Hyvällä mielellä tauolle

Keskiviikkona lyöttäydyin puolestaan koulutunnin viidenneksi ratsastajaksi. Ratsukseni sain ilahduttavasti Masan. Tunnilla työstimme asetuksia, teiden ratsastamista sekä suoruutta.

Alkuverryttelyssä tahkosimme käynnissä ja ravissa keskiympyrää siinä asetuksia haeskellen. Masa vähän yliasettui itsestään oikealle, joten pyrin nappaamaan sen paremmin vasemman eli ulko-ohjan tuntumalle. Vasemmalle se ei taaskaan asettunut niin hyvin, joten sain houkutella sitä siinä kierroksessa enemmän. Masa liikkui käynnissä ja ravissa hyvin, kunhan ensin herättelin sen.

Seuraavana tehtävänä keskityimme tarkkojen teiden ratsastamiseen. Nostimme käynnistä laukan lyhyen sivun keskeltä ja käänsimme pääty-ympyrälle, jolla pysyimme kaksi kierrosta. Sen jälkeen ratsastimme kulman tarkasti ja pitkän sivun loppupuolella siirryimme raviin. Masa nosti laukat käynnistä näppärästi. Pääty-ympyrällä sain itse vähän hahmotella kuviota ja kääntää tarkemmin, niin senkin reitti löytyi. Pääty-ympyrän jälkeen saimme jatkettua molemmissa laukoissa kulman helposti eikä Masa yrittänyt liirailla omille teilleen. Tehtävä sujui kaikin puolin sangen helposti. Laukkakin pyöri ihan kivasti, vaikka toki Masaa hieman sai nohitella. Hyvin se kuitenkin yritti, joten kyllä sekin oli hommassa mukana. Tehtävällä heikoin kohta taisi olla siirtyminen laukasta raviin. En juurikaan jaksanut valmistella sitä, minkä kyllä huomasi. No, ei sitä kaikkeen pysty. Kerralla ainakaan.

Lopuksi tulimme vielä pari kertaa käynnissä ja sitten harjoitusravissa keskihalkaisijalle mahdollisimman suorana sekä ajoissa kääntymisen lyhyelle sivulle valmistellen. Masa pysyi keskihalkaisijalla ihan hyvin, vaikka pientä valumista tuli paikoin. Oikealle kääntyminen oli helppo valmistella, asettuihan Masa sinne puoliksi itsestään. Vasemmalle kääntymistä sain valmistella selvästi enemmän, jotta sain asetuksen paremmin läpi. Sekin suunta alkoi toimia ihan hyvin, vaikka puoliero jäi silti tuntumaan. Tämä tehtävä päättyi siihen, että teimme pysähdyksen, edelleen mahdollisimman suorana. Jos se onnistui, sai siitä siirtyä suoraan loppukäynteihin pitkin ohjin. Masa taisi kuulla tämän porkkanan, sillä se pysähtyi valumatta minnekään. Siitä pääsimmekin käppäilemään loppukäynnit. Masa oli kyllä taas niin kiva ja mutkaton. Se myös liikkui asiallisesti eikä ollut yhtään kuntopyörä. Mukava tunti mukavalla hevosella. Tästä tunnista jäi oikein hyvä mieli.

Loppuun kirjoitan vielä sellaista, jota en jossain vaiheessa olisi millään voinut kuvitellakaan kirjoittavani. Ratsastusharrastukseni jää nyt määrittelemättömälle tauolle. Tässä noin vuoden aikana innostukseni lajia kohtaan on ollut laskusuunnassa eikä ratsastus ole enää napannut niin kuin ennen. Se on tuntunut enemmän pakkopullalta. Sellaisessa ei ole mitään tolkkua, joten otan suosiolla nyt ihan kokonaan taukoa. Viikon, kuukauden vai minkä ajan? En tiedä, sen näkee sitten. Koska en käy ratsastamassa, en luonnollisesti päivitä tätä blogiakaan. Palataan siis joskus, ehkä.

Hyvällä tavalla vastoin odotuksia

Maanantain tunnilla oli koulua viiden ratsukon voimin. Olin toivonut ratsukseni pitkästä aikaa Masan, ja toive meni läpi. Nyt sen kanssa tuli vasta seitsemäs kerta, ja viimeksi olen mennyt sillä joulukuussa. Tunnilla pääsimme treenaamaan kulmia pohkeenväistöjä apuna käyttäen.

Alkuverryttelyssä työstimme kaikissa askellajeissa vähän lyhyempää ja pidempää askelta. Masa tarjosi kohtuullista muotoa, mutta tuppasi vähän sukeltelemaan kuolaimen alle ja sitä myöten valumaan etupainoiseksi. Keskityin sitten kantamaan käsiäni ja istumaan satulassa takapenkkiajatuksella. Masa teki lyhennykset ja pidennykset hieman vaatimattomasti. En halunnut pusertaa sitä, jotta sen liike ei kadonnut kokonaan. Olinhan ennen tuntia leimannut Masan kuntopyöräksi, jonka kanssa hommia saisi huhkia hiki kypärässä. Vaan olinpa mukavasti väärässä. Vaikka Masa ei mikään liitokavio ollutkaan, alkoi se vähän heräillä tekemään muutoksia askeleeseen niin käynnissä kuin ravissa. Lyhennykset olisin saanut ratsastaa tarkemmin, jotta Masa olisi lähtenyt niistä enemmän itsestään pidentämään askelta. Nyt lyhennys ei mennyt aivan läpi, jolloin sain ratsastaa Masan pidennykseen pohkeella. Laukassa Masaa sai vähän nohitella, mutta kohtuullistakin liikettä alkoi löytyä. Pontevuutta olisi saanut lyhyemmässä laukassa olla edelleen enemmän.

Verryttelyn jälkeen siirryimme tunnin pääkuviolle eli kulmien ratsastamiseen pohkeenväistöjä apuna käyttäen. Ideana oli ratsastaa kulma tavallisesti, mutta tehdä heti sen jälkeen pari askelta pohkeenväistöä uralta keskemmäs. Näin hevosia suoristettiin estämällä niiden mahdolliset aikeet valua ulos. Tehtävää tulimme kaikissa askellajeissa, joskin laukassa teimme pohkeenväistöt vain pitkät sivut aloittavien kulmien jälkeen. Masa teki väistöt molempiin suuntiin kivasti. Jos helpompi suunta pitäisi sanoa, niin kaipa se oli väistäminen oikealle. Väistöt vasemmalle lähtivät myös, mutta niissä en saanut Masaa asettumaan niin selvästi. Varsinainen väistö siihenkään suuntaan ei tuottanut ongelmia, ja Masa oli sangen kevyt väistätettävä. Välillä sain jopa varoa väistättämästä liian isosti, jotta Masa ei lähtenyt väistöön takaosa edellä. Kulmat sujuivatkin aika mukavasti, ja sain enemmänkin kiinnittää huomiota siihen, että Masa eteni käynnissä ja ravissa. Välillä se tuppasi jäämään haaveilemaan, mutta reipastui kyllä pyynnöstä. Ainakin toviksi.

Laukassa saimme kiinnittää vielä enemmän huomiota siihen, että ratsastimme erityisesti lyhyillä sivuilla koko tilan emmekä kurvanneet liian aikaisin. Tämä onnistuikin meiltä Masan kanssa molemmissa suunnissa mukavasti. Vasemmassa laukassa sai ehkä vähän enemmän vartioida sitä, ettei Masa katkaissut kulmaa omin lupineen. Muutoin Masa väisti laukassakin asiallisesti, ja meno oli sangen helppoa. Masa keräsi kyllä tällä tunnilla pisteet kotiin. Vaikka se ei liidellytkään, oli se kaukana tervakaviosta. Eteneminen oli ihan kohtuullista, ja ennen kaikkea Masa antoi ratsastaa itseään oikein mukavasti ja teki pyydetyt asiat tunnollisesti.

Loppuravissa pyörittelimme vielä koko kentän kahdeksikkoa. Huolehdin vielä Masan hyvään raviin, jota se tarjosikin aika helposti. Sitten annoinkin Masan venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Olipa kiva tunti ja ennen kaikkea kiva Masa! Ihan turhaan maalailin piruja seinille ennen tuntia. Ei Masa ollut yhtään niin tahmea kuin muistelin ja kuvittelin. Kyllä sitä sai vähän nohitella, mutta ei mitenkään mahdottomasti. Toki sitä olisi saanut prässätä enemmän, mutta toisaalta nyt onnistuin olemaan pusertamatta ja punkematta, mikä varmasti sai Masan pysymään liikkeellä. Tunnista ja ratsusta jäi oikein kiva mieli. Pitääpä toivoa, että samanlaisen Masan kyytiin pääsee toistekin.

Maasto-ominaisuudet testissä

Sunnuntaina lähdimme kahden ratsukon maastoon. Koska Pave oli edelleen saikulla, sain alleni lainaratsun, Masan. Kävimme Kotakankaan lenkin tien päässä olleen metsälenkin kera. Me Masan kanssa pidimme perää.

Tie oli viimein muuttunut pitäväksi, ja näin kaikki askellajit olivat käytössä. Niin meno- kuin paluumatkalla ravasimme ja otimme lyhyet laukkapätkät. Tallilta poispäin Masa oli sangen rauhallinen, mutta kotia kohti sen kaviot alkoivat viimein vähän irrota maasta. Reissulla kohtasimme kaksi autoa, kaksi tallin maastoporukkaa sekä yhden ravihevosen. Kaikki kohtaamiset sujuivat Masan kanssa mukavasti.

Reissu hurahti oikein hyvin, ja Masan maasto-ominaisuudet tällä reissulla tuli todettua hyviksi. Olipa kiva pitkästä aikaa päästä maastolenkillä menemään kaikissa askellajeissa. Kunpa reitit pysyisivätkin hyvinä.

Itsenäisen tunnin ilo

Lauantaina kävin ratsastamassa itsenäisen tunnin. Ratsua en toivonut etukäteen, vaan arpajaisten tulos oli Masa. Mikäpä siinä. Treeniaiheiksi valitsin asetukset sekä avo- ja sulkutaivutusten kaltaisen jumpan.

Masa peilasi hyvin istuntani vinouksia. Oikeassa kierroksessa se asettui liki itsestään, ja vasemmassa kierroksessa töitä sai tehdä vähän enemmän. Kovin jäykältä se ei siinäkään kierroksessa tuntunut, mutta jäi helposti kenottamaan oikealle. Asetuksia hakiessani pyörittelin ympyröitä sekä kolmikaarisia kiemurauria käynnissä ja ravissa. Yritin muistaa pitää molemmissa, mutta erityisesti vasemmassa kierroksessa ulko-ohjan tuntumalla. Jätän ulko-ohjan nimittäin helposti paitsioon, kun keskityn hakemaan sisäohjalla asetusta. Ulko-ohjan muistaminen auttoi hyvin. Oikeassa kierroksessa sain sillä suoristettua Masaa, vasemmassa kierroksessa puolestaan ulko-ohjan tuki esti Masan pullahtamisen vain kaulasta mutkalle asetuksen samalla unohtuessa. Asetukset alkoivat löytyä molempiin suuntiin, minkä seurauksena Masa rentoutui hyvin.

Avo- ja sulkutaivutuksen kaltaisia pätkiä tein niin keskihalkaisijalla kuin pitkillä sivuilla käynnissä. Alussa Masa tuntui lukevan kaikki sekalaiset ajatukseni ja tarjosi melkoisen vääntäytymistä vaikka mihin asentoon. Niinpä sainkin aloittaa homman sillä, että pyysin Masaa odottamaan, että kertoisin sille tehtävän. Avotaivutuksen kaltaiset olivat tänään hankalampia. Etuosaa siirrettäessä takaosa yritti aina tulla mukana. Onneksi käynnissä oli hyvin aikaa siirrellä palasia kohdilleen. Sulkutaivutuksen kaltaisissa pyrin kiinnittämään enemmän huomiota etuosaan, jotta se ei haahuillut missä sattuu. Masan kanssa sulkutaivutuksen kaltaiset pätkät olivat aika tasaisia molempiin suuntiin. Avotaivutuksen kaltaiset puolestaan tuntuivat vähän hankalilta molempiin suuntiin, mutta muutamia oikeita askelia mahtui niihinkin mukaan.

Laukassa työstin Masaa keskiympyrällä. Ainoa tavoite oli saada se asettumaan molemmissa kierroksissa sekä laukkaamaan kohtuullisesti. Tässä sain erityisesti muistaa istua itse hiljaa enkä lähteä "avittamaan" Masan laukkaamista soutamalla satulassa. Masaa sai nohitella vähän tarmokkaampaan menoon, ja yllättävän hyvin maltoin pitää ylävartalon paikoillaan. Pohkeet ja raippa toimivat istunnalla heilumisen sijaan paljon paremmin. Varsinaisesti pontevaa laukkaa en Masasta saanut irti, mutta selvästi laukka parani kierrosten myötä. Kivointa oli huomata se, kuinka hiljaa istuminen auttoi hevosta laukkaamaan paremmin.

Loppuravissa Masalla oli jo vähän pontevuuttakin mukana. Keskityin edelleen istumaan hiljaa, jotta en lähtenyt varmistelemaan ja tuuppaamaan. Masa ravasi asiallisesti ja rennosti, jolloin hiljalleen annoin sen venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Vaikka Masa ei minun kanssani mikään energiapakkaus tai liikeihme olekaan, on se mukavan tunnollinen. Läpi tunnin se myös pysyi aika pehmeänä ja rentona, jolloin ratsastaminen tuntui mukavan vaivattomalta. Olen taas alkanut pitää itsenäisistä tunneista. Tykkään siitä, kuinka rauhallisesti osaan silloin ottaa asiat. Kivaa on myös huomata se, kuinka mahdollisia pulmia osaa ainakin teorian tasolla ratkaista. Jotain sitä on siis opetustunneilla tullut opittuakin.

Siirtymisiä kaikissa askellajeissa

Maanantain koulutunnille sain Masan. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä, ja pääsimme treenaamaan siirtymisiä. Teimme ensin muutamat pysähdykset käynnistä. Sitä varten käynti piti hakea hyväksi, jotta pysähtyminen tuli ilman valumista. En saanut Masaa kovin hereille, joten pysähtymiset venyivät hieman. Pyrin olemaan riittävän napakka, mutta välttämään varmistelua. En kuitenkaan saanut Masan käyntiin riittävää energiaa, jotta pysähdykset olisivat sujuneet paremmin.

Seuraavaksi teimme siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Niissä vaivasi sama pulma kuin aiemmissa pysähdyksissä: en saanut aktivoitua Masaa liikkumaan tarmokkaasti, vaan annoin sen jolkotella paino etuosalla. Niinpä siirtymiset käyntiin olivat vähän hitaita ja venyviä. Siirtymiset raviin tapahtuivat myös pienellä viiveellä, vaikka Masa lähtikin toteuttamaan pyyntöäni kummempia pohtimatta. Tarmokkuutta olisi saanut olla menossa paljon enemmän.

Jalostimme aiempaa kuviota ja aloimme nostaa ravista pitkän sivun keskelle tehdyn käyntisiirtymisen jälkeen laukan. Laukkasimme toisen pitkän sivun keskelle, jossa taas siirryimme raviin. Masa alkoi hieman ennakoida laukannostoja, jolloin siirtymiset ravista käyntiin venyivät taas vähän. Laukannostot Masa teki käynnistä mukavan täsmällisesti. Yritin usuttaa Masaa laukassa pontevammaksi, mutta tuloksena sain vain yhden singahduksen. Irtosipahan ruunasta lopulta jokin reaktio, kun vähän patistin raipalla napsauttelemalla. Tämä singahdus tosin jäi ainoaksi virtapiikiksi tällä kertaa. Ei sillä, en mitään sinkoiluja kaivannutkaan, mutta energiaa ja pontevuutta sitäkin enemmän. Koska laukka ei pyörinyt, ei siirtyminen siitä raviinkaan ollut kovin mairitteleva. Enemmänkin venyvä ja hidas.

Lopuksi teimme vielä siirtymisiä käynnin ja laukan välillä. Jarrutuksen apuna teimme siirtymiset kulmiin. Aluksi teimme siirtymiset ihan pysähdyksiin asti, jotta hevoset osaisivat alkaa odottaa selvää siirtymistä kulmissa. Masa nosti laukat käynnistä aika mukavasti. Masassa kivaa onkin sen kohtuullisen täsmällinen suorittaminen. Siirtymiset laukasta käyntiin noudattelivat ymmärrettävästi tunnin aikaisempien siirtymisten kaavaa. Koska laukka ei rullannut rehellisesti eikä Masan takaosa ollut oikeasti töissä, saattoi kunnon siirtymisistä suoraan laukasta käyntiin vain haaveilla. Parhaimmat hetket sijoittuivat lyhyen sivun ensimmäisestä kulmasta nostettuun laukkaan ja lyhyen sivun toiseen kulmaan tehtyyn jarrutukseen. Siinä seinä tuli niin selvästi vastaan eikä laukka päässyt venymään lyhyen matkan takia. Niissä kohdissa Masa tuli kohtuullisen nopeasti parin raviaskeleen kautta laukasta käyntiin. Olisin itse saanut istua erityisesti siirtymisissä alaspäin paljon jämerämmin. Nyt tuppasin aina vähän menemään etukenoon tai ainakin jarrutuksessa pusertamaan itseni hieman irti satulasta.

Loppuravissa Masalla viimein oli vähän energiaa omasta takaa. Ravi rullasikin aika kivasti, ja Masa hieman ryhdistäytyi. Olipa kiva nähdä tällainen pieni energiapilkahdus, kun muutoin ruuna oli tunnin aikana tuntunut aika ponnettomalta. Ei se mikään liitokavio taidakaan olla, mutta jotenkin toivoisin, että siitä löytyisi hyvällä tavalla vähän enemmän paukkuja. Muutoin Masa on mukavan tasainen kaveri, jonka kanssa voisi pienellä energiatäydennyksellä vääntää koulua ihan hyvillä mielin.

Ihan kiva

Maanantain tunnilla oli puomeja ja kavaletteja, ratsukseni sain Masan. Ratsukoita tunnilla taisi olla kuusi. Pääsimme treenaamaan suoruutta, vinohyppyjä ja laukanvaihtoja.

Alkuverryttelyssä ravasimme puomilinjaa suoruutta tavoitellen. Saman linjan puomit nousivat minipystyiksi, jotka tultiin laukassa. Minipystyjen jälkeen siirryttiin raviin ja mikäli ratsu kiirehti, piti se pysäyttää lyhyttä sivua päin. Masa laukkasi ihan kohtuullisesti, mutta jäin kaipaamaan jonkinlaista energiaa. Toisaalta tästä laukasta Masa oli helppo saada raviin tehtävän jälkeen eikä se yrittänyt kiemurrella omille teilleen.

Sitten tulimme tätä keskihalkaisijalla ollutta kolmen minipystyn tehtävää ensin vinohyppyjen ja sitten niiden ja volttien kera. Vinohypyt onnistuivat helposti eikä Masa epäröinyt, mutta se ei edelleenkään laukannut kunnolla. Niinpä laukka taisi vaihtua vinohypyissä tunnin aikana ehkä kerran, jos sitäkään. Korjaukset piti tehdä ravin kautta, mutta onneksi Masa on näppärä jarruttamaan ja nostamaan uuden laukan. Jälleen kaipasin sitä ratsun omaa pyrkimystä eteen, mutta en saanut kaiveltua sitä edes nohittelemalla.

Lopuksi tulimme vielä radan: oikeassa laukassa voltti keskimmäisen minipystyn yli, siitä koko linja oikeassa laukassa jatkaen tavallisesti, vasemmalle ja taas keskimmäisen minipystyn yli voltti, vasemmassa laukassa pitkän tien kautta keskimmäiselle pystylle ja siitä vinosti yli ja lopuksi vielä oikeassa laukassa sama keskimmäinen minipysty vinosti yli. Masa eteni omaan rauhalliseen tahtiinsa ja teki tehtävän asiallisesti, vaikka laukat pitikin korjata ravin kautta. Yritin innostaa ruunaa hommiin, vaan ei se yhtä lyhyttä spurttia enempää herännyt.

Siihen loppuivat tunnin varsinaiset tehtävät. Loppuravissa yritin vielä prässätä Masaa hereille, vaan ei se vieläkään onnistunut. Tunnista ja Masasta jäi neutraali ihan kiva -fiilis. Olisin kaivannut menoomme tarmokkuutta ja intoa, mutta en löytänyt sitä nappia tällä kertaa. Täytyypä etsiä sitä seuraavalla kerralla ahkerammin.

Kivan kimon kanssa puomeilla

Torstaina piti päästä tallille. Kyllähän se päivän tauko tuntuikin pitkältä. Kinuin itselleni Masan ja änkesin viidenneksi ratsastajaksi puomi- ja kavalettitunnille. Tällä kertaa menimme maneesissa, kaiketi edellispäivän sateiden takia. Vakkariopen sijaan pääsin kolmatta kertaa toisen opettajan tunnille.

Alkuverryttelyssä ravasimme ja laukkasimme pääty-ympyröillä kahta puomia. Masa liikkui ihan mukavasti, mutta tuppasi kenottamaan suunnasta riippumatta oikealle. Haeskelin asetuksia vasemmalle ja pyrin muutenkin tuomaan Masaa oikealta enemmän vasemmalle eli suoremmaksi. Laukassa paikat puomeille eivät osuneet aina kohdilleen, mutta Masa venytti hienosti. Laukka olisi saanut olla pyörivämpää, niin paikatkin olisivat löytyneet paremmin.

Seuraavaksi tulimme pari kertaa samat puomit, mutta nyt kolmikaarisella kiemurauralla. Ravissa Masa liikkui paremmin, mutta edelleen asetus vasemmalle oli hukassa. Yritin saada ruunan oikeaa puolta paremmin hallintaan, jotta se ei pullahtelisi sieltä karkuun. Kovin mainittavasti en onnistunut, mutta kaarteissa oikealle tajusin pitää ulkopuolen paremmin hallinnassa, jottei Masa kenottanut liioitellusti oikealle. Tulimme kiemurauran myös laukassa puomeilla vaihtoja tavoitellen. Tehtävällä Masa vaihtoi kohtuullisen helposti laukan vasemmasta oikeaan. Sen sijaan vaihdot toiseen suuntaan eivät onnistuneet niin helposti. Taisimme saada kerran kiemurauran aikana molemmat vaihdot oikein. Muutoin vaihto oikeasta vasempaan tuli joko puomin jälkeen lennosta tai nopean raviaskeleen kautta. Tulimme kiemurauran myös molemiin suuntiin putkeen. Tässä ei tullut meillä uusia pulmia, mutta emme myöskään petranneet erityisemmin.

Seuraavaksi tulimme muutaman kerran keskihalkaisijalla olleen suoran linjan, jolla oli muutama puomi ja kaksi kavalettia innarivälein. Tehtävälle tulimme vasemmassa laukassa ja sen jälkeen valitsimme suunnan hevosen laukan mukaan. Masa pääsi kaarteessa keskihalkaisijalle oikaisemaan paikoin reilusti. Sen siitä saa, kun ei ajoissa ratsasta hankalamman puolen pohjetta läpi. Sain vähän parsittua tätä, kun yksinkertaisesti blokkasin Masan pakoreitin vasemmalla pohkeella. Itse suora linja meni ihan asiallisesti, vaikka emme aina tulleet ensimmäiselle puomille täydellisesti. Masa tuntui innostuvan tehtävästä, joten hyppely lienee sille mieluisaa.

Sitten tulimme kolmikaarisen kiemurauran putkeen molemmista suunnista sekä jatkoimme vielä suoran linjan vasemmassa laukassa sille tullen. Tehtävällä kaikki laukat eivät vieläkään vaihtuneet, mutta Masa oli näppärä korjaamaan itsensä nopeasti myötälaukkaan ravin kautta. Suora linja meni kuitenkin ihan asiallisesti. Tällä tehtävällä Masa pääsi oikomaan kaarteissa vasemmalle enemmän kuin aiemmin, joten unohdin taas ratsastaa tarkasti. Sain kuitenkin parsittua huolimattomuuttani, jolloin tiet paranivat. Loppuun tulimme vielä kertaalleen suoran linjan ilman jalustimia. Se meni mukavasti, ja tunnin varsinaiset tehtävät päättyivät siihen.

Loppuravissa annoin Masan venyttää ohjan perässä, kun se ensin malttoi ravata rauhassa, ja olin tovin työstänyt vasenta kierrosta paremmaksi. Masa oli edelleen lysti kaveri. Sen kanssa voisi olla kiva hypätäkin, se pitää ottaa seuraavaksi tavoitteeksi. Kunhan vain saan sitä suoremmaksi, alkaa laukkakin varmasti kulkea paremmin. Nyt jäimme paikoin vähän puoliteholle, mutta Masa hoiti hankalammatkin kohdat hienosti kotiin. Näin sen homman pitää toimia: jeesitään puolin ja toisin.

Kiva kimo

Maanantain koulutunnille olin erikseen toivonut tallin uusinta tulokasta, 2003 syntynyttä ruunaa nimeltä Maks II. Kärpäskimona se toi tietysti Jetin mieleen, joten olihan moisen kyytiin päästävä. Masan säkäkorkeus lienee noin 150 sentin tuntumassa, ellei jopa vähän päällekin. Masasta kuulin ennakkoon jo hyviä kokemuksia, ja siltä sujuu niin koulu kuin esteet. Ruuna on tällä hetkellä pyöreässä kunnossa, joten se ei tuntunut pieneltä selästäkään käsin. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja pääsimme treenaamaan väistöjä sekä siirtymisiä.

Tunnin aluksi verryttelimme ravissa ilman jalustimia. Ideana oli löytää hyvä, pieni kevennys, jonka voisi hakea myös jalustimien kanssa. Masan ravi oli niin tasaista, että kevennyksen treenaaminen oli helppoa. Pyrin tekemään kevennyksen takareisillä pitäen alapohkeet tuntumalla. Homma onnistui kohtuullisesti, ja kevennys pysyi suunnilleen samanlaisena sittenkin, kun jalustimet otettiin takaisin. Masa liikkui paikoin vähän uneliaasti, mutta palasi hommiin tavallisilla pyynnöillä. Hetkittäin se taas keksi alkaa vähän kiirehtiäkin, jolloin sitä sai toppuutella. Pääosin Masa liikkui kuitenkin ihan kohtuullisesti ilman suurempaa patistelua.

Seuraavaksi teimme väistöjä keskihalkaisijalta pätkän uraa kohti, suoristimme ja palasimme väistöllä toiseen suuntaan takaisin keskihalkaisijalle. Teimme kuvion kertaalleen käynnissä, kunnes tahkosimme sitä ravissa. Väistöt sujuivat molempiin suuntiin ihan asiallisesti, mutta sain olla tarkkana Masan etuosan kanssa. Muuten se saattoi vääntyä sieltä tahattomasti mutkalle. Erityisesti se tuntui tykkäävän asettua itsekseen oikealle ja pullauttaa samalla kaulan ja lavan vasemmalle. Kun muistin olla kiirehtimättä väistöissä ja ottaa askeleet rauhassa, saimme petrattua Masan kanssa mukavasti. Suoristaminen ja malttaminen, siinäpä asioita väistöissäkin muistettavaksi.

Tämän jälkeen tulimme keskihalkaisijalle laukassa ja jatkoimme sitä noin kolmanneksen. Sitten valmistelimme siirtymisen raviin, jonka jälkeen ravi ratsastettiin kuntoon, nostettiin toinen laukka ja ratsastettiin keskihalkaisija loppuun ja kulma myötälaukassa. Masan kanssa sai laukassakin kiinnittää huomiota suoruuteen, ettei poni kiemurtellut lisää tilaa itselleen. Laukat nousivat sangen näppärästi, joskin pari kertaa taisimme esittää laukanvaihdon vahingossa. Liekö ollut puhdas vaihto vai ei, se jäi selvittämättä. Siirtymiset raviin olisin voinut valmistella vähän paremmin, sillä Masa intoutui laukkatehtävästä sen verran, että vähän jäkitti siirtymisiä vastaan. Kun sain ensin laukkaa vähän lyhennettyä, oli siirtyminenkin hieman asiallisempi. Pari kertaa tehtävän aikana Masa otti pienet lähdöt yhdestä kulmasta. Syykin löytyi: puiden takana kävellyt ratsukko. Masa ei onneksi kovin kovaan vauhtiin kiihdyttänyt eikä nakellut pukkeja, joten minua kehtasi vain naurattaa ratsun ampaisut.

Loppuravissa haeskelin vielä Masan kuulolle, ja se tottelikin ihan mukavasti. Olipa kiva ratsu! Jotenkin kummasti sitä oli sangen kotoisa olo kimon ruunan selässä. Masasta tulee varmasti tykätty tuntiratsu. Vielä kun se saa karistettua liikakilojaan, niin liikettäkin varmasti löytyy entistä helpommin. Masa oli siis oikein mukava tuttavuus, ja aion hinkua kyllä sen kyytiin pian uudelleenkin. Kuten aikoinaan olen todennut: se jokin niissä kimoissa ruunissa vain on.