Nelonen ylittyi mukavan sujuvasti. Viitosen ja kuutosen kaarre meni vastalaukassa, mutta molemmat esteet ylittyivät puhtaasti. Perusradan viimeinen este eli seiska meni myös puhtaasti, ja pääsimme jatkamaan uusintaan.

Uusinnan ensimmäiselle esteelle eli kasille kaarsin vain aavistuksen tiukemmin, ja se ylittyi hyvin. Ysille tein tiukemman tien, joka söi hieman laukkaa. Tupu kuitenkin kääntyi ja säilytti laukan, kun kannustin sitä äänellä. Kaiken lisäksi se hyppäsi esteen positiivisen askeleen kautta puhtaasti. Kympille tulimme myös hieman lyhyemmällä tiellä ja hitusen ehkä liian lähelle. Niinpä Tupu ei ehtinyt nostaa takasiaan, vaan otti niillä puomin mukaan. Tajusin pudotuksen, mutta sain jatkettua vielä viimeiselle esteelle eli yhdelletoista. Sille tuli hieman jarruttava hyppy, mutta Tupu selvitti sen puhtaasti. Näin pääsimme maaliin neljällä virhepisteellä. Pudotus harmitti, mutta muuten olin Tupuun tosi tyytyväinen. Se laukkasi ja kääntyi niin kuin toivoin. Se lähti hyppyihin rohkeasti ja puolestaan paikkasi, jos olimme ajautuneet vähän lähelle. Olipa kiva kisata sen kanssa! Tulosten selvittyä olimme ensimmäisiä ei-sijoittuneita, 5/13. Ei siis yhtään hullummin.



Hempan kanssa verryttely meni vähän höpöksi. Hemppa keksi kytätä katsomopäätyä, ja minä puolestaan annoin sille liikaa vapauksia siihen. Muutamat sätkytkin se keksi ottaa, mutta ihmeen hyvin sain jatkettua ratsastusta niistä huolimatta. Hypyissä hukkasin ensin ponnistuspaikkaa, mutta Hemppa meni kiltisti kaikesta yli. Lopulta ponnistuspaikat löytyivät, mutta oma keskittymiseni jäi vähän liikaa jo hypättyyn esteeseen kuin siihen, että olisin jatkanut ratsastusta heti hypyn jälkeen. Niinpä menomme oli hieman epätasaista. En onneksi alkanut sen kummemmin jännittää Hempan höpsöilyjä, mutta kyllähän ne jäivät loppujen lopuksi vähän mielen päälle. Olen kuitenkin hieman muuttunut rohkeammaksi. Aikaisemmin olisin arponut kovasti, starttaanko muka villin verryttelyn jälkeen ollenkaan. Nyt vain tuumin, että radalla saisin luvan pysyä hereillä paremmin. Sain seurata yhden radan ennen kuin tuli meidän vuoromme.

Hempankin kanssa lähdimme radalle vasemmassa laukassa. Verryttelyn pienet sätkyt eivät sinällään tutisuttaneet, mutta henkinen käsijarru oli ehtinyt silti napsahtaa päälle. Niinpä olimme vähän mummolaukassa. Hemppa ehti kyseenalaistaa haluni liikkua ollenkaan ja pudotti hetkeksi käyntiin, hah. Matka kuitenkin jatkui siitä, ja pääsimme kohti ykköstä. Ykköselle tulimme ehkä hieman lähelle. Laukka ei vaihtunut siinä, mutta tajusin sen turhan myöhään. Pääsimme kuitenkin kakkoselle ja siitä yli ihan asiallisesti. Suora linja kolmoselle meni viidellä askeleella, ja kolmonenkin ylittyi ihan hyvin. Sen jälkeen Hemppa tollotti omiaan, mutta sain jatkettua ratsastusta. Neloselle tulimme lähelle, mutta Hemppa hyppäsi sen puhtaasti. Nyt sain korjattua laukan ajoissa. Laukka kuitenkin pääsi hyytymään kaarteessa viitoselle. Sille tulikin sangen hidas hyppy enkä tajunnut ratsastaa sen jälkeen eteen. Hemppa taisi nyt harmistua ratsastukseeni ja alkoi kiemurrella muutamaa askelta ennen kuutosta. Yritin komentaa sen vielä siitä yli, mutta Hemppa päätti kuitenkin pysähtyä. No, ei muuta kuin uusi lähestyminen. Nyt kuutonen ylittyi asiallisesti. Perusradan viimeinen este eli seiska ylittyi myös hyvin. Näin pääsimme 80 sentin radalta neljällä virhepisteellä maaliin. Ei onneksi jäänyt harmittamaan, sillä olin itsekseni ratsastanut sinnikkäästi eikä henkinen kanttini heittänyt hanskoja tiskiin. Siihen olin todella tyytyväinen. Luokassa sijoituksemme oli 11/12.



Näin päättyivät tämän vuoden kisailut. Taas tuli roppakaupalla hyvää kokemusta ja uskoa siihen, että kyllä minä opin ratsastamaan muunlaisillakin hevosilla kuin vain Jetin kaltaisilla. Tupu oli ihanan sympaattinen kaveri, jonka kanssa tahdon kyllä vielä vähän hypellä ennen kuin se jää mammalomalle. Hempan kanssa treenit puolestaan jatkuvat ainakin toistaiseksi, joten pääsen kasvattelemaan aiheellisesti sen kanssa kanttiani sekä ratsastamaan paremmin keskittyen enkä niin matkustajaksi heittäytyen. Aiheellisia treenejä taas luvassa!

Videoista kiitos Noralle!

Ja lisää tuli

Perjantain toinen ratsastuskerta hurahti pienen huilitauon jälkeen Hempan kanssa Artsin koulutunnilla. Jaoin tämänkin tunnin Kaisan kanssa. Treeniaiheeksi saimme kevyesti tehdyt väistöt, askeleen säätämisen sekä laukannostot lyhyestä ravista.

Käyntiväistöt teimme nopeasti lävistäjää myöten. Ohjeeksi tuli pysähtyä aina, kun meno alkoi mennä jotenkin vinksalleen. Hempan kanssa vinksahdukset tulivat lähinnä siitä, kun se alkoi vastustella tuntumaa. Pysähdyksissä odotettiin sen aikaa, että Hemppa malttoi eikä nykinyt tuntumaa vasten. Väistöt lähtivät tänään muuten ihan kivasti. Hemppa teki jopa meille hankalampaan suuntaan eli oikealle paikoin ihan asiallisia väistöjä. Toki väistöt vasemmalle olivat edelleen sujuvampia, hetkittäin jopa varsin kivoja ja rentoja.

Sitten siirryimme säätelemään askelta lyhyesti ensin käynnissä ja sitten ravissa. Idea oli saada askel lyhentymään ilman, että aktiviisuus katosi. Kun lyhennys onnistui, sai siitä päästää askelta hieman venymään. Tätä asiaa oli treenattu juuri edellisviikon tunnilla, jolta olin poissa. Sain siis ensin vähän mietiskellä, miten Hemppa mahtaisi toimia. Sain askelta lyhenemään kyllä, mutta samalla aktiivisuus katosi. Lopulta tajusin ratsastaa lyhennyksessä vielä enemmän pohkeella, mutta säilyttää ohjastuntuman, jotta Hemppa ei päässyt venymään. Tämän myötä saimme ainakin kovasti sinnepäin menneitä hetkiä. Lyhennysten jälkeen Hemppa lähti ihan mielellään vähän pidempään raviin.

Seuraavaksi yhdistimme lyhennettyyn raviin laukannoston ensin vapaasti valitussa kohdassa uralla, sitten lävistäjän aikana. Ravi lyheni edelleen ihan ok, mutta laukannostot eivät silti lähteneet kovin kivasti. Aloin ilmeisesti säätää sen verran, että ravi pääsi lössähtämään, jolloin nostokaan ei voinut lähteä kovin hyvin. Jäin myös arpomaan aika pitkiksi ajoiksi kohtaa, jossa Hemppa olisi tuntunut hyvältä. Lävistäjällä opettaja auttoi ajoittamaan laukan nostamisen oikein eli siihen kohtaan, kun hevonen oli astumassa ulkotakajalalla alle. Tehtävä vaati edelleen työstöä, mutta muutamia kertoja sain Hempan lyhenemään, mutta pysymään aktiivisena. Kun sain siihen vielä ajoitettua laukan nostamisen oikein, teki Hemppa sen ihan todella makeasti. Laukat nousivat kevyesti ja pontevasti ilman mitään kiirehtimistä. Hitsit, että ne olivat kivoja! Hyvää oli myös, että nostojen aikana en tehnyt mitään ylimääräistä, vaan sain odotettua ja luotettua, että Hemppa tekee osuutensa.

Nostojen jälkeen laukkasin aina pienen pätkän, ja lopulta pääsimme vielä laukkaamaan vasemmassa kierroksessa vähän enemmän. Tässä huomasi, että tunnin työstöt olivat menneet mukavasti läpi. Hemppa laukkasi todella makeaa laukkaa pyöreänä ja rentona pysyen. Se ei kiirehtinyt, mutta ei myöskään ollut lötkö. Se oli kevyesti ohjailtavissa eikä menoon sen kummemmin tarvinnut edes puuttua. Hitsit! Hymyilin selässä hyvin leveästi, sillä meno tuntui niin hyvältä. Oli vähän pakko hihkua ääneenkin. Kyllä siinä Hempassa vaan on hienoja puolia, kun vain saan ratsastettua ne esiin. Loppuravissakin sama meno jatkui. Hemppa oli pyöreä, tasainen ja aktiivinen, älyttömän kiva lyhyesti sanottuna.

Niin kiva tunti! Leijuin hyvän tovin fiiliksissä. Hassua oli se, että vaikka tunti ei mennytkään jokaisen tehtävän osalta kerralla nappiin, tuli siitä silti näin hyvä mieli. Hemppa oli tänään taas todella hyvin ratsastettavissa eikä se jumitellut tai säntäillyt, vaan keskittyi hyvin. Sain itsekin ratsastettua tarkemmin, mikä auttoi löytämään Hempan hyvät puolet. Kylläpä se vain onkin mainio kaveri parhaimmillaan. Nämä fiilikset pitää pistää talteen, sillä näillä pärjää taas. 

Kyljet ja jalat kertauksessa

Perjantaina oli taas tuplahevostelupäivä, joka alkoi Airan istuntatunnilla. Jaoin tunnin Kaisan kanssa, ja ratsunani toimi oli Hemppa. Pääsimme treenaamaan taas kylkien aktivointia. Samalla sain vinkkejä toivomaani aiheeseen eli istunnalla jarruttamiseen.

Käynnissä teimme muutamia pohkeenväistöjä etuosan uralla pitäen. Väistössä piti muistaa rutistaa sisäkylki tukemaan, jotta paino ei valahtanut väistön puolelle. Opettaja kyseli myös, miten tunsimme istuinluut. Minulla oikea istuinluu tuntuu yleensä paremmin. Vasemman löytämiseksi sain ohjeeksi siirtää hieman lantiota oikealle ja kantaa paremmin vasemman jalan ja löytää istuinluun sitä kautta. Kas kummaa, sieltähän se löytyi. Hemppa teki väistöt tänään aika asiallisesti. Ilmeisesti oman istunnan korjaaminen auttoi sitä väistämään helpommin. Opettajalta tulikin kommenttia, että korjausten avulla sain istuntani hyvin suoraksi.

Seuraavaksi siirryimme raviin ja pyöräytimme aina yhdelle pitkälle sivulle kaksi volttia. Näidenkin aikana saimme miettiä kunnolla oman kyljen käyttöä. Oikea kylki löytyi tällä tehtävällä ihan kivasti, mutta vasen oli jotenkin hukuksissa. Välillä sain vähän otetta siihen, mutta kyllä voltit vasemmalle olivat helpompia. Tehtävällä jäin miettimään ehkä vähän liikaakin kylkiä, sillä pohkeet unohtuivat paikoin matkasta. Niinpä voltit olivat muodoiltaan välillä sangen vaihtelevia.

Tämän jälkeen teimme pääty-ympyrällä siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Sain ohjeeksi muistaa säilyttää rintakehän lantion päällä, pitää katseen eteenpäin sekä kantaa kantapäitä, jotta pohkeet pysyivät paremmin tuntumalla. Näitä neuvoja yritin noudattaa ja hiljalleen sain korjattua hieman istuntaani. Ennen korjauksia erityisesti siirtymisissä alaspäin olin hytkynyt kyydissä sangen epätasapainoisesti. Tällä tunnilla huomasin selvästi sen, kuinka istunnalla jarrutusta yrittäessäni jännitän jalat samalla. Sen seurauksena puserran itseni irti satulasta, mikä tuskin auttaa hidastamisessa yhtään. Tämä huomio oli hyvä apu, jonka jälkeen sain keskityttyä pitämään jalat rentoina.

Lopuksi tarkoituksena oli tehdä vielä siirtymisiä ravista laukkaan ja takaisin. Meillä Hempan kanssa homma ei lähtenyt yhtään käyntiin. Nostot eivät onnistuneet oikein nimeksikään. Pari kertaa sain Hempan askeleen ajaksi laukkaan, kunnes se jo pudotti sen. Tässä meni aikaa niin paljon, että jouduimme jättämään tehtävän kesken ja siirtymään Hiliman vetoavulla laukkaan. Ihanan noloa. Mutta kun pääsimme laukkaan, homma sujui taas paremmin. Hemppa laukkasi molempiin suuntiin ihan hyvin, ja sain istuttua mukavan vakaasti kyydissä. En vain tajua, mitä ihmettä teen nostoissa niin päin prinkkalaa. Veikkaan, että istuntani ja pohjeapuni ovat vähän ristiriidassa, jolloin herkemmät hevoset jättävät tekemättä mitään. Tätä asiaa sietää miettiä.

Loppuravissa Hemppa oli kiva, kun pääsin keventämään ja sain kertailla tunnin oppeja. Väistöhetket jäivät positiivisesti mieleen, sillä niissä sain korjattua istuntaani hyvin. Laukkapulmat harmittivat, mutta onneksi siihen päästyämme homma toimi ihan ok. Taas tuli hyvää kertausta etenkin kylkien ja jalkojen osalta. Niitä on hyvä miettiä muillakin tunneilla.

Tällaista lisää

Keskiviikkona olin taas hurjan pitkän eli kuuden ratsastuksettoman päivän jälkeen taas tallilla. Tuplahevostellen vieläpä. Päivän ensimmäinen ratsastus meni estetunnilla Hempalla, jotta saisin päätettyä, menenkö sillä tulevissa kotiestekisoissa. Ratsukoita tunnilla oli kolme.

Ensimmäiseksi tahkosimme puomeja ravissa ja laukassa. Ravissa tulimme niitä suoralla linjalla kahden ja neljän puomin ryppäinä molemmista suunnista. Hemppa ravasi puomit aika kivasti eikä siihen tarvinnut vaikuttaa itse tehtävällä, kun ravin oli hakenut hyväksi ajoissa ennen sitä. Tehtävällä sain kuitenkin pitää Hempan suorassa, sillä muutoin se pääsi vähän valumaan sisälle tai ulos. Tehtävässä hyvää oli Hempan tasaisuus ja oman vaikuttamiseni suhde. En näpertänyt puomeilla ylimääräistä, mutta pysyin silti tuntumalla ja valmiina tekemään korjauksia.

Laukassa tulimme ensimmäiset puomit, joiden jälkeen käänsimme ympyrälle. Puolivälissä sitä kävimme parin askeleen ajan ravissa, kunnes nostimme laukan ja ylitimme vielä toiset puomit. Tehtävällä pääsimme treenaamaan kontrollin säilyttämistä siirtymisten avulla. Hemppa nihkeili hieman tehtävällä ensin, mutta lopulta sain heräteltyä sen etenemään paremmin. Puomit menivät myös laukassa aika kivasti. Sain myös pyydettyä Hemppaa vähän venyttämään askelta ja tarvittaessa lyhentämään, jos tilanne vaati sitä. Sain ratsastettua yllättävän hyvin pohkeilla, mikä varmasti auttoi. Siirtymiset laukasta raviin venyivät hieman, ja laukkaan palaamisen jälkeen Hemppaa sai hieman patistella eteenpäin. Pontevuutta olisi saanut olla siinä kohdassa enemmän.

Sitten hurauttelimme kavaleteilla muutaman kerran kolmikaarisen kiemurauran. Hemppa vaihtoi hyvin vasemmasta laukasta oikeaan, mutta vaihdot oikeasta vasempaan jäivät matkasta. Niinpä jätimme koko kiemuran tahkoamisen ja keskityimme hakemaan vaihdot myös siihen suuntaan. Muutaman yrityksen se vaati, mutta lopulta Hemppa nappasi kavaletilla myös vasemman laukan. Sen piti vain päästä esteelle riittävän suorana eikä vanhaan suuntaan vielä asettuneena.

Seuraavaksi hyppäsimme pelkän suoran linjan pystyn ja okserin pari kertaa omana tehtävänään. Esteet olivat ensin 80 sentissä, sitten 90 sentissä. Väli piti tulla neljällä askeleella. 80 sentin hypyt menivät ihan hyvin. Mitä nyt itse ampaisin hypyissä ylävartalolla liiaksi mukaan. 90 sentin ensimmäisellä kierroksella emme osuneet pystylle hyvin, vaan kiipesimme sen yli. Niinpä väliin tuli otettua suunnitellusti viisi askelta, mutta ajauduimme sen verran lähelle okseria, että siltä lähti puomi mukaan. Toiselle kierrokselle tsemppasin paremmin, ja se meni todella makeasti. Hemppa hyppäsi molemmat esteet kepoisasti ja laukkasi neljän askeleen välin todella helposti. Oma mukautumiseni oli kunnossa, ja hypyt tuntuivat ihanan helpoilta. Jes!

Loppuun saimme Hempan kanssa hypätä vielä pienen radan. Lähdimme matkaan vasemmassa laukassa, ja Hemppa eteni kivasti. Hyppäsimme kavaletin, jossa Hemppa vaihtoi toivotusti oikeaan laukkaan. Sen jälkeen tulimme suoran linjan, joka meni ihanan helposti neljällä askeleella. Siitä tulimme toisen kavaletin, jolta jatkoimme kaarevan tien suoran linjan pystylle. Väli meni asiallisesti viidellä askeleella, ja Hemppa nappasi vasemman laukan pystyllä. Sen jälkeen Hemppa alkoi vähän innostua. Sain tehtyä riittävän puolipidätteen, mutta en jäänyt roikkumaan ohjiin, jolloin Hemppa malttoi, ja saimme hypättyä vielä radan viimeisenä olleen kavaletin asiallisesti. Laukka ei tosin siinä vaihtunut oikeaksi, mutta korjasin sen ravin kautta.

Nämä tehtävät riittivät tälle tunnille. Hemppa oli kiva! Aluksi sitä sai herätellä, mutta sitten se taisi huomata olevansa estetunnilla ja alkoi liikkua itse. Hypyt olivat helppoja ja sujuvia, ja Hemppa tuntui tosi mukavalta. Tällaisella Hempalla voisin hypellä todellakin enemmän. Tästä innostuneena rustasin itseni sitten kisoihin Hempalla 80 sentin luokkaan. Eihän se selviä muuten kuin testaamalla, oliko tämä kerta tuuria vai ei. Kivaa oli joka tapauksessa!

Tarpeellista vaihtelua

Tiistain Pian estetunnille menin Hempalla. Ratsukoita oli yhteensä neljä. Tällä kertaa olin alusta asti vähän topakammalla asenteella liikkeellä, minkä ansiosta Hemppa liikkuikin verryttelystä lähtien paremmin. Verryttelimme itsenäisesti kaikki askellajit läpi ennen kuin siirryimme tehtäville. Hemppa eteni ihan ok ja oli asiallisesti kuulolla.

Ensimmäiseksi tulimme ravissa S:n peilikuvan muotoista kuviota, jolla oli puomeja. Ensimmäisten ja toisten puomien jälkeen pyöräytimme voltit. Hemppa lähti kuviolle ihan hyvin, mutta jostain syystä pääsi aina toisten puomien jälkeen hyytymään. Niinpä kuvion kolmannet puomit menivät vähän tahmaillen. Yritin nohitella sitä liikkumaan ja samalla miettiä, mitä siinä kohtaa mahtoi tapahtua. En keksinyt ratkaisua, joten menomme tuppasi aina siinä vaiheessa menemään hieman nihkeäksi. Tulimme saman kuvion vielä laukassakin ilman voltteja, ja meno oli pitkälti samanlaista kuin ravissa. Alkoi hyvin, mutta hyytyi lopussa. Laukat eivät vaihtuneet, vaan ne piti korjata ravin kautta.

Sitten tulimme tehtävän laukassa aloittaen aiemmin viimeisinä olleilta puomeilta ja jatkaen S:n siis toisinpäin. Viimeisten puomien jälkeen jatkoimme lävistäjäpystylle ja siitä jumppasarjalle, jonka esteet olen hienosti jo unohtanut. Olisikohan siinä ollut kolme hyppy ja väleinä yksi ja kaksi askelta. Puomeilla emme saaneet laukkoja vaihtumaan, joten vaihdot piti tehdä ravin kautta. Lävistäjäpystyä ennen Hemppa keksi alkaa kyttäillä jotain päädyssä ja teki muutamat säntäilyt. Jouduin lopulta ravaamaan päädyssä pari ympyrää ennen kuin sain Hempan kuulolle ja pääsin jatkamaan tehtävää. Lävistäjäpysty samoin kuin jumppasarja meni omina tehtävinään ihan hyvin. Jumppasarjan välit toki tuntuivat hieman ahtailta, sillä ne taisivat olla kompromissi hevos- ja poniväleistä tunnin ratsut huomioiden.

Saimme ottaa pelkän jumppasarjan vielä pari kertaa yksistään. Se sujui ihan hyvin, vaikka omaa mukautumista olisi pitänyt viilata hieman. Tahdoin suoristautua hypyissä hieman liian aikaisin. Hemppa kuitenkin teki osuutensa todella hyvin, kun se jaksoi taas keskittyä. Hypyissä olisin myös saanut vähän antaa paremmin ohjalla myöten, mutta jumppasarja päättyi juuri siihen aiemmin säntäilyjä aiheuttaneeseen kohtaan, joten en ihan luottanut ratsuuni. Sain kuitenkin hyvin kehuttua Hemppaa enkä jäänyt ainakaan koko aikaa roikkumaan ohjiin niin sanotusti kaiken varalta.

Loppuraveissa Hemppa oli taas tarmokas ja väläytteli hyviä hetkiä. En vain vielä tajua sitä hevosta. Yhdessä hetkessä se on ihan tolkku, kun taas askelta myöhemmin se onkin sännännyt jonnekin. Tällä tunnilla en ymmärtänyt ollenkaan, mistä sätkyt tulivat. Opettaja neuvoi pitämään Hempan koko ajan hommissa, jolloin sille ei jäisi ylimääräistä aikaa keksiä muuta tekemistä. Tämä auttoi osittain, välillä Hemppa taas pääsi omille teilleen, vaikka kuvittelin ratsastaneeni sitä. Aivan varmasti Hemppa tuntee, että minua vähän jännittää eikä se auta tilannetta. Toistaiseksi Hempan säntäilyt ovat olleet lyhyitä enkä ole pahemmin niissä pelännyt putoavani. En vain ole kaikista rohkein ratsastajani, ja nämä ikävät hetket alkavat päästä ihon alle. Asiaa helpottaisi kovin, jos vain tajuaisin, mistä Hemppa ottaa kimmokkeet. Näin pystyisin ehkä vähän ennakoimaan ja jopa estämään niitä. Mutta katsotaan, miten treenit jatkossa sujuvat. Kuten opettajakin totesi, tekee erilaisemmalla hevosella ratsastaminen minulle hyvää niiden heräteltävien ratsujen jälkeen. Kivaa se ei välttämättä joka hetki ole, mutta sitäkin opettavaisempaa.