Ratsastusleirin 6. tunti: jänniä hetkiä esteillä

Leirin kuudes tunti oli esteitä (jee!). Toivoin tälläkin kertaa jo tuttuun tapaan joko Luckyä, jotain sen kaltaista tai superestesuokkia. Valintani sattui koulutunnilta tuttuun Laamaan. Odotin tuntia vähän jännittyneenä, sillä koulutunnilla huomasin, että Laama voisi halutessaan viedä minua kuin märkää rättiä. Kiitos olemattomien oikeaoppisten jarrutustaitojeni. Olin kuitenkin pääosin positiivisin mielin menossa. Ainahan uusi ratsu estetunnilla on vähän jännä juttu.

Alkuverryttelyssä tulimme koko ajan kevyessä istunnassa pysyen kolmen puomikasan linjaa, jossa ensimmäisen puomin yli pyöräytettiin ympyrä, sen jälkeen siirryttiin käyntiin, ylitettiin keskimmäinen puomi, jonka jälkeen siirryttiin takaisin raviin ja ylitettiin vielä viimeinen puomi ympyrällä. Sen jälkeen nostettiin laukka ja laukattiin tovi. Kevyt istuntani oli ravissa aivan hukassa! Keikuin ihan holtittomasti enkä pysynyt istunnassa nimeksikään. Laama taas halusi mennä ravia eikä jarruttaa käyntiin, vaan hiippaili miniravissa yli. Tehtävän sain ehkä kertaalleen edes vähän sinnepäin, muut kerrat olivat yksinkertaisesti kauheita. Laukassa sentään kevyt istuntani toimi, huh.

Tämän jälkeen tulimme laukassa pääty-ympyrällä olleen kavaletin, pudotimme jalustimet pois ja tulimme suoran linjan pieninä esteinä. Pääsimme kavaletin ihan hyvin, ja sain nakattua jalustimet pois. Laama tuntui innostuvan nähdessään edessä olevat esteet. Linjan ensimmäinen este meni vielä hyvin, mutta sitten tunsin Laaman innostuvan liikaa. Yritin pidättää, mutta ruuna oli jo menossa. Toinen este meni vielä ok, mutta kolmannelle Laama säntäsi kahden ja puolen askeleen kautta. Jäin hypystä ja horjahdin, mikä sai Laaman vähän spurttamaan. Minulle iski tietysti kauhu ja unohdin kaiken ratsastamisesta. Niinpä yritimme teilata opettajan, jonka aikana yritin keikata satulasta alas. Siitä matka jatkui vielä pienen kierroksen verran ja päättyi Laaman jarrutettua kaverin luo. Huh, mikä aloitus! Jännitys löi sen verran päälle, että pyysin luvan tulla lopputunnin jalustimien kanssa. Nynnyys vei voiton rohkeudesta.

Tämän jälkeen tulimme ravilähestymisellä askeleen sarjan ja jatkoimme linjalle, johon sain ilman jalustimia menemisen sijasta korvaavaksi tempuksi tulla linjan oikea käsi sivulle ojennettuna. Tehtävää tultiin kerran näin, sitten normaalisti. Sarja meni jokaisella kerralla mukavasti, pari kolautusta taisi tulla, mutta lähestyminen ravissa onnistui minuksi mainiosti. Linjalla Laama malttoi myös kuunnella pidätteet eikä enää hötkyillyt, joilloin hypyt olivat asiallisia. Itse tosin olin vähän kiireinen niin käden kuin suoristautumisen kanssa. Lopuksi okserin ja linjan viimeinen este olivat metrissä. Hui jännä! Sain kerrankin kasattua pääni ja todettua, ettei se ole korkeus eikä mikään ja lähdin tehtävälle. Ja tehtävä meni kivasti! Metri ei tuntunut pahalta, ja Laama oli niin kiva! Oli ihana saada lopettaa tunti onnistuneeseen harjoitukseen, vaikka alkutunti alkoi itselleni jännittävästi.



Tunti päättyikin tähän. Olipas kaikenlaista yhden tunnin aikana. Laama oli niin kuin oikean esteratsun kuuluukin: reipas ja valmis menemään. Minä taas kehtasin jännittää, kun ratsu lähti liikkumaan enemmän, kun minulla ei ollut jalustimia. Nynnyilylleni en mitään mahda, mutta sitä kyllä pitää koettaa rajoittaa. Laama kun ei tahtonut mitään pahaa, se vain innostui hyppäämisestä. Onneksi tunti parani loppua kohti, niin minun ei tarvinnut kerätä itsetuntoni rippeitä hiekasta. Hieno Lamaro!

Videoista kiitos Kaisalle ja Annelle!

Ratsastusleirin 4. tunti: koulua vapaaehtoisesti

Leirin neljäs tunti oli koulua. Maastoon olisi myös päässyt, mutta päivän epävakaa keli ei houkutellut. Olin toivonut ratsukseni sellaista hevosta, jolla mahdollisesti voisi päästä maastoesteille. Liekö kohdalleni sattunut ratsu toiveeni mukainen, mutta sainpahan taas uuden ratsun testiin. Tällä kertaa vuorossa oli 1998 syntynyt kimo puoliveriruuna Lamaro, tuttujen kesken kauniisti Laama. Ruunasta ehdin udella sen verran, että se on hevosopiston A-hevonen, mikä ilmeisesti tarkoittaa sillä tehtävän näyttöjä. Tämän lisäksi se on hankittu estekäyttöön, ja sillä onkin aikanaan kisattu 130 senttiä. Säkäkorkeutta Laamalla oli arvioni mukaan noin 170 senttiä.

Alkukäynneissä Laama tuntui siltä, että saattaisi ottaa kierroksia. Päätin ennakoida kaiken varalta ja jätin kouluraipan kokonaan matkasta. Ratkaisu oli hyvä, sillä en olisi sitä tunnin aikana tarvinnutkaan. Tunnin aikana pyörittelimme melkoisesti voltteja sekä teimme niin käynnissä kuin ravissa avotaivutuksia. Alussa pyörittelimme voltteja pitkälle sivulle ravissa ja niiden välissä piti tehdä siirtymät käyntiin. Tässä tehtävässä aloin enteillä ongelmia, sillä Laama meni voltit kivasti, mutta ravissa tahtoi olla kiireinen eikä ottanut pidätteitä helpolla vastaan, kun halusin sen siirtyvän käyntiin. Muistuttelin itselleni kovasti, etten voi jäädä tekemään kaikkea ohjalla, mutta valitettavan paljon siihen tukeuduin. Lamaro vastasi siihen olemalla edestä aina melkoisen raskas, kun unohdin kaiken muun paitsi ohjan halaamisen.

Tunnin pääkuvio oli tehdä toiselle pitkälle sivulle kolme volttia, joiden välissä mentiin avotaivutusta. Toiselle pitkälle sivulle ratsastettiin alkuun ja loppuun voltti. Oikeassa kierroksessa avotaivutus tehtiin käynnissä, vasemmassa kierroksessa ravissa. Toisella pitkällä sivulla tehdyt voltit mentiin niin ravissa kuin laukassa. Yllätyin siitä, että avotaivutukset onnistuivat kohtuullisesti niin käynnissä kuin ravissa. En ole taas toviin niitä treenannutkaan. Molemmissa askellajeissa sain keskittyä siihen, etten vääntänyt kaulaa turhan mutkalle enkä poikittanut Laamaa liikaa. Kun sain avut kevyemmiksi ja etenkin vasemmassa kierroksessa peilin avuksi, näytti Laama kulkevan aika kivasti. Parannettavaa olisi ollut käynnissä tahdin säilyttämisessä. Ravissakin oli vähän samaa ongelmaa, mutta siinä sain tahdin säilymään paremmin. Laama tuntui tajuavan, mitä haluan ja tarjosi sitä minua ymmärtäessään mieluusti ilman, että pyrki katoamaan omille teilleen.

Ravi- ja laukkavolteilla puolestaan oli samat ongelmat: Laama pääsi välillä kipittämään, jolloin aloin säätää ohjalla liikaa, ja sitten Laama olikin taas edestä raskas eikä kuunnellut pidätteitä. Välillä tuskastuin pahasti, sillä tällaiset hevoset paljastavat armotta ohjissa roikkumiseni ja puutteellisen pohjeratsastukseni. Välillä onneksi sain petrattua, jolloin Laama esitti niin ravissa kuin laukassa hyviä hetkiä. Volteilla sain tosin taas kerrata ulkoapujen sekä sisäpohkeen käyttöä, mutta kun ne löytyivät, tuli etenkin laukassa aika kivoja, rentoja hetkiä. Laukassa tuntui olevan säätelyvaraa mukavasti.

Tunti olikin ohi taas kerran pikaisesti. Loppuraveissa Laamalla olin taas vähän kiire, mutta onnekseni välillä osasin ratsastaa. Koulutunti hurahti loppujen lopuksi ihan siedettävästi eivätkä kuvittelemani kauheudet onneksi ihan toteutuneet. Laama paljasti virheeni, mutta toimi heti kivasti, kun tajusin korjata omaa ratsastustani. Ihanan opettavaista, vaikka joskus pahimpina hetkinä kaipasin automaattia, joka olisi lukenut ajatukseni ja tehnyt kaiken tiptop. Sellaisia ei taida kovin montaa olla, joten ehkä pitää vain keskittyä opettelemaan tämän ratsastuksen saloja.