Hyvällä mielellä tauolle

Keskiviikkona lyöttäydyin puolestaan koulutunnin viidenneksi ratsastajaksi. Ratsukseni sain ilahduttavasti Masan. Tunnilla työstimme asetuksia, teiden ratsastamista sekä suoruutta.

Alkuverryttelyssä tahkosimme käynnissä ja ravissa keskiympyrää siinä asetuksia haeskellen. Masa vähän yliasettui itsestään oikealle, joten pyrin nappaamaan sen paremmin vasemman eli ulko-ohjan tuntumalle. Vasemmalle se ei taaskaan asettunut niin hyvin, joten sain houkutella sitä siinä kierroksessa enemmän. Masa liikkui käynnissä ja ravissa hyvin, kunhan ensin herättelin sen.

Seuraavana tehtävänä keskityimme tarkkojen teiden ratsastamiseen. Nostimme käynnistä laukan lyhyen sivun keskeltä ja käänsimme pääty-ympyrälle, jolla pysyimme kaksi kierrosta. Sen jälkeen ratsastimme kulman tarkasti ja pitkän sivun loppupuolella siirryimme raviin. Masa nosti laukat käynnistä näppärästi. Pääty-ympyrällä sain itse vähän hahmotella kuviota ja kääntää tarkemmin, niin senkin reitti löytyi. Pääty-ympyrän jälkeen saimme jatkettua molemmissa laukoissa kulman helposti eikä Masa yrittänyt liirailla omille teilleen. Tehtävä sujui kaikin puolin sangen helposti. Laukkakin pyöri ihan kivasti, vaikka toki Masaa hieman sai nohitella. Hyvin se kuitenkin yritti, joten kyllä sekin oli hommassa mukana. Tehtävällä heikoin kohta taisi olla siirtyminen laukasta raviin. En juurikaan jaksanut valmistella sitä, minkä kyllä huomasi. No, ei sitä kaikkeen pysty. Kerralla ainakaan.

Lopuksi tulimme vielä pari kertaa käynnissä ja sitten harjoitusravissa keskihalkaisijalle mahdollisimman suorana sekä ajoissa kääntymisen lyhyelle sivulle valmistellen. Masa pysyi keskihalkaisijalla ihan hyvin, vaikka pientä valumista tuli paikoin. Oikealle kääntyminen oli helppo valmistella, asettuihan Masa sinne puoliksi itsestään. Vasemmalle kääntymistä sain valmistella selvästi enemmän, jotta sain asetuksen paremmin läpi. Sekin suunta alkoi toimia ihan hyvin, vaikka puoliero jäi silti tuntumaan. Tämä tehtävä päättyi siihen, että teimme pysähdyksen, edelleen mahdollisimman suorana. Jos se onnistui, sai siitä siirtyä suoraan loppukäynteihin pitkin ohjin. Masa taisi kuulla tämän porkkanan, sillä se pysähtyi valumatta minnekään. Siitä pääsimmekin käppäilemään loppukäynnit. Masa oli kyllä taas niin kiva ja mutkaton. Se myös liikkui asiallisesti eikä ollut yhtään kuntopyörä. Mukava tunti mukavalla hevosella. Tästä tunnista jäi oikein hyvä mieli.

Loppuun kirjoitan vielä sellaista, jota en jossain vaiheessa olisi millään voinut kuvitellakaan kirjoittavani. Ratsastusharrastukseni jää nyt määrittelemättömälle tauolle. Tässä noin vuoden aikana innostukseni lajia kohtaan on ollut laskusuunnassa eikä ratsastus ole enää napannut niin kuin ennen. Se on tuntunut enemmän pakkopullalta. Sellaisessa ei ole mitään tolkkua, joten otan suosiolla nyt ihan kokonaan taukoa. Viikon, kuukauden vai minkä ajan? En tiedä, sen näkee sitten. Koska en käy ratsastamassa, en luonnollisesti päivitä tätä blogiakaan. Palataan siis joskus, ehkä.

Voihan siirtymiset alaspäin

Viikon toinen tunti sattui taas torstaille. Viiden ratsukon tunnilla pääsimme harjoittelemaan tallin koulukisoja silmällä pitäen helpon C:n asioita. Ratsukseni sain Akun, ja pääsimme treenaamaan pitkälti siirtymisiä.

Siirtymisiä teimme läpi tunnin. Ensin muutamat pysähdykset, jotka onnistuivat pysähtymisen suhteen ihan hyvin. Pyöreydestä tai tasajaloista ei tosin ollut toivetta. En saanut viilattua pysähdyksiä siten, että käynnissä paikoin saatu pyöreys olisi säilynyt pysähdyksen ja siitä liikkeelle lähtemisen ajan. Siirtymisiä käyntiin teimme toisen tehtävän osana neljän askeleen verran ravista. Nämä olivat rasittavan kinkkisiä. En saanut Akun raviin tolkkua, mikä ennakoi käyntiinkin siirtymisen menevän heikommin. Aku pääsi vähän kipittämään ja painoi pidätteiden läpi. Yritin peruutusten avulla saada Akua kuulolle, vaan ei se oikein ottanut vihjeestä onkeensa. Saimme yhden sinällään asiallisen siirtymisen ravista käyntiin, kun Aku suostui siirtymään apujeni mukaisesti. Pyöreydestä ei vieläkään ollut tietoa, mutta sentään ruuna pysähtyi sitä pyytäessäni eikä painanut vielä muutaman askeleen oman mielensä mukaan niin kuin muina kertoina.

Siirtymiset ylöspäin olivat sentään parempia. Erityisesti laukannostot käynnistä Aku teki mukavan täsmällisesti. Pyöreyttä ei niissäkään ollut, mutta sen puute taisi vahingossa olla tuntini oma teema. Muoto se on hirvimuotokin, joskin ei Aku ihan sellainenkaan osaa olla. Myös siirtymiset käynnistä takaisin raviin olivat aika ahkeria. Aku tosin pääsi niissä vähän kiirehtimään, mutta ainakin se kuunteli silloin, kun valmistelin siirtymistä raviin. Siirtymiset laukasta raviin olivat odotetusti muiden alaspäin tehtyjen siirtymisten kaltaisia eli sangen epätasapainoisia ja kiireisiä, eivät yhtään hyviä siis. Keskiympyrällä pyöräytetty laukka ei myöskään tarjonnut suuria iloja. Oikeassa laukassa oli vähän yritystä jo, mutta loksahdus jäi puuttumaan siitäkin. Vähän niin kuin koko tunnista.

Tunnin aikana hurauttelimme myös muutamia askeleen pidennyksiä ravissa. Tällä tehtävällä Aku oli taas aika hyvä. Se lähti pienestä merkistä vähän pidentämään askelta ilman, että kiristi tahtia. Se myös jatkoi pidentämistä pitkälti omasta halustaan eikä yrittänyt ehdotella parin askeleen välein lyhyempään askeleeseen palaamista. Sain valmisteltua lähtemiset askeleen pidennyksiin kohtuullisesti, mikä toivottavasti näkyi tehtävän sujumisena. Askeleen pidennyksen jälkeen tavalliseen raviin palaaminen vaati vähän enemmän pidätteitä, olivathan ne siirtymiset alaspäin vaikeita näemmä myös näin askellajin sisällä.

Loppuravissa yritin vielä pehmitellä Akua antamaan edestä periksi ja pyöristymään, vaan paria pikkuisen parempaa hetkeä lukuun ottamatta en saanut siitä mitään irti. Tänään meno pyöreyden osalta oli kyllä hyvin tihkasta. Taisinpa jättää niin omat jalkani kuin sitä myöten Akun takajalat toimettomiksi. Eipä siinä sitten auta muuten värkätä, jos ne takajalat eivät ole hommissa. Tämän tiedon ei pitäisi tulla enää yllätyksenä, hah. Siirtymiset alaspäin olivat myös ärsyttävän hankalia, ja harmistuinkin niissä paikoin toden teolla. Onneksi Aku nakutti muutamia muita tehtäviä sen verran tasaisesti, että tuntiin saatiin vähän parempiakin hetkiä. On se vain vaikea laji tämä ratsastus. Välillä sitä onnistuu, toisinaan taas otetaan takapakkia ihan kunnolla.

Pössykkä is back

Tiistaina lyöttäydyin koulutunnille kuudenneksi ratsastajaksi. Ratsuarpajaisten tulos ilahdutti: Tupu! Myös lempinimellä Pössykkä tunnettu tamma on ollut äitiyslomalla ja palailee hiljalleen hommiin. Tunnin varsinaisena tehtävänä olivat laukannostot käynnistä.

Käytimme tunnin ensimmäisen puolikkaan käynnin ja ravin työstämiseen. Käynnissä haimme ensin hyvää etenemistä pitkillä ohjilla. Tupu käveli oikein hyvin ilman pyytämistä. Sama meno säilyi, kun otin ohjat tuntumalle. Ravissa tulimme pitkät sivut hieman urasta keskempänä ja pyrimme pysymään suorana. Tupun kanssa tämäkin onnistui, vaikka en saanut sitä vasemman ohjan päähän. Sitten lyhensimme ravia hieman ympyröillä. Tämä meillä ei enää onnistunutkaan. Kuten opettaja sanoi, Tupu lähinnä vain hidasti etenemistä, ei lyhentänyt askelta. En saanut pidätteitä oikealla tavalla läpi enkä en saanut jarrutettua istunnalla. Tupu ei sinällään jyrännyt pidätteistä läpi, se ei vain tuntunut hoksaavan, mitä pyysin siltä. Lopulta sain pikkuriikkisen eron aikaan ja kovasti ainakin kuvittelen, että Tupun askel lyheni siinä kohdassa ainakin pari milliä.

Sitten siirryimme käynnistä tehtyjen laukannostojen pariin. Nostot tehtiin lyhyen sivun keskelle. Aloitimme vasemmassa kierroksessa. En tiedä, mitä ihmettä tapahtui, mutta Tupu vääntäytyi liki aina nostokohtaan tullessa mutkalle. Pään se nakkasi oikealle ja puski vasemman lavan kautta karkuun. Tupu alkoi myös ennakoida tehtävää, mikä pahensi tätä käyttäytymistä. Yritin antaa oikealla ohjalla tilaa ja houkutella Tupua asettumaan vasemmalle, mutta kummasti se pääsi pullahtamaan tähän omituiseen asentoonsa. Tämän seurauksena tulimme nostokohtaan välillä sangen koomisesti. Yritin kyllä hakea homman kuntoon pyöräyttämällä tarvittaessa voltin, mutta Tupu oli nopea kippaamaan omaan suuntaansa. Hassua tässä kaikessa oli se, että nostot sinällään lähtivät sangen asiallisesti. Mitä nyt siis uuteen suuntaan kipaten ja vähän miten sattuu asettuen. Mutta Tupu ei sotkenut raviaskeleita mukaan, vaan ponnisti laukkaan käynnistä. Laukassa tanner liki tömisi, kun Tupu hurruutteli menemään. Ympyrällä sen sai vähän tasoittumaan eikä se enää yrittänyt niin painaa sisälle, vaikka toki sen estämiseksi sai vähän töitä tehdä.

Oikean laukan nostamiset sujuivat vähän paremmin. Toki Tupu hoksasi tehtävän idean heti ja alkoi ennakoida, mutta sisälle punkeminen oli paljon vähäisempää tähän suuntaan. Saatoimme päästä jopa kaksi askelta suoraan ennen kuin Tupu päätti vähän oikaista. Muutoinkin Tupun oikea laukka rullasi paremmin. Ympyrällä Tupu tasoittui ja vähän pyöristyikin, jolloin meno muuttui vielä paremmaksi. Laukassa oli sangen helppo istua, jolloin oma mukautuminen ja hevoselle työrauhan antaminen onnistuivat mukavasti. Olipa mielenkiintoinen ero suunnissa. Vasemmassa laukassa olisin saanut yrittää hilata Tupua enemmän vasemmalta oikealle, niin ehkä se olisi vähän tasoittanut menoa. Yritinkin kyllä viedä omaa painoa ulommas ja sitä kautta myös Tupun, mutta vielä tällä kerralla en osannut tehdä sitä oikein. Toivottavasti pääsen treenaamaan tätä sen kanssa vielä uudelleen.

Kunnon loppuravia emme enää ottaneet, mutta humputtelin muutamat ympyrät omin luvin. Tupu hieman tikitti, mutta malttoi lopulta. Siitä olikin hyvä siirtyä käyntiin. Olipa kiva mennä Tupulla, onhan edelliskerrasta sen kanssa jo yli vuosi. Tupu on minulle yksi tallin mysteerihevosista sen suhteen, mitä tulee hevosen ratsastamiseen oikeinpäin tai edes siihen suuntaan. Tänään Tupu toki väläytteli hyviä pätkiä oikeassa laukassa, mutta muutoin menimme sellaisessa perusmuodossa: ei pyöreänä, mutta ei myöskään hirvenä. Olisipa kiva alkaa tajuta Tupunkin päälle paremmin. Pitää toivoa ja oikeastaan ihan udellakin, voisiko Tupulla päästä menemään toistekin ja ehkä jopa aina silloin tällöin.

Siirtymisiä kaikissa askellajeissa

Maanantain koulutunnille sain Masan. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä, ja pääsimme treenaamaan siirtymisiä. Teimme ensin muutamat pysähdykset käynnistä. Sitä varten käynti piti hakea hyväksi, jotta pysähtyminen tuli ilman valumista. En saanut Masaa kovin hereille, joten pysähtymiset venyivät hieman. Pyrin olemaan riittävän napakka, mutta välttämään varmistelua. En kuitenkaan saanut Masan käyntiin riittävää energiaa, jotta pysähdykset olisivat sujuneet paremmin.

Seuraavaksi teimme siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Niissä vaivasi sama pulma kuin aiemmissa pysähdyksissä: en saanut aktivoitua Masaa liikkumaan tarmokkaasti, vaan annoin sen jolkotella paino etuosalla. Niinpä siirtymiset käyntiin olivat vähän hitaita ja venyviä. Siirtymiset raviin tapahtuivat myös pienellä viiveellä, vaikka Masa lähtikin toteuttamaan pyyntöäni kummempia pohtimatta. Tarmokkuutta olisi saanut olla menossa paljon enemmän.

Jalostimme aiempaa kuviota ja aloimme nostaa ravista pitkän sivun keskelle tehdyn käyntisiirtymisen jälkeen laukan. Laukkasimme toisen pitkän sivun keskelle, jossa taas siirryimme raviin. Masa alkoi hieman ennakoida laukannostoja, jolloin siirtymiset ravista käyntiin venyivät taas vähän. Laukannostot Masa teki käynnistä mukavan täsmällisesti. Yritin usuttaa Masaa laukassa pontevammaksi, mutta tuloksena sain vain yhden singahduksen. Irtosipahan ruunasta lopulta jokin reaktio, kun vähän patistin raipalla napsauttelemalla. Tämä singahdus tosin jäi ainoaksi virtapiikiksi tällä kertaa. Ei sillä, en mitään sinkoiluja kaivannutkaan, mutta energiaa ja pontevuutta sitäkin enemmän. Koska laukka ei pyörinyt, ei siirtyminen siitä raviinkaan ollut kovin mairitteleva. Enemmänkin venyvä ja hidas.

Lopuksi teimme vielä siirtymisiä käynnin ja laukan välillä. Jarrutuksen apuna teimme siirtymiset kulmiin. Aluksi teimme siirtymiset ihan pysähdyksiin asti, jotta hevoset osaisivat alkaa odottaa selvää siirtymistä kulmissa. Masa nosti laukat käynnistä aika mukavasti. Masassa kivaa onkin sen kohtuullisen täsmällinen suorittaminen. Siirtymiset laukasta käyntiin noudattelivat ymmärrettävästi tunnin aikaisempien siirtymisten kaavaa. Koska laukka ei rullannut rehellisesti eikä Masan takaosa ollut oikeasti töissä, saattoi kunnon siirtymisistä suoraan laukasta käyntiin vain haaveilla. Parhaimmat hetket sijoittuivat lyhyen sivun ensimmäisestä kulmasta nostettuun laukkaan ja lyhyen sivun toiseen kulmaan tehtyyn jarrutukseen. Siinä seinä tuli niin selvästi vastaan eikä laukka päässyt venymään lyhyen matkan takia. Niissä kohdissa Masa tuli kohtuullisen nopeasti parin raviaskeleen kautta laukasta käyntiin. Olisin itse saanut istua erityisesti siirtymisissä alaspäin paljon jämerämmin. Nyt tuppasin aina vähän menemään etukenoon tai ainakin jarrutuksessa pusertamaan itseni hieman irti satulasta.

Loppuravissa Masalla viimein oli vähän energiaa omasta takaa. Ravi rullasikin aika kivasti, ja Masa hieman ryhdistäytyi. Olipa kiva nähdä tällainen pieni energiapilkahdus, kun muutoin ruuna oli tunnin aikana tuntunut aika ponnettomalta. Ei se mikään liitokavio taidakaan olla, mutta jotenkin toivoisin, että siitä löytyisi hyvällä tavalla vähän enemmän paukkuja. Muutoin Masa on mukavan tasainen kaveri, jonka kanssa voisi pienellä energiatäydennyksellä vääntää koulua ihan hyvillä mielin.

Hyviä hetkiä ja treenitarvetta

Keskiviikkonakin piti päästä Paven selkään, ja onneksi tilaa löytyi koulutunnilta. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä viisi. Treeniaiheina olivat pohkeenväistöt sekä siirtymiset.

Ensimmäisenä tehtävänä ratsastimme pienemmän pääty-ympyrän kahdeksankulmiota ajatellen. Ympärällä tuli siis kääntää, mutta myös mennä suoraan. Ympyrän jälkeen siirryimme uralle pohkeenväistön avulla. Uralle päästyämme teimme siirtymisiä käynnin ja ravin välillä niin pääty-ympyrällä kuin uralla, kunnes olimme taas tehtävän alussa. Tulimme tehtävää myös ravissa. Kahdeksankulmion ajatteleminen ympyrällä auttoi siihen, etten jäänyt koko ajan vääntämään Pavea, vaan ajattelin suoristuskohdat ikään kuin pienenä taukona. Näin apuni eivät jääneet päälle enkä ähertänyt kauheasti turhaa. Ympyrät tällä ajatuksella sujuivatkin ihan mukavasti.

Väistöjä saimme ensin hakea, mutta käynnissä saimme niihinkin jo parempaa ajatusta. En kuitenkaan tuntenut satulaan ristiaskeleita niin selvästi, että olisin voinut tietää, kuinka hyvin niitä menimme. Opettajan mukaan väistöaskeleet tulivat kuitenkin jo paremmin. Ravissa väistöt olivat vähän hankalampia, mutta eivät niin kinkkisiä kuin ensimmäisellä kerralla. Siirtymiset käynnistä raviin sujuivat pääsääntöisesti ihan ok, vaikkakin välillä hieman hitaasti. Siirtymiset ravista käyntiin olivat taas sangen venyviä ja jännittyneitä. En saanut istuttua alas ja käytettyä istuntaa jarruttamiseen, vaan jäin liikaa ohjan varaan. Niin tuttu peruspulma, olisipa kiva saada petrattua tässä.

Toisena tehtävänä lähdimme käynnissä lävistäjälle ja noin puolivälissä siirryimme väistöön, jolla tulimme uralle. Väistö valmisteli samalla käynnistä tehdyn laukannoston. Laukassa pyöräytimme pääty-ympyrän ja siitä siirryimme toista lävistäjää myöten tehtävän alkuun. Minulta tosin taisi mennä se ohi, että tehtävä olisi tultu heti molemmista suunnista. Tulin ajatelleeksi tätä vasta sen verran myöhään, että väistöt vasemmalle jäivät paitsioon. Valtaosan väistöistä tein siis oikealle.

Ensimmäisen laukan jälkeen väistöt tahtoivat vähän mennä häseltäen, ja Pavella tuntui olevan kiire jo seuraavaan laukkaan. Saimme vähän neuvotella siitä, oliko kipittäminen ok vai ei. Välillä sain Paven uskomaan, että väistöaskeleet olivat hyvä valinta, välillä Pave taas skippasi ne. Parhaimmat laukannostot tulivat tietysti silloin, kun väistöpätkä oli mennyt asiallisesti. Pave nostikin muutaman kerran vasemman laukan hyvin näppärästi takaosalla ponnistaen. Oikea laukka ei noussut niin näppärästi. Väistövalmistelut siihen suuntaan olivat heikommat, mikä varmasti vaikutti onnistumiseen. Oikea laukka nousi usein raviaskeleiden kautta, joten tätäkin saa jatkossa työstää. Laukka sinällään sujui molempiin suuntiin ihan kohtuullisesti. Tahti säilyi mukavan tasaisena eikä Pave hoppuillut tai hyytynyt kummemmin.

Loppuravissa annoin Paven venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Väistöissä ja siirtymisissä meillä on vielä tekemistä, mutta tunnilla tulleet muutamat hyvät laukannostot ilahduttivat paljon. Pitää vain löytää ne oikeat säädöt, niin eivätköhän väistöt ja siirtymisetkin ala mennä parempaan suutaan. Pitää muistaa myös tehdä näitä asioita siellä satulassa eikä vain naputella hienoja suunnitelmia tänne blogiin.

Parikin hyvää riittää

Perjantain tuplahevostelut alkoivat Airan istuntatunnilla, jonka jaoin taas Kaisan kanssa. Ratsunani oli Hemppa. Tunnin aikana pääsimme treenaamaan tehostetusti kylkien käyttöä, mikä tuli kyllä tarpeeseen.

Aloitimme ravaamalla uraa myöten ja pyöräyttämällä voltteja niin lyhyille kuin pitkille sivuille. Niiden aikana saimme kerrata ulkokyljen kautta kääntämistä sekä lonkkien avaamista. Hemppa teki voltit molempiin suuntiin aika kivasti. Sain tosin muistaa käyttää myös ulkopohjetta paremmin kääntämisessä. Kyljet olivat aluksi vähän hukassa, mutta hiljalleen ne alkoivat löytyä. Tällä tehtävällä sain hyvin korjattua istuntaani vasemmassa kierroksessa, jossa tuppaan jäämään hieman oikealle kiertyneeksi. Nyt sain ajatuksen kanssa ottaa oikean kyljen haltuun ja kääntää sen avulla itseäni volteille. 

Tästä siirryimme pääty-ympyrälle, jolla väistätimme käynnissä hevosten takaosaa toviksi ulos ja teimme siitä pysähdyksen. Tälläkin tehtävällä saimme tehotreeniä kyljen käytöstä väistöissä. Hemppa väisti takaosallaan ulos ihan asiallisesti, kunhan sain kasattua itseni ja annettua oikeat avut. Sen sijaan väistöstä tehty pysähdys ei ollut Hempan mieleen. Se ei oikein malttanut seistä, vaan yritti lähteä liikkeelle tai oli muuten vain levoton. Hemppa tuntuu olevan enemmän tekemisen kuin odottelun kannalla. Saimme harjoitella tätä seisomista melkoisesti, mutta lopulta Hemppa alkoi malttaa paremmin. Niinä kertoina tajusin palkita sen lähtemällä nopeasti liikkeelle, koska se toimi sille parempana palkintona kuin se seisoskelu.

Lopuksi teimme pääty-ympyrällä laukannostoja ravista. Olin jo aiemmin kertonut vaikeuksistamme tässä ja sainkin kertauksen istunnan käytöstä nostoissa. Sen lisäksi, että rintakehä tuotiin lantion päälle, piti lantiota kääntää aika reippaasti. Hämmästyin siitä, kuinka iso liike olikaan. Nostot kuitenkin tuottivat rutkasti ongelmia, sillä Hemppa tarjosi niissä aluksi vain ravia. Sitten huomasimme sen yrittävän puskea koko ajan vasemman lavan kautta karkuun. Tämän jälkeen sain hakea Hempan aina ensin suoraksi, jonka jälkeen tehdä noston. Vaikeudet jatkuivat, mutta lopulta sain pari kertaa laukan nousemaan todella näppärästi ja pehmeästi. Jes! Itse laukka oli vähän nihkeää, mutta en jaksanut välittää siitä, sillä olin saanut istuntani toimimaan nostoissa, mikä tuntui oikein hyvältä. Kylläpä ne asiat voivatkin sujua helposti, kunhan vain istuu oikein. Vasemman laukan nostot onnistuivat vähän nopeammin, ja laukkakin pyöri paremmin. Sain istunnan kivan jämäkäksi, ja mukautuminen oli helppoa.

Tältä tunnilta jäi taas hyvin muistettavaksi niin kylkien kuin lantion käyttö. Hempankin kanssa oli hyvä käydä Airan tunnilla, sillä sekin palkitsi korjaukset istunnassa toimimalla heti paremmin. Hemppa ei myöskään hyytynyt ollenkaan niin kuin esimerkiksi Jetillä on joskus tapana tehdä, kun se huomaa pääsevänsä helpommalla. Hyödyksi siis oli jälleen kerran tämä istuntatunti. Hassua muuten, etteivät istuntatunnit ole enää pakkopullaa niin kuin ne vielä parisen vuotta sitten olivat. Nyt niitä odottaa innolla, sillä yleensä jokaiseen tuntiin mahtuu pieni oivallus, jota voi sitten muilla tunneilla treenata.

Mukavaa yhteistyötä

Keskiviikon ratsuarpajaisissa sain Dillen. Kahdeksan ratsukon tunnilla pääsimme vääntämään koulua tallin toisen opettajan ohjauksessa. Uuden opettajan tunnille pääsemmekin vasta viikon päästä. Tunnin aikana teimme siirtymiä: niin peruutuksia kuin peruutuksen jälkeen käynnistä nostettuja laukkoja.

Alkuverryttelyssä teimme käynnistä muutamia pysähdyksiä ja peruutuksia. Välillä Dille mietti aina tovin ennen kuin lähti peruutukseen, välillä taas nappasi idean vaivatta. Parhaimmillaan peruutukset lähtivät kevyesti, pahimmillaan Dille jäkitti vastaan ja lähti joko eteen tai poikittamaan sivulle. Muutoin verryttelyssä Dille oli mukava, liikkui ihan asiallisesti ja hakeutui pyöreämpään muotoon. Ympyröillä sen ulkopuolta sai vahtia molemmissa kierroksissa, jotta se ei turhaan roikkunut sillä puolella. Asetusten kanssa sai myös olla tarkka, ettei Dille vain pyöristänyt kaulaansa jättäen muut pyynnöt huomiotta.

Tunnin pääkuviona käänsimme pitkältä sivulta keskihalkaisijalle käynnissä. Siinä pysähdyimme ja peruutimme muutaman askeleen. Sen jälkeen jatkettiin eteenpäin ja tehtiin laukannosto käynnistä. Ratsastimme vielä lyhyelle sivulle muutaman kierroksen pääty-ympyrällä, kunnes palasimme tehtävän alkuun. Peruutukset lähtivät pääosin ihan ok, välillä toki sain korjailla Dilleä suoremmaksi. Laukannostot olivat vähän vaihtelevia. Alussa oli pientä nihkeilyä, mutta toistojen ja tarkemman ratsastuksen myötä saimme pari asiallistakin nostoa. Dillen laukka puolestaan oli pienellä säädöllä aika kivaa. Kun sen sai malttamaan ja olemaan riittävän suora, saattoi laukka-askeleeseen ratsastaa vähän pituutta. Ulkopuolenkin kanssa sai toki olla edelleen tarkkana, ettei Dille yrittänyt valua sitä kautta omille teilleen. Dille eteni myös mukavan tasaisesti ja aika pyöreänä. Laukka tuntui parhaimmillaan ihanan mutkattomalta ja helpolta. Sitä oli kiva fiilistellä.

Loppuraveissa sai vielä testailla parit askeleenpidennykset. Dille lähti pariin kertaan aika asiallisesti takapäätään käyttäen ja tahdin säilyttäen. Näistäkin jäi hyvät fiilikset, joten tunti päättyi oikein mukavasti. Olipa Dille tolkku ja ahkera! Dillessä kivaa on se, että vaikka se on poni, on sillä ihan hevosmaiset askeleet. Tällä tunnilla sillä oli oikein hyvä työmoraali eikä meidän tarvinnut kinastella, vaan yhteistyö pelasi kivasti. Dillellä voisi olla hauska mennä useamminkin, mutta koska en ole poniratsastajan kokoinen, on minun on parempi tyytyä satunnaisiin kertoihin sen kanssa. Kivaa vaihtelua se ainakin on.

Tuuppauksesta jumppasarjalle

Totuus ja tiputanssin kuviot
löytyvät ilmeisesti maasta.

Tiistain Tallimäen tunnilla väänsimme odotetusti koulua Jetin kanssa. Saimme tehtävät tehtyä sen verran vikkelästi, että saimme ottaa lopputunnista muutaman hypyn jumppasarjalla. Ratsukoita oli viisi, ja tehtävinä olivat askeleen pitäminen pitkänä, tasaisen voltin ratsastaminen, ympyrän suurentaminen väistöajatuksella, vastakaarrot sekä laukannostot käynnistä. Sekä tietysti se jumppasarja.

Alkuverryttelyssä keskityimme siihen, että hevoset sekä kävelivät että ravasivat pitkällä askeleella. Käynnissä tämä onnistui Jetin kanssa kohtuullisesti ilman kummempaa säätöä. Jetti tarjosi sopivaa käyntiä, ja minun tarvitsi lähinnä huolehtia sen säilymisestä kaarteissa. Ravissa hommia oli enemmän. Hain Jettiä ensin hereille, jotta se liikuttaisi kavioitaan reippaammin. Sitten tein tasapainottavia pidätteitä ja pyysin pohkeella askeleeseen venyvyyttä. Samalla yritin säilyttää pyöreyden, jotta Jetti lähtisi venyttämään askelta, ei jäkittämään pää ylhäällä. Tehtävä vaati nohittelua ja pohdintaa, mutta saimme muutamia parempia pätkiä.

Ajatusta kyynärkylmasta on juu, mutta pää on missä sattuu.

Tämän jälkeen ratsastimme täsmällisiä voltteja, joilta siirryimme isommalle ympyrälle pohkeenväistöajatusta käyttäen. Voltilla oli tärkeää säilyttää sama etäisyys keskellä olleeseen merkkiin ja huolehtia siitä, että hevonen kääntyi oikein. Tulimme tehtävää käynnissä ja ravissa. Tehtävä oli aika opettavainen etenkin, kun voltin keskellä ollut merkki kertoi heti, jos kuviolta lähti liirailemaan. Meno oli hieman työlästä molemmissa kierroksissa, kun Jetti pyrki ympyrältä ulos. Oikea kierros oli lopulta hieman helpompi, ja vasemmassa kierroksessa muistin lopulta paremmin pyytää etuosaa kääntymään. Ympyrän suurentaminen väistöajatuksella tuli tehtyä hieman hutiloiden, ilmeisesti tehtävältä oli siinä vaiheessa jo kiire pois. Veikkaan, että huolellisempi ratsastus tässä olisi auttanut voltinkin ratsastamista. Keskittymiskykyni tosin oli jäänyt matkasta.

Kädet, nuo omaa elämäänsä elävät tapaukset.
Taidan kuvitella olevani pyöräilemässä.

Seuraavaksi ratsastimme käynnissä vastakaarron, jonka lyhyelle sivulle tulleessa kaarteessa nostimme laukan ja laukkasimme pitkän sivun. Vastakaarrot onnistuivat kuvioltaan ihan hyvin, mutta aktiivisuus kärsi niissä melkoisesti. Yritin herätellä Jetti kävelemään aktiivisemmin, mikä onnistui hetkittäin, välillä taas ei. Laukannostoissa maltoin kuitenkin välillä olla rauhassa, jolloin muutamat nostot olivat ihan ok. Laukassakin sain patistella Jettiä liikkumaan, mutta pitkä sivu loppui aina kesken ennen varsinaista onnistumista. Onneksi työstimme oikeaa laukkaa tehtävän lopuksi vielä tovin, jossa sain hieman palikoita paikalleen. Hyödynsin myös kevyttä istuntaa sekä otin pari spurttia, jolloin laukka lähtikin pyörimään paremmin.

Katse ok, mutta kädet aika paikoillaan. Pohje kohtalaisesti,
ehkä hieman liikaa polven varassa.
Jalkaterän asennosta ei sitten puhutakaan.

Loppuun saimme tulla jumppasarjaa. Ensin tulimme sen kertaalleen ravissa puomeina molemmista suunnista. Tämän jälkeen tulimme sitä muutamia kertoja vasemmassa laukassa. Kummasti Jettikin alkoi laukata paremmin, kun itse intoilin tehtävästä. Jumppasarjalla ehdin mukavasti miettiä omien pohkeiden paikkaa, ja tällä kertaa tunnuin saavani ne pysymään aloillaan. Opettaja hilasi esteitä hieman ylemmäs, ja viimeisellä kierroksella jumppasarja päättyi 95 sentin okseriin, joka ei tuntunut missään. Jumppasarja on ihanasti auttava tehtävä, jossa jostain syystä ehdin miettiä korjauksia sekä rentoutua. Ilmeisesti se, ettei erikseen tarvitse miettiä ohjausta, vapauttaa ajattelua muuhun käyttöön. Jumppasarjatreenejä toivoisin enemmänkin juuri omaa mukautumista viilatakseni. Radalla en muka kykene keskittymään siihen niin hyvin, kun mielen päällä on kaikkea muutakin.

Tunti kruunautui mukavasti menneeseen jumppasarjaan. Kouluväännössä emme tänään oikein loistaneet. Jotenkin ilmassa oli yliyrittämistä ja pientä turhautumista, kun asiat eivät tapahtuneet itsestään. Aktiivisuuden puute taisi häiritä eniten, jolloin sorruin tuuppaamaan. Jetti ei tietenkään arvostanut tätä, vaan vastasi hyytymällä. Pieni nollaushetki noiden tilanteiden aikana olisi voinut tehdä terää, mutta tiedänpähän taas kerran, ettei tuuppaus ole tie onneen. Jospa ensi tunnilla vaikka muistaisin edes tämän.

Kuvista kiitos Elinalle! Kuvia on niin ihan analysoida ja samalla vähän piruilla itselle.

Tutumman Jetin kanssa treenaamassa

Tiistain Tallinmäen tunnilla aloitimme puomeilla ja jatkoimme koululla. Ratsukoita tunnilla oli viisi. Jetti oli saanut huilia edellispäivän, joten se oli ehtinyt levätä sunnuntain kisojen jälkeen.

Puomitehtävässä ylitimme puomeja ympyrän kaarella ja kokonaan ympyrällä pysyen ravissa ja laukassa. Ravissa homma alkoi toimia, jahka sain Jetin uskomaan, että sen askel voi venyä edes millin, ja sihtasin sen sopivasta kohdasta puomien yli. Oikeassa laukassa meno oli aluksi vaikeaa. Rämmimme puomeilla niin monta kertaa ravin ja laukan sekoituksessa, etten pysynyt laskuissa mukana. Yritin hakea parempaa reittiä sekä herättää Jettiä, mutta kumpikaan ei luonnistunut. Herätä ja rentoudu -mantra unohtui ihan täysin. Sen sijaan aina hetkeä ennen puomeja iski paniikki, jonka seurauksena yritin tuupata Jetin jotenkuten tehtävän läpi. Yllättäen tämä taktiikka ei toiminut. Lopulta sain tehtyä jotain mystistä, jolloin pääsimme puomit kohtuullisesti pari kertaa. Vasemmassa laukassa olin paremmin kartalla, jolloin sain jopa herätettyä Jetin, ja se alkoi ajatella enemmän eteen. Sillä fiiliksellä se venytti puomeilla askelta tarvittaessa ja selvitti ne yhden rämpimisen jälkeen mainiosti.

Tämän jälkeen siirryimme treenaamaan koulukiemuroita tulevan lauantain koulukisaharjoituksia silmällä pitäen. Siirryimme työskentelemään kentälle rajatulle 20 x 40 metrin alueelle. Ensimmäisenä ratsastimme lävistäjille niin keskiravia kuin muutaman askeleen käyntisiirtymiä. Muistin ratsastaa lävistäjän alussa Jettiä suoremmaksi, mikä auttoi etenkin keskiravipätkissä. Jetti tarjosi aika kivoja keskiraveja, mutta istuntani petti ihan totaalisesti. Väliin tein parit keskiravit keventäen, jotta Jetin ei tarvinnut kärsiä perunasäkkeilystäni. Muutaman kerran sain istuntapalikoitani kohdalleen, ja vatsalihakset poltellen istuin parit keskiravit hitusen asiallisemmin. Aika paljon olisi silti ollut korjattavaa istunnan rentoudessa ja jalkojen pitämisessä paikoillaan. Hyvää oli se, että Jetti reagoi pyyntöihin aika kivasti. Toiselle lävistäjälle tehdyt käyntisiirtymät sujuivat mukavasti. Pääsimme niin ravista käyntiin kuin käynnistä raviin ilman sen kummempia säätöjä.

Seuraavaksi teimme muutaman kerran laukannoston lyhyen sivun keskeltä käynnistä, jonka jälkeen laukkasimme pääty-ympyrän ja siirryimme pitkän sivun keskellä raviin. Laukat nousivat ihan ok, ja pääty-ympyrän kuvio oli suunnilleen selvä. Jetti laukkasi ihan asiallisesti, ja sain istuttua satulassa hieman alkutuntia paremmin. Siirtymät raviin olisivat saaneet olla valmistellumpia. Jostain syystä saan hieman valmisteltua siirtymiä ylöspäin, kun ne taas alaspäin tehtyinä tuppaavat unohtumaan. Voisin kuvitella, että riittämätön pohjeratsastukseni vaikuttaa siihen, etten juuri voi lyhentää askelta ilman, että hevonen ehdottaa jo siirtymistä. Tässäpä asia mietittäväksi ja korjattavaksi.

Tunnin lopun ravitehtävän tein muiden tekemän täyskaartokuvion sijasta pohkeenväistötreeninä. Väistätin Jettiä pituushalkaisijalta noin viiden metrin eli yhden kirjainvälin kohti uraa. Väistöt lähtivät aika mukavasti. Väistöissä oikealle sain olla tarkkana pitämässä Jetin ulko-osaa hallussa, jotta se ei pullahtanut sieltä matkoihinsa. Väistöt vasemmalle luonnistuivat aika kivasti. Onnistuneimmissa väistöissä tahti säilyi, ja Jetti väisti helposti. Tällaisia väistöjä olisi kiva esittää kouluradalla. Jetin ravi oli muutenkin lopputunnista jo sen verran letkeää, että tehtävien teko helpottui kummasti. Tämä päätti tunnin mukavasti.

Olipa kiva tunti! Mukava, kun yhden tunnin aikana voi treenata sekä puomeja että koulua. Jetti tuntui tänään taas mukavasti itseltään, sillä viime viikolla se oli minun kanssani hieman tavallista laiskempi. Liekö sitten vähän lämpimämmät ilmat sekä talvikarvan viimeiset rippeet tehneet olon tukalaksi. Nyt kuitenkin sujui taas pitkälti niin kuin yleensä, joten jospa loppuviikonkin treenit menisivät samaan tapaan. Niistä lauantain koulukisaharjoituksista nyt puhumattakaan. Siellä olisi tarkoitus tahkota niin K.N. Special kuin A-merkin kouluohjelma. Hui ja jee, jälleen kerran.

Kimurantit laukkalävistäjät

Tiistain Tallinmäen tunnille arvelin aiheeksi koulua ja olin oikeassa. Niinpä pääsimme Jetin kanssa treenaamaan ympyröitä, siirtymiä, askeleenpidennyksiä sekä lävistäjiä. Ratsukoita tunnilla oli kuusi. Jetti oli pitkästä aikaa jo edellisellä tunnilla töissä, joten se oli ehtinyt verrytellä hyvin.

Ravissa pyöräytimme pääty-ympyrät molemmille lyhyille sivuille ja suuntaa vaihdoimme lävistäjän kautta. Lävistäjällä teimme muutaman askeleen käyntisiirtymät sekä parit askeleenpidennykset. Ratti oli minulla tänään hukassa, jolloin ympyrät olivat melkoisia esityksiä. Jetti pääsi oikaisemaan tai puskemaan liki mielensä mukaan minun voivotellessa menoa. Jokin istunnassani ja apujeni käytössä tökki pahasti vastaan. Yritin käyttää ulkopohjetta, mutta roikuin edelleen sisäohjassa. Ei hyvä. Ympyrät paranivat toistojen ja oman istunnan korjauksen avulla, mutta kroppani selvästi kiukutteli vastaan. Parin askeleen käyntisiirtymät sekä askeleenpidennykset olivat myös valjuja. Molemmista puuttui napakkuus, jolloin tehtävät jäivät puolitiehen. Sisäinen kouluratsastajani ei ollut herännyt tähän päivään eikä estekuskini viitsinyt alkaa säätää koulukuvioita.

Seuraavaksi teimme lyhyeltä sivulta laukannostoja käynnistä, pyöräytimme pari pääty-ympyrää ja laukkasimme lävistäjän. Parit nostot lähtivät käynnistä, mutta esitimme myös raviaskeleita sisältäneitä nostoja. Ponnettomuus oli edelleen pulmana, jota en saanut ratkaisua. Ympyrällä ohjausongelmatkin jatkuivat, ja Jetti vei taas minua tovin minne mieli. Nyt sentään napakoiduin, kunhan olin ensin naureskellut onnettomalle ratsastukselleni. Ympyrät paranivat heti, kun sain Jetin ulkopuolen haltuun. Sisäpuolelta piti lähinnä rentoutua. Ulkopohje ja -ohja olivat korvaamaton apu pitämään Jetin oikealla tiellä. Molemmissa suunnissa ympyrät kuitenkin vaihtelivat jatkuvasti kokoaan. En tainnut kertaakaan ratsastaa aivan oikeaoppista ympyrää, vaan ne pysyivät pienempinä.

Laukkalävistäjät aiheuttivat taas harmaita hiuksia. Miten onkin niin vaikea laukata moinen tie? Saan ilmeisesti jonkinlaisen hätäilyhetken hyvissä ajoin, jolloin Jetti päättää ratkaista tilanteen omalla tavallaan. Oikean laukan lävistäjillä pulmana oli laukan putoaminen raviin liian aikaisin. Tähän suuntaan saimme pari asiallista hetkeä, jolloin pääsimme lävistäjän laukassa pysyen. Pientä ylivarmistelua oli vieläkin ilmassa, mutta siitä huolimatta Jetti piti laukan, kunnes pyysin sitä siirtymään ravin kautta käyntiin. Vasemman laukan lävistäjillä Jetti puolestaan esitti hienoja lennosta tehtyjä vaihtoja oikeaan laukkaan. Meillä olisi mennyt oikein mainiosti, jos tehtävänä olisi ollut tosiaan esittää laukanvaihtoja. Taisin siis taas olla turhan hätäinen, jolloin Jetti ratkaisi tilanteen tarjoamalla vaihtoa. Turhan panikoimisen vähentäminen, vanhan laukka-avun säilyttäminen sekä pieni asetus oikealle auttoivat sen verran, että saimme loppujen lopuksi pari kohtalaista suoritusta.

Loppuraveissa hurruuttelimme nopeasti ravipuomit muutaman kerran, jonka jälkeen tunti olikin pulkassa. Voi kouluratsastus ja sen vaikeus! Minulla olisi aika paljon työtä siinä, etten turhaan etukäteen hätäilisi tulevaa tehtävää, vaan osaisin ottaa siitä osan kerrallaan. Toki tulevaa pitää ajatella, mutta ei niin, että juuri sen hetken ratsastaminen unohtuu. Napakkuuden puute oli taas oma mokani. Jos en ole itse kovin hereillä, on vaikea vaatia sitä samaa hevoselta. Vaan tulipahan tahkottua taas yksi koulutunti. Täytyy kyllä seuraava koulutunti ratsastaa paremmin ajatuksen kanssa, sillä kotikoulukisat häämöttävät jo puolentoista viikon päässä.

Jumppaa ja notkistelua

Tiistain Tallinmäen koulutunnin piti tuttu tuuraaja, ja ratsukoita oli minun ja Jetin lisäksi peräti viisi. Pääsimme vähän jumppaamaan ja notkistamaan hevosia erilaisten tehtävien merkeissä. Kenttä oli illan myötä koppuroitumassa, mutta oli vielä pääsääntöisesti siinä kunnossa, että saatoimme ottaa käynnin ja ravin lisäksi lyhyet pätkät laukkaa.

Tunnin ensimmäinen kuvio sisälsi päätyyn pyöräytetyn ympyrän, jonka aikana takaosaa väistätettiin muutama askel ulommas. Pitkällä sivulla oli loiva kiemuraura, jonka keskikohtaan pyöräytettiin voltti kierrokseen nähden vastakkaiseen suuntaan. Sen jälkeen otettiin muutama väistöaskel ja ratsastettiin loiva kiemuraura loppuun. Lyhyen sivun keskelle tehtiin pysähdys ja peruutus. Toiselle pitkälle sivulle taas ratsastettiin vielä vähän loivempi kiemuraura kuin aikaisemmin. Kuviota tultiin ensin hyvä tovi käynnissä. Sen jälkeen sitä tultiin myös ravissa, jolloin pysähdys ja peruutus vaihtuivat ravi-käynti-ravisiirtymiseen.

Takaosan väistätykset olivat kuvion kinkkisin kohta. Eteenpäinpyrkimys katosi ja molempiin suuntiin sai välillä miettiä tosissaan, miten takaosan sai rehellisesti siirtymään. Opettaja neuvoi tekemään väistätyksiä ja suoristuksia nopealla rytmillä, jotta Jetille ei jäisi aikaa hidastella, vaan se voisi itsekin herätä hommiin. Suuria onnistumisia ei tässä tehtävässä tullut, vaikka väistätykset vasemmalle olivat hitusen helpompia. En saanut itse oltua kovin nopea, joten ei Jettikään moiseksi ryhtynyt. Etu- ja takaosan kontrollointi sekä tahdin säilyttäminen yhtä aikaa tuntui melkoisen haastavalta.

Loivat kiemuraurat sekä toiselle niistä pyöräytetty voltti sujuivat ihan kohtuullisesti. Opettaja muistutti tarkkailemaan, että Jetti liikkuu kaarteista ja volteista huolimatta tasaisessa tahdissa. Alun volteilla Jetti pyrki valumaan ulos, jota korjasin omaa istuntaani jämäköittämällä. Etenkin ulkokyljen tuen löytäminen sekä lonkkien avaaminen auttoivat. Oikea kylki oli tosin edelleen hukassa. Tahdin säilyttäminen etenkin käynnissä sujui vähän niin ja näin. Jaksan edelleen päivitellä sitä, kuinka vaikeaa käynnin ratsastaminen onkaan. Pysähdykset ja peruutukset lähtivät myös vähän vaihdellen. Olisin saanut valmistella pysähdyksen paremmin, mutta nyt se tuli tehtyä hieman hätäisesti. Tahdoin hypätä sen kohdan yli ja ajatella jo peruutusta.

Tunnin toinen kuvio tehtiin pääty-ympyrällä. Sen aikana teimme lyhyesti käynnissä muutamat takaosan väistätykset ulommas. Sitten teimme vasta-asetuksia sekä lisäsimme niihin tovin päästä myös aiemmin tehdyn takaosan väistätyksen ulommas. Näiden molempien jälkeen suoristimme sekä nostimme käynnistä laukan lyhyeksi toviksi. Vasta-asetukset auttoivat vähän suoristamaan Jettiä, sillä oikeassa kierroksessa se tahtoi asettua liikaakin. Takaosan väistätyksen yhdistäminen vasta-asetukseen tosin oli kinkkistä. Tänään jotenkin sähläsin kiireellä sen sijaan, että olisin malttanut ottaa asian kerrallaan. Muutaman kerran sain tehtyä valmistelut rauhassa, jolloin laukkakin nousi aika asiallisesti. Muut laukannostoyritykset olivat valumisia parin raviaskeleen kautta, joihin ei voinut olla tyytyväinen. Laukkaa olisi ollut kiva työstää pidempäänkin, mutta jospa kenttä piakkoin olisi siinäkin kunnossa.

Tunnin parhaimmat hetket tulivat tehtävien lomassa työstetyssä ravissa. Kun tehtävänä oli vain ravata uraa myöten sekä pyöräytellä sopiviin kohtiin ympyröitä, ei vaikeusaste noussut liian korkeaksi. Jumpat ja notkistelut tuntuivat auttaneen, sillä Jetti tarjosi aika letkeää, tasaista ravia. Muoto pysyi nätisti samoin kuin tahti, jolloin ravi tuntui mainiolta. Tässä ehdin miettiä omaa olemistani ja opetella olemaan säätämättä kaiken varalta jotain. Tänään ratsastukseni oli tosiaan vähän jännittynyttä ja häseltävää, mikä heijastui niin Jettiin kuin tehtäviin. Onneksi tunnin aikana sai välillä ihastella revontulia. Niinä hetkinä sain hyvin nollattua omaa päätäni ja palattua tehtävien pariin vähän rennommalla mielellä.

Tahti tarkkailussa

Tiistain Tallinmäen koulutunnilla pääsimme Jetin kanssa miettimään tahtia ja tuntumaa. Ratsukoita oli yhteensä neljä. Kelinä oli pari plussa-astetta räntäsateella höystettynä. Onneksi ratsastaessa tarkeni mainiosti, niin sade ei latistanut fiilistä. Tunnilla treenasimme tahdin ja tuntuman merkitystä hyödyntämällä voltteja, laukannostoja sekä väistöjä.

Tahtia mietimme jo alkuravissa tulemalla kenttää isona kahdeksikkona. Tahdin tuli säilyä tiestä riippumatta koko ajan. Meillä Jetin kanssa tunti alkoi hiippaillen. Ruuna oli vissiin saanut lomailla sen verran, että testasi taas, tarvitsiko minua kuunnella vai saattoiko se hiippailla ja mutkitella oman mielensä mukaan. No, alussa se saikin, kunnes kerroin sille haluavani jotain muuta. Hiljalleen ravi ja sen tahti paranivat myös kaarteissa, kunhan vain olin hereillä ja ratsastin nekin kohdat.

Seuraavaksi siirryimme pituushalkaisijalle, jonka keskikohdassa pyöräytimme vaihdellen voltin vasemmalle tai oikealle. Sen jälkeen jatkoimme sen suoraan ja pyöräytimme seuraavan voltin vasta pitkän sivun keskelle. Tehtävässä sai voltin ratsastamisen lisäksi pitää mielessä tahdin säilymisen. Suoralla uralla se onnistuikin aika asiallisesti, mutta volteilla päästin Jetin välillä hyytymään. Kun taas sain aloitettua voltin hyvässä tahdissa ja pysyttyä tuntumalla, sujui loputkin siitä ihan kivasti. Tämän jälkeen pyörittelimme ravissa tovin pienempää volttikahdeksikkoa samaa asiaa treenaten. Voltit oikealle menivät hyvin. Kun taas lähdin vaihtamaan suuntaa vasemmalle, pääsi Jetti hakemaan vähän tilaa oikealta mutkan kautta. Opettaja neuvoi ajattelemaan tulevaa käännöstä vasemmalle nopeammin, jolloin mutka jäisi pois. Tämä vinkki auttoi, ja myös voltit vasemmalle paranivat.

Volttikuvioiden jälkeen siirryimme miettimään erityisesti tuntumaa. Sen tehtävänä olivat käynnistä tehdyt laukannostot sekä laukkapätkä pitkän sivun verran. Hifistelin mielessäni hienoja laukannostoja, joita en kuitenkaan saanut tehtyä oikeasti. Ilmeisesti riittävä pontevuus ja lyhyys puuttuivat käynnistä, jolloin mielikuvani mukaiset laukannostot eivät toteutuneet. Nostot eivät kuitenkaan huonoja olleet, mutta jäivät ne silti vähän kaivelemaan. Jetti tuntui olevan laukkaamisesta mielissään, sillä se meni ihan oma-aloitteisesti riittävän reippaasti. Tuntuma pysyi pääsääntöisesti nostoissa ja laukassa ihan asiallisesti. Ulko-ohjan tuki olisi tosin voinut olla vasemmassa kierroksessa parempi. Siinä kierroksessa sain myös korjata Jetin etuosaa oikealta takaosan eteen. Kun sain sen tehtyä, loksahti Jetti pyöreämmäksi ja rennommaksi. Korjauksia oli hyvä tehdä, kun onnistumisen huomasi näin selvästi.

Lopuksi teimme parit käynti- ja raviväistöt kääntämällä lyhyeltä sivulta pitkälle sivulle hieman aikaisemmin ja väistättämättä hevoset siitä uralle. Väistöt oikealle olivat tihkaampia, ja sain olla tarkkana Jetin suoruuden ja ulkopuolen tuen kanssa. Väistöt vasemmalle sen sijaan olivat helpompia ja sujuvampia. Tahtikin säilyi niiden aikana aika hyvin. Välillä sain jopa vähän pidättää Jettiä, ettei se vain kipittänyt väistöstä läpi. Tällaista Jettiä oli kiva ratsastaa väistöissä, kun sitä sai enemmän pidättää kuin pyytää eteen. Olisi ollut kiva saada samanlaiset väistöt myös oikealle, mutta se suunta pysyi nyt vähän hankalampana. Varmasti pienen jumppatuokion jälkeen väistöt siihenkin suuntaan olisivat parantuneet, mutta tällä kertaa aika ei riittänyt kunnon viilaamiseen.

Tunnin treenit olivat kivoja. Tahdin säilyttäminen on tietenkin tärkeää, mutta yllättävän vähän muistan kiinnittää siihen huomiota. Yleensä puutun asiaan vasta sitten, kun tahti on hiipunut pahasti. Jostain syystä en saa reagoitua ajoissa, jolloin tahti ehkä säilyisi paremmin. Mutta onpahan taas yksi asia, jota treeneissä voi miettiä.

Asetusten askartelua

Tallinmäen tiistain koulutunnilla pääsimme Jetin kanssa askartelemaan niin myötä- ja vasta-asetuksia kuin laukannostoja käynnistä. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä viisi. Kenttä oli vähän edellisviikkoa parempi, mutta laukkaaminen jätettiin silti vielä vähäiseksi.

Alkuverryttelyn ravissa opettaja kertaili istunta-asioita ja muistutti minua pitämään pohkeet koko ajan tuntumalla. Sain korjattua pohkeideni paikkaa paikoin hyvin, mutta tein sen edelleen jotenkin väärin. Nimittäin aina, kun sain pohkeet tuntumalle, koko muu istunta jännittyi. Tämän huomion jälkeen aloin rentouttaa tietoisesti istuntaani ajattelemalla jalat ja muun kropan toisistaan irrallisiksi. Näin en siis ainakaan mielikuvissani antanut jalkojen korjauksen vaikuttaa muuhun kroppaan. Tämä ajatus tuntui auttavan hieman.

Treenasimme myötä- ja vasta-asetuksia käynnissä ja ravissa niin pitkillä sivuilla kuin pääty-ympyröillä. Ideana oli saada hevosia rentoutumaan ja pyöristymään viimeistään sitten, kun vasta-asetuksesta palattiin joko myötäasetukseen tai kokonaan suoruuteen. Vasta-asetukset sujuivat mukavasti oikealle, kun taas vasemmalle ne olivat tihkaampia. Jetti hoksasi tehtävän jujun nopeasti ja tarjosi mukavan rentoja ja pyöreitä hetkiä rauhassa tehtyjen asetusten avulla. Vasta-asetuksesta oli apua etenkin oikeassa kierroksessa, jossa olen antanut Jetin alkaa liirailla ulos. Kun en voinut vasta-asetuksen ansiosta vääntää hevosta ylimyötäasetukseen, oli ulkopuoli kummasti paremmin hallussa. Kun lisäsin siihen vielä oman istuntani korjausta, saimme muutamia ihanan vaivattomia ympyröitä oikealle. Kun asetukset alkoivat sujua, sai tehtävään ripotella oman mielen mukaisesti pieniä temponvaihteluita. Ne sujuivat ihan kohtuullisesti.

Asetusaherruksen jälkeen poimimme sen tarjoaman pyöreyden ja pyrimme jalostamaan sen käynnistä tehtyihin laukannostoihin. Sain Jetin pyöristymään nätisti, mutta se tahtoi kadota aina noston aikana. Yritin ajatella kädet tasaiselle tuntumalle, mutta jotenkin Jetti pääsi tekemään nostot aina hieman jännittyen. Sain kuitenkin laukkapätkän aikana palautettua pyöreyttä hieman, joten se lohdutti. Harmitti kuitenkin, kun en tajunnut, missä ongelma piili. Tämä tehtävä olisi ollut hyvä nähdä videolta. Itsestä tuntui, että nostot menivät liki väärinpäin olevalla hevosella, mutta opettajan palaute oli positiivisempaa. Muutamat nostot olivat kuitenkin takapään osalta aika kivoja. Jetti selvästi ponnisti laukkaan eikä valunut pyydettyyn askellajiin. Itselleni voin antaa plussaa siitä, että maltoin istua nostokohdissa kohtuullisesti. Bravuurini on joko pusertaa hevosta istunnalla tai sitten "avittaa" nostoa soutamalla itse satulassa. Nyt vältin pahimmat karikot molemmista, jeij!

Loppuraveissa teimme vielä vähän temponvaihteluita. Varsinaista keskiravia ei haettu, mutta jotain sen kaltaista kuitenkin. Jetti toimi tässä vaiheessa mukavasti. Opettaja kehui Jetin ravanneen ryhdikkäänä, ja siltä se kyllä hyvinä hetkinä tuntui. Sain tehtyä temponlisäyksen mukavasti pala kerrallaan, mikä varmasti auttoi säilyttämään Jetin tasaisena. Tässä tehtävässä sain taas vihiä siitä, miltä Jetin tulisi tuntua esimerkiksi kouluaitojen sisäpuolella. Ehkä vielä jokin päivä saan tuosta samasta fiiliksestä kiinni, ja pääsemme Jetin kanssa esittämään oikein asiallisen kouluohjelman.

Tosikkona tolskaamassa

Perjantaina kävin ratsastamassa Tallinmäellä Jetin itsenäisesti. Mielessäni pyörivät K.N. Specialin jutut, sillä kaikessa nurinkurisuudessa olen yllättänyt itseni miettimästä vaihteeksi koulukisoihin osallistumista Jetillä. Kaikkea sitä! Treeniaiheeksi valitsit siirtymät, joita ohjelmassa tietysti on. Samalla yritin haeskella samanlaisia onnistumisia kuin mitä olemme parin edelliskerran itsenäisillä tunneilla saaneet. Pahaksi onneksi mielikuvitussilinterini puristi päätäni vähän liikaa, jolloin tunti meni yliyrittämisen myöten sähläyksen puolelle.

Alkuverryttelyssä tein siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin lähinnä sillä ajatuksella, että Jetti alkaisi herätä hommiin ja reagoida pohkeisiin. Työstön kautta tämä alkoi toimia ihan ok. Sen jälkeen hain muutamat ponnekkaammat ravihetket, jotka edelleen olivat kohtuulliset. Sitten päätin vielä työstää tovin laukannostoja käynnistä. Edelleen Jettiä herätellen ja riittävän nopeita reaktioita hakien. Jetti ei ihan alussa lähtenyt laukannostoihin innolla. Sen sijaan se tarjosi joko ravia tai nosti laukan parin askeleen ajaksi ennen kuin pudotti raville. Pyrin istumaan satulassa nostopyynnön aikana hiljaa, etten sortuisi tuuppaamaan istunnalla. Nostot paranivat hieman, mutta kunnon pontevuus jäi puuttumaan.

Hurautin hyvin suurpiirteisesti K.N. Specialin läpi. Lähinnä vain kerratakseni ohjelman kulun. Ajatusta hyvästä suorituksesta en tosin sille uhrannut, sillä en vain jaksanut keskittyä kunnolla. Olin vissiin ajatellut, että Jetin olisi pitänyt olla automaattisesti tasaisen hyvä. Kun taas jouduin tekemään töitä enkä aivan onnistunut, heitin hanskat puolittain tiskiin. Mutta tulipahan kerrattua ohjelma. Muuta siitä ei varmaan kannatakaan kirjoittaa, sillä humputtelumeiningillä se ei tietenkään ollut kovin loistelias. Saimme toki tehtyä asiat suunnilleen niin kuin piti, mutta siinäpä se suurin onnistuminen olikin. Olin liian tosikkona liikkeellä, mikä heijastui ratsastukseeni näin. Sivuhuomiona vielä sellainen, että olipa muka vaikea istua pitkästä aikaa näinkin pitkään harjoitusravissa, huh!

Loppuraveissa pyörittelin vielä ympyröitä molempiin suuntiin rennompaa menoa hakien. Jetti ei vieläkään ollut liitokavio, mutta ymmärsin olla murehtimatta turhia. Ympyrät menivät pääsääntöisesti aivan mukavasti, mihin oli syytä olla ihan tyytyväinen. Tällä kerralla huomasin taas hyvin, kuinka omat ajatukset ja tunteet vaikuttavat ratsastukseen. Vailla huolen häivää tulee helposti ratsastettua rennosti. Kun taas mielessä pyörivät esimerkiksi kisat, tulee ratsastuksesta paljon jännittyneempää ja suorituskeskeisempää. Sama ilmiö näkyy minulla monesti koulukisoissa. Tuntuu, että juuri silloin on onnistuttava tai millään aiemmalla ei ole mitään väliä. Melko ehdoton ja rehellisesti sanottuna hölmö tapa ajatella. Onneksi tiedostan tämän, niin siitä voi opetella eroon. Yksinkertaisesti tämän tunnin voi niputtaa siihen kategoriaan, kun meno on tahmaisempaa eivätkä asiat onnistu ihan just nappiin. Vaarallista se ei tosiaan ole, vaan näitä päiviä nyt sattuu mukaan. Seuraavalla tai sitä seuraavalla kerralla voikin jo mennä paremmin.

Pidennysten parissa

Perjantaina kävin Tallinmäellä ratsastamassa Jetin itsenäisesti. Treeniaiheeksi päätin ottaa ravityöskentelyn ja erityisesti askeleen pidennykset. Lisäksi otin käteni tehotarkkailuun, jotta ne pysyisivät edes puolet tunnista enemmän oikealla paikallaan eivätkä vajoaisi ja seilaisi minne sattuu. Alkuverryttelyssä menin taas hyvän tovin ravissa Jettiä herätellen. Samalla sain hyvin korjata niin käsien asentoa kuin istuntaani.

Alkuverryttelyn jälkeen päätin pitää Jetin hereillä tekemällä laukannostoja käynnistä. Hyvin lyhyen laukkapätkän jälkeen siirryin ravin kautta käyntiin. Laukannostoissa pyrin istumaan rauhassa ja malttamaan. Nostoissa sorruin muutaman kerran tuuppaamaan, kun Jetti ei reagoinut pohkeeseen riittävän nopeasti. Tajusin kuitenkin vähentää tuuppimisia ja tehdä nostoavut selkeästi. Nämä kerrat Jetti palkitsi todella mukavilla nostoilla, jotka lähtivät pontevasti. Siirtymät laukasta raviin olivat vähän valmistelemattoman oloisia. En tainnut kiinnittää niihin niin paljon huomiota. Ravista käyntiin päästiin kohtuullisesti, mutta olisin saanut kyllä viilata siirtymiä alaspäin samalla innolla kuin siirtymiä ylöspäin. Ne ovatkin minulle hieman vaikeampia. Istuntani taitaa levitä sekä jännittyä niiden aikana, mikä tietysti heijastuu siirtymän laatuun.

Tässä vaiheessa Jetti oli lämmennyt kunnolla, joten siirryin ravissa tehtyihin askeleen pidennyksiin. Muistin vielä yhdellä kerralla sattumalta onnistuneet pidennykset tuntuman säilyttäen, joten lähdin hakemaan samanlaisia onnistumisia. Tein pidennyksiä aluksi lävistäjillä, jolloin Jetti oppi odottamaan tulevaa. Sen jälkeen kokeilin niitä myös uralla, jotta tuttu reitti ei osittain tekisi työtä puolestani. Tällä kertaa en saanut ihan niin kivoja pidennyksiä kuin olisin halunnut. Jetti vastasi kyllä asiallisesti pohkeeseen, mutta tuntuma ja rentous eivät aivan pysyneet mukana. Tajusin vähän parantaa tilannetta pienillä puolipidätteillä, mutta lopullinen loksahdus jäi matkasta. Onneksi eroa perusraviin tuli, ja siirtymät tavalliseen raviin onnistuivat aika pehmeästi. Ratkaisuna olisi todennäköisesti ollut valmistella lähdöt pidennyksiin paremmin.

Lopuksi pyörittelin muutamia ympyröitä molempiin suuntiin. Jetti toimi aika kivasti, ja ravi oli paikoin aika mainiota. Annoin Jetin vielä venyttää ohjan perässä, mikä sujui hyvin. Tunnin suurin ilo oli kyllä tuo ravi. Siinä saimme muutamia niin kivoja hetkiä, kun meno oli helppoa ja vaivatonta. Sellaista ravia olisi ilo esittää kouluaitojen sisäpuolella. Laukan työstäminen jäi tänään vähemmälle, sillä nollakelin lumi tuppasi tekemään takakavioihin tierat. Laukan vähyys ei tosin haitannut, sillä tulipahan työstettyä ravia kunnolla. Miten muuten niiden käsien kanssa meni? Suureksi yllätyksekseni jaksoin kiinnittää niihin melko paljon huomiota, minkä ansiosta ne pysyivätkin paremmin oikealla paikallaan. Ympyröillä huomasin niiden karkaavan kaikista helpoiten omille teilleen. Sain kuitenkin ympyröidenkin aikana korjattua niiden paikkaa paremmaksi. Kaikkinensa mukava ratsastus näin viikonlopun alkajaisiksi.

Tuntumaa tuntumaan

Perjantaina kävin ratsastamassa Jetin Tallinmäellä itsenäisesti. Päädyin ratsastamaan ympyröitä asetuksia miettien sekä laukannostoja ja lyhyitä vastalaukkapätkiä. Näiden lisäksi pyrin korjaamaan istuntaani sekä ennen kaikkea kantamaan kädet. Se olikin kaikista vaikeinta. Alkuverryttelyssä ravasin uraa myöten molempiin suuntiin hyvän tovin ylimääräisiä säätämättä. Parilla viimeisellä kierroksella nohitin Jettiä liikkumaan vähän reippaammin, mikä onnistui kohtuullisesti. Jetti oli tosin varma siitä, että kentän valojen ulottumattomissa oli sapelihammastiikerilauma, joten se keksi vähän säikähdellä omiaan. Ainakin siinä oli omasta takaa vähän säpinää, jota sain keskittyä kanavoimaan parempaan liikkumiseen. Samalla sain treenata taas sitä, kuinka yrittää pysyä rentona, vaikka hevonen näkee pieniä, vihreitä miehiä. Hyödyllistä treeniä.

Ravissa ratsastin ympyröiden lisäksi kolmikaarisia kiemurauria. Etenkin niiden aikana käteni lähtivät seikkailemaan aivan liian alas. Miten niiden kantaminen voikin olla niin vaikeaa? Lopulta nappasin raipan käsiini niin, etten enää voinut laskea käsiä alas ja kauas toisistaan. Saivatpahan pohkeenikin tehdä töitä, kun en voinut yrittää tehdä kaikkea käsillä. Tämä kikka auttoi kantamaan käsiä paremmin myös, kun otin raipan pois. Toki ne lähtivät aina omille teilleen, mutta kummasti niitä muisti korjata enemmän. Muutoin ravityöskentely tuntui aika kivalta. Jetti liikkui mukavasti, ja asetukset löytyivät asiallisesti. Oikeassa kierroksessa muistin myös olla asettamatta liikaa ja huolehtia ulko-ohjastakin. Tällä kertaa työstin kyllä ihmeen keskittyneesti ravia. Pysyin myös suosiolla kevyessä ravissa, jossa sain kontrolloitua omaa istuntaani paremmin.

Laukkaa työstin lyhyen tovin ympyrällä molempiin suuntiin. Jetti ei oikein keskittynyt, sillä yksi kohta ympyrästä oli epäilyttävässä paikassa, jota piti muistaa tuijotella. Sorruin sitten häseltämään, jolloin Jetti ei juuri innostunut etenemään. Päädyin vaihtamaan tehtävää hyvän sään aikana. Seuraavaksi tein laukannostoja käynnistä suoralla uralla valiten aina kierrokseen nähden vastaisen laukan. Noston jälkeen laukkasin vielä lyhyen sivun puolikkaana ympyränä ja pätkän toista pitkää sivua, kunnes siirryin ravin kautta käyntiin. Pientä vastalaukkatreeniä siis. Nostot lähtivät alun jälkeen kohtuullisesti. Tajusin pitkästä aikaa malttaa nostoissa ja olla istunnalla rauhassa. Näin Jetti sai nostaa laukan ilman, että tuupin sitä. Muutamat nostot olivatkin aika kivoja, joten tätä täytyy oppia tekemään useamminkin. Vastalaukkapätkät sujuivat kertaa lukuun ottamatta. Oikea laukka vasemmassa kierroksessa tuntui tasapainoisemmalta kuin toiseen suuntaan. En silti saanut asetettua Jettiä menosuuntaan, vaan jostain syystä pidin hevosen laukan mukaisesti asetettuna. Yritin korjata tätä, mutta taisin istua jotenkin niin vinkkarassa ja hätäillä, etten saanut asetusta vaihdettua. Tästä huolimatta Jetti kuitenkin säilytti vastalaukan aika ongelmitta. Vielä kun oppisin itse olemaan rennosti ja tasapainoisesti kyydissä, niin johan olisi helppoa.

Lopussa oli vielä testattava parit askeleenpidennykset ravissa. En tiedä, mitä tapahtui, mutta sain kerrankin pidettyä tuntuman myös tässä tehtävässä. Yleensä tuppaan nakkaamaan ohjat pois, kun pyydän hevosta venyttämään askelta. Nyt jokin loksahti paikoilleen, ohjat pysyivät käsissä, ja Jetti lähti venyttämään aika mukavasti. Muotokin tuntui pysyvän hyvän tuntuman takia asiallisena, jolloin kokonaisuudessaan askeleenpidennykset olivat aika kivat. Hitsit, tällaista lisää! Näiden hyvien hetkien jälkeen annoin Jetin venyttää ohjan perässä, minkä se teki mukavasti. Olin tässä vaiheessa ihan yllättynyt siitä, kuinka keskittyneesti humputin koulua itsenäisesti. Jotenkin tänään oli sellainen kerta, kun jaksoin yrittää ja korjata enkä vetänyt hernettä nenään, kun jokin asia ei onnistunut kerralla. Tällaisella asenteella on kyllä mukava ratsastaa, joten tähän täytyy pyrkiä jatkossakin.

Kevyesti kentällä

Lauantain ratsastukset jatkuivat Hiliman jälkeen kevyesti Jetin kanssa kentällä pyörähtäen. En suunnitellut ratsastukselle mitään kummempaa, kunhan Jetti vain saisi vähän liikuntaa. Niinpä loppujen lopuksi kolusimme kentällä puolisen tuntia perusratsastuksen parissa. Oli kyllä mielenkiintoista hypätä Hiliman kyydistä Jetin selkään.

Jetillä oli pitkästä aikaa pällistelypäivä. Etenkin lumiset tynnyri ja selkäännousujakkara olivat hui, ja ne piti tietysti yrittää kiertää vähän kauempaa. Koska koko kenttä oli käytössämme, päätin suosiolla väistellä hui-kohtia enkä jäädä kinastelemaan niistä. Ravissa hurruuttelin niin ympyröitä kuin täyskaartoja. Välillä yritin myös herätellä Jettiä etenemään vähän reippaammin. Jetin kanssa oli jännä huomata, kuinka ratsastin sitä paljon hätäisemmin kuin esimerkiksi Hilimaa. Mielestäni kaiken olisi pitänyt tapahtua nyt ja puoliksi itsestään. Vaikka ihan yhtä lailla Jetti ansaitsee hyvän ajan vertyä sekä selkeät, tasaiset avut. Ilmeisesti hätäilyni alkoivat siitä, kun Jettiä pitikin herätellä liikkumaan, kun taas Hilima liikkui pitkälti omasta halustaan.

Laukkaa en työstänyt kerralla pitkään, vaan tein useita nostoja käynnistä ja siirryin aika nopeasti ravin kautta käyntiin. Tein nostoja vähän missä sattuu, myös kierrokseen nähden vastaisesti suorilla pätkillä. Jetti kuunteli hyvin sen, kumpaa laukkaa pyysin ja nosti aina toivotun. Välillä se tosin ei ymmärtänyt, että pyysin laukkaa ja tarjosi kiemurtelua. Saisin muistaa Jetinkin kanssa olla vähän maltillisempi ja antaa asioille aikaa. Ei nyt tietenkään mitään kohtuuttomia viiveitä, mutta samanlaista kärsivällisyyttä kuin esimerkiksi Hiliman kanssa. Jotenkin Jetin kanssa oletan, että sen pitäisi suunnilleen lukea ajatukseni ja mieluusti vielä keksiä asiat jo ennen kuin itse olen ne huomannut. Melkoisen kohtuuton vaatimus, vaikka Jetti onkin mainio ja osaava ratsu. Oli kuitenkin mielenkiintoista huomata tämä asennemuutos näiden kahden hevosen välillä. Tätäkin täytyy työstää, sillä vähän rennompi ja huolettomampi mieli Jetin selässä tekee vain hyvää.

Loppuraveissa pyörittelin vielä muutamat ympyrät. Jetti ravasi ihan mukavasti ja toimi molempiin suuntiin asiallisesti. Olihan sen kanssa moni asia mutkattomampi kuin Hiliman, mutta kyllä Hilima veti pidemmän korren eteenpäinpyrkimyksessä. Molemmissa ratsuissa on kyllä puolensa, ja oli kiva mennä niillä näin peräkkäin. Tulipahan huomattua muutoksia omassa ratsastuksessa kahden hevosen välillä. Taas yksi asia mietittäväksi. Olen aiemminkin pohtinut sitä, kuinka jokaisen hevosen kanssa pitäisi osata mukautua ratsastamaan sen tilanteen vaatimalla tavalla. Jetin kanssa taidan mennä turhan monesti perusasetuksilla, koska onhan se niillä joskus aiemminkin toiminut. Tämän automaattiasetuksen sijasta saisin opetella ottamaan taas jokaisen kerran omanaan. Siinäpä uusi haaste ratkaistavaksi.

Pikkuriikkinen ahaa-hetki

Keskiviikon valmennusryhmän tunti yhdistettiin jälleen B-tunnin kanssa, joten ratsukoita oli kahdeksan. Tämä ei onneksi pahemmin haitannut koulutuntia, jolle sain Manun. Samalla selvisi, että seuran vuoden viimeiset koulukisat siirtyvät sellaiselle päivälle, jolloin en itse pääse mukaan. Sain siis samalla hyvästellä tämän vuoden kouluratsastustavoitteeni eli yrityksen saada hyväksytty tulos seurakisojen helposta A:sta. Harmi. Tunnilla pääsimme kuitenkin treenaamaan pohkeenväistöjä, voltteja sekä työstämään ravia ja laukkaa.

Tunnin pohkeenväistökuvio tehtiin pitkältä sivulta keskihalkaisijalle. Sen jälkeen suoristettiin ja pyöräytettiin voltti vastakkaiseen suuntaan. Tämän jälkeen palattiin toista pitkää sivua myöten takaisin ja sen loppupuolella pyöräytettiin toinen voltti. Väistöt teimme kokonaan käynnissä, mutta kuviota tultiin myöhemmin muuten ravissa. Pohkeenväistöt sujuivat yllätyksekseni molempiin suuntiin kohtuullisesti. Manun kanssa ongelminani ovat yleensä olleet tahdin hiipuminen ja väistön olemattomuus. Tänään Manu oli mukavasti kuulolla, jolloin sekä pohkeet että pidätteet tarkoittivat useimpina kertoina jotain. Väistöissä tärkeintä oli pitää Manu riittävän suorana, ettei se päässyt pullahtamaan lavan kautta karkuun. Välillä sain olla myös hyvin kevyt pohjeavuilla, ettei Manu lähtenyt poikittamaan liikaa.

Ravityöskentely ympyröillä ja suorilla pätkillä sujui aika kivasti. Tunnin teemaksi olin ottanut pohkeideni käyttämisen, sillä Manun kanssa monesti unohdan ne kokonaan. Luulen muka, ettei itsestään liikkuvaa hevosta tarvitse ratsastaa jalalla, mikä on ihan hullunkurinen ajatus. Pohkeiden ja ohjan yhteistyö näkyi Manussa mukavana rauhallisuutena. Sain sitä välissä ravissa vähän lyhyemmäksi, jolloin se meni kivan tasaisesti ja pätkiä aika rentonakin. Välillä se toki pyrki kiirehtimään, mutta sain sen aika helposti takaisin kuulolle. Opettajakin kommentoi Manun ravin olleen jo alkupuolella tuntia aika kivaa.

Laukkakuviona oli nostaa toiselta pitkältä sivulta se käynnistä. Toiselle pitkälle sivulle puolestaan pyöräytettiin kaksi volttia. Laukat nousivat kohtuullisesti, kun valmistelin ne huolella. Huolimattomat nostot menivät tietysti raviaskelten kautta. Laukkaa en tänään saanut pyörimään ihan niin hyvin kuin olisin halunnut, vaikka pari parempaa pätkää mahtui mukaan. Olisin varmasti saanut suoristaa Manun paremmin, jolloin se olisi päässyt laukkaamaan helpommin. Nyt taisin keskittyä liikaa myötäasetuksen nypläämiseen, jolloin tahattomasti väänsin Manun kaulan mutkalle. Laukassa istuntani pääsi retkahtamaan harmittavan paljon, vaikka yritin saada lantiota alle ja ylävartaloa rauhoittumaan. Manu on herkkä istunnalle ja korjaa heiluvan ratsastajan tuottamat tasapaino-ongelmat vauhdilla. Olikin opettavaista huomata, kuinka Manu tasoittui aina, kun sain itseni kuosiin. Vielä kun saisin pidettyä itseni paketissa enemmän kuin pari askelta kerrallaan.

Tunnin tavoitteeni paremman pohjeratsastuksen osalta toteutui kohtuullisesti. Sen varmasti huomasi siitä, että loppuraveissakin Manu malttoi ihmeen hyvin. Yleensähän se on minun kanssani lähtenyt viimeistään tässä vaiheessa kauhomaan kuin mikäkin kiituri. Täydellistä pohjeratsastukseni ei ollut lähellekään, mutta siihen keskittyminen vei sopivalla tavalla huomiota ohjissa roikkumiselta. Se osaltaan piti Manua kevyempänä edestä, kun en päässyt ehdottelemaan sille vetokisaa. Tällaiset pienten ahaa-hetkien tunnit ovat kyllä kivoja. Kummasti lämmittää mieltä huomata, että pystyn ennen tuntia ajattelemaan jotain korjausta vaativaa asiaa ja jopa tunnin aikana tekemään töitä sen eteen. Pieniä parannuksia, mutta varsin aiheellisia sellaisia.

Asettamista ja siirtymisiä

Keskiviikon valmennustunnilla ratsukoita oli yhteensä viisi. Ratsukseni sain Manun, jota olin marraskuun koulukisoja varten toivonut. Koulutunnilla pääsimme jumppaamaan hevosia ympyröillä myötä- ja vasta-asetusten, pohkeenväistömäisten hetkien sekä siirtymien avulla. Manu lähti tunnille karsinasta, jossa se oli pitkästä aikaa tympeä käsitellä, mutta onneksi tympeys ei yltänyt ratsastukseen asti.

Pysyimme valtaosan tunnista ympyröillä. Ympyrällä ratsastimme erityisesti käynnissä ja ravissa myötä- ja vasta-asetuksia isontaen ja pienentäen ympyrää. Tarkoituksena oli saada jumpattua hevosia suoremmiksi. Vasta-asetuksen aikana ympyrää pienennettiin, myötäasetukseen palatessa ympyrää taas suurennettiin pohkeenväistömäisesti. Ravissa menimme välillä myös isoa ympyrää antaen hevosten mennä vähän rennommin matalammassa muodossa. Laukkatehtävänä oli puolestaan käynnistä tehdyt nostot ja laukasta siirtymiset suoraan käyntiin.

Käyntityöskentelyssä oli mukavasti aikaa hakea palikoita kohdilleen. Myötäasetuksissa sain huolehtia ulko-ohjan tuesta, vasta-asetuksissa puolestaan siitä, että Manu oikeasti asettui. Vasta-asetuksien aikana tehty ympyrän pienennys oli aluksi haastavaa, sillä Manun takaosa tahtoi harppoa edelle, kun ideana oli saada etuosa pysymään matkassa. Opettaja neuvoi ratsastamaan pohkeella vähemmän, ettei Manu tekisi pienennystä vain takaosalla. Ympyrän suurennuksissa väistömäisyys oli sallittua. Molempiin suuntiin sain asetuksia läpi, mutta tahdoin herpaantua onnistuneen hetken jälkeen, jolloin tehty työ valui hukkaan. Ulko-ohjan tuki myötäasetuksessa unohtui monesti, kun jäin halailemaan sisäohjaa. Oikea käsi tietysti hanskasi sekä sisä- että ulkokätenä toimimisen, kun taas vasen käteni osasi enimmäkseen olla vain ulko-ohjassa.

Ravissa osa keskittymisestäni meni siihen, että Manu liikkui, mutta ei kiirehtinyt. Alas istuminen tuntui auttavan, sillä keventäessä tahti kiihtyi. Asetuksissa sain toppuutella Manua, jotta se malttoi kuunnella pyyntöni eikä kipittänyt. Sain molempia asetuksia välillä kivasti läpi, mutta tahdoin myödätä turhan reilusti, jolloin tuntuma katosi. Saisin opetella myötäämään pienemmin, ettei työstöä tarvitsisi joka kiitoksen jälkeen aloittaa liki nollasta. Isommalla ympyrällä otetut rennommat pätkät matalammassa muodossa kuluivat meillä lähinnä hirvenä kipittäen. Välillä Manu ymmärsi, että halusin sen rentoutuvan ja ravaavan vähän vapaammin, mutta seuraavassa hetkessä kommunikaatiomme oli tullut katkos, ja pakka levisi sekunnissa. Hankalaa! Tajuan kyllä, että oman istuntani ja etenkin kevennykseni epätasapainoisuus ajaa Manua kiirehtimään, mutta vakautapa istunta sekunnissa. Työtä on edessä.

Lopuksi harjoittelimme ympyröillä vielä laukannostoja käynnistä ja laukasta siirtymisiä suoraan käyntiin. Manulla tuli taas kiire, kun ympyrän jakanut toinen ratsu pääsi laukkaamaan, mutta se ei. Siinäpä sitten taas keskustelimme siitä, saako ratsu päättää, mitä tehdään vai onko ratsastajallakin jotain sanottavaa asiaan. Lopullista ratkaisua emme saaneet tehdyksi, mutta vuorottelimme päätöksistä sentään. Laukannostot tahtoivat tulla aina parin raviaskeleen kautta, vaikka yritin valmistella niitä. Parhain nosto taisi olla sellainen, johon livahti kuitenkin se yksi ravinsekainen askel. Yritin pitää tuntuman laukannostossa, mutta jotenkin en vain saanut Manua ponnistamaan suoraan laukkaan. Käynnistä varmaan puuttui riittävä lyhyys ja terävyys.

Siirtymiset laukasta suoraan käyntiin olivat melkoisen kinkkisiä. Kuviona sai käyttää ympyrän pienennystä, jolloin laukkaa oli helpompi lyhentää ja koota. Minulla oli kiire yrittää siirtymistä käyntiin, jolloin vähän laiminlöin valmistelun. Niinpä Manu pääsi pudottamaan itsekseen raville tai siirtyi raviin, josta hidastaminen käyntiin kesti tovin. Opettaja neuvoi ratsastamaan lyhyempää laukkaa pidempään ja valmistelemaan siirtymän sen aikana. Käytin ympyrän pienentämistä rutkasti apuna siirtymässä, sillä siten sain Manun oikeasti vähän hidastamaan. Kaikista yrityksistä ehkä pari onnistui vähän asiallisemmin. Niihinkin taisi mahtua raviaskel tai pari, mutta Manu kuitenkin tuntui tietävän, mitä olimme tekemässä. Laukasta siirtymiset käyntiin ovat kinkkisiä, mutta silti kierosti niin kivoja hinkattavia.

Loppuraveissa Manu yritti kipittää, mutta sain kohtuullisesti hillittyä sen menoa, jolloin saimme muutamia energisiä, mutta hallittuja hetkiä. Sellaisia, jotka voisivat sopia kouluradallekin. Tunti hurahti nopeasti, ja tehtävät olivat aika opettavaisia. Kun sain avut oikein, vastasi Manu rentoutumalla ja pyöristymällä. Sain taas kantapään kautta oppia sen, ettei hevonen ihan itsekseen tee hommia, vaan ratsastajankin on pysyttävä hereillä. Tunti meni loppujen lopuksi odotettua paremmin, ja tunnuin taas pikkuriikkisen pääsevän jyvälle Manulla ratsastamisesta. Työtä on toki vielä rutkasti edessä, mutta ei se onneksi ihan mahdottomalta vaikuta.

Pitkä tauon jälkeen iloinen yllätys

Mahduin taas keskiviikon tunnille kahdeksanneksi ratsastajaksi, mikä oli hyvä, sillä juhannuksen takia sunnuntain tuntia ei olisi edes ollut. Ratsukseni tuli pieni yllätys: Hessu. Blogi paljasti, että viimeksi olen mennyt tällä ruunalla marraskuussa 2012, huh! Vaikka Hessu ei koskaan ole kuulunut suosikkeihini, olin tällä kertaa poikkeuksellisen innokas kiipeämään sen selkään. Se jatkoi suoraan aiemmalta tunnilta, joten ainakin se oli jo ehtinyt liikkua itsensä lämpimäksi. Tunnin treeniaiheina olivat loivat kiemuraurat sekä laukannostot käynnistä.

Sain heti alkajaisiksi vinkin, että Hessu kannattaa ratsastaa ensin lyhyeksi ja hakea vasta sitten eteenpäinpyrkimystä. Sen tiesin myös aiemmasta, että mitä enemmän Hessua jää pusertamaan, sitä hitaammaksi se muuttuu. Niinpä osasin alusta asti välttää mahdollisia junnaushetkiä ja olla riittävän napakka pyytämään terävämmin nyhertämisen sijaan. Loivia kiemurauria ratsastimme niin käynnissä kuin ravissa. Hessu liikkui käynnissä ihan ok, mutta tahtoi olla pitkä kuin nälkävuosi. Annoin ohjien lipua kerta toisen jälkeen salakavalasti pitkiksi, kun jäin miettimään liikkeellä pysymistä. Sain aina toistuvasti kerätä ohjia lyhyemmäksi ja samalla yrittää saada hevosta lyhenemään samalla. Helppoahan se ei ollut, mutta hetkittäin sain ajatuksesta vahvasti kiinni, ja Hessu lyheni hieman. Sen seurauksen askeleeseenkin tuli vähän enemmän pontevuutta. Ravissa työstäminen oli vaikeampaa. Hessu jäi humputteluraviin, ja kun pyysin liikettä, pääsi se taas valumaan pitkäksi. Olipa hirveän vaikea pitää ohjat lyhyenä! Melkoista tasapainoilua oli oppia pitämään ohjat käsissä niin, ettei niissä ollut vetoa, vaan ainoastaan tasainen tuntuma.

Kiemuraurailun jälkeen verryttelimme tovin vasemmassa laukassa pääty-ympyröitä pyöritellen. Hessu laukkasi itsekseen ihan kohtuullisesti, mutta valui aina vain pidemmäksi. Oli melkoinen työ saada jämäköitettyä oma istunta niin, etten valunut Hessun mukana, vaan sain pysyttyä satulassa paremmin. Opettaja muistutti lyhentämään hevosta ja ratsastamaan sitten takajalkoja hommiin. Vasemmassa kierroksessa vasta-asetus auttoi kummasti suoristamaan Hessua, jolloin sitä saattoi paremmin yrittää lyhentää. Hessu tarjosi muutamia hyviä hetkiä, kun muistin ajatella niskaa korkeimmaksi kohdaksi enkä antanut Hessun valahtaa pyöreällä kaulalla huijaten etupainoiseksi.

Seuraavaksi siirryimme käynnistä tehtyjen laukannostojen pariin. Kuviona oli tulla keskihalkaisijaa pitkin ja valmistella haluamansa laukan nosto vähän ennen lyhyelle sivulle tuloa. Opettaja neuvoi hakemaan lyhyttä, terävää käyntiä kuin kovin pitkää ja reipasta. Keskityinkin työstämään lyhyttä ja terävyyttä etenkin keskihalkaisijan aikana. Kinkkistähän se oli edelleen, mutta loppujen lopuksi saimme muutamat sellaiset nostot, joissa oli kovasti oikeaa ideaa. Nostot itsessään olivat vähän hitaita ja ponnettomia, mutta jokaisella kerralla Hessu tiesi, kumpaa laukkaa tarkoitin. Opettaja muistutti olemaan ylävartalolla rauhassa, etten lähtisi sillä tyrkkäämään ja seilaamaan. Parhaimmat onnistumisen fiilikset sain tehtävässä siitä, kun tunnistin vähän, milloin Hessu vähän lyheni ja oli kuulolla laukannostoa varten.

Oikeaa laukkaa emme työstäneet erikseen ja muutenkin laukkapätkät nostotehtävässä jäivät lyhyiksi, kun noston jälkeen laukattiin vain pitkän sivun puoleen väliin. Olisin toivonut vielä oikean laukan työstöä koko uraa hyödyntäen, mutta ehkä ensi kerralla. Loppuraveissa Hessulla oli menemisen eikä meinaamisen meininki päällä, jolloin pääsin mukavasti vielä treenaamaan lyhentämistä. Sain taas ajatuksesta kiinni, ja hetkittäin Hessu vähän lyheni ja ryhdistyi. Tunnin parhaimmat fiilikset jäivät siitä, ettei Hessu ollut lähellekään niin laiska kuin muistin, en jäänyt pusertamaan ja jumittamaan hevosta ja tunsin vieläpä hyviä hetkiä satulaan asti. Kaiken lisäksi sain työskenneltyä aika kivasti sekä ohjia että pohkeita käyttäen enkä jäänyt vain toisen kimppuun. Vaikka Hessu pääsikin menemään valtaosan tunnista pitkänä puikulana, pienet hyvät hetket ilahduttivat valtavasti. Siksipä kehtasin ääneenkin tuumata, että voisin hyvin mennä Hessulla joskus toistekin. Kaikkea sitä toivookin, mutta ihanaa, että itselle vähän hankalampien hevosten kohdalla jaksaa yrittää.