Sennuleirin 11. tunti ja samalla viimeinen tunti meni tuttuun tapaan leirikisojen parissa. Ratsukseni sain toivomani Alin. Pohdiskelin korkeutta ja päädyin sitten 80 senttiin, sillä toinen valittava korkeus oli 60 senttiä. Arvosteluna oli A.2.0, mutta minun tavoitteenani oli vain asiallinen rata.
Verryttelyn pidin aika kevyenä, sillä Ali oli mennyt tunnin jo alle. Hyppyjä otimme pystylle ja okserille. Pysty nousi kisakorkeuteen eli 80 senttiin, mutta muut hypyt olivat maksimissaan 60 senttiä. Ali liikkui hyvin ja oli aika kevyt. Vähän asetus vasemmalle oli hukassa, mutta sain Alia vähän pehmenemään sieltä. Hypyt menivät ihan ok, vaikka laukka jäi hieman ehkä hitaaksi. Luotin kuitenkin Aliin, joka hyppäsikin jokaisen esteen kiltisti. Mahanpohjaa kehtasi vääntää jonkin verran, mutta yritin rauhoitella itseäni hengittelemällä syvään ja uskomalla siihen, että Ali menee 80 sentin radan vaikka silmät kiinni takaperin.
Meidän vuoromme tuli odottelun jälkeen, joten ravasin ja laukkasin pätkän alkuun. Sitten hengitin syvään, ja niin lähdimme Alin kanssa matkaan. Laukka oli rauhallista, mutta mielestäni riittävän etenevää. Ykkönen ylittyi hyvin, ja Ali nappasi myötälaukan. Kaareva linja kakkoselle meni neljällä askeleella. Kolmoselle tulimme hieman lähelle, mutta este ylittyi puhtaasti. Kolmoselta oli kaareva linja askeleen sarjalle. Se meni kuudella askeleella ihan hyvin, vaikka se tuntui radan vaikeimmalta kohdalta. Askeleen sarja meni ongelmitta. Sen jälkeen olimme ristilaukassa, mutta en huomannut tätä selkään. Niinpä suuntasin viitoselle, joka ylittyi puhtaasti. Siitä oli kaareva linja kuutoselle, jolle pääsimme kuudella askeleella, viimeisin oli vähän lyhyempi. Seiska ylittyi ihan ok, ja edessä oli kaksi viimeistä estettä, kaarevalla linjalla tietysti. Seiskan jälkeen olimme ristilaukassa, mutta jostain syystä en alkanut korjata sitä. Pelkäsin vissiin, että rytmi katoaisi korjauksen aikana. Alia ristilaukka ei haitannut, vaan se hyppäsi kasin rohkeasti positiivisen askeleen kautta ja ennen kaikkea hyvällä ilmavaralla. Ysille eli radan viimeiselle pääsimme viidellä askeleella, ja sekin ylittyi puhtaasti. Jes, nollarata 80 sentin radalta, joka oli kohtuullisen tekninen kaikkine linjoineen. Hyvä Ali!
Maailman paras Ali.
Kisoissa starttasi 11 ratsukkoa, ja me Alin kanssa olimme ensimmäisiä ei-sijoittuneita. Olin niin iloinen! Ali oli radalla aivan huippu ja vei meidät turvallisesti kaikkien esteiden yli. Minua ei enää suorituksen aikana jännittänyt, vaan nautin menosta. Tykästyin Aliin nyt viimeistään ihan täysin. Jos se on aina tällainen kuin tällä viikolla, on se hevonen minun makuuni. Kiltti ja yritteliäs, kaikin puolin ihana. Sennuleiri loppuikin todella hyviin fiiliksiin. Kyllä taas kerran kannatti tulla. Hyvä seura ja hyvät hevoset. Niillä pärjää enemmän kuin hyvin.
Leirin kirjallinen loppupalaute kuului seuraavasti: "Istuntasi on siisti ja ryhdikäs. Ratsastustapasi on rauhallinen ja sinulla on hyvä vaatimustaso niin itsellesi kuin hevoseen. Tarkkaile, ettet levitä käsiäsi liikaa sivuille, jotta tuntuma ei tule liian kovaksi. Muista, että pitkä ohja ei ole sama kuin pehmeä ohja. Pidä ranteet suorassa. Käännä jalkaterät paremmin menosuuntaan, jotta saat pohkeen koko sisäpuolen hyvin käyttöön." Siinäpä hyvä lista asioita, joita muistaa treenata.
Sennuleirin yhdeksäs tunti oli ilmainen lisätunti varausmaksun ajoissa maksaneille. Aiheena oli istunta, ja ratsunani oli toisen kerran tälle päivälle Ali. Tunnin saimme mennä kivasti vain neljän ratsukon kera.
Tunnin ideana oli saada istunnasta kiinni niin, että sillä saattoi lyhentää ja pidentää askelta. Tehtäväksi opettaja antoi sisäistuinluun liikuttamisen. Jos halusi mennä pidempää askelta, piti sisäistuinluuta pyörittää takaa eteen. Jos taas halusi lyhentää, piti istuinluun ikään kuin nostaa liikettä alhaalta ylös. Liikerata oli soikio, vertauskuvaksi annettiin kananmunan muoto. Tästä revittiinkin sitten kunnon teinihuumoria, kun opettaja esimerkiksi lyhennyksessä käski ratsastamaan muna pystyssä. Alussa liikerata oli ihan hukassa. Ihmettelin vain sisäistuinluutani ja sitä, mihin ihmeen suuntaan sitä piti liikuttaa. Tai miten sen oikeastaan sai liikkumaan. No, kyllähän se oikeasti liikkuu, mutta aika vähän rehellisesti sanottuna sitä mietin. Saimme kuitenkin rauhassa miettiä asiaa käynnissä. Otin asiakseni ajatella liikkeet enemmän eteenpäin ja ylös, niin en mennyt soikion ja kananmunan kanssa sekaisin.
Aloitimme hakemalla sisäistuinluulla liikettä eteen ihan käynnissä. Siinä olikin hyvin aikaa miettiä, miten koko homma tehtäisiin. Keskityin siihen, että antaisin liikkeen tulla hevosen liikkeen avustamana enkä täysin jumppaisi selässä itse. Kaikeksi ihmeekseni Ali lähti reagoimaan tähän yritykseeni, mistä sain pontta yrittää enemmän. Muistuttelin kuitenkin pitämään liikkeen rentona, etten yhtäkkiä huomaisi tuuppaavani hevosta. Hiljalleen tämä alkoi onnistua, ja sain rytmistä kiinni. Ali käveli aika asiallisesti ilman, että sitä tarvitsi muistuttaa koko ajan pohkeella. Toki pohkeitakin tarvitsin, vielä en niin autuaaksi istunnan kanssa tullut.
Lyhentämisessä istuinluun liike piti saada alhaalta ylös. Tällä tavalla hevosta ikään kuin nostettiin ylöspäin ja sitä kautta askeleen tuli lyhentyä. Tätä piti taas miettiä vähän erikseen, mutta alkoi sekin hahmottua. Tässä tarvitsi lisäksi aika paljon tukea keskivartalosta, jotta askel lähti oikeasti lyhenemään. Ali oli kuitenkin edelleen aika kivasti kuulolla, jolloin sain askelta lyhentymään ilman koko ajan ohjassa roikkumista. Mutta kuten pohkeidenkin kanssa, tarvitsin ohjaakin vielä avuksi. Ilahduttavaa oli kuitenkin se, että sain Alia aina hetkittäin lyhentämään jo pelkkää istuntaa käyttämällä. Tämän avulla sain jättää ohjaa paljon enemmän rauhaan kuin tavallisesti.
Veimme samoja ajatuksia myös raviin ja laukkaan. Ravissa pelattiin keventämisen kanssa. Isommalla ja eteenpäin suuntautuneella kevennyksellä haettiin pitkää askelta, mahdollisimman pienellä ja matalalla kevennyksellä taas lyhyttä askelta. Samalla keskivartalon tuki oli edelleen tärkeää. Pienen ja matalan kevennyksen kanssa sain tehdä töitä. Alilla ei ole kovin pomppuisa ravi, mutta tuppasin silti singahtamaan aina liikaa ilmaan kevennyksessä. Sain ihan tosissani rutistella itseäni tiukemmaksi paketiksi, jotta sain hallittua ja jarrutettua liikettä. Ali oli edelleen ihana ja reagoi heti, kun sain tehtyä korjauksia oikeaan suuntaan. Kevennyksen mataloittamisessa huomasin kippaavani ylävartalolla etukenoon ja puristautuvani kasaan. Ryhti katosi jonnekin, ja sain ihan toden teolla yrittää suoristaa itseäni. Isompaan raviin oli taas helpompi saada isompi kevennys mukaan. Ali hurruuttelikin menemään aika etenevää ravia, kun pääsimme samaan rytmiin. Ihanan opettavaista!
Laukassa työskentely oli myös kovin opettavaista. Istunnalla jarruttamisessa keskivartalon tuki korostui entisestään. Aiemmilla tunneilla Alin kanssa olin huomannut sen, että istuntani ei pitänyt, vaan se teki pienen seilausliikkeen satulassa vähän lässähtäen. Nyt pääsin puristelemaan omaa kroppaani kohdilleen ja vaikuttamaan Aliin sillä. Välillä jouduin käyttämään ohjaa pidätteiden teossa, kun Ali pääsi vähän etupainoiseksi ja kiireiseksi. Vasen laukka tuntui oikeaa hieman hankalammalta. Siinä oma pomppiva liikkeeni oli isompi. Sain kuitenkin kursittua istuntaani kasaan ja ajateltua mahdollisimman tiivistä istuntaa. Oikeassa laukassa loksahti tänään palaset ihan kunnolla paikoilleen. Keskityin rutistelemaan itseäni kasaan, ja niin vain Ali loksahti pyöreäksi ja kevyeksi. Se laukkasi allani lyhyenä ja tasapainoisena vailla kiireen häivääkään. Äkkiä piti huudella opettajalle, miltä menomme näytti ja vastauksena tuli, että hyvältä. Siltä se hitsit vieköön tuntuikin. Jes! Tajusin pitää kroppani kasassa ja pohkeet tuntumalla, mutta varoa tekemästä mitään ylimääräistä. Oikean laukan pätkät kruunasivat kyllä koko tunnin. Niin helppoa, huoletonta ja vaivatonta.
Loppuravissa Ali tarjosi mukavan sujuvaa ravia. Kevennykseenkin löytyi nyt hyvä rytmi ja tasapaino, jolloin menimme taas Alin kanssa samaa matkaa. Tunti päättyi varsin mukaviin tunnelmiin ja muutenkin todella hyvään mieleen. Istuntatreeni oli kyllä taas niin paikallaan. Yhtä aikaa oli sekä kamalan kinkkistä että ihanan opettavaista etenkin, kun sai omia palasia enemmän oikein, ja hevonen palkitsi toimimalla paremmin. Ali reagoi istuntakorjauksiin todella selvästi, mikä tietysti motivoi kummasti. Tämän tunnin treenejä pitää kyllä miettiä jatkossakin. Istunnassani on kuitenkin niin paljon korjattavaa, ja nyt on taas eväitä sen parantamiseen.
Torstain ensimmäinen ja sennuleirin seitsemäs tunti meni isojen esteiden tunnilla. Esteiden korkeus tosin riippui siitä, mitä kukin kuski halusi hypätä. Ratsukseni sain toivomani Alin.
Alkuverryttelyssä menimme askellajit läpi ja ylittelimme paria kapeaa puomia. Ali liikkui muuten hyvin ja oli aika kevyt edestä, mutta laukassa se pudotteli raville jostain syystä. Puomille emme laukassa osuneet ihan joka kerta, jotenkin laukka jäi vähän vaillinnaiseksi. Taisipa pohjeratsastus vähän unohtua, kun ison hevosen liike tuntui selkään sellaiselta, etten hoksinut prässätä sitä enempää.
Tulimme tunnilla yksittäisiä tehtäviä, joiden esteitä korotettiin. Vaikein tehtävä oli kapeahko pysty. Menimme siitä kerran oikealta ohi, kun minua kehtasi alkaa kammottaa esteen kapeus. Toisella kerralla tajusin, että kyllä siitä oikeasti mahtuu, ja hyppäsihän se Ali sen sitten. Tuollaisia kapeita esteitä pitäisi kyllä treenata. Oppisipa ratsastamaan lähestymisen tarkasti, kun puomissa ei ole leveyttä, jonka varjolla hypätä sen melkein mistä kohdasta tahansa yli.
Muut tunnin esteet olivat kaarevia linjoja kuudella ja kolmella askeleella, kahden askeleen sarja sekä kahdeksikolla hypätyt niin sanottu Hollanti-portti ja okseri muurilla varustettuna. Näistä esteistä muuri oli se, jota lopulta lähdettiin korottamaan. Ali hyppäsi kaikki tehtävät oikein mukavan varmasti. Pari vähän lähelle tullutta ponnistuspaikkaa tosin otimme, mutta maltoin niissä hyvin, ja Ali pääsi sitten ponnistamaan hyppyyn. Puomin ja parinkin keilasimme tunnin aikana alas, kun en saanut Alia riittävästi takaosalle, vaan se jäi vähän etupainoiseksi. Ali kuitenkin hyppäsi rennon varmasti, joten en ainakaan pahemmin säätänyt selässä ja vaikeuttanut siten hevosen menoa.
Lopputunnista muurilla varustettua okseria alettiin hilata kierrosten myötä ylöspäin. Alle sai hypätä halutessaan Hollanti-portin. Itse otin sen aina alle, jotta sain homman kuntoon ja ajatukset kasaan. Suoraan isommalle esteelle tuleminen olisi ehkä ollut liian jännää. Ali liikkui nyt mukavasti ja nappaili esteillä viimein myötälaukkoja, jotka puuttuivat alkutunnin hypyistä. Odotin itse hyppyjä mielestäni ihan hyvin, jolloin Alille jäi rauha tehdä oma osuutensa. Okseri kehtasi näyttää vasta metrisenä jo isolta. Se kuitenkin ylittyi niin tasaisesti, että päätin uskaltaa vielä tulla sen 110-senttisenä. Paikka osui taas kohdilleen, ja Ali hyppäsi niin helposti, etten kekkuloinut kyydissäkään kamalasti. Jes! Koska aiemmat hypyt menivät niin hyvin, kaivautui sisäinen esteratsastajani viimein kuorestaan. Kyllähän me nyt sen okserin 120-senttisenäkin tulisimme! Hitsit, jännitti kyllä vähän, mutta keräsin ajatukseni kasaan. Hollanti-portti meni nätisti, jolloin ehdin vielä henkäistä syvään ja suunnata kohti 120 sentin okseria. Ponnistuspaikka näkyi kauas, Ali laukkasi tasaisesti, ja lähdimme hyppyyn yhtä aikaa rennon sujuvasti. Niin liidimme 120 sentin okserin yli, jesjesjes! Kuten arvata saattaa, virneeni ylsi korvasta korvaan ja taputtelin Alin niin hyväksi, että sillekin jäi varmasti hyvä mieli.
Olipa tunti! Pulppusin sydämiä loppuverryttelyssä ja hymyilin niin, että poskiin sattui. En olisi tunnin alussa uskonut, että arkajalkuuteni takia uskaltaisin mennä metriä korkeampaa. Itse asiassa tunnin alussa päätin, ettei minun tarvitsekaan mennä sitä korkeampaa, jos pääkoppa ei kestäisi. Mutta tällä tunnilla oli taas palaset kohdillaan, erityisesti ratsuna ollut Ali. On se hieno ruuna! Isojen esteiden tunnista tuli minulle isojen esteiden tunti (sivusin omaa korkeusennätystäni), ja siinä on kyllä tämän leirin suurin onnistuminen.
Keskiviikkona sennuleirin päivän ensimmäisellä ja samalla leirin viidennellä tunnilla oli esteitä. Ratsuvalikoimasta ehdittiin napata ajattelemani Helmeri, joten jäljellä olevista valitsin Alin.
Alkuverryttelyssä hyödynsimme puomeja ravissa ja laukassa. Ali liikkui mukavasti ja oli aika tasainen molempiin suuntiin. Yritin muistaa istua itse ryhdikkäänä, etten veisi Alia etupainoiseksi. Viime vuodelta muistelin Alin saaneen kiskaistua minut helposti etukenoon. Nyt se ei harrastanut kiskomista, mutta oli kyllä hieman etuosallaan, jos en erikseen muistuttanut sitä kantamaan itseään. Laukka rullasi kivasti. Ison hevosen kyydissä pohdiskelin hieman, menimmekö liian hitaasti, mutta tulin johtopäätökseen, että laukka kulki.
Tunnin teemana oli maltilliset erikoisesteet. Kentällä oli laine, vesimatto ja portti. Verryttelyhypyt otimme yksittäiselle pystylle, ja hypyt sujuivat hyvin. Alin laukka tosiaan vei eteenpäin, ja opin sen aika nopeasti, jolloin ponnistuspaikatkin löytyivät. Pystyn lisäksi tunnin aikana tulimme kahden askeleen sarjaa, yksittäisiä erikoisesteitä sekä niitä kaarevan linjan päässä olleelle trippelille yhdistettynä. Loppuun hyppäsimme lyhyen radan, jolla oli askeleen sarja, laineokseri sekä trippeli.
Alin kanssa ponnistuspaikat löytyivät tosiaan hyvin, jolloin hypyt olivat sujuvia, ja sain mukauduttua niihin omasta mielestäni ihan hyvin. Trippelillä kiirehdin tosin hieman suoristautumisen kanssa. Pohkeeni kuitenkin pysyivät aika hyvin paikoillaan, sillä muistin pitää ne hypyissä tuntumalla. Alin satulassa oli myös leveämmät jalustimet, ja ne taisivat osaltaan auttaa. Alin kanssa kivaa oli erityisesti sen tasaisuus. Se ei ryykännyt eikä hyytynyt, vaan rytmi pysyi läpi tunnin aika kivasti samanlaisena. Erikoisesteistä se ei piitannut, vaan hyppäsi jokaisen esteen tuosta noin vain. Petrattavaa minulla olisi ollut siinä, että olisin saanut Alia vielä enemmän edestä ryhdikkäämmäksi ja erityisesti heti hyppyjen jälkeen. Sarjalla esimerkiksi Ali pääsi pari kertaa venähtämään, jolloin b-osa tuli nopeasti vastaan. Kertaalleen otimmekin siltä puomin mukaan. Ali ei onneksi pahastunut siitä. Muutoin meillä mielestäni synkkasi Alin kanssa mukavasti. Selästä se tuntui juuri pitkille koivilleni sopivalta eikä minua edes "huimannut", vaikka olenkin tottunut menemään pienemmillä hevosilla.
Tämäkin estetunti teki tehtävänsä, sillä hyppääminen oli taas kerran kivaa. Toki minua vähän jännitti, mutta jälleen vain sen verran, ettei se haitannut menoa. Ali keräsi pisteet kotiin olemalla oikein mukava hyppykaveri. Sen kanssa ehti myös ajatella elämää ennen ja jälkeen estettä, mikä on aina hyvä merkki. Estekorkeudet pysyivät maltillisena, maksimikorkeus taisi olla 75 senttiä, jos sitäkään. Mutta eipä niitä senttejä kannata nyt miettiä. Vasta sitten, kun hyppyhommat alkavat rullata kerrasta toiseen varmemmin.
Sennuleirin tiistain ensimmäisellä tunnilla oli esteitä. Ratsukseni sain Alin, joten pääsin toiveeni mukaisesti testaamaan sitä myös hyppyhommissa. Vesisade jatkoi kiusaamistamme ja jouduimme menemään tämänkin tunnin maneesissa. Tulipahan samalla harjoiteltua pienessä tilassa hyppäämistä, sillä maneesi on 18 x 36 metriä.
Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Askelta säätelimme samalla lyhyemmäksi ja pidemmäksi. Ali liikkui ihan mukavasti, mutta askeleen lyhentäminen oli aika hankalaa. Yritin istua jämäkästi ja olla roikkumatta ohjissa, mutta Ali sai keikautettua minut turhan usein irti satulasta. Askeleen pidentämisiä en kovin ahkerasti tehnyt, sillä tiesin siitä koituvan lisäongelmia lyhentämiseen. Vähän sujuvammin kuitenkin etenimme pätkiä, vaikka niiden jälkeen Alia saikin taas toppuutella hyvän tovin. Käytimme myös kevyttä ja esteistuntaa, ja molemmat löytyivät ihan hyvin.
Ensimmäisenä tehtävänä tulimme vasemmassa kierroksessa askeleen, noin kuuden metrin välillä ollutta kavalettia ja pystyä. Tulimme sitä myös oikeassa kierroksessa, mutta silloin tietysti ensin oli pysty ja sitten kavaletti. Väli tuntui hyvin ahtaalta meille, olihan Ali tunnin isoin hevonen, ja sen laukka-askelkin oli pitkä. Ali piti tuoda tehtävälle niin lyhyessä laukassa kuin vain saattoi. Istuntani ei pitänyt tehtävällä, ja Ali pääsi nykimään minut irti satulasta, joten keikahtelin kyydissä. Toisesta suunnasta tultuna väli kävi vieläkin ahtaammaksi, kun ensimmäisenä oli pysty. Saimme kuitenkin survottua sen askeleen väliin, vaikka melkoista hommaa se oli.
Seuraavaksi tulimme molemmista suunnista kahden pystyn väliä, joka oli alussa 13 metriä. Siihen piti pistää neljä askelta, mikä oli meille edelleen haastavaa. Aloitimme vetäisemällä välin kolmella. Ali tuli tehtävälle asiallisessa laukassa, mutta pääsi sitten aina venähtämään. Lopulta opettaja toimi stop-merkkinä, ja jokaisen ratsukon piti pysähtyä väliin. Ali pysähtyi juuri ja juuri. Siitä peruutin sitä pätkän taakse, sillä jatkoimme toisen pystyn siitä suoraan. Lopuksi tulimme vielä väliä tavallisesti kolmella askeleella. Väli meinasi vieläkin käydä ahtaaksi, mutta nyt pääsimme kuitenkin helpommalla. Väliä olikin alun jälkeen pidennetty hieman.
Tunnin viimeisenä tehtävänä tulimme oikeassa laukassa lävistäjäokseria, jonka jälkeen piti ratsastaa huolellisesti kulmaan. Saimme tultua tehtävälle aika kivasti ja sille tuli ihan kohtuullisia hyppyjä. Laukkaa en kuitenkaan saanut vaihtumaan eikä esteen jättökään ollut kovin upea. Ali pääsi kaatumaan uuteen suuntaan, kun minä vielä keikuin satulasta irti. Sain lopulta aavistuksen petrattua tietä, mutta laukat eivät vaihtuneet vieläkään.
Siihen loppuivat tunnin hyppelyt, ja kevensimme hevoset ravissa hyviksi. Ali oli vähän kiireinen, joten istuin tovin harjoitusravissa ja hain sen malttamaan. Alin kanssa oli kyllä ihan mukava hypätä, vaikka en saanutkaan pidettyä sitä kovin kevyenä saati lyhyenä. Se kuitenkin meni kaikki esteet epäröimättä. Estekorkeus pysyikin maltillisena, maksimissaan 80 sentissä. Alin kanssa hyppääminen on varmasti kivaa, kunhan vain saa istuttua jämäkästi ja pidettyä siten hevosen kevyenä. Nytkin onneksi enemmän nauratti omat keikkumiset. Muistin myös kiitellä Alia, jotta sekin pysyi hyvällä mielellä, vaikka kuski välillä sössikin. Joka tapauksessa mukavaa oli samoin kuin opettavaista. Siinäpä onkin hyvän tunnin ainekset.
Sennuleirin toiselle tunnille sain etukäteen testattavakseni haluamani Kalistron. Ali on 2009 syntynyt ruuna, joka on noin 171-senttinen. Ruunaa kuvaillaan näyttäväksi ja osaavammille hyväksi ratsuksi. Jatkoimme edelleen viiden ratsukon ryhmässä. Tällä tunnilla pääsimme treenaamaan avotaivutuksia. Menimme tunnin maneesissa sateen takia, ja sen piti leirin toinen pääopettajista.
Alin selässä oli ihan sopiva olo, vaikka ruuna oli näyttänyt maasta aika isolta. Aloitimme nopeasti käynnissä tehdyillä avotaivutuksilla. Maneesin toisessa päädyssä oli peilit, mikä oli tosi hyvä juttu tätä tehtävää ajatellen. Avotaivutukset teimme pitkille sivuille. Aika pian käynnin jälkeen siirryimme ravissa tehtyihin avoihin ja tulimmepa niitä myös laukassa.
Aluksi minulla oli haeskelua avotaivutuksissa. Ali eteni ihan mukavasti itse ja hakeutui tuntumalle, joten sain aikaa pohtia oikeita apuja. Avot alkoivat onnistua, kun sain sisä- ja ulkopohkeen toimimaan yhteen. Istunta ei tällä kertaa ollut ihan niin pahasti vinkkaralla kuin edellistunnilla. Kun sain pohkeet töihin, onnistuivat avot kohtuullisesti molempiin suuntiin. Ravissa Ali lähti välillä hieman juoksemaan alta, jolloin sain keskittyä myös siihen, että se malttoi odottaa. Ravissa avot olivat hieman haastavampia, mutta onneksi niitä ehdittiin tehdä hyvä tovi. Alin ravissa oli aika helppo istua, mutta hetkittäin keskivartalon tuki petti, ja Ali käytti sen hyväksi venähtämällä pidemmäksi. Pääsipä se välillä myös nykimään minut irti satulasta, kun istunta ei ollut riittävän jämäkkä.
Pysyimme vielä avotaivutusten parissa laukassakin, minä Alin kanssa ehkä enemmän avotaivutusmaisessa tehtävässä. Ajattelin avotaivutusta apuna hevosen suoristamiseen. Laukassa Ali lipsahteli hieman reitiltä, joten sain täsmentää pyyntöjäni sekä pitää sen pohkeilla raiteilla. Ali myös kuunteli istuntaa ja näpäytti minua pudottamalla raville, kun istuntani petti tai heilahdin selässä. Siinä tulikin sitten hyvin treenattua istunnan vakauttamista. Alin laukka rullasi aika makeasti ja parani vain, kun sain suoristettua sitä, jolloin se pääsi pyöristymään. Laukkaa oli kiva fiilistellä, ja avotaivutusmaisen liikkeen apu oli ilahduttava nähdä heti käytännössä. Laukassa aloin jo vähän pohtia, mahtaisiko Alilla olla kiva hypätä. Laukka ainakin tuntui tosi kivalta.
Loppuravissa Ali oli vähän kiireinen, mutta tasoittui hiljalleen. Olipa kiva tunti ja ratsu! Olin nähnyt Alin aiemmalla tunnilla, jolla se näytti kivalta. Odotukset sen suhteen täyttyivätkin hyvin. Alilla menisin mieluusti vielä toistekin tällä leirillä, sen verran hyvä mieli siitä ja tunnista jäi. Etenkin siitä laukasta, sellaista lisää!
